Keskikesän juhlaa.

                     

Se on sitten juhannus parhaimmillaan.
Oikeastaan ollaan sen keskellä.
Liput liehuu, kuten koko viimeyön.

Onneksi sekin alkaa olla paremmalla puolella. Ehkä ensivuonna jälleen, uusi juhannus.

Kesä ja varsinkin sen "liiat" sunnuntait alkavat olla takanapäin, tämän kesän ajalta.
Hyvä niin, mielestäni. Mulla on sellainen pitkien pyhäseutujen pelkokammo, jolloinka aika tuntuu usein olevan tavallista pidempää, kuluakseen.

Päivänvalo alkaa hiljalleen vähetä, kesäpäivän seisauksen jäätyä jo taakse.
Syksyinen kuulas kuutamokeli alkaa voittaa kesäiset aurinkoiset iltahetket joista vielä
hetken ajan toivottavasti saadaan nauttia, ennen syyspuolen raikkaita iltapuhteita.

Suomen kesä on lyhyt ja valoisa, joten nauttikaamme siitä täysin riemuin vielä hetki.

Hyvää juhanuksen jälkeistä aikaa kaikille lukijoilleni. Nautitaan toki vielä lomailuista.

Kummallista, kuinka jostakin mieleni muistoistojen sopukoista alkoi soida tämä ikivanha, työväentalo Rantalan levytansseissa opittu, lähes unholaan jäänyt ikivanha
tango.  

Mutta mikäs sen paremmin suomemme suviyöhön, yöttömään, hämyiseen sellaiseen,
sopisikaan kuin vain ja ainoastaan supisuomalaisen tangon tahti, ja sanoitus.

Tango soi suviyössä, sinisilmäsi loistavat tähtien vyössä, vielä kun haitari vaiteloisi ja
banjot helkkyisivät, olisi tilanne, kuten joskus nuorena ennen.

Sä kuulut, juhannukseen jokaiseen, etenkin noihin nuoruusajan sellaisiin, jolloinka maailma oli vielä avoimena ja hieman utopistisen utuisena silmien edessä.

Jussinjälkeistä, kaikille sivujani seuraaville. Nukkukaatten makoisasti. Suviyössäkin!