Palava Susi. (vanha luonnos - IV)

               

Joka ei ole vielä minä

sen on mahdotonta olla me.

Se ei voi kiintyä toiseen

kun se ei ole vielä kiintynyt itseensä.

Se ei voi käsittää suuria ympyröitä

Kun se sekoaa pienissäkin

Sitä pitää lähestyä sen omilla ehdoilla

Kaikki muu pelästyttää ja suistaa sen raiteilta.

Kun se vihdoin sanoo nimensä ja minä

Se on saavutus ja semmoisena vaikea läksy.

Se toistelee nimeään ja innostuu siitä.

Sen pitää saada tottua olemaan joku

Ei se muuten opi pakenemaan joitakin ja muita.

-Arja Tiainen: Palava Susi WSOY 1977-

Hyvää alkanutta päivää vierailijoilleni.

Sylvin traaginen elämä.

                       

Oheinen muistokirjoitus sattui silmiini tämänpäivän aamulehdestä.
Tässä se tulee kokonaisena kuin se aamulehdessä on ollut Katja Bohm kirjoittamana.

Oheinen kipale, missä oot tyttösein, mietin usein päivin öin, saattas sopia tähän.
Agentsin? esittämänäkin tutuksi tullut vanha (kansanlaulu?) kappale.

Moi! Mä oon Sylvi Toivonen, jotain neljä vee. Mä asun pyynikillä, missä mut yleensä näkee hengaa mun porukoitten parvekkeella kyttääs oravii ja lintui.

Eniten mä ehkä vietän kuitenski aikaa kerjäämässä, nimittäin ruokaa keittiössä.
Lähinnä mä haluisin syödä porsaan sydäntä, mut ei mun mutsi anna sitä ku ehkä kerran viikos.

Sit aina ku se ei anna sitä, vaan jotain purkkimoskaa, niin mä meen marttyyrinä koittaa kaluu jotain kuivunutta rairuohokasaa, jos se vaik tajuis.

Mut yleensä se ei tajuu.  

Sit mun mutsi vaan haukkuu mua, kun mä oon niin tyhmä ja kömpelö. Ennen ku mä jouduin muuttaa mun mutsin luo, niin mä olin kerran seitsemän päivää puussa, ja siitä se jaksaa vielä kettuilla!

Kai sitä nyt saa hengaa puussa jos haluu, miksei se tajuu?

Se vaan jaksaa ihmetellä miten mä oon siellä puussa pysyny, kun mä tipun sohvaltakin vähä välii, ku en mä osaa tasapainoilla niinku muut kissimissit.

Oon mä kai myös vähän yksinkertainen, joo, mut kuinka moni kisuli hei tajuu mikä on oikee ulko-ovi, jos niit on kolme samanlaista vierekkäin?

Sit mun mutsi pitää mua ihan pentuna, vaikka on mulla ollu jo kundikaveriki kerran ku asuttii Tahmelassa.

Tosin mä sain kyl ihan tarpeeks täst perus-suomalaisest kollista. Voitteks kuvitella: me oltiin tapailtu jotai viis kertaa, mut sit ku me viimeks nähtii, ni se löi ja raapi mua!

Et kiitti vaan!