Musiikki tuokio - illan hiljaisuuteen

Iskelmä musiikki on aina elänyt ajassa, se on ollut aina vahvana mukana. 
Se on nähnyt sodat ja kurjuudet, myös ihmisten ilot ja riemut.
Tämän kuukauden aikana ensimmäiset tanssilavat avaavat jälleen ovet, kesän ajaksi.

            

                                Danny & the Islanders East Virginia (1964)

Nykyaikana iskelmä, Shlager, Hit (Iskusävelmä = iskelmä ) joista se meillä on saanut tunnetun nimensä, on murroksessa ja tullut lähes samaan lopputulokseen kuin niin moni muu perinteinen tottumus, myös se, on alkanut tulla lähelle pitkän tien päätä.

Iskelmä oli myös laji jonka esittäjä, esiintyvä solisti, pysyi huipulla lähes koko ikänsä
säilyen suosittuna 20 - 40 vuotta.  Usein alkoholi tai sairaus päätti pitkän uran.

Tony Ramon = Reijo Hirvelä

Iskelmä musiikki, iskelmä tanssilavoinen kulttureineen, markkinointeineen sellaisena
kuin sen täällä monet ovat oppineet tuntemaan, ja siihen liittyvä perinne katoamassa.
Maailman mittapuulla katsoen iskelmä kausi on ohi mennyttä aikaa, aikakausia jotka elävät vielä ihmisten mielissä tai erilaisina tallenteina, niissä vielä hetken säilyen.

Tämän pitkän perinteen tilalle on tullut ns pop-rock iskelmä. Vaikutin joka etäännyttää ihmiset yhä kauemmas tuosta pitkä aikaisesta traditiosta, niin myös tanssi lavoilta. 

Perinne on ollut pitkä, jossain on sanottu, että 1940 - 1960 lukujen iskelmien tuotanto oli maailman mittakaavassa niin suurta, ettei sen jälkeen ole kyetty tekemään yhtään uutta sävelystä, vaan kaikki ovat enemmän tai vähemmän näiden muunnoksia tai paremmin, niiden uusia sovituksia.

Iskelmä musiikin juuret ovat vahvasti yhdysvalloista, jossa se muodostui (Skotlanti sekä Irlanti) perinteisistä kansanmusiikeista, siihen vaikutuksensa antoivat myös eurooppalainen kamarimusiikki ja operetit.

Vaikka coyntry musiikki vaikuttaa ehkä eniten niin myös latinan rytmit jotka ovat suuri vaikuttaja kevyessä- tai tanssimusiikissa, jollaisena ne meillä paremmin tunnetaan. Iskelmä on kertovaa, aiheina usein rakkaus, intohimo, pettymys, katumus, unelmat.

Tunteelliset sanoitukset kertovat pienen kertomuksen jostain edellä olevasta aiheesta. Suomessa iskelmä on saanut paljon vaikutteita slaavilaisesta melankoliasta ja lauluista. Meillä iloinenkin iskelmä soi tästä johtuen useimmiten molli voittoisena.

Iskelmä on tanssittavaa musiikkia, erityisesti kumppanin kanssa, jollaisena se on saanut skandinavian maissa kesän tanssilavoilla suuren suosion. Kesä ajan tanssilava kulttuuri on vielä olemassa ja vielä jonkin verran voimissaan, vähenemässä kuitenkin, osasyynä järjestävien tahojen talkoo työn hiljaa hiipuminen.

Esiintyjiä vielä löytyy, kuitenkin yhä harvempi heistä on sellainen joka saa tanssivan yleisön mukaan tunnelmaan, yhä harvemmassa ne, jotka vetävät yleisöä puoleensa   missä tahansa esiintyvät. 

Elämä muuttuu hektiseksi. Hyviä laulajia ja esiintyjiä on edelleen paljon, ja yhä uusia syntyy ja pyrkii pinnalle, jossa he kuitenkin ovat vain hetken, kuka yhden kuka kaksi tai jopa kolme vuotta, jonka jälkeen esiintyjän suosio on loppuun kulutettu. 

Kuvio toistuu, uusi yrittäjä viipyy ja viihtyy hetken, kunnes jälleen... . ..on uuden yrittäjän vuoro, laajasta tarjonnasta tai oikeammin sen ansiosta...

Muisteluita sateisena Helatorstaina.

                           
 
Olipa kerran aika jolloin eksyin silloisen avopuolisoini kanssa vanhan teknologian päiville Suodenniemen Putajan kylään,  jossa oli herätetty toinen, Rämsöön jo loppuun hiivuttua, tämän putajan tapahtuman ollessa hieman vastaava, eräs viikonlopun kestävä tilaisuus.  

Rämsöön kuuluisaksi tulleet perinteenvietto-päivät vanhoine työ ja havaintoesityksineen, illan suuli-tansseineen, ja muine markkinoineen, olivat kiehtoneet mieltäni monesti, ajoittuen tuolloin aina aikaan,  jolloin työni aikataulujen takia niille ei ollut mahdollista osallistua, nyt niiden järjestämisessä oli ongelmia, talkooväen koollesamisen kanssa, sekä näyttelyyn osallistujien pitkien kuljetusmatkojen johdosta, joten ne olivat hiipuneet rämsööstä kokonaan.

Nämä Rämsöö päivät olivat laadukkaita, ja kaikki tuo ns. "höyry" kalusto oli laadukkaasti entisöityä, kuten myös esiintyjien puvut  ja kaikki asusteet, sekä monet muut alaan liittyvät tavarat, näiden päivien ollessa eteläisen suomen suurimmat, aikoinaan monina vuosina.

               

Putajaan kuitenkin tuli mentyä. Pieni vaatimaton paikka, kalusto toimivaa, liikkuvaa, mutta entisöimätöntä kuin vain välttämättömimmältä, eli toimivuuden ja liikkuvuuden osalta.http://youtu.be/P0-Xiym3R98
Hullu-Jussi. Åkermanin lisenssi. http://youtu.be/_wg3s1mwCK0
Fiskars.  Jussi koneiden kopio.http://youtu.be/5M0kVEVTSWc  Pingon, Ranskalainen ihmeellisyys, monitoimikoneiden edelläkävijä.
Nykyinen Mecalac (+ Bel-Job minikaivurit = nykyisin volvo) tehdas monitoimi-kurottaja.

Järjestäjillä kuitenkin lähes yhteine vanhanaikainen pukeutuminen, ja kaluston määrä oli
äkkiseltään kuitenkin riittävä, mutta suurimmaksi osaksi suppeahko, joskin hyvin toimivia erikoisuuksia oli muutamia kappaleita, sekä pellonrakennus  että maarakennusalalta.http://youtu.be/_TOeYJcfuQY

Väkeä kohtuullinen määrä, ja kierrellessäni kahviota hakiessani kuulin kummakseni ihan oikeaa tanssimusiikki soitettavan, paikassa jossa ei ollut edes tanssilavaa, tai tanssia.

Nyt nämäkin päivät, täällä lähistöllä pidettävistä, on hiipuneet pois. Muualla on liian pitkä matka, päivän takia lähteä, ja ne ovat supeita, näihin verraten.

Haluja olis koska ihailen noita kekseliäitä tyyppejä, ja miehiä jotka näitä aparaatteja jaksaa kunnostaa ja vaalia jatkuvasti. Muualla maailmassa tämä on laajaa ja suosittua, meillä ei.

               

Olipa kuitenkin ihan rytmikästä musiikkia, outoja, tutun tuntuisia kipaleita, sanoituksia jollaisia en ollut kuullut aikaisemmin mistään päin.
Menin lähemmäs, orkesterissa 8-10 musikanttia, kirkasääninen laulusolisti.

Kipale jota ekana jäin kuuntelemaan muutaman muun ohella, on tuossa hieman ylempänä.

Lavan edustalla yleisön joukossa oli eräs vanhempi nainen, jonka kanssa syntyi juttua kysellessäni ja ihmetellessäni, mikä tämä kipale on kun en ole ennen kuullutkaan, joitakin vaikkapa virran laatikon pohjalle jääneitäkö, kummastellen samalla orkesterin suurehkoa ja vanhoista miehistä koostuvaa kokoonpanoa ja outoja esitettäviä kappaleita.
Nainen totesi niiden olevan miehensä säveltämiä, ja muutamien muiden sanoittamia.

Kysyi pidänkö, ja vastasin kyllä, johon hän kysyi ostanko levyn, maksaa kympin, ja saan tilauksesta hakea hämeenkyrön (tippavaaran) essolta. Vastasin että on kauheen mutkallinen toimitus, eli en lähde siltä noutamaan.

Kysyin laulajasta, ja kertoi olevan hänen tyttärensä, joka näillä levyillä muiden ohella laulaa juuri näitä esitettyjä kappaleita.  Lähdin ja hetken kuluttua nainen tuli perässäni kahvioon ilmoittaen että näitä on tilattavissa vielä toistaiseksi. Neljä CD-tä on valmiina ja mukaan saa vihkosen jossa on näiden kaikkien laulujen sanoitukset.

Tulee jälkivaatimuksella kotiin asti, postikuluitta hänen lähettämänään. Tilasin setin hänen kertoessaan samalla tyttärensä lauluharrastuksesta ja lavaesiintymisestä.

Tässä eräs osa alkusysäystä tuolle levytyksen alkamiselle ja muulle lavaesityksille.
Tämä teksti siksi kun sattumalta tuubista putkahti odottamatta esille pari tuttua kipaletta.
Laulajaan ja sävellysten tekijään olin tutustunut aikoinaan ekakertaa esiintyessäni, heidän ollessaan karaoketuomareina ja juontajina. 
Tämä texti osio esittäjän kotisivuilta:

Radio Tuplassa, Harjavallassa, oli kuuntelijakerho Iloisten Satakielten,
sanoituskilpailu. Tähän kilpailuun oli valittu Pekka Mäkelän humppa, joka soi
radiossa ja kuuntelijat saivat lähettää omia sanoituksiaan, joista voitti Aulikki Lehtisen sanoitus Belairin penkillä.   

                                          
                                            Hyvää päivän jatkoa
                                            Kiitos vierailustasi.

Matkakuumetta, osa-I :)

                   
              

Tanssista en paljon ymmärrä, se on samanlaista kuin musiikki. En ymmärrä siitäkään.

Kuitenkin, ensin musiikki, sen rytmi, siihen tanssi myöhemmin yhdistettynä on vanha, ja yli rajojen ihimisiä aina yhdistävä vaikutin.

Oheinen kappale meillä nytkin jatkuvasti soivana, lähes samana sovituksena soivana,
slowfoksina tai diskokappaleena, ja myös uudelleen tulleena, tunnettuna sovituksena.


Laulan, niillä eväillä joita mulle on armosta suotu. Toinen armo on oma jääräpäisyyteni
kun en ole kirurgien, heidän perusteluista, toivestaan, vaatimuksistaan huolimatta, antanut kurkkuani puhkaista, voidakseen operoida 3,4,5,6, nikamani yhteen pakettiin.

Vaikkakin tietynlaista niskajäykkyyttä elonkäyttäytymiseni suhteen yhäti, kuten aina on esiintynyt,  esiintyneekin, tykkään sen sopivan itselleni, luonteeseeni kuuluvana.
Joten mitään akuuttia, saati erityistä tarvetta jäykkäniskaisuuteni suhteen, tahi sen muuttamiseen nykyisestä, ei suoranaisesti ole.

Näin keväisten ilmojen alkaessa, luonnon  yhä tuntuvammin alkaessa herätä, muistuu
mieleen eräs laulu, samalla kun matkustushalu, tai  halukkuus siihen, yhä lisääntyy.

Nuotti tuttuna; Juna se meni meni pohjolaan. Vaunussa istu se koria flikka ja punaiseksi koristeli huuliaan.

Voi Iso I(E)GOR sentään :)

Eräs versio kertoo samalla rytmillä, eri sanoin,  hieman toisin, kai käytännön tuomien kokemustenkin valossa.

Vanha herra igor istuu alla idän kuun
samovaari kovaa teetä keittää luona puun.
Vanha igor teetä maistaa mutristaen suun
tuntee kutsun kummallisen unhoittaen muun.

Daa da dada daa igor vuoriston.
Daa da dada daa innostunut on.

Vanha herra igor, etsii hetken hampaitaan
Ostaa kultasormuksen ja nostaa housujaan.
Vanhus lähtee vuoristostaan laaksoon kulkemaan
siellä sonja työskentelee kaalipellollaan.

Daa da dada daa igor vuoriston.
Daa da dada daa rakastunut on.
(x2)

Vanha herra igor kehuu kevät huumassaan
lähde tyttö matkaan tapaat vuorten ruhtinaan.
Sonja katsoo halveksien sormusrasiaan.
traktorinsa käynnistää ja sanoo; Tosiaan.

Daa da dada daa igor vuoriston.
Daa da dada daa on nyt onneton.

Vanha herra igor itkee että tulvii vuo
vuoristoon hän lähtee koko samovaarin juo.
Sonjan ihastus on aron atamaanit nuo
korviin sähkö balalaikan soinnut tuuli tuo.

Dai da dada daa dai da dada daa, igor vuoriston
dai da dada daa dai da dada daa ei oo onneton.
- Mainio teksti, J Vainio-

Rantatoivetta.

                 

        

Huh, kun nukutti. On hienoa herätä kunnolla nukutun unen jälkeen. Olo nautinnollinen
raukea, paikat hellinä kuin mankelin läpi tulleelta luulisin tuntuvan.

Rensselit pykälään ja täysillä päin, karkuun en juokse ja oon vertainen, mä aina miehen kymmenen (tosin en tiedä kuinka seuraavan parittoman luvun kanssa) laulelee reetu videon sävelten muunnos sovituksena kotimaisessa versiossa.

Pensselit on ollu jo sannassa hetken aikaa, eikä tarkoitus ole, tämän tiedon mukaan niitä sieltä noutaa. Jukoliste jätkät, tämä linja kestää, heikot vaikka sortuukin, isältä on henki...
Sensijaan rento rantaelämä saattais kiinnostaa, tiedä vaikka kuinka hurahtais jonnekin hukhadaan, tai syvällisempään, merelliseen näkymään.

Untakin ehdin näkemään, monelaista. Aatospiipahdus kauas ajassa taakse, aikaan jolloin olimme juuri muuttaneet viimeiseen asuntoomme naapuri kuntaan. Vanhemmat tytöt, iältään 11, ja 10 vuotiaat saivat yhteisen, aiempaa isomman, oman huoneensa.

Tein pitkää päivää, aamulehden jakelusta aloittaen jonka jälkeen rakennuksille koneen
kanssa, (Pori) jonne matkaa oli 70 km. Iltaisin myöhään palattuani oli klo usein 7.n, varhaisuutisten aika. 

Heti kotiinpalattua, lapset ympäröivät, kertoillen tärkeimpiä asioitaan, päivä tapahtumia
johon iltapalaa syötyä, puoli nukuksissa tuli jopa vastattua. Usein kun nukahdin tuon
uutiskatsauksen kesken. 

Herätys hieman myöhemmin, kuultuani kaukaa utuisen unenläpi tuon arastelevan kysymyksen. Isä ooksää kovin väsyny. Kerkeeksää isä, tai tulisiks sää, vähä mun ja mun viereeni. Hellyttävä hetki, kerrassaan, jo tuo kysymyksensä, vaikka he jo isoja olivatkin.

Isähän meni. Ensin toisen, sitten toisen, vuorotellen, vaihtaen välillä, taatakseen yhtäpaljon aikaa kummallekin, tasapuolisesti.  Ikuisesti on mielen sopukoille jäänyt tuo nuoremman, nautinnollisesta hyvänolontunteesta kumpuillut pitkä, syvä tyytyväisyyden huokaisu, ja siitä hehkuva, pienen hetken onnellisuuden tunne/tarve. 

Herttaista. Tuli hyvä mieli, jota muisteli saati työmaalla myöhemmin, myös aikuisena.
Kuinka tärkeä tuo isän tuoma läsnäolo ja häneltä saatu huomio omalle lapselleen onkaan. Myös nykyisin, tälläkin ikää,  toivotuksen saatuaan tuo yhä sykähdyttää.

Kaikkihan he tietysti tuli nukkumavaihessa (vasta) hyvänä pidettyä. Tämä oli usein
myös yksi jatkuva riidan aiheista, kun oma puoliso vaati myös omaa huomiotaan, omakseen, joka usein oli lapsille suunnatuksi tarkoitetuista hetkistä / ajasta poissa.

Vieläkin joskus herkistyy, saatuaan tytöiltä hyvänyön toivotukset. Kuinka tärkeää tuo isältä saatu, hälle suotu, huomio on vielä aikuisenakin, kummaksuttaa, ja hymyilyttää, mielihyvää tuottaen yhä edelleen. Kerran lapsesi, aina lapsesi, oli ikä mikä tahansa.

(Tämä taitaa olla myös osa syynä siihen miksi jotku naiset halajavat vahvaa isähähmoa rinnalleen, pyrkien hylkäämään muut, suhtautuen nuivasti muihin, myös naispuolisiin.)

Monen monituista hetkeä ja iltaa oli, kun he tyytyivät noihin isän heille joululahjaksi tilaamilta, suurensuurilta jättiläisnalleilta saamiinsa lohtuihin. Kuinka kauan ne heillä olivatkaan.

Kun sattumalta löysin tekijän, tilasin ne samantien, ja seuraavana jouluna pukinpaketista ne löytyivätkin.  Tuohon aikaan nallet olivat isompia, kuin saajansa.
Puhki ne eivät kuluneet, ratkeilivat kylläkin ja korjaaminen taisi osin jäädä tois-sijaiseksi.

Kuitenkin vielä rippi-ikäisenä ne jonknlaisessa ryhdissään olivat.  Samoihin aikoihin kuvioihin alkoivat tulla uudet, puhuvat, itsekävelevät ja ajattelevat nallet.

Rantamusaa.

                       

Mona-Lisaksi sua sanottavan kuulin. Hymys tuo se on mun mielessäin.
...Kuinka arvoitukses tuon mä tietäisin...
(Tämä esitys meillä totutusta poikkeavana sovituksena, tuosta 50-luvun suositusta)                                                                   

                                                                         
Samoihin aikoihin Bärre Förars,  Annan lähtöpassit mä muille, lähden sua mä hakemaan, illalla sillalla suukon saan. 
Taisipa perässä olla vielä kertaus-säe, vahvistuksena.
Umberto Marcato pohti suomeksi hieman myöhemmin, miksi puhelin ei soi.

Tosin hän tuntui pohtivan sitä päivä-iltakaudet, monen monta vuotta, sitkeä kaveri.
Eräs tuumi vielä soittavansa illalla. Joku toivoi pääsevänsä vielä nuoruuden keinulle.
Näin vanhemmalla iällä (onneksi?) usein väsymys voittaa ja makoisat unet maittavat.

Retkimatkailuakin voisi harkita. Mutta mitä ottaisi evääksi, mikäli lähtis kauemmaksi.
Paketin sinistä, kenties. Joillakin innokkaimmilla turisteilla olen nähnyt eväänään jopa mcbåripurilaisia, ;):) jälkeensä jääneistä käärepapereista päätellen.

Hyvät hyssykät sentään. Kyllä on taas kaunis talvipäivän aamu. Tykkylumiset puut pihankoristeina, oksat nuokkuen lumen painosta. Kuusitiaiset ja talitintit pylpähtelevät vallattomina, samoin kuin eilenkin. Lunta tai tulevaa huonoa keliä kenties tulevaksi ennustaen. 

Kumma hamsteri tuo kuusitiainen. Muistaa kaikki jemmaamansa kätköt, kun tarvetta niiden käytölle tulee.

Tässäpä taas näitä niin tärkeitä mietteitä tälle päivälle.  Talviaurinkoa päiväänne.