torstai 10. toukokuuta 2012

Viikon tapahtumia...

Pientä harmitusta,  mutta toki myös paljon hyvää mieltä erilaisista alkuviikon tapahtumista.
Tässä eräs tapahtuma muuten rauhallisena soljuneesta kauniista kesäisestä päivästä.

                  

Maanantai.
Sain viimein aikaiseksi kesärenkaiden alle vaihdon tuohon tötterööni, jota toiset autoksi kutsuvat.
Edellisviikolla aikomuksenani oli vaihtaa, mutta se tökkäsi rengas-yrittäjän mahtipontiseen käyttäytymiseen, käydessäni kysymässä vaihdolle sopivaa ajankohtaa. 
Mulla kun ei sattumalta tällä hetkellä ole vanteita, joten se vaati ns. vanteille laittamiset ja tietysti myös renkaiden tasapainoitukset.

No maanantaina ajelin erään toisen, neljästä mahdollisesta, rengasliikeen pihaan sen kummemmin kyselemättä, vaihto mielessä.

Firman ovelle saavuttuani, katselin, huhuilin missä kaikki ovat, kun ketään ei näy mailla halmeilla, olisivatkohan vaikka kahvitunnilla, olihan iltapäivä pitkällä.

Odottelua ja kymppiminsan jälkeen ilmaantui toinen nuorehkoista yrittäjäveljeksistä paikalle, renkaita kainalossaan.  Pian ilmaantui myös toinenkin, nuorempi veli, paikalle.

Heti kun toinen ilmaantui huomasin että jotakin pientä ängstiä oli ilmassa veljesten kesken
jahhah, ajattelin, kiukuttelu kohdistuu pian meikäläiseen, ja niinhän se myös kohdistuikin.

Ilmeet ja elkeet olivat paljonpuhuvia, jopa puhuttelevia, jos olis viitsinyt vastata, vaan mitäpä suotta. Ilma oli kaunis, tampere vastaavia liikkeitä täynnä, ja aina auttavainen hyvin palveleva tuttu huoltomieskin vain kymmenen kilsan päässä.

Kaveri, joka oli hoitanut meille koneiden huollot kahdeksantoista vuoden ajan lähes säännöllisesti, kaikkiin käytössämme olleisiin koneisiin.
Hän hoitaisi tälläisenkin työn piankin, kunhan vaan viitsisin varata ajan hänen halliinsa, mutta kun en pidä jonottamisesta tai paremminkin aikatauluista kiinniroikkkumisissa.

Siispä kyselin ehtivätkö he ja koska, kenties tämän päivän aikana. Vastaus toiselta nuorelta yrittäjäveljekseltä oli letkeä, kyllä ehditään, mutta mää otan siitä tuollaisen hinnan, koska sulla ei ole vanteilla.

Tuo sanonta, mää otan, jäi pahasti kaikumaan korviini. Mulle se tuskin tulee toistumaan.

Vastauksena ilmoitin että, jos mulla olis ne vanteilla en taatusti notkuisi tässä pihassa.
Ilmoitetusta hinnasta siis viis, joten jäin odottelemaan vuoroani.

Mikähän näissä kaikissa pienkorjaamoiden tapaisissa lähes aina onkaan kun niissä tuppaa notkumaan aina tuota ns. asiantuntija porukkaa, hieman samaan tapaan kuin huolto-asemien paaripöydissä.

Ensimmäinen tomppeli, massiivinen, minua vanhempi, kohtuullisenison tynnyrin kokoinen rasvaletti, kaulassaan keltakultainen maltanristi, kultainen toiseksi suurin suomileijona, sekin tottakai kullattu, kauhtuneen t-paidan tapaisen rintamuksen päällä roikkuen, ilmaantui kohta kiertelemään mua ja tötteröäni.

Ilmaantui kyselemään, katselemaan, arvostelemaan, tuoden kiitettävästi myös sormissaan olevat kultasormukset, esitellen myös kellonsa asiantuntemuksensa ja tietysti mielipiteensä mun autoni huonoista ja hänen autonsa erilaisista rengasvalinnoista.

Kuitenkaan kaverin kottero ei ollut sen kummoisempi kuin meikäläisenkään, merkkikin oli samassa maassa tehty tuote.

Pitihän hänen laajasti tuoda esille myös mistä ja minkälaisesta liikkeestä saan, ja kävisin ostamassa käytetyt vanteet, helpottaakseni rengasvaihdon suorittamista tulevaisuudessa kumikorjaamon osalta.
Tuli muita asiakkaita ja kaverin huomio keskittymään / suuntaantumaan vuorostaan heihin

No, vaihto tuli lopulta tehtdyksi, enää vartin odottelu, että suvaittiin ottaan maksusuorite vastaan selityksellä, mää kysyin hinnan muualta? ja meillä kaikilla on samat hinnat.
Kuitenkaan mitään kysymystä tähän suuntaankaa en ekakysymystäni kummemin tehnyt.

Päivä oli kuitenkin kaunis, lämmin. Auto kulki ihanan kevyesti, kuin sukkasillaan, noilla
kesärenkailla, ohjauskin keveni huomattavasti, tehostajasta huolimatta, mieli hyvä, vapaa.

Mieleen jäi kysymys. Minkälainen on yrittäjä joka tarvitsee muiden tuen hinnoitellakseen oman tuotteisuutensa.

Lisäksi jäin kummastelemaan tätä erästä nykyajan ilmiötä. Kun virastoissa jo muualla vastavissa laitoksissa on asiakasplavelu saanut yhä ystävällisempiä, ja avoimempia piirteitä, muuttuen lähes kokonaan aikaisemmasta tylyydestä, avoimeen asiakasläheiseen suuntaan.

Tämä silloinen selkeästi havaittava ynseys on alkanut samaan aikaan lisääntyä monilla yrittäjillä, ja nimenomaan erilaisilla palvelualoilla, niiden tavaravalikoimasta riippumatta, onneksi ei kuitenkaan aivan kaikissa eikä kaikkikialla.

Ehkä lopuks vois summata kaiken taas kertaalleen. Oppia ikä kaikki. Myös omalta osalta.
Ainakin sen että aina sinne missä palvelu pelaa, oli sitten kyse mistä tahansa tuotteesta.

                                                 Hyvää päivän jatkoa.
                                                 Kiitos vierailustasi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti