Huomenta, laulun sanoin.

                  


Kun väsyttää ja kyllästyy, systeemiin, se on hyvä syy, jäädä paikalleen sitä pohtimaan,
ja oottamaan mitä tarjotaan.

Vain vilahtain käy ihminen, jokainen, ohi jokaisen, vilkuillaan, takaa naamion, mä/sä näinkö oon/oot yksi kasvoton.

Oheisen laulun sanat piipahtavat useinkin mielessäni, sattumoisin seuraillessani näitä
eri vaikuttimia joilla me kukin tuomme itseämme esiin, näissä kirjoituksissa.

Se, mikä säväyttää aina, on tuo "puhumaton kieli", etenkin live elämässä, mutta myös täällä.

Miksikö nyt kirjoitan. Kirjoitan sitä, mikä mieleen juolahtaa, ja mistä parhaiten osaan.
Kun olen muutaman hetken vaitonaisempi, se aiheuttaa kyselyt liikekannalle, joka on mielestäni paremminkin myönteistä,  ;)  ja miellyttävää, kuin kielteistä ilmentymää.

Kun on hetken kirjoittamatta niin moni intoutuu tuomaan ajatuksiaan esille, joka on mielestani pelkkää positiivisuutta, vaikkakin ehkä vain hetkittäinen ilmenemis muoto. 

Tämä kait se on ollut alunperin yhteiskasan tarkoituskin. Saada kirjoittajia mahdollismman laajalta alalta, niin ettei se olisi vain muutaman aktiivisemman varassa, jotka aina haluavat olla vain omaa pelkää omaa erinomaisuttaan esillä. 

(Paljon on myös kirjoittajia joiden tekstin käsittely on mielyttävää, ilmaisutaito sujuvaa
kirjoitus selkeää, johdonmukaista, joita selailee usein ja aina mielellään, kuten myös harvemmin kirjoittavia, asiallisia kirjoittajia.) 

Tämä olisi mielestäni suotavavampaa, toisin kuin alkanut jatkuva, hiljainen hiipuminen
johon voisi lisätä usein toistamaani (kaatumiseen itse luotujen kriisiensä johdosta).

Tämä kait ei olisi kenenkään "etuus",  mikäli etuudesta tässä yhteydessä voisi puhua.

Joku täällä muistaakseni toi esiin kirjoituksien hiipumisen huolenaiheen, ja se on ollut selvä ilmiö jo pidemmän aikaa.  Näistä on jollakin tavalla alkanut mennä maku, jonka hienokseltaan kyllästymisinä ja erillisinä virkkeinä teksteissä huomaa.

Osa maun menetyksistä on tosin myös suorassa kytköksessä kevään tuloon, jolloin alkaa olla muutakin tekemistä kuin ruudun toljottelu ja näppäimistö.

(Tämä ilmiö on näkynyt/näkyy maaliskuusta alkaen myös treffisivustojen vierailijoiden kiihtyvänä ilmiönä, jokavuotisena vuositrendinä, vanhalla sivustolla.)

Maun menetys on suora johdannainen tuosta vallitsevasta, ikuisesta valta-asetelma-teemasta joka niin usein pläjähtää välittömästi silmille, jos, tai paremminkin mikäli, texti ei sattune miellyyttämään.

Todettakoon tässä yhteydessä myös, ettei mun kirjoituksissani koskaan ole isoimmin makua saati sitten tyyliä ollutkaan, mutten ehk' empä ole sitä niin tarpeellisena pitänytkään, muut mielestäni enemmänkin.  Näihin en myös ole erikseen pyrkinyt.

Siispä, siksi koitan pitää yllä jonkunasteista neutraaliutta, tarkoituksenani jatkaa näitä
sepustuksiani, teidän, sivuillani vierailevien iloksi, tai ehkä joidenkin murheeksi, mutta suhtautumistapa on vapaa, kunkin lukijan mieltymyksien mukaan.

Työelämässä on opittu vastaamaan aina kaikkiin tarjouspyyntöihin, tuon pyynnön vaatimalla tapaa, sekä myös tekemään tarpeelliset reklamaatiot, niihin asioihin jotka sitä erikseen vaativat.

Tämä vastaaminen on aina, sekä ns. "hyvä tapa", että myös käytäntö, liike elämässä,
ottamatta nyt erikseen kantaa näiden sisältöihin.

Yleisesti ottaen vois todeta tuon hiipumisen olleen vallalla koko alkuvuoden aikana alkaen hiljakseen piristyä, sekin tosin syklittäisenä, ilmentyen useimmiten ns. odottavalla kannanotolla.

Tämä on annettu näkyä myös noissa miitingeissä, suosion ollessa jatkuvasti hiipuva.
Hiipuva siitä tuli kun, etenkin viimeisestä, tehtiin turha (mieli-)arvovalta kysymys.

Kuluneesta alkutalvesta vois mainita tuon kirjoittelun, jonkunasteisen mielenkiinnon
ylläpitämiseksi olleen kokonaan muutaman (3) kirjoittelijan varassa, enimmäkseen.

Tämä hiipuminen näkyy kait myös kirjoittajien vähenemisessä alkuperäisestä luvusta
tarkoittaen myös hiljaista protestia, turhaa mekastusta kohtaan, joita täällä usein on
tarpeettomasti pidetty.

Tämän kirjoitukseni tarkoitus ei ole sen kummemmin aiheuttaa mitään erityistä eripuraa, ellei sitä (taas) erikseen haluta aloittaa, vaan esittää toivomus, muidenkin
tulla hyväksytyksi omine julkituomineen kirjoituksineen, olivatpa ne sitten mitä tahansa.

Eli kun niin runsaasti, (tekopyhästi) mainostellaan, antaa kaikkien kukkien kukkia, niin puutarhurin tapaisena ihmettelen, miksi ei sen anneta toteutua, ilman turhaa märinää.

Monesti kun täällä tunnustelee ilmapiiriä, jollakin sattumaheitolla, on kuin tömäyttäisi 10 cal. haulikolla lonkkalaukauksen kalkkuna laumaan.

Helvetisti lentää höyheniä ja lakkaamaton kluk-klutus, heltat punaisena pullistellen, varsinkin uroksilla, on ollut jatkumona, seurauksena.

Vaikkakin pamaus, ja takapotkukin on melkoinen, karkeakot susihaulit eivät muodosta niin tiheätä kuviota että sillä pienempään surisijaan osuisi, joten lennelkööt rauhassa.

Kirjoitin muistaakseni joskus konsepti-luonnoksen, ehdotelman, jota noudattelen mikäli muut noudattavat samaa rauhan aatetta.  Tämän aion pitää em. ehdoin.

Mielepiteeni ja aatokseni, kuten myös käytökseni säilytän ennallaan, edelleen ominani.
Tämähän ei tosin mulle ole ongelma.

Mutta kaunista, kuulasta keväistä aamua, kuitenkin kaikille vierailijoilleni toitottelen.

Illan haaveet.

                 

                                                                  

Kohta on ilta. Ummistan silmäni, ajattelen hitaasti mieleeni tulvahtanutta aatostani.Keväisen illan lämpimyyttä, kajastavaa ilta-auringon kiloa harmaan päivän jälkeen,
iloa ja seesteisyyttä, joka nyt on vallannut mieleni.  Jokakeväinen ilmiö lienee.

Pian on Pääsiäinen, sitten Vappu, ja Juhannus.  Valoisat kesäiset illat alkavat pian
käydä kiihtyvällä tahdilla yhä lyhyemmiksi ja lyhyemmiksi.  Vain pari kuukautta.

Muistelen, miltä tuntuu tuntea lämmin kosketus, kuumat huulet, aamuinen raukeus,
lintujen laulu, sarastus, viileän kostea aamuhetki, vasta keitetyn kahvin tuoksu, suihku malttamatta kuitenkaan vielä nousta, kuunnellen tasaista hengitystä, nauttien hetkestä
viimein lopulta nousten ja särkien tuon herkän illuusion hetken.

                                                Rakkaus!
                                                Sana suloinen,
                                                sana siipien valkeiden,
                                                sana suurinten sankar-töiden,
                                                valo synkinten sydän öiden,
                                                rinnan yöllinen yksin-nyyhky,
                                                rauhan viesti, voiton kyyhky,
                                                päivän paiste ja tuike tähden,
                                                riemun parhaimman paras lähde,
                                                suden suitsi, himon orja,
                                                tahdon ponsi ja tarmon pohja,
                                                sana sankarin  - Jumalan -.
                                                Rakkaus on valtias maailman!
                                                                           - Eino Leino -

                                                  

Kotiseudun kaipuu.

                

Ihmisen tuleekin aina syvästi juurtua kotiseutuunsa, rakastaa hellimmällä sukulaisrakkaudella sen paikan luontoa, jossa hän tuntee joka kiven, joka pensaan
ja mättään. 

Paikan johon nuoruuden muistot häntä sitovat ja jossa hän on ystävyydessä kaikkien, yksin hevosten ja koirienkin kanssa.

Semmoinen suhde antaa tukea koko elämälleen, se on lähde, josta sitten uhkuu rakkautta avarammallekin, kansaan, isänmaahan.
                                                                                           -Minna Canth-

Mikä ihana onni, vapaalla povella salojen vapaissa jylhissä saleissa käyskennellä.
Se onni olkoon aarteeni aina.                               
                                                                                                    -Aleksis Kivi-

Keväisessä illassa.

  


Jokainen ihminen valitsee vaistomaisesti lähimmäksi seurakseen mieluimmin sellaisen, jonka yläpuolella hän on itse jossain määrin älynsä puolesta sillä vain sellaisen henkilön seurassa hän tuntee olonsa miellyttäväksi.
                                                                                                                                        
                                       
                                        Oi kuulautta näiden kevätöiden,
                                        kun kaikki taivaan valo ikävöiden
                                        maan päällä viipyy, hennomatta pois,
                                        kun heleimmillään hymyy kevään multa,
                                        ja puistot hohtavat ja arkaa tulta
                                        säteilee ikkunat, kuin lumotut ne ois.
                                        Ui punertavat pilvet meren yli,
                                        se syvään hengittää, kuin kuultavana syli,
                                        se, kirkas, taivaan armautta juo.
                                        Hymynsä auerten en nähdä saata
                                        mi vettä, valoa, mi taivasta tai maata.

                                         Hyvää yötä.
                                                                                                               

Marina - marina

                 

Haukotus, jos toinenkin, kun nukuttaa. Jospas se tästä päivä vielä piristyisi, seestyisi.
Aamukahvit ei niin sanoittavasti tuntuneet auttaneen, mutta ehkäpä tää kolmas kerta.

On hienoa kun saa nukutuksi tai paremminkin saadessaan kuitata vanhaa univelkaa.

Sunnuntai aamun tunteina, palattuani nukuin aamukahviini asti. Jatkoin uneskeluani
koko päivän, pieniä taukoja lukuunottamatta, koko illan ja seuraava yö tähän aamuun.

Hienoa keliä, lumet on pihasta lähes kadonneet, lähimetsikön puiden ympärystät paljaat metrin säteellä rungoistaan. Hanget on humahtaneet lähes olemattomiin.

Tässä nyt kuitenkin aamumusiikkia ja samalla kenties kelpuutettava selitys tuolle vaitiololleni, kun olen saanut huomioida hienoisen kaipuun kirjoituksiani kohtaan.

Älkääpä siis surko. Kirjoittelen jahka toimerrun. Toivon tuon musiikin piristävän
kaikkkia vierailijoitani, tai muutenvaan uteliaana kurkkavia.

Olkaakapas vaantaas hyvät!  :D

Hyvää päivänjatkoa kaikille. 

Minäpä palajan.

                 

Kulkurin matkan varrelta.

                

                                                            

Huomenta tasapuolisesti kaikille. Sillä, aurinko nousi taas jälleen, kevät koittaa pian kukkasineen. Pieni polku minut tänne toi, halki vuokko-kenttien.

On tämä niin hauskaa. Nautin, jopa kaverien kanssa, tästä kaikesta show esityksestä
joita saa täällä nähdä, sivustaseuraajat, kuin anonyymit, myös nimellä piileskelevät.

Mielien stimulointia tuntuu esiintyvän enenemässä määrin. Meidän kaikkien muiden ajattelutavan pitäisi siis muuttua muutaman yksilön tahdon mukaisesti toimivaksi. 

Tämä on ilmeisesti opittu jostakin laitoskäyttäytymisestä. Näissä se tehtiin aikoinaan
pakolla ja taitaapa se olla, ellei jo ole, uudelleen käytäntöön tullut "lääkintämuoto".

Kyllä on mielenkiintoista huomata tuo ihmisten pirtetys, vaikka tarttis lukee mieluimmin isämeitää paremminkin kuin surra menetettyjä tuluskukkaroita, joiden päälle eioo koskaan tuntunu ymmärtävän. Se siitä.

Kyllä sitä maaseudulla hurviteltiin usein lypsämällä suoraan nännistä suuhun ihan utarelämmintä odelmamaitoa tissistä suoraan. Nyt se, kuten totesin, ei enää maistuisi.

Olis tää elämä onnetonta ja helvetin tylsää jos meillä ei olisi mitä kirjoitella, josta olen

omalta osaltani jo aiemmin todennut, kirjoittelen mistä aiheesta tahansa, muut mistä osannevat.

Otimpa sitä minäkin täällä pasteeratessani, keekoillen hattulla ja ilman, tuon suunnan lounaaseen, lähteäkseni hetkeksi visiitille täältä muiden kaltaisteni legojen joukosta.

(Hatulla siksi kun sen alla on tilaa ennemmän, kuin muissa päähineissä.)

Kummalisen sikinsokin nuo kaikki laatikossa olivat, lähes yhdessä ryhmässä, samoin kuin sellaiset 35v taaksepäin muistellen. Monen kirjavia, erikokoisia.

Toiset nuhjaantuneita, tuhraantuneita, haalistuneita, toiset kirkkaampia, eroittuvampia. Toiset suositumpia, toiset tiukkaan kiinnitarttuvia, niin etteivät irrota tahtoneet.

Niistä toiset löysiä, paikalleen lukkiutumattomia, suurin osa sopivan kireitä, näin myös sopivan irrallisia.

Mutta tuohon lounas-suuntaan joka suoraan sanoen on mulle se luontaisempi taho
koska tykkään esiintyä, ja jopa nautin siitä, eri näkymineen, mitä maisema eteen suo.

Niimpä sitä minäkin marheerasin tuon luonnostaan ylös pyrkivän, vasemmalle 
suuntautuvan, tunnetun, viisarin tapani mukaan, oikealle, sitten alas, huomionhakuisuudessani.

Tämä kai lienee meikäläiseltä pelkää itsetehostusta, kaikki vain saadakseen itselleni
entisenlaista huomiota, ehkä erottuakseni ulkopuolistenkin silmin parhaiten edukseni.

Omasta mielestäni näytin näin komeemmalta, pelistä katsellen. Istuinpa nojatuolissa
tai seisten.  Varsipeilistä varmistin vielä ahterin sopivan kireyden.

Mallasin tuota, etenkin sivuilta, vaikka,harmi kyllä olen nykyisin niin totinen etteivät 
sivun hymukuopatkaan työntäytyneet esiin ilman pikku treenaamista.

Hienoista ongelmaa tuotti laajan rintakehäni onnistunut ahtaminen sopivaan kuosiin.
Kapoiset, lysyt hartiani sentään mahtuivat samaan liivin sisään, huoh! onneksi.

Tämäköhän nyt on se perimmäinen syy, vaiko ikuinen vanha kiintymys, josta syystä
meikäläisen sivustoa edes jonkin verran käydään seuraamassa, seikka josta myös hyväsydämisimmät kantavat aitoa, oikeaa huoltaan.

Kenties, vaikka kaikki onkin ehkä sattumaa, erääseen ulkomaalaiseen ikiseuralaiseen
jokin on vaikuttanut, ei häiritsevästi, vain tiedostettuna tapahtumana taholtani. 

Vierailujen määrä sivustollani on ollut huimat vuorokausilukemat. Onko kyseessä tuo
vanha, usein eri tahoilla tapahtuva, nettirakkaus. Kenties, kenties, kenties. Etä juttu.

Kaikista sivustollani kävijöistä nuo skotit muodostavat muutaman prosentti osuuden, ollen huomattavin ( 38x vrk) yksittäinen vierailija sivustoni vierailijoista.

Voihan pyhä purilainen.

Tässä hänelle  :*)   terveiseni !  ;)

Hyvää alkanutta lavvantai päivää kaikille. (Kaisse semmonen sentään on)

Illalla taas soitto soi ja laulu raikaa.  (Kyyti odottaa ihan kohtsillään.)

Pirteyttä kevätiltaan.

                 
        

                                                                        
        
Kun olen pitkään ollut ns. kierrätyksessä, niin kaikkea minkä mukaan ottamiseen menee yli vartti on liikaa, kiireen yllättäessä, pari tärkeämpää asiaa on aina etusijalla.

Ilta sujunee musiikillisissa merkeissä, totuttuun tapaan, illalliset,  ja jatketaan iltaa. 

Nyt kun olen taas ehtinyt asettautua mukavasti koneen ääreen, matkalla sattui eräs rymikäs kipale korviini,  laitan sen ihan teidän iloksenne tänne kuunneltavaksi.

Toivon tästä otettavan mallia, kun itse käytän sellaisia asusteita ja suojavarusteita
jotka eivät liiaksi kiristä, vaikkapa työssään tarvitseville, tai tosimiehille vinkiksi.

Toiset kertovat että on pakko tehdä jotakin. Mikä lieneen pakko, mikä välinpitämätöntä.

Tosiasiassahan pakko ei ole kuin kuolema.  Muu kaikki on enemmän tai vähemmän vapaaehtoista, valintoja tai siihen/niihin perustuvaa.

Tässä kevyttä rytmikästä musiikkia illan piristykseksi.

Olkaapa hyvät.

Nautinnollisia musiikkiesityksiä.

Hyvää illanjatkoa kaikille.   Kirjoiteellaans taas tuonnenpana!

Dialogi - vanhojen kirjoituksieni toistoa.

Huomenta kaikille tasapuolisesti itsekunkin säätyihin katsomatta. Pilvipoutaa, sadetta
ennustaen kevään, sitten kesän tuloa.

Linnut pyrhentelevät vielä ikkunalaudallani iloisen sirkutuksen siivittäminä. Reviirajoja, kosintamenoja, iloista ilkamointia, elämää.

Kun puhumme arvomaailmasta, sillä tarkoittaa ainakin allekirjoittanut arvojen pinnallisuutta. Mitäkö tarkoitan, mitä tämän kaltainen, sellainen on.

Omien etujen ehdotonta, arvostelua kestämättömien asioden esiintuomista ja tämän johdosta tapahtunutta psykosomaattista raivoa, kiukun heräämistä, kostoa, rankaisua, alistamista.

Tämä tapahtuu, mikäli uskalletaan edes jollakin tapaa asettautua narsistisuuteen taipuvia luonteita vastaan. 

Samankaltaisuudet, siis niinmuodoin keskiverrot, pyrkivät aina tukemaan toisiaan, osuuspankkiyhteyksistä riippumatta.

Mutta mitä nämä syvemmät arvot ihmisten elämässä ovat.
Rakkaus, on edelleenkin tuo kaiken perusta, syvin arvo. 
Ihmisen on saatava olla rakastettu, rakastettava olento.

Kun tälläinen rakkaudesta syntynyt arvo on kohdallaan kaikki muu asettuu sen ympärille, sen mukaisesti.

Kaikella hyvällä mitä meillä on, tulee oikea merkitys meille itsellemme.
Tämä hyvä on siis raha, valta, seksi, mikäli ne saavat oikein käytettynä oman arvonsa
(ehkä hieman suppeammin ilmaistuna).

Arvojen ollessa maalliset, siis pinnalliset, päämäräksi muodostuu raha, maine kunnia
joita tavoitellaan vain niiden itsensä takia, eikä välineeksi saadakseen jotakin hyvää toiselle, läheiselle tai itselle.

Raha tulee välineeksi joka tuottaa, vain minulle tuoden, mielihyvän kaipuun tunnetta.
Sen palvelutehtävä, palvella rakkaudellisesti, menettää alkuperäisen merkityksensä.

(Tästä aiheesta olen kirjoittanut paljon ja kaivan ne vinkkilinkkeinä luettavaksenne kunhan tässä toimertunen ja viitsin. Mutta kertaan tässä pääpiirteitä joistakin.)

Ihminen muuttu myös, käyttäen toista ihmistä omien päämääriensä saavuttamiseen.

Tärkeimmäksi muodostuu aina omalle itselle tapahtuva nautinnon tuottaminen, sen
omalle itselleen tuottama mielihyvä, joka tulee kaikkein tärkemmäksi kuin mikään inhimillinen kanssakäyminen.

Ei kyetä siis uskalleta olla, olemaan heikkoja, ollaan täydellisiä. Menestyviä kauniita ja rohkeita, mallikkaita ihmisiä, tätä kulutettaan laajasti näkyville.

Valta on tällöin myös harhassa.  Enää se ei ole palvelutyö, palvella muita ihmisiä, vaan valta on jokin joka palvelee vain omaa itseä, omia tarkoitusperiä ja kaikkea tavoittetta.

Huuma on samankaltainen kuin huumeiden käyttäjällä tai alkoholistilla. Tuotetaan hetkellistä mileihyvää vain omalle itselleen. (Siis pelkää narsistista luonnepiirrettä)

Tässä tapauksessa myös valta on menettänyt sillä olevan, siihen kuuluvan vastuunsa.
Vastuu ja valta käsikädekkäin ollessa on rakkaudellista valtaa.

Mikäli nämä ovat erillään, valta ilman vastuuta on selkärangatonta, tälläinen valta on vain öykkäröivää mielivaltaa, joka helposti kehittyy väkivallaksi, kuten narsismissa.

Kun ihmisellä on tälläistä valtaa, mitään moraalia ei löydy eikä voi löytää sen vallitessa.
Usein se alkaa mielivaltaisella kiusaamisella. Suoranaisena ilkivaltaisuutena.

Tälläisen käytöksen arvomaailmassa, kuten narsismissakin, ei ole olemassa mitään moraalia, moraalisia säännöksiä. Kaikkea katsotaan siitä näkökulmasta tarkastellen,
kuka katselee ja milloin.

Kaikki on suhtellista, tullut suhtelliseksi, tuottaen luvan tehdä ja menetellä miten vain, kun millään ei oikeastaan ole mitään suurta tai moraalista väliä.

Pääasiaksi tulee se että voidaan menetellä kuinka halutaan, itsevaltiaan tavoin, jolloin
taas pääasia on se että mukavaa ja saa sen mitä kulloinkin haluaa.

Tätä onnen auforismia ei saa, eikä voi, mikään sivuseikka tulla häiritsemään.

Iminen joka näin elää luo aina itselleen kontrollinsa avulla ismin, josta tulee kaikkea muuta tärkeämpi.

Hän luo järjestelmän, (kuten narsisti) jota hän voi kontrolloida omien säännöstöjensä
puitteissa ja vain omilla, siis näillä omilla hyväsytyillä  vaatimuksillaan.

Tälläinen ihminen hallitsee elämää. Hänestä on tullut Jumalaa suurempi, peljättävämpi
jota hän pyrkii tuolta omalta jalustaltaan elämän hallintansa lailla hallinnoimaan.

Mikäli tälläistä ihmistä, (kuten narsistia) syyllistetään, syyllisyydestä on tullut pelkkä tyhjä tunne. Tunne joka häirinnöi hyvää mukavaa suloista elämää.

Tälläinen on ehdottomasti julistettava pannnaan, kaikki sen kaltaiset tunteet jotka saattavat herättää syyllisyyden tunteet on julistettava pannaan, samoin myös sen julistajat, epähenkilöt.

Syyllisyydestä tulee huono olo. On hyökättävä ja saatava tuo syyllisyydentunteista muistuttava tuomiolle, tuomituksi, lannistetuksi, ja näin voitava ja palautettava
hyvä ja mukava vastuuton olotila takaisin itselle. 

Voitto on saatava vaikka millä hintaa.  Syyllisyydestä kun on tullut huono olotila.  

Pika-analyste otos.

Mulla kun on huono laskupää ollut aina, lakkiakaan, saati kypärää en ole pitänyt kuin hetken (Hattu taas onkin eriasia), niin auttaisiko joku viisaampi.

Palataan siis takaisin tuohon kultaiselle 1986 vuoden tasolle. Sähkömiesten lakkoon.

Nyt tuosta ajasta on kulunut kait aikaa hyvähkö tovi.  Mikäli oletamme edelleen jonkun henkilön nykyiäksi tuollaiset viiskymppiset ja risat. Kysyisin minkä ikäinen henkilö on tuohon aikaan ollut työskennellessään, mahdollisesti jopa vastuullisessa työssä.

Oletetaan teknikon koulutusta tai insinöörin, jolloin koulunkäyntiajaksi oletetaan 3-5v.
Nyt mikäli ko. henkilö on ollut esim kontrollin tehtävissä jossakin suuressa työkompleksissa, niin hänen ikänsä on pyörinyt siinä parinkymmene viiden nurkilla.

Siis syntymä ajaksi vuodet 1955- 1960 välinen aika. Tähän koulutuksen vaatima aika,
työpaikan löytäminen, sekä siinä oman osionsa, johon hyväksytään kiinnitetyksi.

Mikäli näin on, kyseinen ikä on sellainen juuri koulusta valmistuneelle ettei kokemusta
vielä voine olla kovin vastuullisen, vaikkapa voimalatyömaan töistä vastaamaan.
Näin ollen ei tämän perustella uskoaksen vielä kovinkaan vastuullista työmaata vedetä
Apulaisuus tai ehkä tuuraus ovat  mielestäni sellasia syitä joiden ansiosta ehkä.

Ainoastaan hän olisi apulaisena, pääkontrollille, tai vastavalle mestarille, saaden ehkä
vastuu-alueekseen jonkun osion, jota halinnoiden voi osallistua vastuulliseen työhön.

Lisänä huomauttaisin että kontrollina oleva henkilö yleensä pysyttelee myöhemminkin
samoissa töissä. Siis valvomassa työmaita, joko yksin tai vain osallisena ryhmässä.

Tätäkään ei ole kirjoitettu kallella kypärin. Mielipiteenä tosin.

Summa summarum - marimun.

                  
Huomenta, tai paremminkin iltapäivää. Mielenkiintoista. Olin hetken poissa ja maailma
näyttää jatkavan edelleen samaa rataa. Kummallista. Pyöriminen siis jatkuu edelleen.

Vastauksenani, mielipiteenäni, erääseen esitettyyn, odottettuun kirjoitukseen viitaten, tiedoksi seuraavaa. 

Laajemmin toista tuntematta arviointi saattaa olla suppeaa. Ennakoivana voidaan
pitää myös sanattoman viestinnän esiintuomia seikkoja.

Ilmoitin aiemmin, että asian käsittely osaltani päättyköön mikäli muut sitä ei jatka.
Tämä siis olkoot toivoakseni, viimeisiä kannanottoja asian tiimoilta.

Joskus ennakoivaksi tehty tunnusteluheitto huomioidaan ilmeisesti täysmääräisesti.
Jokainen siis kirjoittaa yhä edelleen omassa sivustossa mitä mieleen juolahtaa.

Mitä muihin tulee. Suomalainen luonne oli ehkä näissäkin parhaimmillaan. Suurin enemmistö ei edes halunnut osallistua kisailuun, jättäytyen omasta tahdostaan sivummalle, joka on mielestäni etuus, tai oikeammin sanoen tyypillinen, hyvä tapa.

Se on myös osoitus ihmisten hämmennyksestä,  eli siitä kuinka kaikesta pienestä saadaan turhissa, turhanpäiväisissä asioissa paha parku usein aikaiseksi. 

(Aika monellahan alkaa jo olla jalkaa siellä haudan reunalla ja yhä vaan rellestetään. Jaksetaankin, kaikella tavalla.)

Totean myös, etten ole kateellinen, en myöskään mustasukkainen, kumpaankaan ei ole tarvetta. Ne mitä en siedä ovat rehvastelu, ylpeily, halveksiminen, liiat hienostelut
mustasukkaisuuden ja kateellisuuden lisäksi tietenkin.

Myös se mitä kukin ajattelee minusta olkoon jokaisen oma asia. Sama toisinkin päin.
Tällä tai loukkaavilla arvosteluilla ei edelleenkään ole mulle suurempaa merkitystä.

Lisäksi ensinnäkin edelleen totean, kommentointien ja vastakommentointien olevan jokaisen oma, kaikkien henkilökohtainen asia.

Tällä myös kykenemme takaamaan asemamme, jossa voimme vaikuttaa fiksuilta ja filmaattisilta, taaten meille statuksellisuutta erilaisissa yhteisöissä, niitä saadessamme,
niitä jakaessamme. Siis tulemalla hyväksytyiksi.

Tietysti, täälläkin, tunnutaan pitävän ja arvostettavan erityisesti vain sellaisia jotka saa paljon erilaisia komentteja, ja osaavat niihin oikeaoppisesti, asiantuntevasti vastata.
Tätäkö siis pidetään poikkeuksetta älykkyyden ja viisauden varmana merkkinä.

Keskeisestä asiassa ei ole kuitenkaan nyt kommentointi ja niiden vastakommentointi vaan totuttu arvovaltaisuus, siihen turvautuminen ja myös sen taakse pakeneminen. 

Tämän johdosta, kun muuta vaihtoehtoa ei ole, pitää jostakin saada syntipukki, jolla on jopa perustettakin. Tämä on kyettävä vääntämään, tekemällä kärpäsestä härkänen.

Jotakutahan pitää voida rangaista tästä kaikesta. Arvovaltaa kun on kyseenalaistettu.

 Haittana ja suurena sellaisena, on vastakkainen suhtautuminen, sekä eri ajattelutavat joiden perus-syynä on uskaltaminen, näiden ilmaiseminen julkisesti.

Tämä on niin nyt, kuin usein muulloinkin suurimpia syitä. Muutamaan kertaan olen taholtasi saanut kuulla huumorini puutteesta, samoin myös mm. puutteelisuuksistani ilmaisutaitoni suhteen. Viisas ja fiksu esim. meikä ei koskaan ole väittänyt olevansa.

Meillä kaikilla rakennuksilla pyörineillä on tietoa siitä että sähkömiehet ovat, etenkin suuremmilla (lue julkisilla) työmailla suuria vaikuttajia.

(Lisänä kerron suomesta olleen eriaikoina, eri arabimaissa erittäin paljon rakennuksen
ammattilaisia, jotka mm. Vesi-Sepon kaatamisen, sekä Iranin tapahtumien jälkeen
kotiutuivat.  Rakennusliike Polar, mm. toivat koko liiketoimintansa suomeen.)

Tämä tarkoittaa tietenkin itse työtä, jota ilman yksikään työmaa ei tule toimeen,  mutta myös heidän omaa suurta  itseään, siis työnsä tärkeyttä korostavaa, myös arvostavaa suhtautumistapaansa.
Tämä on tuntunut asettuneen aina ohi muiden käsityötään tekevien ammattiryhmien.

He olivat siis osa rakennuksilla pyörinnyttä elittiryhmää, sen suurimpina vaikuttajina.
Muurarit, jotka tekivät käsityötä, ja raskasta olivat heistä yksi, myös arvotetuimpia.

Tässä on seikka joka itseoikeutetusti on jättänyt kaikki muut osapuolet altavastaajan asemaan.  He ovat tietäneet valtansa ja myös käyttäneet sitä antaen sen näkyvän.

Vasta nyttemin, yleisen suhtaantumistavan muutosten myötä viime vuosina, on saatu uutta asennoitumista tuohonkin käyttäytymiseen.

Mitä itse tuohon työhön tulee, mikäli ajatellaan vaikka kaapelointeja, niin homma on
pelkistetysti ottaen putkitukset ja niiden sisään asennettava johdotus, talon sisällä.
Se ei ole kovinkaan ison mainostamisen tai ammatillisen osoituksen paikka.

Ei myöskään jakokaappien kasaamiset. Vasta sen jäkeen kun johdoitukset ohenevat, 
virtamäärät pienenevät, alkaa se varsinainen ammatillisuuden arvostus olla suhteessa.

Mikäli vielä pysytellään ennen lamaa olevissa aikajanoissa tuolloin esim ulkosalla tapahtuvat työt maa-kaapelointityöt olivat sellaisia joihin sähkärin ei tarvinnut osalistua kun vain montun reunalta katsomalla. 
Tämä käytäntö mielestäni muuttui -90 jälkeisen laman muutoksia tuovana aikakautena.

Maarakentaja teki pääsääntöisesti kaiken muun työn. Asensi jalustat, veti johdotukset sähkömiehen toimittamasta kelasta. Sähkäri ei näihin lämmitys ja valaisukaapeleihin puuttunut, muuten kuin valmiiksi lähes määrämittaan hyväksytysti vedetyt kaapelit katkaisi sopivan mittaisiksi ja ruuvasi ne kiinni. Vaivautumatta sen enempään.

Osasyynä tietysti oli urakalla tapahtunut sisätilojen asennustyö joiden lisähäittana oli nämä ns. ulkoasennukset työvaiheineen. Mainittakoon että myös tuo kaapeli veto oli niin raskasta, ettei sitä käsipelillä olisi paksumpien osalta jaksanutkaan miesvoimin tehdä.

Näistä suurimmista työmaista eräs oli lamaa edeltävä työmaa, jossa tämä luokkaetuus näkyi  ja annettiin näkyä parhaiten. Huonoimmillaan se oli saksalaisen tavaratalon sekä myös erään kauppakeskuksen rakentamisten aikoina nyt 2000 luvun puolivälin jälkeisellä aijalla, jolloin tätä käytöstä ei enää näkyvämmin esiintynyt.

Mitä tulee itse tuohon kontrollina olemiseen. Totean seuraavaa. Kontrolleita on hyvin monenlaisia. Niin myös on arkkitehteja. Näissä on ollut kumpiakin, miehiä, ja naisia.

Näistä pahimpia ovat olleet pätemisen tarpeessa olevat, ja vain omaan arvovaltaansa
sekä sen suomaan valtakäyttäytymiseen turvautuneet henkilöt. 
Parhaimmillaan näiden vallan käyttö on näkynyt turhina ja kalliina muutoksina joilla ei ole ollut mitään järkevää perustelua tai syytä. 

Tämä on näkynyt usein ns. armeijatyylisen simputuksen tapaisesti. Monesti vain siksi
kun kyetään valtaa näyttämään. 

Tämä voidaan tehdä jollakin riitautetulla tekosyyllä, ryhtyen näin kiristämään pääurakoitsijaa taloudellisesti, joka taas toista osapuolta, molempien maksupostien hyväksymistä, eri syihin vedoten, niitä viivyttäen, joka helposti johtaa tilaajatahon tekemään aliurakoitsijan työn-ostolaskujen hylkäämiseen päätilaajaltalta, niitä näin pinnaten.

Tämä sana toinen tarkoittaa toista osapuolta, joka on ns. kontrollin vallan alla. Yleisemmin se johon käytös kohdistetaan on pääurakoitsija joka jatkaa osaltaan ketjua alemmaksi. 

Tämä on juuri nyt se ajankohtais TV- ohjelmissa ollut juttu, jossa viron mafia käy perimässä saataviaan mukkumaisilta urakanantajatahoon vaikkuttajilta.

Tätä on ollut ennenkin käytössä, ja kotimaisin voimin harrastettu, toimiva toimenpide
joten se ei ole mitään uutta. Tutuksi se tuli -80 luvun loppupuolella alkavan laman kourissa. Sivustakatsojan roolissa ollessa, tätä ei tahtonut ensin uskoa todeksi.

Tämä, kontrollin ja pääurakoitsijan suhde, niiden toimivuus, on aina avain asemassa, jonka toimivuus heijastuu aina muihin. Mainittakoon että tietenkin suunnittelija, tilaaja tottakai, ja joskus myös urakoitsija haluavat tehdä muutoksia ja usein saavatkin.

Marssijärjestys rakentamisessa tilaaja-suunnittelija-pääkontrolli-urakoitsija.
Eri toimialoilla kuten sähkö-putki on usein oma kontrollinsa, suurimmilla työmailla.

Tässä yhteydessä on syytä huomata myös se, että tilaajataho, joskus myös urakoitsija haluaa tehdä ja saa/voi tehdä eri syistä muutoksia, erikseen sovitusti.

Lisäksi mainittakoon tuon simputtavan kontrollikäytöksen mielivaltaisuuden olevan suurilla työmailla yleisesti ottaen pienempää. Näiden etuisuuksina  on ollut kuitenkin aina se että kaikki ovat olleet työasiaoissa kokeneempia kuin joissakin kerros- rivitalo työmailla,  jolloin saadaan jo mahdollisimman pieneksi mielivaltainen käytös.

Tältä mielivaltaisuudelta ei kuitenkaan kokonaan kyettäne koskaan välttymään.
Tämän on saanut huomata ja joutunut myös seuraamaan läheltä, jokaisen vuoden aikana jonka olen rakennustyömailla työskennellyt.

Helpoimmin homma on sujunut aina tälläisten kokeneempien, kevytsoutuisten, turhia nikoittelemattomien tilaajatahon edustajien kanssa. Heidän joilla on sitä karismaattista
aina kunnioittamaani valtaa, jolla he eivät suotta halua päteä. vain tarvittaessa.

Tämä on ollut myös seikka jolloinkaikki asiointi on ollut helppoa ja yksinkertaista sekä pelkästään miellyttävää, ilman turhaa pyrokratiaa tai paperisotaa.

Tämän vanhemman, patruunamaisesesti käyttäytyneen tilaajatahon tultua
eläköitymisikään, on näiden tilalle tulleet uudet, tulosvastuullisuudestaan, sekä vain omasta vallanhimostaan,  kiinnostuneet "uuden" koulusukupolven henkilöt.

Näistä monet tuijottanevat vain ekonomistiseen tapaan sitä, mitä kuvaruutu tuo eteen.
Enää ei nähdä juurikaan vaivaa selvitellä ongelmiin liittyviä seikkoja tai syitä.

Käytöksenä on vain suorituksen valmistumisen tavoittelu joilla saadaan oma työpöytä näyttämään hyvältä, ansiokkaalta ja puhtaalta, pystyen näin antamaan muille itsestään pätevän, tehokkaan ja ansiokkaan vaikutelman.  

Tämä ei ole niinkään yksilötasoista, vaan koko yhteiskunnan rakenne keskittynee nykyisin tähän suoritepainoitteiseen, kauniiseen ja rohkeaan, menestymiseen, ja sen tuottamaan palkitsemiseen.

Kukapa tämän ulkopuolelle voisikaan, saati haluaisi jäädä. 

Tulkitsenko siis sanatonta viestintää edelleen, oikein perustein.

maximex: Sormeilua - sormeileville.

maximex: Sormeilua - sormeileville.    <<<<<<  Eräs juttuvinkki,
                                                           kun tuo vanha luonnos ei taaskaan tunnu päivittyvän.

Laineiden liplatusta.

                           

Tässä eräs vanha valssi elokuvasta Meidän Poikamme Merellä, vanhalta 1930 luvulta.

Tämän valssin opin tuntemaan Luvian mieskuoron esityksenä, luvialla vieraillessani.
Nyt tämä versio on poistettu youtubesta, joten jungmannien esitys saa sen korvata.

Kuoron esitykset on aika suosittuja, ja olen muutamaan kertaa ollut kutsuttuna, heidänesitystään seuraamassa.

Erkki Bergman, tenori.  Luvian mieskuoron CD-albumilta, on merellä suurella ihanaa.
Kyllä on upea ääni miehellä ja etenkin tämä miesten yhteisbasso on hyvä.

Sormeilua - sormeileville.

                  


Sormien asennot kertovat kertovat välittyviä tiedostamattomia viestejä omistajastaan.

Tällä en tarkoita tiettyjä tilanteita varten olevia tai kehitettyjä sormimerkkejä, merkkejä
joita esim. lippaan vetoa kahdella sormella tai liftarin peukalomerkkiä.

Mikäli etusormi on pystyssä kasvojen korkeudella katsottuna se on suuri omahyväisyyden merkki, jollaiselta se myös vaikuttaa (ns. opettajan ele, heristys).

Henkilö joka käyttää tälläistä merkkiä, antaa ymmärtää itsensä olevan sellainen, joka vain hän, tietää kaiken paremmin,  ja sen vaikutus on usein keskustelun tyrehdyttävä.
Tämä tapahtuu lähes aina tuon heiluttelijan sitä itse huomaamatta tai huomioimatta.

Peukalo pystyssä oleva on yksiselitteinen auktoritteetti merkki sekä tavallinen häikäilemättömyyden. Peukalon alas kääntäminen on myös yksiselitteinen,
kun taas taaksepäin osoittava tarkoittaa ulos nakkaamista.

Alas pöytään naputtava etusormi on yhtä inhoittava kuin etusormen heristely.
Hallitseva ele jokaliittyy ehdottomasti ja olennaisesti sanottuun, tehtyyn, esilläolevaan
asiaan, jolla ihminnen kertoo pitävänsä ehdottomasti kannastaan kiinni.

Ojennettu etusormi tahtoo ohjata huomiomme johonkin. Mikäli käsi on samaan aikaan
nyrkkiin puristettuna ilaisee ele suurta agresiivista jännitettä joka saattaa purkautua.
Sormi on tökkivä pistin, nyrkki sulkeutuma joka ei halua tai anna paljastaa itseään. 

Ojennettu etusormi huulen reunalla tarkoittaa tunto ja makuaistin ottamista avukseen
Epävarmuus pyritään voittamaan liioittelulla niin että näytetään avuttomalta.

Etusormi suun edessa pitää yksiselitteisesti suun supussa. Ajattelemattomuudet on
ehdottomasti estettävä. Ele liittyy itsehillintään, etenkin nuorien tapana esiintyen. 

Etusormen peittäessä huulet peittävät ne myös samalla valheen. Lapsi käyttää tätä tapaa, tai siis peittää suunsa kädellään ja aikuinen yrittää karsia valehteluaan pois
tässä kuitenkaan onnistumatta sormen peittäessä suun.

Sormi suussa tarkoittaa lapsellisuutta ja kehittymättömuutta, ymmärtämisen vaikeutta
hämmennystä. Sormi suussa on osoitus neuvottomuudesta.

Mikäli päistään yhteenpainetut etusormet muodostavat kulman tai siis kolmion kärjen
sellaisen käyttäjä on on itsevarma ihminen. Nämä ovat useimmiten mahtipontisia sekä ylemmyydentuntoisia.

Sormet ristissä oleva ihminen puolustautuu, puolustautuu ja taas puolustautuu.
Jokainen yksittäinen sormi on ase, ja kaikilla puolustaudutaan.

Tämä ele pitää sisällään myös agresiivisuutta.

maximex: Nyrkkeily - harrastajille. Ammattilaiselta.

Lukuvinkki ja pari ottelukuvaa ohessa, eräästä aikaisemmasta hiekkalaatikkoleikistä.

maximex: Nyrkkeily - harrastajille. Ammattilaiselta.   <<<<<   Passaa kurkata. 

Tanssipaikan eräs neljäs tarina.

                   

Kuuskajaskarin saarilinnakkeessa järjestettiin erään itsenäisyyspävän tienoilla tanssit.

Tämä oli syksyllä palvelukseen astuneille aloikkalle järjestetty tilaisuus, johon kaikki tyttöystävät ja morsiamet olivat erikseen kutsuttuina tervetulleita osallistumaan.

Puolustusvoimien taholta järjestettiiin kyyditys saareen ns. rautaveneillä, joita silloin vielä yleisesti käytettiin huoltokuljetuksiin, niiden kiikkeryydestä huolimatta.

Tuolloin kuuskymmen luvun puolivälissä oli järjestettu taas perinne, tanssitapahtuma,
veneen tullessa noutamaan ja tietysti tuomaan myös takaisin tansseihin saapuneet. 

Veneen palatessa takaisin hieman ennen sen rantaan ehtimistä, siihen törmäsi hinaaja
joka oli palaamassa satamaan keikaltaan. Hinaaja törmäsi tuon rautaveneen kylkeen jolloin rautavene kallistui hörpäten vettä partaan yli sisäänsä.

Tasapainonsa kadottanut vene pyörähti ympäri, vieden mukaansa syvyyksiin nelisenkymmentä matkustajana ollutta tansseista palavaa tyttöystävää tai morsianta, sekä veneen koko miehistön.  Muutama nainen selviytyi pelastustoimien ansiosta.

Onnettomuuden syyksi kirjattiin huonon räntäsateesta ja pimeästä talvi-illasta johtuva
huono näkyvyys. Molemmat alukset olivat varustettu asianmukaisin ajo- ja varoitusvaloin.  Epävirallisempi ja todellisempi syy oli kuitenki ennakoiva turvallisuus
siis silmämääräinen tähystys, jonka laivan miehistö löi laimin, syystä jota voi arvailla.

Onnettomuus tapahtui joidenkin onneksi lähellä rantaa, muutaman lähellä olevan aluksen saapuessa nopeasti hätiin. Yksi henkilö, kykeni uimaan maihin, pelastuen.

Hyisestä, talvihyhmäisestä pimeästä merestä noihin aluksiin pelastettiin tusinan verran noita onnettomuudesta eloon jääneitä. 

Onnettomuutta käsiteltiin laajasti silloisissa tiedoitusvälineissä ja aikakausilehdissä
teksteineen ja valokuvineen.

Tämän jälkeen puolustusvoimat luopuivat näistä kiikkeristä rautaveneistään.

Nyrkkeily - harrastajille. Ammattilaiselta.

                    

                                                             

Seuraavat laulun sanat on tarkoitettu vähän niinkuin hiljaa mielessä lausuttaviksi, tai
sitten ohiseen videoon, sen rytmiin ehkä sopivina laulettaviksi. Koittakaapas vaikka.

Oheinen, Georg Malmstenin hidas kaunis valssi, sitä seuraileva rytmi, oheinen video huomioiden, kilpailee sieltä hänen parhaimmistonsa päästä ja tätä kipaletta olen aina halunnut laulaa, ja myös laulanut, sitä usein myös mielessäni hyräillen.

Kokeilkaapa kuinka hyvin rimmaavat keskenään, sävel ja sanat, a la Sverige.

On veressä nenäni, huuleni rikki,
kaks hammasta irti on suussa.
Enhän leipää voi purra, vaan mitäpä surra,
ma haastelen mieluummin muusta.

Kun iskuja torjuin ma väistin ja horjuin,
vaan mitäpä taisin ma muuta.
Oi tyttöin sa armas, mun pala on karvas,
kun näin minä yhdeksän kuuta.

Vaan Sinut kun muistin, niin ylös ma suistin,
ja puskin kuin vihainen sonni.
Sain intoa uutta, ma vastasin kuutta,
jonk aikaan tek rakkaus onni.

Oi rakkahin Saara, ny poies on faara
ma oonhan taas voittaja sarjan.
Sut nähdessäin koitin ja parhaan ma voitin
Sun, pikkuisen punaisen marjan.

On huulein mun rikki, mut lääkärin tikki,
se liittäävi repaleet yhteen.
Enhän leipää voi purra, vaan mitäpä surra,
me sidomme kohtalot yhteen.

Asiaohjelmia.

Aamukahviseurakseni avaamani telkkari, on tänään tuutannut muutaman asiaohjelman TV ykköseltä.  Näistä ihmiskohtaloista kertovat on paha laittaa mihinkään paremmuus järjestykseen.

Aamusydämellä ohjelma jossa paljon elinaika-ennuste ennustettaan paljon pidemmälle eläneet, omaa kuolemaansa odottavat henkilöt, oli katsomisen arvoinen.

Toinen oli Neuvostoliittoon vanhempiensa perässä loikannut suomalainen mies, jonka poispääsy, paluu koti Suomeen, tuolta vankileirihelvetistä kesti lähes 60 vuotta.

Historia dokumentti. Vainotut ali-ihmiset.

Tämä parhaillaan erilaisista Narsisti-ihmis tyypeistä kertova Seitsemäs Taivas yhtenä.

Mun mielestäni tämän kaltaiset on parempaa seurattavaa, kuin joku munamies, bb-talo
tai duudsonit, salatut elämän kokemukset ja muut turhanpäiväisyys esitykset.

maximex: Tanssipaikan eräs kolmas tarina.

Huomenta. Otin pitkät makoisat nokoset. Jonnekin on näköjään häipynyt tekstini joka ajastimella olin julkaissut viikkoja vanhan konsepti tai siis luonnosten joukosta.

maximex: Tanssipaikan eräs toinen tarina.  <<<< Ohessa linkki lukijoille, 

Toivotaan sen se auttavan löytämään tuon karkuteilleen karanneen tekstin, jota jostakin syystä ei saa jukistettua.

Näin on käynyt joskus ennenkin, ei tosin näin vaikeakulkuisesti.
Mikäli se ei ala pikapuoliin illanmittaan näkymään, poistan sen muokattavien joukosta.

Tanssipaikan eräs toinen tarina.

                 


Tämä toinen, aikoinaan kohtuullisen laaja, ei huvikeskus, vaan tanssilava, oikeammin
niin sanotusti tanssihalli, eleli suosionsa huipulla tuossa kuuskymmenluvun ja aluin seitenkymmppi luvunkin aikoina, menettäen suosiotaan hiljakseen hiipumalla.

Tämä vain kesäkausina toimiva kilpaili tietenkin tuon aiemmin mainitun eenokin kanssa yltämättä kuitenkaan millään tapaa sen ylivoimaiseen juhannus-suosioon. 

Tuo juhannus-aika oli hyvin suosiossa. Yyterin hiekkadyynien juhannusjuhlat ovat monille tuttuja, lentokentän juhannus (Pori?) Kauhajoen Lentäjien juhannusjuhlat tietenkin yhtenä kuuluisimmista ja porukkaa vetävimmistä, joka vetää edelleen väkeä.  

Virrat, hiekkarannat,  soiva rokki alkoi olla yhä suositumpi, jonne matkustettiin kaukaa, jokasuunnalta, kunhan juhannus vain saatiin kulumaan rattoisasti.

Rauma Kuuskajaskarin saari (jaskari) olivat ne suuret ja maineikkaimmat viettopaikat jotka vetivät porukkaan yhä enemmän näihin suuriin yhteisiin juhannusrientoihin.

                   

Mutta tuo valtatie 2.
Siihen se oli tässähtänyt keskelle suurta tasaista hiekkakankaista hoikkaa mäntypuu
metsikköä, melkeinpä kakkostien laitamalle, sopivasti juuri huolto-aseman taakse.

Siihen sen oli perustanut uusi, juuri sadun ruskeista silmistä, levyttänyt Veikko Tuomi.
Tämä, (ooppera) laulaja Kauko Käyhkön koetilaisuudesta noussut tulokas ,levyttänyt
jo pari-kolme kipaletta tätä ennen. Veikko Tuomi myös omisti tämän tanssipaikan.

Kolmen "koon" kiukaisista (vrt. Kajjaani) kotoisin oleva muusikko, sanoittaja laulaja
huomasi otollisen paikan, joka oli hyvien liikenne-yhteyksien, 4-tien, yhtymäkohdassa.
Paikka Harjavalta, Hiittenharjun alapuolella, jossa viikonvaihteen aikana väki viihtyi.

Ensi tutustumiseni paikkaan tapahtui, kuinkas muuten, erään ruosteenruskean kaksi-osaisella takalasilla varustetun kuplavolkkarin takapenkiltä avautuvin näkymin.

Porukalla oli liikkeelle lähdetty, kotini-naapuripitäjän, sivukylämme koululta, yleiseltä  
kokoontumispaikalta, tai naapuripitäjän keskustasta, jonka keskusta oli suuri ja laaja
lähes kaupunkimainen, omaan kunnan keskustaan verrattuna.

Asuste suntikset, eli vanha, hieman ryppyinen puku, kiireessä (aina) plankatut kengät, valkoinen kovakauluksinen, kaulus kuin suoraan puimariihen jäljiltä, pestylle kaulalle. 

Vielä vaalean ruskesta tuubista rasvaa, jonka merkkiä en muista, (ei Suave - Brylgrem)
vastapestylle tukalle, jakauksen rajaus oikealle kohdalleen, päälaen sivuun, tarkastus, hionta, piffatut ison siskon aurinkolasit.

Sitten ei muuta kun muun porukan jatkoksi, könyten tuon ruosteenpunaisen kuplan takapenkille, sivuikkunoista tai kaksiosaisen takaikkunan tuomiin maisemiin katsoen.

Hyvin tuntui kuus-seitsemän nuorta jätkää sinne mahtuvan. Vauhdittaja, taskulämmin kossu, joka antoi oman lisänsä erilaisten sulotuoksujen täyttämään kakofoniaan.

Tällä päästiin perille, siis aina tanssipaikan parkkialueelle asti, jossa järjestysmiehet
olivat heti joka suunnalla paikkaa osoittamassa. Paikka löytyi, ei muuta kun vain jonomarssia, lipuluukun kautta sisään.

Sali näytti isolta. Lavalla sattui sillä kertaa olemaan joku kuuluisampi laulaja, vieraileva taiteilija hetken kuluttua myös kuuluisa Huuhaa-Martti pässeineen, jonka jälkeen tuo
kuuluisa Danny show, jossa oli myös käärme-esitys, oiskohan Kari Tapio silloinen tuo
käärmeenkantaja.

Kuitenkin. Tango soi, Väki liikkui, maailma tuntui ihmelliseltä, purkkaa mäyssättiin aina ja jokapuolella, oli tupereerausta, oli meikkiä, puuteria, mascaraa, tokalonia, tosca 4711, mitä kaikkea niitä vesiä ja tököttejä sitten lieneen ollutkaan.

Säärtä näkyi, nailonia, saumoilla, tottakai, korkokenkää, isommilla, pienemmillä koroilla
kuten myös noita nykyuudelleen muotiin tulleita, heränneitä lättänöitä tennareita, noita varrettomia ns. kiinalaistossuja, valkoisia ja sinisiä, tummapuna nailia, janehelleneitä sun muita ihanuuksia ja ihastuksia.

Poninhäntää löytyi aurinkolaseilla ja ilman, hiihtarihousujen tapaisia, tai hamosen alta 
alkaviin pitkiin, jonkuns asteisiin leggistyylisiin sukkiin ahatutunutta.  Eipä sitä paljon ihmisten ilmoille oikeaan tanssipaikkaan eksynyt junttialku kerinnyt rekisteröitsemään.

Miespuolisella nuoremmalla porukalla ol farkkua jakkuineen, tai vainpelkillä paidoilla, pukujakin esiintyi, monet mieluimmin huoliteltuinen jakauksineen, otsahius kiehkuroineen päivineen, kengät, keskeltä piikkikärjen muodostaviat muodin mukaiset lättänät. 

Farkkuvyön suuret soljet olivat otsakiehkuran kassa suurta muotia, olipa sitten muodista menneisiin kotajärviin tai aina prässättyihin tiukkoihin jeanseihin tungettuna

Näkyipä muutamia hattuja joiden lieri sivulta ja takaosalta kipartui sisäänpäin ja jonka
sivulle lähes kaikissa oli kiinnitetty pieni kirjava sulka tai vähintään höyhen. Materiaaleina pääosin jonkunasteinen nahka, tai sen jäljitelmä, seviottikin.

Tämän reisun jälkeen sain kinuttua isältä itselleni hatun, muotiin viittaavan, ruskean hieman muista poikkeavan, nahkajäljetelmän tapaisen, kerniäkö lienee ollut, ryhdin pitävä, ainakin melkein, kuuma, melkein heti riesa, epäkäytännöllinen ja kallis.

Sen ympäri kuvun alaosalla kieris nauha, hieman tummempi, jonka alla oli pieni sulka.
Tämä aiheutti muiden hattuilijoiden mielipiteiden ilmaisua, joskus karkeampaankin, olihan hattuni väri sopivan ruskeaan viittaava.

Mutta sisällä, väkeä, siis nais-katsojia, oli lavan edessä ihailemassa artistia, ken hän sitten lienikään. Porukka oli ahtautunu lähes rivimuotoihin joita oli peräkkäin 10-15 jonon tapaista. Muutama miespuolinenkin näkyli seurana olevan joukossa mukana.

Porukkamme hajaantui, tanssiin en uskaltanut mennä ketään hakemaan, mulkoilin kyllä uhkaavasti ja arvostellen tuonne odottelijoiden suuntaan. Ujostutti ja uitutti yhtä aikaa. Paria hilajaisemman puoleista olin lähestynyt, saaden julmetut katsannot etiketti
virheen, liekö valkomustan kauluksen, vaiko poskifinnisen naamataulun ansiosta.
Kengät ainakin oli plankattu ja tukkaakin koitettu vessan peilin edessä sukia.

Olihan jumalaton hellekausi meneillään, joten hiki ja muut eritteiden tuoksut lisäsivät
vielä tuon väkijoukon mieleen jäänyttä kokonaisvaikutusta, tietysti muiden tuoksujen ohella, kokonaisuudeksi koostuneena.

Yleisö odotti juuri kuulutettua Innasta pässeineen. Tango kaikasi ja raikasi suviyössä sinisilmät ja muutkin tuikkivat savuisessa hämärässä, änkesin likemmäs, porukkaan
sisään, likemmäs, kuten muutkin. 

Innasen laulu vaihtui Gunnar vierasmaalaiseksi, jonka Pekkapoika pökkäsi reviiriltään pois, pässikin  (lammas) intoutui, sanoi bää, ruikkasi papanasuihkun ja pienehkön lirin keskelle lavaa, katsoen taakseen uunituoreita pananoitaan, sanoi uudelleen bääbää,
ja yleinen nauru ja meteli alkoi.

Kiirettä tuntu hekilökunnalla olevan, esiintymislavan lattiaa alettiin kuurata, seuraavalle esiintyjälle.  Dannyn lavasteita oli valmiiksi kasattua ja kannettu lavalle, sen taustalle, puoliavoimien verhojen suojiin, jossa joku mieshenkilö näkyi käärmettä luikeruttavan
käsissään.

Raivailin tietäni ulos lisääntyvästä väkijoukosta, onnistuin viimein ja äkkiä ulos tuosta
porukasta. Ajattelin ettei tämän tapainen massaesiintyminen ole kyllä meikäläiselle tarkoittettua hupia. Tämän jälkeen olen aina kaikkia tungoksia pyrkinyt välttämään.

Mutta aika aikaa kutakin. Vain muutama vuosi, ja olin jälleen tuollaisissa tungoksissa.

(Oheinen, allaoleva sanoitus on sata-hämeläistä, Ikaalinen - Hämeenkyrö, alkuperää)

Ilta kun tummuu jo hetkiksi yön,
muut levon alkaa ja soittajat työn.
Muun siinä saan unhoittumaan,
ilta on taas tanssitaan.

Askeleet kaikilta suunnilta vie,
täynnä on polku ja täynnä on tie.
Ystävistäin, niistä myös näin:
nyt ei voi olla allapäin.

                 Kakkostien varrella humppa taas soi,
                 niinkuin se soida vain voi.
                 Uudeksi tuntuu kun luotaisi maa,
                 humpaa kun tanssia saa.

                 Tansseissa siellä saan kohdata sen,
                  josta mä luopuisi en.
                  Muistoiksi kerran kun iltamme jää,
                  kauneimmat niistä on nää.

Ilta kun päättyy ja valssi jo soi,
yhteiset hetket sen toiveita toi:
mentyä yön, huomisen työn,
kintaat taas tiskille mä lyön.

Silloin taas askeeleet tänne mun käy,
arkien harmaata silloin ei näy.
Syy on myös muun: nauravan suun,
humpan ja taivaan täysikuun.

                 Kakkostien varrella humppa taas soi,
                 niinkuin se soida vain voi.
                 Uudeksi tuntuu kuin luotaisi maa
                 humppaa kun tanssia saa.

                 Tansseissa siellä saan kohdata sen,
                  josta mä luopuisi en.
                  Muistoiksi kerran kun iltamme jää,
                  kauneimmat niistä on nää.

                                                                                                      Sävel:  Pekka J Mäkelä
                                                                                                                                        Sanat:  Jouko Jokinen

                                                                                                      Esittää: Mirja