Naiset, ne/te naiset ;)

     

Eikö muuten ole hyvän värinen ja etenkin mallinen, tuo naisen yllä oleva hame.
Tuosta paljon puhuvasta ilmeestä voimme kait päätellä, että sitä on myös mukava paitsi pitää yllä, siis myös miellyttävä käyttää. 

Tuon oheisen tekstin mukaisiksi me miehet yleisesti ottaen teitä naisia kuvittelemme,
vielä tälläkin ikää, kun ehkä kuvittelemme kenties teidän hieman kypyneen lisää,
ja sopivaan aikuiseen, jopa sensuaalisempaan suuntaan, monissa elämän kuvioissa.

Kun livetilanne sitten joskus harvakseltaan syntyy, niin mistähän syystä teidän käytös sitten osoittautuukin, teistä niin kovin kovin monella, kaiken tämän hienon edellä esitetyn vastakkaiseksi.

Jäljelle on jäänyt usein vain pelkkä suhteen hallinnointi halukkuus ja liian määräilevä käytösmalli.
Elämän suomista kokemuksista sekö johtunee vai onko se oma alkuperäinen luonne.

Selväähän tietysti on ettei romantiikkaa riitä joka minuutille tällä (kään) ikää, eikä sitä uskoakseni edes edellytetä, mutta jospa sitä romanttisuutta olis edes vähän säilynyt.  

                 

Muutamaan kirjoitukseen viitaten, joissa vuoron perään sekä kehutaan että moititaan milloin jompaa, milloin kumpaa sukupuolta, ajattelin omana käsityksenäni tuoda
yksi-toista puolista :)) näkökantaani jälleen esille, koska yhdessä elämisen, olemisen kokemusta on meikäläisellä vain toisesta, vastakkaisesta sukupuolesta. 

Tosin osasyy tälle kirjoitukselle on myös muutama saamani puhelin tiedustelu, olenko jotenkin masentunut tai siipi maassa, päättömästi ja erittäin epätoivoisesti rakastunut,
jäädessäni ikään kuin lehdellä soittelemaan.

Kuten aiemminkin olen tämän kertoillut, en ole, enkä elä ns. siipimaassa, eikä ajatus utopioissa. Tämä vaikuttaa meikäläisestä hieman oppineenpien vaivalta, joten jäävään itseni ihan vilpittömästi kaikesta tuollaisesta. Joten, älkääpä suotta huolestuko.

Ihailtavaa huolenpitoa sinänsä. Joten, näin ollen kertoilen mielelläni olevani sellainen
joka herkästi, ensimmäisenä kahdesta, tälläisen suhteen on päättänyt.

Periaatteisiini kuitenkin on kuulunut, ja kuuluu edelleenkin tuo tietyn vapauden salliminen molemmille osapuolille.
Tämä ei tietenkään tarkoita hillittömiä syrjähyppyjä tai muuta hillitöntä käytöstä, vaan molemminpuolista luottamuksellista ja kahlitsematonta yhteiselämisen käytöstä.

                

Parhaimmat tälläiset suhteet, viimeisen pitkän päättyneen (2006) yhdessäoloni jälkeen
ovat enimmäkseen syntyneet suhteellisen mutkattomasti, helpohkosti osaksi näiden
ns. treffisivujen ja muutaman muun, tavallisemman yhteyden kautta.

Yhteistä näille kaikille on ollut vaivaton, mutkaton yhteydenotto, nopea tutustuminen, samoin hektinen, ja spontaani lähestyminen, samoin myös välitön molemminpuolinen lähempi tutustuminen ja myös jonkunlaisen yhdessä olemisen aloittaminen.

Yhdessäolo on ollut vaivatonta ja helppoa heti alusta asti, mikäli sitä ajatellaan hieman
suppeammin.  

Selkeintä ja seesteisintä elämä on aina ollut heidän kanssaan joille ei ole tarvinnut tuntitolkulla puhua pälpättää itse asiaan päästäkseen, vaan se on hoitunut heti eka tunnin tai korkeintaan kahden ensimmäisen aikana. Tässä seikassa on luonnetta.

Mutta myös miltei heti kun suhde on alkanut, on esiin tullut myös seikkoja jotka heti
miellyttävän alun jälkeen ovat väistämättä alkaneet rajoittaa tai määräillä, niin tekemistä, menemistä, tulemista kuin tapaamista, aloittaen myös muun käytöksen muokkauksen vain kumppanin omaan käyttäytymismallin sopivaksi.  

Tämä käyttäytyminen kummeksuttaa, vaikka kuinka asiaa on etukäteen tuotu esiin, tai julki, se on kumppanin taholta useimmiten väjäämättä johtanut tähän määräilyhaluun.

Tälläinen käyttäytyminen ei meikäläisen mielestä ole hyväksyttävää, olivatpa tarkoitusperät, tai vaikuttimet sitten minkälaisia tahansa.

Mietin joskus, mikä on tuo mania joka tälläiseen käytäytymiseen niin usein johtaa.
Mikä tuo esiin tälläisen käytöksen naisen taholta, toisen lähes esineellistämisen.

Kun ja vaikka itse pyrkii muuttumaan käyttäytymistavoiltaan, antaen toiselle saman tilaisuuden hieman pidemmällä aikavälillä ei useinkaan vaikuta toiseen mitenkään. 

Näihin se suhde yleensä on kariutunut ennemmin tai myöhemmin. Mutta ehkäpä tämä parempi myöhään kun ei milloinkaan pitänee paikkansa tässäkin ;) asiassa.

Saas nähdä, kuinka taas äijän käy, on vanha sanonta.

                 

                                      
                                     
                        Aikaa otti ja bostonia, mutta sain lopulta textiä aikaiseksi.
                      Kiitos uskollisille vierailijoille. Hyvää päivän jatkoa kaikille.