Vetovoimaa

            

Kaikki me ihmiset, kierrätyksessä usein olevat, etsimme itsellemme unelmakumppania.

Minkälainen sitten tuo unelmakumppani meille kaikille itsekullekin on riippuu paljolti
meistä itsestämme, siitä minkälaisesta henkilöstä me uneksimme.

Millaisia luonteenpiirteitä tuossa toisessa henkilössä pitäisi olla voidakseen saada/olla
hyväksyntämme kohde.

Mikä tuossa ihmisessä olisi meille se kaikkein tärkein asia, joka ratkaisee ihastumisen.
Mikä ominaisuus siis olisi meille juuri se ratkaisevin seikka joka aiheuttaa valinnan.

Kaikilla on omat mieltymyksensä makujen, mallien, kokojen ja värien suhteen jota kenties vielä eroavat omien syntyperiemme, kotiseutujen mukaisen arvomailman takia.

Pitäisikö olla rikas, viisas, tunteellinen, nokkela, täydellinen rakastaja/-tar, vaiko vain ystävällinen ja huomaavainen ja ahkera, nuo toisen tarpeet huomioon ottava ihminen.

Olisiko se molemminpuolinen vetovoiman lumous, rakkaus, luotettavuus, vakaa emotianaalisuus, miellyttävä olemus, älykkyys. Nämäkö olisivat tärkeimmät.

Ainakin ne ovat niitä joita omalta osaltani eniten arvostan ja tulen arvostamaan.
Muut lisukkeena tulevat ominaisuudet olisivat näiden lisäksi pelkkää lisä plussaa.

Monet naiset, joiden ikä alkaa olla 50 paremmalla puolella ovat  lähes kaiken elämässään saaneet, kokeneet joten he uskoakseni useimmiten arvostavat eniten;
Sosiaalista statusta, jonka he toivovat suhteen kautta lisääntyvän, sekä tietysti siihen samalla liittyvää vaikusvallan kasvamista, kasvumahdollisuutta, kun miehet useimmiten etupäässä vain kumppanin ulkonäköä, tätä tärkeimpänä seikkana pitäen.

On naisia jotka rakastuvat miehen erilaisuuteen, niihin ominaisuuksiin, joilla hän poikkeaa sovinnaisista tapakäyttäytymisistä, ottamatta kaikkea kovin vakavasti.

Tälläinen mies kiehtoo naista, mutta hetken kuluttua naista alkaa kyllästyttää miehen lapsenomainen käytös. Tälläiseen mieheen nainen ei voine koskaan kyetä luottamaan.
Mieshän ei halua sitoutua mihinkään vastuuseen. Näin nainen tuosta miehestä ajattelee.

Miestä kiehtoo useimmiten, ulkonäön lisäksi, naisen itsevarmuus ja viisaus, huumori.
Hetken kuluttua tuo luonteenpiirre (määrätietoisuus) kuitenkin alkaa tulla liian dominoivan tuntuiseksi ja tuntua liian määrävältä käytökseltä.

Ristiriitoja alkaa tulla pian muistakin asioista ja aikaisemmin kiehtoneet ja yhteenvetäneet seikat johtavat suhteen lopahtamiseen, sen vaikuttavimpina tekijöinä.

Kun toinen ihminen imee mangneetin lailla luokseen, juuri niillä ominaisuuksilla joita ei itsellä ole, kannattaa olla varoa mikäli omat ajatukset haaveista toteutuvatkin.

Ihastus saattaa muuttua ärtymykseksi toista kohtaan, yhtä helposti kun se, kohtalokas vetovoima, aikaisemmin on vetänyt toista henkilöä puoleensa.

Tämä kohtalokas tekijä näissä eroon ajautumisissa on usein pieni ja huomaamaton sana. Erilaisuus. Se on sana jota pidemmän päälle emme toisessa osapuolessa tule sietämään pitkään.

Vastakohdat, kuten mangneettisuuden vetovoiman lait tekevät, vetävät ihmisiä aluksi toistensa puoleen. Mutta useimmiten täysin erilaiset henkilöt eivät kestä kauaa yhdessä.

Suhteessa tulisi kasvaa yhteen erilaisuuksien kautta, niitä sietämällä, ei niin että ne olisivat seikkoja jotka väjäämättä erottavat henkilöt toisistaan.

Olisiko tälläinen erilaisuuksien sietäminen ja siitä johtuva yhdessä olo oikeasti sitä paljon puhuttua rakkautta.

Sellaistako tuo rakkaus olisi.

Rakkaus - Riippuvuus

          

                        

Usein, kun tai jos, ollaan ns. parisuhteessa, saattaa pidemmän päälle käydä niin ettei toiselle osapuolelle, siis häntä kohtaan, ole tarjolla enää kuin vain mielivaltainen kohtelu, joka suhteen jäykistyttyä paikalleen, perustuu vain toisen osapuolen omiin tarpeisiin.

Siis niiden mukaiseen toteuttamiseen, vain hänen omista itsekkäistä syistään. Mikäli kyseisessä, esim. avioliitossa jossa on lapsia, toinen jäisi tälläiseen olotilaan siihen tyytyen, tulee siirtäneeksi jatkumon omille lapsilleen.

Vaikka lapset usein kärsivätkin vanhempiensa erosta, eron syynä on ysein valittu pienenpi paha, kahdesta vaihtoehdosta, josta tulee valittavaksi eron hetkellä se pienempi paha.

Paljon on olemassa myös parisuhteita joissa elämän käytösmallit aikuiselämään ovat kotoa opittuja, opittuja omilta vanhemmiltaan, jotka ovat/on kohdelleet muita perheensä jäseniään väärin, siirtäen näin omat käytösmallinsa omiin lapsiinsa jolloin se vaikuttaa myöhemmin aikuiskäyttäytymiseen, nais- tai mies- näkökulmastaan.

Usein myös vedotaan esim. uskontoon, jonka varjolla jäädään paikoileen liittoon, eikä uskalleta tällä syyllä lähteä, tai tähän vedoten, kun ei kestetä oman itsensä hylätyksi tulemista. Paetaan siis uskonnon syliin, tähän pelkojensa olotilaan käpertyen.

Vaikkakin ero on usein tälläisissa kylmissä suhteissa hyväksi, ajatellen vaikkapa lasten etua, kannattaa kuitenkin yrittää kaikkensa eron välttämiseksi.

Monet liitot ja yhdessäasumiset vaikuttavat meistä sivullisista, ulkopuolisista, useinkin
yksityis-helveteiltä, joita ne kyllä monesti tosiasiassa ovatkin, miettien miksi pariskunta ei eroa toisistaan, vaan kärvistelee epätyydyttävässä suhteessa.

Kuitenkin tuo toinen osapuoli on valinnut tiensä, kasvanut puolison/kumppanin rinnalle ottaen ja omaten oman vahvan itsenäisen elämän, roolinsa, näyttäen myös lapsilleen sen mallin, kasvun mallin, jossa voi nähdä kuinka ihminen voi kaikista vaikeuksista huolimatta itse selviytyä.

Tälläinen selviytyjä, joita me sivustakatsojat useasti säälimme, voivottelemme, onkin tyytynyt elämään roolissaan itsenäisesti, ilman kumppanuutta,saaden voimansa ja lohtunsa työstä, lapsista, uskosta, tai muista tälläisista. Kenties näistä kaikista, näyttäen usein ulospäin tasapainoiselta ja tyytyväiseltä omaan elämäänsä.

Mitä eron jälkeen käytämme ahdistukseen, hyväksymiseen, läheisyyden haluun, tai turvan puutteeseen, toisen ihmisen kosketuksen tarpeeseen, niin usein se on seksin harrastaminen.

Seksi. Vain se. Käytämme sitä silloin vain vallan ja lahjonnan välikappaleena, lentäen
suhteesta toiseen, haalien kokemuksia, seikkailuja, itseämme toteuttaen.

Tällöin meiltä on kadonnut tai katoaa se aito, kahden ihmisen keskinäinen, keskeinen
kahdenkeskinen luottamuksellinen seksi, jonkalaiseksi sen luoja alunalkaen on meille kaikille tarkoittanut.

Toisen kunnioittaminen väistyy takasijalle, jolloin toista käytetään vain omien halujen tyydyttämisen välikappaleena.

Ylläpidetään seksi, sen tarvetta ulkopuolisin yllykkein, muuntaen sen suoraan vain pelkäksi suoritukseksi, pelkäksi panoksi, teknisesti hiotuksi suoritukseksi.

Silloin se ei enää ole tunteellista toisen kohtaamista. Siitä puuttuu tuo aito, toisen lähellä, läsnä oleminen, ollen vain pelkkä suorituspainotteinen tapahtuma.

Avoimuus, kahdenkeskeisesti tässäkin asiassa on ratkaisevaa parisuhteessa elettäessä.  Sen ansiosta seksi ei enää ole väline, suoritus, vaan nautinnon lähde, meille kuuluva osa elämässä, joka tuo ja suo voimaa ja luottamusta elämän kaikille osa-alueille, antaen mahdollisuuden etenkin luovuudelle.

Tälläistä elämän vuorovaikutteista konkrettisuutta tarvitsemme kaikki, niin juuri me aikuiset.  Kannattaa siis yrittää hylätä elämän tyhjä sisällämme oleva tila, ja alkaa täyttää sitä tunteilla, sekä toisten, siis muiden ihmisten, tuen ja avun tarpeilla heiltä.

Kukaties, voisimme oppia vielä tälläkin ikää, rakastamaan ja tuntemaan, saamaan yhä rakkautta, toimiessamme epäitsekkäästi, toisten kanssa vastavuoroisesti.