Panssarit # 2 - tietoutta asiasta kiinnostuneille...

Parissa plokissa täällä on sivuttu näitä panssarijuttuja. Tässä niistä vielä hieman lisää.
Muistoja syvärin rintamalta
Espanjan sodan kokemusten perusteella neuvostojohto piti käytössään olevia T-26 ja BT-3, -5, -7 mallejaan liian vanhentuneina.
    BT-2  
                                                                                                    
Elokussa 1938 suunnittelijat saivat tehtäväkseen valmistaa uudet ylivoimaiset tankit.
Kiireellinen tehtävä annettiin Leningradin Kirov panssarivaunutehtaalle. 
Johtajana toimi I M Salzman.
Leningardissa toimi myös erikois-suunnittelutoimisto 2 (venäläinen lyhenne SKB-2).
Sitä johti insinööri J Kotin, joka siirrettiin Kirovin tehtaaseen johtamaan kaikkea panssarialan kehitystä.
Uusi projekti sai nimen SMK (Sergei Mironovits Kirov) kaupungin ex-johtajalta,  jonka Stalin oli murhauttanut jo 1934.
Uutta projetkia johti ins. A S Jermolajev yhteistoiminnassa Kotinin kanssa.
Uusille tyypeille annettiin prototyyppien valmistumisen ajankohdan määräpäiväksi 1939 elokuu johon mennessä niiden tuli olla valmiina esiteltäväksi.











                       T-28                                                                T-35

T-28 vaunusta suomalaiset käyttivät nimitystä postijuna, se kun toi talvisodassa 
tutuksi tulleita terveisiä.

Myös toinen Leningradilainen, Kirovin Kokeellinen Koneenrakennustehdas sai samanlaisen tehtävän.

Tehtaan johdossa oli 1.asteen sotilas-insinööri N V Barykov. Hänen johdollaan alkoi raskaan T-100 vaunun suunnittelu, jotka 9.12.1938 esitettiin bolitbyroolle. Stalin käski jättää kolmannen tornin pois ja käyttää materiaalin panssarin vahventamiseen. Stalin totesi myös että oli parempi mikäli vaunuissa olisi
ainoastaan yksi ympäri pyörivä torni, joka näin samalla määräyksenä tuli suunnittelijoille tiedoksi.
Suunnittelun tuotteen valmistumisen aikataulu säilytettiin ennallaan kaikista muutoksista huolimatta.

Mallien suunnittelu Kirovin tehtaalla alkoi kireän aikataulun puitteissa. 
Samaan aikaan jatkettiin vielä T - 28 vaunujen sarjatuotantoa. 
Tälle tankki tyypille suomalaiset antoivat myöhemmin talvisodassa nimen postijuna.
Uuden yksitornisen vaunun suunnitteluun tuli insinööri N L Duhov. Tämä vaunu sai nimensä neuvostoliiton kansankomissaarin Kliment Voroshilovin mukaan. 
SMK:n suunnittelua jatkoi edelleen Jermolajev.

SMK ja T 100 olivat molemmat ulkonäöltään samankaltaisia. Molemmat olivat pitkiä, pituus 9.7 metriä ja molemmissa oli päätorni 76.2 mm tykkeineen korkeassa päätornissa, pienemmässä sen edessä olevassa 45 mm tykki. Pienempi torni kääntyi 190 astetta, päätorni 360 astetta. Molemmissa oli kk:t  tykin suuntaisesti, sen rinnalla.
Nämä vaunut perustuivat Brittien Independent Tank  malliin.
Myös näiden pääase, tykki, oli Englantilainen, kuten kaliiberin tuumakoko osoittaa.

T-100, telaston telapyörät olivat kumitettuja, paino 45 tonnia, päätornissa  oli vaununjohtajan kupu. Päätykki 76.2 mm      

SMK:ssa terästelapyörät, paino 56 tonnia ja sauvajousitus, joka nyt otettiin NL:ssä ensimmäistä  kertaa käyttöön.                                                           
Prototyyppien valmistuttua KV-1, SMK, T-100, vietiin syyskuussa moskovan lähistölle, jossa olivat myös Harkovin veturitehtaan A-20, T-32, sekä käytössä olevia paranneltuja vaunuja, kuten T-26 ja BT-7M.
Vaunut esiteltiin ylimmälle sotaneuvostolle, jonka puheenjohtajana toimi NL:n marsalkka K Voroshilov
muina jäseninä mm A Zahdanov, sekä A Mikojan. Voroshilon oli vaikuttunut nimensä saaneesta vaunusta.

T-32 vaunua pidettiin myös erinomaisena tuotteena.                                     
Marraskuun 30 päivän hyökkäysten ankarissa taisteluissa T35 ja T28 vaunut eivät saaneet murtoa aikaan. Hyökkäykseen oli tuotu nämä uusimmat vaunutyypit, miehistöinä tehtaista kootut miehet 
ja osin puna-armeijasta määrätyt, heti Tsarskoje Selossa annetun pikakoulutuksen jälkeen, joka sisälsi myös maastossa ajoa ja ampumaharjoituksia.

Joulukuun 17 päivän hyökkäyksiin osallistui muiden satojen panssarien lisänä nämä T-100, SMK,  sekä KV-1 tyypin vaunuja. Käytännön kokemukset eivät olleet myönteisiä T-100 ja SMK vaumuille joten niiden sarjavalmistusta ei koskaan aloitettu. T100 vaunusta rakennettiin SU-100 rynnäkkötykki suomen linnoituksia vastaan kokeiltavaksi, joka osallistui myös muihin talvisodan taisteluihin.
Yksi SMK vaunuista ajoi suomalaisten asemien sisään jääden sinne seisahtuneena, niissä esiintyvien monien teknisten vikojen johdosta. 
Vaunusta suomalaiset ottivat kolme valokuvaa. 
Tehokasta hinauskalustoa suomella ei ollut jonka vuoksi vaunua ei voitu hinata omalle puolelle korjattavaksi.
Mikäli paikalle olisi saatu asiantuntevia panssarimiehiä, he olisivat ekä saaneet moottorin käymään ja vaunun ajettua omien puolelle, lähempää tutustumista varten.

KV-1 vaunujen sarjatuotanto kuitenkin aloitettiin. 19.12. 1939. 
Suomen kannaksen rintamalle miehistön pikakoulutuksen jälkeen lähetettiin kaksi vaunua sekä korjaamo-auto,  jossa ne neuvostoliiton lähteiden mukaan osallistuivat menestyksellisesti taisteluiden kulkuun.  http://youtu.be/2nPIeoeWmKk
Raatteen tien muistoja, talvisota

Neuvostoliitolla oli käytössä talvisodan alkuun mennessä 24.570 kpl panssarivaunuja.
Näistä Neuvostoliitto keskitti suomea vastaan 6541 kpl ( venäläinen tieto). 
Näistä se menetetti talvisodan aikana 2268 kpl, joista suomalaiset valtasivat n. 300 kpl.
Puna-armeijan tappiot oli 9.2 %  panssarivaunujen kokonaismäärästä.

Jatkosodan aikana 1941, suomalaiset tuhosivat 437 panssaria + kolme panssarijunaa. 
Vuoden 1942 aikana tuhottiin 21-23 kpl.
1944 vuoden aikana jatkosodan historian mukaan T-34 ja JS-2 panssareita n. 950 kpl.
Kymmeniä JSU-152 rynnäkkötykkejä, muutama T-70 + yksi T-30 joka vallattiin ehyenä.
 - Lähde: Alan kirjallisuus -

...factat jatkuu seuraavassa osiossa...

                                                       Kiitos vierailustasi
                                                       Hyvää päivän jatkoa.

Panssarit # 1. - tietoutta asiasta kiinnostuneille...

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Walter Cristie alkoi kehittää ja kokeilla yksityisesti panssarivaunun valmistusta yhdysvalloissa.


Christien rooli on merkittävä koko maailman panssarivaunujen tuotantoa ajatellen.
Ilman christien kehittämää jousitusta, vaunun muotoilua ja vaunun tehokasta moottoria ei olisi koskaan syntynyt T-34 tai panzerkamfwagen vaunuja, jotka ottivat käyttöön cristien kehittämän jousituksen tekniikan,  BT-vaunujen kokemuksesta.
Christie valmisti vuosien 1921-1923 aikana myös kolme uivaa panssarivaunua.



Ensimmäinen pyörillä sekä telaketjuilla liikkuva vaunu sai tyyppimerkin valmistumisvuoden mukaan
M 1919, jota pian seurasi toinen, M 1921 malli.

Uusi malli valmistui 1928. Tämä pystyi myös liikkumaan pyörillä sekä telaketjuilla varustettuna.

Tästä 1928 vaunusta valmistui uusi paranneltu malli 1930. Näitä vaunuja valmistettiin yhdeksän (9) kappaletta. Näille Walter Christie antoi niille nimen M 1931. 

                                                                
                                                 
                                                                                                
< 1928 >

Näitä vaunuja valmistettiin vain yhdeksän kappaletta vuotena 1930 ja Walter Cristie antoi niille tyypinimen M1931.  

Alla olevalla videolla näkyy selvästi Walter Christie panssarin ylivoimaiset edut.

            

Yhdysvaltain armeija osti viisi vaunua joista kaksi jalkaväen käyttöön ja kolme ratsuväen käyttöön. 

Jalkaväen vaunun nimeksi tuli Keskiraskas Panssarivaunu T3.

Ratsuväen vaunu sai nimen Taisteluvaunu T1.

Yhdysvaltain armeija tyytyi saamiinsa seitsemään (7) vaunuun ilman minkäänlaista kiinnostusta kehittää niitä jatkossa edelleen.

Puola tilasi kaksi vaunua, mutta maksun puuttumisen takia vanut jäivät yhdysvaltain armeijan käyttöön tyyppimerkillä T3E1. 

Näistä tilatuista vaunuista saadun tiedon turvin puola valmisti ennen WW-II sodan alkamista kahta erilaista Cristien idean mukaista panssarivaunua, jotka saivat tyyppinimet 10TP ja 14TP.  

 









Vuonna 1930 neuvostoliitto osti kaksi Cristie M 1931 vaunua, sekä lisenssivalmistus oikeuden. Nämä vaunut saapuivat neuvostoliittoon vuoden 1931 alussa.
(Tämä lisenssi aloitti  tuhansien BT-2 - BT-7 vaunujen tuotannon, joka jatkui pitkään)
(Vuoden 1940 alussa neuvostoliitto oli kehittänyt BT-7 vaunusta T-34 vaunun) 

Neuvostoliitto osti samalla myös 2000 kpl Liberty Moottoria, joka oli tässä vaunussa.
Tästä moottorista kehitettiin neuvostoliitossa hieman myöhemmin M-5 moottori jota käytettiin mm. monissa lentokoneissa.

Englanti osti 1936 kaksi Christien M 1932 vaunua ja kehitti näistä omat nopeat tyypit.

Nämä cruiser vaunut olivat
Mark III, Mark IV, Covenanter
Crusader, Cromwell
Charioteer ja 1944 Comet.

Pyörillä liikkumistavan
englantilaiset hylkäsivät. 

                                                                   
Walter Christie kehitti vielä lisää muutamia koemalleja 1930-luvulla. 
Mallissa  M 1931 oli neljä suurta telapyörää, joista jokaisessa erillinen kierrejousitus
Telapyörän läpimitta oli 68,6 cm ja telapyörän joustovara 40,65 cm, joka oli suuri.

Moottori oli ensimmäisen maailmansodan lopulla kehitetty lentokoneen moottori, merkki Liberty, 12 sylinterinen nestejäähdytetty V-12 sylinterinen otto (nelitahti).
Moottorin teho 338 hv / 248 kw, joka syntyi kierrosluku 1400 minuutissa.

Tehokkaan moottorin ja hyvän maastossa joustavan ja mukavan ajotavan takaavan jousituksen ansiosta vaunu pystyi telakejuilla varustettuna 43 km/h, sekä pyörillä, ilman teloja, 74 km/h nopeuteen poiketen näiden ansiosta kaikista muista silloin valmistetuista panssarivaunuista.

Vaunun runko kiilamainen, etupanssari viisto, pyörivä tykkitorni, jota ensimmäisenä  käytettiin rankalaisessa Renault FT-17 panssarivaunussa, lyhytpiippuinen tykki oli samanlainen kuin Renault FT-17 vaunun tornissa.
Panssarointi vahvin vain 16 mm, vaunussa oli kolme miestä.

Eräs maailman kuuluisin alansa tuote sai alkunsa malli tyyppi tank 1931 tästä Walther Cristien keksinnöstä, joita neuvostoliitto osti kaksi kappaletta, tuote joka kotimaassa ei USA:n asevoimille kelvannut, muutamia kokeilu kappaleita lukuun ottamatta.

Tämä vaunu tunnettiin pian kaikkialla nimellä T-34, muutamia vuosia myöhemmin.

Walther Cristien kehittämä panssarivaunu, jossa  etenkin sen merkittävin osa jousitus, joka takasi suuren maasto-joustokyvyn, siis liikkumisen esteiden yli tasaisesti tai hyppimättä salliva telasto. Siis pyörien ylös alas liikkuminen, suuri jousto toisistaan riippumatta.

Neuvostoliitto kehitti tuosta Cristien keksinnöstä panssarin, BT 2, 3, 5 ja 7 mallinsa joista myöhemmin edelleen kehitettiin T-32 ja T - 34 sekä viimeinen T - 44 malli sodan 1945 loppupuolella.

Malli BT -1 oli lähes sama kuin Cristien yhdysvaltain armeijalle tarjoama, kelpaamaton versio, pyöriä yksi pari enemmän viimeisimmissä. Rungon malli liki samankaltainen.

Lisäksi neuvostoliitto kehitti 1932 alkaen dieselmoottoria panssareihin, joilla saatiin parempi toiminta varmuus, radio häiriöttömyys. 
Paloherkkyys ja räjähdys alttius väheni huomattavasti. 
1934 sai alkunsa V-2 moottori, joka kehitettiin MWM (man) pikaveneen moottorista.

Moottoriin tehtiin sivulohko ja se oli edistyksellinen myös kannen yläpuolisten nokka-akselien (2kpl lohko) suhteen. Moottorin kannet olivat alumiini valua.
Moottoria käytettiin T-28, BT-7 ja T-34 panssarivaunuissa.
Tällä diesel moottori tyypillä neuvostoliitto sai vuosikymmenien ajan ylivertaisen edun kaikkiin länsimaihin nähden.

Kun moottori lisäksi käännettiin poikittain, joka oli / on alkusysäys kaikille nykyisinkin poikittain asennetuille motoreille, saatiin tarpeellista lisätilaa. (Diesel siksi, kun se kuluttaa vähemmän polttoainetta, eikä se, etenkään, ole syttymisherkkää)

Kun moottori oli käännetty, muutettiin samalla öljy ja jäähdytyspumput moottorin alle saaden vaunun kokonais korkeutta laskettua yli kolmekymmentä senttiä alemmaksi. 
Koneessa oli "suoratoimiset" yläpuoliset nokka-akselit, 2 kpl kumpikin lohko.
Se oli teknisesti edistyksellinen.

Näistä NL kokeiluista sai alkunsa myös saksalaisten panssarien kehitys, samalla hyvällä jousituksella, jonka vasta paljon paljon myöhemmin, muut länsimaat ottivat käyttöön. Koelaitosta käytettiin vuosien 1926 - 1933 aikana, sen sijaintipaikka oli Kazan Neuvostoliitossa, ja sitä kutsuttiin Panzertruppenschule Kama. 

Saksa ei saanut omalla maa perällään kehittää tuohon aikaan mitää sotakoneita, ei lentokoneita tai muita, WW-I sopimusten rajoittamien perusteiden takia, joten saksa kehitti kaikessa hiljaisuudessa passarivoimia ja lentokoineita neuvostoliiton alueella heidän luvallaan ja osin yhteistyössä heidän kanssaan.

Tämä moottorin sijoitus ja rakenneratkaisu palveli ja palvelee edelleenkin luotettavasti monissa käytössä olevissa versioissa lähes samankaltaisena.

Nimi tank tulee englannin kielen sanasta, joka alkuaan oli hieman vitsaileva.