Vanhoja kodin laitteita

Kun lapsuuden ja nuoruusajan muistoihin ja hetkiin usein tulee palailtua, muistelen erästä viiskymmentä luvulta alkanutta kehitysvaihetta jolle ei vieläkään ole loppua näkyvissä, vaan ne päin vastoin jatkuvat, saaden yhä enemmän uusia kehitys- sekä  sovellutus muotoja. 
Lähetinten, vastaanotinten, viestimien koko, teho, mitä monipuolisimmat toiminnot.

Oli se aikaa se: Tuula-Anneli Rantanen, Annikki Tähti ja monta muuta Tähteä :) 
Olavi Virta, Eino Grön, Taisto Tammi.
Metrotyttöjen ja Malmstenin lisäksi (vaikka silloin pieni ja huomaamaton olinkin).

                 

Kun olin pieni, sunnuntain aamupäivä alkoi Tervetuloa Aamukahville lähetyksen ja Sunnuntain Jumalanpalvelus kuuntelulla. Silloinen kotona oleva radio oli huono, jonka kuuluvaisuus tahtoi olla hyvinkin heikko, johtuen osaksi kodin katolla olevasta rautalangasta joka oli pingoitettu talon harjalla oleviin kahteen keppiin, sen toisesta päästä toiseen päähän ylettyen, eristeinä molemmissa kepeissä oleva paimenpoika langan posliini kiinnike.

Usein yritin isän toiveesta saada säädöillä kuuluvuuden paremmaksi vanhasta sähköradiosta siinä onnistumatta.
Tuohon aikaan ei vielä ollut lähetys antennia muuta kun vain lahti, jonka Ula 1. turhaan yritettiin saada kuluville.
Ylöjärven Tv- antenni oli silloin suunnitteilla, Eurajoen Ula radio ja Tv-antenni oli kaavailu vaiheessa. 


Tämän vanhan radion isä kävi jossakin vaihtamassa lähes uuteen Salora merkkiseen vastaanottimeen.
Laite oli hieno. Siinä oli iso silmä, jossa paloi vihreä valo
kun laite oli lämminnyt tarpeeksi. Siinä oli kalteva hieno helposti paineltava ja naksahteleva näppäimistö, sekä helpompi aseman haku, joka myös hyvin paikalleen.
Tässäkin radiossa oli tyytyminen Lahti lähetyksiin joita häiritsivät tuntuvasti venäläisten erittäin voimakkaat sotilas lähettimien aaltopituudet, niin että venäjän kielinen puhe kuului taustalta usein hyvin voimakkaana ennen kuin ula asema vihdoin löytyi kohdalleen.

Tuohon aikaan tulivat muotiin kauppamatkustajat joita ilmaantui kauppaamaan mitä erilaisempia keksintöjä ja valineitä kotitalouksille. Niinpä myös meidän pihaan ilmestyi pakettiauto, siitä käveli sisään pieni pyöreä mies, kantaen suurta pakettia käsissään.
Oli seurannut sähkölinjan lankoja ja päättänyt poiketa sisään viimeisiin taloihin jossa sähköt oli jo asennettu.

Mies purki paketin ja veti esiin aivan uunituoreen mallin jonkalaisesta oltiin lehdessä onnistuttu jopa kuva näkemään. 
Laite oli vaalean ruskea, myös sen sähköjohto ja suulake, putkia lukuunottamatta, sen kyljen merkissä komeili nimi. Hoover.
Jostakin jostakin löytyi pistorasia, esittely alkoi, 
ja saipa sitä äiti, ja jopa isosisko kokeilla.
Isä myhäili pöydän ääressä touhua katsellessaan.
Vastusti, ja kauppamies kertoi jättävänsä laitteen kokeiltavaksi, siksi aikaa kun hän kävisi toisissa taloissa, muistaen toki mainita mikä talo tälläiset olivat jo ehtinyt häneltä ostaa.
Mies lähti naapuriin, luvaten palata pikapuoliin, äidin jäädessä imuroimaan nauttien työn helppoudesta.
Isä vastusti mahdollista ostosta lautalattioiden takia ja koska meillä oli vain kaksi huonetta, sekä suurempi ns. olohuone joka oli päivittäin mummon käytössä ja toimi myös mummon makuukamarina, lisäksi tietysti suuri, ns. lämmin eteinen ja (kylmä) klasikuisti.

Mies palasi, hetken keskustelun jälkeen imuri sai jäädä vielä muutamaksi päiväksi kokeltavaksi. Pari viikkoa kului, kapparatsu ilmaantui ja imuri, niin, se imuri sai jäädä.
(palveli kauan, toiminta kuntoisena, ilman suuria toiminta vikoja, aina vuoteen 1998 asti, vaikka sitä ei sisällä tapahtuvaan sivoukseen käytetty vuoden 1975 jälkeen)

Näin mentiin kaksi vuotta. Tuli jälleen kesä, heinäkuu ja tuttu Transit pakettiauto sekä tuttu nauravainen tanakka kaveri ilmaantui jälleen kauppamatkalle.  

Tälläkin kertaa uutuustuotteita mukana, eräs niistä 
ns. matka-radio (transistori-radio), jolla kaikki asemat, myös Radio Ludemburg ja eurooppalaiset ula ja keskipitkät kuuluivat vaivatta. 
Tälläinen pieni ruskean punainen Shaub-Lorenz kädessä tuli sisään. Pieni ulos vedettävä antenni toisessa päässä sekä muita hyviksi mainostettuja ominaisuuksia. 

Mies jätti edellisen imuri ostoksen tapaan radion kokeiltavaksi, jatkaen matkaa naapuriin kaupan tekoon.
Tämä oli isälle mieluisa tuttavuus, etenkin kun kotimainen musiikki ja muut ohjelmat kuuluivat lähes ilman häiriöitä. Pieni katve-alue ja häiriökohta kuitenkin löytyi. 
Palattuaan hetken kuluttua kauppamies tiedusteli mielipidettä kuuluvuudesta isältäni joka ei laitteeseen ollut tyytyväinen.  Kuuluvuuden syyksi epäili myyntimies lähistön kukkulaa sekä huonoja paristoja. Isän vastauksena käytetyn esittely koneen kunto ja lisäksi sen pintamateriaali oli huokoista nahkajäljitelmää johon lika helposti tarttui, koneen puhtaana pito olisi hankalaa.
Joten, mies haki autosta uuden ison radion jossa kaksi antennia ja paljon säädeltäviä ja paineltavia nappuloita. 

Radio oli Helvar Celeston 
(Helsinki - Varsova = Helvar.  Öljyn tuonti-yhtiö.  Vertaa, Aspo Oy ja Hiili ja Koksi Oy)
                                                  
Väri ja malli sama kuten tuossa oikealla oleva kuvan mukainen. Jättäen tämän kokeiltavaksi, palaten muutamaa päivää myöhemmin, joten, radio jäi kotiini.
Sitä kulejettiin mukana lähes joka paikassa missä vain saattoi radiota jollakin lailla kuunnella. Sen haittapuolena oli suuri paino 6xA kokoisesta paristosta johtuen.
Tämäkin radio toimi 1996 vuoteen asti, ilman antenneita, paristot kiinni teipattuina.

Yhden neuvon myyntimies antoi, sen, saman olen noudattanut tuosta päivästä asti. 
Älkää ostako muita, vain transistori käyttöön tarkoitettuja, teräs kuori paristoja.
Hinta-ero oli huomattavan suuri tuohon aikaan, mutta niiden kesto aika oli tosi pitkä.

Ne eivät vuoda nestettä, kuten paperi päälliset, jotka on pilattu monet radiot, taskulamput, sekä monet muut patterein toimivat laitteet, jotka usein pilaantuivat näiden paristojen vanhentuessa ja virran vähetessä ne paikalleen jättettyinä.

Hinta ero oli suuri, huomattava ero, kestävyys käyttössä muutti tilanteen toiseksi. 

Tämä paperipäällinen paristotyyppi (ruskokivi-paristo, joita ne kaikki taisivat olla) 
ei kestänyt jatkuvaa, vaihtelevaa rasitusta purkautumatta. 

Nykyiset paristotyypit ovat jo ainakin alkadiparistoja. 
Mutta se on taas kokonaan toinen juttu se.

Hyvää päivän jatkoa kaikille.