Auringonnousu 9:39. Auringonlasku 15:23. Päivän pituus 5 h 44 min. -7 astetta.
Tässä eräs toinen, eräältä palstalta silmiin sattunut keskustelun aihe.
Tämän voi hyvin liittää aikaisempaan, soitellaan "jutun-juuri" sarjaani, koska saman kaltaista soittelua on esiintynyt vaihtelevassa määrin aikojen saatossa, myös live elämässä, näiltä kierrätyskeskusten sivuilta, näiden kautta eteen sattuneena.
Tämäkin, siis tämän kaltainen käytös, toimii uskoakseni jälleen molemmin puolisesti.
pissedoff kirjoitti
Tapasin pari kuukautta sitten mukavan naisen jonka kanssa omasta mielestä synkkasi täydellisesti. Vaihdettiin numerot ja saman viikon aikana tämä pyysi minua kahville. Siellä selvisi, että tämä seurustelee jo jonkun toisen kanssa. Illalla kirosin itsekseni, että taas sitä ollaan friend zonella. Päätin jättää asian sikseen ja koittaa unohtaa naisen kokonaan.
Hän tekee sen kuitenkin erittäin vaikeaksi, sillä aina kun ei olla oltu yhteydessä vähintään viikkoon rupeaa hän pommittamaan minua viesteillä sekä puheluilla kysellen kuulumisia ja yrittäen sopia uutta tapaamista. Usein vastailen hänelle aluksi vain parilla sanalla mahd. neutraalisti mutta tästä hän vain innostuu viestittelemään enemmmän ja HETI jos hyppään leikkiin mukaan ja alan oikeasti kertoilemaan kuulumisia sekä kyselemään niitä häneltä, keksii hän jonkun naurettavan tekosyyn lopettaa keskustelun ikään kuin minä olisin se ärsyttävä painostava osapuoli.
Sama toistuu silloin jos hän on ensin koittanut ottaa minuun yhteyttä, mutten ole vastannut puhelimeen ja takaisin soittaessani hän kääntää tilanteen taas niin, että minä häiritsen hänen jotain hyvin tärkeää tekemistä ja saa minut tuntemaan oloni täysin mitättömäksi.
Miksi helvetissä hän haluaa kokoajan olla yhteydessä kanssani ja lopulta antaa ymmärtää että olen vain rasittava perässäroikkuja. Saako jotkut jotain mielihyvää siitä, että vielä varattunakin he voivat pomputella miehiä oman päänsä mukaan?
Miten tämä kierre tulisi katkaista mahdollisimman siististi?
Lähes kaikki mikä jollakin tavalla surisee, pörisee, kolisee, paukkuu, soittaa ja laulaa on etusijalla....
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suhteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suhteet. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 29. heinäkuuta 2012
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
Sunnuntain mietteitä.
Älä tuhlaa aikaasi ihmissuhteisiin, jotka imevät sinut kuiviin.
Sen sijaan ympäröi itsesi ihmisillä, jotka tuovat esiin hyvät puolesi ja saavat sinut heräämään eloon.
Tarkista myös että sinä et ole se ihminen, joka imet kaiken energian ympäröivistä ihmisistä.
Tasapaino on tärkeää.
Ystävyyssuhteet ovat myös tärkeitä. Hyvä ystävä voi nostaa sinut hyvin korkealle.
Varo kuitenkin että et käytä hyväksesi näitä hyviä ihmisiä.
Hekin tarvitsevat aika ajoin energiaa.
Ystävyyssuhde ei jatku kauaa jos toinen osapuoli on koko ajan ottamassa.
Anna niin saat, on se vanha ja hyvä totuus.
"Tyhjä takki ja tyhjä on lompakkokin,
toivein uusin mä silti taas tuun takaisin.
Kai sen kulkija krouvien anteeksi saa,
vaikka maailma ottaa, -se myös opettaa."
Ensi suudelman, kun huulillesi painoin,
sen muistan vieläkin, kuin eron hetkenkin.
Oli rakkaus puhdas tunne silloin aidoin,
sen kaiken vaihdoin mä osaan kulkurin.
Vaihtui naiset, viinaan huoleni mä peitin,
pintaliidossa kun kiersin maailmaa.
Luulin silloin vielä kestän tämän leikin,
tuoppiin koura tarttui yhä tiuhempaan.
"Tyhjä takki ja tyhjä on lompakkokin,
toivein uusin mä silti taas tuun takaisin.
Kai sen kulkija krouvien anteeksi saa,
vaikka maailma ottaa, -se myös opettaa."
Virta elämän vie monen vaiheen kautta,
ei karikoita kukaan välttää voi.
Vaikka rikkonainen olisi jo lautta,
myrskyssäkin uuden laulun sävel soi.
Vain pienen hetken horsman kukat kukkii,
ruusu kestäväkin kerran poimitaan.
Tuopin jälkiä jos liian kauan tutkii,
peittää pilvet rakkauden kukkamaan.
"Tyhjä takki ja tyhjä on lompakkokin,
toivein uusin mä silti taas tuun takaisin.
Kai sen kulkija krouvien anteeksi saa,
vaikka maailma ottaa, -se myös opettaa."
- W Korwenkoski -
http://youtu.be/DDCNct423c4
Kiitos vierailustasi.
Hyvää päivänjatkoa.
perjantai 23. maaliskuuta 2012
Perjantai mietteitä
Muutama seikka joka kertoo hyvästä itsetunnosta
1.)Tiedä että näytät hyvältä. Katso peiliin ja sano “näytän hyvältä”. Toista niin monta kertaa että uskot sen. Toista vakuuttavasti. Harjoittele joka päivä.
2.) Muista hymyillä. Hymy tarkoittaa sitä että suupielet ovat ylöspäin. Hymyile aina kun sinuun ei fyysisesti satu.
3.) Kävele selkä suorana. Kuvittele että päälakesi keskeltä naru vetää sinua ylöspäin.
4.) Älä piiloudu hiusten taakse, älä näperrä hiuksiasi tai kasvojasi. Älä koskettele mitään kehosi kohtaa ja ota kädet pois taskuista.
5.) Ota suora katsekontakti. Älä välttele toisen katsetta. Muista se pieni hymy.
Hyvää alkanutta päivää
Kiitos vierailustasi
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
Keskiviikon mietteitä
Tätä vaarallista tautia tulee varoa. Sen nimi on Sisäinen Rauha.
Ellemme ole varovaisia, se voi saada laajat mittasuhteet.
Sen merkit ja oireet ovat seuraavia:
http://youtu.be/jKmsqLHq9Y8
Halu antaa asioiden tapahtua itsestään yrittämättä ohjata niitä väkisin.
Hymynväreet ilmestyvät usein suupielille.
Yhteyden kokeminen muihin ihmisiin ja luontoon.
Usein toistuvat kiitollisuuden kokemukset.
Pyrkimys ajatella ja toimia spontaanisti mieluummin kuin vanhojen kokemusten tai pelkojen ajamana.
Päivänselvä kyky nauttia joka hetkestä.
Turha huolehtiminen häviää.
Ristiriitoihin osallistuminen lakkaa kiinnostamasta.
Muiden motiivien arvaileminen lakkaa kiinnostamasta.
Muiden tuomitseminen lakkaa kiinnostamasta.
Itsensä tuomitseminen lakkaa kiinnostamasta.
Syntyy kyky rakastaa odottamatta vastarakkautta.
Mikäli sinulla on useimmat näistä oireista, saattaakin kenties olla jo liian myöhäistä.
Ehkäpä saatat tuntea jonkun, jolla jo on näitä oireita.
Silloin olet hänen vaikutuspiiriissään omalla riskilläsi, sillä tämä kaikki saattaa olla hyvin tarttuvassa vaiheessa.
Mutta ehkä tätä kaikkea vastaan keksitään, ellei sitä vielä ole, rokote!
Kiitos vierailustasi
tiistai 20. maaliskuuta 2012
Tiistain mietteitä
Aito mystikko haluaa vain rakastaa muita ja antaa heidän olla vapaita.
Väärä mystikko puhuu paljon Jumalasta, vähemmän rakkaudesta, ja hyvin vähän vapaudesta.
Jos rakkaus sai aikaan joidenkin asioiden tuhoutumisen, niiden oli syytä tuhoutua.
Se mitä Jumala eniten haluaa tässä maailmassa on sydän joka avoimesti ottaa vastaan hänen lahjojaan, sillä hän antaa runsaasti siitä ilosta että näkee ihmisten tulevan iloisiksi.
Tällainen on hänen rakkautensa, ja suurimmat esteet hänen lahjojensa vastaanottamiselle ovat itseriittoisuuden ja omanarvon tunteet, ja halu itse määrätä lopputulos.
Rakkaus on tekemistä ja olemista samanaikaisesti.
Rakkaudessa kaikki kahtiajaot katoavat.
Rakkaus ilman empatiaa on hyväntekemistä, joka on yksi ylpeyden muoto.
Jos et osaa rakastaa ihmisiä, jätä heidät rauhaan!
Jos tavoittelee mitä tahansa muuta kuin rakkautta toisia kohtaan, voi lopulta puolustella mitä tahansa julmuutta toisia kohtaan käyttämällä omia periaatteitaan selityksenä.
- Inter Net -
maanantai 19. maaliskuuta 2012
Maanantain mietteitä
Mitä sinun pitäisi tehdä ihmisille?
Rakastaa heitä.
Kuka tulee parhaiten toimeen ihmisten kanssa?
Rakastaja.
Mutta kysyt, "Mitä on olla rakastaja?"
Vietä elämäsi tämän kysymyksen parissa ja olet käyttänyt aikasi hyvin.
Rakkaus on halua ottaa vastaan muiden antamia lahjoja, että kokisit yhteyttä heidän kanssaan ja he saisivat kokea antamisen ilon.
Ei vastaanottajia, ei antajia.
Missä antautuminen rakkaudelle puuttuu, siellä on pelkoa, katkeruutta, syyllisyyttä, kaikenlaista tuskaa.
Missä on tuskaa, siellä on myös huoli omasta itsestä.
Missä on huoli omasta itsestä, siellä on pieni minä, tuskan herättämä puolustus uutta tuskaa vastaan, joka pyrkii ratkaisemaan tilanteen omaksi edukseen.
Missä on pieni minä, siellä on itsekkyys.
Missä itsekkyys ohjaa, eristäytyminen ja pirstoutuminen lisääntyvät.
Missä elämä kiertää edellä olevaa kehää, siellä on riippuvuus, addiktio.
Missä identiteetti asettuu tähän kehään, siellä on helvetti.
- Inter Net -
Kiitos vierailustasi
Hyvää illanjatkoa
perjantai 16. maaliskuuta 2012
Silmiin :) sattunutta...
Oheinen video olis sopinut ehkä paremmin tuohon Finnairin juttuun kuin tähän, kun sitä on jälleen jauhettu eri tiedoitusvälineissä sekä muissa keskusteluissa varmaan pian saman verran mitä sen aiheuttamat palkkiot johtoryhmälle taitavat olla.
Uutis-sivuja käännellessä sattui silmiin tälläinen mielipiteiden vaihto eräältä toiselta
sivustolta parin päivän takaa, yhdestä jos toisesta asiasta, seuraavassa eräs niistä.
Mies kirjoitti näin:
Ihanne naiseni olisi empaattinen ja keskustelukykyinen nainen. Useimmiten naisten maailmankuva on enemmän tai vähemmän minäkeskeinen ja puhetta he eivät tunnu ymmärtävän.
Eivät ainakaan jos mies puhuu tunteista tai ainakin miehen puhetta ei enää seuraavana päivänä muisteta.
Romanttisuus olisi myös hienoa, että nainen ihan itse tekisi suhteen eteen jotain. Aloitteellisuuden kanssa sama homma.
Kysymys Miehelle:
Miksi te kaikki miehet olette nykyään noin tunteellisia? Missä ovat ne vanhan ajan miehet jotka vielä ajattelivat putkiaivoilla?
Nykyisin olette vain mustasukkaisia, naputtavia ja vaikeita ämmiä.
1.) Kommentti.
Feminismi ja 1970-luvulta alkanut kasvatusmetodien muutos tuottaa tulosta...
2.) Kommentti.
Voi elämä. Ei se tarkota nössöä miestä vaan älykästä miestä. Putkiaivoilla toimiva on kuin paviaani isolla libidolla. Tunteellinen ja älykäs mies, jossa on samassa miehekäs olemus, on kultakimpale keskellä saastuneita sorapaloja. Ottaisin sinut aloittaja heti ja olisin sulle täynnä lovee, jos tähdet soisivat B-)
3.) Kommentti.
Ihannemieheni olisi juuri tällainen kuin kuvailet ihanne naisesi olevan.
Minä puolestani olen tavannut vain itsekeskeisiä miehiä, valitettavaa mutta TOTTA.
Vastauksena kakkos kommettiin älykkyydestä, ja sen johdosta tämä seuraava teksti.
Mitä on älykkyys.
Älykkyys on kyky ratkaista ongelmia ja selviytyä arjesta.
Älykkyys koostuu matemaattis-loogisesta päättelystä, havaitsemisesta, tarkkaavuudesta, kielellisyydestä, musikaalisuudesta ja muistista.
Jokaisen ihmisen älykkyys on yksilöllisesti rajallista.
Kiitos vierailustasi.
torstai 15. maaliskuuta 2012
Elämän ruokapöydästä...
On ihmisiä, jotka sanovat, että elämä on ihanaa.
Mutta entäpä elleivät he ole juoneet elämän maljaansa vielä pohjaan asti.
Kenties he eivät ole maistaneet elämänkakustaan tarpeeksi suurta, monipuolista palaa
Toden näköisesti he ovatkin vain kuorineet kakusta vähän pintaa
ja luulevat näin ollen mielessään osaavansa ja tuntevansa koko elämän sisällön.
Mutta toden näköisesti heiltä on jäänyt maistamatta kaikki maljan pohjalle painuvat ja saostuvat raskaat juonteet, sekä muut kirpeät ja kitkerät mausteet.
Elämän malja on hyvin syvä, sen pohjasakka on sakeaa ja vielä useammin sameaa.
Vaatii rohkeutta tyhjentää se pohjaan asti.
Myös elämän kakku on kirjava, mutta sen syöminen on rikas kokemus, vaikka kaikki palat eivät maistuisikaan hyvälle.
Siksi todella harvat harvat uskaltavat antaumuksella käydä tähän pöytään, vieläkin
harvemmassa ovat ne, jotka jaksavat syödä ja juoda kaiken, mitä pöydässä on tarjolla.
Kiitos vierailustasi.
Hyvää illanjatkoa.
sunnuntai 11. maaliskuuta 2012
Silta onneen
Sanoitus: Tuulten tiet - (Silver bird) http://youtu.be/EO3awot6HZw
Monta on kaunista,
monta on hyvää,
vain yksi on parasta
tunnetta syvää,
myötäelämisen taito,
sen omaa vain ystävä,
jonka sydän on aito.
On elämä meri ja suuret sen aavat
toisistaan ystävät tukea saavat.
- värssyt -
Kiitos vierailustasi.
Hyvää illan jatkoa.
perjantai 9. maaliskuuta 2012
Tyyppejä jotka jäävät ilman seuralaista.
Eräältä palstalta silmiin sattunutta tekstiä.
Päteekö tämä vain miehiin, vai onko siinä myös naisiin soveltuvaa tekstiä.
Neonomide kirjoitti
Kaikille ihmisille ei kannata antaa neuvoksi että "ole oma itsesi", sillä jos henkilö on mies ja edustaa jotain näistä viidestä tyypistä, hän todennäköisesti tuottaa ympäristölleen enemmän iloa olemalla joku muu.
Viisi miestyyppiä joiden on erityisen vaikea löytää pysyviä suhteita tai päästä suhteissaan edes puusta pitkään esitellään seuraavassa:
1. Viisastelija
http://youtu.be/Fqa85ewINbQ
Naiset arvostavat sanavalmiita miehiä, eli älykkäitä miehiä, joilla on omia mielipiteitä ja kyky osallistua väitteilyihin.
Verbaalisesti itsevarmat miehet voivat olla todella kiinnostavia.
http://youtu.be/X7vCphvq9uw
On kuitenkin miehiä, joilla tämä menee liian pitkälle. Heille jokainen keskustelu on väittely, joka jatkuu lähes sotatilana niin kauan kunnes toinen osapuoli on käännytetty olemaan miehen kanssa samaa mieltä. Jotkut miehet saattavat tehdä tätä testatakseen, miten hyvin nainen osaa pitää puolensa - osa taas vain siksi, että nauttivat verbaalisesta voimastaan.
http://youtu.be/WRASuG0jju4
2. Gold Digger
http://youtu.be/D1Nk95YfOBk
Miehet tietävät, että naisen hurmatessaan täytyy olla komea, tunteellinen ja valmis tuhlaamaan rahaa. Romanttisiin perusasioihin kuuluu se, että mies vie naista syömään, ostaa hänelle kukkia, vie romanttiselle viikonloppumatkalle ja ylipäätään näyttää hänelle, että koko maailma on hänen hyppysissään ja hän haluaa antaa silmäterälleen sen parhaat puolet.
Naisen kannattaa varmistaa hyvissä ajoin, että mies on mukana juuri omana itsenään eikä pelkkänä lompakkonaan. Hälytyskellot alkavat miehillä soida siinä vaiheessa, jos nainen alkaa pitää liian itsestäänselvänä, että mies maksaa hänelle kaiken. Naisen ei tämän ryhmän mielestä pidä vaatia heti yökerhossa miehen tavatessaan tätä tarjoamaan heille drinkit.
3. Pilalle hemmoteltu
http://youtu.be/K42WGG_0fBU
Pilalle hemmotelluista lapsista tulee yleensä pilalle hemmoteltuja aikuisia. Tämä ryhmä muistuttaa jonkin verran viisastelijoita, sillä pilalle hemmotellut ovat oppineet, että heidän mielipiteensä ovat tärkeimmät.
Parisuhteessa tämä ei pidemmän päälle toimi, sillä tämän ryhmän miehet kieltäytyvät ottamasta vastaan neuvoja, vaan ovat sitä mieltä, että heidän tapansa tehdä asioita ovat niin täydelllisiä, ettei niistä voida edes keskustella.
4. Psyko (Tämä käytös sopii myös naisiin, omakohtainen kokemus osoittaa)
http://youtu.be/7UmuZurM6kk
Mikä vaivaa miehiä, jotka kokevat tarpeekseen soittaa naiselle kymmenen kertaa päivässä? Mitä uutta nainen voi kertoa miehelle, jos heidän edellisestä pitkästä puhelustaan on kulunut vain tunti?
Psykomies sotkee sen tasapainon mikä naisella on kodin ja työn tai kodin ja koulun välillä. Hän haluaa sulautua täydellisesti myös osaksi naisen työelämää pommittamalla tätä puheluin, tekstiviestein, chattiviestein tai muin tavoin silloin, kun naisen pitäisi yrittää keskittyä työntekoon.
Pahinta on se, että jos nainen käskee miestä hillitsemään pakkomielteisen yhteydenpidon, kiistää hän koko ongelman olemassaolon. Mies pikemminkin kokee keskustelun niin, että hänen täytyy työskennelle entistä ahkerammin saadakseen naisen kokonaan omakseen.
Psyko ei tule luovuttamaan koskaan vaan hän on niin epävarma elämästä ja parisuhteista, että vähitellen hän vetää naisenkin mukaansa tuohon epävarmuuden kaivoon.
5. Rebound-mies
http://youtu.be/Cg5pfRW3EMw
Tämä miestyyppi on ehkä koko listan tunnetuin. Rebound-mies on juuri eronnut vakavasta suhteesta ja haluaa äkkiä jotain uutta säpinää päästäkseen erosta yli. Monet naiset ovat varmasti kuulleet aiheellisen varoituksen, että ei kannata päätyä rebound-naiseksi.
Monelle kuitenkin käy niin vahingossa. Kun nainen tapaa komean miehen, joka tekee lähtemättömän ensivaikutelman, on luonnollista, että nainen ihastuu. Nainen unohtaa kaiken muun ja innostuu mahdollisuudesta, että tämä saattaa olla rakkautta ensi silmäyksellä.
Silloin astellaan heikoille jäille, sillä se mitä nainen kuvittelee täydellisenä parisuhteena saattaa olla miehelle vain tilapäistä lohtua ja hauskanpitoa.
torstai 8. maaliskuuta 2012
Nice days..
Pidemmittä :) puheitta.
Olkaapa hyvät !
http://youtu.be/j3uaMTjMIiQ
http://youtu.be/rHVeTMCXwng
http://youtu.be/gjJkdE-OQI8
http://youtu.be/LnFdBX2Tq5c
keskiviikko 1. helmikuuta 2012
Treffi ongelmia.
Tälläinen, allaoleva teksti sattui silmien eteen, kuin sattumalta, eräältä sivustolta.
Mitähän puutteita kaikilla täälläkin sivustolla olevilla, yksin asuvilla on allaolevista ongelmista.
Nimimerkki uskokaa minua, kirjoitti eräällä keskutelupalstalla: 31.1.2012 23:59
Uskokaa minua tässä asiassa.
Ne ihmiset, jotka ovat kestosinkkuja tai eivät saa siedettävässä ajassa solmittua parisuhdetta, ovat tavalla tai toisella jotenkin erikoisia, luonnevikaisia tai heissä on jokin muu paha ongelma.
(Erällä leskellä esiintyvään erityisongelmaan palaisin seuraavaksi ja mahdollisimman pian kenties, koska aamuisella muutamaan kertaan suoritetut yrityskerrat eivät mikään, kommentoinnin osalta onnistuneet.
Kursori juuttui kirjoitusta yrittettäessä, kolmannelle rivistölle.)
Tässä yleisimpiä syitä:
- Liian vaativa ihminen
- Persoonallisuushäiriöinen tai ailahteleva ihminen
- Liian pinnallinen ja sisältä tyhjä ihminen
- Tyhmä ja kapeakatseinen tai junttimainen ihminen
- Epäsosiaalisuus ja kyvyttömyys seurustella oikeiden ihmisten kanssa
- Itsekeskeinen ja omat kykynsä yliarvioiva, ylimielinen
- Liian mustavalkoinen tai rajoittunut
- Liian kilpailuhenkinen
- Täydellisyyttä tavoitteleva luonne
- Liian neuroottinen, mielenterveysongelmainen
- Liian erikoinen tai yleisiin normeihin sopimaton
- Impulsiivinen ja ajattelematon, räjähdysaltis
- Aggressiivinen, riidanhaluinen
- Hieman heikkolahjainen ihminen
- Herkästi riippuvuuksia kehittävä ihminen, päihdeongelmainen
- Liian välinpitämätön tai piittaamaton
- Ennalta-arvaamaton
Lähes kaikki ominaisuuksia, joita on hyvin vaikea sietää ihmísessä kahta kuukautta kauempaa.
Vielä jos yhdelle ihmiselle kasaantuu useita piirteitä, voi hän olla loppuelämäkseen sinkuksi tuomittu.
Näinkö on, edellä esitettyjen johdosta, jos ihmis-suhteet eivät onnistu kestämään.
Kiitos vierailustasi.
Hyvää illanjatkoa.
Mitähän puutteita kaikilla täälläkin sivustolla olevilla, yksin asuvilla on allaolevista ongelmista.
Nimimerkki uskokaa minua, kirjoitti eräällä keskutelupalstalla: 31.1.2012 23:59
Uskokaa minua tässä asiassa.
Ne ihmiset, jotka ovat kestosinkkuja tai eivät saa siedettävässä ajassa solmittua parisuhdetta, ovat tavalla tai toisella jotenkin erikoisia, luonnevikaisia tai heissä on jokin muu paha ongelma.
(Erällä leskellä esiintyvään erityisongelmaan palaisin seuraavaksi ja mahdollisimman pian kenties, koska aamuisella muutamaan kertaan suoritetut yrityskerrat eivät mikään, kommentoinnin osalta onnistuneet.
Kursori juuttui kirjoitusta yrittettäessä, kolmannelle rivistölle.)
Tässä yleisimpiä syitä:
- Liian vaativa ihminen
- Persoonallisuushäiriöinen tai ailahteleva ihminen
- Liian pinnallinen ja sisältä tyhjä ihminen
- Tyhmä ja kapeakatseinen tai junttimainen ihminen
- Epäsosiaalisuus ja kyvyttömyys seurustella oikeiden ihmisten kanssa
- Itsekeskeinen ja omat kykynsä yliarvioiva, ylimielinen
- Liian mustavalkoinen tai rajoittunut
- Liian kilpailuhenkinen
- Täydellisyyttä tavoitteleva luonne
- Liian neuroottinen, mielenterveysongelmainen
- Liian erikoinen tai yleisiin normeihin sopimaton
- Impulsiivinen ja ajattelematon, räjähdysaltis
- Aggressiivinen, riidanhaluinen
- Hieman heikkolahjainen ihminen
- Herkästi riippuvuuksia kehittävä ihminen, päihdeongelmainen
- Liian välinpitämätön tai piittaamaton
- Ennalta-arvaamaton
Lähes kaikki ominaisuuksia, joita on hyvin vaikea sietää ihmísessä kahta kuukautta kauempaa.
Vielä jos yhdelle ihmiselle kasaantuu useita piirteitä, voi hän olla loppuelämäkseen sinkuksi tuomittu.
Näinkö on, edellä esitettyjen johdosta, jos ihmis-suhteet eivät onnistu kestämään.
Kiitos vierailustasi.
Hyvää illanjatkoa.
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
Saari - V (Mietteitä)
Auringonnousu 9:06. Auringonlasku 16:09. Päivän pituus on 7 h 3 min. -12°
Talvinen iltahämä on koittanut kietoen vaippaansa tuon tutun saaren huippuineen.
Eilisen kauniin kirkaan talvipäivän jälkeen tämä päivä on ollut synkkä pilvinen, ennen kuin iltapäivän aurinko hieman lopulta malttoi paljastaa matalalta hohtavia säteitään.
Talvinen iltapäivä sujuili rauhallisesti eilisen onnistuneen kuoron harjoituksen jäkeen. Mieli on katselijalla hyvä, luoden mieleensä erään aatoksissaan yhä soivan sävelmän.
Hyräily alkaa hiljaa voimistuen, muuntuen viimein lauluksi. Moni muisto tulvii mieleen.
Lumivaippa, pehmyt hentoinen on jälleen päivänaikana kattanut tienoot ohuella harsollaan, jättäen kuitenkin selvästi tarkkaan tähystettäessä näkyviin kaukana vastarannalla rinteenteen harvojen pensaiden suojaamat selkeästi yhä eroittuvat aikaisemman kulkijan jalanjäljet.
Kaukaa saaren huipulta tilannetta seuraanneen katselijan kiikariin osuu aivan kuin sattumalta nuo jo aiemminkin mainitut, rantaan suuntautuneet satunnaisen kulkijan syvälle lumeen painuneet jäljet.
Mitä tuo kulkija lienee miettinyt silloin, mitä miettineekään juuri nyt.
Kenpä sen tietäisi. Ehkä tätä seuraavaa; http://youtu.be/vbGFmNbQr98
Jäljet, jotka rannalta jälleen poispäin johtavat päättyvät viimein kauempana talven huurruttaman virran rantaan. Nyt noiden aikaisempien jälkien seuraksi ovat ilmestyneet kokonaan uudet, tuoreet juuri vastasataneeseen lumeen painuneet, joka ovat jo muodostuneet kuin pieni muotoiseksi jotokseksi, mielenkiinnostaan kertoen.
Kenties hän on ollut jokin yksinäinen metsämies, joka saaliin toivossa on seurannut noita yksinäisen rusakon jätämiä jälkiä, mutta päättänyt jättää sikseen saalistuksen, antaen jänöpupun kadota rauhassa koikkelehtien metsän tummien varjojen ja risukoiden suojaan, voidakseen etsiä sieltä kenties kumppania seurakseen.
Vai onko hän kenties halunnut pyydystää tuon polulta sivuun loikanneen jussisen tuollaisella hyvänmakuisella pitkän mallisella, vanhaa hyvää aikakautta yhä vieläkin edustavalla herkullisella kis-kis karamellilla.
Mitähän lienee tuo luonnon villi vapaa otus, pupu, mielessään hautonut, kun polulta pois on luikahtanut, vaikka se tunnetusti onkin perso kaikelle vanhahtavalle, etenkin
-50 luvun aikakautena jo niihin totuttautuneille monille erilaisille tuotteille.
Mitähän tästä kaikesta tuon tilannetta kaukaa seurailevan katselijan pitäisi ajatella.
Kenties ehkä näin: http://youtu.be/2QgIeOfMVp0
Vaiko näin: http://youtu.be/TL0EoXdpOqg
Kiitos vierailustasi.
Se on sitten tältä illalta tuttifutti kaikille, ettei paremmin sanoisi.
Talvinen iltahämä on koittanut kietoen vaippaansa tuon tutun saaren huippuineen.
Eilisen kauniin kirkaan talvipäivän jälkeen tämä päivä on ollut synkkä pilvinen, ennen kuin iltapäivän aurinko hieman lopulta malttoi paljastaa matalalta hohtavia säteitään.
Talvinen iltapäivä sujuili rauhallisesti eilisen onnistuneen kuoron harjoituksen jäkeen. Mieli on katselijalla hyvä, luoden mieleensä erään aatoksissaan yhä soivan sävelmän.
Hyräily alkaa hiljaa voimistuen, muuntuen viimein lauluksi. Moni muisto tulvii mieleen.
Lumivaippa, pehmyt hentoinen on jälleen päivänaikana kattanut tienoot ohuella harsollaan, jättäen kuitenkin selvästi tarkkaan tähystettäessä näkyviin kaukana vastarannalla rinteenteen harvojen pensaiden suojaamat selkeästi yhä eroittuvat aikaisemman kulkijan jalanjäljet.
Kaukaa saaren huipulta tilannetta seuraanneen katselijan kiikariin osuu aivan kuin sattumalta nuo jo aiemminkin mainitut, rantaan suuntautuneet satunnaisen kulkijan syvälle lumeen painuneet jäljet.
Mitä tuo kulkija lienee miettinyt silloin, mitä miettineekään juuri nyt.
Kenpä sen tietäisi. Ehkä tätä seuraavaa; http://youtu.be/vbGFmNbQr98
Jäljet, jotka rannalta jälleen poispäin johtavat päättyvät viimein kauempana talven huurruttaman virran rantaan. Nyt noiden aikaisempien jälkien seuraksi ovat ilmestyneet kokonaan uudet, tuoreet juuri vastasataneeseen lumeen painuneet, joka ovat jo muodostuneet kuin pieni muotoiseksi jotokseksi, mielenkiinnostaan kertoen.
Kenties hän on ollut jokin yksinäinen metsämies, joka saaliin toivossa on seurannut noita yksinäisen rusakon jätämiä jälkiä, mutta päättänyt jättää sikseen saalistuksen, antaen jänöpupun kadota rauhassa koikkelehtien metsän tummien varjojen ja risukoiden suojaan, voidakseen etsiä sieltä kenties kumppania seurakseen.
Vai onko hän kenties halunnut pyydystää tuon polulta sivuun loikanneen jussisen tuollaisella hyvänmakuisella pitkän mallisella, vanhaa hyvää aikakautta yhä vieläkin edustavalla herkullisella kis-kis karamellilla.
Mitähän lienee tuo luonnon villi vapaa otus, pupu, mielessään hautonut, kun polulta pois on luikahtanut, vaikka se tunnetusti onkin perso kaikelle vanhahtavalle, etenkin
-50 luvun aikakautena jo niihin totuttautuneille monille erilaisille tuotteille.
Mitähän tästä kaikesta tuon tilannetta kaukaa seurailevan katselijan pitäisi ajatella.
Kenties ehkä näin: http://youtu.be/2QgIeOfMVp0
Vaiko näin: http://youtu.be/TL0EoXdpOqg
Kiitos vierailustasi.
Se on sitten tältä illalta tuttifutti kaikille, ettei paremmin sanoisi.
maanantai 23. tammikuuta 2012
Saari - IV
Auringonnousu 9:10. Auringonlasku 16:03. Päivän pituus 6 h 53 min. -4°
Musiikki, joka ylempänä kätkeytyy pääkappaleen taakse on eräs suosituimmista kipaleista, joita saarella kuulee soitettavan mm. kaipuun kukan, esperanzan, ja monen muun lisäksi.
Lisälumesta kertovaa ei sattunut silmiini, joten tyydyn tähän ensilumeen.
Aamun, nyt vielä hieman hämyisen hetken eteen luoma näkymä saaren huipulta on rauhallinen, tasapainoinen.
Viimeisten viikkojen päivinä satanut pumpulin pehmeä, ilmava lumikerros, niin pitkälle kuin silmä kantaa, peittää kaiken näkyvän maiseman, suoden myöhemmin illalla sinisen hämäryyden avittavana, lämpöisen, leppoisan talvihetken nautinnon.
Aikaa tuosta edellisestä näkymäkuvauksesta on jo vierähtänyt tovin, jos toisenkin verran, totuttuun nähden. Uskollisten vierailijoiden takia pieni tilanne selvitys on ehkä kuitenkin paikallaan.

Mikään tuolla saarella ei ole muuttunut, eräistä ponnekkaista yrityksistä huolimatta. Hennot taivaalta harvaan tipahtelevan pakkaslumen pienet hiutaleet tanssivat ilmassa. Kevät ja kesä on vielä kaukana, mutta malttamattoman niitä kyllä saarella odotellaan, vaikka kaunis, kauan odotettu keskitalvi on juuri nyt parhaimmillaan.
Mutta tuosta lähestyvästä veneestä: http://youtu.be/qHLbgGXyTKE
Jokin näissä viiskymmentäluvun loppupuolellella käsin puusta tehdyissä veneissä
jaksaa kiinnostaa loputtomasti, voidessa näin samalla seurata lähestymistä kohden saaren karua karikkoista rantaviivaa, josta myös tuo tyyni laituripaikka edelleen löytyy.
Malliltaan ne ovat senlaatuisia, joita monet laiturit kiinnitykseensä halajaa, halajaa kun kylmä talvenselkä alkaa edetä kevättä kohti yhä kiihtyvällä tahdilla.
Mutta vielä, vielä on varhaista, tuohon kevään tulemiseen on yhä aikaa viikkokausia.
Aika näyttää, mitä tuleman pitää, talvea eletään, ei sentään aivan jänön selässä vielä kesää kohti olla ratsastamassa, ehkä hieman elämän kevättä kohden kuitenkin.
Kiitos runsaista vierailuistanne.
Hyvää alkanutta vikkoa kaikille.
Musiikki, joka ylempänä kätkeytyy pääkappaleen taakse on eräs suosituimmista kipaleista, joita saarella kuulee soitettavan mm. kaipuun kukan, esperanzan, ja monen muun lisäksi.
Lisälumesta kertovaa ei sattunut silmiini, joten tyydyn tähän ensilumeen.
Aamun, nyt vielä hieman hämyisen hetken eteen luoma näkymä saaren huipulta on rauhallinen, tasapainoinen.
Viimeisten viikkojen päivinä satanut pumpulin pehmeä, ilmava lumikerros, niin pitkälle kuin silmä kantaa, peittää kaiken näkyvän maiseman, suoden myöhemmin illalla sinisen hämäryyden avittavana, lämpöisen, leppoisan talvihetken nautinnon.
Aikaa tuosta edellisestä näkymäkuvauksesta on jo vierähtänyt tovin, jos toisenkin verran, totuttuun nähden. Uskollisten vierailijoiden takia pieni tilanne selvitys on ehkä kuitenkin paikallaan.
Mikään tuolla saarella ei ole muuttunut, eräistä ponnekkaista yrityksistä huolimatta. Hennot taivaalta harvaan tipahtelevan pakkaslumen pienet hiutaleet tanssivat ilmassa. Kevät ja kesä on vielä kaukana, mutta malttamattoman niitä kyllä saarella odotellaan, vaikka kaunis, kauan odotettu keskitalvi on juuri nyt parhaimmillaan.
Mutta tuosta lähestyvästä veneestä: http://youtu.be/qHLbgGXyTKE
Jokin näissä viiskymmentäluvun loppupuolellella käsin puusta tehdyissä veneissä
jaksaa kiinnostaa loputtomasti, voidessa näin samalla seurata lähestymistä kohden saaren karua karikkoista rantaviivaa, josta myös tuo tyyni laituripaikka edelleen löytyy.
Malliltaan ne ovat senlaatuisia, joita monet laiturit kiinnitykseensä halajaa, halajaa kun kylmä talvenselkä alkaa edetä kevättä kohti yhä kiihtyvällä tahdilla.
Mutta vielä, vielä on varhaista, tuohon kevään tulemiseen on yhä aikaa viikkokausia.
Aika näyttää, mitä tuleman pitää, talvea eletään, ei sentään aivan jänön selässä vielä kesää kohti olla ratsastamassa, ehkä hieman elämän kevättä kohden kuitenkin.
Kiitos runsaista vierailuistanne.
Hyvää alkanutta vikkoa kaikille.
sunnuntai 8. tammikuuta 2012
Saari -III
Auringonnousu 9:36. Auringonlasku 15:27. Päivän pituus 5 h 51 min. -14°
Mietteitä, sekä saaren huipulla kohoavalta vuoren laelta, sekä muistoja rannan laguunin hiekalta hiekalla olevalta laiturilta.
Saaren rannalla, yksinäisyyden. Elämän ajatusta mieleen tuo tuon valssin sanat jotka ovat kuin sieluni soitto, alin linkki.
Istun rannalla yksinäisyyden, aallot kertovat mun tarinaa, rantakallio suo läheisyyden, yhtä vankan kuin kalliomaa....
Saari, siinä se uinuu talvisessa maisemassa. Kaunis talvipäivä, sen sopivan kirpeä pakkanen, sekä eilen ja edellispäivänä niin saaren kuin kaiken muunkin lähitienoot kuorruttanut hentoinen valkoinen lumivaippa, kattaa silmänkantamat maiseman, kuorruttaen huurteellaan salskeat männynrungot, oksistot, joiden rungot matalalta hohtava, laskeva ilta-aurinko vielä säteillään kultaa, ennen painumistaan jossakin kaukana horisontissa, siintävän meren aaltoihin.

Saari, sen rantalaituri on hieman lohduton. Sitkeydellä sen rantahiekkaan aikaisemmin keskikesällä karahtanut, sittemmin hetkeksi hieman ankkuroituneen jollan katkaistu, lähtiessään jälkeensä jättämä kiinnitysköysi, kuten myös joiltakin tarpeettomia jälkeen jääneitä retkeily varusteita, on sittemmin siivottu pois.
Monta niin kaunista ulkopuolelta puhtaaksi silattua ja koristeltua venettä sen rannan hiekkarantainen hellä laguuni on kesän aikana ehtinyt nähdä, myös sen uudehko vaatimaton laituri.
Kauniita, niin kauniita sekä katsella että kokea hetki, viivähtäen niiden kannelle astuen voiden hieman rentoutuen huomaansa hetkeksi istahtaa.
Kummallista on ollut että monesta, niin monelta niista on puuttunut tuo sisustus, joka hieman keskeneräisenä viimeistelyttä vaille jääneenä, jopa jätettynä, on keskittynyt vain joidenkin erillisten yksityiskohtien korostamiseen, tai erityisesti niiden esille tuomiseen.

Sellainen jokapäiväinen käytännöllisyys ja myös arkipäivän käyttöä kestävä suosiva
tavallista kuten saaren arkipäivän elämän rytmille niin tarpeellinen normaali käyttötarve on jäänyt toiselle sijalle näiden muiden seikkojen esillä olemisen, tai näiden liiaksi korostumisen johdosta.
Veneitä upeita, uljaita, siroja, somia. Veneitä purjein, moottorilla tai ilman.
Veneitä yhtä kaikki.
http://youtu.be/LIlm3lwsqh8
Hyvin harva näistä vain tarkoittu ja tehty tavalliseen arkipäiväiseen käyttöön.
Kerran, kuten niin usein ennenkin, jostakin eteläisimmän länsimaan keskilaidalta sen vastarantaan ovat näin talvihetkenä johtaneet selvästi eroittuvana, reen jalasten jäljet,
jotka kuitenkin ovat , ikäänkuin matkansa todellista tarkoitusta hetkisen epäröityään,
tehneet käännöksen, palatakseen kuitenkin lopulta emämaan kantakalliolla olevaan,
tutun turvalliseen, lohduttavaa tyydytystä suovaan, mutta epätyydyttävään huomaan.
Monta erilaista laivaa, venettä, on myös syksyn aikana, vieläkin avointen vesialueiden
turvin sen rantaan ollut pyrkimässä. Mikä sen houkuttelevampaa, kuin voi päästä pois myrkyävältä mereltä, pienen vaatimattoman, miltei huomaamattoman saaren laguunin
turvalliseen poukamaan, unhoittaen edes hetkeksi pois, maailmojaan, matkaansa tai reittiään, hetkittäin rajustikin tuudittavat myrskyisät tuulahdukset.

Saaren huipulta katsoen maisema näyttää seesteiseltä, kauniilta, juuri sellaiselta kuten keväinen tai keskitalvinen päivä yleensä näillä leveysasteilla näyttäytyy.
Huipulta ylös katsoen, korkealle korkealle yläoikealle, aina atmosfääriin asti kohoava,
nousee Hornetin jättämä valkoinen pakokaasujen kosteuden tiivistymisen jättämä, valkeahuuruinen huntuvaippa, joka nopeasti laskee yhä alemmaksi, alkaen kohta tavoittaa puiden latvukset ennen lopullista hajoamistaan, eroittuen tosin vielä kahtena erillisenä, yhteen kuuluvana juovana, yhä laajentuen, leveten, ennen lopullista hajoamistaan.
Hajoamistaan maahan putoaviksi petrooli pisaroiksi, niin, juuri sellaisena, jonka voit itse joskus kesäisenä päivänä ihailla, ihmetellä, tuntien omalla ihollasi, kasvoillasi pienen pisaran kostean kosketuksen, seesteisenä aurinkoisena kesäpäivänä.
Rantalaituri odottaa lumesta puhtaaksi lakaistuna, se odottaa, lähestyvää vanhaa tuttua hieman matkalla kolhiintunnutta venettä, jonka puiset elämässä patinoituneet laidat ovat kolhuja saaneet ja hieman rispaantuneetkin elämän tyrskyissä,
vaikka veneen valmistumisen ajasta ei aivan eläkeikää ehkä vielä olekaan.
http://youtu.be/ZEN0nbi9N68
Kenties osa noista kolhuista voidaan vielä paikata, korjata kolhiintuneet laidan kyljet, sekä hieman paikata myös muuta, elämän tuomaa patinaa poistamatta muuttamatta.
Saarta lähestyvän veneen takana melkeinpä sen jättämässä vanavedessä näkyy
muita, noita karuja rantoja lähestymään pyrkivää ja pikku laituriin hamuavaa venettä.
Kaunis keväisen oloinen, kirkas seesteinen talvipäivä alkaa myös saarella kohta painua unten maille, vaihtuen pian siniseen hämäryyteen, tumman pimeyteen, vaihtuakseen jälleen kerran, uuden auringon myötä toiseen nousevaan, kokonaan uuteen päivään.
Uusi, vain normaalit viikonvaihteen sisältävät härkäviikot ovat alkaneet, vaihtuakseen
lopulta laskiaiseksi, ystävän päiväksi, pääsiäiseksen pyhiksi, äitienpäiväksi, elämään (elämän) kevääseen ja kesään.
Näin ehkä myös tuolla karulla, mutta myös omalla tavallaan kiehtovalla saarella.
Mietteitä, sekä saaren huipulla kohoavalta vuoren laelta, sekä muistoja rannan laguunin hiekalta hiekalla olevalta laiturilta.
Saaren rannalla, yksinäisyyden. Elämän ajatusta mieleen tuo tuon valssin sanat jotka ovat kuin sieluni soitto, alin linkki.
Istun rannalla yksinäisyyden, aallot kertovat mun tarinaa, rantakallio suo läheisyyden, yhtä vankan kuin kalliomaa....
Saari, siinä se uinuu talvisessa maisemassa. Kaunis talvipäivä, sen sopivan kirpeä pakkanen, sekä eilen ja edellispäivänä niin saaren kuin kaiken muunkin lähitienoot kuorruttanut hentoinen valkoinen lumivaippa, kattaa silmänkantamat maiseman, kuorruttaen huurteellaan salskeat männynrungot, oksistot, joiden rungot matalalta hohtava, laskeva ilta-aurinko vielä säteillään kultaa, ennen painumistaan jossakin kaukana horisontissa, siintävän meren aaltoihin.
Saari, sen rantalaituri on hieman lohduton. Sitkeydellä sen rantahiekkaan aikaisemmin keskikesällä karahtanut, sittemmin hetkeksi hieman ankkuroituneen jollan katkaistu, lähtiessään jälkeensä jättämä kiinnitysköysi, kuten myös joiltakin tarpeettomia jälkeen jääneitä retkeily varusteita, on sittemmin siivottu pois.
Monta niin kaunista ulkopuolelta puhtaaksi silattua ja koristeltua venettä sen rannan hiekkarantainen hellä laguuni on kesän aikana ehtinyt nähdä, myös sen uudehko vaatimaton laituri.
Kauniita, niin kauniita sekä katsella että kokea hetki, viivähtäen niiden kannelle astuen voiden hieman rentoutuen huomaansa hetkeksi istahtaa.
Kummallista on ollut että monesta, niin monelta niista on puuttunut tuo sisustus, joka hieman keskeneräisenä viimeistelyttä vaille jääneenä, jopa jätettynä, on keskittynyt vain joidenkin erillisten yksityiskohtien korostamiseen, tai erityisesti niiden esille tuomiseen.
Sellainen jokapäiväinen käytännöllisyys ja myös arkipäivän käyttöä kestävä suosiva
tavallista kuten saaren arkipäivän elämän rytmille niin tarpeellinen normaali käyttötarve on jäänyt toiselle sijalle näiden muiden seikkojen esillä olemisen, tai näiden liiaksi korostumisen johdosta.
Veneitä upeita, uljaita, siroja, somia. Veneitä purjein, moottorilla tai ilman.
Veneitä yhtä kaikki.
http://youtu.be/LIlm3lwsqh8
Hyvin harva näistä vain tarkoittu ja tehty tavalliseen arkipäiväiseen käyttöön.
Kerran, kuten niin usein ennenkin, jostakin eteläisimmän länsimaan keskilaidalta sen vastarantaan ovat näin talvihetkenä johtaneet selvästi eroittuvana, reen jalasten jäljet,
jotka kuitenkin ovat , ikäänkuin matkansa todellista tarkoitusta hetkisen epäröityään,
tehneet käännöksen, palatakseen kuitenkin lopulta emämaan kantakalliolla olevaan,
tutun turvalliseen, lohduttavaa tyydytystä suovaan, mutta epätyydyttävään huomaan.
Monta erilaista laivaa, venettä, on myös syksyn aikana, vieläkin avointen vesialueiden
turvin sen rantaan ollut pyrkimässä. Mikä sen houkuttelevampaa, kuin voi päästä pois myrkyävältä mereltä, pienen vaatimattoman, miltei huomaamattoman saaren laguunin
turvalliseen poukamaan, unhoittaen edes hetkeksi pois, maailmojaan, matkaansa tai reittiään, hetkittäin rajustikin tuudittavat myrskyisät tuulahdukset.
Saaren huipulta katsoen maisema näyttää seesteiseltä, kauniilta, juuri sellaiselta kuten keväinen tai keskitalvinen päivä yleensä näillä leveysasteilla näyttäytyy.
Huipulta ylös katsoen, korkealle korkealle yläoikealle, aina atmosfääriin asti kohoava,
nousee Hornetin jättämä valkoinen pakokaasujen kosteuden tiivistymisen jättämä, valkeahuuruinen huntuvaippa, joka nopeasti laskee yhä alemmaksi, alkaen kohta tavoittaa puiden latvukset ennen lopullista hajoamistaan, eroittuen tosin vielä kahtena erillisenä, yhteen kuuluvana juovana, yhä laajentuen, leveten, ennen lopullista hajoamistaan.
Hajoamistaan maahan putoaviksi petrooli pisaroiksi, niin, juuri sellaisena, jonka voit itse joskus kesäisenä päivänä ihailla, ihmetellä, tuntien omalla ihollasi, kasvoillasi pienen pisaran kostean kosketuksen, seesteisenä aurinkoisena kesäpäivänä.
Rantalaituri odottaa lumesta puhtaaksi lakaistuna, se odottaa, lähestyvää vanhaa tuttua hieman matkalla kolhiintunnutta venettä, jonka puiset elämässä patinoituneet laidat ovat kolhuja saaneet ja hieman rispaantuneetkin elämän tyrskyissä,
vaikka veneen valmistumisen ajasta ei aivan eläkeikää ehkä vielä olekaan.
http://youtu.be/ZEN0nbi9N68
Kenties osa noista kolhuista voidaan vielä paikata, korjata kolhiintuneet laidan kyljet, sekä hieman paikata myös muuta, elämän tuomaa patinaa poistamatta muuttamatta.
Saarta lähestyvän veneen takana melkeinpä sen jättämässä vanavedessä näkyy
muita, noita karuja rantoja lähestymään pyrkivää ja pikku laituriin hamuavaa venettä.
Kaunis keväisen oloinen, kirkas seesteinen talvipäivä alkaa myös saarella kohta painua unten maille, vaihtuen pian siniseen hämäryyteen, tumman pimeyteen, vaihtuakseen jälleen kerran, uuden auringon myötä toiseen nousevaan, kokonaan uuteen päivään.
Uusi, vain normaalit viikonvaihteen sisältävät härkäviikot ovat alkaneet, vaihtuakseen
lopulta laskiaiseksi, ystävän päiväksi, pääsiäiseksen pyhiksi, äitienpäiväksi, elämään (elämän) kevääseen ja kesään.
Näin ehkä myös tuolla karulla, mutta myös omalla tavallaan kiehtovalla saarella.
keskiviikko 4. tammikuuta 2012
Eräs itsetilityksen aihe.
Auringonnousu 9:40. Auringonlasku 15:19. Päivän pituus on 5 h 39 min. + 1 aste.
Eräältä keskustelu palstalta sattui osumaan eteeni seuraava teksti, jonka sisältö saattaa sopia moneen muuhun ihmiseen, kuin tämän kirjoittajaan/kirjoittajiin.
Ottamatta kantaa siihen, onko teksti yksityisen ihmisen vaiko vain toimittajan aikaan saamaa, pelkää netti keskustelun tarpeen herättämistä, vaiko pelkää totuutta, siinä on kuitenkin mun mielestäni jonkunlaista asiantynkää, mikäli ajatellaan muutamaa plokia, joissa joitakin ihmis-suhteiden monimukallisuutta ja vaikeutta on täällä kuvailtu.
Tässä tuo teksti, jonka kukin meistä lukijoista voi omalle kohdalleen koittaa soveltaa.
Luin Paul Coelhon kirjan 11 minuuttia. Tiedättekö mitä tarkoittaa se 11 minuuttia tarkoittaa? No sitä aikaa mikä kaikesta jää seksille aikaa kun seksistä maksetaan. Muuta ovat tutustuminen, hinnasta sopiminen ja jne.. miksi sitten tunnen itseni nyt prostitioiduksi?
Olen netin kautta tavannut useita miehiä.
Suurin osa miehistä on ollut naimisissaolevia, ja vain harva sinkkumies.
Jokaiseen olen jotenkin ihastunut ja useimpien kanssa olen mennyt sänkyyn.
Minulla on myös pitempiaikaisia suhteita ukkomiehiin.
Jopa 10 vuottakin on tunnettu.
Mutta jotenkin minulla jää aina jälkikäteen "tyhjää" käteen.
Kirjan luettuani tuli mieleeni, että minäkin olen kuin prostitioitu.. en tiedä mitä haluan.. haluan unohtaa arjen, haluan unohtaa työn, ja kaiken mitä minun oikeassa elämässä on.. en ota rahaa...seksistä., enkä läheisyydestä...mutta.. ei paljon muutakaan.. Siihen suostun että mies tarjoaa illallisen.
Nautin hetkestä..ja sitten kun se on ohi..palaan arkeeni.. yksinäisenä.. yhtä yksinäisenä kuin aina.. miehet palaavat vaimonsa tai toisen naisen luo..jättävät minut yksinään..ja se siitä.. vaikka siellä miehellä olis millainen nainen, niin se nainen on aina parempi kuin minä.
Siitäkin huolimatta että vaikka olen koulutettu ,,hyvässä työssä.. hyvin käyttäytyvä , hyvin pukeutuva,, sivistynyt ja fiksu nainen..niin siitä huolimatta...on aina olemassa sellainen joka parempi kuin minä..
Minua pidetään hetki.. viihdyttämiseen.. ei muuta..
no jää minulle käteen ..muistot.. ei muuta
Siinä kirjassa prostitioidulla tuli raja.. ja minä olen juuri saavuttamassa itsekin sen.. tää on kyllä itsekidutusta.. luulla että joku hyväksyisi minut juuri sellaisena kuin minä olen..
minä olen kuin protitioitu.. osaan antaa miehelle nautintoa, hyvää oloa..osaan antaa hänelle hyvää seksiä ja jopa itsekin nautin siitä. Osaan jutella miesten kanssa..näen aika pian millainen mies on..Osaan sopetutua.
Mitenkähän minä vapautuisin tästä..minulle ei enää ole unelmia..Minun tulevaisuus tuntuu tyhjältä. Kirjan päähenkilölllä oli kuitenkin unelma johon kuului tulevaisuus...minulla ei..
En tajua milloin vapaudun tästä kaikesta.
Kirjan päähenkilö osasi rajata elämänsä..ja lopulta kuiten rakastui....
ja hänelle taisi käydä hyvin...mutta hän oli nuori nainen.. minä taas vanha nainen..
jo 55 v.... Ja yksinäinen lopun ikääni...
harmi... minulla olisi niin paljon antaa rakkautta jollekulle..
Hyvää, runsaan sateisen päivän jatkoa kaikille.
Kiitos vierailustasi.
Eräältä keskustelu palstalta sattui osumaan eteeni seuraava teksti, jonka sisältö saattaa sopia moneen muuhun ihmiseen, kuin tämän kirjoittajaan/kirjoittajiin.
Ottamatta kantaa siihen, onko teksti yksityisen ihmisen vaiko vain toimittajan aikaan saamaa, pelkää netti keskustelun tarpeen herättämistä, vaiko pelkää totuutta, siinä on kuitenkin mun mielestäni jonkunlaista asiantynkää, mikäli ajatellaan muutamaa plokia, joissa joitakin ihmis-suhteiden monimukallisuutta ja vaikeutta on täällä kuvailtu.
Tässä tuo teksti, jonka kukin meistä lukijoista voi omalle kohdalleen koittaa soveltaa.
Luin Paul Coelhon kirjan 11 minuuttia. Tiedättekö mitä tarkoittaa se 11 minuuttia tarkoittaa? No sitä aikaa mikä kaikesta jää seksille aikaa kun seksistä maksetaan. Muuta ovat tutustuminen, hinnasta sopiminen ja jne.. miksi sitten tunnen itseni nyt prostitioiduksi?
Olen netin kautta tavannut useita miehiä.
Suurin osa miehistä on ollut naimisissaolevia, ja vain harva sinkkumies.
Jokaiseen olen jotenkin ihastunut ja useimpien kanssa olen mennyt sänkyyn.
Minulla on myös pitempiaikaisia suhteita ukkomiehiin.
Jopa 10 vuottakin on tunnettu.
Mutta jotenkin minulla jää aina jälkikäteen "tyhjää" käteen.
Kirjan luettuani tuli mieleeni, että minäkin olen kuin prostitioitu.. en tiedä mitä haluan.. haluan unohtaa arjen, haluan unohtaa työn, ja kaiken mitä minun oikeassa elämässä on.. en ota rahaa...seksistä., enkä läheisyydestä...mutta.. ei paljon muutakaan.. Siihen suostun että mies tarjoaa illallisen.
Nautin hetkestä..ja sitten kun se on ohi..palaan arkeeni.. yksinäisenä.. yhtä yksinäisenä kuin aina.. miehet palaavat vaimonsa tai toisen naisen luo..jättävät minut yksinään..ja se siitä.. vaikka siellä miehellä olis millainen nainen, niin se nainen on aina parempi kuin minä.
Siitäkin huolimatta että vaikka olen koulutettu ,,hyvässä työssä.. hyvin käyttäytyvä , hyvin pukeutuva,, sivistynyt ja fiksu nainen..niin siitä huolimatta...on aina olemassa sellainen joka parempi kuin minä..
Minua pidetään hetki.. viihdyttämiseen.. ei muuta..
no jää minulle käteen ..muistot.. ei muuta
Siinä kirjassa prostitioidulla tuli raja.. ja minä olen juuri saavuttamassa itsekin sen.. tää on kyllä itsekidutusta.. luulla että joku hyväksyisi minut juuri sellaisena kuin minä olen..
minä olen kuin protitioitu.. osaan antaa miehelle nautintoa, hyvää oloa..osaan antaa hänelle hyvää seksiä ja jopa itsekin nautin siitä. Osaan jutella miesten kanssa..näen aika pian millainen mies on..Osaan sopetutua.
Mitenkähän minä vapautuisin tästä..minulle ei enää ole unelmia..Minun tulevaisuus tuntuu tyhjältä. Kirjan päähenkilölllä oli kuitenkin unelma johon kuului tulevaisuus...minulla ei..
En tajua milloin vapaudun tästä kaikesta.
Kirjan päähenkilö osasi rajata elämänsä..ja lopulta kuiten rakastui....
ja hänelle taisi käydä hyvin...mutta hän oli nuori nainen.. minä taas vanha nainen..
jo 55 v.... Ja yksinäinen lopun ikääni...
harmi... minulla olisi niin paljon antaa rakkautta jollekulle..
Hyvää, runsaan sateisen päivän jatkoa kaikille.
Kiitos vierailustasi.
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
Illan hämäryydessä
Kaunis kirkas aurinkoinen päivä on päättynyt, hämärän vaihduttua illan pimeyteen.
Alkuillan tunteina sakeana, märkänä mutta kauniina alkanut lumisade on vaihtunut suoraan soljuen alas putoavaksi, sakeaksi, kastelevaksi räntäsateeksi, joka vielä kuorruttaa asfaltit valkoiseen peitteeseen.
Kertymää ei juurikaan tästä, syksyn neljännestä lumivaipasta enää synny, ja toden näköisesti se jo huomenna on haihtunut nurmikoltakin pois, lämpötilan kohotessa plussalle.
Lämmin hämärä hetki muistelulle, kaikelle mieleen juolahtaville, siellä jo ennestään pyöriville.
Kynttilät lämmittävät, suoden mukavan hämärän rauhallisen iltahetken, samoin lasillinen viiniä, jonka mausteinen tuoksu saa haluamaan sitä toisen mokoman lisää.
Lumisade ulkona vähentää soljumistaan, laantuen oireista päätellen kohta kokonaan.
Lämmintä, väsyttää, vaikka täydenkuun odotus hieman tuota nukkumista jälleen häiritsee.
Kuinka juuri nyt toivoisinkaan jonkun olevan läsnä, Jonkun pehmeän, lämpimän, hiukset puhtaalle tuoksuvan, joka ensin hieman nojautuen ja kohta jo kainaloon käpertyen kysyisi. Mennäänkö nukkumaan.
Kas, lunta sataa.
Ja muistot kohta unhon kinos peittää,
pois kätken onnen sekä tuskan kyyneleet.
Taas aika mataa, ilta varjot heittää,
mut aatokset, ne yhä ovat yhtyneet.
Näissä mietteissäni istuen, kaadan nyt sen toisen kierroksen lasiini. Viini tuoksuu.
Hyvää yötä. Kiitos vierailuistanne.
Tunnisteet:
Ilta,
Muistelo,
Romantiikka,
Suhteet,
Tunteet
torstai 1. joulukuuta 2011
Tutti-juttua ja vaippoja
Immanuel Kantin mukaan ihmisen päämääränä on tulla täysiikäiseksi, eli toisin sanoen oppia, kyetä käyttämään itsenäisesti omaa järkeään.
Ihmeellinen on tämä maa, jossa väestö vanhenee, mutta täysi-ikäisiä kohtaa yhä harvemmin.
Eino Leinon lapin kesä taas puolestaan kertoo varhain vanhenevasta kansasta, jonka joukosta löytyy vähän laulajia, mutta paljon mielipuolia.
Suomalaiset pakenevat eläkkeelle keskimäärin 59.5 vuoden ikäisinä. Eläke on suomalaisen paratiisi, jossa saa talvella rauhassa pilkkiä, kesällä pelata golfia.
Silti puperteetti on yhä yleisempi ikä. Moni elää puperteetissa kehdosta hautaan. Puperteettisen ihmisen tunnistaa siitä, että hän on itsekäs ja kiukuttelee kaikesta.
Yli miljoona suomalaista, yli 1 / 4 osa väestöstä, syö päivittäin masennuslääkkeitä, mutta puperteettiin ei lääkettä ole keksitty.
Ei muuta kuin sivistys, empatia, ja ymmärrys muita lähimmäisiä kohtaan, vanhat kotikonstit
Kuinka niin moni valitseekaan olevinaan olemisen, olemisen sijaan.
Mutta halpa jäljitelmä ei korvaa aitoa asiaa.
Opetellut vuorosanat sisältä syntyvää ääntä.Olevinaan olija luulee olevansa, vaan ei ole.
Luulee tietävänsä vaan ei tiedä.
Luulee elävänsä, vaikka näyttelee.
- Textit: Koski / Taberman -
Kiitos vierailijoille. Hyvää päivänjatkoa.
perjantai 4. marraskuuta 2011
Elämän valttikortit!
Jos käy näin?Olen etsinyt turhaan ankkuripaikkaa nautintojen suunnattomalta mereltä ja ymmärryksen syvyyksistä.
OLEN tuntenut sen lähes vastuttamattoman voiman,jolla yksi nautinto kurottaa kättään seuraavaa kohti.
Hyvää pyhäinmiesten päivää.............
torstai 3. marraskuuta 2011
Parisuhteen karikkoja.
Nyt kun paljon on ollut puhetta ja etenkin erilaista kiinnostusta parisuhteita kohtaan , olivatpa ne sitten hetkellisiä, lyhyitä tai pitkiä niin kuinka moni tälläinen suhde onkaan päättynyt toisen ihmisen arvostuksen ja kunnioituksen puuttumiseen.
Toista ihmistä ei osata, eikä edes haluta hyväksyä vain omana aitona itsenään, erillisenä, vaan aletaan heti, pikkuhiljaa muokata toista omiin tottumuksiin sopivaksi,
soveltuvaksi. Toista ihmistä, kumppania ei nähdä todellisena sellaisena kuin hän on.
Kun tuota toista ihmistä ei kyetä näkemään (huomioimaan) omana itsenään, hänet nähdään vain ja ainostaan omien tyydyttämättömien tarpeiden ja toiveiden mukaisena kuvana, juuri sellaisena jota tuo näkijä ei ole saanut lapsuudessaan omilta vanhemmiltaan kokea.
Tämän edellä olevan seikan takia lapsuudessa puuttumaan jääneet perustarpeet alkavat nyt kohdistua lähimpään ihmiseen, eli siis kumppaniin, aivan yhtä pakottavina
tarpeina kuin ne lapsuudessa oli halunnut kokea ja saada itse koettua.
Tuo kumppani joutuu nyt korvaamaan nuo kaikki puuttuvat, tavalla jossa kumppanin oman aikuisuuden kunnioitus ei kuulu kuten ei myöskään kumppanin omat tarpeet, vaan häntä käytetään ainoastaan omiin tarkoituksiin.
Kumppania johon tämä vaatimus kohdistuu, ei hyväksytä tasaverataisena alistajan rinnalle, joka on näin siirtänyt oman pahan olotilansa toisen niskoille, siis kumppanin kannettavaksi.
Tähän syyllistettyyn takerrutaan, odottaen tämän kumppanin antavan tuota turvaa jota halutaan, mutta jota toinen ei voi hänelle antaa, koska sitä ei ole mahdollista antaa.
Lapsi saa yleensä tämän turvan aikuisilta ihmisiltä, jotka ovat lapsen ympärillä, kun taas jokaisen aikuisen on opittava kohtaamaan elämään kuuluva turvattomuus itse.
He ketkä eivät tähän kykene odottavat toisen aikuistuvan heidän puolestaan ja silloin tämä kykenemätön ihminen ripustautuukin toiseen ihmiseen, kieltäytyen omista kasvun paikoistaan.
Tuo johon ripustaudutaan saa nyt kaikki syyt tuosta omasta kaikesta pahasta olosta
joka aina selitetään tuon toisen, kumppanin aiheuttamaksi.
Syylistäjän käytös on aivan sama kuin pienen lapsen. Hänen ei tarvitse antaa toiselle mitään, eikä huomioida tätä, siis tuota kumppaniaan, millään tavalla.
Tällä syyllistäjällä ei ole mitään velvollisuuksia, toista ihmistä, kumppaniaan kohtaan, vaan ainoastaan pelkkiä oikeuksia, kuten lapsilla yleensä on. Näin hän kokee asiat.
Hyvää yötä kaikille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




Walde. Kiitos kommistasi. Käyhän tämä näin.
Tarkoitat siis, että tuosta onnesi etsimisestä on tullut addiktio.
Riippuvuuden tarve saada kokea edes jonkinlainen onni, jollakin kokeilemallasi konstilla.
Rakkauden kanssa on tuo sama. Ei se naista vaihtamalla parane.
Rakkaus tai paremminkin sen tunne ei synny vaikka kuinka nussisi, ei, vaikka kuinka usein eri partnereitaan vaihtaisi.
Tämä on juuri se sama syy jonka narsistinen ihminen kokee rakkaudeksi. Hän kun kokee ja ymmärtää vain pelkän seksin rakkauden kokemukseksi. Tämä siksi koska hänellä ei ole mitään muuta koettua käsitystä rakkauden saamisesta.
Narsisti on lisäksi aika usein lapsena hyväksi käytetty taikka hän on oppinut saamaan ainoalla tuntemallaan konstilla itselleen pienen ajan hetkellistä "rakkautta". Siksi siitä tulee addiktio tälläisille ihmisille.
Mutta ystävä hyvä! Se on väärä tie.
Alkoholi ja huumeriipuvat hakevat kaikki tätä samaa. Pelkkää hyvää oloa itselleen.
Tästä se kierre alkaa, kun edellisen satsin vaikutus loppuu, on hommattava uusi.. jne, jne..
Niin sitä hakee myös narsisti, joka on onnettomassa lapsuudessaan jäänyt omien vanhempiensa hyväksyntää vaille.
Hyvää päivän jatkoa kaikille. Kiitos vierailuistanne.