Tapaninpäivä

Tapaninpäivä on ollut perinteinen ulkoilupäivä, etenkin aikana jolloin joulun valmistelut olivat vaatineet kaiken vapaa-ajan, mutta myös jouluaaton, pitkän kotona vietetyn joulupäivän takia, pyhä-ajan kulumiseksi sekä ehkä jo arkipäivän askareiden aloitamiseksi.

Kylään saatettiin tulla tai mennä aikaisin, monesti heti kirkonmenojen jälkeen, kuten kesäaikaan tapana oli, eli aikaisintaan puolenpäivän tietämissä.
Tuohon nuoruuden aikaan matkaa tehtiin sopivan pakkaskelin vallitessa hevosella ja reen kanssa, ellei pakkanen ollut liian kova hevosen odottaa vierailun ajan reen eteen kytkettynä valjaissa ulkona. 

Tapaninpäivä (Stefanos) on aina ollut perinteinen hevosmiesten ja hevosten päivä, ja myös päivä jolloin alettiin sallia muitakin huvituksia. 
Tapanin tanssit on perinteisesti ollut arjen aloittaja, aina keväiseen päätökseen asti kestävänä "sisätanssi" kautena, jolloin ulkolavat vielä olivat lumen ja jään peitossa.
Se on ollut myös päivä jolloin naista ei saanut kohdata heti ensimmäiseksi aamulla. 
Hääpäivänä se on ollut suosittu (suosituin heti juhannuksen jälkeen).
Myös päivä, jolloin saunaa saatettiin lämmittää heti aamulla alkaen koko päivän ajaksi.

          

Tapanin aamuna ajelitte
omalla orhillanne.
Maanko ja taivaan aavistitte
katsovan kulkuanne...
Häitäkö helkkyi maailma teille,
välkkyi pakkanen parhain...
- Häitänne soitti se kulkureille
Tapanin aamuna varhain.
Orhin ohjissa käsi toinen,
toinen ympäri armaan:
ihana nähtynä onni moinen,
ihanampi varmaan,
yhä ylväämpi omananne,
kun ei näe kukaan,
kun ei ehdi kerallanne
maailma varkain mukaan...


               

Näinpä se kulkuri kuvitteli
omiksi iloiksensa,
onnenne ylvään jo varkain eli,
ainoan autuutensa -,
Tapanin teitä kun ajelitte,
ohitse orhillanne,
kevättä kohti kun kiiruhditte
talven koruissanne.
Kaksi ylvästä onnen lasta
yhtenä onnen reessä:
pois vain, poispäin maailmasta,
 - oma maailma eessä!

Kaksi yhtenä kaunokaista
huurteisten salojen syliin,
katua hohtavan hopeaista
kaukovaarojen kyliin,
päiväntaipaleen taakse 
kuuden,uuteen honkalinnaan,
- sinne onnenne, ehon ja uuden,
viette nyt valkosinnaan.
Huurrehuntuna morsiolla,
kruununa tähtikiteet:
kaunispa sulhona sulhon olla,
silmillä kuuran siteet.
- Juhani Siljo -

Joulupäivä

           
             

              Joulupäivään rauhaa ja hiljaisuutta, iltaan tähtiyön valoisuutta.

Jouluaatto yksinäisen

              


                                   Se kuusi oli vihreä ja pihkan tuoksuinen.
                                       Sen isä pirttiin kantoi illansuussa.
                           Ja kirkkaimapana yhä muistan latvatähden sen,
                                       mi välkkyi lapsuuskodin joulupuussa.

                                 Me läpsenkäsin sytytimme pienet kynttilät,
                                        ja niiden myötä syttyi sydämemme.
                          Me näimme kedon paimenet ja lampaat säikkyvät.
                                          Sai jouluenkelikin vieraaksemme.

                           Yön tummaan ruuttuun piirtyi valo joulukynttilän.
                                          Se sulatteli kylmän jään ja kirren.
                                   Ja vaari kertoi jouluyöstä ääni väristen.
                                        Me veisasimme tutun paimenvirren.

                             Sen kuusen tuoksu unessakin meidät ympäröi.
                                            Ja unessa soi laulu heleämmin.
                               Ei pelottanut pakkanen, mi pirtin nurkkaan löi,
                                         kun hehkui lähellämme liesi lämmin.

                                            Se pirtti oli pieni, oli pienet asujat. 
                                           Jo niiden ylle kasvoi vuorten kirsi.
                              On lapsuusjoulun kuvat mulle yhä rakkaimmat, 
                                           ja kaunein lapsuuskodin jouluvirsi.
                                                                                       - Ester Ahokainen -

Joulun odotusta

Auringonnousu 9:42. Auringonlasku 15:07.

Päivän pituus 5h 25 min.   - 18 astetta.

Minun jouluni silloin on parhain

kunhan leipää ja lämmintä on vain.

ja sovussa sydän ja suu,

kun on nälkää ja kylliksi unta

pihamaallani valkoista lunta

ja lumessa laulujen puu.

              
                                                                         
                                                  Minun jouluni silloin on parhain
                                                kun on aatto ja aamuinen varhain,
                                                        ja verkalleen valmistuu,
                                                   juhla, laulu ja lapsonen nukkuu,
                                                muiston käki vain pirtissä kukkuu,
                                                          parhain jouluni uneksuu.
                                                               - Pia Perkiö - 

Kaunis talvi päivä

                

                                           Oi tullos joulurauha sydämiin
                                         ja rintaan ihmislasten tahto hyvä.
                                           Puhalla vihanliekit sammuksiin,
                                       vie meidät sopusoinnun temppeliin
                                           suo ristiriitain hetkeks hiljentyä.
                                                               - Immi Hellen -

      Tämän kauniimmaksi talvipäivä tuskin voi tulla, kuin se täällä tänään on.

Lyhyt talvipäivä

             

Tämä vuoden lyhyin päivä on ollut jälleen kaunis, 

juuri sellainen jolloin lapsena oli mukava viettää aikaa ulkona, 

pukeutuneena vain pelkkään villapaitaan, 

ilman vahvaa ja kömpelöä talvi vaatetusta, 

saaden nauttia ulkoilmasta koko olemuksellaan.

Näin se on vieläkin, 

on hienoa saada olla raikkaassa luonnonhelmassa hetkittäin.

Miksi kirjoitan niitä näitä joku saattaa miettiä.

Kirjoitan siksi, 

kun lukijoita käy tasaiseen tahtiin kotimaan lisäksi eri puolilta maailmaa.

Vaikka kirjoitukset on hyvinkin sekalaisia, ilman jatkuvaa teemaa, on ilahduttavaa huomata että myös vanhempia kirjoituksia selataan, seurataan ja luetaan päivittäin.

Olo on tyytyväinen, saadessaan huomata tälläiset hetket.

Nyt jouluna tai ainakin tämän vuoden aikan sirrytään jälleen uuden tasaluvun alkuun.

Kiitos kaikille vierailijoille. 

Harmaa joulukuunpäivä

              

Hämärä talvinen päivä.  Muutama pieni lumihiutale leijuu harvakseltaan ilmassa.
Hiljakseltaan hiutaleet alkavat lisääntyä, niiden tahti nopeutuu, alkaa pian laantua. Tuulisen tuiskun enimmiistä lumipeitteistä ravistamat männyt saavat uuden hennon valkoisen kerroksen vihreille neulasilleen, joissasiellä täällä näkyy vielä edellisten lumien muodostamia paakkuja, jotka sitkeinä tuulten voimaa paikoilleen juuttuneina ovat uhmanneet. 

Yksinäinen orava juoksee aamuvirkkuna omaa askartaan, pysähtyen välillä puiden oksistojen lomaan tutkimaan jotain mielenkiinnon herättämää seikkaa, muuten koko alue tuntuu vielä nyt aamupäivällä uinuvan ruususen untaan. Ei liiku autot, ei kulje jalankulkijat, hiljaista, hiljaista ja rauhallista, elämän soljuessa verkkaan uomassaan.

Kello raksuttaa yli puolta päivää, hiljalleen liikettä alkaa näkyä. Jokin auto harjataan puhtaaksi lumesta, kaksi kulkijaa rinnakkain, toisen taluttaessa koiraa narun päässä.

Huomenna talvipäivä jälleen seisahtaa. Seisahtaako maailma ennustusten mukaan, jää nähtäväksi. Olipa niin tai näin, omasta puolestani uskon kaikenlaisten ihmisten luonnolle aiheuttaman haitan olevan jo niin pitkällä ettei ilmaston muutokselle enää löydy sen pysäyttävää muutosta. 

Säätiedotus lupaa kylmää ja pakkasta joulun odotukseen. Sekin jäänee nähtäväksi.
Rauhallinen on päivä. Nyt on hyvä hetki lähteä haalimaan jotain joulullista pöytään,
ainakin viikunoita, taateleita ja luumuja on mielessä kalan lisäksi. Muuten ei mitään erikoista tai erityisen juhlavaa. Pidän rauhallisesta jouluhetkestä kotosalla, toisaalta kenties hieman tapahtumaköyhä, mutta minulle sopivaa olotila. 

Enää aikuisena en ole välittänyt joulun vieton mukanaan tuomista kiireistä, hössötyksistä, ruuhkista, kiireestä ja kireistä ilmeistä. Kaikki tuntuu on hektistä vain päivän, tai oikeammin yhden illan kestääkseen, lisukkeena yksi - kaksi hieman rauhallisempaa päivää, ja onneksi koko kiivas, kauan hehkutettu tavarankeruu häslinki on viimein ohitse.
Tapaninpäivän koittaessa alkaa jälleen arki näyttäytyä, siirryttäessä uutta kevättä kohti
Toivottavasti sen vielä ehtii näkemään ja siitä myös kevät ihmisenä yhä nauttimaan.

Zellstoff askaretta.

Näitä lapsuuden joulun tapahtumia herää mielen perukoilta aina hetkittäin, herätyksen sattuessa. Selaillessani erästä lehteä sattui silmiini artikkeli jossa oli joulu nuken teko ohjeet ja joulun alla tietysti tuon nuken tontumpi sovellutus siitä. 
Meillä näitä lankanukkeja näperteli aina serkkuni Orvokki, joka joskus kelpuutti isosiskoa mukaan itsensä seuraksi.Tuohon aikaan kaupoissa myytiin selluloosa levyjä, jotka alunperin ehkä oli ostettu johonkin oikeaan, siis tähdelliseen tarkoitukseen. 

En muista enää minkä ikäinen olin, vain sen että meillä oli joskus saatu nukke, toinen kahdesta, joka oli jäljellä. Se oli tehty jostakin pehmeästä aineesta, raajat oli muotoiltu kalastaja langalla. Nuhjaantunut ja kastunut se oli monet kerrat ja Orvokki-serkkuni oli luvannut tehdä meille uudet jouluksi.

Erään kerran muistan näitä ns. "selstoffi" (zellstoff) levyjä ostetun ihan joulunukke tonttujen tekemistä varten.
Tilanne oli jännä, ja sain seurata kuinka tuo hahmo ilmestyi valkoiselle levylle, ensin
jonkinlaisen muotin avulla, siitä hitaasti reunat vahvistaen, piirtäen hahmo valmiiksi.
Lopulta pääsin mukaan kokeilemaan oman tontun tekemistä, joka ei sujunut kunnolla.

Askar aloitettiin pienentäen muutama levy vielä pienemmiksi suurilla sepän takomilla "matonkude saksilla",  asetettiin muutama näin saatu levy päällekkäin sopivan vahvuiseksi kerrokseksi pituuden ratkaistessa vahvuuden. Ellei Orvokki jaksanut leikata saksilla sitkeää selluloosaa, pyysi hän mummolta, äidiltä tai isältä apua useamman palan kerralla muotoon leikkaamiseksi.

Usein leikkaus tehtiin vain karkeasti hahmottamalla zellstoffin sitkeyden takia, sitten levy pala kerrallaan muotoillen samankokoisiksi, pienemmillä saksilla.
Tämän jälkeen samanlaiset palat jälleen koottiin päällekkäin yhteen nipuksi, ja yritettiin laittaa vähän maitoliimaa reunojen väliin nipun koossa pysymiseksi ja alettiin sitoa nukkea muotoonsa punaisella villa langalla. Ensin keskivartalon kohdalta, sitten kaula, kädet ranteista, jalat nilkoista kunnes hahmo oli saanut hieman pyöreämmät muodot.
Tonttulakki tehtiin punaisesta paperista, jalkoihin värjättiin mustalla kengät, vartaloon napit ja tietysti kasvoihin silmät nenä ja suu, ehkä poskiin hieman färiä.

Vartalon keskikohta oli ongelma. Se ei tahtonut pysyä sivuilta irvistelemättä koossa, vaikka liimaa välissä tällä kohdalla olikin. Tähän yritettiin saada ristikäin laitetusta villa langasta edestä ja takaa menevillä "henkseleillä"  ne vyötäröllä ympäri nuken yhdistäen, joista olikin jonkin verran apua.

Homma oli sotkuista, silppu ja nöyhtä joita selluloosasta kertyi vaatteisiin ja lattialle, kulkeutuen eteisen matoilta sisälle huoneisiin oli stkeää siivottavaa, jonka maitoliima
sai irto muruset vielä kiinnittymään kuin iilimato kaikkeen mihin ei olisi tarvinnut.

Lopulta vanhempien kärsivällisyys loppui ja niin ollen myös illan tonttuilu. Seuraavan päivän illlalla Orvokki-serkku leikkasi sideharsosta hahmot, laittoi pumpulia tai vanua niiden sisälle liitti ne karhulangalla muotoonsa, joiden päälle punaisesta villalangasta solmiten toisen langan. 

Zellstoffi-levyt ja palat saivat pikakyydin brännin pesään, muiden roskien seuratessa
jonka jälkeen niitä ei meille enää hankittu. 
Tämän jälkeen ei meillä enää tonttuhahmoja valmistettu kun vain paperista leikaten.

Jouluviikon aatoksia

                                           Tule siunaten vanhusta lasta, 
                                               tule valoksi pimentohon!
                                             Oi silloin, oi silloinpa vasta,
                                                  ilojoulumme oikea on.
                                                             - Immi Hellen -



On valkoisia pisaroita ilma tulvillaan, kimaltava lumipeitto peittää koko maan. Tuhansina pisteinä lumi säkenöi,  Pehmeästi punatulkku lumirumpuun löi. Hiljaisina sävelinä lumi laskeutuu, Piiloon lumipeiton alle kesä unohtuu. Pienet kirkkaat ajatukset lumilintusina ihmisiä koskettavat salaa, hiljaisina. Hiljaa, hiljaa lumilaulut sydämissä soivat kun nuo pienet hiutaleet taivaan maahan loivat.  - Piia Perkiö -

Joulun edellä

Joulun edellä

Hiljaa illan hämärässä joulu-ukko kulkee

pimenevi metsän rinne yöhön seudun sulkee.

Ukko hiipii tupasien pienoisien takaa;

Kuuntelevi, katselevi, muoto hällä vakaa.

tähän aikaan ukolla on yllin kyllin työtä,

täytyy olla liikkehellä päivää sekä yötä.

Muistiin kaikki Matit Maijat täytyy ottaa tarkoin.

Varat myöskin lueskella yksin pennein markoin.

Ettei kukaan ilman jäisi,  - siinä ukon huoli.

Ettei lahjat väärin menis,  - siinä toinen huoli.

Hiljaa kulkee ukkokulta illan hämärässä.

Lapset unta ihanata, uinuu lämpimässä.

 - Aili Nissinen -