Kesäisiä ajatuksia...

Hieno kaunis talvipäivä, juuri sellainen josta paljon pidän, kolmas jo sellainen on nyt entinyt iltaansa.

Iltapäivä. Kaupungilta palattuani tapani mukaan ajatuksena keittää makoisat kahvit. Niimpä moccamasterin lataukseen, vajaan kolmeen mukilliseen sopiva annos vettä ja kahvisuppilo, johon taittelen suodatinpaperin, sauman sivulle, myös pohjassa olevan, saadakseni istutettua paperin tiiviisti suodattimen reunoja vasten.
Lusikoin kahvijauheen sisään, painelen sen mitalla tiiviisti pohjaa ja reunoja vasten.
Naks ja vilkaistessani plogisivustolle keitin on aloittanut ääntelynsä.

           

Istahdan nojatuoliin, pala tummaa suklaata, kaadan juuri ostamastani viinipullosta muutaman sormenleveyden lasiin.
Väsyttää.  Mieli on seesteinen, rento olotila.
Maistelen kulauksen, toisen, odotellessani kahvin tippumista selailen istuessani päivän postin tuomia mainoksia.

Kahvi ja viini tuoksuu. Suljen silmät hetkeksi ja nukahdan samantien viinilasi kädessäni mainokset sylissä. 

Makea, rentouttava uni valtaa mielen, tuntemukset, ajatukset. 
Näen unta, unta kesästä. 
Hieman havahtuessani jostain alitajunnan takaa kulkee mieleen tietous, viinipikari yhä kädessä, älä pudota sitä, mutta rentous ja unen makeus voittavat kaiken muun.

Tunnit kuluvat, jostakin alkaa aivan väkisin mieleeni tulla häiritseviä ääniä, tuoksuja jotka muistuttavat jostakin. Havahdun hieman syvästä horroksesta, muistan kädessäni olevan viiniä sisältävän ison pikarimaljan.

Kahvi tuoksuu voimakkaana, se hemmetin keitin, se on yhä päällä, tulee ajatuksena.
Samalla ajatus, mitä kädessäni on. Kaikki hyvin, laitan yhä puolillaan olevan lasin kädestäni, nousen ylös tuolista, sammutan keittimen, kaataen kahvin altaseen huutoen samalla keittimen kannun. 

Kello on kahdeksan, lähes kokonainen täysikuu loistaa suoraan ikkunasta silmiini. 
Olen hereillä.

Ajatuksena on piipahtaa Karaokessa naapuripitäjässä, jossa ehkä jo odotetaan.
Joten matkaan. 

Hyvää illan jatkoa.


             

Etsimistä

                  

Mikäli kuljetat mukanasi mennyttä, koitatko elää kokemasi yhä uudelleen, torjuen tulevaa, pyrkien välttymään joltakin aikaisemmin kokemaltasi.

Kuitenkin tuo kaikki on vain turhaa itsensä väsyttämistä. Olotilaa helpottaa mikäli kykenee tulemaan nykyhetkeen uutena, ilman tarrautumista, toisen hallinoimista.

Kykenetkö vain vastaanottamaan, tarrautuen siihen, ennen kuin se katoaa pois.

Maailma on täynnä erilaisia avaimia. Jokainen etsii onnea sieltä, mistä uskoo sen saavansa. Jokainen meistä etsii sitä, minkä kokee olevan maailmassa häntä varten.

Me katsomme maailman suurta rikkautta ja valitsemme siitä asioita, jotka houkuttelevat meitä.

Uskallammeko katsoa avoimin ja rehellisin silmin sitä, mitä ne ovat?

Me saatamme olla pelonsekaisesti niin kiintyneitä asioihin, joista etsimme onnea, että emme huomaa, että niissä ei sitä ole.

Toistamalla niitä muutamia asioita, joissa me näemme onnemme, me vain lisäämme surkeuttamme. Paraneminen näkyy siinä, että me alamme käyttää maailman laajoista resursseista entistä suurempaa osaa.

Me suhtaudumme itseemme positiivisemmin, ja positiiviset asiat alkavat kiinnostaa meitä. Sen sijaan, että me kokisimme rasittavaksi sen, että ystävämme haluaa poiketa luonamme, me otamme vastaan positiivisen huomion.

Sen sijaan, että pelkäisimme muita ihmisiä, me etsimme heidän seuraansa. Meidän elämäämme tulee raikkaus ja oikeita onnen avaimia.

Tarkoitus on sen sijaan, että katsoisit omaa toimintaasi ja sen kautta näkisit, mistä ja minkälaisin teoin etsit onnea. Silloin näet jotakin itsestäsi ja siitä, minkä koet tässä maailmassa olevan sinua varten.

Saatat nähdä, että keräät onnen kappaleita maailman tunkiolta. Tai että vain unelmoit onnen kappaleista luullen, että niitä ei ole missään juuri sinulle varattuna. Tai että et uskalla luottaa kehenkään toiseen.

Saatat myös nähdä, että etsit onnea raikkaista paikoista, ja että sinussa on tapahtunut paljon kasvua. Missä tahansa oletkin, ja mitä tahansa näetkin, muista, että näet itsesi. Näet, kuinka lujasti olet yrittänyt etsiä onnea siitä osasta, jonka uskot kuuluvan sinulle.

Mutta minä vakuutan sinulle, että sinulle kuuluu paljon enemmän.
Sinulle kuuluu koko maailma. Sinulle kuuluu kaikki se, mitä ikinä maailmassa on poimittavaa.

Samalla sinulla on suuri haaste: surra pois ne aidat ja rajat, jotka uskottelevat sinulle, mitä voit tehdä ja mitä et.

Surra pois se, että olet uskonut, että saat vain sen, mitä muilta jää yli. Surra pois se, että sinä olet katsonut iloa, riemua ja loistoa sivusta, kokien että ne eivät ole sinua varten.

Surra pois se, että olet yrittänyt luottaa vain itseesi, koska lapsuutesi opetti, että kaikki muut ovat vaarallisia.
Nämä ovat suuria menetyksiä.

Jotta me voisimme olla Rakastajia, meidän on ensin löydettävä Rakkaus omalle kohdallemme.

Silloin me parannamme vain olemalla oma itsemme ja rakastamme vain olemalla oma itsemme - levosta käsin ja keskellä elämän suloisuutta.
                                                 - Net -

Rakkaus on. (vanha luonnos - III)

                                

Rakkaus on pitkä hyvän yön suukko. Se on toivomista. Rakkaus on epätäydellisyyden kohtaamista ilman syytöksiä. Se on hyväksymistä. Rakkaus on tilaisuuden käyttämättä jättämistä silloin kun aika ei ole oikea. Se on kärsivällisyyttä. Rakkaus on selkähieronta, joka alkaa hiuksista ja päättyy varpaisiin. Se on tutkimista. Rakkaus on, ettei tarvitse sanoa "rakastellaan", koska tietää, mitä toinen toivoo. Se on ymmärtämistä. Rakkaus on tilaisuus sanoa "ei", kun luulit olevasi sitoutunut. Se on uudelleen ajattelua. Rakkaus on huuli, joka saa yrmeät kasvot repeämään nauruun. Se on huumoria. Rakkaus on saada kuulla "Jos lopetat, niin tapan sinut". Se on himoa. Rakkaus on nähdä, kuinka tavarat ovat levällään ympäri olohuonetta. Se on hylkäämistä. Rakkaus on ensimmäisen kerran huomata, miltä toinen todella näyttää. Se on totuutta. Rakkaus on piittaamattomuutta siitä, paljonko kello on, vaikka tietäisi sen. Se on iloa. Rakkaus on kädet, jotka tiukentavat otettaan ympärilläsi. Se on ekstaasia. Rakkaus on sitä, että kerrot antavasi toisen nukkua, kun joudut lähtemään aamulla aikaisin, ja saat kuulla, että hän toivoo sinun herättävän. Se on hellyyttä. Rakkaus on viime yön uni, joka herätessäsi nukkuu käsivarrellasi. Se on unelmien ja todellisuuden kohtaamista. Rakkaus on toisen herättämistä . . . . . . . hitaasti. Se on aistillisuutta. Rakkaus on sitä, että tiedät, miksi ostit liian suuren sängyn kolme vuotta sitten. Se on käytännöllisyyttä. Rakkaus on kaksi ihmistä, jotka vievät vain pienen osan vuoteesta. Se on läheisyyttä. Rakkaus on sen tietämistä, että annoit vara-avaimet oikealle ihmiselle. Se on luottamusta. Rakkaus on hyvästelyä tietäen, että tulet vielä takaisin. Se on uskoa. Rakkaus on käsien laskemista alas ja sanan "särkynyt" todellisen merkityksen tajuamista. Se on oppitunti inhimillisestä hauraudesta. Rakkaus on rullalle väännetty hammastahnatuubi. Se on sopeutumista. Rakkaus on tuijottamista ulos ikkunasta muistellen eilisiltaa. Se on mietiskelyä. Rakkaus on kuulla säätiedotus lumisateesta toivoen, että voisi käpertyä vuoteeseen jonkun kanssa. Se on yksinäisyyttä. Rakkaus on tarinoita, joita ei koskaan kerrota. Se on henkilökohtaista.                                                                      Tekstin lähde: -Net-

Aamumaxi

                        

Pilvistä, hieman kuin syksyisen harmaata on päiväni näkymä, näin ikkunasta katsoen.
Istun hörpittyäni aamukahvini muna-voikun kera napaani jo appo-aikaisin.


Hiljaista on ollut myös aamun varhaisina tunteina täällä sivustolla. Vierailijoita, sekä yökukkuvia, huonosti nukkuvia lukijoita ei tänä yönä ole sivullani näkynyt, vieraillut.

Eilen, kuten viimeisten viikkojen aikana tuntuu tämä kasasiipelijän sivusto piristyneen
runsaiden vierailujen johdosta. 

On kuin oleilisin, elelisin, eläisin jälleen elämäni erästä uutta kevättä. Hienoa niin!

Ei, ei vieraillut edes tuota aamulaivaa, joka harvakseltaan piipahtaa aamuyön tuntien hiljaisina hetkinä, puhumattakaan pirtsakasta arana negrasta, joka niin usein aamuyön tunteina on uskollisesti sivujani selaillut.

Hienoa on saada huomata etteivät tumman hennon syysorvokinkaan jatkuvat vierailut ole laanneet suomasta ainaista uteliasta, ;) minulle yhäti hehkuttavaa sulosuosiotaan.

Nukahdettuani iltasella makoisaan, niin rentouttavaan uneen, heräilin tähän aamuun vasta kuuden jälkeen, tavallisemmasta ylösnousuajastani poiketen.

(Kenties tästä tulee uusi totuttu tapa meikäläiselle vielä vanhoilla päivilläni. Olenhan lähes koko ikäni alkanut tepastelemaan jo aamuvarhaisesta, jota nykyherätys ei ole.)

Syksyn ensi muistutus ainaisesta, väistämättömästä saapumisestaan antoi itsestään
jo viime maanantaina ensimmäiset merkkinsä, pudottaen tuulen mukana ensimmäiset 
kellastuneet puiden lehdet nurmikolle, kuin hieman varhaista tulemistaan ennustaen.

Syksy selkeyttää, paljastaa, myös käytöstapojen muuntautumisen, vamistautumisen tulevaan. Poissa, taakse jäänenä alkaa olla keväinen riehakkuus, kesän vallattomuus
jättäen jäljelle alastoman seesteyden, suunnaten villit ajatukset arkisempiin asioihin.

Syksy saapuu väistämättä, tuoden kannoillaan talven, millaisen, jäänee nähtäväksi.

Kuitenkin talven jälkeen saapuu taas, väistämättä iloinen ja vallaton kevät, kannollaan kesä. Mutta millainen syksy ja talvi tulevat olemaan kohdallani. Entä seuraava kevät.

Missä olet silloin Sinä, missä olen Minä. Missä kaikki muut, lapseni, ystäväni, tuttuni.
Aika aina aikaa kutakin, sanotaan. Elämän kiertokulku jatkuu väistämättä. Edelleen.

Toivottavasti voimme olla yhdessä myös silloin, saaden kaikki tuossa kiertokulussa 
 yhäti vielä mukana.

Hyvää alkanutta päivää Teille kaikille, runsaille lukijoilleni.