Aikainen aamu. Kello hieman vaille neljä ( < 4 am), tämän aamun varhaishetkellä.
Lehdenjakajaa ei vielä näy, ei kuulu. Eipä silti, en lehteä kaipaa, enkä ole sitä tilannut.
Aamuhetki on raikas, kaunis, auringon noustessa tuota tuttua rataansa, ollen nyt jo näkyvissä kokonaan oranssin kirkkaana hehkuvan säteilevänä pallona, nousten kohti lakikorkeutta lähes silmin nähtynä, sen säteiden kullatessa vielä puiden latvojen yläosat, lintujen alkaessa hilakseen äännellä niiden herättyä aamun askareihin.
Taivaan täyttää nyt yhteneväinen tumma synkkä pilvilautta.
On aivan kuin suojaisella, leudolla talvisäällä. Avaamastani keittiön ikkunasta haistan
ilmassa tuntuvan kosteuden tuoksun.
Laitan kahvin tippumaan tehden itselleni voileivän sen kyytipojaksi.
Katsahdan uudelleen ulos ja on aivan niin kuin jokin olisi laskenut suurensuuren tummansinisen kannen kaiken näkyvissä olevan taivaan ylle. Ainoastaan pieni yhä kapeneva rako jossa auringon valo hehkuu, kajastaa vielä kapeana kaistaleena puiden latvojen tasolla.
Säteiden kuulto puiden rungoista ja oksistosta on nyt kadonnut aamun hämäryyteen.
Vain hetki ja koko taivaan kansi umpeutuu yhtenäiseen tummaan pilviverhoon.
Kahden mukillisen jälkeen aamiainen on siemaistu. Suljen ikkunat odottaen sadetta alkavaksi, mutta sitä ei tule, ei pisaraakaan. Mietin missä mahtaa sataa kaatamalla.
Istahdan nojatuoliin mieliasentooni johon hetken kuluttua olen nukahtanut kuin tikka.
Kello käy, aika kuluu ja havahdun ikkunaan törmäämisestä kuuluvaan jysähdykseen, sitten toiseen ja kolmanteen, siipien surahdus kertoo että seuraavat kurvit eivät mene linnulta liian pitkäksi.
Olen muutamana aamuna, ilman viileennyttyä tällä viikolla seurannut pihan suuressa männyssä ahkerasti uurastavaa pienten lintujen joukkoa. En tunne lajia, mutta ne kieppuvat kuin kolibrit noissa männyn oksien päissä, napostellen jotakin neulasista ja kuihtuneista kukinnoista.
Näitä pieniä hentoja touhukkaita otuksia on kiva seurata, katsella niiden puuhia, iloista pylpähtelyä, aaltoilevaa hieman ilkamoivaa lentoaan kun ne pyrähtävät muualle.
lltapäivällä seurailen vanhaa kotimaista elokuvaa, torkahtaen hetkeksi telkkarin eteen
tapani mukaan, sitä katsoessani.
Havahdun pian näihin jysähtäviin ääniin uudelleen, tajuamatta vielä kolmannellakaan kerralla mistä ne tulevat. Mitään ei näy. Keittiön ikkuna on jälleen avoinna ja kohta sieltä pyrähtää pieni lintu, jysähtäen vauhdilla olohuoneen ikkunaan meikäläisen katsellessani, pudoten lattialle.
Mietin miten sen mahtoi käydä, ihmetellen linnun kestävyyttä mikäli se yhä on elossa.
Missän ei näy, kun koitan sitä varovasti verhontakaa yrittää katsoa. En näe missään,
ei kuulu pienintä ääntä, ei rapinaa, ei liikettä. Hiljaista on.
Mietin että lämpöpatterin takaa varmaan sen löydän kuolleena. Tyhjää on sielläkin.
Kunnes, löydän sen pöydän vahvan jalan takaa hiljaa paikaltaan.
Ei liikettä, ei minkäänlaista. Lähestyn kädellä ja lintu liikahtaa.
Puhelen sille hiljaa ja rauhoittavasti noutaen keittiöstä pyyhkeen, miettien miten saan sen kiinni ja ulos. Lähestyn ja lintu hieman liikauttaa päätään ympäröidessäni sen
löysästi pyyhkeen avulla. Siellä se nyt on, mutta kuinka nostan sen vahongoittamatta.
Yritettävä on ja kuperran käteni löysästi kasan ympärille, miettien pääseekö se minulta jonnekin karkuun. Pääsen onnellisesti nousemaan ylös ja julmettu kirkuminen kuuluu ulkoa korviini sen emon seuratessa tapahtumaa oksalta kutsuen poikastaan hädässä.
Lähestyn avointa keittiön ikkunaa ja huuto muuttuu kirkuvaksi laantuen pian. Pyyhe liikahtaa ja pienipieni ruumis osoittaa hirmuista elämisen halua ponnistellen voimalla vapautta kohden, työntäen pienen lapsen sormenpään kokoinen päänsä pyyhkeen raosta väkisin näkyville. Jalat ja siivet liikkuvat.
Kurotan ikkunasta kauemmas raottaen pyyhettä ja hups, lehahdus kasvoillani, tuttu pyrähtävä ääni ja iloinen ääni pääsee linnulta, vallaton aaltoileva lento kauemmaksi
linnun kadotessa näköpiiristäni kaukana olevan männyn oksien suojaan.
Tilanne on onnelleisesti ohi. Lintu lentää jälleen. Kuinka noin pieni kestää tuollaiset törmäykset mietin, jolle syyksi löydän vain tuon keveyden ja vankat ontot luut.
Hämmästyttävintä tässä kaikessa oli huomata tuo suunnattoman suuri elämisen tahto
sekä vapauden tuottama riemullinen lento kaiken tuon paniikkikokemuksen jälkeen.
Kiitos vierailustasi.
Hyvää illan jatkoa.
torstai 28. kesäkuuta 2012
maanantai 25. kesäkuuta 2012
Veden tunnelmia.
Yksi juhannus jälleen elämässä onnellisesti takana, pois kuluneena, enää palaamatta.
Se juhannuksesta.
Rauhallista ja hyvin hiljainen on ollut päivä. Kauniin aamupäivän jälkeen alkanut sade
soljuu taivaalta yhtenäisenä tasaisena hentona juoksutuksena joka on nättiä maan syvältä kastelevaa, ilman rankkaa poishuuhtoutumisen pelkoa.
Se on juuri sellaista jota kasvit tarvitsevat ja maa itse kykenee itseensä kohtuudella imemään voidakseen sen myöhemmin hyödyntää, jopa pohjaveden nostattajana.
Pidän sateesta. Juuri tälläisesta rauhallisesta suhjuvasta, joka luo ihan omanlaisensa
tunnelman. Millaista se lapsena olikaan saada lojua jonkin lautapinkan päällä, kuunnellen sateen ropinaa pärekatolle, sen rauhoittavan unettavaa tippumista maahan.
Haistaa sen tuoksu, tuoreen vastasahatun laudan hajut, herätä sinikuoriaisten,
(papintappajien) tai niiden toukkien rapinaan seinästä pilkistävällä tervapahvilla, tai työmiehen täin aiheuttaman kirpeän nipistyksen havahtuen, tai katsella sarvijaakon juoksua, nauttien pitkästä huolettomasta kansakoulun kesäloma-ajasta, jota saattoi näin sadekelillä säestää vielä joukkoon eksynyt yksinäinen hyttynen ininällään.
Mikä se olikaan kulkea kesäisellä niityllä, antaa lämpimän leudon kesäsateen kastella
itsensä, sateen joka häivytti ympäriltä enimmät paarmat ja itikat pois surraamasta, pian pilven takaa esiin pilkistävän auringon kuivatessa märät vaatteet hetkessä.
Vesi poistuu kiertoon yhä nopeammin kaupunkirakentamisen kuten asfaltointien erilaisten kivi-pinnoitusten, teiden, salaojitusten, viemäröintien, rakentamisen, siis ihmisen erilaisten toimien ansiosta.
Lisäksi luonnon kosteikkojen, soiden- rämeiköiden- ja metsäojitusten ansiosta lisää.
Hieno asia kun näitä ojituksia nyt tukitaan ja muutetaan metsäojien juokutus vanhan luonnonmukaisen kulun mukaisesti solisevasti eteneväksi metsäpuroiksi.
Sellaisiksi, joiden viileälle reunalle kuumana kesäpäivänä on mukava hetkeksi istahtaa
Taitavat vain turhiksi ja hyvin hetkelliseksi muoti-ilmiöiksi jäädä nämä kunnostustyöt.
Kiitos uskollisille vierailijoille.
Hyvää päivän jatkoa.
Se juhannuksesta.
Rauhallista ja hyvin hiljainen on ollut päivä. Kauniin aamupäivän jälkeen alkanut sade
soljuu taivaalta yhtenäisenä tasaisena hentona juoksutuksena joka on nättiä maan syvältä kastelevaa, ilman rankkaa poishuuhtoutumisen pelkoa.
Se on juuri sellaista jota kasvit tarvitsevat ja maa itse kykenee itseensä kohtuudella imemään voidakseen sen myöhemmin hyödyntää, jopa pohjaveden nostattajana.
Pidän sateesta. Juuri tälläisesta rauhallisesta suhjuvasta, joka luo ihan omanlaisensa
tunnelman. Millaista se lapsena olikaan saada lojua jonkin lautapinkan päällä, kuunnellen sateen ropinaa pärekatolle, sen rauhoittavan unettavaa tippumista maahan.
Haistaa sen tuoksu, tuoreen vastasahatun laudan hajut, herätä sinikuoriaisten,
(papintappajien) tai niiden toukkien rapinaan seinästä pilkistävällä tervapahvilla, tai työmiehen täin aiheuttaman kirpeän nipistyksen havahtuen, tai katsella sarvijaakon juoksua, nauttien pitkästä huolettomasta kansakoulun kesäloma-ajasta, jota saattoi näin sadekelillä säestää vielä joukkoon eksynyt yksinäinen hyttynen ininällään.
Mikä se olikaan kulkea kesäisellä niityllä, antaa lämpimän leudon kesäsateen kastella
itsensä, sateen joka häivytti ympäriltä enimmät paarmat ja itikat pois surraamasta, pian pilven takaa esiin pilkistävän auringon kuivatessa märät vaatteet hetkessä.
Lisäksi luonnon kosteikkojen, soiden- rämeiköiden- ja metsäojitusten ansiosta lisää.
Hieno asia kun näitä ojituksia nyt tukitaan ja muutetaan metsäojien juokutus vanhan luonnonmukaisen kulun mukaisesti solisevasti eteneväksi metsäpuroiksi.
Sellaisiksi, joiden viileälle reunalle kuumana kesäpäivänä on mukava hetkeksi istahtaa
Taitavat vain turhiksi ja hyvin hetkelliseksi muoti-ilmiöiksi jäädä nämä kunnostustyöt.
Kiitos uskollisille vierailijoille.
Hyvää päivän jatkoa.
torstai 21. kesäkuuta 2012
Keskikesän juhlaa...
Juhannus on meillä herttainen,
Kirkas taivas on sininen.
Pirtti on jo pesty puhtoinen.
Pihamaakin laastu on.
Koivujen lehvät portilla huiskii,
Kesän juhlasta pihlajat kuiskii.
Metsiköstä kielot kannettiin,
Sinikukat huoneisiin.
Arkityönsä väki lopettaa,
Kaikki iltaa jo odottaa.
Kalliolle kokko kohoaa,
kunhan yö nyt ennättää.
Sielläpä silloin laulut ne soivat,
Suuret ja pienet karkeloivat.
Räiskytellen kokko palavi,
Kesäyöhön sammuvi.
Keskikesä, Juhannus. - Merikanto ja kesäillan valssi.
Kesäpäivän seisaus on tänään.
Päivä ja yö, yhtä pitkät.
Kiitos Teille monille uskollisille vierailijoilleni.
Hyvää juhannusta kaikille.
keskiviikko 20. kesäkuuta 2012
Juhannus - Midsummer
Nyt on juhannus näin laulavi taivas, maa,
sitä lintuset livertäen haastaa
Pois painui jo pilvet metsän taa,
niin selkeä on ilma ja kukassa maa.
Näin seisovi kauniina luonto yhä,
sen täyttävi tuoksut ja rauha pyhä.
Tuo ihmisrintaan se onnen rauhaa,
-Nyt on juhannus!
Tahtoo se riemuiten laulaa.
- Viljo Kajava -
Mitäpä olisi perinteinen suomalainen keskikesän juhlahetki ilman juhannuskokkoa tangon taikaa ja taskulämmintä koskenkorvaa, nautittuna suoraan pullon suusta poikaporukalla tanssilavan ulkohuussin seinustaan nojaillen.
Kesän rautalanka serenadi - During the summer serenade steel wire
Tässä kuitenkin hieman sivistyneempi, mannermainen juhannusjuoma sekoitusohje.
Perinteinen juhannuksen shamppanja (Midsummer Champagne) resepti suomesta.
Kolmen vartin (075) pullo koskenkorva vodkaa+ yksi poretabletti.
Murskaa poretabletti pulloon.
Voilà!
Juoma on valmis nautittavaksi.
Minä kuljen tuttua polkuain,
suopursujen tuoksu niin huumaa,
sydän, hiljaa hetkinen rinnassain!
Yö henkii kaihoa kuumaa.
Hämy vihreä verhoo hongikon,
suosilmät niin vietellen läikkyy -
en tule, en tule, mun kiire on:
mulle toiset silmät väikkyy.
Vie polkuni järven pohjukkaan
läpi nukkuvan kylän laidan,
siellä harmaa veräjä raollaan
on keskellä harmaan aidan.
Sen veräjän takana odottaa
ilo, onni ja unhon huuma,
sua odottaa, sua odottaa
sinä sydän rauhaton, kuuma.
- V.A. Koskenniemi -
Hyvää Juhannusta kaikille!
maanantai 18. kesäkuuta 2012
MOVAX / UNISTO / NOX - ROTOTILT
Eräs hyvin innovatiivinen keksijä ja monen sovellutuksen alulle laittaja Yrjö Raunisto, joka on hyvin monipuolinen kehittelijä jonka keksimiä tuotteita ja laitteita on paljon.
Aikaisempi toiminta Åkerman ja Rotator Oy:n edustamien konemerkkien kanssa antoi asennus, rakenne, huolto ja korjaus työstä saaduista kokemuksista vankan pohjan oman yrityksen toiminnan pyörittämiseen.
Korjaamo aika päättyi ja Raunisto aloitti Kobelco kaivin koneiden maahan tuonnin ja myös japanilaisen NPK hydraulivasaran ja NPK lisälaitteiden myynnillä.
1999 Rauniston Hydropisteen toiminta lisääntyi MOXY Dumpper koneilla.
Laman vaikutukset alkoivat rasittaa koneiden myyntiä ja markkinointia kuten myös kaikkia muita toisia maarakennus koneita suomessa myyviä yrityksiä, joten raunisto myi ja Valmet Traktori Oy osti 1991 vuosi Kobelco ja NPK tuotteiden edustuksen.
Kobelco kone edustus siirtyi (Valmet) keskittymisen Suomen Rakennuskone yhtiölle, joka perustettiin Hankkija yhtiön lopettaessa. Näin Kesko, jolla oli vuodesta 1984 asti ollut Kobelco pyöräkuormajien maahantuonti-sopimus, sai myös Kobelcon kaivurit.
Japanilaiset koneen valmistajat halusivat kiihkeästi myös suomen vaatimattomille kone myynti markkinoille. Euroopan valloituksen japanilaiset koneet olivat alkaneet jo 1980-luvun alussa, saade hyvän jalansijan, ja onhan suomi ollut jäpanin kumppani pitkään. Onhan Suomeen tuotu japanilaisia autoja ennen kuin europan viennin alkua, joten pelkkä omien resurssien esittäminen ei enää riittänyt japanilaisille valmistajille.
Lisää tietoa, Palkinnot, Keksinnöt, Tunnustukset.
TERRA PATRIS
Rauniston tekemään tuote kehittelyyn kului mielestäni myös combacti hydraulinen kauhan pikakiinnitys, 12-30 tonnisiin kaivin koneisiin asennettava joiden ansiosta kuljettajan ei enää tarvinnut nousta koneesta lukitsemaan kauhaa mekaanisesti.
Käytössä oli aikaisemmin oikeastaan vain mekaanisia, käsin lukittavia liittimiä, joilla työkoneen kauha tai muu vastaava laite voitiin avata, kiinnittä, näin vaihtaa toiseen.
Eniten käytetty oli Åkerman (nyk. Volvo) kauha kiinnitys, pyöräkuormaajissa volvo.
Ainoan poikkeuksen muodosti hieman kevyemmät Ranskalaiset koneet, Mecalac sekä
Bel-Job minikaivurit joiden kauhan kiinnitys voitiin avata / sulkea koneen ohjaamosta.
Kiinnitys oli hyvin pieni ja siro, hydrauli toiminto, mutta riittävän luja käyttöä ajatellen.
Yhä vielä tänään, kaikki käytössä olevat hydrauliset pikakiinnitys laitteet pohjautuvat
tuohon Bel-Job koneiden mekaaniseen pikakiinnitys laitteen periaatteeseen joka ensimmäisenä täysin hydraulisena toimi Mecalac, pyörivissä monitoimi koneissa.
Tukipaalujen asennus työmalla. Kaivuri on hieman liian lähellä onnistuakseen kunnolla. Syy ilmeisesti liian ahdas, työskentelyn vaatima tila jossa konetta ei jostain syystä ole tilaisuutta siirtää parempaan työ asentoon tai taitamaton tai laiska kuljettaja.
Larssenit / Pontit / Sheet Piling
Tällä videolla näytetään tukiponttien (Larssen) asennusta työmaalla.
Koska olen työskennellyt paljon kaivinkoneilla, niin tässä kaivinkone on hieman liikaa lähellä asennus kohdetta, kunnolla onnistuakseen. Syy tähän on ilmeisesti liian ahdas tila jossa työtä soritetaan. Kuljettaja ei tarpeeellisen tilan puuttumisen johdosta kykene asettamaan konetta työn sujumisen kannalta parempaa työ asentoon.
Toisaalta kysymyksessä saattaa olla myös hieman liian taitamaton kuljettaja, pelisilmä kun tuntuu puuttuvan, tai näyttää kuitenkin olevan hieman liikaa hukassa
Voihan kysymyksessä myös olla liian laiska kuljettaja joka ei viitsi "elää mukana" tilanteessa, ei liiku tarpeeksi tai liikuta konetta, jolla saadaan oikea työn asento.
Ponttien käsittely työmalla oli hankalaa, samoin niiden nostelu ja upotus tuolloin käytössä olevilla koneilla.
Suurta hankaluutta tuotti etenkin ponttien myöhemmän vaiheen ylös nostaminen.
Larsen pontti liitos. Joka toinen oikein joka toinen nurin.
Näiden työmailla saatujen havaintoje, puutteiden ja muiden seikkojen johdosta, syntyi ajatus markkinoilla olevasta tyhjästä tilasta, jossa olisi tarvetta ja tilaa laittelle ja konelle joka pystyisi korvaamaan hankalat ponttien noston ja käsittelyn niitä asentavan koneen vierelle helpommalla työllä ja ehkä myös suorittamaan nämä kaikki työvaiheet
yhdellä kertaa.
Näin syntyi kohtuullisen pieni ja hyvin näppärä sekä käyttäjä ystävällinen laite. Hankaliin asennustapoihin ja koneisiin verraten voitiin nyt hoitaa nämä samat asia työmalla jo yleensä muutenkin olevilla kaivin koneilla, tätä samaa perus konetta hyödyntäen.
Movax Compact 7-12 tn koneisiin.
Tuohon aikaan käytössä oli ainoastaan mekaanisesti tai ilmanpaineella toimivia pontin nosto laitteita joten näiden työvaiheiden yksinkertaistaminen ja helppo käsiteltävyys synnytti ajatuksen koneesta jolla kykenee iskemään, asentamaan, käsittelemään näitä sivupontteja helpommin sekä hyvin vaivattomasti, kuin vanhoilla menetelmillä.
Tämän jälkeen kun edellä mainittu ja videoilla esiintyvä laite laite oli osoittautunut hyvin käyttökelpoiseksi ja helpoksi syntyi myös ajatus ja sen myötä tarve, joilla näitä pontteja voi nostaa niitä jo käsittelevällä koneella myös purkuvaiheessa maasta ylös siirtää asennus kohtaan suoraan autosta tai työpisteen varastolta samalla peruskoneella.
Nosto / Movax Sheet Pile Driver
Kun tämä Larsenien asennus kokeilu onnistui,oli laite osoittautunut hyvin toimivaksi syntyi samalla ajatus, miksi näitä ei voisi nostaa vastaavalla menetelmällä ylös maasta.
Näiden purkaminen kun oli osoittautunut monesti hankalaksi ilmanpaineella toimivilla laitteilla, jotka tarvitsivat erillisen suuritehoisen ja siis iso kokoisen kompressorin, joka aiheutti pajon meteliä ylös nostettaessa, paljon hankalasti käsiteltäviä ilma letkuja, sekä monivaiheisen työvaiheen ennen kuin puretut pontit oli saatu lastattua autoon.
Yrjö Rauniston tahti jatkuu yhä...
Meidän kannattaa olla ylpeitä tämän kaltaisista pienyrittäjiksi mainituista, heistä joiden ansiosta nousu lähes aina lähtee liikkeelle, koska. He luovat kysyntää ellei sitä ole.
Kiitos mielenkiinnosta sivujani kohtaan.
Hyvää illan jatkoa.
Aikaisempi toiminta Åkerman ja Rotator Oy:n edustamien konemerkkien kanssa antoi asennus, rakenne, huolto ja korjaus työstä saaduista kokemuksista vankan pohjan oman yrityksen toiminnan pyörittämiseen.
Korjaamo aika päättyi ja Raunisto aloitti Kobelco kaivin koneiden maahan tuonnin ja myös japanilaisen NPK hydraulivasaran ja NPK lisälaitteiden myynnillä.
1999 Rauniston Hydropisteen toiminta lisääntyi MOXY Dumpper koneilla.
Laman vaikutukset alkoivat rasittaa koneiden myyntiä ja markkinointia kuten myös kaikkia muita toisia maarakennus koneita suomessa myyviä yrityksiä, joten raunisto myi ja Valmet Traktori Oy osti 1991 vuosi Kobelco ja NPK tuotteiden edustuksen.
Japanilaiset koneen valmistajat halusivat kiihkeästi myös suomen vaatimattomille kone myynti markkinoille. Euroopan valloituksen japanilaiset koneet olivat alkaneet jo 1980-luvun alussa, saade hyvän jalansijan, ja onhan suomi ollut jäpanin kumppani pitkään. Onhan Suomeen tuotu japanilaisia autoja ennen kuin europan viennin alkua, joten pelkkä omien resurssien esittäminen ei enää riittänyt japanilaisille valmistajille.
Lisää tietoa, Palkinnot, Keksinnöt, Tunnustukset.
TERRA PATRIS
Rauniston tekemään tuote kehittelyyn kului mielestäni myös combacti hydraulinen kauhan pikakiinnitys, 12-30 tonnisiin kaivin koneisiin asennettava joiden ansiosta kuljettajan ei enää tarvinnut nousta koneesta lukitsemaan kauhaa mekaanisesti.
Käytössä oli aikaisemmin oikeastaan vain mekaanisia, käsin lukittavia liittimiä, joilla työkoneen kauha tai muu vastaava laite voitiin avata, kiinnittä, näin vaihtaa toiseen.
Eniten käytetty oli Åkerman (nyk. Volvo) kauha kiinnitys, pyöräkuormaajissa volvo.
Ainoan poikkeuksen muodosti hieman kevyemmät Ranskalaiset koneet, Mecalac sekä
Bel-Job minikaivurit joiden kauhan kiinnitys voitiin avata / sulkea koneen ohjaamosta.
Kiinnitys oli hyvin pieni ja siro, hydrauli toiminto, mutta riittävän luja käyttöä ajatellen.
Yhä vielä tänään, kaikki käytössä olevat hydrauliset pikakiinnitys laitteet pohjautuvat
tuohon Bel-Job koneiden mekaaniseen pikakiinnitys laitteen periaatteeseen joka ensimmäisenä täysin hydraulisena toimi Mecalac, pyörivissä monitoimi koneissa.
Tukipaalujen asennus työmalla. Kaivuri on hieman liian lähellä onnistuakseen kunnolla. Syy ilmeisesti liian ahdas, työskentelyn vaatima tila jossa konetta ei jostain syystä ole tilaisuutta siirtää parempaan työ asentoon tai taitamaton tai laiska kuljettaja.
Larssenit / Pontit / Sheet Piling
Tällä videolla näytetään tukiponttien (Larssen) asennusta työmaalla.
Koska olen työskennellyt paljon kaivinkoneilla, niin tässä kaivinkone on hieman liikaa lähellä asennus kohdetta, kunnolla onnistuakseen. Syy tähän on ilmeisesti liian ahdas tila jossa työtä soritetaan. Kuljettaja ei tarpeeellisen tilan puuttumisen johdosta kykene asettamaan konetta työn sujumisen kannalta parempaa työ asentoon.
Toisaalta kysymyksessä saattaa olla myös hieman liian taitamaton kuljettaja, pelisilmä kun tuntuu puuttuvan, tai näyttää kuitenkin olevan hieman liikaa hukassa
Voihan kysymyksessä myös olla liian laiska kuljettaja joka ei viitsi "elää mukana" tilanteessa, ei liiku tarpeeksi tai liikuta konetta, jolla saadaan oikea työn asento.
Ponttien käsittely työmalla oli hankalaa, samoin niiden nostelu ja upotus tuolloin käytössä olevilla koneilla.
Suurta hankaluutta tuotti etenkin ponttien myöhemmän vaiheen ylös nostaminen.
Larsen pontti liitos. Joka toinen oikein joka toinen nurin.
Näiden työmailla saatujen havaintoje, puutteiden ja muiden seikkojen johdosta, syntyi ajatus markkinoilla olevasta tyhjästä tilasta, jossa olisi tarvetta ja tilaa laittelle ja konelle joka pystyisi korvaamaan hankalat ponttien noston ja käsittelyn niitä asentavan koneen vierelle helpommalla työllä ja ehkä myös suorittamaan nämä kaikki työvaiheet
yhdellä kertaa.
Näin syntyi kohtuullisen pieni ja hyvin näppärä sekä käyttäjä ystävällinen laite. Hankaliin asennustapoihin ja koneisiin verraten voitiin nyt hoitaa nämä samat asia työmalla jo yleensä muutenkin olevilla kaivin koneilla, tätä samaa perus konetta hyödyntäen.
Movax Compact 7-12 tn koneisiin.
Tuohon aikaan käytössä oli ainoastaan mekaanisesti tai ilmanpaineella toimivia pontin nosto laitteita joten näiden työvaiheiden yksinkertaistaminen ja helppo käsiteltävyys synnytti ajatuksen koneesta jolla kykenee iskemään, asentamaan, käsittelemään näitä sivupontteja helpommin sekä hyvin vaivattomasti, kuin vanhoilla menetelmillä.
Tämän jälkeen kun edellä mainittu ja videoilla esiintyvä laite laite oli osoittautunut hyvin käyttökelpoiseksi ja helpoksi syntyi myös ajatus ja sen myötä tarve, joilla näitä pontteja voi nostaa niitä jo käsittelevällä koneella myös purkuvaiheessa maasta ylös siirtää asennus kohtaan suoraan autosta tai työpisteen varastolta samalla peruskoneella.
Nosto / Movax Sheet Pile Driver
Kun tämä Larsenien asennus kokeilu onnistui,oli laite osoittautunut hyvin toimivaksi syntyi samalla ajatus, miksi näitä ei voisi nostaa vastaavalla menetelmällä ylös maasta.
Näiden purkaminen kun oli osoittautunut monesti hankalaksi ilmanpaineella toimivilla laitteilla, jotka tarvitsivat erillisen suuritehoisen ja siis iso kokoisen kompressorin, joka aiheutti pajon meteliä ylös nostettaessa, paljon hankalasti käsiteltäviä ilma letkuja, sekä monivaiheisen työvaiheen ennen kuin puretut pontit oli saatu lastattua autoon.
Yrjö Rauniston tahti jatkuu yhä...
Meidän kannattaa olla ylpeitä tämän kaltaisista pienyrittäjiksi mainituista, heistä joiden ansiosta nousu lähes aina lähtee liikkeelle, koska. He luovat kysyntää ellei sitä ole.
Kiitos mielenkiinnosta sivujani kohtaan.
Hyvää illan jatkoa.
Tapaamisia..
Kun tapasimme, tapahtuiko se todella aivan oikeasti.
Onko tämä kaikki vain pitkän yksinolon ja yksinäisten päiväunien luomaa harhaa.
Luulottelenko (jälleen) itselleni löytäneeni elämääni siitä kauan puuttuneen palasen.
Onko tämä kaikki vain pitkän yksinolon ja yksinäisten päiväunien luomaa harhaa.
Luulottelenko (jälleen) itselleni löytäneeni elämääni siitä kauan puuttuneen palasen.
Tuntuu hieman liian hyvältä ollakseen totta.
Mieli ei malta. On lähes pakko soittaa.
Kysymys. Saanko sinut lähelleni.
Vastaus on lyhyt. Saat.
Hiljaisuus. Muutama sana.
Puhelu päättyy...
Suomen kesä on lyhyt.
Valon kesto alkaa pian lyhetä.
Nautitaan siis kesästä.
Elämästä.
Sen suomista sykleistä.
Hyvää päivän jatkoa.
Kiitos vierailustasi.
Mieli ei malta. On lähes pakko soittaa.
Kysymys. Saanko sinut lähelleni.
Vastaus on lyhyt. Saat.
Hiljaisuus. Muutama sana.
Puhelu päättyy...
Hyvää päivän jatkoa.
Kiitos vierailustasi.
sunnuntai 17. kesäkuuta 2012
Nuoruuden & rakkauden elkeitä..
Kesä kauneimmillaan, tyttö kukkeimmillaan.
Tuo nuoruuden ajatus piipahti taas mieleeni istuessani eräänä iltana yksin kotosalla.
Vastaan soittoon, kuten kysymykseen oletko valmiina. Tulen sopivasti ulos, näen eteeni kaartavan pienen auton, jonka hymyilevä kuljettaja nousee vastaaottamaan.
Tervetulohalauksen jälkeen istahdan sisään, auton lähtiessä liikkeelle.
Myöhemmin palattua istumme autossa hetken keskustellen. Ilta on lämmin kaunis, tuokion alkaessa venyä. Käsi eksyy toiselta kädeltä niskalle kuin itsestään, sormenpäiden herkkä painalluskosketus saa pään nojautumaan olkaan, leukaan.
Avoimesta ikkunasta kuluu lähistöltä metsäkyyhkysen kukerrus, addiction tuoksun huumatessa aistini. On hiljaista, radion soittaessa somerjokea ja herkempää frederikiä.
Huulet raottuvat, lähestyvät, aistin lämmön, muuta, tunnelma on tiivis, käsin kosketeltava.
Oo la laa
Talon ovesta ilmaantuu ulos roskapussin tyhjentäjä, kuljettajan havahtuessa äkisti.
Ei hemmetti. Mehän ollaan kuin kaksi teini-ikäistä, jota seuraa molempien naurahdus.
Hetken lumous on särkynyt, kadonnut ikuisuuteen koskaan palaamatta, ei kuitenkaan uudelleen saavuttamatta.
Keskustelu alkaa, venyen vajaaksi kahdeksi tunniksi, jonka jälkeen on aika nousta pois. Ilta on edennyt jo pitkälle. Autossa mukana oleva suloinen koira on katsoo jälkeeni, minä kirkkanpunaista autoa kääntävää plondia kuljettajaa, jonka puna-valkosävyisten värien vaikutusta jään kaipaamaan, aina seuraavaan kertaan asti.
Vie minut aamuun...
Kiitos vierailustasi
Hyvää illan jatkoa.
Tuo nuoruuden ajatus piipahti taas mieleeni istuessani eräänä iltana yksin kotosalla.
Vastaan soittoon, kuten kysymykseen oletko valmiina. Tulen sopivasti ulos, näen eteeni kaartavan pienen auton, jonka hymyilevä kuljettaja nousee vastaaottamaan.
Tervetulohalauksen jälkeen istahdan sisään, auton lähtiessä liikkeelle.
Myöhemmin palattua istumme autossa hetken keskustellen. Ilta on lämmin kaunis, tuokion alkaessa venyä. Käsi eksyy toiselta kädeltä niskalle kuin itsestään, sormenpäiden herkkä painalluskosketus saa pään nojautumaan olkaan, leukaan.
Avoimesta ikkunasta kuluu lähistöltä metsäkyyhkysen kukerrus, addiction tuoksun huumatessa aistini. On hiljaista, radion soittaessa somerjokea ja herkempää frederikiä.
Huulet raottuvat, lähestyvät, aistin lämmön, muuta, tunnelma on tiivis, käsin kosketeltava.
Oo la laa
Talon ovesta ilmaantuu ulos roskapussin tyhjentäjä, kuljettajan havahtuessa äkisti.
Ei hemmetti. Mehän ollaan kuin kaksi teini-ikäistä, jota seuraa molempien naurahdus.
Hetken lumous on särkynyt, kadonnut ikuisuuteen koskaan palaamatta, ei kuitenkaan uudelleen saavuttamatta.
Keskustelu alkaa, venyen vajaaksi kahdeksi tunniksi, jonka jälkeen on aika nousta pois. Ilta on edennyt jo pitkälle. Autossa mukana oleva suloinen koira on katsoo jälkeeni, minä kirkkanpunaista autoa kääntävää plondia kuljettajaa, jonka puna-valkosävyisten värien vaikutusta jään kaipaamaan, aina seuraavaan kertaan asti.
Vie minut aamuun...
Kiitos vierailustasi
Hyvää illan jatkoa.
lauantai 16. kesäkuuta 2012
DYNASET
Nyt Nokia taru alkaa olla lopussa, ja kyllä mun mielestäni sen onkin jo aika mennä.
Siitä on jauhettu liiaksi, niinkuin maailmaan ja varsinkin suomeen ei muuta yritystoimintaa edes mainittavasti mahtuisi.
Kuitenkin meillä on ollut niitä muutamia, ja jo paljon ennen nokiaa maailman maineeseen laajasti kivunnutta tuottetta tai suoranaista brändiä.
Näistä ei vaan huudella niin paljon kuin hieman hienostuneemmista tai siis paremmin eliittituotteiden kaltaisesena mielletyistä.
Esittelen teille lukijoille niistä tässä yhden, siis heille ketkä eivät tuota vielä tunne tai eivät luultavammin ole edes koskaan kuuleet näistä, tämän kaltaisista tuotteista puhuttavan.
Tutustuin tämän yrityksen perustajaan 1984 - 85 vuoden aikana.
Puhelin keskustelussa kysymääni ongelmiin ja neuvoihin päästyämme, kaveri lupasi piipahtaa ohi kulkiessaan.
Tuli. Hiljainen, mietteliäs, fiksu, ujohkolta vaikuttava, hyvin hyvin harvapuheinen kaveri.
Esittäytyi olevansa jostakin jyväskylän suunnalta kotoisin (ehkä Toivakka tai Äänekoski) suunnilta.
Kertoi halukuudesta hieman isomman toimitilan perustamiseen, nykyisestä omakotitalon autotallista, ja muutavansa ensi tilassa kokonaan Ylöjärvi -suunnalle.
Tuotanto oli orastavasti, hyvin vaatimattomasti alkanut, osin vielä kokeiluvaiheella.
Uskoi silloin vankasti omaan ideaansa ja uskoo luullakseni siihen yhä :) edelleen.
Tuolloin tuotteena oli pelkkä työkoneiden hydraulikasta käyttövoimansa ottava
Generaattori joka työkoneeseen kiinnitettynä olisi aina saatavilla tulevaa tarvetta varten. Tästä laitteesta, sen toimivuudesta olin tuolloin kovasti kiinnostunut.
Suurin ongelma sähkön tuottamisessa hydraulisesti, verrattuna mekaanisella välityksellä tapahtuvaan (kuten agregaateissa) voimansiirtoon, on/(oli) sen verrattain huono hyötysuhde, kun näitä käytännössä verrataan (olosuhteiden pakosta) toisiinsa.
Siksi tätä ratkaisua ei ole käytetty aikaisemmin, eikä etenkään oheisessa laajuudessa.
Putkenavaaja Magneetti Korkeapaine - vesileikkuri
Kiinnostuin kaverista, palvelualttiudestaan ja asiallisuudestaan.
Näytin pari silloista lehteä toinen ruotsalainen sanomalehtityypinen, toinen kotimainen maarakennus- ja kuljetusalan julkaisu, jotka molemmat olivat laajalevikkisiä, ilmoittaen että mainos varmaan kannattaisi.
Hetken kuluttua tuoteperhe alkoi lisääntyä ja kohta alkoi näkyä, esiintyä näyttelyissä
ja muuallakin tutun oloinen hahmo tuotteitaan mm. Painepesuri esittelemässä.
Tänään brändi on maailman laajuisesti tunnettu laadukkaista tuotteistaan jokapuolella.
Kiitos uskollisuudesta sivujani kohtaan.
Hyvää päivän jatkoa.
Siitä on jauhettu liiaksi, niinkuin maailmaan ja varsinkin suomeen ei muuta yritystoimintaa edes mainittavasti mahtuisi.
Kuitenkin meillä on ollut niitä muutamia, ja jo paljon ennen nokiaa maailman maineeseen laajasti kivunnutta tuottetta tai suoranaista brändiä.
Näistä ei vaan huudella niin paljon kuin hieman hienostuneemmista tai siis paremmin eliittituotteiden kaltaisesena mielletyistä.
Esittelen teille lukijoille niistä tässä yhden, siis heille ketkä eivät tuota vielä tunne tai eivät luultavammin ole edes koskaan kuuleet näistä, tämän kaltaisista tuotteista puhuttavan.
Tutustuin tämän yrityksen perustajaan 1984 - 85 vuoden aikana.
Puhelin keskustelussa kysymääni ongelmiin ja neuvoihin päästyämme, kaveri lupasi piipahtaa ohi kulkiessaan.
Tuli. Hiljainen, mietteliäs, fiksu, ujohkolta vaikuttava, hyvin hyvin harvapuheinen kaveri.
Esittäytyi olevansa jostakin jyväskylän suunnalta kotoisin (ehkä Toivakka tai Äänekoski) suunnilta.
Kertoi halukuudesta hieman isomman toimitilan perustamiseen, nykyisestä omakotitalon autotallista, ja muutavansa ensi tilassa kokonaan Ylöjärvi -suunnalle.
Tuotanto oli orastavasti, hyvin vaatimattomasti alkanut, osin vielä kokeiluvaiheella.
Uskoi silloin vankasti omaan ideaansa ja uskoo luullakseni siihen yhä :) edelleen.
Tuolloin tuotteena oli pelkkä työkoneiden hydraulikasta käyttövoimansa ottava
Generaattori joka työkoneeseen kiinnitettynä olisi aina saatavilla tulevaa tarvetta varten. Tästä laitteesta, sen toimivuudesta olin tuolloin kovasti kiinnostunut.
Suurin ongelma sähkön tuottamisessa hydraulisesti, verrattuna mekaanisella välityksellä tapahtuvaan (kuten agregaateissa) voimansiirtoon, on/(oli) sen verrattain huono hyötysuhde, kun näitä käytännössä verrataan (olosuhteiden pakosta) toisiinsa.
Siksi tätä ratkaisua ei ole käytetty aikaisemmin, eikä etenkään oheisessa laajuudessa.
Putkenavaaja Magneetti Korkeapaine - vesileikkuri
Kiinnostuin kaverista, palvelualttiudestaan ja asiallisuudestaan.
Näytin pari silloista lehteä toinen ruotsalainen sanomalehtityypinen, toinen kotimainen maarakennus- ja kuljetusalan julkaisu, jotka molemmat olivat laajalevikkisiä, ilmoittaen että mainos varmaan kannattaisi.
Hetken kuluttua tuoteperhe alkoi lisääntyä ja kohta alkoi näkyä, esiintyä näyttelyissä
ja muuallakin tutun oloinen hahmo tuotteitaan mm. Painepesuri esittelemässä.
Tänään brändi on maailman laajuisesti tunnettu laadukkaista tuotteistaan jokapuolella.
Kiitos uskollisuudesta sivujani kohtaan.
Hyvää päivän jatkoa.
maanantai 11. kesäkuuta 2012
Panssarit # 2 - tietoutta asiasta kiinnostuneille...
Parissa plokissa täällä on sivuttu näitä panssarijuttuja. Tässä niistä vielä hieman lisää.
Muistoja syvärin rintamalta
Espanjan sodan kokemusten perusteella neuvostojohto piti käytössään olevia T-26 ja BT-3, -5, -7 mallejaan liian vanhentuneina.
BT-2 
Elokussa 1938 suunnittelijat saivat tehtäväkseen valmistaa uudet ylivoimaiset tankit.
Kiireellinen tehtävä annettiin Leningradin Kirov panssarivaunutehtaalle.
Johtajana toimi I M Salzman.
Leningardissa toimi myös erikois-suunnittelutoimisto 2 (venäläinen lyhenne SKB-2).
Sitä johti insinööri J Kotin, joka siirrettiin Kirovin tehtaaseen johtamaan kaikkea panssarialan kehitystä.
Uusi projekti sai nimen SMK (Sergei Mironovits Kirov) kaupungin ex-johtajalta, jonka Stalin oli murhauttanut jo 1934.
Uutta projetkia johti ins. A S Jermolajev yhteistoiminnassa Kotinin kanssa.
Uusille tyypeille annettiin prototyyppien valmistumisen ajankohdan määräpäiväksi 1939 elokuu johon mennessä niiden tuli olla valmiina esiteltäväksi.
T-28 T-35
T-28 vaunusta suomalaiset käyttivät nimitystä postijuna, se kun toi talvisodassa
tutuksi tulleita terveisiä.
Myös toinen Leningradilainen, Kirovin Kokeellinen Koneenrakennustehdas sai samanlaisen tehtävän.
Tehtaan johdossa oli 1.asteen sotilas-insinööri N V Barykov. Hänen johdollaan alkoi raskaan T-100 vaunun suunnittelu, jotka 9.12.1938 esitettiin bolitbyroolle. Stalin käski jättää kolmannen tornin pois ja käyttää materiaalin panssarin vahventamiseen. Stalin totesi myös että oli parempi mikäli vaunuissa olisi
ainoastaan yksi ympäri pyörivä torni, joka näin samalla määräyksenä tuli suunnittelijoille tiedoksi.
Suunnittelun tuotteen valmistumisen aikataulu säilytettiin ennallaan kaikista muutoksista huolimatta.
Mallien suunnittelu Kirovin tehtaalla alkoi kireän aikataulun puitteissa.
Samaan aikaan jatkettiin vielä T - 28 vaunujen sarjatuotantoa.
Tälle tankki tyypille suomalaiset antoivat myöhemmin talvisodassa nimen postijuna.
Uuden yksitornisen vaunun suunnitteluun tuli insinööri N L Duhov. Tämä vaunu sai nimensä neuvostoliiton kansankomissaarin Kliment Voroshilovin mukaan.
SMK:n suunnittelua jatkoi edelleen Jermolajev.
SMK ja T 100 olivat molemmat ulkonäöltään samankaltaisia. Molemmat olivat pitkiä, pituus 9.7 metriä ja molemmissa oli päätorni 76.2 mm tykkeineen korkeassa päätornissa, pienemmässä sen edessä olevassa 45 mm tykki. Pienempi torni kääntyi 190 astetta, päätorni 360 astetta. Molemmissa oli kk:t tykin suuntaisesti, sen rinnalla.
Nämä vaunut perustuivat Brittien Independent Tank malliin.
Myös näiden pääase, tykki, oli Englantilainen, kuten kaliiberin tuumakoko osoittaa.
T-100, telaston telapyörät olivat kumitettuja, paino 45 tonnia, päätornissa oli vaununjohtajan kupu. Päätykki 76.2 mm
SMK:ssa terästelapyörät, paino 56 tonnia ja sauvajousitus, joka nyt otettiin NL:ssä ensimmäistä kertaa käyttöön.
Prototyyppien valmistuttua KV-1, SMK, T-100, vietiin syyskuussa moskovan lähistölle, jossa olivat myös Harkovin veturitehtaan A-20, T-32, sekä käytössä olevia paranneltuja vaunuja, kuten T-26 ja BT-7M.
Vaunut esiteltiin ylimmälle sotaneuvostolle, jonka puheenjohtajana toimi NL:n marsalkka K Voroshilov
muina jäseninä mm A Zahdanov, sekä A Mikojan. Voroshilon oli vaikuttunut nimensä saaneesta vaunusta.
T-32 vaunua pidettiin myös erinomaisena tuotteena.
Marraskuun 30 päivän hyökkäysten ankarissa taisteluissa T35 ja T28 vaunut eivät saaneet murtoa aikaan. Hyökkäykseen oli tuotu nämä uusimmat vaunutyypit, miehistöinä tehtaista kootut miehet
ja osin puna-armeijasta määrätyt, heti Tsarskoje Selossa annetun pikakoulutuksen jälkeen, joka sisälsi myös maastossa ajoa ja ampumaharjoituksia.
Joulukuun 17 päivän hyökkäyksiin osallistui muiden satojen panssarien lisänä nämä T-100, SMK, sekä KV-1 tyypin vaunuja. Käytännön kokemukset eivät olleet myönteisiä T-100 ja SMK vaumuille joten niiden sarjavalmistusta ei koskaan aloitettu. T100 vaunusta rakennettiin SU-100 rynnäkkötykki suomen linnoituksia vastaan kokeiltavaksi, joka osallistui myös muihin talvisodan taisteluihin.
Yksi SMK vaunuista ajoi suomalaisten asemien sisään jääden sinne seisahtuneena, niissä esiintyvien monien teknisten vikojen johdosta.
Vaunusta suomalaiset ottivat kolme valokuvaa.
Tehokasta hinauskalustoa suomella ei ollut jonka vuoksi vaunua ei voitu hinata omalle puolelle korjattavaksi.
Mikäli paikalle olisi saatu asiantuntevia panssarimiehiä, he olisivat ekä saaneet moottorin käymään ja vaunun ajettua omien puolelle, lähempää tutustumista varten.
KV-1 vaunujen sarjatuotanto kuitenkin aloitettiin. 19.12. 1939.
Suomen kannaksen rintamalle miehistön pikakoulutuksen jälkeen lähetettiin kaksi vaunua sekä korjaamo-auto, jossa ne neuvostoliiton lähteiden mukaan osallistuivat menestyksellisesti taisteluiden kulkuun. http://youtu.be/2nPIeoeWmKk
Raatteen tien muistoja, talvisota
Neuvostoliitolla oli käytössä talvisodan alkuun mennessä 24.570 kpl panssarivaunuja.
Näistä Neuvostoliitto keskitti suomea vastaan 6541 kpl ( venäläinen tieto).
Näistä se menetetti talvisodan aikana 2268 kpl, joista suomalaiset valtasivat n. 300 kpl.
Puna-armeijan tappiot oli 9.2 % panssarivaunujen kokonaismäärästä.
Jatkosodan aikana 1941, suomalaiset tuhosivat 437 panssaria + kolme panssarijunaa.
Vuoden 1942 aikana tuhottiin 21-23 kpl.
1944 vuoden aikana jatkosodan historian mukaan T-34 ja JS-2 panssareita n. 950 kpl.
Kymmeniä JSU-152 rynnäkkötykkejä, muutama T-70 + yksi T-30 joka vallattiin ehyenä.
- Lähde: Alan kirjallisuus -
...factat jatkuu seuraavassa osiossa...
Kiitos vierailustasi
Hyvää päivän jatkoa.
Muistoja syvärin rintamalta
Espanjan sodan kokemusten perusteella neuvostojohto piti käytössään olevia T-26 ja BT-3, -5, -7 mallejaan liian vanhentuneina.
Elokussa 1938 suunnittelijat saivat tehtäväkseen valmistaa uudet ylivoimaiset tankit.
Kiireellinen tehtävä annettiin Leningradin Kirov panssarivaunutehtaalle.
Johtajana toimi I M Salzman.
Leningardissa toimi myös erikois-suunnittelutoimisto 2 (venäläinen lyhenne SKB-2).
Sitä johti insinööri J Kotin, joka siirrettiin Kirovin tehtaaseen johtamaan kaikkea panssarialan kehitystä.
Uusi projekti sai nimen SMK (Sergei Mironovits Kirov) kaupungin ex-johtajalta, jonka Stalin oli murhauttanut jo 1934.
Uutta projetkia johti ins. A S Jermolajev yhteistoiminnassa Kotinin kanssa.
Uusille tyypeille annettiin prototyyppien valmistumisen ajankohdan määräpäiväksi 1939 elokuu johon mennessä niiden tuli olla valmiina esiteltäväksi.
T-28 T-35
T-28 vaunusta suomalaiset käyttivät nimitystä postijuna, se kun toi talvisodassa
tutuksi tulleita terveisiä.
Myös toinen Leningradilainen, Kirovin Kokeellinen Koneenrakennustehdas sai samanlaisen tehtävän.
Tehtaan johdossa oli 1.asteen sotilas-insinööri N V Barykov. Hänen johdollaan alkoi raskaan T-100 vaunun suunnittelu, jotka 9.12.1938 esitettiin bolitbyroolle. Stalin käski jättää kolmannen tornin pois ja käyttää materiaalin panssarin vahventamiseen. Stalin totesi myös että oli parempi mikäli vaunuissa olisi
ainoastaan yksi ympäri pyörivä torni, joka näin samalla määräyksenä tuli suunnittelijoille tiedoksi.
Suunnittelun tuotteen valmistumisen aikataulu säilytettiin ennallaan kaikista muutoksista huolimatta.
Mallien suunnittelu Kirovin tehtaalla alkoi kireän aikataulun puitteissa.
Samaan aikaan jatkettiin vielä T - 28 vaunujen sarjatuotantoa.
Tälle tankki tyypille suomalaiset antoivat myöhemmin talvisodassa nimen postijuna.
Uuden yksitornisen vaunun suunnitteluun tuli insinööri N L Duhov. Tämä vaunu sai nimensä neuvostoliiton kansankomissaarin Kliment Voroshilovin mukaan.
SMK:n suunnittelua jatkoi edelleen Jermolajev.
SMK ja T 100 olivat molemmat ulkonäöltään samankaltaisia. Molemmat olivat pitkiä, pituus 9.7 metriä ja molemmissa oli päätorni 76.2 mm tykkeineen korkeassa päätornissa, pienemmässä sen edessä olevassa 45 mm tykki. Pienempi torni kääntyi 190 astetta, päätorni 360 astetta. Molemmissa oli kk:t tykin suuntaisesti, sen rinnalla.
Nämä vaunut perustuivat Brittien Independent Tank malliin.
Myös näiden pääase, tykki, oli Englantilainen, kuten kaliiberin tuumakoko osoittaa.
T-100, telaston telapyörät olivat kumitettuja, paino 45 tonnia, päätornissa oli vaununjohtajan kupu. Päätykki 76.2 mm
SMK:ssa terästelapyörät, paino 56 tonnia ja sauvajousitus, joka nyt otettiin NL:ssä ensimmäistä kertaa käyttöön.
Prototyyppien valmistuttua KV-1, SMK, T-100, vietiin syyskuussa moskovan lähistölle, jossa olivat myös Harkovin veturitehtaan A-20, T-32, sekä käytössä olevia paranneltuja vaunuja, kuten T-26 ja BT-7M.
Vaunut esiteltiin ylimmälle sotaneuvostolle, jonka puheenjohtajana toimi NL:n marsalkka K Voroshilov
muina jäseninä mm A Zahdanov, sekä A Mikojan. Voroshilon oli vaikuttunut nimensä saaneesta vaunusta.
Marraskuun 30 päivän hyökkäysten ankarissa taisteluissa T35 ja T28 vaunut eivät saaneet murtoa aikaan. Hyökkäykseen oli tuotu nämä uusimmat vaunutyypit, miehistöinä tehtaista kootut miehet
ja osin puna-armeijasta määrätyt, heti Tsarskoje Selossa annetun pikakoulutuksen jälkeen, joka sisälsi myös maastossa ajoa ja ampumaharjoituksia.
Joulukuun 17 päivän hyökkäyksiin osallistui muiden satojen panssarien lisänä nämä T-100, SMK, sekä KV-1 tyypin vaunuja. Käytännön kokemukset eivät olleet myönteisiä T-100 ja SMK vaumuille joten niiden sarjavalmistusta ei koskaan aloitettu. T100 vaunusta rakennettiin SU-100 rynnäkkötykki suomen linnoituksia vastaan kokeiltavaksi, joka osallistui myös muihin talvisodan taisteluihin.
Yksi SMK vaunuista ajoi suomalaisten asemien sisään jääden sinne seisahtuneena, niissä esiintyvien monien teknisten vikojen johdosta.
Vaunusta suomalaiset ottivat kolme valokuvaa.
Tehokasta hinauskalustoa suomella ei ollut jonka vuoksi vaunua ei voitu hinata omalle puolelle korjattavaksi.
Mikäli paikalle olisi saatu asiantuntevia panssarimiehiä, he olisivat ekä saaneet moottorin käymään ja vaunun ajettua omien puolelle, lähempää tutustumista varten.
KV-1 vaunujen sarjatuotanto kuitenkin aloitettiin. 19.12. 1939.
Suomen kannaksen rintamalle miehistön pikakoulutuksen jälkeen lähetettiin kaksi vaunua sekä korjaamo-auto, jossa ne neuvostoliiton lähteiden mukaan osallistuivat menestyksellisesti taisteluiden kulkuun. http://youtu.be/2nPIeoeWmKk
Raatteen tien muistoja, talvisota
Neuvostoliitolla oli käytössä talvisodan alkuun mennessä 24.570 kpl panssarivaunuja.
Näistä Neuvostoliitto keskitti suomea vastaan 6541 kpl ( venäläinen tieto).
Näistä se menetetti talvisodan aikana 2268 kpl, joista suomalaiset valtasivat n. 300 kpl.
Puna-armeijan tappiot oli 9.2 % panssarivaunujen kokonaismäärästä.
Jatkosodan aikana 1941, suomalaiset tuhosivat 437 panssaria + kolme panssarijunaa.
Vuoden 1942 aikana tuhottiin 21-23 kpl.
1944 vuoden aikana jatkosodan historian mukaan T-34 ja JS-2 panssareita n. 950 kpl.
Kymmeniä JSU-152 rynnäkkötykkejä, muutama T-70 + yksi T-30 joka vallattiin ehyenä.
- Lähde: Alan kirjallisuus -
...factat jatkuu seuraavassa osiossa...
Kiitos vierailustasi
Hyvää päivän jatkoa.
sunnuntai 10. kesäkuuta 2012
Eräs matto-juttu.
Näin keväällä on mattojen pesu ollut eräs perinteisistä talven jälkeisistä askareista.
Pieneen mutta meikäläiselle sopivan kämpän lattialle ei tosin monia mattoja mahdu.
Tästä huolimatta niitä on ollut melkoinen valikoima ja jäljellä on yhä vielä muutamia räsymattoja.
Eläkeikäisenä, ollessaan vielä kulkemiseen kykenevä, hän kävi yhä hyvin paljon käsityöasemalla kutomassa milloin mitäkin mieleen juolahti. Kangaspuilla kutominen oli hänen lempi harrastuksiaan, vaikka loimien laittamista hän ei hyvin hallinnutkaan.
Eroni jälkeen äitini kutoi siis vielä paljon kaikille lapsilleen jopa minullekin, vaikka mulla ei enää omaa asuntoa ollutkaan, mutta näitä hän kutoi varastoon, rivitalonsa autotalliin.
Paljon kertomani, mustasukkaisen naisen kanssa aloittamani suhde oli kestänut parisen vuotta, kun äitini halusi antaa kutomansa pitkäkarvalankamaton, ison valkoisen pehmeän, vaikkapa vuoteen vierelle tai olohuoneeseen sopivaksi tarkoitetun, jonka hän oli meille myös aikoinaan esitellyt.Koko isohko, 120 x 160, (jonka aikoinaa jo kauan sitten kudottuaan) jonka aina mielellään muiden kudottujen ohellavarastoistaan esitteli, luonaan käymään tulleille.
Niimpä hän joku kaunis kerta sai tuputettua sen puoliväkisin autooni, lahjaksi vietäväksi silloiselle avokumppanilleni, vastustamisestani huolimatta, ja kumppanini
reaktiot, pedanttisuuden sekä nättinokkaisuudet, kuten lapsiensa, joista yhä kotonaan asuvan, paljon ja monesti yk-palveluksessa radistina olleen poikansa luonteet tuntien.
Oli syksyinen, lokakuun sateinen sunnuntaipäivä, kun satakunnasta tänne seudulle jälleen palailin. Vein maton hieman tyyväisen ylpenä sisään kumppanini taloon, esitellen ja laittaen sen vuoteen vierelle, kumppanini puoleiselle puolelle luullen omasta mielestäni hyvän työn tehneeni.
Mutta matto ei kelvannut. Oli liian sopimaton hänelle, muihin vaaleisiin väreihin nähden jalan alla kyllä pehmeä, mutta liian pitkät langat, jotka menivät varpaiden väliin
ja kutittivat jalkapohjia. Nyt tuli ongelma paikka. mulla itselläni ei säilytystiloja ollut minkäänlaisia, paitsi maasturini Hj-60 takaosan tavaratila.
Olohuoneen sohvan eteen sitä yritin sovitella, ei käy, pölyä keräävänä ei kelpaa sinne,
joten tarjosin yläkerran huoneisiin, sopimaton, pölyä keräävänä se ei kelvannut edes eteisessä olevan vessan oven ulkopuolelle, sisäpuolelle laitosta puhumattakaan.
Hyvänahkaisuuteni alkoi jälleen harmittaa itseäni. Mikä helvetti olikin kun en malttanut sanoa EI, tarpeeksi voimakkaasti kun sen mukaani suostuin ottamaan, jonkun mieli nyt pahastuisi varmaankin, kun puhettani tai sen ymmärtämistä ei maltettu kuunnella.
Sijaintipaikaa ei löytynyt, joten aikomuksenani oli viedä se pois tieltä, joko lapsilleni seuraavan viikonvaihteen aikana, tai palauttaa se kaikesta huolimatta kutojalle takaisin, nyt olin jo käärinyt sen rullalle autooni kannettavaksi, koska säilytystilaa ei tuntunut seuraavaksi viikoksi löytyvän.
Mutta annas olla, eureka, paikka tuolle matolle järjestyi yhtäkkiä. Hieman tosin harmiteltiin kun ei enää ollut koiraa, jonka alle matto olisi kenties saattanut sopia.
Nyt sille löytyi yht äkkiä paikka, ei ulko eteisestä lasikuistilta rottinkituolin edestä vaan ulkorappusilta, ylärapulta johon olisi hyvä näin syksyisenä ja märkä aikana pyyhkiä kengän pohjat, liiasta kurasta, hiekkapihalta sisään tultaessa.
Siihen sen puolisoni lätkäisi, ja siihen se jäi. Seuraavassa tilaisuudessa vein sen sen pestäväksi, jonka jälkeen lahjoitin sen kirpputorille.
Nyt jälleen keväisen siitepölyajan mentyä, pihan mäntyjen kukinnan loppuessa sain kaverini ehdotuksesta hänet pesemään mattoni, samalla vaivalla myös muutaman muun, varastossa yhä olevan vielä uudistamattoman, käyttövuoroaan yhä odottavan räsymaton.
Hän nouti, pesi painepesurilla kotonaan, luvaten palauttaa niiden kuivuttua tarpeeksi.
Mukaan annoin muutaman nukkapintaisen kaupasta ostetun pienen käytävämaton.
Ilmoitti palauttamisesta ja lupasin olla kotosalla vastaanottamassa.
Hetki sovitusta ajasta ovikello soi. Avasin, katsoin, oven takana seisoi pieni hymyilevä suurisilmäinen tummatukka, viisivuotias tyttö, hymyillen kädet suoriksi minua kohden ojennettuna, pieni matto rullalle käärittynä pikkuisilla käsivarsillaan.
Otin tarjotun käärön pienistä kätösistä, pyytäen peremmälle.
Takaa näytti tulevan isä ja toinen isosiskoista, tuoden loput pestyistä sisälle asti.
Kiitin, kumarruin pienen puoleen sanoen, ihan kaikki ei ollut vielä tässä,
Tiedätkö mikä puuttuu. Päänpudistus vastauksena.
Kumarruin pikkuisen puoleen poskeani etusormilla napauttaen, tietkös Rebekka tyttö tästä kuuleppas puuttuu vielä jotakin.
Silmät suurenivat, hymy levisi, kädet kurottuivat kohden, pienten huulien painaessa hennon lämpimän kosketuspusun karkealle poskelle.
Oi ihanuutta. Voiko parempaa enää aurinkoiseen päivään toivoa, tosin tietysti omat lapsenlapset tottakai ovat aina etusijalla, mutta erittäin hyvä on mieli näinkin.
Kiitos vierailustasi.
Hyvää illan jatkoa.
Pieneen mutta meikäläiselle sopivan kämpän lattialle ei tosin monia mattoja mahdu.
Tästä huolimatta niitä on ollut melkoinen valikoima ja jäljellä on yhä vielä muutamia räsymattoja.
Nämä kymmenkunta yhä vielä jäljellä olevaa ovat kaikki käyttämättömiä, olleet sitä kutomisestaan asti.
Pienestä asti muistan tämä mattojen kutomisen ja varsinkin tuon vapaa-aikana tapahtuneen kuteiden leikkaamisen, johon pyynnöstäni sain joskus myös osallistua, lähinnä harjoittelumielessä saksien äidiltä vapautuessa.
Meillä oli vain ja ainoastaan yhdet vanhat, mattokuteiden leikaamiseen käytettävät sakset. Kangaspuut "omasta takaa", äidin sedän tekemiä, olihan suvussamme paljon hyviä puuseppiä, kuten nuorempi enoni ja muita äidin serkkuja jotka, sedän tultua vanhaksi, jatkoivat kalusteiden valmistusta.
Eläkeikäisenä, ollessaan vielä kulkemiseen kykenevä, hän kävi yhä hyvin paljon käsityöasemalla kutomassa milloin mitäkin mieleen juolahti. Kangaspuilla kutominen oli hänen lempi harrastuksiaan, vaikka loimien laittamista hän ei hyvin hallinnutkaan.
Eroni jälkeen äitini kutoi siis vielä paljon kaikille lapsilleen jopa minullekin, vaikka mulla ei enää omaa asuntoa ollutkaan, mutta näitä hän kutoi varastoon, rivitalonsa autotalliin.
Paljon kertomani, mustasukkaisen naisen kanssa aloittamani suhde oli kestänut parisen vuotta, kun äitini halusi antaa kutomansa pitkäkarvalankamaton, ison valkoisen pehmeän, vaikkapa vuoteen vierelle tai olohuoneeseen sopivaksi tarkoitetun, jonka hän oli meille myös aikoinaan esitellyt.Koko isohko, 120 x 160, (jonka aikoinaa jo kauan sitten kudottuaan) jonka aina mielellään muiden kudottujen ohellavarastoistaan esitteli, luonaan käymään tulleille.
Niimpä hän joku kaunis kerta sai tuputettua sen puoliväkisin autooni, lahjaksi vietäväksi silloiselle avokumppanilleni, vastustamisestani huolimatta, ja kumppanini
reaktiot, pedanttisuuden sekä nättinokkaisuudet, kuten lapsiensa, joista yhä kotonaan asuvan, paljon ja monesti yk-palveluksessa radistina olleen poikansa luonteet tuntien.
Oli syksyinen, lokakuun sateinen sunnuntaipäivä, kun satakunnasta tänne seudulle jälleen palailin. Vein maton hieman tyyväisen ylpenä sisään kumppanini taloon, esitellen ja laittaen sen vuoteen vierelle, kumppanini puoleiselle puolelle luullen omasta mielestäni hyvän työn tehneeni.
Mutta matto ei kelvannut. Oli liian sopimaton hänelle, muihin vaaleisiin väreihin nähden jalan alla kyllä pehmeä, mutta liian pitkät langat, jotka menivät varpaiden väliin
ja kutittivat jalkapohjia. Nyt tuli ongelma paikka. mulla itselläni ei säilytystiloja ollut minkäänlaisia, paitsi maasturini Hj-60 takaosan tavaratila.
Olohuoneen sohvan eteen sitä yritin sovitella, ei käy, pölyä keräävänä ei kelpaa sinne,
joten tarjosin yläkerran huoneisiin, sopimaton, pölyä keräävänä se ei kelvannut edes eteisessä olevan vessan oven ulkopuolelle, sisäpuolelle laitosta puhumattakaan.
Hyvänahkaisuuteni alkoi jälleen harmittaa itseäni. Mikä helvetti olikin kun en malttanut sanoa EI, tarpeeksi voimakkaasti kun sen mukaani suostuin ottamaan, jonkun mieli nyt pahastuisi varmaankin, kun puhettani tai sen ymmärtämistä ei maltettu kuunnella.
Sijaintipaikaa ei löytynyt, joten aikomuksenani oli viedä se pois tieltä, joko lapsilleni seuraavan viikonvaihteen aikana, tai palauttaa se kaikesta huolimatta kutojalle takaisin, nyt olin jo käärinyt sen rullalle autooni kannettavaksi, koska säilytystilaa ei tuntunut seuraavaksi viikoksi löytyvän.
Mutta annas olla, eureka, paikka tuolle matolle järjestyi yhtäkkiä. Hieman tosin harmiteltiin kun ei enää ollut koiraa, jonka alle matto olisi kenties saattanut sopia.
Nyt sille löytyi yht äkkiä paikka, ei ulko eteisestä lasikuistilta rottinkituolin edestä vaan ulkorappusilta, ylärapulta johon olisi hyvä näin syksyisenä ja märkä aikana pyyhkiä kengän pohjat, liiasta kurasta, hiekkapihalta sisään tultaessa.
Siihen sen puolisoni lätkäisi, ja siihen se jäi. Seuraavassa tilaisuudessa vein sen sen pestäväksi, jonka jälkeen lahjoitin sen kirpputorille.
Hän nouti, pesi painepesurilla kotonaan, luvaten palauttaa niiden kuivuttua tarpeeksi.
Mukaan annoin muutaman nukkapintaisen kaupasta ostetun pienen käytävämaton.
Ilmoitti palauttamisesta ja lupasin olla kotosalla vastaanottamassa.
Hetki sovitusta ajasta ovikello soi. Avasin, katsoin, oven takana seisoi pieni hymyilevä suurisilmäinen tummatukka, viisivuotias tyttö, hymyillen kädet suoriksi minua kohden ojennettuna, pieni matto rullalle käärittynä pikkuisilla käsivarsillaan.
Otin tarjotun käärön pienistä kätösistä, pyytäen peremmälle.
Takaa näytti tulevan isä ja toinen isosiskoista, tuoden loput pestyistä sisälle asti.
Kiitin, kumarruin pienen puoleen sanoen, ihan kaikki ei ollut vielä tässä,
Tiedätkö mikä puuttuu. Päänpudistus vastauksena.
Kumarruin pikkuisen puoleen poskeani etusormilla napauttaen, tietkös Rebekka tyttö tästä kuuleppas puuttuu vielä jotakin.
Silmät suurenivat, hymy levisi, kädet kurottuivat kohden, pienten huulien painaessa hennon lämpimän kosketuspusun karkealle poskelle.
Hyvää illan jatkoa.
torstai 7. kesäkuuta 2012
Tosi paskajuttu ja toinenkin...
Kun olin vielä pieni, kasvoin jälleen erään talven aikana ennen seuraavaa kevättä vielä hieman isommaksi.
Tuli lämmin kevät-aika jolloin minun piti ihan itse omatoimisesti kyetä hoitamaan tuo asia, joka on eräs ihmisen perustarpeista, näistä ehkä tilanteen tullen se pakottavin niistä. http://youtu.be/MhjXLC3l4WQ
Toisen, tämän pienemmän olin jo oikea-oppisesti alkanut isäni esimerkkiä noudattaen
tekemään tuolla aidolla miehisellä tavalla, lähelle joka keväistä polttorankojen säilytys ja klapien teko paikkaa, kuluneen talven valoisena aikana sitä päivittäin harjoitelleena.
Kun vielä hanget peittivät pihatienoota, mutta niin rappujen edessä, kuin sauna- navetta-, pihan perälle, sekä kellarille vievällä poluilla, alkoi näkyä ensimmäisiä orastavia maapälviä, sekä kulottuneita ruohokorsia, sain äidiltä luvan käydä asioillani.
Oli eräs sunnuntain päivä, aamukahvit oli juotu, kuultu radiosta maamiehen tietolaari ja sunnuntain jumalanpalvelus, jota mummoni keinutuolissa odotti, olisi kohta alkamassa. Ilma oli lämmin ja aurinkoinen joten sain luvan mennä vain villapuserossa.
Pienelle pojalle tarjottiin kyseiselle reissulle saattajan mahdollisuutta, tarpeellisuutta korostaen, jonka poika isänsä naurahduksen johdosta kielsi.Olihan siellä toki jonkunlainen vaara pudota, jos ei niin kovin syvälle, mutta kuitenkin pahaan paikkaan, josta ylös nosto olisi hankalaa, mikäli se edes huomattaisi ajoissa.
Mukavuuslaitos oli silloin vielä "se vanha" jonka istuin-osa oli vinoon painautunut, takakulma nojasi takaa ulkolaidalta tyhjän päällä, tuki kiven päältä pudonneena.Se oli vaurioitunut syksyllä tehdyn lantalan tyhjennyksen aikana, toisen seinustan nojautuessa yhä vankasti navetan sokkeliin, sekä sen hirsiseinään. http://youtu.be/H7oYkWHaoHk
Isän tarkoituksena oli tehdä uusi pömpeli nykyisen vanhan tilalle, samaan paikkaan navetan seinustalle, lantalan sivuun, kuten tuolloin oli maaseudulla tapana.
Työhön oli tarkoitus alkaa heti kunhan tulisi hieman kesäisempi, siis lämpimämpi keli uuden juuri aikaisemmin valmistuneen kotitalon viimeistelyn vietyä kaiken muun ajan.
Uudet ,aitan puretusta viljalaarista otetut vankat istuinosaan tarkoitetut puhtaat pestyt lankut jotka oli tuotu ulos kuivumaan, olivat odottamassa uutta sijoitus paikkaansa.
Niinpä nyt katselin miten sijoittuisin, pysyäkseni kaltevalla istuinosalla tarvittavan ajan valiten ensin pienemmän pyöreän vaihtoehdon. Ei hyvä, reuna painoi terävänä pientä jalkaa, joten vaihdoin itseni istumaan isommalle reiälle.
Homma tuntui onnistuvan, henkselini roikkuvat lattialla samoin kun housujeni yläosa,
keskittyessäni rauhassa mukaani ottamaan lukemiseen, lehteen jonka olin saanut käydessämme aikaisemmin talvella Porissa tohtori Arstilan vastaanotolla.
Annapas olla, kun hetken kuluttua oviaukosta tuleva valo väheni isän ilmestyessä katsomaan onko täällä tilaa vielä yhdelle. Huomattuaan kaikkien kotiväen yhteisesti kerryttämän samakasan korkeuden, päätti mataloittaa kyseistä kasaa, vipuamalla tortun kumoon.
Homma alkoi isän kädessä olevalla paimenaita tolpalla joka kuitenkin hentona katkesi
kasan pitäessä sitkeästi puoliaan pohjaan asti yhdeksi möykyksi jäätyneenä kartiona.
Jatkoin askartani rauhassa, isän poistuessa hakemaan toista vipuvartta, palaten hieman tanakamman, vielä käyttämättömän ja tuoreen piikkilanka-aita tolpan kanssa.
Vääntö alkoi, istuimen lakku natisi, leuka lonksahti, hampaat kirskahti, jumalauta on tiukkaa, sain kehoituksen poistua istuma asennosta, jääden katselemaan hartaana isän askarta. Yhteen purtujen hampaiden ja jykevien leukapielien välistä kuului rusahdus, tupakan holkin rusahtaessa rikki, muutama hieman tukahtuneempi manaus, etkos perkele liikahda, ilman tulosta. Pitkien talvipakkasten kovettama kasa oli jäätynyt kiinni sen alla maassa olevaan kivikkoon korkeaksi kartioksi.
Katsoin totisena isä uurastusta.
Ähellys jatkui, istuinlankut liikahtivat, kasa pysyi, usein kuulemani sarvipää ilmestyi jälleen kerran isän huulilta. Istuinosa irtosi, lattia kallistui lisää ja koko pömpeli alkoi vajota oikealle takakulmalleen, yhden ainoan tukea antaneen ristituennan pettäessä.
Ovi paukahti voimalla kiinni, ikkunat helisivät niskaan ja hups, tuo lantalan katon alle pykätty, ylhäältä avoin pysty suorakaide, sivusuunnistaan tukematon rakennelma, alkoi muistuttaa lättänää vinokaidetta läpsähdettyään nurin lantalan virtsalietteeseen meidän olessa sen sisällä lautojen puristuksessa.
Tahrimme osittain etumuksemme, kätemme ja naamamme noihin pinnasta liukkaisiin pehmenneisiin kasan tuotteisiin joka nyt olivat meidän syliotteessa, irronneen kannen istuinosan ansiosta ja sen reijistä osittain tupsahtaneet, viritelmän nojatessa noin kolmenkymmenen asteen kulmassa, päidemme ollessa alaspäin.
Erinäisten manaukselisten tuokioiden ja monien esiin manatuiden mutta onneksi vielä ilmaantumattomien sarvipäiden joukosta ponnistaen isä sai oven auki selällään työntämällä, päästen ensimmäisenä ulos vetäen myös minut hetken kuluttua raittiseen ulkoilmaan.
Ensimmäinen kommentti seistessämme katsemassa raunioihin, joista juuri olimme pelastuneet tuli isältäni syvällisesti. Voi vittu sentään poika, tää olikin tosi paska juttu,
jota seurasi kuitenkin huvittunut hymähdys ja toteamus, olipas se rysäys, hymy jota saatteli milteipä naurukin, ellei kaikki olisi maistunut paskalta, kuten oma suuni.
Mummoni, joka oli kuullut rysähdyksen ilmaantui paikalle malttamatta oikein pidätellä nauruaan, riensi lämmittämään saunaa, isän putsatessa lumella itseään ja minua meidän alkaessa riisua päällimmäisiä vaatteitamme keväiselle hangelle.
Kipaisu karjakeittiöön, vatteet pois, pesu ja hankaus maitokannun pesuaineella sekä padassa olleella haalealla vedellä, saaden enimmät jätökset meistä pois, hajun jäädessä.
Kuivaus alusvatteisiin, sisään lämmitelemään ja saunaan heti sen lämmittyä riitävästi.
Kohta olimme puhtoisia pulmusia, vaikka aivan kaikki tarttuneet aromit eivät nenästäni aivan heti haihtuneetkaan.
Hämmästyttävä, todella hämmästyttävä on noiden erilaisten suomalaisten voima-sanojen määrä, jonka kasvava poikalapsi kykeni tuossa kohtuullisen lyhyessä ajassa yhdellä kerralla omaksumaan itselleen, mahdollista myöhempää tarvettaan varten.
Tuosta päivästä alkaen ja myöhemminkin kyseiseen erilailla tuotettuun tavaraan tutustuneena en pidä ko. tuotteella leikittelystä, enkä sillä maanittelusta tai nassutuksesta, puhumattakaan että sen jatkuva esiin kaivaminen, sillä mässäily, on mielestäni hieman epänormaalia.
Tämän lisäksi olen nähnyt muutamia nuorehkoja ja hieman vanhempiakin henkilöitä, sekä miehiä että naisia, mutta etupäässä miehiä, jotka ovat esim. tanssipaikan sellissä säilössä olessaan tai ravintolan vessaan itsensä lukinneina, tuhrineet etenkin kaikki seinät sekä tietenkin aina myös itse itsensä omalla ulosteellaan.
On myös sattunut uudelle kaivinkoneelle eräänä kauniina tiistaiaamuna tapaus jossa työmaalla ollut kone oli tahrittu hytin sisäpuolelta kaikkialta koiranpaskalla.
Homma suoritettu tarkasti, tasaisesti levittäen joka puolelle ohjaamoa ja kojetaulua.
Maalaaminen oli käytetty tulitikkuaskia ja varpua, jotka oli nokareeseen kiinnitettynä jätetty käyttövipujen päihin.
Mitään muuta ei ollut kuitenkaan tehty tai vahingoitettu millään mekaanisella tavalla.
Toisella kerralla eräseen traktorikaivuriin oli murtauduttu ja rikottu hyttiä sisältä, viety radio ja nmt puhelin ja paskannettu (ihminen) toimesta keskelle lattiaa useampikin torttu.
Kone oli keskellä moottoritien työmaata kaistojen välissä ja liikenne kulki kaikilla kaistoilla.
Kiitos vierailustasi.
Hyvää illan jatkoa.
keskiviikko 6. kesäkuuta 2012
Minne matkasi kuljet.
Niin minut kun sinut on kohtalo laittanut kulkemaan tätä elämänhetkeä.
Ei pidä yllättyä sattumuksista ja kohtaamisista,
sillä elämä on meidän kaikkien yhteinen matka,
mihin sitten olemmekaan menossa...
- Roni -
Tosin suunta on viimeaikoina ollut hieman hakusessa.
Aina ei tunnu tietävän onko tulossa, vai menossa.
Kiitos vierailustasi.
Hyvää illan jatkoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)