sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Saari -III

Auringonnousu 9:36. Auringonlasku 15:27. Päivän pituus 5 h 51 min. -14°

Mietteitä, sekä saaren huipulla kohoavalta vuoren laelta, sekä muistoja rannan laguunin hiekalta hiekalla olevalta laiturilta. 

Saaren rannalla, yksinäisyyden. Elämän ajatusta mieleen tuo tuon valssin sanat jotka ovat kuin sieluni soitto, alin linkki.

Istun rannalla yksinäisyyden, aallot kertovat mun tarinaa, rantakallio suo läheisyyden, yhtä vankan kuin kalliomaa....

                          

Saari, siinä se uinuu talvisessa maisemassa. Kaunis talvipäivä, sen sopivan kirpeä pakkanen, sekä eilen ja edellispäivänä niin saaren kuin kaiken muunkin lähitienoot kuorruttanut hentoinen valkoinen lumivaippa, kattaa silmänkantamat maiseman, kuorruttaen huurteellaan salskeat männynrungot, oksistot, joiden rungot matalalta hohtava, laskeva ilta-aurinko vielä säteillään kultaa, ennen painumistaan jossakin kaukana horisontissa, siintävän meren aaltoihin.


Saari, sen rantalaituri on hieman lohduton. Sitkeydellä sen rantahiekkaan aikaisemmin keskikesällä karahtanut, sittemmin hetkeksi hieman ankkuroituneen jollan katkaistu, lähtiessään jälkeensä jättämä kiinnitysköysi, kuten myös joiltakin tarpeettomia jälkeen jääneitä retkeily varusteita, on sittemmin siivottu pois.

Monta niin kaunista ulkopuolelta puhtaaksi silattua ja koristeltua venettä sen rannan hiekkarantainen hellä laguuni on kesän aikana ehtinyt nähdä, myös sen uudehko vaatimaton laituri. 
Kauniita, niin kauniita sekä katsella että kokea hetki, viivähtäen niiden kannelle astuen voiden hieman rentoutuen huomaansa hetkeksi istahtaa.

Kummallista on ollut että monesta, niin monelta niista on puuttunut tuo sisustus, joka hieman keskeneräisenä viimeistelyttä vaille jääneenä, jopa jätettynä, on keskittynyt vain joidenkin erillisten yksityiskohtien korostamiseen, tai erityisesti niiden esille tuomiseen.


Sellainen jokapäiväinen käytännöllisyys ja myös arkipäivän käyttöä kestävä suosiva
tavallista kuten saaren arkipäivän elämän rytmille niin tarpeellinen normaali käyttötarve on jäänyt toiselle sijalle näiden muiden seikkojen esillä olemisen, tai näiden liiaksi korostumisen johdosta.

Veneitä upeita, uljaita, siroja, somia. Veneitä purjein, moottorilla tai ilman.
Veneitä yhtä kaikki.        
http://youtu.be/LIlm3lwsqh8
Hyvin harva näistä vain tarkoittu ja tehty tavalliseen arkipäiväiseen käyttöön.

Kerran, kuten niin usein ennenkin, jostakin eteläisimmän länsimaan keskilaidalta sen vastarantaan ovat näin talvihetkenä johtaneet selvästi eroittuvana, reen jalasten jäljet,
jotka kuitenkin ovat , ikäänkuin matkansa todellista tarkoitusta hetkisen epäröityään,
tehneet käännöksen, palatakseen kuitenkin lopulta emämaan kantakalliolla olevaan,
tutun turvalliseen, lohduttavaa tyydytystä suovaan, mutta epätyydyttävään huomaan.

Monta erilaista laivaa, venettä, on myös syksyn aikana, vieläkin avointen vesialueiden
turvin sen rantaan ollut pyrkimässä. Mikä sen houkuttelevampaa, kuin voi päästä pois myrkyävältä mereltä, pienen vaatimattoman, miltei huomaamattoman saaren laguunin
turvalliseen poukamaan, unhoittaen edes hetkeksi pois, maailmojaan, matkaansa tai reittiään, hetkittäin rajustikin tuudittavat myrskyisät tuulahdukset.


Saaren huipulta katsoen maisema näyttää seesteiseltä, kauniilta, juuri sellaiselta kuten keväinen tai keskitalvinen päivä yleensä näillä leveysasteilla näyttäytyy.

Huipulta ylös katsoen, korkealle korkealle yläoikealle, aina atmosfääriin asti kohoava,
nousee Hornetin jättämä valkoinen pakokaasujen kosteuden tiivistymisen jättämä, valkeahuuruinen huntuvaippa, joka nopeasti laskee yhä alemmaksi, alkaen kohta tavoittaa puiden latvukset ennen lopullista hajoamistaan, eroittuen tosin vielä kahtena erillisenä, yhteen kuuluvana juovana, yhä laajentuen, leveten, ennen lopullista hajoamistaan.

Hajoamistaan maahan putoaviksi petrooli pisaroiksi, niin,  juuri sellaisena, jonka voit itse joskus kesäisenä päivänä ihailla, ihmetellä, tuntien omalla ihollasi, kasvoillasi pienen pisaran kostean kosketuksen, seesteisenä aurinkoisena kesäpäivänä.

Rantalaituri odottaa lumesta puhtaaksi lakaistuna, se odottaa, lähestyvää vanhaa tuttua hieman matkalla kolhiintunnutta venettä, jonka puiset elämässä patinoituneet laidat ovat kolhiintuneet ja hieman rispaantuneetkin elämän aallokoissa, tyrskyissä,
vaikka veneen valmistumisen ajasta ei aivan eläkeikää ehkä vielä olekaan.

http://youtu.be/ZEN0nbi9N68

Kenties osa noista kolhuista voidaan vielä paikata korjata kolhiintuneet laidat kyljet, sekä hieman paikata myös muuta, elämän tuomaa patinaa poistamatta muuttamatta.

Mutta tämän lähestyvän veneen takana melkein sen jättämässä vanavedessä näkyy
muita saaren karuja rantoja lähestymään pyrkivää, pikku laituriin hamuavaa venettä.  

Kaunis keväisen oloinen, kirkas seesteinen talvipäivä alkaa myös saarella kohta painua unten maille, vaihtuen pian siniseen hämäryyteen, tumman pimeyteen, vaihtuakseen jälleen kerran, uuden auringon myötä toiseen nousevaan, kokonaan uuteen päivään.

Uusi, vain normaalit viikonvaihteen sisältävät härkäviikot ovat alkaneet, vaihtuakseen
lopulta laskiaiseksi, ystävän päiväksi, pääsiäiseksen pyhiksi, äitienpäiväksi, elämään, (elämän) kevääseen, kesään.

Näin ehkä myös tuolla karulla, mutta myös omalla tavallaan kiehtovalla saarella.

8 kommenttia:

  1. Huometa Walde. Kiitos kommista ja vierailustasi.
    Kirpeätä pikku pakkaspäivää tanmpereen suunnalta.

    VastaaPoista
  2. Kaunis saari-tarinasi.
    Kiitos!

    Sielun soittokin sai sieluni soimaan..:)

    Jamppakin soi sielussain:
    http://youtu.be/NE5heMNy5-w

    Talvipäivän jatkoa Sinulle maximex!

    VastaaPoista
  3. Hello! Ulleriina. Kiitos kommistasi.

    Tosi tosi kaunis talvinen leuto, hieno suurien pehmeiden hiutaleiden lumisateinen päivä, ja sen myötä samanlainen, hellän pehmeä, tervehdys jalasjäljille ;)

    Jamppahan soi, tai ainakin hänen esittämänsä musiikki.
    Lisäksi ainakin Eino Valtanen kysyy; Ketä voin rakastaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea saarellesi, oli pakko vaihtaa tausakuva kun oli sama kaunotar täälläkin:)

      Poista
  4. Voihan leskisbestis. Kittos. Kiva kun näin julkitunnustit.

    HUOMASIN sen kuitenski. Ähäkutti sentäs. Sullahan on omatunto olemassa. Hetken kyllä kraksutti kun kävin sivullasi vaklaamassa.
    Ja mikä toinen, mutta miellyttävämpi yllätys, tatskatytsy olikin tullu sivustollesi takaisin.

    Sopivan lumisateista päivän jatkoa etelän varikselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiusa se on pienikin ja ainahan minä tunnustan kaikki loppujenlopuksi ja on OMATUNTO, oikein helvetillinen samusirkka onkin:)

      Poista
  5. Hello! Bestisleskis. Kiitti kommista.
    Miksi usein onkin sen mukavaa juuri pieni kiusoittelu, hyväntahtoinen kiusa, kuitenkin vain heille sopivana, joiden yläkerta on sopivasti varustettuna ko. tarkoitukseen.

    Jaa-a. Ettäkö oikein oma, ja tunto.
    Hyvänä puolena siinä on tuo ilmoittamasi kulloinkin tapauksittain erikseen katsottava hyppimishalukkuus.
    Siinä on osa tätä elämän suomaa suolaa, jota niin usein tarvitaan.

    Laitan tuon samun korvani taakse, sieltä kun on mukavemmat näköalat kuin esim. kä.... (Ohups!) juurelta.

    VastaaPoista