sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Sunnuntain aamupäivä

                   
                   
Olet siinä vieressäni. Unesta, läsnäolosta yhä lämmin. Siinäkö olet viihtynyt vierelläni nukahtamisesta asti, maaten kyljikkäin vierelläni, lämpimänä, pehmoisena.   

Puoliksi unenpöpperöisenä heräilen aamuhetkeen, havahdun ylösnousun tuottamiin liikkeisiin, muihin ääniin, ne paremminkin aistien, kuin tuntien.  

Avoimen ikkunan kautta ulkoa kantautuu kevään kohinana luonnon tuottamien äänien kaiut, ilman raikas kuulaus, sen keväinen sunnuntaisen aamun kostea tuoksu.

Pidän näistä viileistä aamuista. Nautin niistä, toivoen etteivät edellisen kahden vuoden
liian kuumat hellekesät toistuisi. Hellettä ei pysty pakenemaan, pakkasta unseimmiten. 

Takana on kuitenkin paljon muutakin, kuten mennyttä tulevaisuuttani. Mietin menneitä en juuri niinkään tulevaa, jota kuitenkin on hetki hetkeltä edessäni yhäti vähemmän.

Kuitenkin joku sisälläni itkee, itkee mitä, mennyttä, kadonnutta, menettettettyä, suurta tulevaisuuttani, sen toteutumattomia unelmia, jotka eivät kai vieläkään multa loppune.
Tuskin milloinkaan.

On hienoa köllötellä, vielä viivähtäin, viileällä vuoteella, nauttien ulkoa tulvivasta 
raikkaudesta, tietäen voivani milloin tahansa tarvittaessa pujahtaa lämpimän pehmoisen peitteen suojiin.

Odotella aamukahvin tippumista, kentes pilviverhon takaa näkyviin tulevaa aurinkoa,
sen lisukkeeksi kenties pieni pannari, juustoleikkele-leipä, maito, omena, salaatti.

Iltapäivällä hieman tuhdimpi ateria.  Rauhalliselta ja hiljaiselta, suorastaan verkkaiselta, tuntuu tämä eteenpäin soljuva elämäni olevan, tällä nimenomaisella hetkellä.

Hetken kestää vielä tuo seesteisyyden hektinen tovi.  Vedän peittettä ylleni, ihon viileys helpottaa hetkessä.  Kaipaan pehmyttä, tuoksuvaa lisälämmikettä vierelleni.

Kutsu.

Kahvi alkaa olla tippunut, viimeiseen pisaraan, sen tuoksu, kutsu, kertoilee näin.

Siirryn pöydän vierelle istumaan, mukillisen seuran suoman tuoksun lumoamana.

Alan hörppiä, suurella mielihalulla.  Otan paakkelsin seuralaiseksi.

Sunnuntaipäivä alkaa tästä.

7 kommenttia:

  1. Akkujenlataussunnuntai täällä. Tuota kahvin tuoksua, musiikkia, runoja, virsiäkin.

    VastaaPoista
  2. Huomenta. Akkujakin ;) on joskus pakko ladata.

    VastaaPoista
  3. Sunnuntaiaamujen hiljainen rauha saa sydämen unelmoimaan..
    Kahvin tuoksu ja maku, yksinäisen suurimpia nautintoja.

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Poistin, koska tuli laitettua henkilön nimi. - - -
    Siis kuulin tämän biisin ekakertaa, kun serkuntyttöni Nina nukkui kehdossa. Nyt hän on jo 40-vuotias. AIKA RIENTÄÄ.

    VastaaPoista
  6. Ulleriina. Kyllä, näin on.

    Yksinäisten sydänten tanssiaiset, on eräs filmi joka tulee mieleen.
    Tai paremmin aatos, kun ne sydämet kohtaavat toisensa.

    VastaaPoista
  7. Tuhkimo. Monilla on sama etunimi kuin jollakin toisella.

    Vain ko. henkilö itse kait osaisi yhdistää oikein.

    Aika rientää. Laulun sanoin.

    Tein kerran laulun,
    sen jossa kohdataan
    Tein tiestä taulun
    kuin unta jatkuvaan...

    Niin aika kulkee,
    kuin ruhtinaat....

    VastaaPoista