keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Pestiin kerran likapyykkiä

Olipa kerran aika, sekin 1950 luvulla, jolloin pesukoneet tulivat helpottamaan naisten pyykinpesu askarta niihin talouksiin joissa oli jo sähkö asenettuna, sekä ainakin poistoveden viemäröinti, useimpien kuitenkin ollessa kannettavan käyttöveden varassa. Siksi koneen sijoituspaikka useimmissa talouksissa oli sauna tai pesutupa.

Amerikkalainen ja Ranskalainen varhainen pesukonemalli



Kesäaikana koneella voitiin pestä myös ulkona, sähköjohdon syystä tosin vain aikana jolloin ei satanut. Näin ainakin omassa kodissani meneteltiin, jonka päätteeksi kone nostettiin saunan eteiseen kuivahtamaan ja odottamaan seuraavaa pesukertaa.

Tuohon aikaan ne ensimmäiset sähköllä toimivat pulsaattori-koneet edustivat pitkään
alansa huippua ja myöhempiin versioihin lisättiin ns. uppokuumentaja joka kuumensi
koneellisen (koneen yhteen pyykkiin tarvitsema) veden noin tunnissa, ennen kuin uuden sukupolven automaattisilla toiminnoilla varustetut pesukoneet tulivat vähitellen markkinoille, vasta vesijohtojen ja viemäröintien yleistymisestä johtuvan syyn ansiosta, syrjäyttäen pulsaatorikoneet, jotka jäivät vara- tai kesämökkikäyttöön.
Moni muistaa varmasti sen Hoover mallin, jossa sivuilla olivat kovakumireunaiset upotetut nostoon tarkoitetut kädensijat, etusivulla oli syvennykseen upotettuna tuo käyttökatkaisin, jolla pesuaikaa säädettiin.
Katkaisin, jonka asennusluukun alapuolelle alkoi jätkuvan käytön seurauksena hiljalleen muodostua pieniä ruosteisia viiruja ja ruosteen juoksutäpliä, samoin sen reunoille ja yläosaan, kuten myös koneen sivupeltien alaosaan, joita kiersi tuo kova(luja)kuminen suojakehys.

Koneessa oli alas käännettävä, käytetyn veden poistoletku, koneeseen kiinteästi liitettynä myös käsikäyttöinen veivattava kuivain, joka helpotti pyykin kuivumista. Kuivain oli alas käännettävissä säilytystä varten, säilytyskantena toimi irrallinen nostettava pelti.

Tuolloin alussa huippua edusti Hoover pulsaattorikone, jonka kopioina alkoi pian näkyä myös kotimaisia UPO ja Rosenlew pesukoneita.

                

Kodinkone liikkeessä viettämäni aikana suuren linkousnopeuden omaavat koneet tulivat uusien mallien myötä entistä suosituimmiksi kotitalouksissa. Se oli myös tuota aikaa jolloin rakentaminen oli voimakkaassa vauhdissa ihmisten muutaessa kerrostalojen vuokra- ja osake huoneistoihin keskustaajamissa.
Silloin markkinoilla olleista koneista eräs suosituimmista merkeistä oli ASA Cordes. Sen päältä täyttävistä malleista 350 tyyppi, joka kertoi koneen linkousnopeuden.

Tuo ASA sana ilmeisesti tuli maahantuojalta (A.A Sakrelius nimestä) joka valmisti myös televisioita ja radioita. Myös stereoita, levysoittimia/soitinyhdistelmiä. jotka  Schneider valmistanut ja pakattu vain Asan tehtaalla, Asan valmistamiin kuoriin.
(Vastaavasti asan tuotteita vietiin runsaasti euroopan eri maihin, myös lähi-idän arabimaihin, sekä afrikkaan asti)

Tuo Cordes oli saksalaista laatutyötä, ruostumaton ja irroitettava rumpu, vankka, erittäin paljon käyttöä ja huonoja asennus-olosuhteita sietävä sekä kestävä rakenne.
Muita hyviä puolia kapeus, pieni koko, hyvin matala rakenne, hyvin avautuva varma lukkoinen rumpu, sen päältä täytettävyys, jolloin rummun täyttöaste oli helpommin todettavissa, sekä hyvin kohtuullinen käyttöveden ja sähkönkulutus, sekä veden poisto ja pesuaineen annostelu suoraan pyykin sekaan.

Cordekselta oli toki myös sivusta täyttetäviä malleja, joiden linkous nopeudet olivat suurempia ja pesuohjelmat hieman monipuolisempia, mutta pikku-cordeksesta tuli oikea kesto suosikki 1972 -1974 lukujen aikana.
Koneen ehdottomia haittapuolia oli sen suuri, erittäin suuri paino kokoonsa nähden.
Koneen painoa en enää muista, mutta veikkaan sen olleen 45-50 kg kokoluokkaa.

Tälläiset koneen asennuskeikat eivät tietenkään kuuluneet silloisen autokuski-passari pojan toimialaan, mutta sensijaan koneen kantaminen kolmanteen asuttuun kerrokseen ja lähes aina tuohon hissittömään kerrostaloon, joiden alakerrassa olivat sosiaalitilat, joten se kolmas kerros olikin tosiassiassa vasta neljäs kerros.
Kahteen mieheen koneen kantaminen jotenkin onnistui, mutta sen pienestä koosta johtuen selkä edellä nousevan etumaisen kantajan osa oli hankalin.
Pitävää otetta ei saanut oikein mistään koneen yläosasta, pakkauslaatikon ansiosta, sensijaan koneen alapuolella oli pieni puusta tehty lava, josta sai hyvän käsiotteen.
Monesti kone purettiin pakkauksestaan jo pakettiautossa jolloin yläosasta sai edes jonkinlaisen, kerroksen-kaksi lepäämättä, kiinnipitävän sormiotteen.

Yläkertaan päästyä ja saatuamme kuivausrummun liikkumisen estävät kuljetustuet poistetuksi saimme usein kahvit kera paakkelsien, usein kauniin hymyn ja kiitokset.

                 
Pääsimme viimein ylimmäiseen kerrokseen, saadessamme kuivausrummun liikkumisen estävät kuljetustuet poistetuksi olikin usein keitetty kahvit katettu pöytään kera paakkelsien, usein kauniin hymyn saatteleman kehoituksen pöytään
ja kiitokset vaivan näöstä.

Sen jälkeen olikin enää pesukoneen vieminen kylpuhuoneeseen, käyttöveden liitoksen asentaminen verkostoon, ja poistoletkun vienti - niin, yleensä wc-pyttyyn tai silloin muodissa oleviin kylpyammeisiin, jota kautta likavesi poistui pesukoneesta.

Cordes yhtiö ajautui kait konkurssiin ja koneen valmistusta jatkettiin suomessa jossa sen tunnetuin valmistaja oli UPO, jonka tuotemerkinällä kone oli Pesukarhu 400, hieman suuremman lingon kierrosnopeuden ansiosta.
Myös Rosenlew valmisti täysin samaa konetta, tuotemerkki Rosenlew 14 Passeli.

Aika ajoi kuitenkin lopulta näiden ikivankkojen koneiden tuote-valmistuksen ohitse. Koneiden, joita muutamia kappaleita yhä uskollisesti louskuttaa laakerivikaisina
tai kunnostettuina laakerit ja remmi vaihdettuna kauniisti hyrräten jossain kolkkaa kotisuomea.

Oma tutustuminen koneeseen oli käytetyn osto Sarviksen kierrätyskeskuksesta.
Kone palveli häiriöittä jatkuvassa (lähes joka toinen päivä) päivittäisesä käytössä jossa pestiin kaikki yhden yhteisen avoelämän pyykit, sekä kaikki 15- 20 miehen käyttämät työvaatekerrat haalarit ja talvivarusteet mukaan lukien 17 vuoden ajan.

Koskaan koneessa ei ilmennytjuuri minkäänlaista häiriötä. Sen tarina päättyi kun se viimein tarpeettomana, minnekään kelpaamattomana, nostettiin kaatopaikalle menevän kuorman päälle.

Pesukoneissakaan aika ei ole enää vanha tuttu, turvallinen luotettava ja Kultainen!

Koneiden tuotanto alkoi euroopassa keskittyä Italiaan jossa erittäin suuri valmistaja 
kodinkonemarkkinoilla oli Ignis.  
Täällä tehtaalla valmistettiin 1970 luvulta alkaen lähes kaikki eurooppalaiset tunnetut vanhat pesukonemerkit, yhtä saksalaista, kahta ruotsalaista ja mainittuja kotimaisia lukuun ottamatta. 

Tänä päivänä ne taitavat olla siellä Ignis tehtaalla (Candy = Ignis)kaikki, joskin tehtaan tuotannot on siirretty entisiin IVY-maihin, kuten Unkariin, joka taitaa nykyisin tuottaa eniten europassa valmistettavia kodinkoneita. 

10 kommenttia:

  1. Minullakin oli joskus 1970-luvun alussa semmoinen pesukone, josta kammella kiertäen saatiin pestyistä pyykeistä puristettua ylimääräinen vesi pois, merkkiä en muista. Huuhtominen taisi tapahtua kylpyammeessa. Mutta olihan se komeeta kun oli pesukone omassa kylppärissä eikä kaikkea tarvinnut pestä viereisen talon pesutuvassa tai kotona nyrkkipyykkinä!

    VastaaPoista
  2. Jes Petriina. Ne pulsaattori koneet oli just niitä ikuisia kestävyydeltään, yksinkertaisia rakenteeltaan.
    Huuhtelu piti aina tehdä käsin erikseen, tai sitten laittaa koneeseen puhdas kylmä vesi ja antaa sen pyörittää hetkinen
    ja ehkä uusia se toimenpide toiseen kertaan.
    Muistelen että siinä olis ollu se huuhtelu pyöritys asento, siinä kytkimessä. Merkattu eri värillä kuin pesuun tarkoitettu.

    VastaaPoista
  3. Oli se ylellisyyttä vielä 70-luvun puolessavälissäkin.. ainakin mulle.
    Kerrostaloasunnon vuokrayksiöön hankittiin käytetty Upo-pulsaattorikone ja siinä oli peräti se veivikin, jolla sai "lingottua".
    Ylellisyyttä oli myöskin amme pienessä pesuhuoneessa. Lapsen kylvettäminen oli siellä upeeta ja mahtavaa näin jälkikäteen aatellen.
    Voi niitä aikoja......

    VastaaPoista
  4. Niin se Ulleriina oli ylellisyyttä. Se automaattikone sekä väritelkkari olivat niitä silloisia status koneita joilla haluttiin päteä.
    Näitä oli myös stereot, stereo-levysoitin-yhdistelmät.
    Muotiin tuli myös Hi-Fi äänentoisto, puhdas ääni toistoineen sekä kullattujen liitos johtojen jack-liittimien ansiosta, jotka
    syrjäyttivät Din-pistoke liittimien (philips,saksalaiset, pohjoismaat)valtakauden lopullisesti.

    Taloudellinen tilanne saneli ainakin meillä pesukone tarpeen, vaikka kaverillani olikin jo keskeltä täytettävä automaattikone vuonna 1969.
    Mutta hän olikin ;) postissa töissä.

    Nämä autommaattikoneet jotka linkosivat pyykin kuivaksi, tarvitsivat lingon pyörimisen aiheuttaman tärinän johdosta koneen paikallaan pysymiseksi tukea.

    Tähän tarkoitukseen koneiden sisään oli tehty vastapaino, joka oli yleisemmin valurauta valmistetta, mutta saattoi olla myös betonia, jossa oli teräs kuori päällä.

    Näin on mysö tänään. Monet pesukoneet tarvitsevat edelleen tämän vastapainon, pysyäkseen ligottaessa paikoillaan.

    Itse koneiden kuoret eivät paina edelleen sen enempää kuin silloinen pulsaattori pesukone, joka oli kevyt nostaa.
    Pelti ja muutama sähkökatkaisja ei painoa ole merkittävästi ainakaan lisännyt.

    Tosin vastapainottomia koneita on alakanut olemaan markkkinoilla ja nämä koneet tulevat kauko-idän suuren suurilta tehdasjättiläisiltä, kuten esim LG, joka taitaa olla eniten mainostettu kone näillä vastapainottomilla ominaisuuksillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedäkkönä Maxi mikä tänäpäivänä on ylellisyyttä?
      Määpäs tiedän - ainakin se kun ei ole postissa töissä ja toisekseen se, kun ei tarvi olla töissä;)

      Poista
    2. Se kun ei tarvii(saa) olla töissä on joskus raskaampaa kuin se että voi olla töissä ja tuntea itsensä tarpeelliseksi.

      Poista
    3. Aikansa kuluksi voi keksiä jotain ihmeen kummallista tekemistä. Onko ihminen silloin tekemisineen tarpeellinen, sen voi jokainen itse tuntea ja kokea.

      Poista
    4. Aina vain ei tahdo keksiä.
      Silloin jää musiikki, plogit ja pienoismalli harrastus vaihtoehdoiksi

      Poista
  5. Naapurilla oli juuri tuon mainosfilmin/tietoiskun kaltainen pesukone ja äidille ostin pienen automaatin paljon myöhemmin, taisi olla jo 80 - 90 lukua ja pani kovasti hanttiin, mutta kun pukki toi niin minkäs teki:) Ja kyllä tykkäsi ja kone kesti vielä sen jälkeen pojallakin tyttöystävineen ja vuonna 2009 myin sen vielä pikkurahalla eteenpäin ja vasta nyt on kuulemma förmitätön:) Ennen koneet tehtiin kestämään kulutusta toisin kuin nyt.

    Olihan tämä sensaatiomainen uutuus tämä pulsaattorikone, joka silloin naapurin 9 lapsen äidillä oli tosiaankin arvokas apu ja ulkonanhan se kesällä oli ja sähkö vedettiin kai verstaalta.

    VastaaPoista
  6. Hello Mustis.
    Tein omalle äidilleni saman tempun tänne tuloni jälkeen, noissa samoissa vuosilukemissa.
    Hän ei halunnut oikeaa :) automaattipesukonetta, vaan tälläisen pulsaattorin tapaisen, jollaisen pyysin erästä tuttua kaveria hänelle viemään.
    Merkkiä en enää muista, Hoover tai Rosenlew, luultavasti Hoover.
    Se oli kyllä automaattinen toiminnoiltaan mutta malli oli kapea ja korkea kuten pulsaattori kone, ja toimi äidilläni koko lopun elin ikänsä ajan.
    Vielä kuoleman jälkeen sitä mulle tyrkytettiin siskojen toimesta, mutta ei ollut sijoituspaikkaa eikä tarvetta, joten sekin varmaan meni kierrätykseen.

    VastaaPoista