Televisio aikakausi, muistatko..?

 Julkaisen myös tämän toisen, esille lipsahtaneen vanhan julkaisun nyt uudestaan.

             

Pienenä, kansakoulu aikaan (1959-1960#) ollessani, televisio oli suuri harvinaisuus.
Koulun urheilu-hullu :) mies opettaja jota muistan tosi hyvällä, oli usein kertomassa
etenkin jääkiekko tuloksia ja pelitilanteita meille koululaisille, etenkin silloin mikäli tuli olympia tason jääkiekkoa, saaden muutaman oppilaan myös osallistumaan, heidän  joilla oli televisio kotona, joita oli vain 5-6 taloudella kaikista 82 oppilaasta. 

Kun kotonani ei vielä ollut televisiota, pääsin, ja joskus livahdin naapuriin katsomaan  Beaver-pojan tai Mies Marsista sarjaa.  
Muita tuohon aikaan muotiin tulleita sarjoja oli
Lucy show , Me Hirviöt, josta en pitänyt, Belle & Sebastian filmit, Magilla Gorilla, Rin-Tin-Tin, Poikani on toista maata, Vaimoni on Noita, Kapteeni Scarlet, Tyttö tuli taloon, sekä tietysti ihanat piirretyt Disney,  Nakke Nakuttaja, Tom &Jerry -sarjat. 
(Aikaisemmat telkkarisarjat Ivanhoe ja Viikingit joita isäni kävi kummisetäni luona katsomassa, olivat sellaisia, joita kummitäti ei antanut minun seurata, kun ne olivat kielletty nuoremmilta (8-12v) katsojilta).

Naapurin aina ystävällinen Raija-tyttö, oman isosisko ikäinen, tuli usein ystävällisesti avaamaan television, istuen usein sohvalle viereeni, tajoten jopa mehua ja keksiä, tai kahvia sekä peruna-piirakan. Tässä ilman lupaa poissa olosta yleensä kävi käry, kun tuo 500m pitkä tien osuus  oli keskellä pelto aukeaa, joten naapurikunnan puolelta ei voinut salaa palata.  Jos tulin pimeä aika takaisin, isä :) usein odotti tavallisessa paikassa keittiö pöydän ääressä, holkki-tupakka korvan takana, kirja auki edessä.

Mikäli tulin vasta pimeässä, oli ensimmäinen kysymys (ellei maatilan töistä ollut kysymys) onko läksyt tehty, miksi et tehnyt niitä heti kun tulit koulusta kotiin, ennen lähtöäsi. Usein kun joku oli ostanut uuden television, perhe pyysi vierailulle muutamia lähimpiä naapureita, jolloin käytiin monen perheen voimin katsomassa Shirley Temple, Majakka & Perävaunu, Stan & Laurel filmejä, yleensä talvi aikana sunnuntai päivän aikana. 

Väkeä oli usein niin paljon ettei kaikille löytynyt edes istuma paikkaa kahvipaikasta puhumattakaan. Kerran koulusta tultua istuimme keittiössä kahvia ja tuoretta munkkia nauttien, äidin kertoessa salaperäisesti hymyillen, tiedättekö lapset mitä on tänään tapahtunut. Munkin syönti pysähtyi, kahvi läikähti pöydälle isosiskon sanoessa Televisio! Pakkohan oli rynnätä heti katsomaan tuota mummon kamarin (olohuone) pöydälle laitettua pieni ruutuista sisäanteneilla olevaa laitetta, jonka kuvaruutu oli melkein pyöreältä näyttävä ja paljon pienempi naapurien laitteisiin verratessa.

Siinä se ihme nyt pöydällä oli. 
Kun ilta tulee, virityskuvalähetys alkaa 
saadaan laittaa se päälle, kunhan saadaan ensin asema viritettyä kohdalleen.

Tuohon aikaan meillä näkyi oikeastaan vain yksi asema
toista Helsingin kanavaa lähetti Ylöjärvi, joka ei näkynyt
kunnolla jonkin esteen takia, ennen kuin Eurajoki 1. ja 
lopulta 2. aloittivat tv-lähetykset.
Tesvisio, Ylöjärvi antennilähetys. OhjematTamvisioTohloppi Tampere

















Laite oli käytetty. Kuvan saaminen pysymään paikallaan pelkillä sisäanteneilla olevan laitteen kanssa oli vaikeaa ja paljon ääni sekä kuvayhteys häiriöitä. Seuraavalla viikolla se vaihdettiin parempaan allaolevan kaltaiseen ja oikean 23 tuuman kokoiseen.

Tämä laite oli omien jalkojen varassa seisova Helvar merkkinen laitte, jonka oikea sivulla oli suuri lovettu kääntönuppi asemien haku ja sisällä pienempi, löydetyn aseman hienosäätö varten. Edessä äänen voimakkuus, sävy,  pika-asemahaku, paino nappulat. 

Antenni kiinnitettiin katolle myyjän asentajien toimesta joista toinen oli katolla kääntäen antennia sopivaan asentoon viritys kuvan saamiseksi kohdalleen, sisällä olevan ohjeiden mukaan, jotka radiopuhelimilla pitivät toisiinsa yhteyttä aseman haku-asennuksen aikana. Viimein lähetyksen alkaessa kuva ilmestyi pian ruudulle eikä isän enää tämän jälkeen tarvinnut käydä katsomassa Viikingit, Rin-Tin-Tin, mäkihyppy- tai muita ohjelmia naapureissa.

Varsin tärkeäksi televisio tuli isäni sairauden alkaessa paheta, juuri silloin kun lähetyksenä alkoi pyöriä Levyraati, musiikkiohjelmat, tietokilpailut, sekä Lännen Tie, jonka katsominen häneltä loppui jo ennen sarjan päättymistä. Äiti ei televisiota paljoa seurannut, tai mikäli katsoi, oli kudin kädessä, television jäädessä tausta ääneksi.

Pestiin kerran likapyykkiä

Olipa kerran aika, sekin 1950 luvulla, jolloin pesukoneet tulivat helpottamaan naisten pyykinpesu askarta niihin talouksiin joissa oli jo sähkö asenettuna, sekä ainakin poistoveden viemäröinti, useimpien kuitenkin ollessa kannettavan käyttöveden varassa. Siksi koneen sijoituspaikka useimmissa talouksissa oli sauna tai pesutupa.

Amerikkalainen ja Ranskalainen varhainen pesukonemalli

Kesäaikana koneella voitiin pestä myös ulkona, sähköjohdon syystä tosin vain aikana jolloin ei satanut. Näin ainakin omassa kodissani meneteltiin, jonka päätteeksi kone nostettiin saunan eteiseen kuivahtamaan ja odottamaan seuraavaa pesukertaa.

Tuohon aikaan ne ensimmäiset sähköllä toimivat pulsaattori-koneet edustivat pitkään
alansa huippua ja myöhempiin versioihin lisättiin ns. uppokuumentaja joka kuumensi
koneellisen (koneen yhteen pyykkiin tarvitsema) veden noin tunnissa, ennen kuin uuden sukupolven automaattisilla toiminnoilla varustetut pesukoneet tulivat vähitellen markkinoille, vasta vesijohtojen ja viemäröintien yleistymisestä johtuvan syyn ansiosta, syrjäyttäen pulsaatorikoneet, jotka jäivät vara- tai kesämökkikäyttöön.

Suomalainen pesijätär

Moni muistaa varmasti sen Hoover mallin, jossa sivuilla olivat kovakumireunaiset upotetut nostoon tarkoitetut kädensijat, etusivulla oli syvennykseen upotettuna tuo käyttökatkaisin, jolla pesuaikaa säädettiin.
Katkaisin, jonka asennusluukun alapuolelle alkoi jätkuvan käytön seurauksena hiljalleen muodostua pieniä ruosteisia viiruja ja ruosteen juoksutäpliä, samoin sen reunoille ja yläosaan, kuten myös koneen sivupeltien alaosaan, joita kiersi tuo kova(luja)kuminen suojakehys.

Koneessa oli alas käännettävä, käytetyn veden poistoletku, koneeseen kiinteästi liitettynä myös käsikäyttöinen veivattava kuivain, joka helpotti pyykin kuivumista. Kuivain oli alas käännettävissä säilytystä varten, säilytyskantena toimi irrallinen nostettava pelti.

Tuolloin alussa huippua edusti Hoover pulsaattorikone, jonka kopioina alkoi pian näkyä myös kotimaisia UPO ja Rosenlew pesukoneita.

                
Kodinkone liikkeessä viettämäni aikana suuren linkousnopeuden omaavat koneet tulivat uusien mallien myötä entistä suosituimmiksi kotitalouksissa. Se oli myös tuota aikaa jolloin rakentaminen oli voimakkaassa vauhdissa ihmisten muutaessa kerrostalojen vuokra- ja osake huoneistoihin keskustaajamissa.
Silloin markkinoilla olleista koneista eräs suosituimmista merkeistä oli ASA Cordes. Sen päältä täyttävistä malleista 350 tyyppi, joka kertoi koneen linkousnopeuden.

Tuo ASA sana ilmeisesti tuli maahantuojalta (A.A Sakrelius nimestä) joka valmisti myös televisioita ja radioita. Myös stereoita, levysoittimia/soitinyhdistelmiä. jotka  Schneider valmistanut ja pakattu vain Asan tehtaalla, Asan valmistamiin kuoriin.
(Vastaavasti asan tuotteita vietiin runsaasti euroopan eri maihin, myös lähi-idän arabimaihin, sekä afrikkaan asti)

Tuo Cordes oli saksalaista laatutyötä, ruostumaton ja irroitettava rumpu, vankka, erittäin paljon käyttöä ja huonoja asennus-olosuhteita sietävä sekä kestävä rakenne.
Muita hyviä puolia kapeus, pieni koko, hyvin matala rakenne, hyvin avautuva varma lukkoinen rumpu, sen päältä täytettävyys, jolloin rummun täyttöaste oli helpommin todettavissa, sekä hyvin kohtuullinen käyttöveden ja sähkönkulutus, sekä veden poisto ja pesuaineen annostelu suoraan pyykin sekaan.

Cordekselta oli toki myös sivusta täyttetäviä malleja, joiden linkous nopeudet olivat suurempia ja pesuohjelmat hieman monipuolisempia, mutta pikku-cordeksesta tuli oikea kesto suosikki 1972 -1974 lukujen aikana.
Koneen ehdottomia haittapuolia oli sen suuri, erittäin suuri paino kokoonsa nähden.
Koneen painoa en enää muista, mutta veikkaan sen olleen 45-50 kg kokoluokkaa.

Tälläiset koneen asennuskeikat eivät tietenkään kuuluneet silloisen autokuski-passari pojan toimialaan, mutta sensijaan koneen kantaminen kolmanteen asuttuun kerrokseen ja lähes aina tuohon hissittömään kerrostaloon, joiden alakerrassa olivat sosiaalitilat, joten se kolmas kerros olikin tosiassiassa vasta neljäs kerros.
Kahteen mieheen koneen kantaminen jotenkin onnistui, mutta sen pienestä koosta johtuen selkä edellä nousevan etumaisen kantajan osa oli hankalin.
Pitävää otetta ei saanut oikein mistään koneen yläosasta, pakkauslaatikon ansiosta, sensijaan koneen alapuolella oli pieni puusta tehty lava, josta sai hyvän käsiotteen.
Monesti kone purettiin pakkauksestaan jo pakettiautossa jolloin yläosasta sai edes jonkinlaisen, kerroksen-kaksi lepäämättä, kiinnipitävän sormiotteen.

Yläkertaan päästyä ja saatuamme kuivausrummun liikkumisen estävät kuljetustuet poistetuksi saimme usein kahvit kera paakkelsien, usein kauniin hymyn ja kiitokset.

                 
Pääsimme viimein ylimmäiseen kerrokseen, saadessamme kuivausrummun liikkumisen estävät kuljetustuet poistetuksi olikin usein keitetty kahvit katettu pöytään kera paakkelsien, usein kauniin hymyn saatteleman kehoituksen pöytään
ja kiitokset vaivan näöstä.

Sen jälkeen olikin enää pesukoneen vieminen kylpuhuoneeseen, käyttöveden liitoksen asentaminen verkostoon, ja poistoletkun vienti - niin, yleensä wc-pyttyyn tai silloin muodissa oleviin kylpyammeisiin, jota kautta likavesi poistui pesukoneesta.

Cordes yhtiö ajautui kait konkurssiin ja koneen valmistusta jatkettiin suomessa jossa sen tunnetuin valmistaja oli UPO, jonka tuotemerkinällä kone oli Pesukarhu 400, hieman suuremman lingon kierrosnopeuden ansiosta.
Myös Rosenlew valmisti täysin samaa konetta, tuotemerkki Rosenlew 14 Passeli.

Aika ajoi kuitenkin lopulta näiden ikivankkojen koneiden tuote-valmistuksen ohitse. Koneiden, joita muutamia kappaleita yhä uskollisesti louskuttaa laakerivikaisina
tai kunnostettuina laakerit ja remmi vaihdettuna kauniisti hyrräten jossain kolkkaa kotisuomea.

Oma tutustuminen koneeseen oli käytetyn osto Sarviksen kierrätyskeskuksesta.
Kone palveli häiriöittä jatkuvassa (lähes joka toinen päivä) päivittäisesä käytössä jossa pestiin kaikki yhden yhteisen avoelämän pyykit, sekä kaikki 15- 20 miehen käyttämät työvaatekerrat haalarit ja talvivarusteet mukaan lukien 17 vuoden ajan.

Koskaan koneessa ei ilmennytjuuri minkäänlaista häiriötä. Sen tarina päättyi kun se viimein tarpeettomana, minnekään kelpaamattomana, nostettiin kaatopaikalle menevän kuorman päälle.

Pesukoneissakaan aika ei ole enää vanha tuttu, turvallinen luotettava ja Kultainen!

Koneiden tuotanto alkoi euroopassa keskittyä Italiaan jossa erittäin suuri valmistaja 
kodinkonemarkkinoilla oli Ignis.  
Täällä tehtaalla valmistettiin 1970 luvulta alkaen lähes kaikki eurooppalaiset tunnetut vanhat pesukonemerkit, yhtä saksalaista, kahta ruotsalaista ja mainittuja kotimaisia lukuun ottamatta. 

Tänä päivänä ne taitavat olla siellä Ignis tehtaalla (Candy = Ignis)kaikki, joskin tehtaan tuotannot on siirretty entisiin IVY-maihin, kuten Unkariin, joka taitaa nykyisin tuottaa eniten europassa valmistettavia kodinkoneita. 

Olipa kerran myös muuta elektroniikkaa...

Kun oli patteriradioita ja muita paristoilla (+ myös sähköllä) toimivia kojeita ja laitteita niihin tarvittiin tietysti myös paristoja, eli pattereita.
Paristojen merkkivalikoima ei tuohon aikaan ollut kovinkaan laaja. Valmistajat yleensä niitä samoja jotka valmistivat hehkulamppuja ja muita pieniä kodin sähkötarvikkeita.
Bakeliitista oli valmistettu niin sähköpistokkeet / katkaisijat, pannun ja ovien kahvat, aseiden tukit, ruokailuvälineiden kahvat, sähkölampun kiinnikkeet, suukappaleet, 
puhelimen / radion kuoret, nupit, kameran rungot, yleensä kaikki arkipäivän käyttöesineisiin, minkä nykyisin on korvannut muovin käyttö.
Kotimaisia tuotemerkkejä oli paljon silloisilla TV, Radio ja soitin markkinoilla, myös uutuus tuotteita tuli mm autoihin, Blaubunkt  Philips merkkien kanssa kilpailemaan.
Car-Ula radio.

Paristoista tunnetuin kansainvälinen tuotemerkki oli Tanskalainen Hellesens jonka monet meistä yhä muistavat tiikeri logostaan, joka oli painettu milloin siniselle (litteä lampun paristo) paperille, milloin mustalle, keltaiselle tai punaiselle teräskuorelle.
Nämä olivat niitä kaikkein pitkäikäisimpiä joita siihen aikaan yleensä oli saatavilla.

Saksalaisia olivat Osram ja Varta joka valmisti myös akkuja ja paristoja. 
Philips, tunnettu merkki erilaisissa sähkölaitteissa, lampuissa, paristoissa.
Kotimaista paristojen ja sähkölamppujen tuotantoa edusti Airam.

Philips kehitti 1960 luvun alkupuolella erään tunnetuimmista tuotteistaan.  
C-nauhakasetti joka nopeasti valloitti maailman, syrjäyttäen suuret avoin kela nauhuri valmistajat, jotka siirtyivät käyttämään samaa C-kasettia, jonka käyttö oli helppoa, nauhaa suojaava kestävä rakenne, pieni koko, olivat selkeä etu.
Huono puoli oli nauhan lyhyys vain 2x15 min, joten kasetti oli pakko kääntää saadakseen siitä täyden toisto hyödyn.

Vähitellen tämä syrjäytti euroopassa amerikkalaisten 8-raita kasettien käytön jotka sitkeästi pitivät puolensa suuresta koostaan huolimatta, mutta joiden etuja olivat
suuri valmiin musiikin valikoima, nauhoitus nauhan molemmilla puolilla, stereo ääni,  non-stop soitto, ellei sitä poistanut tai sammuttanut välillä.
Sony Walkman teki lopullisen läpimurron C-kasetti rintamalla ympäri maailmaa.

Suuret kelanauhurit säilyttivät paikkansa vielä studioissa ja vastaavissa paikoissa, joissa tarvittiin laadukasta, häiriötöntä ja tarkkaa äänentoistoa.
Telefunken, Uher (Saksa), Harman-Kardon (Usa), B & O (Tanska), Akai, Teac (Jpn).

Sensijaan harvempi on edes koskaan kuullut sellaisesta, että Hellesens oli tuohon 
aikaan yhtiönä jo loppusuoralla, ja sen kuten Philips paristot tulivat jo siihen aikaan  japanista. 
Näiden paristojen valmistaja oli tuohon aikaan maailman suurin yksityinen yhtiö. Yhtiö nimi oli Matsushita Electric Industrial, jonka tunnetuimpia tuotemerkkejä ovat vielä tänänkin.  National, Panasonic,Technics, Sanyo tuotemerkit. 
Nämä valmistivat radioita, televisioita, kaikkea muutakin kodin viihde-elektronikkaa.
Japanilaiset autonvalmistajat (Toyota)ja monet länsimaiset merkit (Ford) käyttävät  edelleen tehtaan autosoittimia alkuperäisinä, omalla auto-nimellä varustettuna.

Tuo 1950 -1960 oli myös aikaa jolloin moni japanilainen tuotemerkki aloitti maailman valloituksensa, joka yhä on kaikkialla erittäin vahva. 
Tuohon aikaan, 1950 luku puolivälissä, tuli tunnetuksi myös ensimmäinen postimyynti-yhtiö, Kalle Anttila Oy.

Tämän luettelossa alkoi esiintyä kodin elektronikka tuotteita kuten Gold-Star nimi.
Tuo nimi tuli tunnetuksi hieman huonomaineisena niin laadulta kuin viimeistelyltä. 
Tämä korealainen tuotemerkki oli aloittamassa maailman valloitustaan samaan tapaan kuin silloin markkinoilla ollut Amerikkalainen Grown tuotemerkki, jonka palveluksessa 
toimi jakeluauto kuljettajana eräs Elvis Aaron Presley (tai Texas Instuments).

Tämä Gold-Star nimi tunnetaan nykyisin paremmin nimellä LG (Life's Good) brändi.
Japanilaiset merkit jatkoivat maailman valloitustaan ja näiden alihankkijana toimivat silloin monet etelä-korealaiset elektroniikkatehtaat, valmistaen tuotteitaan mm. Hitachi, JVC tehtaille, joihin lisättiin näiden tehtaiden oma Logo, samaan tapaan kuin tänään toimitaan mm. kiinalaisten tehtaiden kanssa, jotka nyt käyttävät alihankkijoina muita 
kaukoidän halpa työvoima (ns. kolmansia) maita, kuten kaikki tehtaat maailmassa valmistamistaan tuotteista riippumatta tänään tekevät.

Lopuksi vielä illan musiikki pläjäys mieheltä, joka pärjäili aikoinaan hyvin alkuperäisillä kanadan ja yhdysvaltojen markkinoilla, silloin parhaana jäljennöksenä.

              

                 Hyvää illan jatkoa.

Vanhoja kodin laitteita

Kun lapsuuden ja nuoruusajan muistoihin ja hetkiin usein tulee palailtua, muistelen erästä viiskymmentä luvulta alkanutta kehitysvaihetta jolle ei vieläkään ole loppua näkyvissä, vaan ne päin vastoin jatkuvat, saaden yhä enemmän uusia kehitys- sekä  sovellutus muotoja. 
Lähetinten, vastaanotinten, viestimien koko, teho, mitä monipuolisimmat toiminnot.

Oli se aikaa se: Tuula-Anneli Rantanen, Annikki Tähti ja monta muuta Tähteä :) 
Olavi Virta, Eino Grön, Taisto Tammi.
Metrotyttöjen ja Malmstenin lisäksi (vaikka silloin pieni ja huomaamaton olinkin).

                 

Kun olin pieni, sunnuntain aamupäivä alkoi Tervetuloa Aamukahville lähetyksen ja Sunnuntain Jumalanpalvelus kuuntelulla. Silloinen kotona oleva radio oli huono, jonka kuuluvaisuus tahtoi olla hyvinkin heikko, johtuen osaksi kodin katolla olevasta rautalangasta joka oli pingoitettu talon harjalla oleviin kahteen keppiin, sen toisesta päästä toiseen päähän ylettyen, eristeinä molemmissa kepeissä oleva paimenpoika langan posliini kiinnike.

Usein yritin isän toiveesta saada säädöillä kuuluvuuden paremmaksi vanhasta sähköradiosta siinä onnistumatta.
Tuohon aikaan ei vielä ollut lähetys antennia muuta kun vain lahti, jonka Ula 1. turhaan yritettiin saada kuluville.
Ylöjärven Tv- antenni oli silloin suunnitteilla, Eurajoen Ula radio ja Tv-antenni oli kaavailu vaiheessa. 


Tämän vanhan radion isä kävi jossakin vaihtamassa lähes uuteen Salora merkkiseen vastaanottimeen.
Laite oli hieno. Siinä oli iso silmä, jossa paloi vihreä valo
kun laite oli lämminnyt tarpeeksi. Siinä oli kalteva hieno helposti paineltava ja naksahteleva näppäimistö, sekä helpompi aseman haku, joka myös hyvin paikalleen.
Tässäkin radiossa oli tyytyminen Lahti lähetyksiin joita häiritsivät tuntuvasti venäläisten erittäin voimakkaat sotilas lähettimien aaltopituudet, niin että venäjän kielinen puhe kuului taustalta usein hyvin voimakkaana ennen kuin ula asema vihdoin löytyi kohdalleen.

Tuohon aikaan tulivat muotiin kauppamatkustajat joita ilmaantui kauppaamaan mitä erilaisempia keksintöjä ja valineitä kotitalouksille. Niinpä myös meidän pihaan ilmestyi pakettiauto, siitä käveli sisään pieni pyöreä mies, kantaen suurta pakettia käsissään.
Oli seurannut sähkölinjan lankoja ja päättänyt poiketa sisään viimeisiin taloihin jossa sähköt oli jo asennettu.

Mies purki paketin ja veti esiin aivan uunituoreen mallin jonkalaisesta oltiin lehdessä onnistuttu jopa kuva näkemään. 
Laite oli vaalean ruskea, myös sen sähköjohto ja suulake, putkia lukuunottamatta, sen kyljen merkissä komeili nimi. Hoover.
Jostakin jostakin löytyi pistorasia, esittely alkoi, 
ja saipa sitä äiti, ja jopa isosisko kokeilla.
Isä myhäili pöydän ääressä touhua katsellessaan.
Vastusti, ja kauppamies kertoi jättävänsä laitteen kokeiltavaksi, siksi aikaa kun hän kävisi toisissa taloissa, muistaen toki mainita mikä talo tälläiset olivat jo ehtinyt häneltä ostaa.
Mies lähti naapuriin, luvaten palata pikapuoliin, äidin jäädessä imuroimaan nauttien työn helppoudesta.
Isä vastusti mahdollista ostosta lautalattioiden takia ja koska meillä oli vain kaksi huonetta, sekä suurempi ns. olohuone joka oli päivittäin mummon käytössä ja toimi myös mummon makuukamarina, lisäksi tietysti suuri, ns. lämmin eteinen ja (kylmä) klasikuisti.

Mies palasi, hetken keskustelun jälkeen imuri sai jäädä vielä muutamaksi päiväksi kokeltavaksi. Pari viikkoa kului, kapparatsu ilmaantui ja imuri, niin, se imuri sai jäädä.
(palveli kauan, toiminta kuntoisena, ilman suuria toiminta vikoja, aina vuoteen 1998 asti, vaikka sitä ei sisällä tapahtuvaan sivoukseen käytetty vuoden 1975 jälkeen)

Näin mentiin kaksi vuotta. Tuli jälleen kesä, heinäkuu ja tuttu Transit pakettiauto sekä tuttu nauravainen tanakka kaveri ilmaantui jälleen kauppamatkalle.  

Tälläkin kertaa uutuustuotteita mukana, eräs niistä 
ns. matka-radio (transistori-radio), jolla kaikki asemat, myös Radio Ludemburg ja eurooppalaiset ula ja keskipitkät kuuluivat vaivatta. 
Tälläinen pieni ruskean punainen Shaub-Lorenz kädessä tuli sisään. Pieni ulos vedettävä antenni toisessa päässä sekä muita hyviksi mainostettuja ominaisuuksia. 

Mies jätti edellisen imuri ostoksen tapaan radion kokeiltavaksi, jatkaen matkaa naapuriin kaupan tekoon.
Tämä oli isälle mieluisa tuttavuus, etenkin kun kotimainen musiikki ja muut ohjelmat kuuluivat lähes ilman häiriöitä. Pieni katve-alue ja häiriökohta kuitenkin löytyi. 
Palattuaan hetken kuluttua kauppamies tiedusteli mielipidettä kuuluvuudesta isältäni joka ei laitteeseen ollut tyytyväinen.  Kuuluvuuden syyksi epäili myyntimies lähistön kukkulaa sekä huonoja paristoja. Isän vastauksena käytetyn esittely koneen kunto ja lisäksi sen pintamateriaali oli huokoista nahkajäljitelmää johon lika helposti tarttui, koneen puhtaana pito olisi hankalaa.
Joten, mies haki autosta uuden ison radion jossa kaksi antennia ja paljon säädeltäviä ja paineltavia nappuloita. 

Radio oli Helvar Celeston 
(Helsinki - Varsova = Helvar.  Öljyn tuonti-yhtiö.  Vertaa, Aspo Oy ja Hiili ja Koksi Oy)
                                                  
Väri ja malli sama kuten tuossa oikealla oleva kuvan mukainen. Jättäen tämän kokeiltavaksi, palaten muutamaa päivää myöhemmin, joten, radio jäi kotiini.
Sitä kulejettiin mukana lähes joka paikassa missä vain saattoi radiota jollakin lailla kuunnella. Sen haittapuolena oli suuri paino 6xA kokoisesta paristosta johtuen.
Tämäkin radio toimi 1996 vuoteen asti, ilman antenneita, paristot kiinni teipattuina.

Yhden neuvon myyntimies antoi, sen, saman olen noudattanut tuosta päivästä asti. 
Älkää ostako muita, vain transistori käyttöön tarkoitettuja, teräs kuori paristoja.
Hinta-ero oli huomattavan suuri tuohon aikaan, mutta niiden kesto aika oli tosi pitkä.

Ne eivät vuoda nestettä, kuten paperi päälliset, jotka on pilattu monet radiot, taskulamput, sekä monet muut patterein toimivat laitteet, jotka usein pilaantuivat näiden paristojen vanhentuessa ja virran vähetessä ne paikalleen jättettyinä.

Hinta ero oli suuri, huomattava ero, kestävyys käyttössä muutti tilanteen toiseksi. 

Tämä paperipäällinen paristotyyppi (ruskokivi-paristo, joita ne kaikki taisivat olla) 
ei kestänyt jatkuvaa, vaihtelevaa rasitusta purkautumatta. 

Nykyiset paristotyypit ovat jo ainakin alkadiparistoja. 
Mutta se on taas kokonaan toinen juttu se.

Hyvää päivän jatkoa kaikille.