Tahdon nauttia kesästä..

Kesällä kevyemmin..

           

                      Tahdon leikkiä tuulen kanssa ja kohota korkealle, 
                           Tahdon palan taivasta ja pilviä tyynyn alle, 
                  Tahdon juosta kuin tuulispää ja löytää sinisen saaren, 
               tai kiivetä korkean vuoren päälle ja omistaa sateenkaaren. 
                   Tahdon tanssia metsässä ja rakentaa majan puuhun, 
                Tahtoisin saada myös hopealaivan ja purjehtia kuuhun.

         

Tanssin päivät tanssin yöt.

Hetket kuin pisara vain
elämässäin, jonka mä sain
vangita en mitään voi ne katoaa
siks tuhlaan tuokion tään
tässä ja nyt
turhaa on muut selittelyt
mennyttä kun takaisin en mä koskaan saa
 Ref. 
Tanssin päivät tanssin yöt
huolet pois murheet pois
tanssin päivät tanssin yöt
niin kuin juhlat meillä ois.
Taakse kaikki entinen jää
Kun vain kuulen rytmit mä nää
Tanssin päivät tanssin myö yöt
Niin taas arki häviää

Luonteen sain huolettoman
unelmissaan taivaltaja
aurinko on, mikään ei voi mua masentaa
Siks tuhlaan tuokion tään
tässä ja nyt
turhaa kun on, vetistelyt
onnensa jos kadut kun sen saa
 Ref. 
Taakse kaikki entinen jää
Kun vain kuulen rytmit mä nää
Tanssin päivät tanssin myös yöt
Niin taas arki häviää.
Taakse kaikki entinen jää
Kun vain kuulen rytmit mä nää
Tanssin päivät tanssin myös yöt
Niin taas arki häviää.

  

Kiitos vierailustasi.

Panssari # 3 Tietoutta asiasta kiinnostuneille..

Kuten ensimmäisessä panssareista kertovassa osassa kerroin panssarivaunujen kehitys tai hankinta yhdysvalloissa oli jäänyt sivuseikaksi muiden aselajien kustannnuksella.

Osa 1. Walther Christie.  
Osa 2. Panssarit kehittyvät

Neuvostoliitto, Ranska ja Saksa olivat maita jossa vaunuja oli eniten käytössä ja jotka tässä ovat suuruus järjestyksessä, käytössä olevien vaunujen lukumäärän mukaan.

Määrällisesti ja osittain laadullisesti suurin määrä oli Neuvostoliitossa, seuraavana Ranska ja Saksa, Brittannia neljäntenä. 
Toisen maailman sodan syttyessä yhdysvalloilla oli käytössään ja valmiina vain 464 panssarivaunua.

Alla olevassa neljäss kuvassa on Christien valmistama panssarivaunu eri versioineen, panssarivaunu aikaansa edellä. Ei kelvannut hankittavaksi yhdysvaltain asevoimille. 

Sen sijaan Puola ja Neuvostoliitto hyödynsivät vaunun mainiot ominaisuudet, valmistaen molemmat tästä omat versionsa.

Panssarivaunujen tuotanto
käynnityi yhdysvalloissa
toden teolla vasta 1940.
Tuohon asti yhdysvaltojen käytössä olevat olivat vanhoja vaunuja joissa oli vain konekivääri aseistus.




                                                                  





Palvelukäytössä armeijalla oli 113 kpl M1 vaunuja, joissa oli vain konekivääri aseistus.
Näistä seitsemässä oli diesel moottori, muissa 7 sylinterinen, petrooli,  tähti moottori.
Alempana olevassa kuvassa esiintyy
vielä U.S. vanha kansallisuustunnus. 

Lentokoneissa tämän kuvion tilalle tuli siivekäs tähti, joka erotti hyvin japanilaisten tunnus kuviosta, punaisesta
ympyrästä, jota yhdysvaltojen lentäjät sanoivat lihapulla.

Ennen sotaa yhdysvalloissa oli valmistettu myös 94 kpl M2  panssaria.
Yhdysvalloissa panssarivaunujen kehitystyö oli lyöty täysin laimin. Panssarivaunujen tuotanto käynnistettiin vasta 1940. Lähes kaikkiin maihin verrattuna tämä valmistettu kalusto oli hyvin alkeellista, aikaisemman kehitystyön ja suunnittelun puuttuessa.

M3 vaunujen tuotanto alkoi 1940. Vaunuja valmistui erilaisina muunnoksina erilaisista moottoreista johtuen. Armeija sai ensimmäiset M3 vaunut käyttöön 1941. Vuosien 1940 - 1942 aikana vaunua valmistettiin M3, M3A1, M3A2, M3A3, M3A4 sekä M5 Light = Stuart mallisina. Vaunua käyttivät kaikki yhdysvaltain liittolaiset.

Saatujen kokemusten perusteella kehitettiin nopealla tahdilla erilaisia tyyppejä, joten vaunuja valmistui monia erilaisia muunnoksia. Tämä näkyi lähinnä moottoreissa, kun vaunuihin asennettiin mooottorit jotka voitiin ostaa kaupallisin perustein suoraan vapaasta autojen tai lentokonemoottori tehdas tuotannosta. Valmistuksessa käytettiin mottoreita jotka olivat helposti saatavilla. Kyseinen tehdas asensi vaunuihin oman moottorin riippuen siitä mikä autotehdas tai lentokonetehdas kyseistä panssarivaunua valmisti.

Kun yhden henkilöauton moottorin teho ei vaunun liikuttamiseen riittänyt asennettiin vierekkäin jopa viisi (5) henkilöauton moottoria. Tuotanto oli vaikeata tästä syystä ja erilaisia tyyppejä tuli paljon. Tuotanto oli tästä syystä vaikeaa, myös koulutus ja varaosa 
huolto hankaloituivat.


Uuden samantyypin moottorin suuret valmistusmäärät oli USA:ssa vaikeaa, monien yksityisten tehtaiden tuotantoon perustuvassa valmistuksessa. Verrattuna saksaan jonka tehtaa myös olivat yksityisiä, ei kuitenkaan olisi ollut mahdoton idea toteuttaa.

Ennen sotaa valmistetusta M2 panssarivaunusta kehitettiin 1940 edelleen M3 Medium panssarivaunu.Tuotanto alkoi Chrysler autotehtaalla joka rakensi uuden 46 hehtaaria käsittävän tehdasalueen M3 Medium vaunun tuotantoa varten. 

Vaunu valmistettiin samalle M3 light vaunun alustalle ja voimansiirrolle.
Moottori vaihtoehdot olivat samoja.

Tästä vaunusta valmistettiin samat A1 - A5 versiot, kuin edellä olevasta M3 Light vaunusta. Englantilaiset antoivat tälle vaunutyypille nimen General Lee. 
Britit lisäsivät vaunun johtajan kupolin muutamiin vaunuihin, ja tämä tyyppi sai heiltä nimen General Grant.

M3 Medium vaunussa oli piirteitä WW-I aikaisista panssarivaunuista. 

Se oli korkea kömpelö vastus ja helppo tuhottava saksalaisten panssarivaunuille.
Mikäli M3 Medium vaunua verrataan neuvostoliiton T-34 vaunuun, M3 Medium oli todella alkeellisesti valmistettu panssarivaunu. 
Piittamattomuus panssarivaunujen kehittämisestä näkyi tietysti myös taistelukentällä.

Yhdessä vaunu tyypissä oli yksi Guiberson diesel, toisessa samanlaisessa kaksi GMC diesel moottoria, kolmannessa lentokoneen 9 sylinterinen petrooli tähtimoottori, neljännessä viisi (5) chrysler henkilöauton 85 hv moottoria, viidennessä kaksi linja auton GMC diesel moottoria. 
Miehistön lukumäärä Lee vaunussa oli seitsemän, Grant versiossa kuusi miestä.

M4 vaunun kehitys alkoi 1940, koska M3 vaunun puutteet olivat tiedossa, haluttiin uusi tehokkaampi panssarivaunu joka esiteltiin ylimmälle sotilasjohdolle syyskuussa 1941.

Tämän vaunun tuotanto alkoi myös 1940, sillä hätäratkaisuna tehtyyn M3 Medium vaunuun ei oltu tyytyväisiä. Sherman M4 rakennettiin parannetulle M3 alustalle.

Vaunun sarjatuotanto alkoi heinäkuu 1942 ja jatkui koko sodan ajan.
M4 Sherman vaunu oli rakenteelta yksinkertainen, toimintavarma ja helppo huoltaa.

Kun otetaan huomioon yhdysvaltain piittaamattomuus panssarivaunu kehitykseen rauhan aikana, M4 Sherman vaunun kehitys tapahtui hyvin nopeasti, vaikka se suureksi osaksi oli M3 vaunun parantamista. Vaunun pyörivään torniin oli 

asennettu 75 mm tykki ja sen kanssa saman suuntainen konekivääri.

Toinen samanlainen oli rungossa ajajan vieressä istuvalla ampujalla kuten muissa taistelukentillä olevissa vaunuissa.

M4 Sherman panssarivaunuja valmisti yksitoista (11) eri tehdasta. 
Kanada valmisti näitä RAM nimellä.
Australia Sentinel nimellä.
M4 Sherman  oli kuitenkin lähes saksalaisten sekä T-34 panssarivaunujen veroinen, mutta kuitenkin hyvin kömpelön näköinen näihin verrattessa, mutta toimiva.
Yhdysvaltain teollisuuden suorituskyky ja korkea valmistus taso tulivat tuotannossa hyvin esille suunnittelussa, valmistuksen aloituksessa ja tuotannon laajenemisessa.

Sherman vaunujen valmistus määrä oli toiseksi suurin T-34 vaunun jälkeen.
Sherman vaunuja valmistui 49.234 kpl. 
Yhdysvallat valmisti kaikkiaan 88.000 vaunua sodan aikana.
Neuvostoliiton mukaan yhdysvaltojen valmistusmäärä on mainittu 103.096 vaunua.
 Lähde: Alan kirjallisuus.

Heleää helluntaita

Melodious pentecost / мелодичный пятидесятница / melodischen Pfingsten / Pentecôte mélodieuse / melodiösa Pingst / Pentecostés melodiosa.

Tänään on helluntai, ns. kirkkopyhä, kristillisen kirkon kolmanneksi suurin juhla. Helluntai sijoittuu kymmenen päivän päähän helatorstai päivästä.
Joten ehkä tähän päivään sopii hieman uskonnollisuuteen vivahtava kevyt musiikki.

Musiikissa olen pitänyt monista Siionin virsistä niiden sointuvuuden takia, laulut jotka opin jo nuorena, naapurin ja oman mummoni,s ekä äitini niitä laulaessa. Sanat opin naapurin mummon saman nimisesta laulukirjasta, ja yhä vielä aikuisena ihmettelen  mieltymystäni hitaiden valssien esittämiseen, pitäen sitä todennäköisenä perintönä tuolta lapsuuteni ajalta.

             

Tässä yllä eräs oppimistani, hieno venäläinen valssi. Tässä toinen Kristallivirta.
Myös Musta Saara tuli tutuksi, laulu jota Vanhala lauloi vartiomiehenä ollessaan.
Siellä oli tietysti myös monia muita meille kaikille tuttuja, mutta oli paljon niitä jotka eivät millään upponneet nuottikorvaani, tai soveltuneet muulla tavalla laulettavaksi.

Päivä on nyt juuri saman kaltainen, joita muistan lapsuudestani. Taivas on pilvinen, mutta kun aurinko on noussut korkeammalle, lämpötila kohoaa, ja pian koitaa kuuma
aurinkoinen päivä, jossa kirkkalla taivalla leijailee hatara pilvilautta kadoten auringon tieltä, palaten iltapäivällä uudelleen, saaden lämpötilan sopivaksi, ei liian kuumaksi.

Sana helluntai on tullut suomeen ruotsin kielen sanoista helig dag, pyhäpäivä.
Helluntai perustuu juutalaiseen savuot, sekä sadonkorjuu juhlan viettämiseen.

Suomessa helluntai on kirkkolain mukainen kirkollinen juhlapäivä, päivä jota vietetään Pyhän Hengen vuodattamisen muistolle, kuten myös kristillisen kirkon perustamisen
muistoksi. Yleisesti ottaen helluntai päiviä on kaksi, suomessa enää yksi, joka käytäntö oli myös suomessa vuoteen 1972  asti, jolloin ns. arkipyhät siirrettiin.

Varsinainen helluntaipäivä on aina sunnuntai, mutta monissa maissa seuraava maanantai, eli toinen helluntaipäivä. Kaupat eivät saa olla avoinna helluntaina.

Ennen vuotta 1774 sunnuntain ja maanantain jälkeen myös seuraava tiistai ja keskiviikko olivat pyhäpäiviä. Vuosina 1973 - 1991 suomessa vietettiin pyhäpäivänä myös edeltävää lauantaita, jota kutsuttiin helluntain valmistuspäivä nimellä.
Toisen helluntaipäivä palauttamisesta on lähiaikoina käyty vilkasta keskustelua.

Helluntai on samalla myös perinteinen itsenäisyyden ajan kaatuneiden muistopäivä, kaikille niin 1918 sisällis-sodassa ja sen johdosta vankileireillä menehtyneille ja niissä teloitetuille omistettu muistopäivä, kuin myös sodassa kuolleiden muistoksi vietettävä muistopäivä, joka talvisodan jälkeen määrättiin vietettäväksi toukokuun kolmantena sunnuntaina.

Päivään kuuluu käynnit sankarihaudoilla sekä suru liputus kaikkien vakaumuksensa takia henkensä antamaan joutuneiden tai sen uhranneiden yhteisenä muistopäivänä.

Helluntai on myös hetki josta kesän on perinteisesti katsottu suomessa alkaneeksi. Nuorena ollessa silloin sai olla jo kesävaatteissa, siis lyhyissä housuissa ja avojaloin, ilman paitaa, kun maa ei enää ollut routaista, kylmää tai märkää, koivuissa oli lehdet ja 
meille lapsille isä oli tehnyt heinälatoon joka kesäisen naru-keinun, jolla keinua ja joka purettiin hieman myöhemmin kun heinät saatiin latoon.

Teini ikäisenä alettiin kiusoitella ja sanoa jos ei ole heilaa helluntaina, ei koko kesänä joten kumppanin löytymistä pidettiin suotavana, ennen helluntain päiviä.

Lapsuudessani joissakin päin lounais suomea poltettiin vielä helavalkeita, vietetiin helka juhlia, etenkin sunnuntaina joissa tosin useimmiten veisattiin tai pidettiin ns. kotijumalan palvelus ainakin kotipuolessani, nautittiin katetulta, puhtaan pöytäliinan koristamalta pöydältä tuoretta pullaa, leivonnaisia, kahvia.

Kylmä kotikalja ja sima, joita oli valmistettu monien sukulaisten vierailuja ja myös pappia ja muita osallistujia varten, myös viimeiset mehut ennen syksyn uuden sadon poimimista ja pullottamista tekivät kauppansa.

Se oli myös kesäisten vierailujen aikaa jolloin sukulaisia, setiä tätejä serkkuja, saattoi kertyä lapsineen sellaiset 50 -70 tai enemmän heidän poiketessa vierailulle mummoa katsomaan. 

Yhtenä näistä kolmesta päivästa ilmaantui pappi koti jumalan palvelusta pitämään, jota kuuntelemaan ja osallistumaan tulleita paikkakuntalaisia kertyi hyvinkin saman verran, enempää ei  tahtonut mahtua sisälle. 

Ikkuna seinäisen ulko eteiseen oli katettu tilapäinen suuri pöytä ja jos oli kaunis ilma, kuten useimmiten silloin muistan olleen, olevat pihapöydän ja ulkorappujen tasot täynnä kahvia ryystäviä iistujia joiden välistä ei tahtonut päästä kulkemaan alas tai ylös, joten parempi oli hakeutua muualle leikkimään, vaikka herkkuja mieli tekikin.

Keittiössä oli ahdasta ja kuumaa, vaikka ikkunoita pidettiin auki, astioiden pesu vesi  lämmitettiin saunalla ja kannettiin sisälle, jossa yksi tiskasi, toinen huuhteli ja kuivasi.
Tietenkin myös kylmä vesi kannettiin sisälle. 

Myöhemmin tilannetta helpotti meille hankittu uusi Upo 2 kaasulevy, jossa oli kaksi keittoastia paikkaa, kaappi jossa oli myös toinen alakaappi, pieni tila muille esineille
toisessa tietysti kaasupullon ja sulkuventtiilin vaatima säilytystila.

Nämä kokoontumiset alkoivat lähes aina puolen päivän aikaan, päättyivät ilalla, äidin lähtiessä iltalypsylle noin kuuden, puoli seitsemän aikaan. Lypsyn ajoitus oli kiva, 
jos se myöhästyi edellä mainituista ajoista, lehmillä oli tapa ilmoitaa siitä, äänekkäästi vaatimalla, tai parhaassa tapauksessa tulla pihaan asti katsomaan missä viivytään.

Tosin kaikilla naapureilla ja myös tädillä, oli samantapainen velvollisuus, kaikilla kun oli vielä tuohon aikaan oma karja, siis lypsylehmiä, jotka juuri ennen helluntaita olivat päässeet ulos pitkän talvikauden jälkeen nauttimaan vapaudesta, kun enää ei ollut pelkoa yöllä mahdollisesti olevasta pakkasesta.

Vanha kyläyhteisön tapa oli järjestää ennen ritvan päivän aikaa (27.5.) kevään vakkajuhlat, joten ehkäpä nämä olivat sen jonkilainen myöhempi perinne muoto.

Kesän ensimäiset saunavihdat voitiin jo helluntaiksi tehdä tuoreista koivun oksista, taito jonka opin jollakin tavalla, vaikka en himosaunoja ole koskaan ollut. 
Tosin isäni opetti sitomisen ohuella rautalangalla, joten vihdan teko helpottui paljon, muuten se ei olisi onnistunut, mutta kun sitä voi kiristää jälkeen päin se onnistui.

Vanha sanonta kertoo saunomisen olevan naimaonnen nostattamista, siitä syystä usein puhuttiin lemmen saunasta.

Helluntaina, lauantaina, 
uusi vihta vihdotaan.

Nouse lempi liehumahan,
kunnia kapuamahan (kiivetä).

Pohjoisessa sanottiin:
En joutunut Joululle,
En päässyt pääsiäiselle,
vaan kyllä hellun (heila/valentine) helluntaille.

Kun joku onnistui löytämään itselleen kaverin, hän saattoi sanoa:
Heilani on kuin (heleä) helluntai.

Pilvet ovat täyttäneet taivaan, puhelin pöydällä pysyy hiljaisena, helluntai jatkuu... 

Kiitos vierailustasi.

Hiljaiseen illan ikävään...

             

Tiedän että välillä surettaa,
Tiedän, että välillä on olo, jolloin tuntee että maailma kaatuu niskaan.
Tiedän että välillä joutuu kuulemaan jotakin jota ei olisi halunnut kuulla.
Tiedän myös, että jokainen, joka todella haluaa ja jaksaa odottaa, saa asiansa kokoon, pala palalta.

Jokaisella on sydän, vaikka se vällillä olisikin hukassa.
Jokaisella on tunteet ja jokaisella on joku, joka välittää ja muistaa että olet olemassa, joka hyväksyy sen että olet sinä ja joka lohduttaa kun lohtua tarvitset.

Et ole koskaan yksin, maailmassa on aina joku joka ajattelee juuri sinua ja muista myös se, että sinä voit olla se, jota joku kipeästi tarvitsee, nyt ja aina.
 - Positiivarit 

Jokaisen sydämessä asuu hyvyys, puhtaus ja pyhyys.
Ne eivät vain ain näy, kuulu tai tunnu kaikilla yhtä selvästi.

Niitä on voitu loukata, nöyryttää, nujertaa, tai jopa tukahduttaa ne miltei hengiltä.
Kun kohtaamme ns. vaikean ihmisen, kohtaamme useimmiten kiusatun ja kärsineen ihmisen.
 - Marleena Ansio -

   

Kiitos uskollisille vierailijoille.

Hyvää illan jatkoa.

Rakkauden raunioilla...

Lauantaipäivä oli kaunis aurinkoinen, sää lähes helteinen, kun iltapäivällä suuntasin tulevaa äitienpävän sunnuntaita varten ostoksille läheiseen kauppaliikkeeseen.

Tarve ei ollut suuri, hedelmät, maito, jotakin aamukahvin kanssa naposteltavaksi.

Kassoilla jonoa kun juuri edessäni avautui tyhjä kassa, kehoituksella tänne voi tulla.

             

Ehdin toisena jonoon, sain ostokseni maksettua ja pakattua valmistautuen lähtöön, kun jokin edessä oleva henkilö kiinnitti huomion, pysähtyen eteeni ostoskärryineen.

Näin kaksi vihreää silmää, täyteläiset huulet ja kesakkoiset kasvot jotka tuijottivat minua kohti sanoen moi, johon tietysti vastasin, katsos, kiva nähdä pitkästä aikaa.

Aika pysähtyi hetki kului tuijotellen toisiamme. Ihmisten paheksuvat katseet niskassa

suuntasimme ulos toisten seuratessa, jääden piha alueelle hetkeksi juttelemaan.
Edelleen on tunteita, ei voimakkaita tai kiihkeitä, vaan sellaisia joissa tuntee toisen läsnäolon hyvänä, rauhoittavana ja tyynnyttävänä olotilana vierellään.
Jotakin lähes kouriin tuntuvaa tuntui leijuvan ilmassa, vaikka sitä ei koskaan sanottu.

              

Nautin yhä näkemästäni, moni mukavan muiston poikanen lämmitti mieltä, hymyilytti.

Manikyyri tuntui muuttuneen ranskalaiseksi, auringon tummentamat piirteet yhä tutut,

vakavoituminen tullut aikaisemman, niin innostavan räiskyvän luonteen piirteen tilalle.

Muu kaikki oli lähes ennallaan, hajuveden tuoksu muuttunut toiseksi, nuorekkaaksi.

Runsaan puolituntisen kuluttua piipahdimme kahville läheiseen kahvilaan, jossa aika tuntui kuluvan turhankin joutuisasti, olihan huomenna vieraita tulossa talon täydeltä.

Poistuimme niitä näitä jutellen, puhelin numeroiden tultua varmistetuiksi poistuimme kumpikin omaan suuntamme.

              

Kenties, ehkä joskus puhelimeni soi, kuka sen niin varmasti voi koskaan tietää. 

Toisaalta voihan olla että se ei koskaan tule soimaan, kuka sen niin varmasti tietäsi. 
Onhan toisaalta mahdollista että soitan, olihan numero yhä puhelimeeni tallennettuna vaikka luulin sen poistaneeni. 
Toisaalta, olen yhä (edelleen) huono soittamaan...

Hy-Mac 370 / Konetta ostamassa 2.

Kuten edellisessä kerroin ajatus ja halu oman traktorikaivurin (backhoe) saamiseksi kiinnosti edelleen ja edellisestä reissusta 1975 oli jäänyt mieleen tuon Hy-Mac kaivuri, jossa oli (sen ajan) hieno, tasaisella lattialla ja lämmityslaitteella varustettu ohjaamo.
Kone oli sopusuhtainen, pienehkö, kevyt ja kaivuri osa voitiin irroittaa tarvittaessa.

Olin selvittänyt itselleni ja selvitellyt erilaisten koneiden ominaisuuksia kyselemällä, hankkimalla kaikenlaista tietoa ulkomailla valmistetuista kaivin koneista ja niiden ominaisuuksista, verrannut niitä kotimaassa tehtyjen koneiden ominaisuuksiin joihin pääsin ja sain tutustua käytännössä. 

Ajatuksena oli rakennusliikkeden työmaalla tehtävät työt, sellainen palvelu konen joka osallistuisi vain kaapeleiden ja pienten kaivantojen tekemiseen ja trukkina toimiminta. 
Kunnan tai kaupunkien työmaat eivät kiinnostaneet silloin, eivät edes tänään, mikäli työelämässä vielä olisin koska inhosin "sisäänpäin lämpiävä", byrokraattinen ilmapiiri ja hierarkia käytöstä, joka luonteelleni ei sovi.

Kun sopiva hetki koitti, ajelin 1976 eräänä perjantaina kakkostietä ja suuntasin kehä kolme tielle. Päämäärä oli kaksi eri koneliikettä joissa oli aikomus käydä. Ensimmäinen oli se sama jossa konetta ei edellisellä kerralla saanut kokeilla tai edes nousta hyttiin
Toinen oli Julius Tallberg Oy,  jolla oli kokonaan uuden kone merkin myyntiedustus ja kaksi käytettyä Hy-Mac konetta joita minun oli tarkoitus tutkia hieman tarkemmin, kenties ostaa.                 

                                        

                                       Tälläisesta haaveilin, näin märkiä ja levottomia unia.                                 

                                             Näin hyvä kuntoisen koneen toivoin löytäväni.

                                                Tämän kuntoinen kone olisi sopinut hyvin.

Ensin espoon suuntaan ja Ekström Koneliike Oy pihaan jossa tällä kerralla ei näkynyt yhtään kaivinkonetta (backhoe), vaikka puhelimessa oli kerrottu koneita olevan. Pitkän etsimisen ja pienen kyselyn jälkeen löysin myyjän joka kertoi tuon konemerkin olevan heidän entinen edustus merkki jonka maahantuonti englannista oli lopettettu ja heidän liikkeessä olevat uudet koneet oli palautettu englannin tehtaalle takaisin.
Sain myös tietää että konemerkki oli poistumassa markkinoilta tai sulautetaan toisen rinnakkaisen merkin valmistuksen kanssa yhteen, kenties samaksi tuotemerkiksi.

Kuulin myös että eräs uusi merkki JCB on suomen markkinoilla Julius Tallberg Oy edustuksessa, eli sama jota oli aikomus katsella samalla kertaa.
Niin ajoin kehä kolme tielle takaisin ja ennen Hartela Oy varaston aluetta vasemmalle, uudelle juuri rakentamisen alla olevalle teollisuus-alueelle, jonka puolivälistä löysin etsimäni paikan. Pihassa oli uusi suuri purjevene, pari pienempää venettä, muutama vanha kaivinkone, uusia traktori kaivureita ja pyöräkuormaajia, kummalisia malleja joita en ollut ennen nähnyt edes kuvissa, en myös koskaan näin kirkkaissa väreissä.

Kiinnostukseni käytettyihin koneisiin loppui kuin seinään, kun sivummalla näin kaksi melkein romuna olevaa Hy-Mac 370 kaivuria, renkaita tyhjänä joko edestä sekä takaa, toinen hieman enemmän kylki asennossa paino nojaten tyhjän takarenkaan puolelle.
Katselin uusien koneiden sekalaista joukkoa, joiden kirkkaan keltainen väri, punaiset vanteet valkoinen ohjaamo sai hieman kumastelemaan värien kirjavuutta ja räikeyttä.

Nyt vain etsimään jostakin rakennusten sokkeloista jonkinlaista myyntimiestä, joka olisi innokas esittelemään vähintään yhtä innokkaalle ostajalle koneiden etuuksia, joten saapastelin työtakissani peremmälle, suunnaten kuulemieni äänien mukaan eteenpäin, ja löysin huoneen, jossa oli muutama mies pöydän ääressä, kahvin, kaljan ja muun tarjoilun merkeissä, iloisella, tai suorastaan riehakkaalla tuulella.

Huomasin tulleeni jonkilaisiin harjakaisen tapaisiin pippaloihin, tai ilmeisesti juhlan syynä oli konekauppa, jonka pöydän ääressä istuva maarakentaja oli juuri tehnyt.
Oli ilmeisesti ostanut useammankin koneen, jonka ymmärsin saaduista vastauksista kysymyksiini, joita olin muutamalle paremmin pukeutuneelle saanut tehtyä.

Pyyntööni saada tutustua koneisiin sain tylyn vastauksen, ei enää ehditä kun nyt on iltapäivä pitkällä ja perjantai, joten pian loppuu työaika ja lähdetään huvilalle jatkoille, koneet jotka on myyty ja joita me nyt juhlitaan ajetaan kohta lavetille joka tulee uusia koneita noutamaan ja saat samalla katsoa kun ne laitetaan kyytiin.

Ymmärsin olevani liikaa tässä joukossa ja ilmoitun selkeästi mileipiteeni asiasta, sain myyjät suuttumaan ja naurut perääni. Kysyin missä toimitusjohtaja on tai esimies, jolle voin valittaa kohtelusta, minulle vastattiin, että omistaja on purjehtimassa atlantilla, on poissa koko kesän palaten vasta syksyllä, ja meidän nykyinen kone edustus siirtyy tulevaisuudessa Wihuri Oy edustukseen, koska Tallberg Oy lopettaa maarakennus koneiden kaupan ja me siirrymme siinä mukana ison talon palvelukseen, joten valita pois minne haluat johtaja purjehtii ja osallistuu tuleviin olympia tai MM-kisoihin.

Poistuin autooni jääden katsomaan kahden uuden traktori kaivurin lastausta lavetille. 
Hieman hämmästellen katselin koneiden monimutkaiselta näyttävää ajamista lavetille ymmärtämättä sen perimäistä syytä, vaikka sen oletin tietäväni ja tiesinkin, kuten myöhemmin varmistui. 

Harmitti, jälleen turha matka, puheet jotka poikkesivat puhelimessa sovituista ajasta sekä myös turhat matka kustannukset jotka silloin tekivät palkkaani suuren loven. Hetken touhua seurattuani lähdin paluumatkalle.

....jatkoa seuraavassa

Hiekkalaatikolla. Konetta ostamassa # 1.

Olipa kerran aika (kuten tarinat joskus alkavat) kun haaveilin uuden, hyväkuntoisen käytetyn kaivinkoneen, (traktorikaivuri) hankintaa. 

Etsin pientä, siroa rakennetta, kevyttä ja ketterää, hyvin käteen sopivaa, en suurta ja kömpelöä, kuten monet etenkin kotimaiset ja ruotsalaiset silloin rakenteiltaan olivat.
Monet muut tasapainottomia, hitaita, heikkoja tai muulla tavoin vaikeita käsiteltäviä, ellei peräti käteen istumattomia puhumattakaan ns. perstuntumasta kun niihin istui.

             



Merkkejä oli markkinoilla paljon, joista tässä suurin osa.
Kotimaiset Vammas, James, Ukko-Mestari, Ahma. 
Ruotsalaiset Hymas, Hydrema (=tanska) 
Sekä hieman harvinaisemmat ja vähemmän myydyt.
Ford 4550, MF 50B, 60B, International 3500, Hy-mac,
Case 580 CKB, Deutz+JohnDeere kaivuri ja Schaeff 


Kohteena oli eräs käytetty, minulle tuntematon kone merkki, juuri tuo Hy-Mac 370, jonka maahantuojaa en muista koskaan kuulleeni.
Ehkäpä kone oli yksittäis tapaus, tuotu maahan kokeilumielessä joko yksi tai useampi. 

Oli kaunis kesäkuun arkipäivä, kun ajelin sinisellä Polski-Fiat 125p autolla kakkostietä, karkkilaa kohti sen ohittaen, jolta hetken kuluttua käännyin porin tielle, ajon jatkuessa kohti kehä kolmosta, aika lienee jossakin 1975 - 1976 lukujen paikkeilla. Auto vm. 1972 oli kolmas niistä rattivaihteisista autoista joita meikäläisellä on ollut.

Ensimmäinen oli Skoda Octavia, kolmas Saab 96 hieman tämän Fiatin jälkeen Suunta jonne olin matkalla ei enää tämän tarkemmin ole muistissa, kehätie kolmelle päästyäni. 

Puhelimessa saaduin ohjein sekä ihmisiltä kyselmällä pääsin hieman myöhemmin paikkaan jossa myytiin Polski Fiat ja Daihatsu autoja, Ursus traktoreita, ja muita puolassa valmistettuja työkoneita kuten äkeitä, auroja, perävaunuja, säiliöitä, lannan levitys kärryjä, jne.

Olin tullut perille Pol-Mot Oy (myöhemmin Polmot Oy ja Maanteho Oy) toimipaikkaan, jonnekin päin pääkaupunki seutu aluetta. Etupihan puolella muutama uusi Polski-Fiat, traktorit ja vaihtokoneet takapihalla, jonne suuntasin myyjän opastuksella katsomaan aikomaani konetta, joka osoittautui liian paljon remonttia tarvitsevaksi, joten se siitä. 

Valikoimaa oli vähän, pari uutta traktoria
puolassa valmistettuja niittokoneita, perävaunuja, säiliöitä, lannoitteen levitys
koneita, lantakärryjä, kippiperävaunuja pari rähjäistä käytettyä traktoria ja muuta työkonetta. Katselin ja näin joukossa kummallisen härvelin, joka kalstaista häkkyrää en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt "livenä" elämäni aikana. 

Laite oli kummallinen. Siinä oli neljä pyörää, kuormaajan aisat joiden välissä kuljettajan istuin jonka takana pienen välimatkan päässä oli moottori, eteen kuormaajan aisoihin oli kiinnitetty pieni kauha. Lisäksi kone näytti meikäläisestä hirveän matalalta, eikä siinä ollut minkäänlaista hyttiä tai turvakaarta, eivätkä sen pyörä kääntyneet lainkaan. Miten tuota ohjataan, oli eka kysymys mielessä, ei kuitenkaan outo, koska telaketjuin varustetut koneet kääntyivät samaan tapaan.

Laite oli matala, istuin kuljettajan paikalle tuntien olevani kuin jossakin kanootissa, ja koneen edesä ei ollut muuta kuin kauha, ei moottorilaa tai muuta estettä kohteeseen.
Näkyvyys eteenpäin hyvä mutta hyvin outo, kun muissa ajamissani koneissa tai autoissa edessä oli aina moottorin konetila, tässä oli työlaite heti jalkatilan jälkeen.

Myyjä huomasi innostukseni haluten minun kokeilevan kyseistä laitetta, haki avaimet ja sanoi kokeile.  Laite osoittautui meikäläiseelle oudoksi, tuntui hitaalta, kömpelöltä ja suojaamaton (verkoton) ohjaamo nostovarsien välissä ei tuntui turvattomalta, muistaen vanhat pyöräkuormaajat joiden ohjaamo oli pitkään saman kaltainen, aina 1970 luvulle asti.

Ymmärsin myyjän innostuksen saada jo lähes kaiken alkuperäisen ruskean maalinsa menettänyt, nyt enimmäkseen ruostekasalta vaikuttava romu pois takapihaltaan.
Kone oli Case, nimi joka oli suuri amerikkalainen maarakennus koneiden valmistaja.
Voiman siirron kertoi olevan kuin leikkuupuimureissa silloin oli, siis kiilahihna veto.

             
Käytetyn koneen hinnaksi myyjä kertoi silloiset n. 35.000 markkaa, hinta joka oli kallis meikäläisen mielestä, suorastaan järjetön suhteessa muihin takapihan traktoreihin.
Sain kuulla liikkeen olevan Wihuri yhtymään kuuluva, puolalaisten kanssa jotenkin yhteisomistukseen kuuluva yritys, suur-yrityksen pieni sisar yhtiö, siis "liian suuri"
pienelle asiakkaalle.

Myyjä kertoi koneen tarkoitusperästä ja ominaisuuksista, sekä alkuperästä, kertoi niitä olevan muutamia eri merkkejä suomen markkinoilla, yksi oma kaikilla suurilla keskus liikkeillä, eli neljä yhteensä, ja lisäksi yksi vain näitä erikseen myyvä liike, jonka laitteet olivat kaikkein kalliimpia suomessa myytävistä laitteista. 

            

Jätin kokeilun sikseen, pidin laitetta käyttökelvottomana, liian vanhana, turhan kalliina
ja koska ei päästy yhteis ymmärrykseen, hintojen ollessa sanelu politikkaa, poistuin suunnaten turhaksi osoittautuneen matkani takaisin kotiin.

Tuosta ajasta kului muutama hetki, kunnes hieman myöhemmin tein uuden matkan espoon vanhan kartanon suuntaan. 
Ursukselta oli myös tullut markkinoille uusi iso, kuusisylinterinen turbo malli...