Huomenta, laulun sanoin.

                  


Kun väsyttää ja kyllästyy, systeemiin, se on hyvä syy, jäädä paikalleen sitä pohtimaan,
ja oottamaan mitä tarjotaan.

Vain vilahtain käy ihminen, jokainen, ohi jokaisen, vilkuillaan, takaa naamion, mä/sä näinkö oon/oot yksi kasvoton.

Oheisen laulun sanat piipahtavat useinkin mielessäni, sattumoisin seuraillessani näitä
eri vaikuttimia joilla me kukin tuomme itseämme esiin, näissä kirjoituksissa.

Se, mikä säväyttää aina, on tuo "puhumaton kieli", etenkin live elämässä, mutta myös täällä.

Miksikö nyt kirjoitan. Kirjoitan sitä, mikä mieleen juolahtaa, ja mistä parhaiten osaan.
Kun olen muutaman hetken vaitonaisempi, se aiheuttaa kyselyt liikekannalle, joka on mielestäni paremminkin myönteistä,  ;)  ja miellyttävää, kuin kielteistä ilmentymää.

Kun on hetken kirjoittamatta niin moni intoutuu tuomaan ajatuksiaan esille, joka on mielestani pelkkää positiivisuutta, vaikkakin ehkä vain hetkittäinen ilmenemis muoto. 

Tämä kait se on ollut alunperin yhteiskasan tarkoituskin. Saada kirjoittajia mahdollismman laajalta alalta, niin ettei se olisi vain muutaman aktiivisemman varassa, jotka aina haluavat olla vain omaa pelkää omaa erinomaisuttaan esillä. 

(Paljon on myös kirjoittajia joiden tekstin käsittely on mielyttävää, ilmaisutaito sujuvaa
kirjoitus selkeää, johdonmukaista, joita selailee usein ja aina mielellään, kuten myös harvemmin kirjoittavia, asiallisia kirjoittajia.) 

Tämä olisi mielestäni suotavavampaa, toisin kuin alkanut jatkuva, hiljainen hiipuminen
johon voisi lisätä usein toistamaani (kaatumiseen itse luotujen kriisiensä johdosta).

Tämä kait ei olisi kenenkään "etuus",  mikäli etuudesta tässä yhteydessä voisi puhua.

Joku täällä muistaakseni toi esiin kirjoituksien hiipumisen huolenaiheen, ja se on ollut selvä ilmiö jo pidemmän aikaa.  Näistä on jollakin tavalla alkanut mennä maku, jonka hienokseltaan kyllästymisinä ja erillisinä virkkeinä teksteissä huomaa.

Osa maun menetyksistä on tosin myös suorassa kytköksessä kevään tuloon, jolloin alkaa olla muutakin tekemistä kuin ruudun toljottelu ja näppäimistö.

(Tämä ilmiö on näkynyt/näkyy maaliskuusta alkaen myös treffisivustojen vierailijoiden kiihtyvänä ilmiönä, jokavuotisena vuositrendinä, vanhalla sivustolla.)

Maun menetys on suora johdannainen tuosta vallitsevasta, ikuisesta valta-asetelma-teemasta joka niin usein pläjähtää välittömästi silmille, jos, tai paremminkin mikäli, texti ei sattune miellyyttämään.

Todettakoon tässä yhteydessä myös, ettei mun kirjoituksissani koskaan ole isoimmin makua saati sitten tyyliä ollutkaan, mutten ehk' empä ole sitä niin tarpeellisena pitänytkään, muut mielestäni enemmänkin.  Näihin en myös ole erikseen pyrkinyt.

Siispä, siksi koitan pitää yllä jonkunasteista neutraaliutta, tarkoituksenani jatkaa näitä
sepustuksiani, teidän, sivuillani vierailevien iloksi, tai ehkä joidenkin murheeksi, mutta suhtautumistapa on vapaa, kunkin lukijan mieltymyksien mukaan.

Työelämässä on opittu vastaamaan aina kaikkiin tarjouspyyntöihin, tuon pyynnön vaatimalla tapaa, sekä myös tekemään tarpeelliset reklamaatiot, niihin asioihin jotka sitä erikseen vaativat.

Tämä vastaaminen on aina, sekä ns. "hyvä tapa", että myös käytäntö, liike elämässä,
ottamatta nyt erikseen kantaa näiden sisältöihin.

Yleisesti ottaen vois todeta tuon hiipumisen olleen vallalla koko alkuvuoden aikana alkaen hiljakseen piristyä, sekin tosin syklittäisenä, ilmentyen useimmiten ns. odottavalla kannanotolla.

Tämä on annettu näkyä myös noissa miitingeissä, suosion ollessa jatkuvasti hiipuva.
Hiipuva siitä tuli kun, etenkin viimeisestä, tehtiin turha (mieli-)arvovalta kysymys.

Kuluneesta alkutalvesta vois mainita tuon kirjoittelun, jonkunasteisen mielenkiinnon
ylläpitämiseksi olleen kokonaan muutaman (3) kirjoittelijan varassa, enimmäkseen.

Tämä hiipuminen näkyy kait myös kirjoittajien vähenemisessä alkuperäisestä luvusta
tarkoittaen myös hiljaista protestia, turhaa mekastusta kohtaan, joita täällä usein on
tarpeettomasti pidetty.

Tämän kirjoitukseni tarkoitus ei ole sen kummemmin aiheuttaa mitään erityistä eripuraa, ellei sitä (taas) erikseen haluta aloittaa, vaan esittää toivomus, muidenkin
tulla hyväksytyksi omine julkituomineen kirjoituksineen, olivatpa ne sitten mitä tahansa.

Eli kun niin runsaasti, (tekopyhästi) mainostellaan, antaa kaikkien kukkien kukkia, niin puutarhurin tapaisena ihmettelen, miksi ei sen anneta toteutua, ilman turhaa märinää.

Monesti kun täällä tunnustelee ilmapiiriä, jollakin sattumaheitolla, on kuin tömäyttäisi 10 cal. haulikolla lonkkalaukauksen kalkkuna laumaan.

Helvetisti lentää höyheniä ja lakkaamaton kluk-klutus, heltat punaisena pullistellen, varsinkin uroksilla, on ollut jatkumona, seurauksena.

Vaikkakin pamaus, ja takapotkukin on melkoinen, karkeakot susihaulit eivät muodosta niin tiheätä kuviota että sillä pienempään surisijaan osuisi, joten lennelkööt rauhassa.

Kirjoitin muistaakseni joskus konsepti-luonnoksen, ehdotelman, jota noudattelen mikäli muut noudattavat samaa rauhan aatetta.  Tämän aion pitää em. ehdoin.

Mielepiteeni ja aatokseni, kuten myös käytökseni säilytän ennallaan, edelleen ominani.
Tämähän ei tosin mulle ole ongelma.

Mutta kaunista, kuulasta keväistä aamua, kuitenkin kaikille vierailijoilleni toitottelen.

Kulkurin matkan varrelta.

                

                                                            

Huomenta tasapuolisesti kaikille. Sillä, aurinko nousi taas jälleen, kevät koittaa pian kukkasineen. Pieni polku minut tänne toi, halki vuokko-kenttien.

On tämä niin hauskaa. Nautin, jopa kaverien kanssa, tästä kaikesta show esityksestä
joita saa täällä nähdä, sivustaseuraajat, kuin anonyymit, myös nimellä piileskelevät.

Mielien stimulointia tuntuu esiintyvän enenemässä määrin. Meidän kaikkien muiden ajattelutavan pitäisi siis muuttua muutaman yksilön tahdon mukaisesti toimivaksi. 

Tämä on ilmeisesti opittu jostakin laitoskäyttäytymisestä. Näissä se tehtiin aikoinaan
pakolla ja taitaapa se olla, ellei jo ole, uudelleen käytäntöön tullut "lääkintämuoto".

Kyllä on mielenkiintoista huomata tuo ihmisten pirtetys, vaikka tarttis lukee mieluimmin isämeitää paremminkin kuin surra menetettyjä tuluskukkaroita, joiden päälle eioo koskaan tuntunu ymmärtävän. Se siitä.

Kyllä sitä maaseudulla hurviteltiin usein lypsämällä suoraan nännistä suuhun ihan utarelämmintä odelmamaitoa tissistä suoraan. Nyt se, kuten totesin, ei enää maistuisi.

Olis tää elämä onnetonta ja helvetin tylsää jos meillä ei olisi mitä kirjoitella, josta olen

omalta osaltani jo aiemmin todennut, kirjoittelen mistä aiheesta tahansa, muut mistä osannevat.

Otimpa sitä minäkin täällä pasteeratessani, keekoillen hattulla ja ilman, tuon suunnan lounaaseen, lähteäkseni hetkeksi visiitille täältä muiden kaltaisteni legojen joukosta.

(Hatulla siksi kun sen alla on tilaa ennemmän, kuin muissa päähineissä.)

Kummalisen sikinsokin nuo kaikki laatikossa olivat, lähes yhdessä ryhmässä, samoin kuin sellaiset 35v taaksepäin muistellen. Monen kirjavia, erikokoisia.

Toiset nuhjaantuneita, tuhraantuneita, haalistuneita, toiset kirkkaampia, eroittuvampia. Toiset suositumpia, toiset tiukkaan kiinnitarttuvia, niin etteivät irrota tahtoneet.

Niistä toiset löysiä, paikalleen lukkiutumattomia, suurin osa sopivan kireitä, näin myös sopivan irrallisia.

Mutta tuohon lounas-suuntaan joka suoraan sanoen on mulle se luontaisempi taho
koska tykkään esiintyä, ja jopa nautin siitä, eri näkymineen, mitä maisema eteen suo.

Niimpä sitä minäkin marheerasin tuon luonnostaan ylös pyrkivän, vasemmalle 
suuntautuvan, tunnetun, viisarin tapani mukaan, oikealle, sitten alas, huomionhakuisuudessani.

Tämä kai lienee meikäläiseltä pelkää itsetehostusta, kaikki vain saadakseen itselleni
entisenlaista huomiota, ehkä erottuakseni ulkopuolistenkin silmin parhaiten edukseni.

Omasta mielestäni näytin näin komeemmalta, pelistä katsellen. Istuinpa nojatuolissa
tai seisten.  Varsipeilistä varmistin vielä ahterin sopivan kireyden.

Mallasin tuota, etenkin sivuilta, vaikka,harmi kyllä olen nykyisin niin totinen etteivät 
sivun hymukuopatkaan työntäytyneet esiin ilman pikku treenaamista.

Hienoista ongelmaa tuotti laajan rintakehäni onnistunut ahtaminen sopivaan kuosiin.
Kapoiset, lysyt hartiani sentään mahtuivat samaan liivin sisään, huoh! onneksi.

Tämäköhän nyt on se perimmäinen syy, vaiko ikuinen vanha kiintymys, josta syystä
meikäläisen sivustoa edes jonkin verran käydään seuraamassa, seikka josta myös hyväsydämisimmät kantavat aitoa, oikeaa huoltaan.

Kenties, vaikka kaikki onkin ehkä sattumaa, erääseen ulkomaalaiseen ikiseuralaiseen
jokin on vaikuttanut, ei häiritsevästi, vain tiedostettuna tapahtumana taholtani. 

Vierailujen määrä sivustollani on ollut huimat vuorokausilukemat. Onko kyseessä tuo
vanha, usein eri tahoilla tapahtuva, nettirakkaus. Kenties, kenties, kenties. Etä juttu.

Kaikista sivustollani kävijöistä nuo skotit muodostavat muutaman prosentti osuuden, ollen huomattavin ( 38x vrk) yksittäinen vierailija sivustoni vierailijoista.

Voihan pyhä purilainen.

Tässä hänelle  :*)   terveiseni !  ;)

Hyvää alkanutta lavvantai päivää kaikille. (Kaisse semmonen sentään on)

Illalla taas soitto soi ja laulu raikaa.  (Kyyti odottaa ihan kohtsillään.)

Dialogi - vanhojen kirjoituksieni toistoa.

Huomenta kaikille tasapuolisesti itsekunkin säätyihin katsomatta. Pilvipoutaa, sadetta
ennustaen kevään, sitten kesän tuloa.

Linnut pyrhentelevät vielä ikkunalaudallani iloisen sirkutuksen siivittäminä. Reviirajoja, kosintamenoja, iloista ilkamointia, elämää.

Kun puhumme arvomaailmasta, sillä tarkoittaa ainakin allekirjoittanut arvojen pinnallisuutta. Mitäkö tarkoitan, mitä tämän kaltainen, sellainen on.

Omien etujen ehdotonta, arvostelua kestämättömien asioden esiintuomista ja tämän johdosta tapahtunutta psykosomaattista raivoa, kiukun heräämistä, kostoa, rankaisua, alistamista.

Tämä tapahtuu, mikäli uskalletaan edes jollakin tapaa asettautua narsistisuuteen taipuvia luonteita vastaan. 

Samankaltaisuudet, siis niinmuodoin keskiverrot, pyrkivät aina tukemaan toisiaan, osuuspankkiyhteyksistä riippumatta.

Mutta mitä nämä syvemmät arvot ihmisten elämässä ovat.
Rakkaus, on edelleenkin tuo kaiken perusta, syvin arvo. 
Ihmisen on saatava olla rakastettu, rakastettava olento.

Kun tälläinen rakkaudesta syntynyt arvo on kohdallaan kaikki muu asettuu sen ympärille, sen mukaisesti.

Kaikella hyvällä mitä meillä on, tulee oikea merkitys meille itsellemme.
Tämä hyvä on siis raha, valta, seksi, mikäli ne saavat oikein käytettynä oman arvonsa
(ehkä hieman suppeammin ilmaistuna).

Arvojen ollessa maalliset, siis pinnalliset, päämäräksi muodostuu raha, maine kunnia
joita tavoitellaan vain niiden itsensä takia, eikä välineeksi saadakseen jotakin hyvää toiselle, läheiselle tai itselle.

Raha tulee välineeksi joka tuottaa, vain minulle tuoden, mielihyvän kaipuun tunnetta.
Sen palvelutehtävä, palvella rakkaudellisesti, menettää alkuperäisen merkityksensä.

(Tästä aiheesta olen kirjoittanut paljon ja kaivan ne vinkkilinkkeinä luettavaksenne kunhan tässä toimertunen ja viitsin. Mutta kertaan tässä pääpiirteitä joistakin.)

Ihminen muuttu myös, käyttäen toista ihmistä omien päämääriensä saavuttamiseen.

Tärkeimmäksi muodostuu aina omalle itselle tapahtuva nautinnon tuottaminen, sen
omalle itselleen tuottama mielihyvä, joka tulee kaikkein tärkemmäksi kuin mikään inhimillinen kanssakäyminen.

Ei kyetä siis uskalleta olla, olemaan heikkoja, ollaan täydellisiä. Menestyviä kauniita ja rohkeita, mallikkaita ihmisiä, tätä kulutettaan laajasti näkyville.

Valta on tällöin myös harhassa.  Enää se ei ole palvelutyö, palvella muita ihmisiä, vaan valta on jokin joka palvelee vain omaa itseä, omia tarkoitusperiä ja kaikkea tavoittetta.

Huuma on samankaltainen kuin huumeiden käyttäjällä tai alkoholistilla. Tuotetaan hetkellistä mileihyvää vain omalle itselleen. (Siis pelkää narsistista luonnepiirrettä)

Tässä tapauksessa myös valta on menettänyt sillä olevan, siihen kuuluvan vastuunsa.
Vastuu ja valta käsikädekkäin ollessa on rakkaudellista valtaa.

Mikäli nämä ovat erillään, valta ilman vastuuta on selkärangatonta, tälläinen valta on vain öykkäröivää mielivaltaa, joka helposti kehittyy väkivallaksi, kuten narsismissa.

Kun ihmisellä on tälläistä valtaa, mitään moraalia ei löydy eikä voi löytää sen vallitessa.
Usein se alkaa mielivaltaisella kiusaamisella. Suoranaisena ilkivaltaisuutena.

Tälläisen käytöksen arvomaailmassa, kuten narsismissakin, ei ole olemassa mitään moraalia, moraalisia säännöksiä. Kaikkea katsotaan siitä näkökulmasta tarkastellen,
kuka katselee ja milloin.

Kaikki on suhtellista, tullut suhtelliseksi, tuottaen luvan tehdä ja menetellä miten vain, kun millään ei oikeastaan ole mitään suurta tai moraalista väliä.

Pääasiaksi tulee se että voidaan menetellä kuinka halutaan, itsevaltiaan tavoin, jolloin
taas pääasia on se että mukavaa ja saa sen mitä kulloinkin haluaa.

Tätä onnen auforismia ei saa, eikä voi, mikään sivuseikka tulla häiritsemään.

Iminen joka näin elää luo aina itselleen kontrollinsa avulla ismin, josta tulee kaikkea muuta tärkeämpi.

Hän luo järjestelmän, (kuten narsisti) jota hän voi kontrolloida omien säännöstöjensä
puitteissa ja vain omilla, siis näillä omilla hyväsytyillä  vaatimuksillaan.

Tälläinen ihminen hallitsee elämää. Hänestä on tullut Jumalaa suurempi, peljättävämpi
jota hän pyrkii tuolta omalta jalustaltaan elämän hallintansa lailla hallinnoimaan.

Mikäli tälläistä ihmistä, (kuten narsistia) syyllistetään, syyllisyydestä on tullut pelkkä tyhjä tunne. Tunne joka häirinnöi hyvää mukavaa suloista elämää.

Tälläinen on ehdottomasti julistettava pannnaan, kaikki sen kaltaiset tunteet jotka saattavat herättää syyllisyyden tunteet on julistettava pannaan, samoin myös sen julistajat, epähenkilöt.

Syyllisyydestä tulee huono olo. On hyökättävä ja saatava tuo syyllisyydentunteista muistuttava tuomiolle, tuomituksi, lannistetuksi, ja näin voitava ja palautettava
hyvä ja mukava vastuuton olotila takaisin itselle. 

Voitto on saatava vaikka millä hintaa.  Syyllisyydestä kun on tullut huono olotila.  

Pika-analyste otos.

Mulla kun on huono laskupää ollut aina, lakkiakaan, saati kypärää en ole pitänyt kuin hetken (Hattu taas onkin eriasia), niin auttaisiko joku viisaampi.

Palataan siis takaisin tuohon kultaiselle 1986 vuoden tasolle. Sähkömiesten lakkoon.

Nyt tuosta ajasta on kulunut kait aikaa hyvähkö tovi.  Mikäli oletamme edelleen jonkun henkilön nykyiäksi tuollaiset viiskymppiset ja risat. Kysyisin minkä ikäinen henkilö on tuohon aikaan ollut työskennellessään, mahdollisesti jopa vastuullisessa työssä.

Oletetaan teknikon koulutusta tai insinöörin, jolloin koulunkäyntiajaksi oletetaan 3-5v.
Nyt mikäli ko. henkilö on ollut esim kontrollin tehtävissä jossakin suuressa työkompleksissa, niin hänen ikänsä on pyörinyt siinä parinkymmene viiden nurkilla.

Siis syntymä ajaksi vuodet 1955- 1960 välinen aika. Tähän koulutuksen vaatima aika,
työpaikan löytäminen, sekä siinä oman osionsa, johon hyväksytään kiinnitetyksi.

Mikäli näin on, kyseinen ikä on sellainen juuri koulusta valmistuneelle ettei kokemusta
vielä voine olla kovin vastuullisen, vaikkapa voimalatyömaan töistä vastaamaan.
Näin ollen ei tämän perustella uskoaksen vielä kovinkaan vastuullista työmaata vedetä
Apulaisuus tai ehkä tuuraus ovat  mielestäni sellasia syitä joiden ansiosta ehkä.

Ainoastaan hän olisi apulaisena, pääkontrollille, tai vastavalle mestarille, saaden ehkä
vastuu-alueekseen jonkun osion, jota halinnoiden voi osallistua vastuulliseen työhön.

Lisänä huomauttaisin että kontrollina oleva henkilö yleensä pysyttelee myöhemminkin
samoissa töissä. Siis valvomassa työmaita, joko yksin tai vain osallisena ryhmässä.

Tätäkään ei ole kirjoitettu kallella kypärin. Mielipiteenä tosin.

Summa summarum - marimun.

                  
Huomenta, tai paremminkin iltapäivää. Mielenkiintoista. Olin hetken poissa ja maailma
näyttää jatkavan edelleen samaa rataa. Kummallista. Pyöriminen siis jatkuu edelleen.

Vastauksenani, mielipiteenäni, erääseen esitettyyn, odottettuun kirjoitukseen viitaten, tiedoksi seuraavaa. 

Laajemmin toista tuntematta arviointi saattaa olla suppeaa. Ennakoivana voidaan
pitää myös sanattoman viestinnän esiintuomia seikkoja.

Ilmoitin aiemmin, että asian käsittely osaltani päättyköön mikäli muut sitä ei jatka.
Tämä siis olkoot toivoakseni, viimeisiä kannanottoja asian tiimoilta.

Joskus ennakoivaksi tehty tunnusteluheitto huomioidaan ilmeisesti täysmääräisesti.
Jokainen siis kirjoittaa yhä edelleen omassa sivustossa mitä mieleen juolahtaa.

Mitä muihin tulee. Suomalainen luonne oli ehkä näissäkin parhaimmillaan. Suurin enemmistö ei edes halunnut osallistua kisailuun, jättäytyen omasta tahdostaan sivummalle, joka on mielestäni etuus, tai oikeammin sanoen tyypillinen, hyvä tapa.

Se on myös osoitus ihmisten hämmennyksestä,  eli siitä kuinka kaikesta pienestä saadaan turhissa, turhanpäiväisissä asioissa paha parku usein aikaiseksi. 

(Aika monellahan alkaa jo olla jalkaa siellä haudan reunalla ja yhä vaan rellestetään. Jaksetaankin, kaikella tavalla.)

Totean myös, etten ole kateellinen, en myöskään mustasukkainen, kumpaankaan ei ole tarvetta. Ne mitä en siedä ovat rehvastelu, ylpeily, halveksiminen, liiat hienostelut
mustasukkaisuuden ja kateellisuuden lisäksi tietenkin.

Myös se mitä kukin ajattelee minusta olkoon jokaisen oma asia. Sama toisinkin päin.
Tällä tai loukkaavilla arvosteluilla ei edelleenkään ole mulle suurempaa merkitystä.

Lisäksi ensinnäkin edelleen totean, kommentointien ja vastakommentointien olevan jokaisen oma, kaikkien henkilökohtainen asia.

Tällä myös kykenemme takaamaan asemamme, jossa voimme vaikuttaa fiksuilta ja filmaattisilta, taaten meille statuksellisuutta erilaisissa yhteisöissä, niitä saadessamme,
niitä jakaessamme. Siis tulemalla hyväksytyiksi.

Tietysti, täälläkin, tunnutaan pitävän ja arvostettavan erityisesti vain sellaisia jotka saa paljon erilaisia komentteja, ja osaavat niihin oikeaoppisesti, asiantuntevasti vastata.
Tätäkö siis pidetään poikkeuksetta älykkyyden ja viisauden varmana merkkinä.

Keskeisestä asiassa ei ole kuitenkaan nyt kommentointi ja niiden vastakommentointi vaan totuttu arvovaltaisuus, siihen turvautuminen ja myös sen taakse pakeneminen. 

Tämän johdosta, kun muuta vaihtoehtoa ei ole, pitää jostakin saada syntipukki, jolla on jopa perustettakin. Tämä on kyettävä vääntämään, tekemällä kärpäsestä härkänen.

Jotakutahan pitää voida rangaista tästä kaikesta. Arvovaltaa kun on kyseenalaistettu.

 Haittana ja suurena sellaisena, on vastakkainen suhtautuminen, sekä eri ajattelutavat joiden perus-syynä on uskaltaminen, näiden ilmaiseminen julkisesti.

Tämä on niin nyt, kuin usein muulloinkin suurimpia syitä. Muutamaan kertaan olen taholtasi saanut kuulla huumorini puutteesta, samoin myös mm. puutteelisuuksistani ilmaisutaitoni suhteen. Viisas ja fiksu esim. meikä ei koskaan ole väittänyt olevansa.

Meillä kaikilla rakennuksilla pyörineillä on tietoa siitä että sähkömiehet ovat, etenkin suuremmilla (lue julkisilla) työmailla suuria vaikuttajia.

(Lisänä kerron suomesta olleen eriaikoina, eri arabimaissa erittäin paljon rakennuksen
ammattilaisia, jotka mm. Vesi-Sepon kaatamisen, sekä Iranin tapahtumien jälkeen
kotiutuivat.  Rakennusliike Polar, mm. toivat koko liiketoimintansa suomeen.)

Tämä tarkoittaa tietenkin itse työtä, jota ilman yksikään työmaa ei tule toimeen,  mutta myös heidän omaa suurta  itseään, siis työnsä tärkeyttä korostavaa, myös arvostavaa suhtautumistapaansa.
Tämä on tuntunut asettuneen aina ohi muiden käsityötään tekevien ammattiryhmien.

He olivat siis osa rakennuksilla pyörinnyttä elittiryhmää, sen suurimpina vaikuttajina.
Muurarit, jotka tekivät käsityötä, ja raskasta olivat heistä yksi, myös arvotetuimpia.

Tässä on seikka joka itseoikeutetusti on jättänyt kaikki muut osapuolet altavastaajan asemaan.  He ovat tietäneet valtansa ja myös käyttäneet sitä antaen sen näkyvän.

Vasta nyttemin, yleisen suhtaantumistavan muutosten myötä viime vuosina, on saatu uutta asennoitumista tuohonkin käyttäytymiseen.

Mitä itse tuohon työhön tulee, mikäli ajatellaan vaikka kaapelointeja, niin homma on
pelkistetysti ottaen putkitukset ja niiden sisään asennettava johdotus, talon sisällä.
Se ei ole kovinkaan ison mainostamisen tai ammatillisen osoituksen paikka.

Ei myöskään jakokaappien kasaamiset. Vasta sen jäkeen kun johdoitukset ohenevat, 
virtamäärät pienenevät, alkaa se varsinainen ammatillisuuden arvostus olla suhteessa.

Mikäli vielä pysytellään ennen lamaa olevissa aikajanoissa tuolloin esim ulkosalla tapahtuvat työt maa-kaapelointityöt olivat sellaisia joihin sähkärin ei tarvinnut osalistua kun vain montun reunalta katsomalla. 
Tämä käytäntö mielestäni muuttui -90 jälkeisen laman muutoksia tuovana aikakautena.

Maarakentaja teki pääsääntöisesti kaiken muun työn. Asensi jalustat, veti johdotukset sähkömiehen toimittamasta kelasta. Sähkäri ei näihin lämmitys ja valaisukaapeleihin puuttunut, muuten kuin valmiiksi lähes määrämittaan hyväksytysti vedetyt kaapelit katkaisi sopivan mittaisiksi ja ruuvasi ne kiinni. Vaivautumatta sen enempään.

Osasyynä tietysti oli urakalla tapahtunut sisätilojen asennustyö joiden lisähäittana oli nämä ns. ulkoasennukset työvaiheineen. Mainittakoon että myös tuo kaapeli veto oli niin raskasta, ettei sitä käsipelillä olisi paksumpien osalta jaksanutkaan miesvoimin tehdä.

Näistä suurimmista työmaista eräs oli lamaa edeltävä työmaa, jossa tämä luokkaetuus näkyi  ja annettiin näkyä parhaiten. Huonoimmillaan se oli saksalaisen tavaratalon sekä myös erään kauppakeskuksen rakentamisten aikoina nyt 2000 luvun puolivälin jälkeisellä aijalla, jolloin tätä käytöstä ei enää näkyvämmin esiintynyt.

Mitä tulee itse tuohon kontrollina olemiseen. Totean seuraavaa. Kontrolleita on hyvin monenlaisia. Niin myös on arkkitehteja. Näissä on ollut kumpiakin, miehiä, ja naisia.

Näistä pahimpia ovat olleet pätemisen tarpeessa olevat, ja vain omaan arvovaltaansa
sekä sen suomaan valtakäyttäytymiseen turvautuneet henkilöt. 
Parhaimmillaan näiden vallan käyttö on näkynyt turhina ja kalliina muutoksina joilla ei ole ollut mitään järkevää perustelua tai syytä. 

Tämä on näkynyt usein ns. armeijatyylisen simputuksen tapaisesti. Monesti vain siksi
kun kyetään valtaa näyttämään. 

Tämä voidaan tehdä jollakin riitautetulla tekosyyllä, ryhtyen näin kiristämään pääurakoitsijaa taloudellisesti, joka taas toista osapuolta, molempien maksupostien hyväksymistä, eri syihin vedoten, niitä viivyttäen, joka helposti johtaa tilaajatahon tekemään aliurakoitsijan työn-ostolaskujen hylkäämiseen päätilaajaltalta, niitä näin pinnaten.

Tämä sana toinen tarkoittaa toista osapuolta, joka on ns. kontrollin vallan alla. Yleisemmin se johon käytös kohdistetaan on pääurakoitsija joka jatkaa osaltaan ketjua alemmaksi. 

Tämä on juuri nyt se ajankohtais TV- ohjelmissa ollut juttu, jossa viron mafia käy perimässä saataviaan mukkumaisilta urakanantajatahoon vaikkuttajilta.

Tätä on ollut ennenkin käytössä, ja kotimaisin voimin harrastettu, toimiva toimenpide
joten se ei ole mitään uutta. Tutuksi se tuli -80 luvun loppupuolella alkavan laman kourissa. Sivustakatsojan roolissa ollessa, tätä ei tahtonut ensin uskoa todeksi.

Tämä, kontrollin ja pääurakoitsijan suhde, niiden toimivuus, on aina avain asemassa, jonka toimivuus heijastuu aina muihin. Mainittakoon että tietenkin suunnittelija, tilaaja tottakai, ja joskus myös urakoitsija haluavat tehdä muutoksia ja usein saavatkin.

Marssijärjestys rakentamisessa tilaaja-suunnittelija-pääkontrolli-urakoitsija.
Eri toimialoilla kuten sähkö-putki on usein oma kontrollinsa, suurimmilla työmailla.

Tässä yhteydessä on syytä huomata myös se, että tilaajataho, joskus myös urakoitsija haluaa tehdä ja saa/voi tehdä eri syistä muutoksia, erikseen sovitusti.

Lisäksi mainittakoon tuon simputtavan kontrollikäytöksen mielivaltaisuuden olevan suurilla työmailla yleisesti ottaen pienempää. Näiden etuisuuksina  on ollut kuitenkin aina se että kaikki ovat olleet työasiaoissa kokeneempia kuin joissakin kerros- rivitalo työmailla,  jolloin saadaan jo mahdollisimman pieneksi mielivaltainen käytös.

Tältä mielivaltaisuudelta ei kuitenkaan kokonaan kyettäne koskaan välttymään.
Tämän on saanut huomata ja joutunut myös seuraamaan läheltä, jokaisen vuoden aikana jonka olen rakennustyömailla työskennellyt.

Helpoimmin homma on sujunut aina tälläisten kokeneempien, kevytsoutuisten, turhia nikoittelemattomien tilaajatahon edustajien kanssa. Heidän joilla on sitä karismaattista
aina kunnioittamaani valtaa, jolla he eivät suotta halua päteä. vain tarvittaessa.

Tämä on ollut myös seikka jolloinkaikki asiointi on ollut helppoa ja yksinkertaista sekä pelkästään miellyttävää, ilman turhaa pyrokratiaa tai paperisotaa.

Tämän vanhemman, patruunamaisesesti käyttäytyneen tilaajatahon tultua
eläköitymisikään, on näiden tilalle tulleet uudet, tulosvastuullisuudestaan, sekä vain omasta vallanhimostaan,  kiinnostuneet "uuden" koulusukupolven henkilöt.

Näistä monet tuijottanevat vain ekonomistiseen tapaan sitä, mitä kuvaruutu tuo eteen.
Enää ei nähdä juurikaan vaivaa selvitellä ongelmiin liittyviä seikkoja tai syitä.

Käytöksenä on vain suorituksen valmistumisen tavoittelu joilla saadaan oma työpöytä näyttämään hyvältä, ansiokkaalta ja puhtaalta, pystyen näin antamaan muille itsestään pätevän, tehokkaan ja ansiokkaan vaikutelman.  

Tämä ei ole niinkään yksilötasoista, vaan koko yhteiskunnan rakenne keskittynee nykyisin tähän suoritepainoitteiseen, kauniiseen ja rohkeaan, menestymiseen, ja sen tuottamaan palkitsemiseen.

Kukapa tämän ulkopuolelle voisikaan, saati haluaisi jäädä. 

Tulkitsenko siis sanatonta viestintää edelleen, oikein perustein.

Valtakaupungin laitamilta.

                

                                                                     
Meillä ihmisillä on tarve rakentaa. Rakennamme aina oman kyhäelmän jonka päälle tai suojaan on helppo levähtää, tuudittautua huojahtaen kaikesta ympärillä olevasta.

Joillekin se on uskonto, toisille aate, useimmille se on pelkää materiaa jolla täytetään
ympärillä oleva lähistö, luomaan turvallisuus, johon voidaan tuudittautua.

Elämän kiertokulussa saattaa joku sen menettää, erinäisistä syistä, löytää uudelleen
taas menettäen, kunnes kykeneen jälleen sen kokoamaan ehkä jopa löytämään. 

(Kun rakennamme jotakin, sitä itse selvyytenä pitäen, petytään taas, kun kaikki ei totedu sellaisena kuin sen oletettiin jatkuvan. Petytään oma-odotuksiin jälleen kerran.) 

On myös niitä jotka pettyvät ensikerrasta, luovuttaen, koskaan enää yrittämättä uutta materialistista nousua, toisten (ehkä) luovuttaessa vasta useamman yrityksen jälkeen.

Kun kyetään nousemaan uudestaan, voidaan unhoittaa menneet sen siliän tien, edes
aatosta aiemmin vallinneisiin, olleisiin olosuhteisiin, suomatta.
Onhan nyt päästy irti kaikesta menneestä.

Pian voidaan jo ennustella ja suunnitella tulevaisutta sitä varmistaen, uskaltaen pienen torkkuisan hetkisen jälkeen tehdä ennustetta ja analystettä myös muista, tuoden omaa tietämystään julki myös muille, unohtaen itseä osin vielä ja myös aiemmin kahlinneet
pitkät hankaloittavat olosuhteet. 

Kun tilaisuus kerta tulee sehän on hyödynnettävä, kyllä aikainen lintu madon nappaa.
Nyt voi jo heittää hyvästit entisille harrastuksille, vaikka saunamajurin tehtäville,
sekä samoin myös parin lähinaapurin auttamiselle, valitaan se mikä vie meitä eteenpäin, piireihin, jossa voidaan jälleen olla muiden vertaisia, tarvitsematta muistella menneitä.

On saatu ympärille jälleen tavaroita joilla jokapäiväinen turvallisuus voidaan nyt taata 
Kyetään hallitsemaan jälleen omaa elämää. Turvallista sellaista joka pyyhkii pois kaikki
aikaisemmat huonot tuokiot tai pidemmätkin tovit.  Niitä ei kannata muistella koska ei
tarvi ajatella tulevaisuuden väistämättä esiin tuomaa, tai tulevia tapahtumia.

Ajatusmaailmassa tapahtuu muutos joka tulee esiin myös uudessa, vastaisemmassa, työn tai viran saamisessa, näiden vastaanottamisessa.  Kyetään jälleen hallitsemaan elämää, ollaan sen yläpuolella lähes kaikkivoipaisina, heikkous voiden näin unohtaa.

Tähän saadaan vielä usein tueksi uusi kouluttautuminen, uudet oppiarvot löytynevät,
tilaillaan valtalehtiä statuksen tueksi, seuraillaan tiiviisti maailman uutistulvaa, tukea saadaan lisää kirjallisuudesta, niistä kaikki saatavilla oleva, tietämykset  ammentaen.

Ihannoidaan tieteellisiä suorituksia, ollaan niin nykyaikaista, korostaen sen länsimaista ehdotonta tietellistä ylivoimaa, saaden tuki tuolle turvallisuudelle.
On luotu "oma" ismi.

Kaveruudessa ja ihmis-suhteissa ripustaudutaan toiseen epätoivoisesti uskaltamatta
irroittaa otetta.   Moni onnistuu näin luomaan myös uskonnollisuuteen liittyvän pohjan
pystyen muodostamaan oman erillisen yhteisön joilla on tarkaan rajatut säännöstöt.

Näiden lahkojen asetuksilla ohjesääntömäisesti rajataan kaikki tuon yhteisön toiminta musta-valkoiseksi, rajaten käytös ja ajatusmallit tarkasti harkittuina, vain oikeaan tai väärään.

Heistä, lahkolaisista jäsenistä, on silloin tullut itsestään hyviä. Tällä perustella voidaan
nyt tuomita muut, pahaksi luokitellut ihmiset koska itse ollaan tultu hyviksi ihmisiksi.  

On luotu jälleen ismi,  koska he kerran ovat tulleet hyviksi, kunnollisiksi lahkolaisiksi. 
Eli jälleen kerran!  Hyvyys on jälleen se, jollaisen taakse pahuus on kätkeytynyt piiloon
ja jossa se esiintyy eräissä kieroimmista olomuodoistaan.   Hyvyyden takana piilossa.

Kiltti ihminen ei tosiasiassa ole kiltti, vaan käyttää tätä usein hyväkseen dominoimalla
toiset uskomaan tuohon kiltteyteen, eikä anna muiden ottaa itseensä kantaa omana itsenään, vaan antaa muille mieleisen kuvan olemalla aina kiltti, aina suvaitsevainen.

Ihminen haluaa muiden käyttäytyvän häntä kohtaan hieman säälivästi, sallivasti, joka tietysti on myös muiden manipulisoimista, tuon kiltteyden takana, koska toiset 
uskovat hänen olevan harmittoman, vain toisilta heidän hyväksyntää haluavan tyypin.

Tämä ihminen toisasiassa siis hallinnoi muita, heitä omalla kiltteydellään johdatellen.

Monet hallinnoivat elämäänsä samoja asioita tekemällä.  Pelätessään tekevänsä jonkin virheen, ei uskalleta ottaa pienintäkään riskiä, peläten uutta hallitsematonta tilannetta.

Toistetaan tuota omaa pientä kuviota, omaa tuttua tunnettua, ovaalista rataa kulkien, uskaltamatta muuttaa mitään sen kulussa, halveeraten ja vähätellen eri mieltä olevia, yrittäen mitätöidä heidän kaikki tekemisensä, erilaisuutensa sanomiset tai kirjoittelut.

Onko sittenkin osittain kysymys pelkästä kateudesta, etenkin silloin mikäli lähtökohdat ovat olleet toisella hieman vaatimattomat eikä koulutustasokaan samalle lähtöviivalle riittäne muiden kanssa.

Näin ollen voidaan vapaasti arvostella muita, ja kyetään etuoikeutetusti aina tuomaan
oma erinomaisuus esille, suoden sen näkökannat myös pelkästä armeliaisuudestaan
muiden alempien, vähäosaisempien tiettäväksi.

Tälläisten ihmisten ei tarvitse koskaan kuunnella,  saati ottaa muiden mielipiteitä huomioon koska he itseoikeutetusti erinomaisuudestaan johtuen voivat neuvoa sekä
arvostella toisia, koska he tietävät. Vain he ovat erityisasemassa, jonka takaa koulus
johtava tai hallinoiva asema, toimi tai virka.

Voi varjelkoon mikäli tälläinen ihminen saa kuulla tai nähdä jotakin mitä hän ei hallitse
se ei yksinkertaisesti sovi.  Jokuhan saattaa kenties huomata hänessä jotakin, mitä hän ei itsessään halua millään ehdolla halua nähdä.

Tämän kaltaisten ihmisten lähellä ei kukaan kykene olemaan läsnä, ihmisenä ihmiselle  saati voidakseen edes saada jollakin tapaa itsensä kuulluksi, saati toisen nähdyksi vaan välittömästi seurauksena on joutuminen käyttöesineenä mukaanvedetyksi tyypin draaman esityksiin.

Tämän kaltaisten ihmisten ei ole tarkoituskaan käyttää toista kuin vain omaan itseensä
hetkeksi, vain hänen omien elämänsä kuvioiden erinomaisuudesta vakuuttuakseen.

Tälläisen ihmisen ahtaanpuoleinen elämä, saa hänet käyttäytymään itseoikeutetusti,  muita tuomiten, heitä aina kritisoiden.  

Mikäli asettuu vastustaamaan näitä, aina itseoikeutetusti muita kritisoivia henkilöitä,
se suututtaa heidät, kun heidän itsevoimaista arvovaltaansa uskalletaan vastustaa.

Arvostelijan lyttääminen kaikin tavoin alkaa heti. Tähän käytetään kaikki saatavilla olevat voimavarat ja muilta saatava tuki.

Mikäli ei onnistuta tavoitteessa, henkilön aikaisempi riekkuminen tuottaa ilmiön, jossa säälin sekä marttyyrimaisen käytöksen ansiosta onnistutaan ja saadaan helposti muut
puolelleen, säälittelemällä, tukemaan näin omaa erinomaisuutta sekä näkökantaa.

Samalla myös hävitetään kaikki negatiivinen, kuten myös asiaan kohdistuva kritiikki.
Tälläinen on esim. lahkoille ja eri ismeille tyypillistä käyttäytymistä.

Muiden heihin kohdistamaa arvostelua, tai mielipiteitä, ei kyetä mitenkään sietämään.
Tähänkin saadaan tukea uusista vastuu asioista, tai elämän suomista muutoksista.

Nyt voidaankin hakeutua terapiaan, maksaahan kela tätänykyä suurimman osan siitä,
että mahdollisesti kyettäisiin (edes rakentavasti?) keskustelemaan asiasta kuin asiasta.

Luminatinata. :) kaikille.

                 
                      
                     Mullaku eijoo edes lumikasaa, koska en pidä niistä tilaa vievinä.
                     Mut onhan mulla eräs kuva, eräältä pätkältä.

                                                                                                            

                     Olipa kerran aika jolloin tuli kymmenessä päivässä tehtyä
                     lumitöitä, laskutettavia työtynteja 145 h. 
                     Jotka koostuivat useista
                     erinäisistä päivittäis (vrk) starteista.
                     Aattelin, oonsitä hommia tehny ennenkin kuin täs käpykyläs 
                     Jätkät vaan luulee..  ..ajattakaa mitäs lystäätte..
                     Lumen tulo vaan loppui kesken..

                  

maximex: Rantaelämää.

maximex: Rantaelämää.    (klik. ja suoraan sivulle)

Tässä on eräs keskiyön, sekä aamuyön tunteina paljon mielenkiitoa herättänyt plogini.

Tämä Rantaelämää kirjoitus löytyy plogisivultani 11.11.2010 päivämäärällä.
Musiikkivideo liittyy eräisiin ns. "ulkoministerin"  muualla tekemiin komentteihin.

Toinen huomion arvoinen seikka, selkeästi teemaltaan suunnattu, tulee tällä hetkellä parhaillaan televisiosta. 

Yle TV2 Seitsemäs taivas.  Maarit Tastula / Katriina Järvinen,
Sosiaalipsykologi. Psykoterapeutti.

Mikä feminismissä meni pieleen.                     

Ainakin yhden katsojan mielestä ohjelma käsittelee sitä, kuinka teennäistä, diivailevaa
turhan tärkeätä, hienostelevaa, itsensä yliarvostamista, nykyajan naisten elämä on, kaikkine vaikuttimineen, myös kuinka onnistuvat lapsiensa kieroon kasvatuksessa. 

Kannattaa katsoa mitä asiantuntija puhuu aidosta naisellisuudestakin.

Kiitos tälläisille ohjelman tekijöille ja niissä esiintyville oikeille eri asioiden tuntijoille.