lauantai 15. lokakuuta 2011

Iltapäivän uni.

                 

Lokakuinen lauantai ilta alkaa hämärtyä illan hämäryydeksi, jonka ylle kuu ja tahdet nousevat loistamaan.

Hitaasti himmenee päivän valo. Odottavan aika on pitkä, odotan koska tulet kuitenkin.
Kannat kassia ja sinulla on edelleen sama vaalean ruskea pikkujakku.

Sisään tullessamme. Kahvi keittimessä on tippunut, valmiina odottamassa.
Halaamme toisiamme. Hetki jälleen näkemisen riemua, keskustelua.

Iltataivas on tummunut jo yön pimeydeksi, sammutan viimeiset kynttilät.

Nukahdamme, vieri vieressä illasta aamun, pitkin päiviä, kaikki seuraavatkin yöt.
Nukumme yhteen kietoutuneina, toisistamme läheisyyttä, turvaa ja lohtua hakien.

Minä tulin, kuiskaat. Tulit koska halusit tulla. Haluat muuttua, jättää entiset murheesi
tahtoen tulla muiden kaltaiseksi, omat puutteesi ja rajotuksesi tietäen.


 
Kuinka voitsit muuttua kysyt.  Mutta vastauksen tiedät mielessäsi jo kysyessäsi.
Sinulla on halu tähän muutokseen omasta tahdostasi.

Kysyt koska et tiedä muusta, muusta erilaisesta kuin vain siitä, mihin sinut on lapsena totutettu, siihen mitä olet lapsena kokenut, tai mitä olet saanut tehdä.

Mitä vastaan. Vastaan tule omana itsenäsi. Pelkkänä itsenäni vain olen minäkin.




Sanot rakastavasi minua, mutta onko se rakkautta, vai pelkkää omistamisen halua, tiedätkö sen itse.

Ehkä se ei ole rakkautta, jos ei tiedä sellaisesta. Sinä itsehän tämän parhaiten tiedät.
Kenties se on vain tunne, jonka sinä miellät rakkaudeksi saadaksesi kokea
kiintymystä.

               

Viimekertaiset lähdön hetket laiturilla muistan. Jälleen yhdet jäähyväiset muistoissa.
Halaukset, hieman arastellen kuin pelkäisit jonkun huomaavan aloitteellisuutesi.

Neljä halausta kaikkiaan. Juna saapuu aikataulussaan. Saattelen sinut vaunusi ovelle.
Käännyt ja olet poissa. Samassa juna lähtee liikkeelle poistuen pian näkymättömiin.

Herään säpsähtäen syvästä päiväunestani. Hetkeen en tiedä olenko hereillä vaiko valveilla. 

Keitän kahvit, juon, huomaten olevani jälleen valveilla.

               

                        Tämän myötä. Hyvää yötä.
                         Kiitos vierailuistanne.
                        

4 kommenttia:

  1. Herspieksut maxi...olipa ihana tuo sinun unesi....hetken jo luulin todeksi.DD

    VastaaPoista
  2. Hello, marizan. Kiitti kommistasi.

    Niin se uni. Uni ihana kuin unen näkö yöni...
    Laulu se on rattoni, vaik ei se ole minun työni.. :))

    VastaaPoista
  3. Laulun sanoin: "Tässä vaiheessa aina herään." ---
    Olet kuitenkin vapaa ja näet tiilimuurin sijasta syysluonnon ja pihamännyn.

    Minäpä näenkin vain paínajaisia (hyvin harvoin), joista on ihana herätä, kun realimaailma ei ihan niin paha olekaan.

    VastaaPoista
  4. Tuhkimo. Kiitos kommistasi.
    Reaalimaailma ei ole hyvä eikä paha.

    Se on vain arkinen, olemassaoleva totuus.
    Se ei sii ole hyvä tai paha, vaan neutraali olotila.

    VastaaPoista