torstai 17. toukokuuta 2012

Muisteluita sateisena Helatorstaina.


                           
 

Olipa kerran aika jolloin eksyin silloisen avopuolisoini kanssa vanhan teknologian päiville Suodenniemen Putajan kylään,  jossa oli herätetty toinen, Rämsöön jo loppuun hiivuttua, tämän putajan tapahtuman ollessa hieman vastaava, eräs viikonlopun kestävä tilaisuus.  

Rämsöön kuuluisaksi tulleet perinteenvietto-päivät vanhoine työ ja havaintoesityksineen, illan suuli-tansseineen, ja muine markkinoineen, olivat kiehtoneet mieltäni monesti, ajoittuen tuolloin aina aikaan,  jolloin työni aikataulujen takia niille ei ollut mahdollista osallistua, nyt niiden järjestämisessä oli ongelmia, talkooväen koollesamisen kanssa, sekä näyttelyyn osallistujien pitkien kuljetusmatkojen johdosta, joten ne olivat hiipuneet rämsööstä kokonaan.

Nämä Rämsöö päivät olivat laadukkaita, ja kaikki tuo ns. "höyry" kalusto oli laadukkaasti entisöityä, kuten myös esiintyjien puvut  ja kaikki asusteet, sekä monet muut alaan liittyvät tavarat, näiden päivien ollessa eteläisen suomen suurimmat, aikoinaan monina vuosina.

               


Putajaan kuitenkin tuli mentyä. Pieni vaatimaton paikka, kalusto toimivaa, liikkuvaa, mutta entisöimätöntä kuin vain välttämättömimmältä, eli toimivuuden ja liikkuvuuden osalta.http://youtu.be/P0-Xiym3R98
Hullu-Jussi. Åkermanin lisenssi. http://youtu.be/_wg3s1mwCK0
Fiskars.  Jussi koneiden kopio.http://youtu.be/5M0kVEVTSWc  Pingon, Ranskalainen ihmeellisyys, monitoimikoneiden edelläkävijä.
Nykyinen Mecalac (+ Bel-Job minikaivurit = nykyisin volvo) tehdas monitoimi-kurottaja.

Järjestäjillä kuitenkin lähes yhteine vanhanaikainen pukeutuminen, ja kaluston määrä oli
äkkiseltään kuitenkin riittävä, mutta suurimmaksi osaksi suppeahko, joskin hyvin toimivia erikoisuuksia oli muutamia kappaleita, sekä pellonrakennus  että maarakennusalalta.
http://youtu.be/_TOeYJcfuQY

Väkeä kohtuullinen määrä, ja kierrellessäni kahviota hakiessani kuulin kummakseni ihan oikeaa tanssimusiikki soitettavan, paikassa jossa ei ollut edes tanssilavaa, tai tanssia.

Nyt nämäkin päivät, täällä lähistöllä pidettävistä, on hiipuneet pois. Muualla on liian pitkä matka, päivän takia lähteä, ja ne ovat supeita, näihin verraten.

Haluja olis koska ihailen noita kekseliäitä tyyppejä, ja miehiä jotka näitä aparaatteja jaksaa kunnostaa ja vaalia jatkuvasti. Muualla maailmassa tämä on laajaa ja suosittua, meillä ei.

               


Olipa kuitenkin ihan rytmikästä musiikkia, outoja, tutun tuntuisia kipaleita, sanoituksia jollaisia en ollut kuullut aikaisemmin mistään päin.
Menin lähemmäs, orkesterissa 8-10 musikanttia, kirkasääninen laulusolisti.

Kipale jota ekana jäin kuuntelemaan muutaman muun ohella, on tuossa hieman ylempänä.

Lavan edustalla yleisön joukossa oli eräs vanhempi nainen, jonka kanssa syntyi juttua kysellessäni ja ihmetellessäni, mikä tämä kipale on kun en ole ennen kuullutkaan, joitakin vaikkapa virran laatikon pohjalle jääneitäkö, kummastellen samalla orkesterin suurehkoa ja vanhoista miehistä koostuvaa kokoonpanoa ja outoja esitettäviä kappaleita.
Nainen totesi niiden olevan miehensä säveltämiä, ja muutamien muiden sanoittamia.

Kysyi pidänkö, ja vastasin kyllä, johon hän kysyi ostanko levyn, maksaa kympin, ja saan tilauksesta hakea hämeenkyrön (tippavaaran) essolta. Vastasin että on kauheen mutkallinen toimitus, eli en lähde siltä noutamaan.

Kysyin laulajasta, ja kertoi olevan hänen tyttärensä, joka näillä levyillä muiden ohella laulaa juuri näitä esitettyjä kappaleita.  Lähdin ja hetken kuluttua nainen tuli perässäni kahvioon ilmoittaen että näitä on tilattavissa vielä toistaiseksi. Neljä CD-tä on valmiina ja mukaan saa vihkosen jossa on näiden kaikkien laulujen sanoitukset.

Tulee jälkivaatimuksella kotiin asti, postikuluitta hänen lähettämänään. Tilasin setin hänen kertoessaan samalla tyttärensä lauluharrastuksesta ja lavaesiintymisestä.

Tässä eräs osa alkusysäystä tuolle levytyksen alkamiselle ja muulle lavaesityksille.
Tämä teksti siksi kun sattumalta tuubista putkahti odottamatta esille pari tuttua kipaletta.

Laulajaan ja sävellysten tekijään olin tutustunut aikoinaan ekakertaa esiintyessäni, heidän ollessaan karaoketuomareina ja juontajina. 
Tämä texti osio esittäjän kotisivuilta:

Radio Tuplassa, Harjavallassa, oli kuuntelijakerho Iloisten Satakielten,
sanoituskilpailu. Tähän kilpailuun oli valittu Pekka Mäkelän humppa, joka soi
radiossa ja kuuntelijat saivat lähettää omia sanoituksiaan, joista voitti Aulikki Lehtisen sanoitus Belairin penkillä.   

                                          
                                            Hyvää päivän jatkoa
                                            Kiitos vierailustasi.

6 kommenttia:

  1. Helatorstainjatkoa Maxim!

    Youtuupista putkahti mielihumppani ;)

    Toivottavasti pidät

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maxi kiittää ulleriinaa iltatoivotuksista.
      Pauli Antero, ikurin turbiini, tyylittelee tyylikkäästi, nääs

      Poista
  2. Hullujussi huvitti mutta tuo Pingo oli oikea epeli:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hellöy, Leskihyvä, kuules. Vanha kertoo sulle.
      Kyllä on hirveitä laitteita siirrellä vaikka maantiellä.
      Kulku on sellaista etupainoista nyökkimistä, samankaltaista
      kuin meikäläisen, hieman liian isolla nenällä varustetun, eteneminen kylän raitilla.

      Kyllä se on onni ettei näitä 5-60 maa nakerrus koneita ole enää isommin käytössä. Niiden hydrauliikka oli kyylä toimivaa ja varmaa, mutta tuo ergonomia, käyttäjäystävällisyys, edes jonkunlainen! työturvallisuus oli aivan toista luokkaa.

      Täytyy sanoa maarakeennus, katsos ja kun, sitä maanrakennusta suorittavat, ne oikeat, ovat työssä arkadian-mäen seutuvilla.

      (Erikseen olevat sanat, syy, ulkomaisten vierailujen takia)

      Poista
  3. Nimi Hullu-Jussi tälläinen vaijeri käyttöinen kaivinkonen sai siitä kun se teki työtään hullun lailla, tarpeettomia taukoja pitämättä.

    Hullu-Jussi sanasta tuli siis brändi, tarkoittaen yleisesti kaikkia muitakin, kuin vain Jussi merkkisiä, vaijerikäyttöisiä kaivuukoneita.

    VastaaPoista
  4. On vielä syytä lisätä, että vasta vuonna 1984 kaikkiin kaivinkoneisiin tuli käyttö-standardi, jossa koneiden ohjaaminen työtä tehtäessä, siis kaivettessa ja työn vaatimassa siirtoajossa tuli yhteneväisiksi kaikissa merkeissä.

    Maantiellä tapahtuva ajo, pyörillä omin avuin liikkuvilla koneilla tapahtui kuten aikaisemminkin, eli autojen kaltaisen ohjaamisen tapaan.

    VastaaPoista