Se juhannuksesta.
Rauhallista ja hyvin hiljainen on ollut päivä. Kauniin aamupäivän jälkeen alkanut sade
soljuu taivaalta yhtenäisenä tasaisena hentona juoksutuksena joka on nättiä maan syvältä kastelevaa, ilman rankkaa poishuuhtoutumisen pelkoa.
Se on juuri sellaista jota kasvit tarvitsevat ja maa itse kykenee itseensä kohtuudella imemään voidakseen sen myöhemmin hyödyntää, jopa pohjaveden nostattajana.
Pidän sateesta. Juuri tälläisesta rauhallisesta suhjuvasta, joka luo ihan omanlaisensa
tunnelman. Millaista se lapsena olikaan saada lojua jonkin lautapinkan päällä, kuunnellen sateen ropinaa pärekatolle, sen rauhoittavan unettavaa tippumista maahan.
Haistaa sen tuoksu, tuoreen vastasahatun laudan hajut, herätä sinikuoriaisten,
(papintappajien) tai niiden toukkien rapinaan seinästä pilkistävällä tervapahvilla, tai työmiehen täin aiheuttaman kirpeän nipistyksen havahtuen, tai katsella sarvijaakon juoksua, nauttien pitkästä huolettomasta kansakoulun kesäloma-ajasta, jota saattoi näin sadekelillä säestää vielä joukkoon eksynyt yksinäinen hyttynen ininällään.
Mikä se olikaan kulkea kesäisellä niityllä, antaa lämpimän leudon kesäsateen kastella
itsensä, sateen joka häivytti ympäriltä enimmät paarmat ja itikat pois surraamasta, pian pilven takaa esiin pilkistävän auringon kuivatessa märät vaatteet hetkessä.
Lisäksi luonnon kosteikkojen, soiden- rämeiköiden- ja metsäojitusten ansiosta lisää.
Hieno asia kun näitä ojituksia nyt tukitaan ja muutetaan metsäojien juokutus vanhan luonnonmukaisen kulun mukaisesti solisevasti eteneväksi metsäpuroiksi.
Sellaisiksi, joiden viileälle reunalle kuumana kesäpäivänä on mukava hetkeksi istahtaa
Taitavat vain turhiksi ja hyvin hetkelliseksi muoti-ilmiöiksi jäädä nämä kunnostustyöt.
Kiitos uskollisille vierailijoille.
Hyvää päivän jatkoa.
