torstai 7. kesäkuuta 2012

Tosi paskajuttu ja toinenkin...

             
              

Kun olin vielä pieni, kasvoin jälleen erään talven aikana ennen seuraavaa kevättä vielä hieman isommaksi. 

Tuli lämmin kevät-aika jolloin minun piti ihan itse omatoimisesti kyetä hoitamaan tuo asia, joka on eräs ihmisen perustarpeista, näistä ehkä tilanteen tullen se pakottavin niistä.  http://youtu.be/MhjXLC3l4WQ

Toisen, tämän pienemmän olin jo oikea-oppisesti alkanut isäni esimerkkiä noudattaen
tekemään tuolla aidolla miehisellä tavalla, lähelle joka keväistä polttorankojen säilytys ja klapien teko paikkaa, kuluneen talven valoisena aikana sitä päivittäin harjoitelleena.

Kun vielä hanget peittivät pihatienoota, mutta niin rappujen edessä, kuin sauna-  navetta-, pihan perälle, sekä kellarille vievällä poluilla, alkoi näkyä ensimmäisiä orastavia maapälviä, sekä kulottuneita ruohokorsia, sain äidiltä luvan käydä asioillani.

Oli eräs sunnuntain päivä, aamukahvit oli juotu, kuultu radiosta maamiehen tietolaari ja sunnuntain jumalanpalvelus, jota mummoni keinutuolissa odotti, olisi kohta alkamassa. Ilma oli lämmin ja aurinkoinen joten sain luvan mennä vain villapuserossa.

Pienelle pojalle tarjottiin kyseiselle reissulle saattajan mahdollisuutta, tarpeellisuutta korostaen, jonka poika isänsä naurahduksen johdosta kielsi.Olihan siellä toki jonkunlainen vaara pudota, jos ei niin kovin syvälle, mutta kuitenkin pahaan paikkaan, josta ylös nosto olisi hankalaa, mikäli se edes huomattaisi ajoissa.

Mukavuuslaitos oli silloin vielä "se vanha" jonka istuin-osa oli vinoon painautunut, takakulma nojasi takaa ulkolaidalta tyhjän päällä, tuki kiven päältä pudonneena.
Se oli vaurioitunut syksyllä tehdyn lantalan tyhjennyksen aikana, toisen seinustan nojautuessa yhä vankasti navetan sokkeliin, sekä sen hirsiseinään.  http://youtu.be/H7oYkWHaoHk


Isän tarkoituksena oli tehdä uusi pömpeli nykyisen vanhan tilalle, samaan paikkaan navetan seinustalle, lantalan sivuun, kuten tuolloin oli  maaseudulla tapana.
Työhön oli tarkoitus alkaa heti kunhan tulisi hieman kesäisempi, siis lämpimämpi keli uuden juuri aikaisemmin valmistuneen kotitalon viimeistelyn vietyä kaiken muun ajan.

Uudet ,aitan puretusta viljalaarista otetut vankat istuinosaan tarkoitetut puhtaat pestyt lankut jotka oli tuotu ulos kuivumaan, olivat odottamassa uutta sijoitus paikkaansa.

Niinpä nyt  katselin miten sijoittuisin, pysyäkseni kaltevalla istuinosalla tarvittavan ajan valiten ensin pienemmän pyöreän vaihtoehdon. Ei hyvä, reuna painoi terävänä pientä jalkaa, joten vaihdoin itseni istumaan isommalle reiälle.


Homma tuntui onnistuvan,  henkselini roikkuvat lattialla samoin kun housujeni yläosa,
keskittyessäni rauhassa mukaani ottamaan lukemiseen, lehteen jonka olin saanut käydessämme aikaisemmin talvella Porissa tohtori Arstilan vastaanotolla.

Annapas olla, kun hetken kuluttua oviaukosta tuleva valo väheni isän ilmestyessä katsomaan onko täällä tilaa vielä yhdelle. Huomattuaan kaikkien kotiväen yhteisesti kerryttämän samakasan korkeuden, päätti mataloittaa kyseistä kasaa, vipuamalla tortun kumoon.

Homma alkoi isän kädessä olevalla paimenaita tolpalla joka kuitenkin hentona katkesi
kasan pitäessä sitkeästi puoliaan pohjaan asti yhdeksi möykyksi jäätyneenä kartiona.
Jatkoin askartani rauhassa, isän poistuessa hakemaan toista vipuvartta, palaten hieman tanakamman, vielä käyttämättömän ja tuoreen piikkilanka-aita tolpan kanssa.

Vääntö alkoi, istuimen lakku natisi, leuka lonksahti, hampaat kirskahti, jumalauta on tiukkaa, sain kehoituksen poistua istuma asennosta, jääden katselemaan hartaana isän askarta. 

Yhteen purtujen hampaiden ja jykevien leukapielien välistä kuului rusahdus, tupakan holkin rusahtaessa rikki, muutama hieman tukahtuneempi manaus, etkos perkele liikahda, ilman tulosta. Pitkien talvipakkasten kovettama kasa oli jäätynyt kiinni sen alla maassa olevaan kivikkoon korkeaksi kartioksi.
Katsoin totisena isä uurastusta.

Ähellys jatkui, istuinlankut liikahtivat, kasa pysyi, usein kuulemani sarvipää ilmestyi jälleen kerran isän huulilta. Istuinosa irtosi, lattia kallistui lisää ja koko pömpeli alkoi vajota oikealle takakulmalleen, yhden ainoan tukea antaneen ristituennan pettäessä.

Ovi paukahti voimalla kiinni, ikkunat helisivät niskaan ja hups, tuo lantalan katon alle pykätty, ylhäältä avoin pysty suorakaide, sivusuunnistaan tukematon rakennelma, alkoi muistuttaa lättänää vinokaidetta läpsähdettyään nurin lantalan virtsalietteeseen meidän olessa sen sisällä lautojen puristuksessa. 

Tahrimme osittain etumuksemme, kätemme ja naamamme noihin pinnasta liukkaisiin pehmenneisiin kasan tuotteisiin joka nyt olivat meidän syliotteessa, irronneen kannen istuinosan ansiosta ja sen reijistä osittain tupsahtaneet, viritelmän nojatessa  noin kolmenkymmenen asteen kulmassa, päidemme ollessa alaspäin.

Erinäisten manaukselisten tuokioiden ja monien esiin manatuiden mutta onneksi vielä ilmaantumattomien sarvipäiden joukosta ponnistaen isä sai oven auki selällään työntämällä, päästen ensimmäisenä ulos vetäen myös minut hetken kuluttua raittiseen ulkoilmaan.

Ensimmäinen kommentti seistessämme katsemassa raunioihin, joista juuri olimme pelastuneet tuli isältäni syvällisesti. Voi vittu sentään poika, tää olikin tosi paska juttu,
jota seurasi kuitenkin huvittunut hymähdys ja toteamus, olipas se rysäys, hymy jota saatteli milteipä naurukin, ellei kaikki olisi maistunut paskalta, kuten oma suuni.

Mummoni, joka oli kuullut rysähdyksen ilmaantui paikalle malttamatta oikein pidätellä nauruaan, riensi lämmittämään saunaa, isän putsatessa lumella itseään ja minua meidän alkaessa riisua päällimmäisiä vaatteitamme keväiselle hangelle.

Kipaisu karjakeittiöön, vatteet pois, pesu ja hankaus maitokannun pesuaineella sekä padassa olleella haalealla vedellä, saaden enimmät jätökset meistä pois, hajun jäädessä.

Kuivaus alusvatteisiin, sisään lämmitelemään ja saunaan heti sen lämmittyä riitävästi.
Kohta olimme puhtoisia pulmusia, vaikka aivan kaikki tarttuneet aromit eivät nenästäni aivan heti haihtuneetkaan.

Hämmästyttävä, todella hämmästyttävä on noiden erilaisten suomalaisten voima-sanojen määrä, jonka kasvava poikalapsi kykeni tuossa kohtuullisen lyhyessä ajassa yhdellä kerralla omaksumaan itselleen, mahdollista myöhempää tarvettaan varten.

Tuosta päivästä alkaen ja myöhemminkin kyseiseen erilailla tuotettuun tavaraan tutustuneena en pidä ko. tuotteella leikittelystä, enkä sillä maanittelusta tai nassutuksesta, puhumattakaan että sen jatkuva esiin kaivaminen, sillä mässäily, on mielestäni hieman epänormaalia.

Tämän lisäksi olen nähnyt muutamia nuorehkoja ja hieman vanhempiakin henkilöitä, sekä miehiä että naisia, mutta etupäässä miehiä, jotka ovat esim. tanssipaikan sellissä säilössä olessaan tai ravintolan vessaan itsensä lukinneina, tuhrineet etenkin kaikki seinät sekä tietenkin aina myös itse itsensä omalla ulosteellaan.

On myös sattunut uudelle kaivinkoneelle eräänä kauniina tiistaiaamuna tapaus jossa työmaalla ollut kone oli tahrittu hytin sisäpuolelta kaikkialta koiranpaskalla.
Homma suoritettu tarkasti, tasaisesti levittäen joka puolelle ohjaamoa ja kojetaulua.

Maalaaminen oli käytetty tulitikkuaskia ja varpua, jotka oli nokareeseen kiinnitettynä jätetty käyttövipujen päihin.
Mitään muuta ei ollut kuitenkaan tehty tai vahingoitettu millään mekaanisella tavalla.

Toisella kerralla eräseen traktorikaivuriin oli murtauduttu ja rikottu hyttiä sisältä, viety radio ja nmt puhelin ja paskannettu (ihminen) toimesta keskelle lattiaa useampikin torttu.
Kone oli keskellä moottoritien työmaata kaistojen välissä ja liikenne kulki kaikilla kaistoilla.

                                                       Kiitos vierailustasi.
                                                        Hyvää illan jatkoa.

10 kommenttia:

  1. Muistoja muistoja... Erinäisistä huussiin liittyvistä asioista oman elämänikin varrella, kiitos kiintoisasta tarinasta!

    VastaaPoista
  2. Huomenta Petriina. Kyllä huusseita on tämän jälkeenkin erinäisä muistoja, ei tosin aivan kaikista. Siistiä ja puhdasta pitää olla että viihtyisi. Lisäks ainakin mulla pitää olla siellä lukemista.
    On aivan sama, mitä, kunhan on vain jotain jota voi selailla.

    Hämmästyttävintä on tuo, kun tuosta tapahtumasta jäi mieleen punaiset marjat tortun sivuilla, ikään kuin koristeena kaikelle.

    Isän myöhemmin antama selitys, ne oli vielä sulamattomia puolukoita, antoi niille selityksen.

    VastaaPoista
  3. No olipas paskanen juttu todellakin Maksi. Huh, huh, omat päristyslautatarinat jäävät kyllä kirkkaasti hopealle, sillä ihan tähän en yllä vaikka sontapellolla olen ollutkin:)

    VastaaPoista
  4. Huomenta mustisleskis. :) Pirteeltä mutta sateiselta näyttää tämä päivä.
    Mutta mitä sontapeltoon ja sonnan sinne ajamiseen tulee, niin hieman palaneen, tai palavan lehmän lannan kuormaaminen sekä lantapatterihin ajo oli jopa mielyttävää, koska se oli joskus jopa valmiissa "annoskoossa" talikolle mikäli se oli nakattu sopivasti luukusta ulos aikana jolloin ei vielä suuremmat navetat lietelantaloineen olleet vielä perinteisiä syrjäyttäneet. Lisäksi se oli lämmintä ja melko siistiä hommaa.

    Tuo huussin alusen tyhjennys pellolle menevän lantakuorman joukkoon oli se yököttävin tapahtuma. Tämä yleensä kartiomuotoon kertynyt kökkö oli aina jäässä keväisen tyhjennyksen aikaan kun takaosan luukun avasi.

    Kyytiin sen sai, mikäli se hajosi, tai sai piikit alle ja kanmettua sen lantalan puolelle likoamaan seuraavaan kuormaan. Hankalia käsitellä koska huussimme oli matala ja kökkö/kököt ennen tyhjennystä piti usein kammeta nurin kerran tai kaksi koska huussi oli rakennettu matalalle, lattia vain puolisen metriä maantasoa korkeammalle...

    VastaaPoista
  5. Muistoja herättävä juttu.
    Niinpä.. ja jokapäiväinen toimenpide :)


    Sisään mennään suurin tuskin
    huoliansa häätämään,
    muutakin taakse jättämään
    ja ulos tullaan
    punaposkin.

    Sade kastaa pellon viljaa, tuuli tuivertaa
    - mikä rauha pikkulassa -
    on vaiva kauas kaikonnut

    Taltio Lindroosin pikkulasta 9.5.2003

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Sanosko jopa sointuvan :) nautinnollinen.

      Yhden lähes yhtä nätin, jonka valittettavasti olen unohtanut, luin korpilahden shell aseman veskin ovesta.
      Huoltis on vieläkin siinä lammen rannalla, vasemmalla ennen nesteen asemaa, täältä katsoen.

      Olimme hakemassa serkkupoikia meille pinopuumetsään, koska olin liian nuori ja (14v)jaksamaton, isäni tuolloin vielä itse kulkemaan pystyvä, mutta ei työkykyinen

      Miehet poikkesivat siellä veskissä kahvilla. Ihmettelin isäni nauramista kun vessasta tuli.
      Vastaus oli käy istumassa ja lue rauhassa.
      Oveen oli kirjoittettu neljäsäkeistöinen neljäriviruno, kauniilla säännöllisellä tekstaus-käsialalla.
      Istunnosta ja hartaasta nautinnon halusta tuo kertoili.
      Koitin opetella sen, mutten enää muista, muuta kun sen tuhman lopun, joka nautinnonkuvaus päättyi sanoihin.
      ...se hauskaa ompi vasta, kun peräsuoli avautuu ja tulee lämmin paska.

      Suuremman huomion vei mulla mukanani oleva sanyo c-kasetti soitimmeni johon oli kaksi puolentunnin kasettia.
      Ryysyranta oli silloin se jota anglia kuskin pyynnöstä soittelin lähes puolet matkasta, kelaillen ees-taas.

      Poista
  6. Hello, Ulleriina. Kiitos hienosta riimityksestä.
    Muistoja, monenlaisia huusi-istunnnoista mahtuu mieleen.
    Mutta ehkä parasta ja rauhallisinta yksin rauhassa istuskella, avoimesta ovesta katsella mäntyjen latvusten takaa paistavaa aurinkoa, tuntea sen lämmittävän jalkojaan, kasvojaan, nauttia viimeistään pääsiäiseksi ekakertaa talven jälkeen pestystä ympäristöstä, tyhjyydestä allaan, pelkäämättä istahtaa, sitä miettimättä, mahtuuko, vai pitääkö kasa kaataa ennen istunnon aloittamistaan.
    Avoin ovi oi myös muille merkki varatusta istunnosta, kaikki kun halusivat istua isksin, tosin kuin kuninkaat joilla hoviherrana oli toimeen määrätty erillinen pyyhkijä.

    Kotosalla tuota virkaa hoiti pääasiassa Lalli sanomalehti, maaseudun tulevaisuuden ollessa liian jäykkää, lisäksi täynnä ylihärmä mainoksia, erilaisista metallialan tuotteista, vaikkapa esim ylihärmä-ilmakivääristä (9mm), tai perunan istutuskoneista.

    Mukaan sisältä tuodut sarjakuvalehdet luettiin täälläkin aina usemapaan kertaan, seuraavaksi taas vaikkapa ruokapöydän penkillä pitäen.
    Pöydälle niitä ei tämän jälkeen enää saanut laittaa.

    VastaaPoista
  7. Kylläpä tuosta p-huussista ja sen hoidosta onkin monia tarinoita.

    Kotopuolessakin eräs hieman minua nuorempi "isäntämies" oli myös saanut tuon p-maisen urakan tehtäväkseen. Niinpä hän oli aurinkolasit silmillä ja pyykkipoika nenässään, kun ikätoverit tulivat oikuttelevan autonsa kanssa po. henkilöä jututtamaan.
    Eikä aikaakaan kun osat olivat vaihtuneet. Vierailijat olivat lapion varresssa ja eräs mekaanikon alku korjasi tyytyväisenä vieraittensa automaattivaihteistoa!

    Delekointi on ihan hyvä asia sille joka sen tajuaa!

    VastaaPoista
  8. Hello TK. Piisaa juttua. Jos kahdesta valita ois pitäny niin se vaihdelaatikko, vaikka atf:n (Automatic transmission fluid)haju ja makukin olis jääny huulille hetkeks viivähtään. Kesä aikana vain ainoo vaihtoehto.

    Lammellien vaihtoko lienyt ollut kyseessä, vai pumppu. Autommaatti laatikossa on vain 64 liikkuvaa osaa, kun käsivalntaisessa määrä nelivaihteisessa on 290 kappaleen tienoilla. Autommaattillatikko on siis lujatekoinen, joita ei yleensä saa rikki muulla tapaa, kuin liian vähällä öljyllä tai väärällä öljyladulla käyttämisestä, tai väärilla lisäyksillä.

    Mulla oli tapana käyttää koneiden hydrauliikassa ATF, tyyppi Dexon-II laatua. Muita yleisiä laatuja huoltiksilla oli A ja suffix tyypit, myynnissä olevista. Öljyt ostettiin raisiosta Merisalo-yhtiöltä, Sunocon oljyn hinnan noustessa liiaksi.

    Sunoco oli ja on oma merkkinsä.
    Pakkasi myös muille, kuten PB:lle
    Merisalo pakkasi Exxonin, siis Esson tavaraa.

    Ja kuinka leppoista se olo siellä olikaan.
    Mutta niissä naapurien ja viraiden huusholleissa joissa huusi ei ollut siisti ei viihtynyt kauaa tai useammin eiedes halunnut mennä peremmälle, hädästä huolimatta, jos näkymä oli likainen, lue liian pesemätön tai harjaamaton.

    Monissa oli vielä tuo sammutettua nyt kalkkia sisältävä puinen 10 kiloinen naulalaatikko, jonkunlaisella pikku lapiolla varustettuna. Ei kuitenkaan meillä, oikeestaan ei koskaan.

    Hämä häkit ja muut sieti, kun ne pyydysti kärpäsiä, mutta oven auki ollessa kesäaikaan tuli hyytysiä paarmoja ja lämpimällä kelillä kärpäsiä, mikäli ovi oli auki aurinkoon.

    Delekointi, :) siitä samaa mieltä.

    VastaaPoista