Eenokki - Mainos.

Säkylä on Suomen kunta, joka sijaitsee Satakunnan maakunnassa. Kunnassa asuu 4 570 ihmistä, ja sen pinta-ala on 268,44 km2, josta 107,85 km2 on vesistöjä.

                    

Siellä on myös viimeinen suurin ja vielä puhdas sisäjärvi joka suomesta enää löytyy.

                                     
Kirjoitin joskus hyvin suositusta Kesä - tanssi paikasta, joka nuoruusvuosieni aikana oli hyvin suosittu etenkin Keski - kesän juhannusjuhlien aikaan. 

                                     
NYT SÄKYLÄ ja EENOKKI ON JÄLLEEN ALOITTAMASSA KESKI-KESÄN VIETTOA.

                                     

Tässä muutamia vanhoja linkkejä:  TANSSIPAIKAN ERÄS TARINA

TANSSI .net/fi/vanhat.html#E  sekä myös DANNY kuvapankki

                    
Silloin Juhannus - juhlinta alkoi aikaisin, ja metsikköön portin ulkopuolella olevalle alueelle oli sijoittunut suuri määrä erilaista markkinakoju, myyntipöytä, kauppiasta,
ja sisäpuolella kaiken huippuna oli Sirkus Sariolan huvipuiston laitteita jotka jäivät
paikalle aina syksyyn asti, ja poistettiin vasta ensimmäisten yö pakkasten tullessa
kun sirkus alkoi valmistautua talven tulemisen varalle.

                                    19.6. 1970    Kuva on Dannyn sivustolta ja kokoelmasta. 
                    

Erään tanssipaikan tarina - V

Rakennus joka talviaikana toimi enimmäkseen tanssipaikkana kesälavojen suljettua ovensa. Muita tilaisuuksia järjestettiin tilauksen mukaan, häiden ja muiden juhlavien tapahtumien sijoittuessa pääasiassa kesäaikaan, talven ohjelmakausi oli pääasiassa viikonloppu tanssien järjestäminen, joita erilaiset ohjelmien järjestäjät tilasivat.
Järjestysmiehet, keittiön ja ravintolan henkilökunta enimmäkseen eri kyläyhteisöistä tai muista, kuten urheiluseuroista jotka olivat pääasiassa vapaaehtoista talkootyö henkilökuntaa, oman seuran hyväksi toimien, kaikki erikseen sovitulla työvuorollaan.

Esiintyjät usein lähiseutujen esiintyjiä omin orkesteri kokoonpanoin, myös nimekkäitä
valtakunnan tasolla, siihen aikaan pääasiassa humppa - orkesteri tyylistä musiikkia esittävää yhtyettä, kuten: Eija Sinikka, Berit, Eino Valtanen, Raimo Piipponen, Tulipunaruusut, Eki Jantunen, jotka suosittuina ehkä eniten tanssilavoja kiersivät.

Viimeksi jäänyt käyntini tässä talossa oli vanhimman tyttäreni häätilaisuus jossa oli hyvä nuori orkesteri. Soitti ahkerasti. Paljon vanhoja valssi kipaleita joista joka toinen oli ranskalainen, joka toinen suomalainen. 

Rakennuksessa oli höyry-keskuslämmitys, joten lämpöpattereissa kiertävä tulikuuma höyry lämmitti tuon arkipäivät lähes kylmillään pidettävän rakennuksen nopeasti.
Suuremmat ongelmat tulivat lumisade kelillä tai lämpötilan vaihtuessa, ihmisetn kulkiessa sisältä ulos ja päin vastoin, kosteuden kulkeutuessa sisälle asti, jolloin lattia tahtoi menettää luistoaan, jota toiset tuntuivat kaipaavan suunattomasti, toisten pitäessä lattian pintaa hyvänä. Tämä, lähes ikuinen valituksen aihe, toinen sisälämpötila joka kohosi etenkin pakkaskeleillä hyvinkin nopeasti kuumuuteen asti
väkimäärän lisääntymisen mukaan, vaikka lämpöä käytiin säätämässä pienelle.

Sisäänpääsyyn oikeuttavia lippuja oli lupa myydä 650 kpl, jolla määrällä alkoi talo olla liian täynnä, tanssitilaa, tai iltaa kokonaisuutena ajatellen. Tähän kaikkeen vaikutti aina myös esiintyvä yhtye, tai solisti, ajankohdasta riippuen, mutta myös säätila vaikutti.
Tungos lattialla, ravintolan puolella suuri, tungosta oli myös sisä-vessojen kanssa joten  usein jouduttiin avaamaan myös ulkokäymälän ovet.

Rakennus sijaitsee pienellä kallion töyräällä (nuijamäki), tai oikeammin pienen kukkulan harjanteella, jossa se  seisoo ylhäisessä, hieman erillisessä yksinäisyydessä muusta asustuksista.
Kuva jota katsoo näyttää tutulta. 

Kuitenkaan näkymä ei ole sama jonka aikanaan oppi tuntemaan.
Talo on tehty uudestaan vanhan rakennuksen perustuksille, täsmälleen saman mallin mukaan jollainen vanha rakennus oli ollut. 
Monien vaiheidensa jälkeen talo, jossa monet tanssi-illat tuli vietettyä työn merkeissä paloi Oskarin päivän (1.12.) 2001 aamuyöllä, syystä jota ei tiedetä. 
Uusi rakennettiin sen vanhoille perustuksille.

Historiaa:
Venäläisten sortovuosien aikana eräs aatteellinen yhdistys, Suomenmielisten seura joka oli paikallinen yhdistys ehdotti 1907 seuralle rakenettavaksi oman talon.
Talo piirustukset laati Arkkitähti Jalmari Kekkonen, ja syyskuussa 1908 juhlittiin talon vihkijäisiä, joten talo valmistui nopeasti. Talo maalattiin punaiseksi, sen pielilaudat valkoisiksi, kattona oli pärekatto.
Soittokunta, Kirkkokööri, Diakonaattiompeluseura, Voimisteluseura ja Nuorisoseura olivat ensimmäisiä pääasiallisia käyttäjiä jotka kokoontujivat öljylamppujen valossa, mutta jo 1913 taloon hankittiin sähkövalot.

1915 tilanne muuttui, kun venäjältä tuli yli 6000 miestä saksalaisten maihinnousua Porin ja Rauman satamiin peläten turvaamaan rataverkkoa, sen risteysasemaa, radan ja veturitallien toimivuutta.
Nämä ottivat rakennuksen korvauksetta käyttöönsä saattaen sen huonoon kuntoon
tekemällä siihen kasarmin. Lähitienoo sai myös suuret hevosten tallirakennukset. 
Kun suomi itsenäistyi, rykmentti jäi edelleen paikkakunnalle vuoteen 1918 tammikuu asti, jolloin ne alkoivat poistua Tampereen kautta, polttaen talon lähtiessään, sekä myös joen yli vievän puusillan, joka rakennettiin uudelleen 1918 betonista.

Pääovelle suoraan johtava tie on hyvin jyrkkä, nousten metrin matkalla 30 cm luokkaa loppuvaiheessa. Vasemmalta alapuolelta johtaa parkkipaikan kautta kiertävä toinen kulkutie joka on kuitenkin paljon loivempi.

Tässä uudelleen rakennetussa talossa on edelleen suuri korkea juhlasali, laaja ravintola, suuri laitoskeittiö, edelleen on juhlasalin ylle avautuva laaja parvi, ja sinne on rakennettu myös kolme kokoushuonetta, ulkokatolle suuri terassi ja suuri aula jonka yhteydessä on vielä keittiö.