tiistai 7. toukokuuta 2013

Hiekkalaatikolla. Konetta ostamassa # 1.

Olipa kerran aika (kuten tarinat joskus alkavat) kun haaveilin uuden, hyväkuntoisen käytetyn kaivinkoneen, (traktorikaivuri) hankintaa. 

Etsin pientä, siroa rakennetta, kevyttä ja ketterää, hyvin käteen sopivaa, en suurta ja kömpelöä, kuten monet etenkin kotimaiset ja ruotsalaiset silloin rakenteiltaan olivat.
Monet muut tasapainottomia, hitaita, heikkoja tai muulla tavoin vaikeita käsiteltäviä, ellei peräti käteen istumattomia puhumattakaan ns. perstuntumasta kun niihin istui.

             




Merkkejä oli markkinoilla paljon, joista tässä suurin osa.
Kotimaiset Vammas, James, Ukko-Mestari, Ahma. 
Ruotsalaiset Hymas, Hydrema (=tanska) 
Sekä hieman harvinaisemmat ja vähemmän myydyt.
Ford 4550, MF 50B, 60B, International 3500, Hy-mac,
Case 580 CKB, Deutz+JohnDeere kaivuri ja Schaeff 


Kohteena oli eräs käytetty, minulle tuntematon kone merkki, juuri tuo Hy-Mac 370, jonka maahantuojaa en muista koskaan kuulleeni.
Ehkäpä kone oli yksittäis tapaus, tuotu maahan kokeilumielessä joko yksi tai useampi. 



Oli kaunis kesäkuun arkipäivä, kun ajelin sinisellä Polski-Fiat 125p autolla kakkostietä, karkkilaa kohti sen ohittaen, jolta hetken kuluttua käännyin porin tielle, ajon jatkuessa kohti kehä kolmosta, aika lienee jossakin 1975 - 1976 lukujen paikkeilla. Auto vm. 1972 oli kolmas niistä rattivaihteisista autoista joita meikäläisellä on ollut.

Ensimmäinen oli Skoda Octavia, kolmas Saab 96 hieman tämän Fiatin jälkeen Suunta jonne olin matkalla ei enää tämän tarkemmin ole muistissa, kehätie kolmelle päästyäni. 

Puhelimessa saaduin ohjein sekä ihmisiltä kyselmällä pääsin hieman myöhemmin paikkaan jossa myytiin Polski Fiat ja Daihatsu autoja, Ursus traktoreita, ja muita puolassa valmistettuja työkoneita kuten äkeitä, auroja, perävaunuja, säiliöitä, lannan levitys kärryjä, jne.

Olin tullut perille Pol-Mot Oy (myöhemmin Polmot Oy ja Maanteho Oy) toimipaikkaan, jonnekin päin pääkaupunki seutu aluetta. Etupihan puolella muutama uusi Polski-Fiat, traktorit ja vaihtokoneet takapihalla, jonne suuntasin myyjän opastuksella katsomaan aikomaani konetta, joka osoittautui liian paljon remonttia tarvitsevaksi, joten se siitä. 

Valikoimaa oli vähän, pari uutta traktoria
puolassa valmistettuja niittokoneita, perävaunuja, säiliöitä, lannoitteen levitys
koneita, lantakärryjä, kippiperävaunuja pari rähjäistä käytettyä traktoria ja muuta työkonetta. Katselin ja näin joukossa kummallisen härvelin, joka kalstaista häkkyrää en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt "livenä" elämäni aikana. 

Laite oli kummallinen. Siinä oli neljä pyörää, kuormaajan aisat joiden välissä kuljettajan istuin jonka takana pienen välimatkan päässä oli moottori, eteen kuormaajan aisoihin oli kiinnitetty pieni kauha. Lisäksi kone näytti meikäläisestä hirveän matalalta, eikä siinä ollut minkäänlaista hyttiä tai turvakaarta, eivätkä sen pyörä kääntyneet lainkaan. Miten tuota ohjataan, oli eka kysymys mielessä, ei kuitenkaan outo, koska telaketjuin varustetut koneet kääntyivät samaan tapaan.


Laite oli matala, istuin kuljettajan paikalle tuntien olevani kuin jossakin kanootissa, ja koneen edesä ei ollut muuta kuin kauha, ei moottorilaa tai muuta estettä kohteeseen.
Näkyvyys eteenpäin hyvä mutta hyvin outo, kun muissa ajamissani koneissa tai autoissa edessä oli aina moottorin konetila, tässä oli työlaite heti jalkatilan jälkeen.

Myyjä huomasi innostukseni haluten minun kokeilevan kyseistä laitetta, haki avaimet ja sanoi kokeile.  Laite osoittautui meikäläiseelle oudoksi, tuntui hitaalta, kömpelöltä ja suojaamaton (verkoton) ohjaamo nostovarsien välissä ei tuntui turvattomalta, muistaen vanhat pyöräkuormaajat joiden ohjaamo oli pitkään saman kaltainen, aina 1970 luvulle asti.

Ymmärsin myyjän innostuksen saada jo lähes kaiken alkuperäisen ruskean maalinsa menettänyt, nyt enimmäkseen ruostekasalta vaikuttava romu pois takapihaltaan.
Kone oli Case, nimi joka oli suuri amerikkalainen maarakennus koneiden valmistaja.
Voiman siirron kertoi olevan kuin leikkuupuimureissa silloin oli, siis kiilahihna veto.

             

Käytetyn koneen hinnaksi myyjä kertoi silloiset n. 35.000 markkaa, hinta joka oli kallis meikäläisen mielestä, suorastaan järjetön suhteessa muihin takapihan traktoreihin.
Sain kuulla liikkeen olevan Wihuri yhtymään kuuluva, puolalaisten kanssa jotenkin yhteisomistukseen kuuluva yritys, suur-yrityksen pieni sisar yhtiö, siis "liian suuri"
pienelle asiakkaalle.

Myyjä kertoi koneen tarkoitusperästä ja ominaisuuksista, sekä alkuperästä, kertoi niitä olevan muutamia eri merkkejä suomen markkinoilla, yksi oma kaikilla suurilla keskus liikkeillä, eli neljä yhteensä, ja lisäksi yksi vain näitä erikseen myyvä liike, jonka laitteet olivat kaikkein kalliimpia suomessa myytävistä laitteista. 

            

Jätin kokeilun sikseen, pidin laitetta käyttökelvottomana, liian vanhana, turhan kalliina
ja koska ei päästy yhteis ymmärrykseen, hintojen ollessa sanelu politikkaa, poistuin suunnaten turhaksi osoittautuneen matkani takaisin kotiin.

Tuosta ajasta kului muutama hetki, kunnes hieman myöhemmin tein uuden matkan espoon vanhan kartanon suuntaan. 
Ursukselta oli myös tullut markkinoille uusi iso, kuusisylinterinen turbo malli...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti