Hyvää Uuttavuotta Kaikille.

                            

                           Joulunpyhien aika tuntui olleen monelle hyvinkin yksinäistä.
                           Tämän voi päätellä aaton ja joulu- tapaninpäivien lukijoista.
                           Monelle tämä netti tuntuu korvaavan muita ihmis-suhteita.
                           Nyt on ilmeisesti hieman vilkaampaa muilla elämän alueilla.
                           Mutta kuitenkin kaikille, vierailijoille, lukijoille, muille kaikille.
                           Vielä kerran.  Hyvää Uuttavuotta!    

                            

A Letter To My Heart

                 
                

                                       

    Vuosi vaihtuu pian. Uusi aika, uudet ajatukset. Pois menneistä, kammitsoivista.
    Valoisuus lisääntyy, jopa silmin nähden. Kuitenkaan vanhasta ei haluaisi kokonaan
    päästää irti. Intuitiivisyys ja puhumaton ruumiin kieli sen estävät, sitä vahvistavat. 

    Vuoden viimeinen päivä avautuu näkymään kauniin utuisena, talven huuruisena.
    Eilisiltaisen lumisateen aikaansaannos näyttäytyy pehmeänä lumikuorrutuksena.
    On juuri sopivan lauha (-8) keli, jollainen on jäänyt mielen perukoille nuoruudesta.

    Pieni pyöräretki auraamattomille jalkakäytäville, ja kyläkeskustaan, sitten odotusta,
    kenties jopa hieman toivetta, mikälaista uusivuosi tuo elämään, eri variaatioineen.
    Vanha siirtyy historiaan, ja seuraava vuosi 2012 on paljon ennustettu kohtalokas.
  
    Kohtalokas siis koko ihmiskunnalle, mikäli näihin moniin enteisiin on uskominen.
    Näin kertovat monet ikivanhat ennustukset, mayat, egyptiläiset, kiinalaiset, muut.
    Kaikissa näissä päädytään aina tuohon 2012 vuosilukuun. Ken elää, se näkee.
   
    Omasta puolestani toivon, ettei tuo olisi ennustus oli toteutumassa, millään tavalla,
    mutta toisaalta ihmiskunta, kehitys, on niin piittaamaton kaikesta muusta luonnosta
    että tosiasiassa se on vain ajan kysymys, milloin tuo muutos tapahtuu lopullisesti.

Uuttavuotta odotellessa.

                       

          

                                He ajavat kulkusin helkkyvin,
                                lumen laulu jalasten alla.
                                Kodin sauhu kukkulan taakse jää.
                                Lumi pakkasaamussa kimmeltää
                                kuin tähtiä kuvastamalla.

                                He ajavat kulkusin helkkyvin,
                                lumen laulu jalasten alla
                                yli valkean kimmeltävän maan.
                                Talot varrella tien, havut portaillaan
                                ja kynttilät ikkunalla.
                                                                                                                    Uuno Kailas               

Vain lunta kaikkialla

                       

                                       

    Rauhallista talvista keliä. Lunta, niin paljon lunta on kaikkialla, hiljaista ja rauhallista.
    Kaupunki on hiljainen, lähes uinuva. Samoin on tämä uudehko moision asuinalue.

    Hiljaista tuntuu olevan muuallakin. Muutama uskollinen lukija vieraillee yölläkin.
    Monet sentään päivälläkin. Mukavaa viettää iltaa lastensa ja lastenlastensa kanssa.
    Rauhallista tapanin jälkeistä toivottellen, mikäli alennusmyynnit sen suinkin saltivat.

    Hetken vielä viivähdystä heidän luonaan, sitten, jolkutellen kotia kohti, kuin kuvassa.
   

Mauno Kuusisto - Konstan Joululaulu

         

                                            Rauhallista joulupäivää kaikille.

                                            Hän syntyy jälleen, lapsi taivainen,
                                            taas riemukuorot korkeuden soi.
                                            Sen rinnalla on köyhää kaikki mainen,
                                            se yksin rikkahaksi tehdä voi.

                                            Kun sammuu auringot ja syntyy uudet,
                                            on raunioina vallat maailmain,
                                            Hän sama on, jos kulkee ikuisuudet. -
                                            Mun, ajanlapsen, synny rintahain!
                                                                                                                         (Immi Hellen)

Kauan odotettu, Jouluaatto.

                          

Joulupuu, joulupuu,

metsän kaikkein kallein puu!

Kirkkaat kynttiläs kun palaa

valaisten ja lämmitellen,

kyynel nousee silmää salaa -

kempä seisois värjötellen?

Tuotpa mieleen taivaan maat,

hyväks sydämemme saat.

                                                                                          Immi Hellen

Silver Bells.

                       

                Kiirettä pitää joulupukilla. Karkaa näköjään heti, kun silmä välttää.
                Nyt on palannut. Ilmeisesti hetken viivähtääkseen. Olkaapa hyvät.
                (Aiempi hyvän joulun toivotukseni lukijoilleni, tuossa plokissa) 
                        

Joulupuu on rakennettu

                         

                                         

    Aaton aatto terveiset kaikille lukijoilleni. Rauhallista joulun odotusta kaikille.
    Kylmää -26 kraatia kertoilee kone. Pyöräretkelle keskustaan, huomenna toinen.
    Huomenna kuusen asennus koristeluineen, joka tapanina jää päivystämään
    huoneiston rauhaa. Toivottavasti liika lumisade ei haittaa matkustamista.

    Rauhallinen joulu kotona. Pidän siitä. Toinen aatto elämässä kokonaan yksin.
    On hienoa kun ei tarvi enää hössätä ja hoppuilla lahjojen ja muiden kanssa.
    Riittää kunhan saa jotakin särvintä leivälle ja kahvin seuraksi pöytäänsä.
    Siinä se meikäläisen joulu mitä luultavimmin kulunee. Pari päivää kuluu äkkiä.

    Toinen pyöräretki. Pakkasta - 23. Ja mikä ihana talvinen raikkaus ja iltahetki.
    Kuu ja tähdet piilossa, ikään kuin odottaen tulevaa aattoa. Kaunista, hämärää,
    on se kuuluis sininen hetki. Kesän helle ei koskaan tavoita, tälläista tunnelmaa.
    Nyt, palattuani hetki sitten, pakkanen on jälleen kivunnut ylös, -27 asteeseen.

    (Kas, kas. Pukki näytti nukahtaneen matkallaan hetkeksi, mutta on nyt pirteä)
   
   

Talven sininen hämära ilta - Snowflake

                         
                               
                                 
                                     
 Valoisuus alkaa lisääntyä, ensiyönä, yö yöltä, lyhenee pimeyden hetket.                            

 Jokaisen talven sydämessä on väräjävä kevät, ja
 jokaisen yön hunnun takana on hymyilevä päivänkoitto.
                                                                                                               Kahlil Gipran

Ymmärrys ei ammenna lakejaan luonnosta, vaan säätää ne sille.
                                                                                                               Immanuel Kant

Kulkuset, kulkuset riemuin helkkäilee

                 

                                         

                                              Oi, joutuos kirkkahin joulu yö,
                                              oi, syntyös sydämihin,
                                              oi, syntyös syömehen jokaisen
                                              joka tutkivi: mistä? mihin?
                                              Oi, syntyös rauha mun rintaani
                                              kuin syntyi seimehen lapsi,
                                              sinä rauhani nuori ja naurusuu,
                                              sinä kukkani, kultahapsi.
                                                                                          
                                                                                                                                                         Eino Leino

Sinistä talvihämärää.

                        



                                           

    Hieno ilta. Todella uhkea täysikuu. Kirkkaana, kuulaana, matalalla.
    Kohta on käännekohta. Huomenna on käänne talven pimeydelle.

    Seuraava yö on jo hieman lyhyempi. Pohjoisen pallon puoliskon
    pimeän ajan jakso alkaa kääntyä valoisampaa suuntaa kohden.

    Taitoksen ajankohta talvipäivän seisaukselle on aamulla 7.30.
    Ehkä samoin käy myös muissa asioissa. Käänne valoisampaan.

Posti kulkee, täälläkin.

Erityiskiitos joulupukille muistamisestaan :) Kiva juttu! Kova työ tehdä kaikki. Kiitos!

Täällä takahikiällä missä postikin kulkee jälkijunassa, ilmestyen yleensä vasta iltapäivällä niin sattuu joskus toisinkin päin. Esim. Joulupukki saattaa piipahtaa ennen
varsinaista sesonkiaikansa huippua. Hyvä niin, muun ruuhkansa helpottamiseksi.

Näin joulun alla tulee myös kortteja, vaikkakaan en ole niitä enää vuosikausiin (12v)
lähettänyt.  Lapset ja sisarukset, sukulaiset ja perhetutut, kaverit lähettelevät niitä.

Herttaisen kauniita, söpöjä, on nuo itse tehdyt, joita etenkin nuorimmaiseni on viljellyt
aina ylioppilaskutsujaan myöten. Kummallisen mallisia saksia nykyisin valmistetaan.

Usein näin joulu alla olen lähetellyt esikoiselleni jonkun elintarvike paketin leivontaan.
Melassi siirappi, siis tumma, jota sieltä kait ei ole kovinkaan hyvin saatavilla, erityisenä suosikkina, sekä lasten pilttiruokapurkit, kardemumma (kok), karamellivärit suosikkeja.

Hassua koko hommassa on ollut, tuo lähetys asia. Paitsi että viimeinen 3prk sekä muutaman karamelliväripötkylän lähettäminen maksoi 58,80 toisen luokan pakettina.

Aikaisemmin kun lähetti pääpostilta, sai 40€ hintaa parin - kymmenen kilon paketin.
Mikäli sen laittoi pikapakettina, perille meno kesti eurooppaan 8-10 päivän ajan.
Tavallisena postipakettina, ykkösluokassa perille perjantaina ennen kolmea lähettäen, vain neljä paivää, ja perillä.  Mikähän kumma noita pikapaketteja viivästytti.

Nyt tämä viimeiseni, juuri ennen lentolakon päättymistä, joten perille meno kestikin tuon päivää vajaat kaksi viikkoa, ennen perille saapumistaan.  Mikäli toimitus osoite
ei olisi ollut työmaalle, vaan kotiin, perillemeno olisi kenties ottanut päivän pari lisää.
Siellä kun työhön lähtöön ja paluuseen matkoineen, menee aina tuntitolkulla aikaa.

Joulukorttien selailua aamukahvin aikaan.

                         

         Huomenet taas tasapuolisesti kaikille, hyvin nukuttujen yöunien jälkeen.
         Tasaisena näkyy suden tuntien aikaan yövierailut. Valvoo, vaan ei nuku.

         Kenties työ, joka valvottaa, ehkä joku muu syy. Kenties niin kuin itselläni
         nuorempana. Kuvittelin tähtiä, niitä kahta, jotka katsoivat vastaan kirkkaina,
         loistavina, ja jotka olivat niin lähellä, kunnes ne liukuivat tavoittamattomiin
         juuri kun olin ne kiinni saamasillani.

         Ne, olisin halunnut pitää, kerran löydettyäni, en saanut, juuri siksi tahdon
         niille aina soittaa ja laulaa, yhäti vieläkin tavoittaa. Toisia, samankaltaisia
         matkallani tuskin koskaan tulen kohtaamaan.
         (Tummanpunainen. Sen värisestä autosta lauloi aikoinaan Eero ja Jussi)
         
         Enää muutama päivä,  ja joulu  ns. paremmalla puolella, uusivuosi alkaa.
         Tähdet, tähdet. Mitä onkaan tähtiin kirjoitettuna kohdalleni, ensi vuodelle.

Aika virtaa kaihoten.

                           

                                                               

On yö niin hiljainen, lauha,
vain välkkää tähtien vyö.
Ja maassa taivainen on rauha,
kuin odottais ihmettä yö.
Ja palmujen latvat tummat
ne ääneti unelmoi,
ja sävelet uudet ja kummat
läpi ilmojen enteenä soi.
                                                              Immi Hellen

maximex: Rantaelämää.

maximex: Rantaelämää.    (klik. ja suoraan sivulle)

Tässä on eräs keskiyön, sekä aamuyön tunteina paljon mielenkiitoa herättänyt plogini.

Tämä Rantaelämää kirjoitus löytyy plogisivultani 11.11.2010 päivämäärällä.
Musiikkivideo liittyy eräisiin ns. "ulkoministerin"  muualla tekemiin komentteihin.

Toinen huomion arvoinen seikka, selkeästi teemaltaan suunnattu, tulee tällä hetkellä parhaillaan televisiosta. 

Yle TV2 Seitsemäs taivas.  Maarit Tastula / Katriina Järvinen,
Sosiaalipsykologi. Psykoterapeutti.

Mikä feminismissä meni pieleen.                     

Ainakin yhden katsojan mielestä ohjelma käsittelee sitä, kuinka teennäistä, diivailevaa
turhan tärkeätä, hienostelevaa, itsensä yliarvostamista, nykyajan naisten elämä on, kaikkine vaikuttimineen, myös kuinka onnistuvat lapsiensa kieroon kasvatuksessa. 

Kannattaa katsoa mitä asiantuntija puhuu aidosta naisellisuudestakin.

Kiitos tälläisille ohjelman tekijöille ja niissä esiintyville oikeille eri asioiden tuntijoille.

Joel Hallikainen: Kun kynttilät syttyy

Huomenta kaikille tasapuolisesti. 

Hieno, rauhallinen sunnunta aamu päivä. On tosi hienoa saada olla omassa rauhassa
ja olotilassaan. Tämä näin joulun tulemista odotellessa. Tosin en ole koskaan oikein osannut ns. pitää pyhiä.  Kodista poissani oloni alkoi heti kevään tultua, lumien sulettua ja oli äitienpäivän tietämissä huipussa, työni sesonki luonteisuuden takia..

Tämä tarkoittaa siis sellaista perheeni luota poissaoloa, jonka yhdessäolo oli heille tärkeätä, ja joita en kovin monesti voinut jäädä pitämään, kuin oman työni takia piti lähteä aina silloin, kun työtä oli tarjolla. Hätäisesti ehti ehkä jotkut synttärikahvit ehtiä
päivän aikana äkkiseltään piipahtaessa nauttimaan, lasteni kanssa.

Velka ja nälkä pitävät liikkeessä. Ne ovat aika mahtava liikkeelle kannustava voima. Oman työn luonteen takia yritin parhaani mukaan lapsilleni kuitenkin aina avioliiton aikana, varsinkin näin jouluna hyvittää kaikki vuoden poissaoloni, joskus jopa kaikki kerralla.

Joulun jälkeen työssäni alkoi myös usein sellainen rauhallisempi aika, jonka jälkeen näin talvi kausina työt olivat usein satunnaisia, ja lyhyt kestoisia. Tämä oli sitä lepoaikaa, ja myös monta pientä hektistä keskustelun aihetta antanutta, saati herättänyttä aikaa ja aikakautta.

Mutta kaikkeen tottuu. Nyt nuo pyhänseudut ovat edelleen niitä "tarpeettomia", joskus jopa yksinäisiä, mutta jouluaattona en mielelläni edelleenkään lähtisi matkustelemaan,
vaikka lapseni ja sisarukset sitä toivovat.  On hieman orpo olo olla muualla, tuntea oma joukkoon kuulumattomuutensa, katsella toisten joulun viettoa palatakseen sitten omaan koloonsa, ja olotilaansa, toteamaan tosiasiat, karua ja yksinoloa, yksinäistäkö. Päätelköön itse kukin osaltaan, mitä se sitten kenenkin kohdalla saattaa olla.

Muistelua, ajalta -74 alkaen.
Rauhallista. Mutta kuinka jännää tämä joulua edeltävä aikakausi onkaan, etenkin nuo
odotuksen jännityksen siivilöittämät tuokiot. Odotus tuokiot jolloin ei tahdo edes yöllä 
saada nukutuksi, kun pitää ehdottomasta uteliaisuuden halusta saada selville mitä kaikkea onkaan kätketty jonnekin piiloihin. Tämä into syrjäytti aina kaikki muut riennot.

Lapsuudesta muistan aina nuo isojen, pienten, tyttöjeni uteliaat, terhakkaat, touhua täynnä olevat kipittelyt, vikkelät kintut, jotka ravasivat jokasuuntaan, milloin minnekin, noustiin jyrkkiä portaita vanhan hirsirakennuksen yläkertaan, paikkoja tutkimaan. Silmät suurina ihmeteltiin ja etsittiin löytääkseen, kun he toinen toisilleen tärkeitä, vain heidän omia keskinäisiä salaisuuksiaan kuiskutellen. Saparot heiluivat, ja silmät loistivat kirkkaina, katsoessaan viattomasti takaisin isää kohden, hyväksyntää anoen.
Turjake sentää. Pakko oli kääntyä pois ja alkaa nauraa, toivoen ettei muksut huomaa.

Kirjoitettiin joulupukille, ja saatiin apua, joskus jopa soitto kutsulla naapurimaista, tuon tilanteen ja myös muut asiat kiireesti selvittääkseen. Pukilta ei saatu kuin etäinen viesti, mutta onneksi oli tuo tuuraaja, arvostettu naapuritalon vanhus hänkin.

Häneltä se varmaan heruisi apu tai ainakin etätuki, nykykielellä ilmaistuna. Olihan hän sentään orkesterin luotettava ja arvostettu johto hahmo, ja tunnettu kuoromusiikin suojelija, jota kaikki läheisemmin tuntemansa kunnioittivat laajasti.

Lisäksi hänellä oli tuo tunnettu, tunnustettu ryhmysauvansa. Mikäli tuolla viimeistään ei onnistuisi kampeamaan haittatekijöitä sivuun joulu salaisuuksista, hieman kuin kerenskyn  aikoinaan suomalaiset suohon laulamalla, niin taikoisi, ellei nyt muualle, niin ainakin suohon sammakoksi, niin kyllä asiat taas alkaisivat lutviutua ja sujua mallikkaasti.

Harmi kyllä. Suon silmäkkeet ovat jäässä. Mutta kyllä sille nyt närhen munat näytetään,
onhan tässä koko trumpetti patteri tukenamme, ja laaja tanssi musiikkituntemus takana. Sieltä parketilta ei niin vaan sivuun joudukkaan kun nyrkkeily ja painikehistä.
Tuoksutkin on huomattavasti raikkaammat.

Kukapa näin mokomaa joulunaikaan tuota kaipaisi, saati muistaisi tekstiä, jolla tuo mokoma aikoinaan kehtasi ilmoittaa, että vaikka kaikki on jäänyt jo taakse, niin halutessaan hän voisi, näin tahtoessaan, nousta huipulle.

Mutta eihän se merkityksetön tuollaisessa onnistui, ei, eipä tietenkään. Senhän voi jokainen todeta, tai päätellä itse omalta osaltaan, nuupahtaneiden katsoja lukujen perusteellakin.

Luuseri, mikä luuseri. Kaksois-jakoinen. Jekyll-Hyde, Jing-Jang, ja vielä Sing-Song.

Ainiin. Onko joillakin hätä joulupiparien perään, niitä ei nyt tälläkertaa tarjoile Fazer,
vaan joku mextra.

Sil Vous Plait, Mon Ami! :)                                                                  

Musiikkia iltaan.

                           

    Ihanan raikas iltahetki. Sopivan kirpeätä keliä. Kaunis kuulas kuutamo ilta.

    Kun seisot kirkkaiden tähtien alla, älä valita, ettei elämässäsi ole valopilkkuja.

    Mutta, kun ilta ehtii jne....  niin isoveli valvoo, vai olikohan se kuitenkin pikkusisko.
    Tehokkaasti, tapansa mukaan, toivottavasti. Pääasia on että joku meistä huolehtii.

    
    

Se onko oikein...

      
  

Notice!

Att: Selityksiä ja anteekspyyntöjä.

To:  Kirjoitukseni johdosta.

Viitaten muutamiin kirjoituksiin ja eritoten omaani, sekä muutamiin kommentteihin, haluan kohteliaimmin saattaa tiedoksenne seuraavaa.

Kyllä olen anteeksi pyynnön velkaa.  Se on selvä. Selvää on kuitenkin se, ettei se aina koske yksinomaan minua, vaan eräitä muitakin, joten ilmeisesti tämä kirjoittelu on jäämässä turhaksi, mutta tulkoonpa nyt tällä kertaa tämäkin kirjoitus näin tehdyksi.

Tässä on kuitenkin eräs seikka, seikkoja, jotka kaihertaa mieltänne kysymyksillä, sen taustatekijät, joita kaikkia vaikuttimineen kukin arvuutelkoon edelleen tahtonsa mukaan omassa mielessään.

Tässä kuitekin omani, tai versioni siitä, kuinka sen kukin nyt sitten haluaakin tulkita, tahi murre alueiden sana varasto tai sana käytäntö perustein haluamakseen tehdä.

Aikoinaan, mistä kaikki sai alkunsa oli minun jatkuva, yli kaksi viikkoa kestänyt morkkaamiseni tuolla e-kontaktin sivustoilla, joka ei ollut millään laantuakseen.
Siinä reviteltiin julkisuuteen kaikki nimimerkkini ja alkukirjaimieni henkilökohtaisuudet, joista tuolla sivustolla kirjoitelleista ihmisistä tiesi vain kaksi ihmistä.

Kumpikaan näistä ihmisistä ei tiennyt samoja asioita, tosin eron ollessa vain muutama
eri seikka. Tähän osallistuivat täällä nykyisin kirjoittavista henkilöistä muutama.
He itse tietävät ketkä siihen ovat osallistuneet,  poikkeuksena se etteivät kaikki kykene totuutta myöntämään, saati hyväksymään, itse itselleen vieläkään.  Riekkuminen oli päivittäistä, 5-10 plokivihjailu pilkantekoa.

Tämän jälkeen kun näiden kirjoittelu oli lakannut, kaikki seestynyt välirauhan ansiosta, johon tunnusteleva pyyntö tuli vieraan puhelimen taholta, ensitiedusteluna.
Kompromissipäätös tuli ja  asiasta saatiin sopu aikaiseksi. Kommentointini lopetin.

Sen jälkeen alkoi noin viikon kuluttua, erään toisen toimesta jälleen sama räpätys ja pommitus, kestäen hieman yli viikon. Tähän osallistui myös eräs toinen osapuoli vähintäinkin kunnialla, kortensa kekoon kantaen. Riekkujia yhteensä oli kaikkiaan viisi

Eipä siinä mitään, kaiken lisäksi tuo, ennenkin mukana ollut, oli ainoa joka osasi kunnolla vittuilla, kervistellä, sekä ennen kaikkea rohkeni sitä turhia kainostelematta, meikäläiselle tehdä, tosin omassa plogissaan. Tälläistä räväkkyttä kaipaa, tämän tekopyhän lässyttelyn sijaan, josta täällä paljon saa kuulla, tai jopa lukea, mikäli luku halukkuutta esiintyy. Mulla ei isommin ole. Sananvapaudessa kuitenkin elämme.

Tilanne E-Kontaktin plokien loppuaikana; Nyt tuo eräs kyseinen henkilö joutui hieman heikoille, samasta syystä, josta kaverini vaimo lopetti itsensä, eli pillerien ja viinan kanssa, yhtyneenä yksinäisyyteen ja kyllästyneisyyteen oman tilanteensa johdosta.

Rauha hänelle. Toivotaan että plikka pärjäilee, hiljaista on ollut nyt hetken taholtaan.
Tästä syytä kirjoitin sen erään kommentin. Ei voida vahtia, mikäli joku aikoo tehdä itselleen pahaa. Ihmisen täytyy toipua itsetuhoajatuksestaan vain ammattiavulla.

Tapaus toinen; Tämä henkilö joutui hetken kuttua muiden, entisten kumppaniensa taholta jotenkin halveeratuksi, yrmityksi, sekä riitaantui lopullisesti heidän kanssaan lopettaen lähes kaikki kirjoittelunsa.

Tapaus vasta tapaus toinen; Tämä kaveri sai erittäin paljon ansaitsematonta huomiota osakseen monelta, eriksen mainitsemattomalta osapuolelta,  joista nuo herjaavat kommentit on tallennettuina, asian mahdollista jälkikäteen tapahtuvaa toteamista varten. Tästä syystä hän ei halua edes nähdä saati kuulla tästä kasa yhteisöstä.

Tämän jätkän toimintaa ja tekosia morkattiin eri yhteyksissä jo paljon ennen lossivahdin viimeiseksi jääneen kokoontumisen aikaa, alkaen kaikkiaan noin puolen vuoden ajalta. Morkaaminen alkoi, kuten yleensäkin tämän kaltaisissa tapauksissa ns.
hyvissä ajoin ja hieman hiipimällä, kuten joillakin henkilöillä toimiessaan on tapana.
(Tätä, syitä ja tämän tapaisia olen joskus ruotinut molemmissa plokeissani aikoinaan.)

Kaiken lisäksi tämän kiltin ja hyväntahtoisen miehen kaveri jätti hänet kuin nallin kalliolle, järjestelyjen kanssa, ilmaantuen kyllä tupsahtamalla muina miehina paikalle itseään esiintuomaan,  muutamaa päivään ennen lopullista huipentumaa.

Järjestipä tuo samainen kaveri vielä sapuskat muutamalle esiintyjälle, toisten pussista, ilmoituksella, lupaa kysymättä. Osallistuimme meistä muutamat omalla osallamme tuohon kolehtiin, muutamat siihen eivät osallistuneet.  Näytös kyllä kelpasi, jopa osallistumisen asti. Siis mukavuutta ilman vastuuta. Näin!

Mitä tulee nyt kyseessä oleviin kirjoituksiini, ilmoitin joskus eräässä plokissa, osaltani
kirjoitusten saavan jäädä, mikäli siihen aikaisempaan muiden kirjoittelu morkaamiseen ei enää ruvettasi uudestaan. Puheeni olen siltäosin tähän asti pitänyt. Eikö näin ole.

Muutama ihminen saa siis vapaasti ja rajoituksetta pilkata sekä morkkailla, riekkua ja arvostella ja tuomita vapaasti toisten kirjoituksia, tämän koskiessa asiaa mitä tahansa. Muille tätä eliitti etuoikeutta ei suoda.

(Mitä te hermoilette. En ole kasaa kaatamassa, sehän on horjunut jo ihan itsekseen hetken aikaa, liitoksissaan natisten, eräiden henkilöiden siitä postuttua omaehtoisesti.
Monta on henkilöä jotka eivät halua siihen osallistua millään tavalla juuri em. syistä.)

Toisinpäin arvostelu ei ole suotavaa, tai millään muotoa sallittua toimintaa, ei, vaikka kuinka hienovaraisesti koittaa asiaa ensi alkuun esittää, siitä ei piitata. Jos sanoo karkeasti, saadaan koko yhteiskunta kimpppuun.

Mitä tulee paljon mainostettuun rakkauden ruotimiseen, jota monet syy arvoutellen  eri syineen täällä aiheeksi mässäilevät, ja siitä mässyttävät, vaikuttimeksi luullen, huti on.
On ollut aika,  kertoa heinäkuun 1. 2009, ennen kuin plokeista mitään ymmärsinkään.

Olin vaihtanut muutaman viestin, henkilön kanssa joka oli kiinnostava yläpäänsä takia.
Selkeä, suora, ja peijakkaan pohjattoman utelias. Yhteyden otto tapahtui erään kauniin kerran niin, että sain puhelimeeni pirahduksen, keskellä kesäaamupäivää, jossa näkyi numero.

Soitin, esittelin itseni, asiani, jne. kuten olen oppinut tekemään, heti vastausäänen kuultuani.  ääni kuulosti herttaiselta. Vastauksena sain kuulla eka lauseen häneltä.
Jaa, ei sun nimes mikään erikoinen olekkaan, mulla onkin paljon kuuluisampi nimi !!!

Ok. Ajattelin, mielenkiintoista. Mikähän tämä veijari mahtaa olla. Eioo tielleni tälläista pelinavausta ennen sattunutkaan. Mielenkiintoista. Mitähän tästä. Kuulin nimensäkin.
Mainittakoon että puhuin vuosittain kännykkääni laskutettavia 39-42h/ laskutuskausi.
Tähän lankapuhelimet päälle. Koskaan puhelimien käytön aika kautena en ole tämän kaltaiseen esittelyyn törmännyt.

No. Käläpäläteltiin niitänäitä tovituokio, toista tuntia. Soittokin tuli seuraavaksi takaisin.
Soittelin muutaman kerran.  Siirryttiin skypeen, soittaja tuli enemmän. Tykkäsin lyylin tyylistä, etenkin sen muutamilta osilta.

Siis, tykkääminen tarkoittaa edelleen pitämistä, ei lääpällä olevaa rakkautta.
Vastaavasti sanontatapa ahteri, tarkoittaa kotimurteessani vain pakaroita, siis istumalihaksia, ei sen kummenpaa, saati täsmällisempää muuta määrettä.
Samoin sana ämmä tarkoittaa huushollin pidosta vastaavaa pääemännyyttä ei vaimoa.
Se on siis kunnianimi karjalan joissakin seuduissa. Muija tarkoitta yleisesti vain naista.

Kuitenkin jo sen eka puhelun aikana ilmoitin, kuten mulla on tapana, ettei tästä koskaan tule tämän kummempaa välillämme. Kahvit lupasin tarjota, kun hän ilmoitti lomallaan (2009) mahdollisesti ehtivänsä tänne asti. Tästä myös aina kiusoittelin.

Kuinka ollakkaan aikaa kului,  sain kirjoittelunkin käynnistyyn jotenkin. En ole mikään himo tai kunnon kirjoittelija, mutta musiikista tykkään edelleen, siksi niitä plokissani.
Tulipa kerrran aika jolloin suurin osa teistä jopa halusi mun osallistuvan vanhalla.
Ilmoitin tulevani. Kuulin siellä eräältä ihmiseltä lauseen, kyllä se mulle välttää.

Nyt kun te, lukijat, kysytte kuka minä olen. Sehän on jo laajalti tiedossannekin, mutta heille, jotka eivät ole siitä tietoisia, kerron vanhan sivustoni, ajalta viimeisen pitkän suhteeni päättymisen, erittelyn itsestäni ja muutamasta luonteenpiirteestäni, toiveistani, löytyvän sivustolta;  Suomi24 Treffit  meredius.  Tämä kommentteineen
kertoo myös. Täältä suomesta löytyy paljon huumorin tajuisia naispuolisia ihmisiä.

Lisäksi haluan samassa yhteydessä ilmoittaa, etten, kuten olen jo monesti aikaisemminkin ilmoittanut, toimi, saati halua toimia, minkäänlaisena ylituomarina ketään kohtaan. Kommentit on mielipiteitä, ja yleensä en niitä muissa plokeissa seuraile, enkä niiden kehityksiä, senjäkeen kun olen ne kirjoittanut.

Samasta syystä ilmoittelen sen, nyt jälleen taasen. En ole niitä miehiä jotka soittelevat perään, ja ruikuttavat noloina. Jos olen mokannut, multa löytyy kanttia pyytää anteeksi
mutta se edellyttää vastapuolelta myös samankaltaista, ja joustavaa menettelyä.
Ottaakaa laalista esimerkkiä. Fiksu nainen. Todella. Kiitollisena edelleen kommentistasi, siksi en sitä plogiani ole vielä poistanutkaan.

Mikäli joku katsoi eilisen kotimaisen sarjan, niin siinä johtaja nakkasi elämästään osan
sivuun, aloittaen uuden elämän puhtaalta pöydältä.  Lisäksi siinä on erittäin hienot loppupuolen rumpu soolot joista pidän erttäin paljon.

Eräälle ihmiselle se oma irtautumiseni upposi vasta orpopojan valssin myötä. Pikku plagiointi joka on näköjään vieläkin säilynyt tähän päivään asti, taisi jurtua, murteet.

Mutta nyt se lopullinen kysymys, tai useampikin. Olen saanut tänne kasaan pyynnön, joskus aikoja sitten.  Olen saanut toisen omasta pyynnöstäni. Kuitenkin tiesin mihin tämä pienoinen arvovalta asettelu täällä saattaisi johtaa, ja mm. siksi en ole liittynyt.

Mutta vilpitön tarkoitukseni on. Kukin kirjoitelkoon omassa plokissaan mitä lystää, eikö, ja kommentoidaan riitelemättä keskenämme. Tämä ei ole kenekään tarkoitus.
Mutta se edellyttää avarakatseisuutta, toisen hyväksymista, kaikilta osapuolilta.

Tämän lisäksi pidän erityisen suotavana ettei kukaan pidä toista ihan itse itsestään selvyytenä, ja tällä en tarkoita kuin paria asiaa, jota kukin voi päätellä itse.
Kommeihin joita sain otettiin aika voimakkaasti ek aikana kantaa,  esim. voiko kanssas seurustella, kun sun on jo toiselle varattuna ??? tyyliin. 

Monesta saamasta kommenteista oltiin mustasukkaisia minulle.  Oliko joku varannut minut kenties tietämättäni omaksi omaisuudekseen. Tämä ei käy.

Tälläiset ahdasmielisyydet elämääni eivät sovi. Ei turhat hienostelut, eikä liiallinen luonnoton esiintyminen ja käytös. Olen mulkku se myönnettäköön, mutta pieni, ikäni huomioiden. Mutta kuitenkin toivon tästä kaikinpuolista pehmeätä laskua.

Mulla on myös valmiudet, koska mua on pyydetty, luomaan uusi yhteisö, se on jo olemassa, mutta en pidä sen käyttöönottoa tarpeellisena.  Nykyinen on mulle riittävän hyvä, mutta pysyn kuitenkin aina omassa osiossani.  En halua liittyä mihinkään klikkeihin. Se ei ole ollut tapanani. Tämä siis työssä ja vaapaa ajan edustus riennoissa.
En halua alkaa minkäänlaiseen pomo tai esimies työskentelyyn millään alue saralla.

Tähän plokiin voisi ladatta videoita ja mitä tahansa kukin keksii,  rajoituksetta, mieltymyksiensä mukaan. Myöskään sanojen kirjoitusmäärää ei olisi rajoitettuina.

Ja nyt, edelliseen liittyen, toivon että sopu palautetaan kaikkiin netti jutusteluun, joka
plokeissa. Sopu syntyy yhteistyöllä,  käsky tahi määräys, ei tehoa, edelleenkään.
Kysyä voi, jos on kysyttävää. Vastaan kyllä.

Tykkään vaatimattomasta olotilasta. En halua mitään yleisöennätyksiä, miltään taholta.
Vanhat riittää. Tuo aiempi vierailijoiden määrä oli posketon. Lukijakuntani on yleensä
vain 50-70 väliin, viikon päivästä riippuen. Ulkolaiset päälle. Mulle se riittää.

Tämä toimii näin minun puolestani, ja molemmin puolin, mikäli sen halutaan toimivan.

Hiljaisen kauniin talvi päivä aamu toivotuksin.

                                

Oi tullos joulurauha sydämiin
ja rintahan ihmislasten tahto hyvä.
Puhalla vihan liekit sammuksiin,
vie meidät sopusoinnut temppeliin,
suo ristiriitain hetkeks hiljentyä.               
                                                                                      Immi Hellen

Tähdet pienet tuikahtaa,
meiltä huolet poistaa.
Revontulet hulmuaa,
valo meille loistaa.
Tähdet maata katselee,
loimu yöhön valaisee,
meille uuden riemun suo,
joulun ihmisille tuo.
                                                                                                                    Z Topelius


He ajavat kulkusin helkkyvin,
lumen laulu jalasten alla.
Kodin sauhu kukkulan taakse jää.
Lumi pakkasaamussa kimmeltää
kuin tähtiä kuvastamalla.
                                                                                                                  Uuno Kailas

Paistakoon jouluöisen lapsen rakkaus teidänkin sydämiinne.

    

Talvista, rekiajelu aikaa.

                         



     
     Talvisen iltapäivän hämäryyttä. Lauhaa, miinus -4 ja kohtalaisen tyyntä,
     aivan kuin odottaen kohta tulevaksi povattua lumisadetta.

     Piipahdus keskustaan tuotti näkymän, hevonen ja reki. Luokka, ei setolkkaa.
     Kippara kärkinen reki perässään, heinät, loimi ja peitteet varustettuna.
     Reki, joka saman mallinen kuin muistan lapsuudesta kotoani. Nuori ohjastaja.

     Tälläinen reki oli suhteellisen vähän käytössä. Pääasiassa näillä ajeleminen
     tapahtui kauppakeskustaan menoissa tai kyläily vierailuilla naapureihin.
     Enimmikseen ajelu oli hevosen jaloittelemista siinä samalla käyntikerralla. 

     Halusin tai en, sain usein olla edessä istumassa, jalasten olessa hieman
     liian leveällä, voidakseni seisoa kunnolla niiden takaosan päällä.
     Edessä istuessa kavioista lenteli usein tiera, jos toinenkin, takaistuimelle asti.
    
     Kun tuohon aikaan teiden auraus ei ollut niin kovin jokapäiväistä, kertymiä
     syntyi helposti hevosen kengän alle, vaikeuttamaan kulkua,  joten ne poistettiin
     joskus jopa matkalla, tai kuitenkin aina ennen liekanaruun laittamista. 
     Appeeksi vierailun ajan lieassa viihtymisen takia vielä, heiniä kauralla maustaen.

     Harvinaista oli tuo herkku siihen aikaan, oikeastaan jo syrjään jäämässä, etenkin
     kun lähes joka talossa alkoi olla traktori, jolla kylämatkat oli helpompi tehdä.
     Aina jäi valjastamisen riesa, kuten muukin, hevosen ruoka ja oma varustelu pois.
    
     Tunnelma hieman ehkä kärsi. Mutta helpompi oli monesti istua hytittömät taktorin
     kurakaarella, usein kovasta pakkasesta huolimatta, olihan ilma raikkaampi sekä
     valojen ansiosta mukavampi kulkea.

     Kuutamoisina iltoina hevonen oli hiljainen, reki sihateli, kaviot kopsuttelivat
     tahtia palaaville, täyden kuun ollessa usein kohonneena kotimatkaa valaisemaan.
     Traktori oli helppo, äänekäs. Kaikki matkat sujuili mukavasti, kun kuutamotiellä
     käänsi ajovalot pois päältä voi seurata ja varjojen leikkiä metsikön puiden
     runkojen lomassa ja arvuutella, mikä minkäkin tumman varjon saattoi aiheuttaa.

     Nyt tälläinen hevosajopeli on harvinainen, lukuunottamatta tälläistä joulun aikaa.

Kuutamosatu

                         

             

                      Tässä 80 luvun kappaleessa on esittäjän exvaimon sanoitus,
                       kuten muutamassa muussakin omatuotannossaan.

Rakkauden suuri voima

                        

                                                           

Oheisen videon alapuolella oli, tai on edelleen, seuraava teksti:

Tapasin joskus naisen, jolla oli syöpä korvassa ja tein hänestä laulun.
Ajattelin, että rakkauden suuri voima voisi hänet parantaa, 
kun lääkäri oli antanut hänelle elinaikaa vain kaksi vuotta.
Kuitenkin siitä on kulunut jo ehkä viisi vuotta.


Psygiatrit väittävät rakkauden kestävän puoli vuotta.  (TV ohjelma, H Lauerma)
Jokainen päätelköön omalta osaltaan onko se näin.
Rakastutaanko me ihmiset vain rakkauden tunteeseen, vai kenties toiseen ihmiseen.

Kuka ei jaksa rakastaa, kunnioittakoon edes, kuka ei ihailla tai sääliä,
älköön edes vihatko tai halveksiko.     
                                                                                                 Eino Leino

Pieni hattu juttu

                         

Menneitä muistellen, vaikkapa näin keskellä kaunista talvi päivää.

Tuo eräs, ex vaimosi sanoittama kappale olisi sopinut hyvin tähän talven teemaan, mutta koska aikaa on kulunut ja paljon vettä virrannut tammer koskessa, tein tämän
valinnan hieman tutumpaan, jossa äänesi pääsee paremmin esille.

Meidän karaoke juontaja, joka on tehnyt live esiintymisiä jo lähes neljä kymmentä vuotta, on nähtävästi alkanut ladata myös omassa studiossaan tekemiään sovituksia
tänne kaikkien nähtäville. Tätä ennen ei ole ollut kuin veljen levyttämiä esityksiä.

Hieman kuin olisi jotakin tuttua tuossa hattu päisessä miehessä. Olen jopa saattanut
nähdä tuon saman brassi mallin aikaisemminkin, värejä myöten, joissakin yhteyksissä.
Tässä yhteydessä sen näkeminen on otettava huumorilla, sormen liikkeistä päätellen.
Onnittelut hyvästä tyylistä, kun olet nyt päässyt osalliseksi tähän muoti suuntaukseen.

Tämä on sellainen pieni hattu temppu, ettei se edes hatuta, vaikka yllätys mulle olikin.
Mutta eipä silti. Nykyisin vallitseva muoti väri on muuttunut syksyn myötä ruskeaksi.

Kaikella jälleen näkemisen aikomuksella, laulavalle laulattajalle terveiset tässä samalla.
Hattuinemme lauletaan, vaikka yhdessä, kun taas, jälleen kerran, tapaamme.

Aamukahvipöydän mietettä.

                                                                             


Aamuhetki. Kello kohta puoli yhdeksän. Viesti pippaa tiedoittaen tulostaan. Nousen, kiehautan kahvit, ja pöydän viereen vakiopaikalle.  Pientä rapinaa ikkuna laudallani.

Istun ja hörpin. Siinä ne taas ovat. Ensin ilmestyy koiras, sitten naaras. Räpyttelevät
niin lähellä ikkunaruutua, kuin vain siiven iskuiltaan voivat.  Rinnakkain siinä ovat, naaras muutaman sentin urosta alempana.
Viivähtävät hetken, ja sitten pois pyrähdys, ja ahkera nokan koputus alkaa kuulua.

Yöllä tullessani olin jo lisännyt kauran jyviä, toiselle ikkunalle sekä talipallojen vierelle.
Hetken kuluttua ikkunallani, kinostuneen lumen päällä näkyy utelias silmäpari, aivan
kuin vartavasten aamun puuhiani seuraamaan tulleena. Tapittaen, uteliiaana vahtien,
poistuen pylpähtäen lentoon sulavan kevyesti.

Aamulla, ennen suden tunteja tullessani, taivas oli kirkkaassa kuulaassa tähdessä. Kuulas raikas keli, kuten aamusellakin. Pakkasta -20 tasaisesti lähes koko päivän.

Auringon noustessa matalalle taivaan rantaan kullaten loistollaan mäntyjen salskeat pitkät rungot, valon heijastuessa alastomien koivujen oksistojen kristallikirkkaiden pisaroiden välkkyvässä valossa, tuli jälleen kerran mieleeni tuo aikaisemminkin monesti eräältä mexikon tutulta kuulemani lause.

Kyllä on hienoa, kun saa nauttia neljästä vuoden ajasta. Meillä mexikossa kun näitä
aikoja on vain kaksi. Yleensä paahtavan kuumaa hellettä puolivuotta sekä sadetta, joka kaatamalla valuu alas päiväkaudet. Lisäsipä hän vielä että helle on kamala rasite. Tästä olen aivan samaa mieltä. Hellettä kun ei yleensä pääse pakoon kovin helpolla, pakkasta kyllä.
Lisäksi helle on ulkotöitä tekeville melkoinen haitta, etenkin kauan jatkuessaan.

Aiemmin puhaltanut tuuli puhdisti liiat lumet puiden oksistoista, ja jäljellä oleva kerros on juuri sitä silmälle sopivaa kauneutta, yhtyneenä auringon valon ja varjojen luomaan näkymään. Mikä sää ulkoilla. Kirkasta, seesteistä. Kauniin raikasta. Pidän näistä, kuten syksyn ja kevään raikkaista keleistä, vaikka kevään lapsi enimmiltään olen.

Lapsuuden aikainen koululaulu tuli mieleeni näitä kaikkia ikkunan takaa ihastellessa.
Aurinko kaartaa taivaan rantaan, metsät kummut kultaa, kulje kanssain helmahan luonnon huolet haihtuu sulta. Laula vain, laula vain, huolet sulta haihtuu ain.

Nyt päivä on vaihtunut illaksi. Punaisen ison kynttilänliekin lämmön lepattavassa loisteessa joka johtuu hienoisen sopivasta vedosta virve elää, tavoittaen ylemmäs, suorana ja korkeana kuin aikoen karata yläilmoihin, sitten lähes kohta rauhoittuen, asettuen rauhallisesti aloilleen
Jälleen yksi päivä elämässä on kallistumassa iltaa kohden, tai on jo kallistunutkin.

Miete siirtyy kevääseen, aikaan, jolloin kovin monet vanhukset luopuvat vaelluksesta,
asia jota on tullut sivusta seuratuksi ihan toteamuksena. Miksi kevällä, ennen kesää.
Mietittyä on tullut monesti myös niitä jotka poistuvat keskuudestamme oman käden avustamana. Miksi näin, tämä kun ainakin omalle kokemuskohdalle on usein sattunut
näin tälvikausina.

Aikaisemmin kun oli lumityöpäivystyksiä, kotireitti tapahtui rata-alikulku sillan kautta. Tuon sillan yli kulki helsingin junaliikenne, läpi laajan ja kumpuilevan peltoaukean. Sillan yäpuolelle huoltotien ja radan lähelle oli sijoitettu suurehko tiilinen jakokeskus. Tuosta seinämästä oli ja on edelleen radalle vain muutama metri. Tuon seinän takaa moni katsoi sen poistumisen olevan sopiva paikka omalle kohdalleen.

Olipa kauniita seesteisiä talvipäiviä, kun iltapäivän auringossa tähän suuntaan ajelin
jolloin sai huomata poliisien liikkuvan noin kerran, jopa kaksi, kuussa noilla hangilla,
tampereen suuntaan keräillen tavaraa muovisäkkeihin, niitä hangella perässään raahaten.

Vaikka tapahtumista on jo parikymmentä vuotta, ja toisesta tapahtumasta vähemmän,
tapahtumasta, jossa pidin vahtia yökaudet, estääkseni erästä ihmistä seuraamasta tuota lähistöltä opittua, suosittua menettelytapaa.

Tapa jäi, kun kylläistyin maanitteluun ja ilmoitin etten enää tule laittamaan tikkua ristiin estääkseni joten maailma on siltä osin vapaa, joten jos aiot koikkelehtia junan alle, tee se, vain äläkä maanittele tekemiselläsi. 
Niimpä hän seuraavana yönä poistui, ja jäin levottomana pimeyteen valvomaan. Mietin mitä nyt käy.

Mutta juna tuli, nimenomaan se maitojuna jolla epäonnistuneet aina tulevat takaisin. Aikaa tuohon kului  sellaiset 4-5 tuntia tälläsessä kahden kymmennen pakkas asteessa, johon ilmeisesti liiat kuumat tunteet tukehtuivat. Sen jälkeen maanittelua ei koskaan enää esiintynyt ainakaan sinä aikana minkä vielä yhdessä olimme, elelimme.

Mikäli joku itsetuhoajatuksia mielessään hautoo, päättäen sen toteuttaa, tuskimpa kukaan sitä voi estää millään tavalla, mikäli hän näin sen päättää, eikä se kellekään ole myös mikään elämäntehtävä, lukuunottamatta ammattinsa puolesta sitä työtä tekeviä, heidänkään tuskin voimatta suuremmin vaikuttaa.