Tunnetko jo tämän aineen...

Esiintyy maapallon kuorikerroksen kymmenen yleisimmän alkuaineen joukossa.

                                        Pohjois-Korea on eräs suuri tuottaja.
                                     Metallia valmistetaan myös merivedestä.

                                        Jalostettuna metallina se on kevyt.
                           Metallia käyttää paljon lentokone ja sotateollisuus
                                       Metallin väri on kirkkaan valkoinen

                                            Valokuvauksessa tätä tarvittiin.

                         Kasvit tarvitsevat sitä fotosynteesissä ja klorofyllissä.


                                           Astmaa hoidetaan sen pistoksin.
                                                     Auttaa tinnitukseen.
                                        Autismin hoidossa sitä on kokeiltu.

                                             Sydämelle tämä ;) on hyväksi.


                 Mainoslause kertoi sen olevan hyväksi myös eläimille: 

                    Aamu laitumella mansikki ja maikki, antaa ....?... .......... kaikki!

                                                    Joten,  ?  puuttuu.

Vastaus - Muistatko sankarin...

Vuosisadan 1900# alussa ihminen yritti tosissaan lentää, onnistuen kohtuullisesti.
Lentämiseen käytettiin aina apuvälineitä, ihmisellä kun ei ole siipiä.

Kirja-lentoa maanpinnan yläpuolella kokeili ensimmäisenä Tarzan, sitten Jane.
John Garter, jo menehtynyt konfederaatin upseeri seuraava, henkimatkaten liikkui aina marsiin asti, hahmottuen vasta siellä fyysiseen, aiempaan ruumiin muotoonsa.
Seuraava matkustaja, hänen mukaansa houkuttelema lääkäri-ystävänsä. 
Mutta sitä lisää hieman alempana.


Tässä vastaus eiliseen: Kapteeni Scarlet.

Saattaa tosin olla monelle yhä tuntematon.
Kun katsoo oheista TV-Introa voi huomata mistä James Bond on saanut tuon filmin alkutunnuksen.
Tässä ei näy piipun rihlaus, saman kaltainen aloitus on hyvin paljon. 

Johdanto sarjan alku

Charlie on perinyt enkeli-katraansa Scarlettilta.
Tosin Scarlett :lla on näitä viisi, joista Angel Destiny läheisin. 
Hyvin sointuivat muiden suojelevien pilottien nimet
Symphony, Melody, Rhapsody, Harmony.
Charliella tosin oli vain kolme enkeliä. 
Niin ja Bondilla vain kaksi: hyvä, paha, sekä tietysti; pennin kolikko :)

Kaikki sarjassa käytyt nuket, autot, työkoneet tankit, lentokoneet oli valmistettu hyvin.
Nukkehahmoissa liikkuivat kasvoissa kaikki mekaanisesti, mikrofonien, transistorien avulla näistä saatiin sarjoihin lähes elävän tuntuisia, joten sarjaa seurasi myös hieman varttuneempi katsoja joukko. 
Tämän huomaa mikäli seuraa joitakin videoita, jotka tv-sarjan jatko-osien pituisina löytyvät tuolta youtubin sivulta.

               


Muuta avaruus muistelua:
1930#  siirryttiin romaani kirjojen lehdiltä sarjakuva lehtien värikkäille sivuille. 
Ensimmäisenä tosin mustavalkoisena Flash Gordon avaruuden valloittaja.
Maanpinnalla ja sen yläpuolella alkoi lennellä myös Superman, Batman, Spiderman jotka tosin pysyttelivät hieman lähempänä maan kamaraa ja herrasmies Mandrake näki kumppaninsa Nardan lentelevä pienten rakettimoottorien (tulikärpästen) kannattamana, lentäen samalla tavalla kohta itsekin.

Avaruuteen syntyi myös tungosta, sinne matkaavien Buck Rogers, Rick Bradford, Rick Random, Jet-Ace Logan, Atomipoika, myöhemmin Valerian sankarien joukon lähdettyä avaruutta järjestämään.

Näin myös Robinsonit matkasivat avaruuteen koko perheen voimin.
Pian seuraksi tuli Ranskalainen Khena joka tutustui kaksoiskuu mantere Skrahilpari typpiin sarja-albumin sivuilla ja tuon veijarin vastustajiin.
Viimeksi tuli Ranskasta Japanitar Yoko Tsuno, electroniikka insinööri, joka avustajansa lehtimiehen kanssa seikkaili kauas avaruuden perukoille, sieltä merten syvyyksiin asti.

Sen pituinen tämä tarina.

Muistatko tämän sankarin...

Tässä eräs 1950 #  toiminnallinen ja hyvin suosittu seikkailusankari.
Tunnistatko vielä hänet.

Hän on vaatimaton hiljainen tehokas luotettava ja taitava lentokoneen pilotti.

Sotilas arvoltaan hän on kapteeni.
Syntyperältään hän on Britti.

Hän taisteli 2060 luvulle sijoittuvissa tapahtumissa marsilaisia vastaan. Sodassa, jonka
maan asukkaat olivat aloittaneet väärin 
perustein erään väärinkäsityksen johdosta.





Valkokankaalla häntä esitti Lorne Greene.

Hän on ehkä enemmänkin sovittelija ja stategi kuin toiminta sankari.


Joko tunnistit kuka hän on?

Lakissa kuvattu maavoimien tunnus.
Seikkailuista tehtiin myös animaatio TV-sarja.
Sarjaa esitettiin Usa, Kanada ja "Anzac" maassa, 
sekä yli neljässä kymmenenessä muussa. 
Sarja pyöri 1960-1968 vuosien aikana.

Suomessakin sarjaa esitettiin muutama erillinen jakso.
Tässä hänen kumppaninsa tv-sarjasta.

Naisen kypärässä on tuttu maan ilmavoimien tunnus.
Sama tunnus esiintyi myös kaikissa ilma-aluksissa. 

Airfix teki kapteenin hävittäjästä koottavan pienoismallin.
Kone toimi esikuvana star wars filmien maan sotavoimien lentokoneille.

Sarjaa sain joskus harvoin katsoa naapurin televisiosta, kotona ei vielä ollut omaa.

                                           Vastaus aikaisempaan edellisessä.

Vastaus - tunnetko tämä

Kiitos osallistujille ja runsaille vierailijoille.

Yksi tiesi hyvin mitä tarkoitin, tunnisti kuten myös orvokin purkurobotin arvailu jutun.

Moni meistä on joskus saattanut ihmetellä, kuinka esim. diesel vetureita on kytketty
peräkkäin saman vaunujonon eteen. 
Ihmetellyt miksi toinen saattaa jarruttaa toisen vetäessä, kolmas saattaa olla työntämäss, tai vielä yhtenä vetämässä.
Salaisuus on planeetta-vaihde, joka alamäessä "heittää" vapaalle, ylämäessä siis vastuksen syntyessä , veto-voimaa tarvittaessa se jälleen kytkeytyy vetämään.
Tästä syystä ensimmäinen veturi useimmiten savuttaa ja toiset eivät.

TK.  Planeettavaihdetta tarkoitin joten hyvin tiesit jälleen. 

Milenan sijoittaisin vastauksen perusteella toiseksi, melkein jaetulle ykkös-sijalle.
Ulleriina oli myös lähellä. 
Laitteella on ennustettu tähtien liikkeitä, laskettu niiden ratoja. 
Plätty ja Petriina olivat myös oikealla suunnalla. 
Tämän antiikin laitteen on kait todettu olevan ensimmäinen rakennettu tietokone.

Tässä pari kuvaa.
Antiikin ajalta 
ja 1588 # Italiasta


















Alla ranskalainen Pol Ravigneaux planeettavaihde.

Alempana Simpson (Ford yhtiön insinööri.

Hyväksi kakkoseksi tuli Milena. 
Laitankin tämän oheisen videon juuri siksi, niin huomaat että yhtäläisyyksiä on niin meihin ihmisiin, kuin myös meidän exiin, ja nyxiin kuten myös treffi-sivustojen valikoimiin, joka näkyy allaolevasta parhaiten

Tuntuu, että mihin sivustoon tahansa onkin liittynyt tai liittyy, niin poikkeuksetta nuo
samat naamanpiirteet pläjähtävät het ensi klikkaisuista esille.
(viimeksi liityin twoo-sivulle, johon Tintti ja Polaris jo puolivuotta sitten houkuttivat)

Siinä sitten ollaan planeettavaihteen tapaan. Itse aurikopyöränä keskellä, jota pienet ja joskus hieman isommatkin sateliittit kiertävät tarkkailemassa ja katselemassa.
Miltei käsikosketuksessa, karaten pois, juosten taas heti ympärillä vallatonta leikkiä.
Kaikki kiertävät omaa ympyräänsä, pyörien suuremman keskusympyrän sisällä.

Hyvänä puolena voidaan mielestäni pitää sitä, että että saa olla kierrossa mukana.
Näin siksi että välttyisi hieman paremmin tuon vanhan kehruuvälineen kohtalolta.

Tunnetko jo tämän...

Tietämyskilvoittelun innoittamana laitan tähän yhden varhaisen keksinnön joka nykyaikana on jokapäiväisessä, monipuolisessa ja laajassa käyttössä erilaisin sovellutuksin kaikkialla maailman eri puolilla.
                                                        









Yllä uudempi versio tuosta alkuperäisestä keksinnöstä.

Antikythera on sen varhainen synnyinsija. 
Italialainen sotilas-insinööri paranteli (1588 # ) laitteen seuraavaan muotoon.

Alin kuvaa yhdysvaltalaisen, insinööri Simpson, (1950 #) kehittämää versiota.
Nykyisin käytetyt ovat erään Ranskalaisen  (jo 1935 # ) version muunnoksia.

Video mukana vain pelkkänä pakkopullana.

 

Mitä nimeä, tai nimitystä tästä keksinnöstä käytetään.
Tämän nimityksen se on saanut hyvin korkealta.

Ehkä joku, siis muutkin kuin iloiset lesket  ;) uskaltaa sanoa mielipiteensä.

Syksyn ensimmäinen lumisade.

Auringonnousu 8:38. Auringonlasku 17:38. Päivän pituus 9h.  Lämpötila -2
Syksyn torstaipäivä on ollut kaunis aurinkoinen, lämmin aina myöhäiseen iltaan asti.
Vasta hämärän hetkellä taivas on synkentynyt tumman puhuvaan pilvi vaippaan.


Syksyn ensimmäinen lumisade valuu sakeana taivaalta, soljuu alas pieninä hiutaleina. Peittää maan hetkessä valkoisella vaipallaan, niin mustat asfaltit, kuin vihreät nurmikot, kuorruttaa puut, myös pihan suuret männyt oksistoineen valkoiseen huntuvaippaansa.
Kaunista. Valoisaa. Ulos katsoessani lumisade on tauonnut. 
Lumessa näkyy monien jalkojen jättämä jälki, näyttää ja muistuttaa korkeammalta katsoen aivan kuin lintujen hangelle jättämää, risteillen piha-alueella sinne tännne,
niin kuin olisi ollut vailla tarkoitusta tai tarkempaa päämäärää minne kävellä.

Tuntuu aivan, kuin jo hetken vallinnut tumman illan synkkyys olisi väistymässä pois.
Tuntuu siitä huolimatta, vaikka tiedän että päivänvalon aika vähenee jatkuvasti, hetki hetkeltä vielä muutaman viikon ajan, kunnes alkaa jälleen matkata kohti valoa, luonnon (siis elämän) erään syklin saavuttaessa jälleen kerran elämäni aikana yhden lakikorkeuden.
Lumen merkitys pimeänä syyskautena, valoisuutta lisäävänä tekijänä on huomattava.
Nautin hetkestä. 
Sammutan valot sytyttäen kynttilät, nautin hämärän hetkestä, kuten niin usein ennenkin. 
Istun usein pimeässä vain nauttien olemisesta, hiljaisuudesta ympärillä.
Nautin rauhallisuudesta, hetkestä, jota kykenen lähes käsin koskettamaan.

Tovi kuluu. Havahdun mietteistäni, aatoksista, jotka minut jälleen kerran ovat nostalgisiin hetkiin kantaneet.
Hetkiin jolloin syksyn ensi märkä lumisade yllättää Zyndapp pyörällä liikkuvan nuoren miehen, tukkii takapyörän kurakaaren, estää pyörän pyörimisen moneen kertaan, lopulta kokonaan, vaikka pyöräkoteloa yritti ravistella, kaivaen sinne pakkaantuneen lumen pois, yrittäen saada riittävän puhtaaksi, aina kahdensadan metrin välein.

Lopulta ei auta muu, kuin alkaa työntää pyörää johonkin suuntaan, mutta minne. Kotiin pitkä matka, eräs tuttavuus, jota olin onnistunut tapamaan, pari kertaa saattamaan kotiin asti jo aikaisemmin, asui melko lähellä. 
Vain kolme kilometriä matkaa luokseen, joten aloin työntää pyörää, valillä kantaen välillä käynnistäen moottorin, antaen pyörän itsensä vetää apuna työntäjälle, jälleen kantaa yrittäen, taas työntäen, kunnes ketjut hypähtivät pois rattaalta. 
Matka oli  tuolloin 1968, erään tiistai aamupäivä aikaan pitkä synkkien lumipilvien, niistä satavan märän lumen kastellessa kaiken läpimäräksi.  Oli kylmä ja palelin, mutta oli myös hiki, tuska, vitutus jotka täyttivät mielen, myös ajatus tuotti mahdollisuuden, hetken kuluttua perillä, onko ketään edes kotona.  
Tiesin töiden alkavan vasta puolenpäivän jälkeen joten oletin hänen olevan kotona. Viimein käännyin tuon pienen omakotitalon pihaan, talon, joka oli vuokrakäyttössä ja tästä syystä jaettu kahteen pieneen huoneistoon, jossa pienemmässä hän asui.
Työnsin pyörän talon seinä nojalle, koputin oveen, pääsin sisään.

Huoneistossa oli lämmintä. Lämmityksestä piti huolta öljykamina ja lisäksi siinä oli myös valopetrooli lämmitin, jonka päällä tälläkin hetkellä oli kahvipannu lämpimänä. Sain märät vaatteet yltäni, lämpimät villasukat jalkaani, asperin tabletin, punaisen puuvillaisen naisen yöpaidan, jonka päälle villapaidan, asetuin sohvan tapaiselle naisen viereen, sain huovan ylleni, kahvimukin ja Asterix-lehden.

Nainen hieroi tukkaani kuivaksi.

Asunnossa oli hämärää.  Öljylämmityksen, valopetroolin sekä kahvin tuoksu tuntuivat vahvoina aisteissani, myös kuivumassa olevat ripustetut hikiset vaatteet tuoksuivat, myös jokin muu...
Katosssa oleva sähkölamppu sammutettu, sytytetty muutama kynttilä joiden liekit lepattivat kaikki omaan vallattomaan tahtiinsa, hämärässä vetoisessa huoneessa. Ulkona lumisade yhä jatkui jatkumistaan. Aistin lämmön reiteeni painautuneesta toisesta reidestä, sen siirtyessä lähemmäs, kahvimukiini täydennystä tarjoiltuaan.  Iltapäivään kului, asterix ja kahvimuki saivat pian siirtyä kädestäni sivuun tukkani tultua kuivatuksi ja kammatuksi. 

Siirsin käteni terhakkaille rinnoille, tuntien naisen käden niskassani. Suu tuntui yht' äkkiä kuivalta, ehdin nielaista ennen kun kaaduin selälleni sohvalle. Luonto vaati omansa vastustamattomalla alkukantaisella voimalla siirtäen kaiken muun tajunnan käsityskykyni ulkopuolelle jonnekin kauas, tietämättömiin.
Vain tämä hetki, tässä ja nyt.   

Hetken kuluttua katsoin ulos,  lumisade ulkona päättynyt, mieli kevyt, ilmava.
Jotakin pientä sapuskan puolta löytyi leivän lisäksi jostakin kaapista, samoin myös muutama jo hieman kuivahtanut hedelmä, joiden avustamana aika kului iltaan asti.

Takapyörä oli kuitenkin edelleen jumissa koteloon juuttuneen lumen, pakkas ilmaksi muuttuneen kelin takia, joten kotiinlähtö estyi, lisäksi ketjut olivat edelleen sykkyrällä, joten ilman avaimia pyörää en saanut liikkeelle. Naapurin puhelimesta soitin apua, jota en saanut sinä iltana. Niinpä oli jäätävä yöksi, lainasin kahviin tarvitsemaani maitoa samalla kertaa, naisen ilmoittaessa olevansa poissa työstä esteen takia. Aamulla sain kyydin kotiin, saman iltana kävin hakemassa pyöräni, myös sisällä ja seuraavana perjantaina ostin meille yhteisesti valitut kihlasormukset. Elämäni eräs, siihen paljon vaikuttanut vaihe elämästäni, alkoi näistä tapahtumista.

Nyt illalla katsoessani ulos lumisade on loppunut kokonaan. Sulaa pian, ajattelen. Ilma on lämmin, asfalttiosuus on jo sula. Selailen plokitapahtumia, osallistun. Nukahdan ja aika kuluu. Herään aamyöllä nojatuolistani telkkarin höpötykseen, sammutan sen, siirryn vuoteenseen, heräten aamulla puoli seitsemän aikaan.
Olen nukkunut yön hämmästyttävän hyvin täydenkuun läheisyydestä huolimatta. Ehkä nukun seuraavan samalla tavalla. Ken tietää. Ulkona huomaan lumikerroksen lisääntyneen yön aikana.

Nyt päivän valoisana aikana julkaisen tämän illalla kesken jääneen tarinani. Ulkona on kaunista. Jälleen on tosi-tosi kaunista. 
Pieni sopiva raikas pakkanen mietin, puhdistaen lumet autosta, jään sen ikkunoista. Palattuani aurinko paistaa suoden lämpöä ja valoa asunnon ikkunasta, josta hetken kahvimukin kera seuraan tilannetta. 

Plokisivulle, jossa painan - julkaise - osiota, pätkän vanhoja ajatuksia näin siirtyessä  virtuaalimusteesta bittimuotoon.
Siirtyy tähän nykyajan suosittuun, virtuaali-elämä muotoon, hautaantuu lähes kohta,   unohtuen kenties ikuisesti sen monien sokkeloisten lokeroiden kätköihin.

Näin myös me ihmiset, hetken elettyämme.

Pestiin kerran likapyykkiä

Olipa kerran aika, sekin 1950 luvulla, jolloin pesukoneet tulivat helpottamaan naisten pyykinpesu askarta niihin talouksiin joissa oli jo sähkö asenettuna, sekä ainakin poistoveden viemäröinti, useimpien kuitenkin ollessa kannettavan käyttöveden varassa. Siksi koneen sijoituspaikka useimmissa talouksissa oli sauna tai pesutupa.

Amerikkalainen ja Ranskalainen varhainen pesukonemalli

Kesäaikana koneella voitiin pestä myös ulkona, sähköjohdon syystä tosin vain aikana jolloin ei satanut. Näin ainakin omassa kodissani meneteltiin, jonka päätteeksi kone nostettiin saunan eteiseen kuivahtamaan ja odottamaan seuraavaa pesukertaa.

Tuohon aikaan ne ensimmäiset sähköllä toimivat pulsaattori-koneet edustivat pitkään
alansa huippua ja myöhempiin versioihin lisättiin ns. uppokuumentaja joka kuumensi
koneellisen (koneen yhteen pyykkiin tarvitsema) veden noin tunnissa, ennen kuin uuden sukupolven automaattisilla toiminnoilla varustetut pesukoneet tulivat vähitellen markkinoille, vasta vesijohtojen ja viemäröintien yleistymisestä johtuvan syyn ansiosta, syrjäyttäen pulsaatorikoneet, jotka jäivät vara- tai kesämökkikäyttöön.

Suomalainen pesijätär

Moni muistaa varmasti sen Hoover mallin, jossa sivuilla olivat kovakumireunaiset upotetut nostoon tarkoitetut kädensijat, etusivulla oli syvennykseen upotettuna tuo käyttökatkaisin, jolla pesuaikaa säädettiin.
Katkaisin, jonka asennusluukun alapuolelle alkoi jätkuvan käytön seurauksena hiljalleen muodostua pieniä ruosteisia viiruja ja ruosteen juoksutäpliä, samoin sen reunoille ja yläosaan, kuten myös koneen sivupeltien alaosaan, joita kiersi tuo kova(luja)kuminen suojakehys.

Koneessa oli alas käännettävä, käytetyn veden poistoletku, koneeseen kiinteästi liitettynä myös käsikäyttöinen veivattava kuivain, joka helpotti pyykin kuivumista. Kuivain oli alas käännettävissä säilytystä varten, säilytyskantena toimi irrallinen nostettava pelti.

Tuolloin alussa huippua edusti Hoover pulsaattorikone, jonka kopioina alkoi pian näkyä myös kotimaisia UPO ja Rosenlew pesukoneita.

                
Kodinkone liikkeessä viettämäni aikana suuren linkousnopeuden omaavat koneet tulivat uusien mallien myötä entistä suosituimmiksi kotitalouksissa. Se oli myös tuota aikaa jolloin rakentaminen oli voimakkaassa vauhdissa ihmisten muutaessa kerrostalojen vuokra- ja osake huoneistoihin keskustaajamissa.
Silloin markkinoilla olleista koneista eräs suosituimmista merkeistä oli ASA Cordes. Sen päältä täyttävistä malleista 350 tyyppi, joka kertoi koneen linkousnopeuden.

Tuo ASA sana ilmeisesti tuli maahantuojalta (A.A Sakrelius nimestä) joka valmisti myös televisioita ja radioita. Myös stereoita, levysoittimia/soitinyhdistelmiä. jotka  Schneider valmistanut ja pakattu vain Asan tehtaalla, Asan valmistamiin kuoriin.
(Vastaavasti asan tuotteita vietiin runsaasti euroopan eri maihin, myös lähi-idän arabimaihin, sekä afrikkaan asti)

Tuo Cordes oli saksalaista laatutyötä, ruostumaton ja irroitettava rumpu, vankka, erittäin paljon käyttöä ja huonoja asennus-olosuhteita sietävä sekä kestävä rakenne.
Muita hyviä puolia kapeus, pieni koko, hyvin matala rakenne, hyvin avautuva varma lukkoinen rumpu, sen päältä täytettävyys, jolloin rummun täyttöaste oli helpommin todettavissa, sekä hyvin kohtuullinen käyttöveden ja sähkönkulutus, sekä veden poisto ja pesuaineen annostelu suoraan pyykin sekaan.

Cordekselta oli toki myös sivusta täyttetäviä malleja, joiden linkous nopeudet olivat suurempia ja pesuohjelmat hieman monipuolisempia, mutta pikku-cordeksesta tuli oikea kesto suosikki 1972 -1974 lukujen aikana.
Koneen ehdottomia haittapuolia oli sen suuri, erittäin suuri paino kokoonsa nähden.
Koneen painoa en enää muista, mutta veikkaan sen olleen 45-50 kg kokoluokkaa.

Tälläiset koneen asennuskeikat eivät tietenkään kuuluneet silloisen autokuski-passari pojan toimialaan, mutta sensijaan koneen kantaminen kolmanteen asuttuun kerrokseen ja lähes aina tuohon hissittömään kerrostaloon, joiden alakerrassa olivat sosiaalitilat, joten se kolmas kerros olikin tosiassiassa vasta neljäs kerros.
Kahteen mieheen koneen kantaminen jotenkin onnistui, mutta sen pienestä koosta johtuen selkä edellä nousevan etumaisen kantajan osa oli hankalin.
Pitävää otetta ei saanut oikein mistään koneen yläosasta, pakkauslaatikon ansiosta, sensijaan koneen alapuolella oli pieni puusta tehty lava, josta sai hyvän käsiotteen.
Monesti kone purettiin pakkauksestaan jo pakettiautossa jolloin yläosasta sai edes jonkinlaisen, kerroksen-kaksi lepäämättä, kiinnipitävän sormiotteen.

Yläkertaan päästyä ja saatuamme kuivausrummun liikkumisen estävät kuljetustuet poistetuksi saimme usein kahvit kera paakkelsien, usein kauniin hymyn ja kiitokset.

                 
Pääsimme viimein ylimmäiseen kerrokseen, saadessamme kuivausrummun liikkumisen estävät kuljetustuet poistetuksi olikin usein keitetty kahvit katettu pöytään kera paakkelsien, usein kauniin hymyn saatteleman kehoituksen pöytään
ja kiitokset vaivan näöstä.

Sen jälkeen olikin enää pesukoneen vieminen kylpuhuoneeseen, käyttöveden liitoksen asentaminen verkostoon, ja poistoletkun vienti - niin, yleensä wc-pyttyyn tai silloin muodissa oleviin kylpyammeisiin, jota kautta likavesi poistui pesukoneesta.

Cordes yhtiö ajautui kait konkurssiin ja koneen valmistusta jatkettiin suomessa jossa sen tunnetuin valmistaja oli UPO, jonka tuotemerkinällä kone oli Pesukarhu 400, hieman suuremman lingon kierrosnopeuden ansiosta.
Myös Rosenlew valmisti täysin samaa konetta, tuotemerkki Rosenlew 14 Passeli.

Aika ajoi kuitenkin lopulta näiden ikivankkojen koneiden tuote-valmistuksen ohitse. Koneiden, joita muutamia kappaleita yhä uskollisesti louskuttaa laakerivikaisina
tai kunnostettuina laakerit ja remmi vaihdettuna kauniisti hyrräten jossain kolkkaa kotisuomea.

Oma tutustuminen koneeseen oli käytetyn osto Sarviksen kierrätyskeskuksesta.
Kone palveli häiriöittä jatkuvassa (lähes joka toinen päivä) päivittäisesä käytössä jossa pestiin kaikki yhden yhteisen avoelämän pyykit, sekä kaikki 15- 20 miehen käyttämät työvaatekerrat haalarit ja talvivarusteet mukaan lukien 17 vuoden ajan.

Koskaan koneessa ei ilmennytjuuri minkäänlaista häiriötä. Sen tarina päättyi kun se viimein tarpeettomana, minnekään kelpaamattomana, nostettiin kaatopaikalle menevän kuorman päälle.

Pesukoneissakaan aika ei ole enää vanha tuttu, turvallinen luotettava ja Kultainen!

Koneiden tuotanto alkoi euroopassa keskittyä Italiaan jossa erittäin suuri valmistaja 
kodinkonemarkkinoilla oli Ignis.  
Täällä tehtaalla valmistettiin 1970 luvulta alkaen lähes kaikki eurooppalaiset tunnetut vanhat pesukonemerkit, yhtä saksalaista, kahta ruotsalaista ja mainittuja kotimaisia lukuun ottamatta. 

Tänä päivänä ne taitavat olla siellä Ignis tehtaalla (Candy = Ignis)kaikki, joskin tehtaan tuotannot on siirretty entisiin IVY-maihin, kuten Unkariin, joka taitaa nykyisin tuottaa eniten europassa valmistettavia kodinkoneita. 

Olipa kerran myös muuta elektroniikkaa...

Kun oli patteriradioita ja muita paristoilla (+ myös sähköllä) toimivia kojeita ja laitteita niihin tarvittiin tietysti myös paristoja, eli pattereita.
Paristojen merkkivalikoima ei tuohon aikaan ollut kovinkaan laaja. Valmistajat yleensä niitä samoja jotka valmistivat hehkulamppuja ja muita pieniä kodin sähkötarvikkeita.
Bakeliitista oli valmistettu niin sähköpistokkeet / katkaisijat, pannun ja ovien kahvat, aseiden tukit, ruokailuvälineiden kahvat, sähkölampun kiinnikkeet, suukappaleet, 
puhelimen / radion kuoret, nupit, kameran rungot, yleensä kaikki arkipäivän käyttöesineisiin, minkä nykyisin on korvannut muovin käyttö.
Kotimaisia tuotemerkkejä oli paljon silloisilla TV, Radio ja soitin markkinoilla, myös uutuus tuotteita tuli mm autoihin, Blaubunkt  Philips merkkien kanssa kilpailemaan.
Car-Ula radio.

Paristoista tunnetuin kansainvälinen tuotemerkki oli Tanskalainen Hellesens jonka monet meistä yhä muistavat tiikeri logostaan, joka oli painettu milloin siniselle (litteä lampun paristo) paperille, milloin mustalle, keltaiselle tai punaiselle teräskuorelle.
Nämä olivat niitä kaikkein pitkäikäisimpiä joita siihen aikaan yleensä oli saatavilla.

Saksalaisia olivat Osram ja Varta joka valmisti myös akkuja ja paristoja. 
Philips, tunnettu merkki erilaisissa sähkölaitteissa, lampuissa, paristoissa.
Kotimaista paristojen ja sähkölamppujen tuotantoa edusti Airam.

Philips kehitti 1960 luvun alkupuolella erään tunnetuimmista tuotteistaan.  
C-nauhakasetti joka nopeasti valloitti maailman, syrjäyttäen suuret avoin kela nauhuri valmistajat, jotka siirtyivät käyttämään samaa C-kasettia, jonka käyttö oli helppoa, nauhaa suojaava kestävä rakenne, pieni koko, olivat selkeä etu.
Huono puoli oli nauhan lyhyys vain 2x15 min, joten kasetti oli pakko kääntää saadakseen siitä täyden toisto hyödyn.

Vähitellen tämä syrjäytti euroopassa amerikkalaisten 8-raita kasettien käytön jotka sitkeästi pitivät puolensa suuresta koostaan huolimatta, mutta joiden etuja olivat
suuri valmiin musiikin valikoima, nauhoitus nauhan molemmilla puolilla, stereo ääni,  non-stop soitto, ellei sitä poistanut tai sammuttanut välillä.
Sony Walkman teki lopullisen läpimurron C-kasetti rintamalla ympäri maailmaa.

Suuret kelanauhurit säilyttivät paikkansa vielä studioissa ja vastaavissa paikoissa, joissa tarvittiin laadukasta, häiriötöntä ja tarkkaa äänentoistoa.
Telefunken, Uher (Saksa), Harman-Kardon (Usa), B & O (Tanska), Akai, Teac (Jpn).

Sensijaan harvempi on edes koskaan kuullut sellaisesta, että Hellesens oli tuohon 
aikaan yhtiönä jo loppusuoralla, ja sen kuten Philips paristot tulivat jo siihen aikaan  japanista. 
Näiden paristojen valmistaja oli tuohon aikaan maailman suurin yksityinen yhtiö. Yhtiö nimi oli Matsushita Electric Industrial, jonka tunnetuimpia tuotemerkkejä ovat vielä tänänkin.  National, Panasonic,Technics, Sanyo tuotemerkit. 
Nämä valmistivat radioita, televisioita, kaikkea muutakin kodin viihde-elektronikkaa.
Japanilaiset autonvalmistajat (Toyota)ja monet länsimaiset merkit (Ford) käyttävät  edelleen tehtaan autosoittimia alkuperäisinä, omalla auto-nimellä varustettuna.

Tuo 1950 -1960 oli myös aikaa jolloin moni japanilainen tuotemerkki aloitti maailman valloituksensa, joka yhä on kaikkialla erittäin vahva. 
Tuohon aikaan, 1950 luku puolivälissä, tuli tunnetuksi myös ensimmäinen postimyynti-yhtiö, Kalle Anttila Oy.

Tämän luettelossa alkoi esiintyä kodin elektronikka tuotteita kuten Gold-Star nimi.
Tuo nimi tuli tunnetuksi hieman huonomaineisena niin laadulta kuin viimeistelyltä. 
Tämä korealainen tuotemerkki oli aloittamassa maailman valloitustaan samaan tapaan kuin silloin markkinoilla ollut Amerikkalainen Grown tuotemerkki, jonka palveluksessa 
toimi jakeluauto kuljettajana eräs Elvis Aaron Presley (tai Texas Instuments).

Tämä Gold-Star nimi tunnetaan nykyisin paremmin nimellä LG (Life's Good) brändi.
Japanilaiset merkit jatkoivat maailman valloitustaan ja näiden alihankkijana toimivat silloin monet etelä-korealaiset elektroniikkatehtaat, valmistaen tuotteitaan mm. Hitachi, JVC tehtaille, joihin lisättiin näiden tehtaiden oma Logo, samaan tapaan kuin tänään toimitaan mm. kiinalaisten tehtaiden kanssa, jotka nyt käyttävät alihankkijoina muita 
kaukoidän halpa työvoima (ns. kolmansia) maita, kuten kaikki tehtaat maailmassa valmistamistaan tuotteista riippumatta tänään tekevät.

Lopuksi vielä illan musiikki pläjäys mieheltä, joka pärjäili aikoinaan hyvin alkuperäisillä kanadan ja yhdysvaltojen markkinoilla, silloin parhaana jäljennöksenä.

              

                 Hyvää illan jatkoa.

Vanhoja kodin laitteita

Kun lapsuuden ja nuoruusajan muistoihin ja hetkiin usein tulee palailtua, muistelen erästä viiskymmentä luvulta alkanutta kehitysvaihetta jolle ei vieläkään ole loppua näkyvissä, vaan ne päin vastoin jatkuvat, saaden yhä enemmän uusia kehitys- sekä  sovellutus muotoja. 
Lähetinten, vastaanotinten, viestimien koko, teho, mitä monipuolisimmat toiminnot.

Oli se aikaa se: Tuula-Anneli Rantanen, Annikki Tähti ja monta muuta Tähteä :) 
Olavi Virta, Eino Grön, Taisto Tammi.
Metrotyttöjen ja Malmstenin lisäksi (vaikka silloin pieni ja huomaamaton olinkin).

                 

Kun olin pieni, sunnuntain aamupäivä alkoi Tervetuloa Aamukahville lähetyksen ja Sunnuntain Jumalanpalvelus kuuntelulla. Silloinen kotona oleva radio oli huono, jonka kuuluvaisuus tahtoi olla hyvinkin heikko, johtuen osaksi kodin katolla olevasta rautalangasta joka oli pingoitettu talon harjalla oleviin kahteen keppiin, sen toisesta päästä toiseen päähän ylettyen, eristeinä molemmissa kepeissä oleva paimenpoika langan posliini kiinnike.

Usein yritin isän toiveesta saada säädöillä kuuluvuuden paremmaksi vanhasta sähköradiosta siinä onnistumatta.
Tuohon aikaan ei vielä ollut lähetys antennia muuta kun vain lahti, jonka Ula 1. turhaan yritettiin saada kuluville.
Ylöjärven Tv- antenni oli silloin suunnitteilla, Eurajoen Ula radio ja Tv-antenni oli kaavailu vaiheessa. 


Tämän vanhan radion isä kävi jossakin vaihtamassa lähes uuteen Salora merkkiseen vastaanottimeen.
Laite oli hieno. Siinä oli iso silmä, jossa paloi vihreä valo
kun laite oli lämminnyt tarpeeksi. Siinä oli kalteva hieno helposti paineltava ja naksahteleva näppäimistö, sekä helpompi aseman haku, joka myös hyvin paikalleen.
Tässäkin radiossa oli tyytyminen Lahti lähetyksiin joita häiritsivät tuntuvasti venäläisten erittäin voimakkaat sotilas lähettimien aaltopituudet, niin että venäjän kielinen puhe kuului taustalta usein hyvin voimakkaana ennen kuin ula asema vihdoin löytyi kohdalleen.

Tuohon aikaan tulivat muotiin kauppamatkustajat joita ilmaantui kauppaamaan mitä erilaisempia keksintöjä ja valineitä kotitalouksille. Niinpä myös meidän pihaan ilmestyi pakettiauto, siitä käveli sisään pieni pyöreä mies, kantaen suurta pakettia käsissään.
Oli seurannut sähkölinjan lankoja ja päättänyt poiketa sisään viimeisiin taloihin jossa sähköt oli jo asennettu.

Mies purki paketin ja veti esiin aivan uunituoreen mallin jonkalaisesta oltiin lehdessä onnistuttu jopa kuva näkemään. 
Laite oli vaalean ruskea, myös sen sähköjohto ja suulake, putkia lukuunottamatta, sen kyljen merkissä komeili nimi. Hoover.
Jostakin jostakin löytyi pistorasia, esittely alkoi, 
ja saipa sitä äiti, ja jopa isosisko kokeilla.
Isä myhäili pöydän ääressä touhua katsellessaan.
Vastusti, ja kauppamies kertoi jättävänsä laitteen kokeiltavaksi, siksi aikaa kun hän kävisi toisissa taloissa, muistaen toki mainita mikä talo tälläiset olivat jo ehtinyt häneltä ostaa.
Mies lähti naapuriin, luvaten palata pikapuoliin, äidin jäädessä imuroimaan nauttien työn helppoudesta.
Isä vastusti mahdollista ostosta lautalattioiden takia ja koska meillä oli vain kaksi huonetta, sekä suurempi ns. olohuone joka oli päivittäin mummon käytössä ja toimi myös mummon makuukamarina, lisäksi tietysti suuri, ns. lämmin eteinen ja (kylmä) klasikuisti.

Mies palasi, hetken keskustelun jälkeen imuri sai jäädä vielä muutamaksi päiväksi kokeltavaksi. Pari viikkoa kului, kapparatsu ilmaantui ja imuri, niin, se imuri sai jäädä.
(palveli kauan, toiminta kuntoisena, ilman suuria toiminta vikoja, aina vuoteen 1998 asti, vaikka sitä ei sisällä tapahtuvaan sivoukseen käytetty vuoden 1975 jälkeen)

Näin mentiin kaksi vuotta. Tuli jälleen kesä, heinäkuu ja tuttu Transit pakettiauto sekä tuttu nauravainen tanakka kaveri ilmaantui jälleen kauppamatkalle.  

Tälläkin kertaa uutuustuotteita mukana, eräs niistä 
ns. matka-radio (transistori-radio), jolla kaikki asemat, myös Radio Ludemburg ja eurooppalaiset ula ja keskipitkät kuuluivat vaivatta. 
Tälläinen pieni ruskean punainen Shaub-Lorenz kädessä tuli sisään. Pieni ulos vedettävä antenni toisessa päässä sekä muita hyviksi mainostettuja ominaisuuksia. 

Mies jätti edellisen imuri ostoksen tapaan radion kokeiltavaksi, jatkaen matkaa naapuriin kaupan tekoon.
Tämä oli isälle mieluisa tuttavuus, etenkin kun kotimainen musiikki ja muut ohjelmat kuuluivat lähes ilman häiriöitä. Pieni katve-alue ja häiriökohta kuitenkin löytyi. 
Palattuaan hetken kuluttua kauppamies tiedusteli mielipidettä kuuluvuudesta isältäni joka ei laitteeseen ollut tyytyväinen.  Kuuluvuuden syyksi epäili myyntimies lähistön kukkulaa sekä huonoja paristoja. Isän vastauksena käytetyn esittely koneen kunto ja lisäksi sen pintamateriaali oli huokoista nahkajäljitelmää johon lika helposti tarttui, koneen puhtaana pito olisi hankalaa.
Joten, mies haki autosta uuden ison radion jossa kaksi antennia ja paljon säädeltäviä ja paineltavia nappuloita. 

Radio oli Helvar Celeston 
(Helsinki - Varsova = Helvar.  Öljyn tuonti-yhtiö.  Vertaa, Aspo Oy ja Hiili ja Koksi Oy)
                                                  
Väri ja malli sama kuten tuossa oikealla oleva kuvan mukainen. Jättäen tämän kokeiltavaksi, palaten muutamaa päivää myöhemmin, joten, radio jäi kotiini.
Sitä kulejettiin mukana lähes joka paikassa missä vain saattoi radiota jollakin lailla kuunnella. Sen haittapuolena oli suuri paino 6xA kokoisesta paristosta johtuen.
Tämäkin radio toimi 1996 vuoteen asti, ilman antenneita, paristot kiinni teipattuina.

Yhden neuvon myyntimies antoi, sen, saman olen noudattanut tuosta päivästä asti. 
Älkää ostako muita, vain transistori käyttöön tarkoitettuja, teräs kuori paristoja.
Hinta-ero oli huomattavan suuri tuohon aikaan, mutta niiden kesto aika oli tosi pitkä.

Ne eivät vuoda nestettä, kuten paperi päälliset, jotka on pilattu monet radiot, taskulamput, sekä monet muut patterein toimivat laitteet, jotka usein pilaantuivat näiden paristojen vanhentuessa ja virran vähetessä ne paikalleen jättettyinä.

Hinta ero oli suuri, huomattava ero, kestävyys käyttössä muutti tilanteen toiseksi. 

Tämä paperipäällinen paristotyyppi (ruskokivi-paristo, joita ne kaikki taisivat olla) 
ei kestänyt jatkuvaa, vaihtelevaa rasitusta purkautumatta. 

Nykyiset paristotyypit ovat jo ainakin alkadiparistoja. 
Mutta se on taas kokonaan toinen juttu se.

Hyvää päivän jatkoa kaikille.

Tiistai. Aamun mietteitä.

                 

Loppuviikon kotiseutuvierailun aikana oli mukava nähdä vanhoja lapsuusajan tuttuja, nyt aikuisia osa jo eläkeellä olevia, toiset, vielä työelämässä vahvasti mukana.


Hetkinen matkaa läpi kotikylän raittia ja yli kuntarajan.
Pysähdyn kylän raitille, vanhan koskimyllyn ja "uuden" saharakennuksen (1958) kohdalle vanhan maitolaiturin (ns. kannupukki) vierelle nähdessäni tutun avioparin puuhailemassa perjantaisessa pikkuaskareissaan  kotipihallaan.

Vasemmalla oleva tie johtaa suoraan myllylammelle, sen avoimen padon yli, ohi puretun vesimyllyn,  lähinaapurin pihapiiriin.

Oikealla yhä kylän sahalaitos sekä mylly sen maitolaituri ja myös entinen postikeskus, josta meille peräkyläläisille, kaikille toisen kunnan rajan takana asuville talouksille tuotiin / saatiin posti. 
Myllylampi on lähes tyhjä, sen rannat paljaat runsaista sateista huolimatta juoksutus on suoraa, kahlitsematonta.
                                                       
Juttu kulkee kuin itsekseen monenlaisiin nuoruusajan muistoihin, siihen arkielämään jota silloin väkevästi ja konkreettisesti kädestä suuhun onnellisesti kaikki elettiin. 

Näiden myötä keskustelu siirtyi luontevasti nyky-aikaan, ihmisten erilaiseen paljon enemmän itsekeskeiseen käyttäytymiseen, mikä tuolloin oli paljon tuntemattomampaa, ei tosin kokonaan tuntematonta.

Mutta kuitenkin elämä oli silloin vielä hyvinkin ihmisläheistä, perheiden asuessa samassa taloudessa isovanhempien kanssa, joista yleensä yleisimmin mummo oli 
se tervaskanto, joka monesti kaitsi ja osittain opetti lapsenlapset perinteisille tavoille
niitä arvostamaan ja ehkä kunnioittamaan, vanhempien saadessa tehdä työnsä rauhassa.

Samoin oli naapurien auttamisen ja palvelemisen kanssa. Aina mentiin auttamaan erilaisilla talkoilla, naapuri avulla, sen sovun säilyttämiseksi tai jonkin takaisin maksun velvollisuudesta, kun oltiin aikaisemmin saatu itselle apua, tai ei ollut rahaa maksaa toisen työstä, maksettiin nyt toisten tekemä työ omalla työpanoksella takaisin, usein kaikkien työhön suinkin vain kykenevien perheen jäsenten voimin, miellytti ;) tai ei.



                                   







Ristiriitoja kiistoja ja kateuttakin tietysti oli, mutta pääasiassa harmoonista yhteiseloa.
Oli tietysti myös perheitä jotka pärjasivät oman perheensä voimin, mutta eivät myöskään osallistuneet muiden huushollien tarvitsemiin talkoisiin.
Elämä oli sujuvaa, usein hieman puuttellista ja yksipuolista varsinkin ruoan suhteen
rahaa käytettiin suhteellisen vähän, muuhun kuin välttämättömiin ostoksiin kuten vehnäjauhoihin ja viljan jauhatuksen ja sahausten (lautojen yms.) maksamiseen.

Nyt kun katselen aamuista uutislähetystä, jossa kerrotaan suomeen töihin tulevista Filippiniläisistä sairaanhoitajista jotka tulevat tänne töihin ja lähettävät täältä rahaa perheilleen, veljilleen, sukulaisilleen, kotimaahansa tehden täällä tyytyväisenä työtään
voidakseen näin menetellä.

Ihailen näitä marjanpoimijoita ja muita kaukaa tulleita henkilöitä, jotka nurkumatta ottavat sen hyvin pienen paremman elämän antaman mahdollisuuden jonka he ottavat kiitollisuudella vastaan (huolimatta huonosta ja hyvin usein epäoikeuden mukaisesta kohtelusta joita kokevat) eripuolilta europpaa ja muista paremmin voivista valtioista.

Jään ihmettelemään tätä meidän nyky-suomalaisen yhteiskunnan itsekeskeisempää nykyisin eniten vallalla olevaa piittaamatonta ajattelu ja käyttäytymistapaa
lähimmäisten  huolenpitoa koskevaa ja heistä huolehtivaisuutta kohtaan, suuntaa joka tuntuu hetkittäin piittaamattomuutena toista kohtaan vain vahvistuvan edelleen. 

Tämän aamuinen skype soitto oli tämän kirjoitukseni syy. Soitto jossa sain kuulla erään hoitolaitoksessa olevan miehen (55v) joutuneen uudelle osastolle hoidettavaksi.
Mies on ollut hoidossa jo pitkään, sairastuen jo nuorempana otsalohkon dementiaan
hiipuen hiljalleen yhä huonommaksi. Nyt kun hänellä ei enää ole vuosiin toimineet kun vain silmät, hänet on sijoitettu makaamaan uudelle osastolle yksinäiseen huoneeseen
ja hänelle on asennettu hälytys ranneke apua saadakseen.

Ranneke tälläiselle henkilölle joka ei kykene mitään raajojaan käyttämään, saadakseen tarvitessaan itselleen apua. 
Henkilölle joka ei ole moneen vuoteen kyennyt liikuttamaan muuta kun vain silmiään ja hieman hymyilemään kun häntä käydään katsomassa ja ruokkimassa.
Nyt muutamien päivien aikana paino on pudonut päivittäin ja putoaa yhä, syynä lääkitys ja kuivumisen uhka riittämättömän hoivan puutteessa.

Mitenkä nyt tulevaisuudessa mahtaa olla, kun jossakin on muistaakseni kaavailtu pitkäaikaisten potilaiden hoitovastuun siirtämista sukulaisille ja perheelle, sen jäsenten tehtäväksi. 
Mikäli näin käy tuleeko meidän yhteiskunnasta ihmisläheisempi, vanhanaikaisempi, vai tuottaako se lisää uusia ongelmia, joista esim. sairaasta pyritään nopeasti ja entistä helpommin eroon tavalla tai toisella, näin etenkin mikäli hän on haitta tai este vaikkapa perinnön saamiselle, muuten ollessaan vai turha rasite hoitajilleen.

Muttuuko ihminen, ja mihin suuntaan, käy huomispäivän tie..  


Hyvää kaunista syyspäivää vierailijoille.