Vapputervehdys

             

Vappu (Walpurgisnacht) jota suomessa on vietetty myös vanhana kevään juhlana (Hela) vietetään nykyisin kansainväliseen tapaan työväen juhlapäivänä.

Lapsuudessa vappu tarkoitti lähinnä äidin valmistamia tippaleipiä ja viileän raikasta kotisimaa, sinivalkoista tai sinivihreää vappuhuiskaa, joskus jopa sinistä pyöreää palloa, myöhemmin pyös punaista. 

Myöhemmin valikoima laajentui, kun pikkusiskot kasvoivat.Tippaleivät, jotka meikäläisen mielestä eivät maistuneet juuri miltään, muuttuivat pian pelkiksi munkeiksi, joko sokeroituina mutta mieluimmin ilman ja kahvin kanssa nautittavaksi. 

Sima jäi mieleen juomana, jota joi mielellään, kunhan se ehti hieman vanheta tai ellei siinä ollut liikaa makeutta tai sokerin makua.

En ole koskaan pitänyt sokerin mausta lapsuuden jälkeen ja inhoan yhä vielä, etenkin jos munkki on sokeroitu, tahtoo kaikki muukin olla sokeroitu yhden syötyään.

Edellä mainittuja lasten seikkoja lukuun ottamatta lähitienoolla ja kotiseudulla ei juhlittu vappua mitenkään erityisesti. Kunta taajamissa oli tietysti omat tapahtumansa, kuten sisällis-sodan muistelu tilaisuudet hautausmailla ja puolueiden vappupuheet.

Vappua pidettiin turhana arki-pyhänä joka katkaisi normaalin arkityön rutiinin. Meille lapsille isä kertoi vapun olevan opiskelijain, työväestön ja ylioppilaiden juhlan aikaa, eikä meillä ollut kumpiakaan, joten meillä ei ollut siinä mielessä syytä vapun viettoon.






Vappu kului työn merkeissä ja aikuisena se oli jo menettänyt kaiken merkityksensä, lapsilleni hankittuja palloja ja muuta siihen kuuluvaa rekvisiittaa lukuunottamatta.
 (Kuljettaja ja kone, molemmat 178 cm korkeat >>>)

Työelämän aikana vappu, samoin kuin monet muut "arkipyhä-päivät" olivat mielestäni turha keskeytys, rikkoen ehyen työviikon, turhana keskeytyksenä juuri talven jälkeen alkaneelle sesonki kaudelle.
Tämänlaisena se on säilynyt näihin päiviin asti ja myös säilynee elämäni loppuajan. 

Mutta vappu ei ole poikkeus, olen pitänyt turhina myös monia muita keskelle viikkoa sijoittuvia arkipyhiä lähinnä töiden takia, joskin taas toisaalta pidän siitä että ne lähes kaikki on palautettu samoille vanhoille paikoilleen jossa ne ovat nuoruudessani olleet, samoille kuin ne uskoakseni ovat myös muualla.


                


Rullaati Twist
On elo lyhyt, kuin lapsella paita.
Muutahan siitä ei sanoa saa.
Siks murheista itselles karsina taita.
Veljet on tässä meil riemujen maa.

Kevättä kestää vain neljännes vuotta,
Riennä siis joukkoon sä riemuitsevain.
Ystävä, nuori et liene sä suotta. 
Lyö kädet yhteen ja laulele näin.

Hei rullaati rullaati rullalla rullaa,
Rullaati rullaati rallalla lei.
Voimalla tiedolla taidolla tullaan
Yhdy siis joukkoon ja laulele näin.

Toivotan kaikille Hauskaa Vappua 2013.

Täysikuu 25.4. 2013

Auringonnousu 5:33.  Auringonlasku 21:14. Päivän pituus 15 h 41 min. + 10 c.

Tuleva yö on hetki jolloin täysikuu kohoaa taivaalle. 
Ehkä taivas on yhtä kirkas kuin eilen, kuun heijastusta kosken virrassa katsellessa, tuntui kuin ilta hetki olisi pysähtynyt hetkeksi paikalleen.

On hyvä istua kevät raikkaassa iltahetkessä kuunnella veden solinaa, miettien minne päivällä suvantopaikassa viihtynyt joutsen pariskunta on mennyt, jääneet paikalleen, tai lentäneet laajalle järvialueelle.

Katson kaukana loistavaa kuuta, kahta hieman lähempänä olevaa tuikkivaa tähteä. Ajatuksissani kuulen iloisen naurahduksen ja matalan äänen sanovan, lähdetään.

Tämä on se kohta 
salama on hetkeksi 
seisahtanut taivaalle 
ja kurjet löytävät etelän sulistaan. 

Tämä on se kohta yötä. 
Kukkuroillaan meistä.
Edemmäs emme pääse.
Takaisin emme tahdo.
Tähän emme voi kauaksi jäädä.

Tämä on se kohta.
Tähän kohtaan tahtoisin painaa pääni.
-Tommy Tabermann-

             

Nousten autoon suljen oven hieman viivytellen ja tuota pikaa olen tutussa paikassa.
Vain muutama tunti, kuun valo vaihtuu aamu auringon kirkkaisiin säteisiin.
Aamukahvi tuoksuu, skype ilmoittaa viestin saapuneen...

Kai toiset maantielle syntyy 
ja kuuluu kulkemaan
Ei etsi onnen saarta, sateenkaarta 
kulkee muuten vaan.
Ei mieti huomista päivää 
ei kaipaa eilistään
Ei vuoda kyyneleet lähtiessään.
Tie kulkee tie jatkuu 
se vaatii miestä kulkemaan
ei itse sure miksi kulkuriksi yksin sattuikaan
Ei mieti minne matka vie 
tai missä kerran päättyy tie 
kun syntynyt on kulkemaan.

Ei etsi aihetta jäädä, 
ei syytä mennäkseen
kun kuulee kutsun sieltä valtatieltä
lähtee uudelleen.
Ei mieti huomista päivää
ei kaipaa eilistään
Éi vuoda kyyneleet lähtiessään.
Tie kulkee tie jatkuu
se vaatii miestä kulkemaan
ei itse sure miksi kulkuriksi yksin sattuikaan
Ei mieti minne matka vie 
tai missä kerran päättyy tie
kun syntynyt on kulkemaan.

Tie kulkee tie jatkuu
se vaatii miestä kulkemaan
ei itse sure miksi kulkuriksi yksin sattuikaan
Ei mieti minne matka vie 
tai missä kerran päättyy tie
kun syntynyt on kulkemaan.
Tie kulkee tie jatkuu...

Kiitos vierailuista.
Hyvää päivän jatkoa.

Usvaan kadonnut... (tanssi maxi)

Laitan pienen riimityksen, koska tuo kadonnut plogi tuottaa pientä harmia.

            

Laitoin tunnisteita muutamiin plokeihin, alkaen tuolta vanhimmasta päästä, jossakin vaiheessa esille lipsahti vanha konsepti joka oli tarkoitus poistaa pysyvästi.

                                                             Finnish version Nyt se on ollut virtuaaliseen usvaan kadonneena hetken aikaa, joten on parempi kun jokin muu teksti tulee sen tilalle.

Laulun sanoin: 
On jossain suo takana metsien, jost nousee usva ikuinen.
Näin kerrotaan oli kerran ritari, matkalla neitoa noutamaan.
Kävi halki metsäin hän ratsullaan, tuon armaan neidon sieltä omaksi hakemaan.
Niin ratsun vei hän ohi vaarojen ja löysi suon tuon usvaisen.

Hän raudikon nyt ohjas polulle, ja sumuun häipyi ritari.
Ei askel hevosen osunut kohdalle, vaan suohon vaipui hitaasti.
Nyt kyllä usvaan käy ratsullaan, vain haavekuva nuoren uljaan kosijan.
Hän ratsun vie nyt ylös kuutamoon kunnes se häipyy usvaan suon

.  

Kuka sen tietänee!
Ehkäpä usvasta kuitenkin ilmestyy joku, kenties juuri hän, jota olet kaivannut.

Kiitos sivustojani seuraaville.
Hyvää illan jatkoa. 

Musiikki tuokio - illan hiljaisuuteen

Iskelmä musiikki on aina elänyt ajassa, se on ollut aina vahvana mukana. 
Se on nähnyt sodat ja kurjuudet, myös ihmisten ilot ja riemut.
Tämän kuukauden aikana ensimmäiset tanssilavat avaavat jälleen ovet, kesän ajaksi.

            

                                Danny & the Islanders East Virginia (1964)

Nykyaikana iskelmä, Shlager, Hit (Iskusävelmä = iskelmä ) joista se meillä on saanut tunnetun nimensä, on murroksessa ja tullut lähes samaan lopputulokseen kuin niin moni muu perinteinen tottumus, myös se, on alkanut tulla lähelle pitkän tien päätä.

Iskelmä oli myös laji jonka esittäjä, esiintyvä solisti, pysyi huipulla lähes koko ikänsä
säilyen suosittuna 20 - 40 vuotta.  Usein alkoholi tai sairaus päätti pitkän uran.

Tony Ramon = Reijo Hirvelä

Iskelmä musiikki, iskelmä tanssilavoinen kulttureineen, markkinointeineen sellaisena
kuin sen täällä monet ovat oppineet tuntemaan, ja siihen liittyvä perinne katoamassa.
Maailman mittapuulla katsoen iskelmä kausi on ohi mennyttä aikaa, aikakausia jotka elävät vielä ihmisten mielissä tai erilaisina tallenteina, niissä vielä hetken säilyen.

Tämän pitkän perinteen tilalle on tullut ns pop-rock iskelmä. Vaikutin joka etäännyttää ihmiset yhä kauemmas tuosta pitkä aikaisesta traditiosta, niin myös tanssi lavoilta. 

Perinne on ollut pitkä, jossain on sanottu, että 1940 - 1960 lukujen iskelmien tuotanto oli maailman mittakaavassa niin suurta, ettei sen jälkeen ole kyetty tekemään yhtään uutta sävelystä, vaan kaikki ovat enemmän tai vähemmän näiden muunnoksia tai paremmin, niiden uusia sovituksia.

Iskelmä musiikin juuret ovat vahvasti yhdysvalloista, jossa se muodostui (Skotlanti sekä Irlanti) perinteisistä kansanmusiikeista, siihen vaikutuksensa antoivat myös eurooppalainen kamarimusiikki ja operetit.

Vaikka coyntry musiikki vaikuttaa ehkä eniten niin myös latinan rytmit jotka ovat suuri vaikuttaja kevyessä- tai tanssimusiikissa, jollaisena ne meillä paremmin tunnetaan. Iskelmä on kertovaa, aiheina usein rakkaus, intohimo, pettymys, katumus, unelmat.

Tunteelliset sanoitukset kertovat pienen kertomuksen jostain edellä olevasta aiheesta. Suomessa iskelmä on saanut paljon vaikutteita slaavilaisesta melankoliasta ja lauluista. Meillä iloinenkin iskelmä soi tästä johtuen useimmiten molli voittoisena.

Iskelmä on tanssittavaa musiikkia, erityisesti kumppanin kanssa, jollaisena se on saanut skandinavian maissa kesän tanssilavoilla suuren suosion. Kesä ajan tanssilava kulttuuri on vielä olemassa ja vielä jonkin verran voimissaan, vähenemässä kuitenkin, osasyynä järjestävien tahojen talkoo työn hiljaa hiipuminen.

Esiintyjiä vielä löytyy, kuitenkin yhä harvempi heistä on sellainen joka saa tanssivan yleisön mukaan tunnelmaan, yhä harvemmassa ne, jotka vetävät yleisöä puoleensa   missä tahansa esiintyvät. 

Elämä muuttuu hektiseksi. Hyviä laulajia ja esiintyjiä on edelleen paljon, ja yhä uusia syntyy ja pyrkii pinnalle, jossa he kuitenkin ovat vain hetken, kuka yhden kuka kaksi tai jopa kolme vuotta, jonka jälkeen esiintyjän suosio on loppuun kulutettu. 

Kuvio toistuu, uusi yrittäjä viipyy ja viihtyy hetken, kunnes jälleen... . ..on uuden yrittäjän vuoro, laajasta tarjonnasta tai oikeammin sen ansiosta...

Kulta-kuumetta.

  


Hetkeen ei ole tullut kirjoiteltua josta pahoitteluni Teille, hyvät sivustojeni seuraajat.
Uteliaan, joka paikkaan ehtivän matkija linnun johdattamana rohkaistuin naputtelemaan muutaman sanan tänne virtuaaliseen maailmaan. 
Kenties ehkä viserrettäväksi ;) kelpaavan.
----------------------------------------------------------
Meillä suomessa ei ole villin lännen kaltaista kulttuuria, mutta helposti siihen verrattavana tai synonyyminä villin lännen kulttuurille, sen miehille, meillä on Lappi.
Lappilaisuus esiintyy paljolti saman kaltaisena elinpiirinä kuin cauchot tai cowboyt meille ovat näyttäytyneet
Niin ollen on luonnollista että kultakuumetta esiintyy myös pohjoisen lapin seuduilla.
Näistä aiheista (kullan kaivuu, tukin uitto, metsätyö) on valmistunut myös elokuvia.

Suomi on pitkä, mutta kohtalaisen pieni pinta-ala verrattuna moniin suuriin maihin joista kultaryntäykset ovat aikoinaan tulleet tunnetuiksi, suurimpana niistä Kalifornian kultakuume. 

Myös Suomessa oli omat kultaryntäys kautensa. Ensimmäinen 1800 luku Kemijoki ja hieman myöhemmin Ivalojoki tienoilta. Toinen pienempi ryntäys osui (Lemmenjoki) 1949-1950 luvuille. 

Tuohon aikaan sijoittuivat myös suuret nälkävuodet, ihmisten nääntyessä nälkään 1866 - 1868 välisenä aikana, jolloin suomi menetti väestöstään kuolleina kahdeksan
(8) prosenttia. Kato oli pohjois suomessa pahimmillaan 1857 jolloin englannissa ja skotlannissa sekä irlannissa kerättiin avustuksia nälkiintyneitä varten.
Myös Ruotsi kärsi nälänhädästä.  

Vielä vuodet 1862 ja 1865 olivat pohjoisessa vaikeita, joista väkeä muutti norjaan sekä ruotsiin, osa venäjälle aunuksen kuvernaattiin. Vuosi 1866 oli erittäin sateinen joten kylvettyä ei saatu. Siemenviljaa poltettiin paljon alkoholiksi, joka teki hyvin kauppansa, Tämän johdosta määrättiin kaiken kotipolton kieltävä laki. Olojen parannuttua kotipoltto pysyi edelleen kiellettynä.

Talvi 1968- 1967 oli edelleen ankara ja kato koitteli pahiten Häme, Satakunta, Pohjanmaa, Pohjois-karjala, alueita jossa väestöstä menetettiin jopa 20%. Talvi tuli aikaisin, viljalaivojen jäädessä vieraisiin satamiin. Venäjän, Ruotsin ja muiden maiden avustukset olivat vähäisiä.

1968 alkaessa nälänhätä oli pahimmillaan. Tammikuussa kuoli 8000, helmikuussa 9400 maaliskuussa 14500, huhtikuussa 20600 ja toukokuussa 25200 ihmistä.
Vuoden aikana kuoli kaikkiaan 137.700 henkilöä.
Pahiten kärsivät Kuopio, Vaasa ja Oulu läänit, sekä Satakunta.

Kesällä 1868 säätila oli hyvä ja sato onnistui. Nälkävuosien jälkeen maataloutta  monipuolistettiin ja infrastruktuuria ja teollisuutta kehitettiin jotta tulevaisuudessa voitaisiin nälkä ongelmilta välttyä hieman paremmin. Myös teiden kulkuyhteyksien parantaminen aloitettiin ja rautatie verkkoa alettiin kehittää.

Suomen senaatin 1860 lähettämä retkikunta alkoi kartoittaa maan kultaesiintymiä.
Retkikunta kartoitti Lappia kesällä 1868 jolloin Ivalojoesta löytyi kultaa joka varmistui parissa päivässä Lapin suurimmaksi esiintymäksi. 
Kaksi Kalifornian kultakentiltä kokemuksensa hankkinutta kaivajaa, Jakob Ervast (Oulu) löysi yhdessä Nils Lepistö (Raahe) kanssa kultaa (Ivalojoen Saariporttikoski) syyskesällä 1869, kaksi (2) kiloa kultaa jolloin todellinen kultaryntäys Ivalo joelle alkoi kesällä 1869 jolloin viranomaiset perustivat alueelle kultalan. Kruunun stationin.

Tuohon aikaan hallitsija oli Aleksanteri-II jonka ansiosta Suomi alkoi kehitysvaiheen itsenäisen valtion kaltaiseksi maaksi. Eräs josta voimme olla ylpeitä on vapaa yritystoiminta joka tuolloin sai alkunsa, sen ansioita ja seurauksena euroopan vapaimmat kauppalait, niiden säännökset.

Sairaiden ja köyhien hoito sekä kouluopetusta kohennettiin ja maanteiden kuntoa alettiin parantaa. Kunnat (Church village commune) syntyivät ja muutama uusi kaupunki perustettiin. 

          
Aleksanteri-II hyväksyi asetuksen kullan etsinnästä josta toimesta, sen seurauksena seudulle alettiin rakentaa Kultalaa. Kevät talven 1870 aikana Kultala valmistui valtion viranomaisten tukikohdaksi, jossa viranomaiset jakoivat etsintälupia, valtauskirjoja, lunastivat kultasaaliin, perivät verot, valvoivat järjestystä, laativat tehdaspiirikarttoja. 
Kultala, sen stationi oli myös paikka jossa toimi myös leipomo, väentupa ja kapakka.

Valtion palveluksessa oli 38 miestä joiden lisäksi Kultalassa oli kapakka joka houkutti tehdaspiirien omistajia kuin työmiehiä. Kaivajien määrä oli yli 500 miestä, eniten kotimaasta, mutta myös muualta. Kultalan toiminta hiljeni 1880 luvulle tultaessa.
sen päärakennus korjattiin revontuli tutkimusta varten.
Seuraavien vuosikymmenien aikana kultapalstat ja rakennukset vuokrattiin yksityisille

Eräs Frans Josef Björklund oli osallisena 1870 Ivalojoen kultaryntäyksessä. Tarinan mukaan hän ryyppäsi kaikki rahansa Kultalan kapakassa, hoiperrellen erään puron rantaan sinne sammuen. 

Unessa hänelle ilmestyi vanha lappalais  eukko joka kehotti häntä nousemaan ylös kullan päältä. Herättyään mies kiirehti tekemään valtauksen paikasta. 
Paikka osoittautui yhdeksi parhaimmista josta huuhdottiin 1870  aikana yli 39 kiloa kultaa. 

Suuri löytö (Hangasoja) 1910 jolloin Aleks Kiviniemi löysi 385,36 gramman kokoisen josta irroitettiin ennen punnitusta yhtä sormusta varten tarvittava määrä.
Suurin löytö (Luttojoki) tehtiin 1935 jonka paino 392,9 grammaa, sen löytäjä Eevert Kiviniemi.

Toinen kultakuume aikakausi joka monelle on tutumpaa osuu 1949 - 1950 luvuille. 
Onhan tästä kertovia elokuvia kuten rovaniemen markkinoilla ja muita kuuluisuuksia kuten eräs hollantilainen nainen joka tuli aikanaan tunnetuksi lapin kultamailla.
    

  

Tämä Sylvia Petronella van der Moer, eräs oikea lapin legenda saapui suomeen lehti naisena, majoittautui helsinkiin, tutustui erääseen geologiin, lähti miehen mukana pohjoisen kultakentille, jättäen hotellilaskun maksamatta ja jäi Morgam ojalle kokki Tyyne Tähden apulaiseksi. 

Petronella auttoi ruuanlaitossa, siivosi, pesi pyykkiä. Hänen kerrotaan olleen ahkera
ja saaneen kullan kaivajien kunnioituksen, olleen iloinen ja miellyttävä, pyrkimättä kuitenkaan viettelemään miehiä.

Syyskuun lopussa 1949 Petronella lähti käymään Inarissa, tarkoitus palata takaisin siksi aikaa kun kultaa voitiin vielä syksyllä kaivaa. Poliisi pidätti hänet Inarissa tuon maksamattoman hotellilaskun takia, mitätöi hänen passinsa ja hänen tuli poistua maasta.
Oikeudessa häntä syytettiin maksamatta jääneestä hotellilaskusta, oleskeluviisumin
ylittämisestä ja väärällä nimellä esiintymisestä. Lehdissä tapausta uutisoitiin vakoilusta ja arvailuja hänen teoistaan kultamailla. Mistään ei ole olemassa näyttöä
tuota hotellilaskua lukuunottamatta.

Petronella poistui, jättäen miesten mieliin lähtemättömän jäljen sekä myös kultamaille.
Lemmen joen maisemissa kohoavat yhä miesten nimeämät Petronellan kukkulat.
Kullankaivajien ja lehtimiesten toimesta häntä yritettiin jälkeenpäin tavoittaa tuloksetta kunnes  2007 syyskuu alussa hollantilainen ryhmä löysi Petronellan osoitteen.
Hän asui New Albanyn kaupungissa Ohion osavaltiossa Yhdysvalloissa, käyttäen (äitinsä suvun kautta tulevaa) nimeä P Annick Vandermoer.

Lappi. Niin, siellä kullan etsintä ja kaivaminen jatkuu yhä pienimuotoisina, nykyisin tosin monin konevoimin avustamana. 

Oma onnen eldoradoni näyttäytyy pienenä hieman ääntelevänä kääreenä josta näkyy pienet kädet, sormet ja kasvot. 
Painoa on kertynyt syntymän jälkeen sellaiset 30 gr vuorokaudessa joten kasvua on. 
Rypistynyt iho on saanut kimmoisuutta ja lapsen pehmeää pyöreyttä. 
Tyttö jota olen odottanut saa vaarin herkistymään katsoessaan oman kodin vuoteella olevaa pikkuista.

Elämä näyttäytyy vaarin silmissä kultaa kallimpana, joka rinnalla muu kulta on vain  kissan kultaa.

Pupuja ja aprillipäivä 2013

Toisen pääsiäispäivän aamu valkenee hitaasti.  
Ilma on raikas, kevät-talven aamuinen ilma hieman harmaa. Pakkasta - 11 astetta.

Taivaan kannen peittää edelleen ohuet mutta tiheässä lähes toisissaan kiinni olevat hennot valkoiset pumpulimaiset hattarat, niiden välistä pilkahtaa kuulas sininen taivas.
Ensimmäiset auringonsäteet hohtavat kirkkaina huoneistoni ikkunan läpi, auringon kehrän noustessa yhä korkeammalle.



Keskiviikko, kaupassa asioidessani, tein tilaa edelleni pyrkiville ostoskärryille, joissa
istui pieni hieman vakava ilmeinen tyttö minua kasoen. Päästin vaunut ja kiireisenä käyttäytyvän äidin ohitseni. Äidin, jota seurasi kaksi muuta hieman isompaa tyttöä.
Koko tiimi ryhmittyi edelleni hedelmähyllylle. Katsoin ryhmää ja tajusin lasten olevan sisaruksia, vaunuissa olevan ehkä 1,5v, seuraava n. 3v ja vanhin n. 5v.   
Kaikki lapset oli puettu samoin, tupsukorva lakkeihin ja pääsiäiseen sopiviin värein.
Kun pysähdyin heidän taakseen, keskimäinen katsoi minua, ja minä heitä.
Sitten, malttamatta mieltäni, sanoin herran jestas, nyt näen ensimmäistä kertaa ihan oikeita, aitoja pääsiäsipupuja, mitkä teidän nimet mahtaa olla.

Neljä kirkasta silmää, ja parillinen määrä sopivan suuria valkoisia hampaita, joilla olisi voinut haukata vaikka betonia, katsoi minua totisena, pian hymyillen, keskimäisen sanoessa ujostelematta nimensä, jota en heti kuullut ja pian ilmaantui kolmas pari.
Iso sisko tuli apuun, ostosvaunuihin nojaten, eteeni asettuen, kertoi kaikkien nimet.

Nyt äitikin, pieni vaalea nainen puuttui puheseen, ja saimme keskustelua aikaiseksi.
Kertoi ja myös näytti yhden uuden pikku-pupun olevan pian tulossa maailmaan. 
Tyttöjen kassa (ja tietenkin myös äidin) syntyi pitkä vuorovaikutteinen juttelutuokio, joka sai ympärillä olevat ihmiset innostumaan ja hymyilemään aurinkoisesti, vaikka muutama oli selvästi harmistunut tälläisestä pikku hassuttelusta, sen näyttäen.

Hetken jälkeen jatkoin matkaani, mutta keskimäinen pikkuisista, jonka mukaani tuloa
ehdin kysyä, ehti jo kiintyä jollakin tapaa meikäläiseen. Pitkään heilutti, ja vielä monta
kertaa, kun näki minut vilahdukselta, vaikka heille kerroin, etteivät vanhemmat malta antaa lapsiaan pois. 
Eipä silti, kyllä tämä hetkellinen kiintymys oli molemmin puolista, etenkin kun lapset ovat aina aitoja, välittömiä ja teeskentelemättömiä, tämän ikäisinä ollessaan. 

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Maaliskuun viimeisen viikon aikana vierailijoiden määrä on ollut todella suuri.
Tuona aikana naapurimaa Venäjä ohitti Yhdysvallat vierailu määrässä, hieman kuin urheilukisa 10.000 m juoksun tapaan.

Kuitenkin, vaikka on vielä toinen pääsiäis päivä, on jo huhtikuu, on kesä aika joten lisään tähän hieman muutakin, kuten huumoria  sekä musiikkia ja tilannekuvia.

          

On hienoa, kun jalkakäytävät ovat olleet siistit lumesta jo pitkään. Nyt kadun reunan ja kävelytien välinen lumi on poistettu. Kulkiessa katson eteeni, lumipenkoissa olleet koirien runsaat jätökset ovat liiskautuneet asfaltin pintaan siihen jäätyneinä ja juuttuneina, kunnes liikenne ja hetkeä myöhemmin harjakone siistivät niistä osan, loppujen jäädessä tulevien kevät sateiden puhdistettavaksi.
Autoni on pysäköity kadun pihakadun reunaan, yhdessä monen muun auton kanssa. 
Ikkunoiden puhdistaminen on aina talvella ollut ihan oma taitolaji. 
Kauimpana olevasta talosta ilmaantuu aamulenkille mies ja koira.
Tämä säännöllinen tapahtuma on lähes jokapäiväinen vakio. 

Vakio tapahtuma on myös naapurin auton sekä oman autoni metsän puoleiselle reunalle syntynyt tapahtuma, riippuen siitä kummasta suunnasta tullessa koira hoitaa aamuiset tarpeensa. Mikäli he tulevat vasemmalta, saa autoni takarengas suihkun, ja naapurin auto hieman myöhemmin viereensä kasan, miehen tupakoidessa ja odottaen talutushihnan toisessa päässä. Mikäli he tulevat oikealta tapahtuma on päin vastainen.

Muutaman kerran jälkeen, autoani puhdistaessa, astuin näihin karkeampiin jätöksiin, opin pikapuoliin systeemin. 
On mukava kun voin kadun puolelta mennä autoon sisään, tahrimatta kenkiään ja tuomatta hajuja tai helposti tarttuvaa, autoon tai asuntoon tullessa.

Vaikka koira on ihmisen paras ystävä, kuten usein kuulee sanottavan, en silti ole koirille kiukkuinen. Muutamia niiden omistajista tosin inhoan, käytöksestä johtuen.
Voihan koirasta olla omistajaperheelle muutakin harmia, kuten kuva sarja osoittaa.

                                    Hyvää aprillipäivää kaikille vierailijoille.