sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Vastaus, kysymyksiinkin.



                        


                                                               
Nyt, kun onnettomuuskoneen, DHC (DeHavilland Canadien) Beaver koneen onnettomuudesta selvinneet, ovat löytäneet itseitsensä ihmisten ilmoille erämaasta,
ja tuo huey-kopteri on heidät poiminut läpsättävään kyytiinsä, perille tuohon hienoon
erämaahotelliin kyydittäen, on vastaus tuohon vanhaan kysymykseen myös selvillä.

Tämän myötä, hyvää tätäyötä natinatinoineen kaikille.

Huomenna on uusi päivä, jolloin olen esikoiseni lastenlapsia vastaaottamassa vantaan kentän portin seutuvilla. Reissu turkuun, onneksi uutta ykköstietä, joka ehkä,
on hieman piristävämmän ykstoikkoinen, kuin vanha tielinjaus.

Sen jälkeen kun olemme saapuneet perillle, yövyn toiseksi vanhimman tyttäreni luona, hänen uudessa luhti tyyppisessä asunnossa, jossa hänellä ei ole enää koiraa, eikä koira siis haittaa enää minua.

Tämän jälkeen on tarkoitus käydä vanhalla kotiseudulla, siskojen luona, jonne esikoiseni majoittuu, perheen suomessa olemisen ajaksi, ennen paluuta Ranskaan. 

Siinse mu ehtoosse si tahto kuuluva. Koko viikoonnaijjaaltas. Sitmää ensvikonnalus ajammää taas vanttaal, ja kense saemmottenki taas tiättäskäs, vaikmää näkeisin joskus viäl mun esikoise, jasem, muut mukulakki kaik viäl yht hyämmy. Eik sit koskaan tiä vaikviäl vävypoijjaankki siins sit samal näkemäl. Mist mää sennyssi koskaan tiättäsinkä, sillail farmaks.

Mut jos hyviste vilmeist puhuttas. Ko nää randot on jääny tavustall, tarsko kekittyn kattoo vaiktoi; Timo Laukko, ja hänen avopuolisonsa haastattelu oiskos ollu TV-2 ja Anne Flinkkilän haastattelemana.

Luojan kiitos tälläisestä teeskentelemättömästä esiintymisestä, sekä ennen kaikkea tuolle naiselle, joka esiintoi muut, siis toiset ihmiset huomioonottavaa näkökantaa kaiken tuon sairauden keskeltä, sekä sen, että elämä on tässä ja nyt.
Avoimena teeskentelemättömänä, sekä myös huomioon ottaen muut kaikki, kanssa elämässä olevat ihmiset. Eikä, ja nimenomaan minä, javain minä, mun erinomaisuuteni seikat.

Katsokaa rauhassa, kuunnelkaa, se kannattaa. Tekopyhyhä teennäisyys pois käytöksestä, keillä sitä (paljon) esintyy.
Eläkää aidosti, älkää teeskennelkö. Elämän reaaliteetit onneksi seuraa kaikkialle.

Älkääkäätte siis surko meikäläistä. Olen kuin kuolema, tulen takaisin hetken kuluttua, olen jälleen seurassanne tai seuralaisenanne, kunnes, viimein lopullisesti erotaan.

Siis. Hymyä, ja elämää elämään. Natinatikitinät tähän, tämän kirjoitukseen vielä päälle.

13 kommenttia:

  1. Ihania hetkiä toivottelen lapsirakkaalle ystävälleni, siis juuri Sinulle, niiden pikkuusten leikkikaluna :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos sulle.

    Lisäks. Ilmoitan saaneeni juuri viestin, jossa 22v vanhan exäni puoliso, on muuttanut maanantaina hiippakuntaa, joten, olenko, vai siis enkö, ole elämän suhteen, toiveikkaana.

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Tais tul ensiks vähä liia rohkeet tekstii. Antteks vaa toi tyhjä koht! Aika hyvi Sinult suju viäl länssuame murre, vaik olekki siäl Tampereelppäi jo jonki aikka asunnu. Tuo Kake laulu on semne uuremp ystäväpäivälaulu, mut iha hyvä musik ja sanat o viäl paremma. Kai Sä nukusi hyvi, ku täytyy tänäp ajja mont sata kilometrii. Ja sit on ne pikkuset.
    - - -
    Elämämme on rajallinen. Loppuelämän jos osaisi oikein elää.

    VastaaPoista
  5. Tattist vaa sulkki, Sinterel. Kylse viä jollailai lail.
    Mu eise ennä semmost oikket ol.
    Onks mahran koska oiket ollakka.

    Lisäks tiedoksenne, mielitoiveeni.
    Mutta nyt jos sais ajankanssa tuohon lapsikatraaseen pienen tytön lisää, ainakin yhden.
    Sellaisen pulleejalkateräsen, pikkuisessa punaisessa mekossaan ja
    pikkuiset saparot tukassaan.
    Vaikkapa uteliaana kurkkaamassa lipastonlaatikkoon, lelujaan tahi muita aarteitaan.

    Olis mukavempi ukille, saada pusu poskelleen, kuin poikalapselta.

    VastaaPoista
  6. Niin, kun jäi sanomatta.
    En sitä loppuelämääni tuskin osaa,
    saati yritä, elää sen kummosemmin kuin tähänkään asti.
    Olen sen verran kyllästynyt turhaan hienosteluun etten osaa pitää sitä minkäänlaisena käytöksenä, enkä sitä myös arvosta. (Kauneuden ja tyylitajun hämärtymistäni tämä ei tarkoita)
    Koska; pienellä pintaraapaisulla löytyy heti toisenlainen ihminen sieltä alta joka vain pyrkii luonteensa turhaan kätkemään.

    VastaaPoista
  7. Samoin sinulle (poskellesi) :*)
    Nyt on kohta kone matkalaukussa, ja matkaan pian vantaata kohden.

    VastaaPoista
  8. Hyvää Ystävänpäivää ja mukavaa matkaa Vantaalle!!

    VastaaPoista
  9. Mietin, mitä omalla kohdallani tarkoittaisi tuo pintaraapaisu. Toivottavasti ei sentään tulipalo syttyisi? Minusta kyllä tuntuu, että on pakko pyrkiä kätkemään todellinen luonne, ei sitä (aina) vapaaehtoisesti tee.

    VastaaPoista
  10. Kiitos Marizan.
    Myöhä-toivotus sinulle takaisin :)

    Matka vantaalle on alamäkeä ;) ja sujuu yleensä hyvin. Pakkanen ja klaukkalassa tankkaamani 98E taitaa olla isompi haitta, turkuun vielä päästiin.

    Nyt ekat aamukahvit toiseksvanhimman flikkani(39v) uudessa asunnossa alkaa olla hörpittyinä. Kämpän järjestyksestä päätellen flikka ei taida tulla isäänsä :)

    VastaaPoista
  11. Tuhkimo. Mun mielestä ei kaikkea pidä heti itsestään julkaistakaan.

    Tarkoitan sellaista turhaa esiintymis/esitys tyyliä, joka vaikuttaa jo heti luonnottomalta. Pikku sörhäisyllä kun,(sohaisu)alta paljastuu joku aivan muu persoona.

    Mutta mitä syttymiseen tulee. Mulla on se pikku pyromanitaipumus aina mukanani. Roihahdus on usein ilmiselvää. Ongelma onkin ollut usein tuo jatkojuttu.
    Kyteminen ja sammuminen ;)

    Kats: Vpk-laisia on etenkin nykyaikana hankala saada apuhätiin :):)

    (Ps. huomaathan! toki vaatimattomuuteni)

    VastaaPoista
  12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista