Ilta-auringon laskiessa...

          

                                                 Luota auringon nousuun.
                                                                  http://youtu.be/kv6KHYowfK8  (0.40 - 3.60)

                                  Päivä päättyy ilta on, sysi yö taas valoton.
                                  Tuska viiltää rintaa mun, mistä apu milloin rauhoitun.
                                  Aamuun aikaa on ikuisuus, yön tuntien surullisuus.
                                  Astun valoon auringon, silloin kirkas on päivä loputon.
                                  Luota auringon nousuun, luota uuteen huomiseen.
                                  sieltä aarteen voit sä löytää, sekä tien rakkauteen.
                                  Luota auringon nousuun, luota uuteen huomiseen
                                  sieltä aarteen voit sä löytää, sekä tien rakkauteen.




Elämä ottaa antaa,  joskus rakkaus tuo kutsujaan                                toivon niitä voisin kantaa, muille myös ojentaa
                               Kylmään aamuun aina herään tuska taas viltää rintaa mun
                               vierelläin ei ole ketään, kysyn milloin kohtaan sun
                               Luota auringon nousuun, luota uuteen huomiseen.
                               sieltä aarteen voit sä löytää, sekä tien rakkauteen.
                               Luota auringon nousuun, luota uuteen huomiseen
                               sieltä aarteen voit sä löytää, sekä tien rakkauteen.
                               Sekä tien rakkauteen....
                               Sekä tien rakkauteen...


                                           
                                         Luotamme auringon nousuun, edelleen.
                                              Kiitos vierailustasi.
                                              Hyvää illan jatkoa.

Iltapäivän uni.

                 

Lokakuinen lauantai ilta alkaa hämärtyä illan hämäryydeksi, jonka ylle kuu ja tahdet nousevat loistamaan.

Hitaasti himmenee päivän valo. Odottavan aika on pitkä, odotan koska tulet kuitenkin.
Kannat kassia ja sinulla on edelleen sama vaalean ruskea pikkujakku.

Sisään tullessamme. Kahvi keittimessä on tippunut, valmiina odottamassa.
Halaamme toisiamme. Hetki jälleen näkemisen riemua, keskustelua.

Iltataivas on tummunut jo yön pimeydeksi, sammutan viimeiset kynttilät.

Nukahdamme, vieri vieressä illasta aamun, pitkin päiviä, kaikki seuraavatkin yöt.
Nukumme yhteen kietoutuneina, toisistamme läheisyyttä, turvaa ja lohtua hakien.

Minä tulin, kuiskaat. Tulit koska halusit tulla. Haluat muuttua, jättää entiset murheesi
tahtoen tulla muiden kaltaiseksi, omat puutteesi ja rajotuksesi tietäen.


  Kuinka voitsit muuttua kysyt.  Mutta vastauksen tiedät mielessäsi jo kysyessäsi.
Sinulla on halu tähän muutokseen omasta tahdostasi.

Kysyt koska et tiedä muusta, muusta erilaisesta kuin vain siitä, mihin sinut on lapsena totutettu, siihen mitä olet lapsena kokenut, tai mitä olet saanut tehdä.

Mitä vastaan. Vastaan tule omana itsenäsi. Pelkkänä itsenäni vain olen minäkin.




Sanot rakastavasi minua, mutta onko se rakkautta, vai pelkkää omistamisen halua, tiedätkö sen itse.

Ehkä se ei ole rakkautta, jos ei tiedä sellaisesta. Sinä itsehän tämän parhaiten tiedät.
Kenties se on vain tunne, jonka sinä miellät rakkaudeksi saadaksesi kokea
kiintymystä.

               

Viimekertaiset lähdön hetket laiturilla muistan. Jälleen yhdet jäähyväiset muistoissa.
Halaukset, hieman arastellen kuin pelkäisit jonkun huomaavan aloitteellisuutesi.

Neljä halausta kaikkiaan. Juna saapuu aikataulussaan. Saattelen sinut vaunusi ovelle.
Käännyt ja olet poissa. Samassa juna lähtee liikkeelle poistuen pian näkymättömiin.

Herään säpsähtäen syvästä päiväunestani. Hetkeen en tiedä olenko hereillä vaiko valveilla. 

Keitän kahvit, juon, huomaten olevani jälleen valveilla.

               

                        Tämän myötä. Hyvää yötä.
                         Kiitos vierailuistanne.
                        

Tunteilua.

       Koin tähti luokses, vain koivu puuttuu ja tuoksu tuomen on kuollut pois.
       Nyt armaan luokse tie mulle suuttuu, ja meille huomen uus koittaa jo vois.

                 


       En voine antaa mä kuuta taivaan, en sulle ostaa voi kultaa maan,
       vain taivaanrantaa ja haavelaivaan, sut voin mä nostaa jos tahdot vaan.
  
       On taas vain unta ja haavas mielen, ne suureen ääneen sua huiputtaa.

       Kun tunteet valtaa nyt kylmän mielen, se taakse jääneen taas hohteensa saa...

         
         Tiedoksi!
                 

        Hyvää alkanutta päivää teille kaikille vierailijoilleni.

Illanmax

                
                                     

                                    Tiedät sen että aatoksein lentää,
                                    luokses minne nyt kulkisinkaan,
                                    lintu kun kotilaaksoon taas entää,
                                    kodin löytää se saapuessaan...

                                                                  

Öitä!
                                                      

Aamumaxia

                                                                        

Monikin saattaa ihmetellä, mitä onkaan rakkaus. Se on yksinkertaista ja selkeätä.

Joka ymmärtää, hän myös rakastaa, tietää ja näkee...
Mitä enemmän tietoa jossakin on, sitä enemmän rakkautta...
                                                   - Paracelsus -

Rakkautta on kaikki, mikä rikastuttaa, korottaa, laajentaa elämäämme kaikkiin
korkeuksiin ja syvyyksiin päin.

Rakkaus on yhtä ongelmaton kuin kulkuneuvo.
Ongelmallisia ovat vain kuljettaja, matkustajat, sekä tiet.
                                 - Franz Kafka -

Onni tulee arkisista, niistä kaikista pienistä asioista. 

Hyvää alkanutta päivää kaikille vierailijoille.

Kevätmietettä.

Paljon on vettä virrannut vantaajoessa ja varsinkin kotikyläni sonnilan joessa sitten viimeisen kirjoittelun.

Koneeni vaan tilttasi ja on ollut jo melkein kuukauden mykkänä. Tällä en voine ladata tuota 60 luvun musikkia josta erityisesti pidän.

Sanoja sensijaan.. ...joista tämä kaikki kirjoitteluni aikoinaan lähti, voin kyllä tekstailla.

Siipä. Joten. 

Dannyn vanhaa, 1967 sanoin laulamaa laulua muistellen.
Lasse Mårtenssonin sävellys.  Sanat Alvi Vuorinen.

                                          Sua kutsun laululla kaipauksen
                                          joka maan yli kauas rientää.
                                          Sinun muistosi, ystävä lapsuuden
                                          minun murheita raskaita lientää.

                                          Kun lauluni, ...., nyt kuulet sä vaan,
                                          sä kutsua noudata silloin.
                                          Sun syliini sulkea jälleen saan, 
                                          kun kutsuni kuulet vain milloin.

                                          Myös sulla kai murheita ollut on,
                                          ehkä kaipauksen tuntenut lienet.
                                          Liekö kirjoissa määrätty kohtalon,
                                          ehkä syömmeni ainiaaks vienet.

Kaunista, lämmintä kevätaamupäivää teille kaikille uskollisille vierailijoilleni toitotellen.

Menen nyt, mutta palaan.  (Älkää hätäilkö    :*) 

Illan haaveet.

                 

                                                                  

Kohta on ilta. Ummistan silmäni, ajattelen hitaasti mieleeni tulvahtanutta aatostani.Keväisen illan lämpimyyttä, kajastavaa ilta-auringon kiloa harmaan päivän jälkeen,
iloa ja seesteisyyttä, joka nyt on vallannut mieleni.  Jokakeväinen ilmiö lienee.

Pian on Pääsiäinen, sitten Vappu, ja Juhannus.  Valoisat kesäiset illat alkavat pian
käydä kiihtyvällä tahdilla yhä lyhyemmiksi ja lyhyemmiksi.  Vain pari kuukautta.

Muistelen, miltä tuntuu tuntea lämmin kosketus, kuumat huulet, aamuinen raukeus,
lintujen laulu, sarastus, viileän kostea aamuhetki, vasta keitetyn kahvin tuoksu, suihku malttamatta kuitenkaan vielä nousta, kuunnellen tasaista hengitystä, nauttien hetkestä
viimein lopulta nousten ja särkien tuon herkän illuusion hetken.

                                                Rakkaus!
                                                Sana suloinen,
                                                sana siipien valkeiden,
                                                sana suurinten sankar-töiden,
                                                valo synkinten sydän öiden,
                                                rinnan yöllinen yksin-nyyhky,
                                                rauhan viesti, voiton kyyhky,
                                                päivän paiste ja tuike tähden,
                                                riemun parhaimman paras lähde,
                                                suden suitsi, himon orja,
                                                tahdon ponsi ja tarmon pohja,
                                                sana sankarin  - Jumalan -.
                                                Rakkaus on valtias maailman!
                                                                           - Eino Leino -

                                                  

Kulkurin matkan varrelta.

                

                                                            

Huomenta tasapuolisesti kaikille. Sillä, aurinko nousi taas jälleen, kevät koittaa pian kukkasineen. Pieni polku minut tänne toi, halki vuokko-kenttien.

On tämä niin hauskaa. Nautin, jopa kaverien kanssa, tästä kaikesta show esityksestä
joita saa täällä nähdä, sivustaseuraajat, kuin anonyymit, myös nimellä piileskelevät.

Mielien stimulointia tuntuu esiintyvän enenemässä määrin. Meidän kaikkien muiden ajattelutavan pitäisi siis muuttua muutaman yksilön tahdon mukaisesti toimivaksi. 

Tämä on ilmeisesti opittu jostakin laitoskäyttäytymisestä. Näissä se tehtiin aikoinaan
pakolla ja taitaapa se olla, ellei jo ole, uudelleen käytäntöön tullut "lääkintämuoto".

Kyllä on mielenkiintoista huomata tuo ihmisten pirtetys, vaikka tarttis lukee mieluimmin isämeitää paremminkin kuin surra menetettyjä tuluskukkaroita, joiden päälle eioo koskaan tuntunu ymmärtävän. Se siitä.

Kyllä sitä maaseudulla hurviteltiin usein lypsämällä suoraan nännistä suuhun ihan utarelämmintä odelmamaitoa tissistä suoraan. Nyt se, kuten totesin, ei enää maistuisi.

Olis tää elämä onnetonta ja helvetin tylsää jos meillä ei olisi mitä kirjoitella, josta olen

omalta osaltani jo aiemmin todennut, kirjoittelen mistä aiheesta tahansa, muut mistä osannevat.

Otimpa sitä minäkin täällä pasteeratessani, keekoillen hattulla ja ilman, tuon suunnan lounaaseen, lähteäkseni hetkeksi visiitille täältä muiden kaltaisteni legojen joukosta.

(Hatulla siksi kun sen alla on tilaa ennemmän, kuin muissa päähineissä.)

Kummalisen sikinsokin nuo kaikki laatikossa olivat, lähes yhdessä ryhmässä, samoin kuin sellaiset 35v taaksepäin muistellen. Monen kirjavia, erikokoisia.

Toiset nuhjaantuneita, tuhraantuneita, haalistuneita, toiset kirkkaampia, eroittuvampia. Toiset suositumpia, toiset tiukkaan kiinnitarttuvia, niin etteivät irrota tahtoneet.

Niistä toiset löysiä, paikalleen lukkiutumattomia, suurin osa sopivan kireitä, näin myös sopivan irrallisia.

Mutta tuohon lounas-suuntaan joka suoraan sanoen on mulle se luontaisempi taho
koska tykkään esiintyä, ja jopa nautin siitä, eri näkymineen, mitä maisema eteen suo.

Niimpä sitä minäkin marheerasin tuon luonnostaan ylös pyrkivän, vasemmalle 
suuntautuvan, tunnetun, viisarin tapani mukaan, oikealle, sitten alas, huomionhakuisuudessani.

Tämä kai lienee meikäläiseltä pelkää itsetehostusta, kaikki vain saadakseen itselleni
entisenlaista huomiota, ehkä erottuakseni ulkopuolistenkin silmin parhaiten edukseni.

Omasta mielestäni näytin näin komeemmalta, pelistä katsellen. Istuinpa nojatuolissa
tai seisten.  Varsipeilistä varmistin vielä ahterin sopivan kireyden.

Mallasin tuota, etenkin sivuilta, vaikka,harmi kyllä olen nykyisin niin totinen etteivät 
sivun hymukuopatkaan työntäytyneet esiin ilman pikku treenaamista.

Hienoista ongelmaa tuotti laajan rintakehäni onnistunut ahtaminen sopivaan kuosiin.
Kapoiset, lysyt hartiani sentään mahtuivat samaan liivin sisään, huoh! onneksi.

Tämäköhän nyt on se perimmäinen syy, vaiko ikuinen vanha kiintymys, josta syystä
meikäläisen sivustoa edes jonkin verran käydään seuraamassa, seikka josta myös hyväsydämisimmät kantavat aitoa, oikeaa huoltaan.

Kenties, vaikka kaikki onkin ehkä sattumaa, erääseen ulkomaalaiseen ikiseuralaiseen
jokin on vaikuttanut, ei häiritsevästi, vain tiedostettuna tapahtumana taholtani. 

Vierailujen määrä sivustollani on ollut huimat vuorokausilukemat. Onko kyseessä tuo
vanha, usein eri tahoilla tapahtuva, nettirakkaus. Kenties, kenties, kenties. Etä juttu.

Kaikista sivustollani kävijöistä nuo skotit muodostavat muutaman prosentti osuuden, ollen huomattavin ( 38x vrk) yksittäinen vierailija sivustoni vierailijoista.

Voihan pyhä purilainen.

Tässä hänelle  :*)   terveiseni !  ;)

Hyvää alkanutta lavvantai päivää kaikille. (Kaisse semmonen sentään on)

Illalla taas soitto soi ja laulu raikaa.  (Kyyti odottaa ihan kohtsillään.)

Tilanne - mietteet.

                  

                                                  
Tutkimus kertoo, monien pariskuntien ajattelevan seksin aikana toista henkilöä.

Tuo pitää kohdallani ainakin seuraavasti paikkansa.
Silloin kun seksi hotkaisee minut syvälle suuhunsa, tunnen olevani käyttöesine,
apuväline, jolla harrastellaan tai opetellaan.

Yleensä koitan keskittymättä ajatella;  
- käynnistyykö auto lähtiessä, jätinkö sen hyvin (pysäköin, nääs, aina lähtösuuntaan).
- otinko kaikki pistokkeet irti lähtiessäni 
- suljinko ikkunat
- jäikö pesukoneen kraana sulkematta
- kassatilannetta laskujen maksun jäkeen
- puhtaita kalsareita, olikohan niitä
- onko täällä kahvi yhtä hyvää, kuin lähtiessä keittämäni.
- saanko täällä kahvin kera voileivän, pelkän paakkelsin, keksin, sokerin..
- mm. näitä ja monenlaista muuta ehtii miettiä koko tuon puolitoistaminuuttisen aikana.
   (On on. Aika on pitkä. Etenkin kun siinä on kaikki alustavat puheetkin jo mukana)

Oikein timminä ollessani pyrin silti olemaan kohtuullinen matkaopas.

Puluseni, armaani, tuolla edellä avautuu onnen vehreät laaksot, huomaatko?
- nyt on pieni mäennyppylä edessä
- sen lasku tuntuu kohta mahanpohjassa
- pian;
ehditkin näköjään ensin perille
olen kuitenkin ihan tässä, takanasi.

Naiset ensin!

Tiistai-iltaa

                 


                               Musiikkia iltaanne. 
                        Lieneekö tämä sivusto jotenkin uudistunut parin päivän poissaolon aikana.
                        Sen kaltaista olettamusta, näyttäis olevan joiltakin osioiltaan.

                        Saattanee johtua koneen korjauksesta, ja säädöistä.
                        Pari hiirtäkin on näköjään piipahtanna.
                        Missälie piileskelleet hetkosenaijjaan.
                        Kissa poissa!    Kait se tästä, kunhan arki alkanee taas sujumaan.

                        Samat on tuntunna säilyneen menetelmämetodit, 
                        todennäköisin syin olettaen säilynee jatkossakin.
                        
                        Sillä, miksi se maailma muuttuisikaan, vaik toiselle voi menettää, 
                        kun maapallo pyöriä saa radallaan, se kulkua on elämän...
                       
                        Kuitenkin upea kuu, viidennestään vajaa, kajastaa taivaalla,
                        paripäivää ja se alkaa olla täysi ympyrä.

                        Hienot, raikkaat, kevät talviset, vielä pölyämättömät kelit.
                        Unikin alkaa taas maittaa, kun saa kellahtaa tytyväisnä omaan sänkyynsä.

                        Makoisata unta toivotellen.

Iltamusiikkia.

                

                                  
             Monet kuihtuneet ajatukset ovat vain kukkimasta lakkanneita kuusamia.
             Älä tuomitse niitä kuolemaan, ne ovat monikesäisiä.
             Anna niille sadetta, paistetta, lämmintä ilmaa, näet, ne voivat vielä tuoksua.
                                     -Sakari Tobelius-

             Kun silmät avaan aamusella,
             nousen, riennän ikkunaan.
             Näen tyynen kotirannan
             viherjäisen pihamaan.
             Puut ja pensaat kutsuu sinne
             metsän varjoon vilpoiseen,
             tunnen niityn kukkain tuoksun,
             kuulen kiurun sävelen.
                            -Immi hellen-


                               
              Mä laulan kaikelle kaunihille,
              elomme haaveille, unelmille,
              jos särkyikin, ne auvon antoi.
              ma niille laulan ja maljan juon.

              Ma laulan muistoille menneisyyden
              ma laulan aarteille ystävyyden.
              Niin, teille, veikot, ja entisille.
              Taas laulun laulan ja maljan juon.

              Hyvän yön toivotuksin, vierailuista kiittäen. Nukkukaatten makoisasti.
               

              
         

Rakkaus - kertomus.

                                                                 

Kun ihminen on sulkeutunut eikä uskalla avoimesti lähestyä toista ihmistä, peläten, omaa voimattomuuttaan epäröiden, hän suojautuu itse luomiinsa turvavarustuksiin.

Tämä rakkaudettomuus joka saa suojautumaan muilta, sekä myös kokemuksilta, on
menneisyydessä tapahtuneiden kokemusten seurausta. Ihminen on huomannut matkansa varrella ettei häntä varten ole rakkautta. Tämä on sitä syvempää tunnetta
mitä nuorempana näin on saanut kokea.

Menneisyyden kokemukset johtavat nykyisyyteen. Silloin ihminen kohtelee itseään
samoin, kuin häntä on kohdeltu jo lapsuudessa, jolloin ratkaiseva viesti se on ollut, viesti siitä, minkä arvoinen tuo ihminen on muille. Tämän takia hän kohtelee itseään
aikuisena samoin kuin häntä lapsena on kohdeltu, jatkaen näin itse muiden tekosia. 

Muut lähellään olleet ovat muokanneet hänelle kuvan hänestä itsestään, osoittaen
näin hänen arvottomuutensa, paikkansa laumassa, tällä kohtelulla häntä kohtaan.

Mikäli kokemusta on rakastetuksi tulemisesta runsaasti, hän alkaa uskoa siihen itse.
Kun näin uskoo, kohtelee myös itseään rakkaudellisesti, huolehtien itsestään sekä
pitäen tunteitaan tarpeitaan tärkeinä, sallimatta itseensä kohdistuvaa huonoa kohtelua.

Kun lapsi saa tämän kaltaista huonoa kohtelua, useimmiten on kysymys vanhemmista
jotka eivät itse ole kyenneet kasvamaan aikuisiksi.  He ovat itse täynnä omiaan, lapsuuden tyydyttämättömiä lapsen haaveitaan, ettei heillä ole sijaa uudelle lapselle.

Tästä syystä monet vanhemmat edellyttävät lapsiltaan itse vaille jäämiään tekoja, joita he edellyttävät nämä toteuttamaan, kun eivät niitä ole omilta vanhemmiltaan saaneet.
Lapset joutuvat olemaan olemassa vanhempiaan varten, eikä kuten normaalisti vanhemmat lapsiaan varten.  Kukaan ei näe, välitä, mitä lapset tosiasiassa tarvitsisivat.

Tälläisista ihmisistä kasvaa aikuisia jotka eivät näe eivätkä kuule omaa sisintä itseään.
Heistä tulee persoonattomia ihmisiä, ilman omaa identiteettiä.  Kun kotona ei puututa
lasten tekemisiin, kenenkään rajoja heille laittamatta, lapset saavat valtaa johon eivät
kykene ja joka heille ei edes kuulu. Tälläinen valtansa tunnossa oleva lapsi halveksii
aikuisia, tietäessään aikuisten välttelevän heille kuuluvia vastuitaan.

Näin heistä tulee aikuisia jotka perheen perustaessaan eivät halua kasvaa aikuisiksi, omia lapsiaan kasvattamaan, vaan jäävät toteuttamaan itseään, sysäten vastuut muille.

Kun saa rakkautta sen mukana tulee myös aina pelko, joka syntyy ihmisen ollessa yksin, siis vailla rakkautta, yhteyttä toisiin. Ihminen joka ei ole syvällisesti liittynyt kehenkään elää ainaisessa turvattomuudessa, joka luo tarpeen kyetä halitsemaan omaa elämää, samalla tehden myös kyvyttömyyden elää sitä.

Elämän ja luovuuden pelko syntyy tästä, kun ihminen ei uskalla, peläten virheidensä tekemistä, esiintuloa. Virheensä paljastaisivat heti heikkoutensa, kun hän ei  kykene luottamaan siihen että häntä voisi joku ihmisenä rakastaa. Tälläinen ihminen ei siis uskalla olla heikko. Sisäinen turvattomuus tappaa myöskin kaiken luovuuden.

Rakkausvaikutuksessa tämä sisäinen turva on olemassa. Kun sietää elämänsä turvattomaksi tekeviä asioita, sisäisesti turvaton ihminen välttää näitä, uskaltamatta elää, pitäen sen toisin sanoen loitolla.

Kun taas sisäisesti turvaa kokeva ei pelkää elämää, ollen valmis kokeilemaan saman tien kaikkea uutta, uusia, myös hallitsemattomiaan asioita, tarvitsematta kompensoida mitään seikkaa yliturvallisuudella.

Tämä kaikki, lapsena koettu rakkaudettomuus, aiheuttaa häpeää, vaanien rakkauden vastakohtaisuutta, mitätöiden ihmistä, vähätellen halveksien, pilkaten, arvostellen.
Rakkaus ei koskaan tuomitse persoonaa, vaan vain väärän teon, viha joka rakentaa on aina toisesta välittävää, henkilöä suojaavaa.  

Häpeä musertaa aina, estää sen (em) syntymisen, haluten vahingoittaa. Tämä siksi kun lähellä, liki, oleva rakkaus puuttuu, sitä ei ole.

Tästä syystä ei uskalleta näyttää omaa sisäistä haavoittenuisuutta, ellei ole sisältä haavoittuva, ei voi olla persoonakaan, jollaisen vain rakkaus on saanut syntymään.
Tämä, rakkaudettomuus, näkyy aina kaikessa ehdollistamisessa, alinomaisesti näitä esiintuovana, tuoden.

Kukaan ei voi hallita rakkautta tulemaan sen arvoiseksi, koska rakkaus kohdistuu aina siihen joka sitä ei ansaitse.

Rakkaus on aina armoa!   Tätä juuri tarkoittaa uskonnollinen, siinä esiintyvä rakkaus.

Yö -VII. Musiikkia.

                  

              
              
                            Kukat kertoo sen nyt puolestani vaan.
                            Mennyttä on mennyt taas sä uskot tulevaan,
                            kuihtuu tämä kerran muistot häviää,
                            kukkakimpun verran meidän muistoihimme jää.  
                                                              - Päivi Nieminen -      Foxi
                                 
                            Ken haaveistaan rakentaa linnan, tuonne tähtien tarhaan,
                            hän siitä saa maksaa myös hinnan, aina käydä saa harhaan.
                            Se kelle on täyttänyt rinnan, kaiken kadotti parhaan,
                            muuttui elämä, jälleen yksinjäi, alkoi loputon, täällä onni on
                            tietää kun jo sai.

                            Miks aina on niin, ei onneen voi luottaa, jos unelmiin, uskoo
                            pettymyksen saa.
                            Kun toivo ei, ei voi murhetta vuottaa, eikä voi tuottaa surua ahdistavaa.
                                                                  - Kaisa & Kumppanit -           Valssi


                            Hyvää yötä, toivotus vierailijoille sekä muillekin.

Päivä -V. Musiikkia.

                


Hörpin aamukaffetta, aamuseitsemän, katsoen ulos, hiljalleen puiden matalien latvojen takaa vakaasti esiin lipuvaa, hitaasti yhäti korkemalle kipuavaa loistavaa, hohtavan kuumaksi palloksi muotoutunutta kiekkoa, jonka kirkkaus pakottaa kääntämään pään muualle, loisteelta suojautuakseen.

Sinä, eräs uskollimmista seuralaisistani. Hetki, ja olet varheten siirtynyt yhä enemmän vasemmalle, matalemmalle, nousten loistamaan hetki hetkeltä yhä varhaisemmin. 
Minkälainen tuo tuleva kesä taas tulee olemaan kanssasi, sen vain tuleva aika näyttää. 

Toivon kuitenkin, ettet kuumota yhtä tulisen paahtavana kuin parin viimeisen kesän aikana olet näyttäytynyt. Hieman vähäisempikin kuumuus riittäisi. 

Parin lämpimän yön reippaahko sade, ja hanget häipyvät silmissä, jättäen pälvet, valmiiksi kevään ensikukkien ilmaantumista varten, metsäinkin varjoiseen siimekseen.

Hieno ilta. Aikuista väestöä lähes kaikki. Laulu soi, taputuksia ja kannustusta, kunnes
viimeisten latino-kipaleiden kohdalla ääni sortui kurkkuun. Mutta iltakin oli lopuillaan.


                                   Sunnuntai. Laulun sanoin.
                                   Kaunis kevät-talvinen aamupäivä. 
                                   Sillä, aurinko nousi taas jälleen,
                                   kevät koittaa pian kukkasineen,
                                   pieni polku vie mun...

                                  

                                 

Päivä. -III. Musiikkia.,

                

                 On olemassa paljon ihmisiä, jotka puhuvat jopa kymmentä eri kieltä.
                 He ovat taitavia.
                
                 Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että he olisivat viisaita.

                 Koska, ja kuitenkaan, kovinkaan moni, ei pysty sanomaan
                 totuutta näistä, osaamistaan kielistä, saati yhdelläkään ainoalla.
    

Yö - III, Musikkia.

                       


                       Laulun sanat mielessäin, niitä joskus, eri sanoituksella laulaneena.
                       Justeeria siteeraten; Irja, osta mulle kraktori, valmetti tai pikku zetori...

                      
                       On naisia, joilla ei koskaan ole ollut rakkausjuttuja, mutta todella
                       harvoin tapaa sellaisia, joilla niitä olisi ollut vain yksi.

                       Rakkaus kiehtoo mieltä samaan tapaan kuin hyvä romaani.
                       Romaani kiehtoo mieltä,  koska se on enemmän kuin todellisuus.

                       Lopuksi vois, teemaan liittyen verrata afrikkalaisittain, rakkauden
                       olevan, kuin liekaköydestään vapaaksi päässyt aasi.

                       Nukkukaapa makoisasti.  Natinatinat tasapuolisesti vaan kaikille.

Yö. Musiikkia.

                 
               
                                              

                   Miehet jotka eivät anna naisille anteeksi heidän pieniä vikojaan,
                   eivät koskaan voi nauttia heidän suuristä hyveistään.
                                               - Kahlil Gipran -


                          Ei ole olemassa yhtään niin onnellista rakkautta etteikö joskus
                                kuuluisi näkymättömien kahleiden kilahtelua.

                                      
                                                 Tältä illalta.  Hyvää yötä.   

   

Besame Mucho

                          

Huomenna olis tarkoitus kokeilla josko tälläinen versio, oheisesta kappaleesta taittuisi.

Ongelmiakin saattaa olla, seuraavat luonteeni erityispiirteet huomioiden.

Tälläisenä tulen, kun olen:
- ystävällisenä, olen tunkeileva
- vakavana olen hapan
- ikäisenäni olen ymmärtämätön
- lisäksi olen vanhoillinen fossiili
- kirkossa käydessäni olen tekopyhä
- ellen käy, olen ateisti
- jos juon, olen juoppo
- ellen juo, olen ilonpilaaja
- kun puhun muiden kanssa, olen höpöttäjä juoruilija
- ellen puhu, olen turha nättinokka mörkkis
- sääntöjä noudattaen olen pilkun nssija
- ellen noudata olen välinpitämätön, huolimaton.
- tarkkana olen kontrollifriikki
- ellen ole, olen vetelys, luuseri
- siksi olen kärsivällinen kuin enkeli
- paksunahkainen kuin virtahepo
- ovela kuin kettu
- rohkea kuin ahma
- sokea kuin myyrä
- hiljainen kuin varas huopatossutehtaassa

Kaikki edelläoleva kuitenkin vain ja ainoastaan määrättyyn pisteeseen saakka.

Hyvät yönatinat tasapuolisesti kaikille, säätyihin erikseen katsomatta.

Sinisilmäisyyttä.

                        

Jälleen on ollut pientä puhetta ihmisten huijauksesta, suomalaisen pääomasijoitus yhtiön oikeuskäsittelyn johdosta.

Taivaan siniset silmät kuten tuossa videolla. Sinisilmäistä on helppo jymäyttää, sanotaan. Taas toisaalta todetaan, kuten laulussa, sinisiin silmiin ei voi luottaa, näin on kai etenkin, mikäli ne liittyvät punaisiin huuliin. 

Mutta seuraava koskee kaikkia värejä.

Joten kuka muistaa ensimmäistä suurehkoa pyramidi-rahakeräys huijausta, ajalta jolloin nuo pesuaine huijauksetkin olivat vielä tuntemattomia, tulevaisuuden onnellisia asoita. Tuttua pitäisi olla muutamille 55-75 vuotiaan ryhmän ikäisille henkilöille.

Olipa, kerran jälleen, tuo hyvä -60 luku.  Olin silloin vielä nuori ja nätti ja juuri orastavan rakkauden nälkäni pidempi aikainen täyttymys kohdallani oli hyvässä ja auvoisessa alkuvaiheessaan, joten lehti, radio, teevee lööpit jäivät seuraamatta. Se vähä mitä niitä
julkaistiin.

Silloin vuosikymmenen lopulla alkoi suurehko meteli, haloo, poru, ja oikeudellisten perintätoimien cumuloituminen kaikkia niitä onnettomia kohtaan jotka olivat tuohon toimintaan mukaan, etenkin aluevastaaviksi tai suuremmiksi jälleenmyyjiksi sitoutuneet.

Tämän toiminnan nimi oli HollyDay Make-up systeemi. Tai ainakin tällä tuotemerkillä nuo tuotteet ja mainonta hoidettiin. Emoyhtiöstä (?) ei ole tietoa, eikä sen kotimaasta.

Vielä taitaa vielä olla eräs kotimyynti make-up brändi jäljellä.  Oriflame, kenties.

En muista tarkkaan mutta periaate oli hieman sama kuin alkuvaiheessaan näillä myöhemmin laman jälkeen muotiintulleilla muutamilla pesu-aine firmoilla. 

Näitä myytiin kotiktsuilla ja kaikissa samantapaisissa tilaisuuksissa, kuin tuppervarea, sekä jopa myös ovelta ovelle, jälleenmyyjien toimesta.  

Jossakin vaiheessa tuli tämä vaihe, jossa emoyrityksen toiminta loppui, syystä tai toisesta ainakin täällä suomessa, syytä nyt muistelematta.  Mutta näiden henkilöiden
jotka olivat hommannneet perusvaraston ja sitoutuneet tilauksiin ja jälleenvarastointiin
tilanne kohdallaan muuttui hyvin hankalaksi.

Oikeudelliset peintätoimet toimintansa lopettaneen firman tiimoilta jatkuivat näiden
jälleenmyyjä /aluemyyjien, sekä väli-varastoja pitäneitä kohtaan edelleen.

Tässä oli hieman pienimuotoisena tuo sama toiminta kuin -90 luvun pankkien perintä
asioiden kanssa. Piti maksaa tilatut sitoumukset vaikka kaikkia ei edes ollut saatukaan
tai koskaan edes tultaisi saamaan.  Parhaimmat ainakin meidän lähipitäjissä pyörivat senaikuisten summien mukaan 40- 130 th / mk luokissa.  Muutamilta meni omaisuus, siis asunnotkin ulosottoon ja huutokauppaan velkojen perijälle.

Muutama avioero, juoppoputki, uusioelämä, ammatin vaihdos, samalla roolien vaihtuminen äkkirikkaasta, rakettimaisesta noususta maantasolle ja alemmas laskeutuminen. Muutama joutui luopumaan yrityksestään, ja ottamaan uuden ammatin palvelualalta itselleen. 

Tämä kosketti muutamia paikkakuntien vaikuttajista, jotka olivat halunneet puolisolleen mukavan, helpon, edustavan toimen,  mutta aiheutti hallaa myös tavalliselle perheenäidille joka kuvitteli muutaman lisämarkan saavansa. 

Kaikki eivät kuitenkaan järjestelmällisesti joutuneet maksumiehiksi, eli he jotka olivat
kaikesta huolimatta pitäneet leipätyönsä, ja tehneet vain pientä sivubisnestä selvisivät parhaiten.

Kuitenkin monet heistäkin olivat sitoutuneet ostamaan aluemyyjän varastoista tavaraa
joka tuli korvattavaksi. T

Muisti on tässä kohtaa jälleen hatara, tämä vain pintaraapaisu ja joku varmaan muistaa paremmin, ja tiedän että mukana olleita löytyy vieläkin tuossa 60v ikäisten molemmin puolin. Myyjiä on ainakin ympäri eteläistä suomea. Ihan jokakolkkaan tämä ei harvasta asutuksestamme johtuen, heidän onnekseen, onnistunut levittäytymään.

Sitä mistä tämä suomeen varsinaisesti tuli, en tiedä. Veikkaan ruotsin esimerkkiä, ja alkuperä saattoi olla mikä maa tahansa.  Tapahtumista jolloin kaikki loppua kohden
jo alkoivat laantua, on näihin aikoihin kulunut tuo neljä kymmentä vuotta.

Tälläinenkin tapaus suomen historiassa, joka mielestäni saattoi aiheuttaa /aiheutti joitakin lakimuutoksiakin, olihan kärsijöiden joukossa vaikuttajien/päättäjien puolisoita.

Ilta-aatosta.

                     
            

                   

Sinua varten.             

Aamuherätyksen jälkeen telkkarin avaus, varhaisuutiset, ankkurina Tuulia Thynell.
Ja mikä aamunsää koittikaan. Viileän tyyni, hillitty-hallittu Seija Paasonen.  

Hyväthyssykät!  Kyllä on maagisen matala, miellyttävä, tuo Tuulian ääni.  Ei ihan niin kohtalokas kuin Tiluksen, mutta luonnollisempana, mielestäni, parempi.

Mutta yx suosikki tallenne, sarja Paavo ja Raili. Varsinkin vilppaan roolihahmo, jonka luonnollisuus on hitsin hyvä. Siinä eräs, jonka kanssa live-elämä ei tulis pitkäksi.

Mikä siinä onkaan kun aina tuo (hyvän/pahan) taistelu pojasta, varsinkin ainoasta, on
vaikea luopua. Luovuttaa toiselle. Mulla on ainakin kotikylän kokemuksina tyttöjen
vapaampi liikkuminen, kuin meidän muutaman pojanvilpertin. Oltiinkohan liian villejä
tuolloin rippikoulu-iän kahden puolen.  Tosin myöhäiskontrolliakin tuntui esiintyvän.

Tosiasiahan on kuitenkin se että tytöt ovat meitä miespuolisia hetken henkisesti n. 10v edellä, aikuisempia, aina tuonne 30+ vuosiin asti. Mies kun alkaa saavuttaa henkisen
kypsyytensä vasta 25 vuoden jälkeen, hivuttautuen seuraavan vuosikymmenen aikana samalle tasolle, ja myös ohitse, vanhan, biologisen kellorakenteen ansiosta.

Mikähän se on tilanne tämän, nykypäivän kohdalla, luultavasti hieman toisenlainen.

Hassuinta on, kun nykyisin on vain omakontrolli, tuntuu senkin kanssa joskus olevan
hieman ristikkäisiä vaikeuksia. Vai onko se vain pitkän yksinelon tuomaa oletusta.

Kuitenkin, elo ilman vuorovaikutteisuutta, vaikkapa kontrollia on joskus pitkähköä
vaikkakaan ei tylsää tai yksinäistä.