perjantai 26. marraskuuta 2010

TALVIYÖ


                          

  

Talvella seison ikkunan luona ja ajattelen:
Kuinka ohut lasi eroittaakaan pakkasen ja lämpimän.

Mutta se kalvo on vielä hauraampi, joka eroitaa toisistaan
onnen  ja onnettomuuden
                                                                                                                               Erkki Melartin

Mutta tiedä, me voimme olla onnettomat ja kuitenkin onnelliset,
toivossa onnelliset, vaikka kärsiikin sydän kuluessä päivän hetken.
- Onnellinen! Silmä toivon riemua täynnä, mä tähtäilen taivaanreunaa,
vaeltaessani halki ohdakkeisen maan.

                                                                                                                                                                            Aleksis Kivi
                                                                      

2 kommenttia:

  1. Kaunista jälleen Sinulta!
    Kuinka ohut se lasi onkaan..
    ja kuinka herkkä tämä Eino Leinomme..
    Sydämeen ihan koskee..

    VastaaPoista
  2. Ole hyvä. Ja kiitos.
    Sydämeen koskee, sielu kärsii niin...

    VastaaPoista