Kulta-kuumetta.

  


Hetkeen ei ole tullut kirjoiteltua josta pahoitteluni Teille, hyvät sivustojeni seuraajat.
Uteliaan, joka paikkaan ehtivän matkija linnun johdattamana rohkaistuin naputtelemaan muutaman sanan tänne virtuaaliseen maailmaan. 
Kenties ehkä viserrettäväksi ;) kelpaavan.
----------------------------------------------------------
Meillä suomessa ei ole villin lännen kaltaista kulttuuria, mutta helposti siihen verrattavana tai synonyyminä villin lännen kulttuurille, sen miehille, meillä on Lappi.
Lappilaisuus esiintyy paljolti saman kaltaisena elinpiirinä kuin cauchot tai cowboyt meille ovat näyttäytyneet
Niin ollen on luonnollista että kultakuumetta esiintyy myös pohjoisen lapin seuduilla.
Näistä aiheista (kullan kaivuu, tukin uitto, metsätyö) on valmistunut myös elokuvia.

Suomi on pitkä, mutta kohtalaisen pieni pinta-ala verrattuna moniin suuriin maihin joista kultaryntäykset ovat aikoinaan tulleet tunnetuiksi, suurimpana niistä Kalifornian kultakuume. 

Myös Suomessa oli omat kultaryntäys kautensa. Ensimmäinen 1800 luku Kemijoki ja hieman myöhemmin Ivalojoki tienoilta. Toinen pienempi ryntäys osui (Lemmenjoki) 1949-1950 luvuille. 

Tuohon aikaan sijoittuivat myös suuret nälkävuodet, ihmisten nääntyessä nälkään 1866 - 1868 välisenä aikana, jolloin suomi menetti väestöstään kuolleina kahdeksan
(8) prosenttia. Kato oli pohjois suomessa pahimmillaan 1857 jolloin englannissa ja skotlannissa sekä irlannissa kerättiin avustuksia nälkiintyneitä varten.
Myös Ruotsi kärsi nälänhädästä.  

Vielä vuodet 1862 ja 1865 olivat pohjoisessa vaikeita, joista väkeä muutti norjaan sekä ruotsiin, osa venäjälle aunuksen kuvernaattiin. Vuosi 1866 oli erittäin sateinen joten kylvettyä ei saatu. Siemenviljaa poltettiin paljon alkoholiksi, joka teki hyvin kauppansa, Tämän johdosta määrättiin kaiken kotipolton kieltävä laki. Olojen parannuttua kotipoltto pysyi edelleen kiellettynä.

Talvi 1968- 1967 oli edelleen ankara ja kato koitteli pahiten Häme, Satakunta, Pohjanmaa, Pohjois-karjala, alueita jossa väestöstä menetettiin jopa 20%. Talvi tuli aikaisin, viljalaivojen jäädessä vieraisiin satamiin. Venäjän, Ruotsin ja muiden maiden avustukset olivat vähäisiä.

1968 alkaessa nälänhätä oli pahimmillaan. Tammikuussa kuoli 8000, helmikuussa 9400 maaliskuussa 14500, huhtikuussa 20600 ja toukokuussa 25200 ihmistä.
Vuoden aikana kuoli kaikkiaan 137.700 henkilöä.
Pahiten kärsivät Kuopio, Vaasa ja Oulu läänit, sekä Satakunta.

Kesällä 1868 säätila oli hyvä ja sato onnistui. Nälkävuosien jälkeen maataloutta  monipuolistettiin ja infrastruktuuria ja teollisuutta kehitettiin jotta tulevaisuudessa voitaisiin nälkä ongelmilta välttyä hieman paremmin. Myös teiden kulkuyhteyksien parantaminen aloitettiin ja rautatie verkkoa alettiin kehittää.

Suomen senaatin 1860 lähettämä retkikunta alkoi kartoittaa maan kultaesiintymiä.
Retkikunta kartoitti Lappia kesällä 1868 jolloin Ivalojoesta löytyi kultaa joka varmistui parissa päivässä Lapin suurimmaksi esiintymäksi. 
Kaksi Kalifornian kultakentiltä kokemuksensa hankkinutta kaivajaa, Jakob Ervast (Oulu) löysi yhdessä Nils Lepistö (Raahe) kanssa kultaa (Ivalojoen Saariporttikoski) syyskesällä 1869, kaksi (2) kiloa kultaa jolloin todellinen kultaryntäys Ivalo joelle alkoi kesällä 1869 jolloin viranomaiset perustivat alueelle kultalan. Kruunun stationin.

Tuohon aikaan hallitsija oli Aleksanteri-II jonka ansiosta Suomi alkoi kehitysvaiheen itsenäisen valtion kaltaiseksi maaksi. Eräs josta voimme olla ylpeitä on vapaa yritystoiminta joka tuolloin sai alkunsa, sen ansioita ja seurauksena euroopan vapaimmat kauppalait, niiden säännökset.

Sairaiden ja köyhien hoito sekä kouluopetusta kohennettiin ja maanteiden kuntoa alettiin parantaa. Kunnat (Church village commune) syntyivät ja muutama uusi kaupunki perustettiin. 

          
Aleksanteri-II hyväksyi asetuksen kullan etsinnästä josta toimesta, sen seurauksena seudulle alettiin rakentaa Kultalaa. Kevät talven 1870 aikana Kultala valmistui valtion viranomaisten tukikohdaksi, jossa viranomaiset jakoivat etsintälupia, valtauskirjoja, lunastivat kultasaaliin, perivät verot, valvoivat järjestystä, laativat tehdaspiirikarttoja. 
Kultala, sen stationi oli myös paikka jossa toimi myös leipomo, väentupa ja kapakka.

Valtion palveluksessa oli 38 miestä joiden lisäksi Kultalassa oli kapakka joka houkutti tehdaspiirien omistajia kuin työmiehiä. Kaivajien määrä oli yli 500 miestä, eniten kotimaasta, mutta myös muualta. Kultalan toiminta hiljeni 1880 luvulle tultaessa.
sen päärakennus korjattiin revontuli tutkimusta varten.
Seuraavien vuosikymmenien aikana kultapalstat ja rakennukset vuokrattiin yksityisille

Eräs Frans Josef Björklund oli osallisena 1870 Ivalojoen kultaryntäyksessä. Tarinan mukaan hän ryyppäsi kaikki rahansa Kultalan kapakassa, hoiperrellen erään puron rantaan sinne sammuen. 

Unessa hänelle ilmestyi vanha lappalais  eukko joka kehotti häntä nousemaan ylös kullan päältä. Herättyään mies kiirehti tekemään valtauksen paikasta. 
Paikka osoittautui yhdeksi parhaimmista josta huuhdottiin 1870  aikana yli 39 kiloa kultaa. 

Suuri löytö (Hangasoja) 1910 jolloin Aleks Kiviniemi löysi 385,36 gramman kokoisen josta irroitettiin ennen punnitusta yhtä sormusta varten tarvittava määrä.
Suurin löytö (Luttojoki) tehtiin 1935 jonka paino 392,9 grammaa, sen löytäjä Eevert Kiviniemi.

Toinen kultakuume aikakausi joka monelle on tutumpaa osuu 1949 - 1950 luvuille. 
Onhan tästä kertovia elokuvia kuten rovaniemen markkinoilla ja muita kuuluisuuksia kuten eräs hollantilainen nainen joka tuli aikanaan tunnetuksi lapin kultamailla.
    

  

Tämä Sylvia Petronella van der Moer, eräs oikea lapin legenda saapui suomeen lehti naisena, majoittautui helsinkiin, tutustui erääseen geologiin, lähti miehen mukana pohjoisen kultakentille, jättäen hotellilaskun maksamatta ja jäi Morgam ojalle kokki Tyyne Tähden apulaiseksi. 

Petronella auttoi ruuanlaitossa, siivosi, pesi pyykkiä. Hänen kerrotaan olleen ahkera
ja saaneen kullan kaivajien kunnioituksen, olleen iloinen ja miellyttävä, pyrkimättä kuitenkaan viettelemään miehiä.

Syyskuun lopussa 1949 Petronella lähti käymään Inarissa, tarkoitus palata takaisin siksi aikaa kun kultaa voitiin vielä syksyllä kaivaa. Poliisi pidätti hänet Inarissa tuon maksamattoman hotellilaskun takia, mitätöi hänen passinsa ja hänen tuli poistua maasta.
Oikeudessa häntä syytettiin maksamatta jääneestä hotellilaskusta, oleskeluviisumin
ylittämisestä ja väärällä nimellä esiintymisestä. Lehdissä tapausta uutisoitiin vakoilusta ja arvailuja hänen teoistaan kultamailla. Mistään ei ole olemassa näyttöä
tuota hotellilaskua lukuunottamatta.

Petronella poistui, jättäen miesten mieliin lähtemättömän jäljen sekä myös kultamaille.
Lemmen joen maisemissa kohoavat yhä miesten nimeämät Petronellan kukkulat.
Kullankaivajien ja lehtimiesten toimesta häntä yritettiin jälkeenpäin tavoittaa tuloksetta kunnes  2007 syyskuu alussa hollantilainen ryhmä löysi Petronellan osoitteen.
Hän asui New Albanyn kaupungissa Ohion osavaltiossa Yhdysvalloissa, käyttäen (äitinsä suvun kautta tulevaa) nimeä P Annick Vandermoer.

Lappi. Niin, siellä kullan etsintä ja kaivaminen jatkuu yhä pienimuotoisina, nykyisin tosin monin konevoimin avustamana. 

Oma onnen eldoradoni näyttäytyy pienenä hieman ääntelevänä kääreenä josta näkyy pienet kädet, sormet ja kasvot. 
Painoa on kertynyt syntymän jälkeen sellaiset 30 gr vuorokaudessa joten kasvua on. 
Rypistynyt iho on saanut kimmoisuutta ja lapsen pehmeää pyöreyttä. 
Tyttö jota olen odottanut saa vaarin herkistymään katsoessaan oman kodin vuoteella olevaa pikkuista.

Elämä näyttäytyy vaarin silmissä kultaa kallimpana, joka rinnalla muu kulta on vain  kissan kultaa.

Televisio aikakausi, muistatko..?

 Julkaisen myös tämän toisen, esille lipsahtaneen vanhan julkaisun nyt uudestaan.

             

Pienenä, kansakoulu aikaan (1959-1960#) ollessani, televisio oli suuri harvinaisuus.
Koulun urheilu-hullu :) mies opettaja jota muistan tosi hyvällä, oli usein kertomassa
etenkin jääkiekko tuloksia ja pelitilanteita meille koululaisille, etenkin silloin mikäli tuli olympia tason jääkiekkoa, saaden muutaman oppilaan myös osallistumaan, heidän  joilla oli televisio kotona, joita oli vain 5-6 taloudella kaikista 82 oppilaasta. 

Kun kotonani ei vielä ollut televisiota, pääsin, ja joskus livahdin naapuriin katsomaan  Beaver-pojan tai Mies Marsista sarjaa.  
Muita tuohon aikaan muotiin tulleita sarjoja oli
Lucy show , Me Hirviöt, josta en pitänyt, Belle & Sebastian filmit, Magilla Gorilla, Rin-Tin-Tin, Poikani on toista maata, Vaimoni on Noita, Kapteeni Scarlet, Tyttö tuli taloon, sekä tietysti ihanat piirretyt Disney,  Nakke Nakuttaja, Tom &Jerry -sarjat. 
(Aikaisemmat telkkarisarjat Ivanhoe ja Viikingit joita isäni kävi kummisetäni luona katsomassa, olivat sellaisia, joita kummitäti ei antanut minun seurata, kun ne olivat kielletty nuoremmilta (8-12v) katsojilta).

Naapurin aina ystävällinen Raija-tyttö, oman isosisko ikäinen, tuli usein ystävällisesti avaamaan television, istuen usein sohvalle viereeni, tajoten jopa mehua ja keksiä, tai kahvia sekä peruna-piirakan. Tässä ilman lupaa poissa olosta yleensä kävi käry, kun tuo 500m pitkä tien osuus  oli keskellä pelto aukeaa, joten naapurikunnan puolelta ei voinut salaa palata.  Jos tulin pimeä aika takaisin, isä :) usein odotti tavallisessa paikassa keittiö pöydän ääressä, holkki-tupakka korvan takana, kirja auki edessä.

Mikäli tulin vasta pimeässä, oli ensimmäinen kysymys (ellei maatilan töistä ollut kysymys) onko läksyt tehty, miksi et tehnyt niitä heti kun tulit koulusta kotiin, ennen lähtöäsi. Usein kun joku oli ostanut uuden television, perhe pyysi vierailulle muutamia lähimpiä naapureita, jolloin käytiin monen perheen voimin katsomassa Shirley Temple, Majakka & Perävaunu, Stan & Laurel filmejä, yleensä talvi aikana sunnuntai päivän aikana. 

Väkeä oli usein niin paljon ettei kaikille löytynyt edes istuma paikkaa kahvipaikasta puhumattakaan. Kerran koulusta tultua istuimme keittiössä kahvia ja tuoretta munkkia nauttien, äidin kertoessa salaperäisesti hymyillen, tiedättekö lapset mitä on tänään tapahtunut. Munkin syönti pysähtyi, kahvi läikähti pöydälle isosiskon sanoessa Televisio! Pakkohan oli rynnätä heti katsomaan tuota mummon kamarin (olohuone) pöydälle laitettua pieni ruutuista sisäanteneilla olevaa laitetta, jonka kuvaruutu oli melkein pyöreältä näyttävä ja paljon pienempi naapurien laitteisiin verratessa.

Siinä se ihme nyt pöydällä oli. 
Kun ilta tulee, virityskuvalähetys alkaa 
saadaan laittaa se päälle, kunhan saadaan ensin asema viritettyä kohdalleen.

Tuohon aikaan meillä näkyi oikeastaan vain yksi asema
toista Helsingin kanavaa lähetti Ylöjärvi, joka ei näkynyt
kunnolla jonkin esteen takia, ennen kuin Eurajoki 1. ja 
lopulta 2. aloittivat tv-lähetykset.
Tesvisio, Ylöjärvi antennilähetys. OhjematTamvisioTohloppi Tampere

















Laite oli käytetty. Kuvan saaminen pysymään paikallaan pelkillä sisäanteneilla olevan laitteen kanssa oli vaikeaa ja paljon ääni sekä kuvayhteys häiriöitä. Seuraavalla viikolla se vaihdettiin parempaan allaolevan kaltaiseen ja oikean 23 tuuman kokoiseen.

Tämä laite oli omien jalkojen varassa seisova Helvar merkkinen laitte, jonka oikea sivulla oli suuri lovettu kääntönuppi asemien haku ja sisällä pienempi, löydetyn aseman hienosäätö varten. Edessä äänen voimakkuus, sävy,  pika-asemahaku, paino nappulat. 

Antenni kiinnitettiin katolle myyjän asentajien toimesta joista toinen oli katolla kääntäen antennia sopivaan asentoon viritys kuvan saamiseksi kohdalleen, sisällä olevan ohjeiden mukaan, jotka radiopuhelimilla pitivät toisiinsa yhteyttä aseman haku-asennuksen aikana. Viimein lähetyksen alkaessa kuva ilmestyi pian ruudulle eikä isän enää tämän jälkeen tarvinnut käydä katsomassa Viikingit, Rin-Tin-Tin, mäkihyppy- tai muita ohjelmia naapureissa.

Varsin tärkeäksi televisio tuli isäni sairauden alkaessa paheta, juuri silloin kun lähetyksenä alkoi pyöriä Levyraati, musiikkiohjelmat, tietokilpailut, sekä Lännen Tie, jonka katsominen häneltä loppui jo ennen sarjan päättymistä. Äiti ei televisiota paljoa seurannut, tai mikäli katsoi, oli kudin kädessä, television jäädessä tausta ääneksi.

Pestiin kerran likapyykkiä

Olipa kerran aika, sekin 1950 luvulla, jolloin pesukoneet tulivat helpottamaan naisten pyykinpesu askarta niihin talouksiin joissa oli jo sähkö asenettuna, sekä ainakin poistoveden viemäröinti, useimpien kuitenkin ollessa kannettavan käyttöveden varassa. Siksi koneen sijoituspaikka useimmissa talouksissa oli sauna tai pesutupa.

Amerikkalainen ja Ranskalainen varhainen pesukonemalli

Kesäaikana koneella voitiin pestä myös ulkona, sähköjohdon syystä tosin vain aikana jolloin ei satanut. Näin ainakin omassa kodissani meneteltiin, jonka päätteeksi kone nostettiin saunan eteiseen kuivahtamaan ja odottamaan seuraavaa pesukertaa.

Tuohon aikaan ne ensimmäiset sähköllä toimivat pulsaattori-koneet edustivat pitkään
alansa huippua ja myöhempiin versioihin lisättiin ns. uppokuumentaja joka kuumensi
koneellisen (koneen yhteen pyykkiin tarvitsema) veden noin tunnissa, ennen kuin uuden sukupolven automaattisilla toiminnoilla varustetut pesukoneet tulivat vähitellen markkinoille, vasta vesijohtojen ja viemäröintien yleistymisestä johtuvan syyn ansiosta, syrjäyttäen pulsaatorikoneet, jotka jäivät vara- tai kesämökkikäyttöön.

Suomalainen pesijätär

Moni muistaa varmasti sen Hoover mallin, jossa sivuilla olivat kovakumireunaiset upotetut nostoon tarkoitetut kädensijat, etusivulla oli syvennykseen upotettuna tuo käyttökatkaisin, jolla pesuaikaa säädettiin.
Katkaisin, jonka asennusluukun alapuolelle alkoi jätkuvan käytön seurauksena hiljalleen muodostua pieniä ruosteisia viiruja ja ruosteen juoksutäpliä, samoin sen reunoille ja yläosaan, kuten myös koneen sivupeltien alaosaan, joita kiersi tuo kova(luja)kuminen suojakehys.

Koneessa oli alas käännettävä, käytetyn veden poistoletku, koneeseen kiinteästi liitettynä myös käsikäyttöinen veivattava kuivain, joka helpotti pyykin kuivumista. Kuivain oli alas käännettävissä säilytystä varten, säilytyskantena toimi irrallinen nostettava pelti.

Tuolloin alussa huippua edusti Hoover pulsaattorikone, jonka kopioina alkoi pian näkyä myös kotimaisia UPO ja Rosenlew pesukoneita.

                
Kodinkone liikkeessä viettämäni aikana suuren linkousnopeuden omaavat koneet tulivat uusien mallien myötä entistä suosituimmiksi kotitalouksissa. Se oli myös tuota aikaa jolloin rakentaminen oli voimakkaassa vauhdissa ihmisten muutaessa kerrostalojen vuokra- ja osake huoneistoihin keskustaajamissa.
Silloin markkinoilla olleista koneista eräs suosituimmista merkeistä oli ASA Cordes. Sen päältä täyttävistä malleista 350 tyyppi, joka kertoi koneen linkousnopeuden.

Tuo ASA sana ilmeisesti tuli maahantuojalta (A.A Sakrelius nimestä) joka valmisti myös televisioita ja radioita. Myös stereoita, levysoittimia/soitinyhdistelmiä. jotka  Schneider valmistanut ja pakattu vain Asan tehtaalla, Asan valmistamiin kuoriin.
(Vastaavasti asan tuotteita vietiin runsaasti euroopan eri maihin, myös lähi-idän arabimaihin, sekä afrikkaan asti)

Tuo Cordes oli saksalaista laatutyötä, ruostumaton ja irroitettava rumpu, vankka, erittäin paljon käyttöä ja huonoja asennus-olosuhteita sietävä sekä kestävä rakenne.
Muita hyviä puolia kapeus, pieni koko, hyvin matala rakenne, hyvin avautuva varma lukkoinen rumpu, sen päältä täytettävyys, jolloin rummun täyttöaste oli helpommin todettavissa, sekä hyvin kohtuullinen käyttöveden ja sähkönkulutus, sekä veden poisto ja pesuaineen annostelu suoraan pyykin sekaan.

Cordekselta oli toki myös sivusta täyttetäviä malleja, joiden linkous nopeudet olivat suurempia ja pesuohjelmat hieman monipuolisempia, mutta pikku-cordeksesta tuli oikea kesto suosikki 1972 -1974 lukujen aikana.
Koneen ehdottomia haittapuolia oli sen suuri, erittäin suuri paino kokoonsa nähden.
Koneen painoa en enää muista, mutta veikkaan sen olleen 45-50 kg kokoluokkaa.

Tälläiset koneen asennuskeikat eivät tietenkään kuuluneet silloisen autokuski-passari pojan toimialaan, mutta sensijaan koneen kantaminen kolmanteen asuttuun kerrokseen ja lähes aina tuohon hissittömään kerrostaloon, joiden alakerrassa olivat sosiaalitilat, joten se kolmas kerros olikin tosiassiassa vasta neljäs kerros.
Kahteen mieheen koneen kantaminen jotenkin onnistui, mutta sen pienestä koosta johtuen selkä edellä nousevan etumaisen kantajan osa oli hankalin.
Pitävää otetta ei saanut oikein mistään koneen yläosasta, pakkauslaatikon ansiosta, sensijaan koneen alapuolella oli pieni puusta tehty lava, josta sai hyvän käsiotteen.
Monesti kone purettiin pakkauksestaan jo pakettiautossa jolloin yläosasta sai edes jonkinlaisen, kerroksen-kaksi lepäämättä, kiinnipitävän sormiotteen.

Yläkertaan päästyä ja saatuamme kuivausrummun liikkumisen estävät kuljetustuet poistetuksi saimme usein kahvit kera paakkelsien, usein kauniin hymyn ja kiitokset.

                 
Pääsimme viimein ylimmäiseen kerrokseen, saadessamme kuivausrummun liikkumisen estävät kuljetustuet poistetuksi olikin usein keitetty kahvit katettu pöytään kera paakkelsien, usein kauniin hymyn saatteleman kehoituksen pöytään
ja kiitokset vaivan näöstä.

Sen jälkeen olikin enää pesukoneen vieminen kylpuhuoneeseen, käyttöveden liitoksen asentaminen verkostoon, ja poistoletkun vienti - niin, yleensä wc-pyttyyn tai silloin muodissa oleviin kylpyammeisiin, jota kautta likavesi poistui pesukoneesta.

Cordes yhtiö ajautui kait konkurssiin ja koneen valmistusta jatkettiin suomessa jossa sen tunnetuin valmistaja oli UPO, jonka tuotemerkinällä kone oli Pesukarhu 400, hieman suuremman lingon kierrosnopeuden ansiosta.
Myös Rosenlew valmisti täysin samaa konetta, tuotemerkki Rosenlew 14 Passeli.

Aika ajoi kuitenkin lopulta näiden ikivankkojen koneiden tuote-valmistuksen ohitse. Koneiden, joita muutamia kappaleita yhä uskollisesti louskuttaa laakerivikaisina
tai kunnostettuina laakerit ja remmi vaihdettuna kauniisti hyrräten jossain kolkkaa kotisuomea.

Oma tutustuminen koneeseen oli käytetyn osto Sarviksen kierrätyskeskuksesta.
Kone palveli häiriöittä jatkuvassa (lähes joka toinen päivä) päivittäisesä käytössä jossa pestiin kaikki yhden yhteisen avoelämän pyykit, sekä kaikki 15- 20 miehen käyttämät työvaatekerrat haalarit ja talvivarusteet mukaan lukien 17 vuoden ajan.

Koskaan koneessa ei ilmennytjuuri minkäänlaista häiriötä. Sen tarina päättyi kun se viimein tarpeettomana, minnekään kelpaamattomana, nostettiin kaatopaikalle menevän kuorman päälle.

Pesukoneissakaan aika ei ole enää vanha tuttu, turvallinen luotettava ja Kultainen!

Koneiden tuotanto alkoi euroopassa keskittyä Italiaan jossa erittäin suuri valmistaja 
kodinkonemarkkinoilla oli Ignis.  
Täällä tehtaalla valmistettiin 1970 luvulta alkaen lähes kaikki eurooppalaiset tunnetut vanhat pesukonemerkit, yhtä saksalaista, kahta ruotsalaista ja mainittuja kotimaisia lukuun ottamatta. 

Tänä päivänä ne taitavat olla siellä Ignis tehtaalla (Candy = Ignis)kaikki, joskin tehtaan tuotannot on siirretty entisiin IVY-maihin, kuten Unkariin, joka taitaa nykyisin tuottaa eniten europassa valmistettavia kodinkoneita. 

Olipa kerran myös muuta elektroniikkaa...

Kun oli patteriradioita ja muita paristoilla (+ myös sähköllä) toimivia kojeita ja laitteita niihin tarvittiin tietysti myös paristoja, eli pattereita.
Paristojen merkkivalikoima ei tuohon aikaan ollut kovinkaan laaja. Valmistajat yleensä niitä samoja jotka valmistivat hehkulamppuja ja muita pieniä kodin sähkötarvikkeita.
Bakeliitista oli valmistettu niin sähköpistokkeet / katkaisijat, pannun ja ovien kahvat, aseiden tukit, ruokailuvälineiden kahvat, sähkölampun kiinnikkeet, suukappaleet, 
puhelimen / radion kuoret, nupit, kameran rungot, yleensä kaikki arkipäivän käyttöesineisiin, minkä nykyisin on korvannut muovin käyttö.
Kotimaisia tuotemerkkejä oli paljon silloisilla TV, Radio ja soitin markkinoilla, myös uutuus tuotteita tuli mm autoihin, Blaubunkt  Philips merkkien kanssa kilpailemaan.
Car-Ula radio.

Paristoista tunnetuin kansainvälinen tuotemerkki oli Tanskalainen Hellesens jonka monet meistä yhä muistavat tiikeri logostaan, joka oli painettu milloin siniselle (litteä lampun paristo) paperille, milloin mustalle, keltaiselle tai punaiselle teräskuorelle.
Nämä olivat niitä kaikkein pitkäikäisimpiä joita siihen aikaan yleensä oli saatavilla.

Saksalaisia olivat Osram ja Varta joka valmisti myös akkuja ja paristoja. 
Philips, tunnettu merkki erilaisissa sähkölaitteissa, lampuissa, paristoissa.
Kotimaista paristojen ja sähkölamppujen tuotantoa edusti Airam.

Philips kehitti 1960 luvun alkupuolella erään tunnetuimmista tuotteistaan.  
C-nauhakasetti joka nopeasti valloitti maailman, syrjäyttäen suuret avoin kela nauhuri valmistajat, jotka siirtyivät käyttämään samaa C-kasettia, jonka käyttö oli helppoa, nauhaa suojaava kestävä rakenne, pieni koko, olivat selkeä etu.
Huono puoli oli nauhan lyhyys vain 2x15 min, joten kasetti oli pakko kääntää saadakseen siitä täyden toisto hyödyn.

Vähitellen tämä syrjäytti euroopassa amerikkalaisten 8-raita kasettien käytön jotka sitkeästi pitivät puolensa suuresta koostaan huolimatta, mutta joiden etuja olivat
suuri valmiin musiikin valikoima, nauhoitus nauhan molemmilla puolilla, stereo ääni,  non-stop soitto, ellei sitä poistanut tai sammuttanut välillä.
Sony Walkman teki lopullisen läpimurron C-kasetti rintamalla ympäri maailmaa.

Suuret kelanauhurit säilyttivät paikkansa vielä studioissa ja vastaavissa paikoissa, joissa tarvittiin laadukasta, häiriötöntä ja tarkkaa äänentoistoa.
Telefunken, Uher (Saksa), Harman-Kardon (Usa), B & O (Tanska), Akai, Teac (Jpn).

Sensijaan harvempi on edes koskaan kuullut sellaisesta, että Hellesens oli tuohon 
aikaan yhtiönä jo loppusuoralla, ja sen kuten Philips paristot tulivat jo siihen aikaan  japanista. 
Näiden paristojen valmistaja oli tuohon aikaan maailman suurin yksityinen yhtiö. Yhtiö nimi oli Matsushita Electric Industrial, jonka tunnetuimpia tuotemerkkejä ovat vielä tänänkin.  National, Panasonic,Technics, Sanyo tuotemerkit. 
Nämä valmistivat radioita, televisioita, kaikkea muutakin kodin viihde-elektronikkaa.
Japanilaiset autonvalmistajat (Toyota)ja monet länsimaiset merkit (Ford) käyttävät  edelleen tehtaan autosoittimia alkuperäisinä, omalla auto-nimellä varustettuna.

Tuo 1950 -1960 oli myös aikaa jolloin moni japanilainen tuotemerkki aloitti maailman valloituksensa, joka yhä on kaikkialla erittäin vahva. 
Tuohon aikaan, 1950 luku puolivälissä, tuli tunnetuksi myös ensimmäinen postimyynti-yhtiö, Kalle Anttila Oy.

Tämän luettelossa alkoi esiintyä kodin elektronikka tuotteita kuten Gold-Star nimi.
Tuo nimi tuli tunnetuksi hieman huonomaineisena niin laadulta kuin viimeistelyltä. 
Tämä korealainen tuotemerkki oli aloittamassa maailman valloitustaan samaan tapaan kuin silloin markkinoilla ollut Amerikkalainen Grown tuotemerkki, jonka palveluksessa 
toimi jakeluauto kuljettajana eräs Elvis Aaron Presley (tai Texas Instuments).

Tämä Gold-Star nimi tunnetaan nykyisin paremmin nimellä LG (Life's Good) brändi.
Japanilaiset merkit jatkoivat maailman valloitustaan ja näiden alihankkijana toimivat silloin monet etelä-korealaiset elektroniikkatehtaat, valmistaen tuotteitaan mm. Hitachi, JVC tehtaille, joihin lisättiin näiden tehtaiden oma Logo, samaan tapaan kuin tänään toimitaan mm. kiinalaisten tehtaiden kanssa, jotka nyt käyttävät alihankkijoina muita 
kaukoidän halpa työvoima (ns. kolmansia) maita, kuten kaikki tehtaat maailmassa valmistamistaan tuotteista riippumatta tänään tekevät.

Lopuksi vielä illan musiikki pläjäys mieheltä, joka pärjäili aikoinaan hyvin alkuperäisillä kanadan ja yhdysvaltojen markkinoilla, silloin parhaana jäljennöksenä.

              

                 Hyvää illan jatkoa.

Vanhoja kodin laitteita

Kun lapsuuden ja nuoruusajan muistoihin ja hetkiin usein tulee palailtua, muistelen erästä viiskymmentä luvulta alkanutta kehitysvaihetta jolle ei vieläkään ole loppua näkyvissä, vaan ne päin vastoin jatkuvat, saaden yhä enemmän uusia kehitys- sekä  sovellutus muotoja. 
Lähetinten, vastaanotinten, viestimien koko, teho, mitä monipuolisimmat toiminnot.

Oli se aikaa se: Tuula-Anneli Rantanen, Annikki Tähti ja monta muuta Tähteä :) 
Olavi Virta, Eino Grön, Taisto Tammi.
Metrotyttöjen ja Malmstenin lisäksi (vaikka silloin pieni ja huomaamaton olinkin).

                 

Kun olin pieni, sunnuntain aamupäivä alkoi Tervetuloa Aamukahville lähetyksen ja Sunnuntain Jumalanpalvelus kuuntelulla. Silloinen kotona oleva radio oli huono, jonka kuuluvaisuus tahtoi olla hyvinkin heikko, johtuen osaksi kodin katolla olevasta rautalangasta joka oli pingoitettu talon harjalla oleviin kahteen keppiin, sen toisesta päästä toiseen päähän ylettyen, eristeinä molemmissa kepeissä oleva paimenpoika langan posliini kiinnike.

Usein yritin isän toiveesta saada säädöillä kuuluvuuden paremmaksi vanhasta sähköradiosta siinä onnistumatta.
Tuohon aikaan ei vielä ollut lähetys antennia muuta kun vain lahti, jonka Ula 1. turhaan yritettiin saada kuluville.
Ylöjärven Tv- antenni oli silloin suunnitteilla, Eurajoen Ula radio ja Tv-antenni oli kaavailu vaiheessa. 


Tämän vanhan radion isä kävi jossakin vaihtamassa lähes uuteen Salora merkkiseen vastaanottimeen.
Laite oli hieno. Siinä oli iso silmä, jossa paloi vihreä valo
kun laite oli lämminnyt tarpeeksi. Siinä oli kalteva hieno helposti paineltava ja naksahteleva näppäimistö, sekä helpompi aseman haku, joka myös hyvin paikalleen.
Tässäkin radiossa oli tyytyminen Lahti lähetyksiin joita häiritsivät tuntuvasti venäläisten erittäin voimakkaat sotilas lähettimien aaltopituudet, niin että venäjän kielinen puhe kuului taustalta usein hyvin voimakkaana ennen kuin ula asema vihdoin löytyi kohdalleen.

Tuohon aikaan tulivat muotiin kauppamatkustajat joita ilmaantui kauppaamaan mitä erilaisempia keksintöjä ja valineitä kotitalouksille. Niinpä myös meidän pihaan ilmestyi pakettiauto, siitä käveli sisään pieni pyöreä mies, kantaen suurta pakettia käsissään.
Oli seurannut sähkölinjan lankoja ja päättänyt poiketa sisään viimeisiin taloihin jossa sähköt oli jo asennettu.

Mies purki paketin ja veti esiin aivan uunituoreen mallin jonkalaisesta oltiin lehdessä onnistuttu jopa kuva näkemään. 
Laite oli vaalean ruskea, myös sen sähköjohto ja suulake, putkia lukuunottamatta, sen kyljen merkissä komeili nimi. Hoover.
Jostakin jostakin löytyi pistorasia, esittely alkoi, 
ja saipa sitä äiti, ja jopa isosisko kokeilla.
Isä myhäili pöydän ääressä touhua katsellessaan.
Vastusti, ja kauppamies kertoi jättävänsä laitteen kokeiltavaksi, siksi aikaa kun hän kävisi toisissa taloissa, muistaen toki mainita mikä talo tälläiset olivat jo ehtinyt häneltä ostaa.
Mies lähti naapuriin, luvaten palata pikapuoliin, äidin jäädessä imuroimaan nauttien työn helppoudesta.
Isä vastusti mahdollista ostosta lautalattioiden takia ja koska meillä oli vain kaksi huonetta, sekä suurempi ns. olohuone joka oli päivittäin mummon käytössä ja toimi myös mummon makuukamarina, lisäksi tietysti suuri, ns. lämmin eteinen ja (kylmä) klasikuisti.

Mies palasi, hetken keskustelun jälkeen imuri sai jäädä vielä muutamaksi päiväksi kokeltavaksi. Pari viikkoa kului, kapparatsu ilmaantui ja imuri, niin, se imuri sai jäädä.
(palveli kauan, toiminta kuntoisena, ilman suuria toiminta vikoja, aina vuoteen 1998 asti, vaikka sitä ei sisällä tapahtuvaan sivoukseen käytetty vuoden 1975 jälkeen)

Näin mentiin kaksi vuotta. Tuli jälleen kesä, heinäkuu ja tuttu Transit pakettiauto sekä tuttu nauravainen tanakka kaveri ilmaantui jälleen kauppamatkalle.  

Tälläkin kertaa uutuustuotteita mukana, eräs niistä 
ns. matka-radio (transistori-radio), jolla kaikki asemat, myös Radio Ludemburg ja eurooppalaiset ula ja keskipitkät kuuluivat vaivatta. 
Tälläinen pieni ruskean punainen Shaub-Lorenz kädessä tuli sisään. Pieni ulos vedettävä antenni toisessa päässä sekä muita hyviksi mainostettuja ominaisuuksia. 

Mies jätti edellisen imuri ostoksen tapaan radion kokeiltavaksi, jatkaen matkaa naapuriin kaupan tekoon.
Tämä oli isälle mieluisa tuttavuus, etenkin kun kotimainen musiikki ja muut ohjelmat kuuluivat lähes ilman häiriöitä. Pieni katve-alue ja häiriökohta kuitenkin löytyi. 
Palattuaan hetken kuluttua kauppamies tiedusteli mielipidettä kuuluvuudesta isältäni joka ei laitteeseen ollut tyytyväinen.  Kuuluvuuden syyksi epäili myyntimies lähistön kukkulaa sekä huonoja paristoja. Isän vastauksena käytetyn esittely koneen kunto ja lisäksi sen pintamateriaali oli huokoista nahkajäljitelmää johon lika helposti tarttui, koneen puhtaana pito olisi hankalaa.
Joten, mies haki autosta uuden ison radion jossa kaksi antennia ja paljon säädeltäviä ja paineltavia nappuloita. 

Radio oli Helvar Celeston 
(Helsinki - Varsova = Helvar.  Öljyn tuonti-yhtiö.  Vertaa, Aspo Oy ja Hiili ja Koksi Oy)
                                                  
Väri ja malli sama kuten tuossa oikealla oleva kuvan mukainen. Jättäen tämän kokeiltavaksi, palaten muutamaa päivää myöhemmin, joten, radio jäi kotiini.
Sitä kulejettiin mukana lähes joka paikassa missä vain saattoi radiota jollakin lailla kuunnella. Sen haittapuolena oli suuri paino 6xA kokoisesta paristosta johtuen.
Tämäkin radio toimi 1996 vuoteen asti, ilman antenneita, paristot kiinni teipattuina.

Yhden neuvon myyntimies antoi, sen, saman olen noudattanut tuosta päivästä asti. 
Älkää ostako muita, vain transistori käyttöön tarkoitettuja, teräs kuori paristoja.
Hinta-ero oli huomattavan suuri tuohon aikaan, mutta niiden kesto aika oli tosi pitkä.

Ne eivät vuoda nestettä, kuten paperi päälliset, jotka on pilattu monet radiot, taskulamput, sekä monet muut patterein toimivat laitteet, jotka usein pilaantuivat näiden paristojen vanhentuessa ja virran vähetessä ne paikalleen jättettyinä.

Hinta ero oli suuri, huomattava ero, kestävyys käyttössä muutti tilanteen toiseksi. 

Tämä paperipäällinen paristotyyppi (ruskokivi-paristo, joita ne kaikki taisivat olla) 
ei kestänyt jatkuvaa, vaihtelevaa rasitusta purkautumatta. 

Nykyiset paristotyypit ovat jo ainakin alkadiparistoja. 
Mutta se on taas kokonaan toinen juttu se.

Hyvää päivän jatkoa kaikille.

Pieni Mobile-puhelinjuttu

Nyt kun on paljon keskustelua virinnyt kännykän mahdollisista haittavaikutuksista ihmiseen, niin muutama vuosi takaperin etsittiin kännykän säteilyvaikutus tutkimuksiin henkilöitä ja ilmeisesti niistä jonkinlainen kooste saatiin myös aikaiseksikin. 
Tähän halusin omalta osaltani osallistua, mutta liian myöhään yritin ilmoittautua.

Kun olin työelämässä, osa ajasta kului kannykkä korvalla, niin päivällä kuin myös illalla ja viikonvaiheissa. Puhelut pääasiassa asiakaspalvelua-konsultointia, erilaisia työhönliittyviä neuvotteluja sekä keskustelua tyntekijöiden kanssa sekä usein myös heidän murheidensa ja muiden asioidensa pohtimista tai muuta ruotimista. 
Viikonvaihteessa lasteni murheiden ja muiden kuuntelu, eroni ollessa vieläkin hieman liian tuoreessa lähimenneisyydessä.

Viipylin kännykässä kohtuullisen paljon, joten parhaimpaan aikaan Tele(sonera) laskutti vuosittaisesti kuukaudessa
soitettuja puheluita 38-39 tuntia keskimäärin, parhaimpien tuntimäärien ollessa 41 tunnin paikkeilla.
Tämän lisäksi vastaanotin päivittäin vähintään puolitoista kertaisen määrän puheluita eri tahoilta.
Tekstareihin en juurikaan vastaillut, en tehny, enkä tee sitä mielelläni edelleenkään. 
Soittaminen on kuitenkin mun mielestä aina paljon helpompi ja vaivattomampi tapa kommunikoida.

Tähän tein kuitenkin muutoksen omalta osaltani, josta kaikki eivät tietenkään pitäneet.
Nyt kun tuosta on jo aikaa niin voi vain helpotuksella todeta olevan hienoa kun ei tarvi enää olla yötäpäivää känny-päivystyksessä viittä talvi-kuukausijaksoa, eikä enää pitkin vuorokautta kesälläkään.
Nykyisin kännykkä on oikeasti vain hetkellistä tarvetta varten, ei onneksi enää jokapaiväinen työkalu.


Oli kuitenkin kerran aika jolloin kännykän haittavaikutusksista puhuttiin jo ennen tuon tutkimuksen tekemistä. 
Tuo aika oli jo silloin kun ensimmäiset taskukokoiset kännykät Mobira "parrunpätkä" etunenässä ja  myös ne suurten matkalaukkumallien jälkeentulleet "kannettavat" puhelimet olivat aloittaneet maailman valloituksensa.

Tuohon aikaan puhelien wattitehot olivat suuria, jota tarvittiin riittävän lähetystehon aikaansaamiseksi ja tietenkin myös vastaanottamaan. Ne matkalaukkukokoiset, jotka painoivat 20 kiloa olivat teholtaan tietenkin suurimpia. Näiden valtavan suuri koko nykykännyköihin verrattuna johtui yksinkertaisesti puhelimen vaativan käyttö-akun tehosta. Itse puhelin olis silloin voitu jo pakata lähes ensimmäisten NMT-900 kokoluokkien kuten Ericsson ja Mobira kokoluokkiin.
Silloin ei näihin osattu vielä tehdä pieniä ja siroja pitkäaikaisen toimintavalmiuden takaavia akkuja. 

Myös puhelinten hinnat olivat silloisen mittapuun mukaan hirvittäviä, verrattuina vaikkapa autojen hintoihin joilla olisi tuohon aikaan saanut suhteellisen hyväkuntoisen auton, tai mitä muuta tahansa.

Ensimmäiset uudet Suomalaiset Mobira Cityman tasku-puhelimet maksoivat tuohon aikaan 1986 / 24500 mk paikkeilla markkinoille tullessaan, mikäli oikein muistan. Huhun mukaan näitä uutuuksia alettiin tuomaan suomeen yhdysvalloista, jolloin hinta asettui parisen tonnia alemmalle tasolle, jolloin muutos oli suomessa tehty amerikkalaisten AMPS (advance mobile phone service 800 MHz taajuus) käyttöjärjestelmään, muuntaen ne tälle pohjoismaiselle NMT (Nordic Mobile Telephone MHz-450) taajuuden käyttöjärjestelmälle sopivaksi.

Mobira Talkman maksoi 1986 (UTU Oy Pori, Urho Tuominen Oy) ovh 18600 mk
Pienemmällä paikkakunnalla sama maksoi 16800 mk hetkeä myöhemmin. Kun olin ehtinyt ostaa, kaveri osti hetkeä myöhemmin UTU OY Rauman myymälästä samanlaisen, maksaen siitä 12600 mk.

Ericsson oli ainoa valmistaja jolla oli 1988 jälkeen markkinoilla ensimmäinen jonka valikoimissa oli muita edes hieman sirompi mobiili tasku-puhelin. Hinta oli pitkään yli 20000 mk mutta alkoi hiljalleen laskea, kunnes se 1990 oli jo 19700 mk ja vielä sanottiin tästä laskevan. Hinta laski yhä laman aikana ja päätyi 18600 jolloin himoitsin mallia tosissani, mutta myyjä kertoi hintojen varmaan vieläkin laskevan joten kiirettä ei kannattaisi ihan vielä ostokselle pitää. Viikko ja laitteen laski 14500 mk ja sanottiin yhä laskevan ja muidenkin merkkien kuten Mobira, Dancall / Philips rynnivän markkinoille vastaavilla taskukokoisilla malleillaan ja Benefon (suomalainen) kehitteli myös omaa, vain NMT-900 taskumallin kännykkää.

Pian tuli markkinoille Nokia 1011 / Mobira Cityman 2000 mallit, joiden hinta asettui lähelle yhä laskevan erikssonin kanssa. Nokia alkaisi kohta olla mobiran käyttönimenä, salon tehtaiden nokia-tv valmistuksen loppuessa salossa kokonaan.
Kun markkinoille tuli uusi Nokia 200 malli sen sanottiin viimein olevan jo niin lähellä hinnan alareunaa etteivät hinnat kovinkaan paljon hetkessä muuttuisi. 
Silloinen hinta oli jossakin 8600 mk kieppeissä. Mutta kuinka ollakaan, tuli malleja uusia, kilpailijoita ja hinnat vain laskivat. 
Tuli malli Nokia 150 ja Nokia 100 jonka viimein ostin 6200 mk hintaan.
Tämä palvelikin aina siihen asti kunnes nykyiset ja nykymalliset puhelimet tulivat markkinoille. Puhelimen soittotunneiksi kertyi yli 5500 tuntia (Sähkötason huollot).


               

Tässä muutamia alkuaikojen kannettavista mobiilimalleista ja ekana tuo Mobiran taskupuhelin, malli joka sai myöhemmin nimen Gorba (Gobatsovin soiton) johdosta.
               
Mobira Cityman takintasku-puhelin                                         Benefon (Suomi) kannettava NMT-450 Mhz
NMT-450 Mhz

                                               

Mobira Talkman MD-59 NMT-450 Mhz                                                            Ericsson Hotline NMT-450 Mhz

                                        
Näiden jälkeen puhelimet ovat kehittyneet kiitävässä hetkessä lähes nykytasolleen, sekä muuttuneet huomattavasti näistä alkuajan malleista, mikäli joku edes enää tämän sukupolven puhelimia muistaa.

Kiitos vierailustasi.
Hyvää illan jatkoa.

Muistatkos, pätkä 60-lukua...

                


                                                    

Vain katseestaan tai hymystään niin moni umelmoi, 
Tuon hymyn taikavoimaa kukaan vastustaa ei voi.
Se jokin mahtuu näihin kahteen kirjaimeen.
Ken yllättää,  = BB
Ken villitsee, = BB
Ken viettelee = BB
Se jokin mahtuu näihin kahteen kirjaimeen, BB, BB, &BB...

               

Kiitos vierailustasi

Hyvää illanjatkoa.

Viljan korjuu-aikaa..

Näin syksyisin, juuri tähän aikaan vuodesta on mukava joskus muistella tuota vanhaa hyvää aikaa, jolloin nykyaikaiset keksinnöt tulivat markkinoille maatalouden alkaessa koneistua, jolloin raskaat voimaa vaativat työt voitiin osittain jo korvata konetyöllä.

Vanhoja muistellen

Näistä varhaisista peltotyökoneista, lähinnä tela-traktoreista, kehittyi heti 1900 luvulla sen ensimmäisen alkukymmenen jälkeen tuo nykyisinkin jokapuolella niin maarakennus koneissa kuin tottakai myös sotateollisuudessa käytettävä teknologia jota sovellettiin melkeimpä heti panssari- ja vetovaunu käyttöön. 
Näitä olivat telaketjut sekä voimansiirto- vaihde- ja kytkin- jarru ohjajus järjestelmien teknologia (ensimmäinen Renault FT-17 tank) joita sovellettiin myös auton valmistus ym. teknologiassa kuten; planeettavaihde, tasauspyörästö, tasauspyörästöohjaus sekä kaksoistasauspyörästöohjaus.
Nykyisin näitä käytetään bensa-, diesel-, kaasu, sähkö, hydrauli-moottori käyttöisissä  laitteissa, niillä varustetuissa työkoneissa, autoissa, panssarivaunuissa, vetureissa teollisuuskoneissa.

               

Itseluovuttava elonleikkuukone. Tämä oli yleisin konetyyppi ja tässä oikeanpuoleinen, samoin yleinen, looginen eli siis myötäinen vetosuunta, kun muutamissa koneissa oli tuo vasemmalle, siis vastakarvaan ajettavuus ja työskenneltävyys.

Nämä hevosvetoiset mekaaniset peltotyö- ja elonkorjuukoneet ovat tuon kehityksen aikaan saattajia. Näistä kehittyi suuria uonen hevosen vetotehoa vaativia leikkuu ja korjuukoneita sekä puimakoneita joiden hallinta oli vaikeaa "elävän konevoiman" yhtäaikaisen sujuvan käytön ja vikuroimattoman ohjauksenhallinna takia. 
Kaiken lisäksi hevosten kestävyys (jaksavuus), ruokinta, juottaminen lännen suurilla peltoalueilla oli hankalaa ja aikaa vievää. Moottorikäyttöiset koneet eivät tarvinneet lepotaukoja ja kuljettaja voitiin vaihtaa edellisen väsyessä yhtäjaksoiseen työhön.

Itsesitova elonleikkuukone

Nykyaikainen puimakone 

Nämä monet nykyisinkin käytössä olevat 1800 luvun tuotemerkit ovat monille tuttuja.
Nuoruuteni aikaan nämä monet hevosvetoiset työkoneet, etenkin kahden hevosen vedettäväksi tarkoitetut. muutettiin traktorivetoisiksi muutamalla yksinkertaisella toimenpiteellä, poistamalla aisojen kiinnitys keskellä olevasta vetopalkista, kiinittäen siihen sopiva parrunpätkä jonka kaksi sivua vahvistettiin molemmin puolisella lattaraudalla ja poraamalla näihin sekä puuhun reikä jonkä läpi työnnettiin jonkilainen metallipultti joka kiinnitettiin traktorin nostolaitteen vetopuomin reikään. 

Näillä elonleikkukoneilla pärjättiin siihen asti kunnes leikkuupuimurit  kuusikymmentä luvulla yleistyivät, ensimmäisinä Massey-Harris (pony) Lantz, Fahr, merkit kylämme raitin tienoille osan alkessa tehdä rahtipuintia, mikäli ehtivät.
Mutta näistä lisää tappurikautena (puntiaikana).

Kiitos vierailustasi

Hyvää illanjatkoa.

Eurowiisu 1959

                

                                                                  
                   Olipa, jälleen kerran, kauan sitten, aika, jolloin suomeen muuttavia 
                   katsottiin pitkään ja kyräillen, mikäli yleensä maahan pääsisivät. 
                   Kuinka ollakkaan, naapuriimme oli muutanut, ennen meitä siinä asunut
                   pariskunta, jossa mies oli puolasta kotoisin.
                  
                   Samoihin aikoihin ilmestyi myös kolme muuta musikanttia, jopa paikallista
                   mutta naapurikuntien, kaupunkien (mm. tampere) yöelämätä piristelivät.
                   Olipa myös eräs pienyhtye, olkoonpa vaikka tyttö ja pojat, nimityksellä.
                   Esiintyivät mm. hallinnoimassani tanssipaikassa useinkin esiintymässä.
                   väkeäkin vetivät sellaiset 200- 300 parhaimpana iltanaan.

                   Humppamusiikki soi, häissä, tanssi-illoissa, tai pikkujouluissa. Vahvistusta
                   oli yhtyeeseen saatu myös eräistä näistä tulokkaista. Kaikki tulokkaat
                   olivat suomeksi kutsuttuina ravintolamuusikoita ammatiltaan.

                   Niinhän siinä kävi. Tumma, salskea mies veti pidemmän korren, jättäen tuon
                   yhtyeen, vieden mukanaan solistin, sekä, hetken kuluttua uuden ok-talon,
                   pankinjohtajan jäädessä lehdellään soittelemaan.
                   Tänä päivänäkin taitaa eräs heistä, alempana mainittu, ilmeisesti edelleen 
                   on ylen palveluksessa, vaikuttaen yhä paljon suomalaiseen musikkiin

                  
                  
                   Tyttösein tänä iltana nyt sä kotiin jää, on jo ulkona niin pimeää.
                   Äiti kulta. On  kohtaus aivan ihana, pojan saltis en mä odottaa.
                   Jos olen myöhässä yhden minuutin, pois hän lähtee heti eikä
                   tule takaisin. Äitikulta nyt en mä kotiinjää, vaik on ulkona niin pimeää.
                   Äiti, tuo, etsi kengät, hattu, rintasolkikin, kohta paikalla on Augustin.
                  

                   
                    Säv. Pekka J Mäkelä,  San. Ulla Kytöluhta, Sov. Lucjan Czaplicki. Tango. (Tähdenlento) Tempo 118
                    Pienenä tuon jostain kuulin, tähden kun näet lentävän,
                    niin toivoa silloin voisit, kauniiksi elämän.
                    Sinä onneakin saisit, onnea tähti tuo tois,
                    jos vain uskaltaisit epäilyn heittää jo pois.

                    Tunteen tuulin, sua kosketin, kun vielä luulin, mä rakastin,
                    Niin pienen hetken, kestikin vain, kun onnen retken jo päättää sain.

                    Paljon jo onnesta tiedän tullessaan ilmoita ei.
                    vain äkkiarvaamatta, pienen sydämen vei.
                    Sinne kodin se laittaa, silloin kun lämmintä on
                    ja kukkia taittaa, täytään jo voit maljakon.

                    Tähden lennon, taivaalla näin, sain toiveen hennon, pois mielestäin.
                    Ei tähden lailla, käy onni luo, on muuta vailla, onnemme tuo.