torstai 1. maaliskuuta 2012

Muutamia elämääni mielihyvää tuottavia asioita...

               
                http://youtu.be/kzogTxwnDjQ

Elämääni mielihyvää tuottavia asioita, tosin en aina tiedä missä järjestyksessä nämä milloinkin ovat, ja saattavat tästä hetkittäin vaihdella, toisen jäädessä, toisen tullessa.
Mutta tällä hetkellä vastauksen marssijärjestys olkoon tämän kaltainen.

Valokuvia mulla on lapsistani vähän nuoruutensa ajalta. Erotessani en näitä saanut.
Niinpä kotoa lähtiessäni otin omin lupineni lipaston päällä olevat lasteni koulukuvat, jotka ovat mulla vieläkin hyllyssäni.
Nuorimmaiseni kuvan palautin hänelle, hänestä on lähettämänsä ylioppilaskuva hyllyssäni.
Muutaman oman kuvani sain vasta 6 vuotta eroni jälkeen exältä, hänen muuttaessaan. 

Samoin mulla olleet kuvani eroni jälkeiseltä ajalta, jossa olin joko yksin, tahi jonkun toisen henkilön kanssa kuvattuna, tuo joskus aiemmin mainitsemani mustasukkainen nainen, joka kanssa tuolloin täällä asuin 7v, hävitti kaikki eroni jälkeen kuvatut kuvani, nyös negatiivini.
Kuvasin tosi paljon, hyvällä kameralla joka mulla on vieläkin, työmaakuvat säästyivät.

                                             Elämän kultalankaa, sen täyteläiset värit.

1.) 
Terveys. Sairastin pienenä vuodet 2.5v - 12v, joka tarkoitti jatkuvaa epäsäännöllisin syklein tapahtuvaa sairaalassa oloa, tutkimuksia, tutkimuksia, kuvauksia, mutta ei mitään, minkäänlaista ratkaisua varsinaiseen tautiin.
Olin pelkästään uteliaiden ja kokeilunhaluisten lääkärien tutkinnan kohde.
Kunnes tuo kierre loppui. Kiitos tästä, kunnanlääkäri Sasi, (kimmon setä) sinulle.


Satalinna. Pisin (11 kk / 1958) sen ajan keikoistani täällä, jolloin kansakoulun ekaluokka jäi yhteen vajaaseen viikkoon. Täällä oloaikanani en koskaan ollut oikeasti kipeänä, ainoastaan vain ns. tutkittavana.  (Toisen luokan kävin kahta kuukautta vaajaana läpi)

Vasta poislähtiessäni, aamulla oli kuumetta 37,8 ja äitini tullessa suurin toivein minua noutamaan, hoitaja mittasi vielä puolipäivän lämmön. Kuume oli noussut, 38.3 astetta. 
Ulkona oli juhannuksen tienoon hellekausi parhaimmillaan, yli 31 astetta varjossa.
Äidin jäädessä odottamaan lisätietoja, kuume kohosi iltapäivän aikan yhäti ylemmäs.
Äitini poistui lohduttaen pian s ekuume laskee ja kotiudut sitten myöhemmin terveenä.

Kuume kohosi iltamittauksissa jatkuvasti yhsä ylemmäs. Olin oikeasti kipeä ja kuuma.
Viimeinen minkä muistan ympärilläni häärivien hilkkapäisten hoitajien keskusteluista
oli Liisa hoitajan ääni. Hyvä jumala, nyt se kuume on jo 41.2 astetta, mittari ei riitä...

Tämän jälkeen muistini on hatara parin viikon ajalta, joka ajan olin lähes tiedottomassa tilassa. Herättyäni muistan hoitajien tervehdykset, huonekaverien parveilun ympärillä,
aurinkoisen kirkkaan näkymän ikkunasta. 
Muistan myös hoitajien kertoneen mulle, kysyessään muistanko mitään tuosta ajasta, 
että koko satalinnan kompleksin kaikki jäät, ruumishuonetta ja jääkaappeja myöten,
oli käytetty ruumiini jäähdyttämiseen, vaihtaen aina uudet jäät sekä alleni että ylleni, koska olin kokonaan kääritty lakanoihin, joiden sisällä nuo jäämurskat olivat.

Kun pääsin kotiin, oli jo heinäkuun loppu ja ulkona oli hellettä yhä 32 astetta varjossa. Muuten, kotiinpääsyni vuosi täytyi olla tuo vuosi 1959, koska olin siellä yli talvikauden

Musiikista aloin pitää täällä ollessani, Liisa hoitajan tuomasta transistoriradiosta, sekä alakerran pannuhuoneen viereisessä tilassa veivattavasta krammarista, jonka veto ei riittänyt loppuun asti. Kodin kynttilät. Iltanuotiolla. Kotilaakso, kolme oli kiekkoja jotka kuuluivat jotenkin. Talkkari ei saanut meidän jostakin alustasta löytämäämme konetta kuntoon sen paremmin. Mutta saimme yhden uuden uutukaisen neulan häneltä.
(tästä kaikesta tulee joskus omat plokit, tuonnempana)
http://youtu.be/5Mh3EUYIcjg


 2.)
Oman kodin rauha. Hiljaiset yksinäiset hetket joita kaipaan ja arvostan kaiken turhan hässäkän saatuani jätettyä taakseni. Rauhallinen seesteinen vaihe, elämäni eräistä vaiheista, jossa lapsieni ja lastenlapsieni tulevaisuudet pidemmän päälle askarruttaa.

Lapset, lastenlapset, sisarukset ja heidän perheensä, muutama muu vanha sekä uusi tuttu tai ystävä, sekä eräs seurustelun kautta tutuksi tullut hyvä ystävä ja tuttava.

                                                                                   Ensimmäinen Lapsen lapseni. (Ranska)


                                                                                            Sama kaveri 7 v myöhemmin.


                                                                                       Toinen lapsen lapseni 2 vk vanha.

Muutama muu hyvä, luotettava ystävä, lähinnä yritysmaailman ajoilta tutuksi tulleina, kuten eräs virkamies, jonka olen saanut tuntea kolmisenkymmentä vuotta, mies, jota aina kunnioitan ja arvostan, rehtiyden ja oikeudenmukaisuutensa takia.
Samoin muutamia, työmaiden vastaavia mestareita, hankintamiehiä, työpäälliköitä jne. Mahtuupa joukkoon muutama muukin alan ihminen, talous- kirjanpito- suunnittelu- ja tavarantoimitus puolelta, sekä myynti ja huoltopuolelta.

3.)
Tuossa edellisessä taisi kaikki tärkeimmät jo tulla luetelluksi, muutamia myöhemmin eri tavoin minulle tutuksi tulleita henkilöitä tähän voisin lisätä.
 http://youtu.be/N1N6ZCqTz_c

4.)
Helteiden ystävä en ole. Mutta tämä keväinen aurinkoinen ilma ja kevään tulo yleensä. Samoin syksyn lehdetön kuiva kausi, pikku kepeä pakkanen, myös kesäinen lämmin nätti vesisade, sekä tietysti kaunis talvinen lumisade, keveine pakkaskeleineen.

5.)
Hyväksyä se tosiasia että työelämä alkaa olla taakse jäänyttä vaihetta elämässäni.
Toisaalta se on suuri helpotus, kun ns. olen pyörillä ollut jo 13v ikäisestä alkaen.
Silloin kotona isän sairastumisen jälkeen liikkeelle jo kansakoulun kesälomalla, sekä myöhemmin ns. päivätyönä.
                                                     Tässä vanhin lapsen lapseni ensimmäistä ketaa suomessa vaarin sylissä 3 kk ikä.

Kuvan päivämäärä ei totuuden mukainen. Mun vanhallani kameralla otettu kuva.
Patterinvaihto on aiheuttanut päivämäärän nollaantumisen kameran ostohetkeen.

Kohtulliset hartiani, musculat,  sekä heiveröiset käsivarteni takaavat sen, että näinkin jämerä paketti pysyy vakaasti, mutta hellästi, ja ilman salitreenejä pienissä hyppysissäni.

6.)
Mielihyvää tuottaa ystävälliset ihmiset, vaikkapa kauppareissulla nähty pikkuinen lapsi
joka istuu vaunuissaan silmät suurena hymyillen iloisesti, tai kykenee itse kulkemaan vanhempainsa keralla, uskaltaen ujostelematta tehdä tuttavuutta meikäläisen kanssa. 


                                                            Poikani. 5 v
7.)
Kun voi tehdä jonkun hyvän työn, tai paremminkin, on kykenevä auttamaan jotakin henkilöä joissakin asioissa, tms. pikkuinen palvelus, jonka voi toiselle suorittaa.

8.)
Nauraa pitää ja iloita. Suruja on ollut ihan liiankin kanssa, ja olen sujut niiden kanssa.
Sellaiset ihmiset joiden kanssa voi heittä läppää, huulta, puhua asiasta kuin asiasta ja joilla ei pipo kiristä, sen kummemmin kuin muutkaan elämän tilanteet.
Huumori ja herkästi toimivat ajatuksen juoksut saavat mielen iloiseksi.

                                    Tuore aviopari sekä ranskalaiset appivanhemmat.
9.)
Ystävä jonka voi kutsua luokseen, tai vierailla hänen luonaan, tarkoittaa sekä seurustelua että muuta ystävyys-suhdetta, kuten myös perhetuttujen luona vierailua.
Kuuluupa karaoke tuttaviini niin talousrikoksia tutkiva henkilö, kuin myös eräs nuoripari, 32-40v, jossa mies haluaa minusta kaverin (isänsä tilalle) ja nainen haluaa minusta isäpuolen, oman kolarissa (5v ikäisenä) menehtyneen isänsä tilalle, jne jne.
Lisäksi heidän ihanat (3 kpl) tenavansa, etenkin nuorin ujostelematon 5v tyttö (hänkin).

                                                 Esikoiseni häätilaisuudesta.
                  Sisarukset; nuorin, vanhin (- 2009), keskimäinen, itse.                   

10.)
Kyllä tähän on helppo laittaa sisarukset, heidän perheensä seuraavaksi. Vierailut heidän luonaan.
Samoin muutama vanha työntekijä, jotka ovat muttaneet hieman kauemmaksi, mutta kaipaavat yhä edelleen tuota työssäoloaikaa, 12-16v jota haluavat yhä muistella.

16 kommenttia:

  1. Eikös se Satalinna ole nykyisin syöpäsairaala??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Polaris.
      Mulla kun on sellainen käsitys että kaikki siellä on suljettu
      En tiedä oikeaa tilannetta. Mutta olettaisin näin.

      Satalinna oli s elastenosasto siellä rannassa, joka toisessa päässä olivat tubi-poilaat. käytävän ovet olivat aikas usein auki ja meidän huone oli viimeinen ennen tubiosastoa, jossa joskus luvatta vierailimme ja kärysimme aina.

      Meidän huoneemme takaseinän jälkeen oli käytävä joka antoi saman tason laajalle ulkoterassille. Käytävä joka jakoi nämä osastot, ja samoin tuon ulkoterassin. Terassin alapuolella oli kansakoulu
      mutta olin niin "kipee" ettei tarvinnut opiskella kuin Tex wWllereitä, Kapteeni Miki, Viidakko (Akim) sarjoja.

      Poista
  2. Tutkin vähän asiaa, tulokset näät minun linkistä.

    http://tinyurl.com/7ognome

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Polaris. Tuo linkkis ei avartanut ko. asianäkemystä yhtään.

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Beate. Huomenta.
      No, nouhätämitä, tämän näköinen se on, kuten kuvat osoittaa.
      Tuodatuoda!
      Kieltämättä ehkä näin. Olen ehkä niin lutunen "pitonalle" että
      Tosiasia on kuitenkin se, että moni on halunnut mun omaisuudeksi, ei jokapäiväseksi arki-käyttöesineeksi.
      Siinä ehkä eräs syy.
      Toinen? ;)
      Niin, miten niin minusta luopunut. Siinä se eräs ongelmaydin
      on usein ollut jälkeen(kin)päin.
      Kolmas.
      Oletko varma, että juuri he ovat suhteesta "luovuttaneet"
      Myönnän, että minut on jätetty kaksi kertaa, eroni jälkeen.
      Mutta ne kaikki? :) muut... !
      Heistä kaipaan yhä muutamaa, mulle ystävällistä, mielihyvää tuottanutta yhteisolon aikakautta.

      Poista
  4. Kopioitko sen linkin selaimelle, ei se muuten avaudu!!

    VastaaPoista
  5. Pol-Aris. Kopioin tietenkin. Ei auttanut.

    VastaaPoista
  6. Hyviä mielihyvä asioita, eikä tuo syöttöpuuha tai Caterina ole huonoimmasta päästä ollenkaan:)

    VastaaPoista
  7. https://www.google.com/#hl=fi&gs_nf=1&cp=6&gs_id=o&xhr=t&q=satalinnan+sairaala&pf=p&sclient=psy-ab&source=hp&pbx=1&oq=satali&aq=0&aqi=g4&aql=&gs_sm=&gs_upl=&gs_l=&bav=on.2,or.r_gc.r_pw.,cf.osb&fp=4f6e7075dd256279&biw=1920&bih=947

    VastaaPoista
  8. Guten Morgen, Bestisleskis. Eräs moniraajaparinen suosikkini.
    Tiekkö kuule. Onse tosi ihana tuo pikkuvauvan kauan tuntuva ihon tuoksu.
    Mutta on myös paljon asioita, tuossa luettelemattomia, joista pidän.

    Tykkään tenavista. Varsinkin niistä kirkkaista killisilmistä, jotka
    säikkymättä, hymyillen katselevat kirkkaina vastaan, ja saattavat jopa tarttua sormeen kiinni vaunuissa ollessaan tai heiluttavat mennessään.

    Mutta Catarinasta.
    Vielä kun kuulis sen saksankielisen versionsa, tähtien taa kirjoittettu,
    joka mun mielestäni on se aito ainoa oikea, vaikka ei tuo ranskan kielinen
    versiokaan tuolla tubessa paha ole.

    VastaaPoista
  9. Mutta, Pol-Pol-Aris.
    Piru pitkä krimmsu. Pas ny joku helpompi tuleen.
    Emmää tommosii, helkuti monimutkasii, ruppee kokkeilee.

    Se on nykyinen E-talo, se rakennus siellä rannassa.
    Nuoli osoittaa silloisen sissäänkäynnin säilyneen ennallaan, joskin viimeksi 2000 luvun vaiheteen tienoilla siellä sisällä piipahtaessani, pihataso oli nostettu kerrosta kahta ylemmäksi, tuolloisesta.

    Rakennuksessa on vielä fysiatria ja kuntoutuksen vuodeosasto.
    Satalinnan koko toiminta siirtyy porin tiilimäkeen 2016 mennessä. Myös harjavallan sairaala (pöpilä) sekä antinkartanon toiminnatkin.

    Tunnen näitä komplekseja hoitaneen rakennus-insinöörin
    jo vuosikymmenien takaa, kuten kaikki hänen 5 veljeään, jotka ovat myös olleet rakennusalla, paitsi nuorin, joka pitää heidän suurta kotitilaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä pitkänkin "krimpsun" voi kopsata ihan samalla tavalla kuin lyhkäisen!!!
      Mutta googleta sana satalinna, niin saat sivun esiin.

      Poista
    2. Tattista vaan, mutta. Googlasin jo ennen neuvojas.

      Poista
  10. Kerrassaan ihanaiset kuvat elämäsi eri vaiheilta.

    Rintintin -kuva on ajatuksia herättävä kuva lapsuudestasi..

    Lapsen tomeruus tulee esiin "viheltäjässä", kerrassaan mainiota ainesta elämän tyrskyihin..

    Niin ja itse hän tuttipullo kädessään, kaunis elämän pieni hetki.

    kiitos maximex ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iltaa ulleriina. Kiitti kommistasi.
      Rin-tin-tin ja Rusty ei kuulunut ihan suosikkilukemiston kärkeen, kun siinä oli liian vähän, pampam ja paljonhevosia osastoa.
      Intiaanipäällikkö oli toinen tälläinen iso albumi ja huisin hyvin piirretty, mutta äärimmäisen kallis nelivärikuva.
      Hienot ruskeanpunasävyiset värit, muistan vieläkin sekä yksityiskohdat kaikista, esim aseista.
      Intiaanin nimi oli Tonto = Hölmö. Hänen kaverinsa oli sellainen silmänaamiota käyttävä tasalieri- kalifornialaishattuinen, kuin El Coyote, kansikuvassaan.
      Näiden hinnalla oli saanu monta TexWilleriä Tai KapteeniMikiä

      Mutta tuo tomeruus. Kaikki ovat tulleet postin tuomina kotiin.
      Ylin on Alexande, jonka hymy valloitti hetkessä.
      Alin, Oskari. Joka oikeasti sai tämän kunniakkaan nimen.
      Oskari, tässä vielä nimeä vailla on vajaan vuorokauden ikäinen
      ja hytisin mielihyvästä pitkään tuon ilmeen kädessäni nähdessä

      Tutti juttu, kova juttu. Ihana tuoksu, vastasyntyneen tuoksu.

      Ole hyvä. :)

      Poista