Naisten päivänä 2013

                 

Naistenpäivän onnittelut kaikille, niin tutuille kuin tuntemattomille, ihailijoille, vihailijoille, rakastaville, surinamisulle, sekä muuten vaan seuraileville, kuten kaikille muille luettelosta mahdollisesti puuttuville.

                                                                             
                                                Kevätpäivän kukkia Teille.

Mutta myös erityisesti omalle nuorimmaiselleni sekä kaikkein nuorimmalle tulokkaalle
joka sinnikkäänä ja levollisesti nukkuu äidin valvovan silmän alla rauhaisaa untaan.

Elämän leikki on elämän lempeä totuus, kauneinkin käsky on korkeimmalta, lempi on lempeän luojasi armahin anti, leiviskä, annettu korkoa kasvavaksi.
- Kasperi Tanttu -

                                                               
           Uuden luominen, siinä se jokaisen elämän kutsumuksen päämäärä, 
                                  - siinä harmaiden arkipäiviemme riemu.
                                             - Johannes Linnakoski -




                                                        Hyvää naistenpäivää.

Surinamisulle!

            

Kadonneen kirjoituksen turha metsästys...   

Harvakseltaan sesonkiluonteisesti surinasussun sivustolla piipahtaneena VRK on tullut paljon mainostettuna sekä mainitusti hidasälyisenä (VRK huomautus) vihdoin kiinnittäneeksi huomiota siihen seikkaan, että mikäpä tämä surinasussu lopulta oikein on(kaan) naisiaan, huomaten joitakin yhtäläisyyksiä vasta pitkän ajan kuluttua.

Ensinnäkin VRK oikaisee surinasussun esittämän väitteen yrityksistä saada surinasussun surinat kokonaan loppumaan. 
Se on siis väite joka ei pidä paikkaansa. 

Sensijaan VRK ilmoittaa kyllä kooklettelemattomana apsoluuttisena totuutena sen totuuden myöntäen, että VRK:n mielestä samojen asioiden jatkuva jauhaminen asiassa kuin asiassa on seikka jotka VRK:ta tympivät ja kyllästyttävät, koskien niin ikiteiniprinsessojen, kuuklettelijoiden, liianviisaiden, viisaina itseäänpitävien, narisijoiden, valittelijoiden, täydellisyyden tavoittelijoiden, kuin pilkun nussijoidenkin noitanoita kaikkia mainioita jorinoita ja muita jatkuvia marinarinoita.

Hieman nostalgisena nuistoisaan VRK löytää muistitietoina muutamia yhtäläisyyksiä, muistaen kokonaista viisi  (5 kpl ) tielleen sattunutta samankaltaisuutta, kuin surina-nami-sussun käytöksestä on havaittavissa.

Yhteistä näille kaikille heihin lähemmin (surinasussua lukuunottamatta) tutustuttaessa, on ollut samakaltainen luonteenpiirre, he ovat poikkeuksetta olleet koreita, itseään korostavia luonteenpiirteitä, joita he jatkuvasti ovat yrittäneet kohentaa (siinä välttämättä aina onnistumatta), hämääviä, ylvästeleviä, koppavia, viisaita, älykkäitä, itsenäisiä, ystävällisiäkin, jopa avoimia. 

Ja mikä sese eräs hieno kuukkeloitu sana olikaan, ah niin juuri, Arrogantti!  juuri sellaisia (kiitos violettan), lisäksi myös intuitiivisia, sekä erittäin kunnianhimoisia.

Yhteistä heille kaikille on ollut myös poikkeuksetta sisimmässään oleva kateus vaikka hyvin sosiaalisia ja kommukointi kykyisiä ovat kaikki olleet, niin myös hyvin turhamaisia, itsekeskeisiä, ylimielisiä, ylpeileviä, kevytmielisiä, mahtailevia, kovia, riidanhaluisia, totuutta kaunistelevia, teeskenteleviä, ylemmyydentuntoisia.

Eli lyhyesti sanottuna, he pyrkivät aina ja kaikkialla olemaan kukkona tunkiolla, tai ainakin valioyksilöinä omalla orrellaan, ja kyllä, parhaimmillaan he ovat toimittajina tai tekstinkäsittelyssä, eivät pomoina mutta kuitenkin aina taustalla seuraamassa, sitä kautta myös vaikuttamassa.

Uskottomia, ja tekevät mielellään syrjähyppyjä (joskin tämä on nykyisin enemmän sääntönä kuin poikkeus, suhteessa kuin suhteessa) äkkipikaisia, röyhkeitä, väittelynhaluisia.

Yhteistä heille on ollut myös pehmeä naisellisuus, kävellessä huomiota herättävät kopisevat korot, erittäin voimakas lihaksisto, voimakkaat käsivarret ja taitavat kädet.

Ovathan he myös avuliaita, prameita, innostuneita, kyvykkäitä, hauskoja, lojaaleita, joustavia? kuin myös ihmisiä jotka haluavat päästä aina esille mieluimmin ulkonäkönsä kuin älykyytensä ansiosta, huomioita herättäviä, hyvin tahdittomia.

Kaikki he myös kiihkeitä, rakastajalleen omistautuvia, dominoivia, ei kovin sympaattisia, ihmisiä joiden päässä pyörii suhteessa aina ensimmäisenä omat toiveet ja halut, myös himot.

Luottamuksellisuus heidän kanssa on ollut vaikea saavuttaa, seikka joka on aina estänyt aidon läheisyyden.

Ihania ihmisiä sängyssä, myös sängyn vierellä, milloin mitenkin päin tai takaa katsoen, estottomia, rohkeita, omine tarpeineen ollen aina etusijalla, mutta osaavat myös toki pitää aina kumppaninsa tyytyväisenä, myös tyydytettynä fyysisesti, pyrkien tekemään itsestään korvaamattoman (tässä on toki myös samankaltaisuutta toisaalle)
myös suhdetta näin hallitakseen, jollaista elämä heidän kanssaan väistämättä on ollut.

Tässä eräs heistä: Soitellaan...

Pieni mattotyttö...

Kerroin joskus aikaisemmin kuinka erään kerran tämän vuoden kesällä ovikelloni soi ja mennessäni avaamaan, oven takana oli pieni (n.5v) suurisilmäinen tyttö, joka katsoi oven avajaa hieman hymyillen ja ojesi pieniä käsiään joissa oli pieni mattorulla minua kohden. 

                 
Pyysin peremmälle ja tyttö hymyili, kauempana lähestyi myös isosisko ja isä, tuoden loput isän pesemistä matoista.
Pyysin silloin, ja myös sain pyytämäni suukon karhealle poskelleni, ja myös toiselle.

Eilinen viesti puhelimeen kertoi tytön kotitalon tulleen myydyksi, odotetun muuton olevan kohta edessä, ja mikäli haluaisi pereheen nähdä vielä olisi hetki aikaa ennen muuttoa. Kun sain kuulla muuttosuunnitelimista, uuden talon varausmaksusta, kutsusta tulla käymään vanhassa kodissa tein työtä käskettyä, jouduinkin herättämään seuraa päivällis- ja kahvipöytään.

Tutustuin perheen vanhempiin joskus eräässä karaokeillassa, jossa perheen äiti, noin tyttärieni ikäinen kertoi isänsä kuolemasta auto-onnettomuudessa jossa hän loukkaantui pahasti ollessaan vasta viiden vuoden ikäinen (kertoipa hän myös myöhemmin toivovansa minusta ehkä jonkinlaista isähahmoa joka häneltä tai oikeastaan heiltä molemmilta on lapsesta asti puuttunut).

Tuo kolari jossa vastaantulija ajoi heidän kaistalleen aiheutti myö sen, että tämä nyt aikuinen nainen ja kolmen lapsen äiti, ei koskaan toipunut fyysisesti tuosta kolarista.
Kuitenkin elämän ilo, ihanat kaksostytöt, pikku-mattotyttö sekä hoivaava puolisonsa,
sokerileipuri, ovat parasta mitä elämä ihmiselle kykenee parhaimmillaan tarjoamaan.

Nyt pikapuoliin koittaa jäähyväisten hetki, kun perhe muuttaa 28 pv isän kotiseudulle Vaalaan. 
Elämässä on aina hetkiä kun kiintyy ihmisiin, niin vain hetki ja elämän sykli tempaisee
irti tuosta kiintymyksestä, joskus tehden sen rajummin, joskun harvoin kuten tässä tapauksessa hellästi ja ennakoivalla ajastuksella, niin että ajatukseen ehtii sopeutua.

Nukkuja kaunein

Kotiseutu-musiikkia



Isot kaksois-siskot sekä hän, peni mattotyttö, vihreäsilmäisiä kaikki. Mattotyttö on oskarin lailla hurmaantunut lierihattuihin, joita hänellä on omavalintaisina muutamia.
Aika aikaa kutakin, uusi elämä ja uudet tuttavuudet odottavat heitä tuolla suunnalla.
Tämä paikkakunta jää heille muistoihin, ja taakse jäävät muutamat tuttavat sekä myös miehen vanhemmat, jotka aikanaan kohtelivat kaikkia lapsiaan kaltoin ja piittamatta.

Tunnen miehen isän hyvin, erään rakennusliikkeen mittatimpurina toimineen, nyt jo rullatuolissa ja elämänsä illassa olevan rotevan miehen, jonka viimeiset vuodet ovat olleet vaikeita sairauden musertaessa palapalalta tuota ennen niin mahtipontista miestä.



Elämän kulku on kummallista. Kun olemme menestyviä = lue hyvässä ja vakaassa ammatissa tai toimessa / virassa, emme juurikaan piittaa muista tapahtumista kun vain niistä, jotka suoraan ja välittömästi meitä koskevat tai meille mielihyvää tuovat.

(Omassa elämässä on ollut kummallisuutta sikäli, kun johonkin ihmiseen on kiintynyt onkin pian, aivan lapsuudesta asti, saanut huomata toisen syystä tai toisesta muuttaneen, muuttuneen tai muuten "ottaneen etäisyyttä", niin että yhteydenpito vähitellen hiipuu joko kokonaan tai on muuten jäänyt hyvin laimeaksi tai lattteaksi)

Vasta sitten kun sairaus meitä koskettaa, ehdimme kenties ajattelemaan asioita myös muidenkin, etenkin vähempiosaisten ihmisten kantilta. 

Mutta mieluimmin hyvinvointivaltion ihminen antaa roposen lippaaseen, kuin naapurin tarvitsevalle, periaatteenaan, poissa silmistä, poissa myös mielestä, eihän se kurjuus kuitenkaan meikäläistä koske, periaatteella.

Mikäli yleistilanne tästä nykyisestä suomessa hieman vielä kurjistuu, kuten tulee tapahtumaan, saa nähdä muuttuuko myös lähimmäisistämme välittäminen.

Kiitos vierailustasi.

Hyvää päivän jatkoa.

Elokuun kuutamo-ajan musiikkia...

Pidän musiikista ja koska nyt on täyden kuun aikaa ja huomenna tuon elokuun toisen täydenkuun aika ja samalla pian sen viimeisiä hetkiä, niin pidemmittä puheitta pieni musiikki-pläjäys tähän (kin) iltahetkeen, on siitä huolimatta paikallaan, tämä siitäkin huolimatta ettei täyttyvä kuu tällä hetkellä tummien pilvien takia ole näkyvissä.
        

Joku ulos mua soitti, 
joku sydämeni voitti, 
aina vain myöhemmin huomata sain
mä yhä soisin, et sinun vain oisin... 

                                     

...ja tuleepa taas kerran aika, niin juuri sellainen aika jolloin jälleen; 
on tuo kuu, ja on myös ilta...

Kiitos vierailustasi.

Hyvää illan jatkoa.

Kävin kylässä kerran

Ajassa taakse palaten muistelen joulun 2008 alle ajoittuvaa treffi tapahtumaa, joka sai alkunsa erään kierrätyskeskuksen profiilini sivujen kautta. Tuo talvi oli näin etelässä normaalia (n. 10 astetta) lämpimämpi, kuluneen kesän oltua kylmä ja sateinen.

              

Tutustuminen tapahtui aluksi hieman tunnustelevasti viestitellen, sitten hieman
nopeammin, vain muutama viestin vaihtaen, joista yhteen laitoin puhelin numeroni. 
Vastauksena sain hänen numeronsa.
Soittelin kehoituksesta, hänen rohkeamatta tehdä aloitetta, koska miehen kuului näin tehdä. Nainen kiinnostui, puhelimme muutaman pitkän puhelun parin päivän aikana.
Hän kertoi työstään, vaativasta ja raskaasta erikois-sairaanhoitajan ammatistaan jossa hän tuntui olevan kovin kysytty ja kiinni työssä, jossa ei tahdottu pärjätä ilman hänen työpanostaan. Työssä hän olisi tämän joulun ja uudenvuodenkin kaikki päivät, näitä nyt pitämäänsä kahta peräkkäistä vapaapäiväänsä lukuunottamatta.

Kertoi hän myös toiveistaan, menneistä elämässään ja kolmesta poika lapsestaan
jotka eivät enää kotona asuneet kunhan päivittäin vierailivat äidin luona, milloin lyhyen, milloin pidemmän ajan luonaan viipyen, kertoili myös kahdesta kissastaan.
Kuitenkin tuurityön, sairasloman sijaisuuksien ja päivystysvuorojen sekä tulevan joulukiireiden sekaan mahtui ensi tapaaminen joka hänen ehdotuksestaan sovittiin hänen asunnolleen pari päivää ennen jouluaattoa.
Hän olisi jouluruokia valmistamassa parhaillaan ja kattaisi tuosta runsaudesta myös minulle, vaikka en jouluksi voisikaan luokseen jäädä kaikkien lasten tullessa aattona vierailulle ja siitä eteenpäin hänen aikaansa taas vaatisi leikkaus-sali jossa hän kertomansa mukaan oli vastuullisena ja monesta vastaavana hoitajana.

Niinpä näillä ohjeistuksilla varustettuna eräänä loskaisena iltapäivänä puoli kolmen aikaan suuntasin transitin nokan kohden erästä kanta-hämeen suurehkoa kaupunkia, mielessäni mietteet lämpimistä saunanlöylyistä, selänpesijästä ja luvatusta ateriasta, herkutellen niillä mielessäni, löytäen helpohkosti perille saatujen ohjeiden mukaan.
Auto parkkiin, josta myös sain oikeaoppiset ohjeet, parkkeerata häriötä tuottamatta muille asukkaille. Niimpä räntäisen märän lumisohjon joukossa löysin sopivan paikan ja matkalaukku mukana tamustin rivitaloyhtiöiden pihojen lävitse, kohti oikeaa ovea.
Niinpä se viimein löytyikin ja ennen ovikellon kilkahdusta emännyys olikin jo ovea avaamassa toivottaen tervetulleeksi ja astumaan peremmälle huushollin eteiseen, kehoituksena muistaa jättää kengät, jotka jätin litimäristä jaloistani tuulikaappiin, kuten myös mukanani olevan saunareisua ja parin päivän oleskeluun varatun matkalaukun.

Seurasin edelläni häipyneen takamuksen suuntaan johtaavaa käytävämattoa, vieden mukanani tuoman kukkaset ja pikku tervehdyksen aikomuksenani esittäytyä hieman paremmin keittiössä häärilevälle emännyydelle.  Kävelin lähemmäs kipponsa kanssa tuhertavaa naista joka käännähti askareensa äärestä kohden meikäläistä kuivasti kiittäen, kädet jonkinlaisessa tatinassa kehoittaen laskemaan tuomiseni tiskipöydälle.
Niin tein ja enempiä ihmettelemättä istahdin keittiön pöydän ääreen yrittäen saada jonkinlaista jutuntapaista aikaiseksi mureketaikinan paistaminen ja valmistus kun tuntuivat olevan hieman kesken ja hän saisi sen tuokiossa valmiiksi, jahka malttaisin hetken ja kahviakin olisi pikapuoliin tulossa ennen varsinaista ruokailua. 

Askare valmistui, kahvi tippui ja tarjoiltiin pöytään kera juuston, paahtoleivän, levitteen. Maitoakin kahvini joukkoon jääkaapista löytyi ja lisäksi vastattuani myöntävästi kysymykseen onko mulla nälkä, sain eteeni tonnikalapurkin, purkin avaajan (ja myös haarukan) pahimpaa nälkääni murekkeiden muhiessa uunissa.
Kahvi maittoi ja kaipasin myös murua rinnan alle aamupäivän kahvihetkeni jatkoksi.
Nainen istahti hetkeksi seurakseni jonka päätyttyä hän jatkoi ruoanlaitto-askartaan, tehden pojilleen jouluksi ateriat valmiiksi, niin että nämä saisivat ne mukaansa kun pikapuoliin vielä nyt iltasella tulisivat niitä noutamaan
Aikani kuluksi, vaihdellessamme niitä näitä ympäripyöreitä kysymyksiä ja vastauksia
saamatta kunnon keskustelua aikaan, selailin pöydän lehtipinkasta valikoimiani seura-
lehtiä, huomaten muutaman täyttämättömän ristikon joita aloin samalla täytellä.

Uunista alkoi ilmaantua kohtuullisen maukas tuoksu ja kellon lähestyessä seitsemää katselin toiveikkaana jospa se perukattila jostakin alkas ilmestyä liedelle siirtyen siitä murekkeen ja muun lisukkeen seurana luvattuun illallispöytään. 
Ajatukseni keskeytti kuitenkin puhelimen pirinä johon nainen vastattuaan ilmoitti nuorimman poikansa piipahtavan kohta luonaan.  
Kehoituksesta siirryin emännän kera olohuoneen puolelle sohvalle telkkarin ääreen sohvalle rinnakkain istumaan.
Hetkisen kuluttua ilmaantuikin reippaanoloinen, rento ujostelematon ja välitön kaveri muina miehina meidän seuraamme kumitossut jalassaan perille asti saapastellen, nojatuoliin rojahtaen.  Kahdenkeskisen juttelutuokion päätettyään talonväki siirtyi keittiön hellan ja tiskipöydän viereen, niille nostettujen murekkeiden seuraksi.
Kuuntelin juttelua äidin joulunvalmistelusta lapsilleen, aatoillan viettämistä suunnitellen  viettäisivät.  

Silmäilin sohvalta äkkiseltään siistiä huushollia, silitellen jalkojani kiehnännytta ja siitä syliini tupsahtanutta harmaata kollikissaa, seuraten ulko-ovelle johtavaa mattoa.  Ihmettelin mielessäni kuinka en ollut kiinnittänyt tullessani huomiota asunnon lattian likaisuuteen, joka sai selityksen valaistuksen syttymisen johdosta. Sama musta rantu tuntui jatkuvan avaran avokeittiön ja olotilan yhtymäkohtaan, keittiöpöydän päätyyn.
Nuorukainen oli saanut  yhden valmistuneista murekkeista pakattuna kainaloonsa ja poistui pikapuoliin tulevan joulun toivotuksin, vielä hetken kanssani juteltuaan.
Pojan lähdettyä puhelin soi johon nainen vastasi ja keskustelusta ymmärsin että pian saattaisi tulla toinen poika äidin kokkauksia katsomaan, kuten tulikin poistuen hänkin nyyti kainalossa, muutaman sanan hänkin kanssani vaihdettuaan.
Vielä ennen kymppiuutisia ilmaantui tuo aikasempi nuorin lapsukainen pikavisiitille omilla avaimillaan. Saunan lämmitys ja ilta-ateria aikomukset tuntuivat jääneen takaa-alalle joten tiedustelin wc:n, suihkun ja vielä parin kahvikupposen mahdollisuutta.
Nämä löytyivät ja kahviakin luvattiin valmiina heti suihkusta tullessani.

Vessan oven avattuani, näin edessäni pitkän suorakaiteen jonka takaseinällä häämötti pömpeli johon suurat helpotusta tuntien istahdin. Katselin kummastellen ympärilleni
veskissä jossa meikäläistä odotti yllätys ympärilleni silmäillessäni.
Se oli ankea ja harmaa, keltaiseksi maalattujen seinien väri oli jotenkin nuhjaantunut ja harmaa, aivan kuin jostakin kuusikymmentäluvun baarin tai tanssipaikan vessasta.
Heti oven sisäpuolella vastaan tuli likapyykillä lastattu saunan pesutilan penkki, samoin täytenä tursuava autoremonteista kielivä täyteenlastattu pyykkikori ja hieman jokasuuntaan repsottava sottainen mutta ilmeisesti toimiva rumpupesukone.
Tuoksut jotka lemahti nenääni olivat kuitenkin tutumpia.  
Koko huone oli täynnä tupakan tympeätä lemua, jota ei ollut varmaan vuosikausiin yrittty edes tuulettaa millään lailla, yleisolemuksen ollessa hieman utuisen harmaan.
Istuimen vieressä oli lasipurkki josta osa lemua oli lähtöisin, pesualtaan alla toinen, katossa oleva ilmastointiputken räppänä killui sulkunarunsa varassa. Lattia vaikutti niin mustalta ja kuraiselta ettei sitä oltu pesty hetkeen, sen paremmin kuin seiniäkään.

Löyhkään alkoi jo hieman tottua ja aikomuksena päästä täältä pois mahdollisimman nopeasti alkoi kiehtoa mieltäni istuimelta noustessani, siirtyessäni suihkun alle hanat avaten, annoin kuuman veden virrata ja virkistää hetken, jonka jälkeen pesin kuivasin itseni poistuen raikkaampaan huoneiston ilmaan, jossa olohuoneen kettiön avoimet ikkunat päästivät raikasta ulkoilmaa sisään.
Kahvia oli valmiina parin kupillisen verran ja myöntävästi vastattuani sain sen jälkeen
siiderin käteeni telkkarin eteen pöydänvierestä siirryttyäni, naisen poistuttua vuorostaan pesulle.
Ilta oli jo pitkällä ja ulkona alkoi olla pakkasta jo reippaanlaisesti, joten suljin ikkunat ajetellen tulevaa yhteistä yötä leveässä sängyssä, jonka viereen olin aiemmin jättänyt  matkalaukkuni pesuvälineitä ja puhtaita alusvaatteita hakiessani.

Nainen ilmaantui suihkusta ja niimpä tuo kauan kaipaamani hetki koitti siirtyessäni kutsusta naisen perässä makuuhuoneeseen. Huone oli viileä, hyvin tuuletettu, ikkuna raollaan. Nainen riisui yöpaitansa ja ilkialastomana siirtäessään peitteen sivuun kehoitti tulemaan sänkyyn.
Ahaa, minkähän laista se olisi tämän kanssa; ajatus ehti tuskin pipahtaa mielessäni kun kuulin naisen sanovan, me vaan sitten nukutaan. Katsahdin peiton alle kärpän lailla luikahtanutta pienikokoista lähes kuivankälpäkkää 51 vuotiasta naista, jääden hetkeksi hämmennyksen valtaan, ajatellen mielessäni parempi näin, molempien osalta, siirtyen kuitenkin pian seuraksi sängylle. Siirryin minuun selin olevan naisen taakse koittaen sijoittaa kättäni toisen käden yli jotain hamuillaksen, mutta tämä aiheutti vain peitteen kietoutumisen entistä tiukempaan naisen ympärille.

             

Niinpä käänsin kylkeä, ajatellen kuluuhan se yksi yö näinkin pakoituskin alkaisi pian helpottaamaan, onhan niitä kylmiä öitä jo monta kulunut yksin ollessani. 
Pian alkoi kuulua kuorsausta ja kohta tunsin jonkun kiskaisevan peiton itselleen, siihen kietoutuen. Suljin ikkunan, laitoin pitkät kalsarit, kaivoin villasukat laukustani
ja paksun villapaitani, vetäen vielä avoimen talvitakkini peitteeksi ylleni.
Sänky tuntui hemmetin jäykältä ja kylmältä, tyyny epämukavan kovalta, vitutti, paleli, harmitti, hymyilytti, kaikkia näitä lähes yhtäaikaa. Mietin, olinko ehkä saanut pakit.
Näin tuo yhteinen yö kului onnekkaasti alastoman naisen vieressä aamuun saakka. 

Aikainen herätys joihin olen tottunut sai hieman ärhäkkään tuntuista ilmapiiriä aikaan, tämä siitä huolimatta että kolmas poika oli hetia aamu kahdeksan aikana tulossa piipahtamaan. Niin sain jälleen, nyt omasta aloitteesta heti pukeuduttuani aamukahvia, yhä samaa paahtamatonta paahtoleipää, levitettä, juustoa sekä maitoa kahviini.
Emäntäkin ilmaantui puoliksi heränneenä aamutakissaan kahviseurakseni.
Hiljaista hyvin vaitonaista oli aamutuokio. Saatuani pari mukillista ja pari leivänpalan sisälleni, sekä kengät jalkaani kiitin häntä osoittamastaan vieraanvaraisuudesta. Toivottelin hyvät joulut ilman kättelyä tai ilman suuria tunteita poistuin raikkaaseen ulkoilmaan, suunnaten pakkasessa rouskuvat askeleeni vielä kosteissa kengissäni
läpi rivitaloalueen pihojen matkalaukkua kantaen kohden kauempana siintävää, niin uskollista kirkkaanpunaista pelastusta, transitia.

Hetken ja ovi avautui, laukku apumiehen penkille, startti, käy, vebasto kohisemaan, siirtyessäni raaputtamaan ikkunoita puhtaaksi niihin tarttuneesta tiukasta kirkkasta paksusta jäästä.
Kylmä, jalkoja paleli nyt jo märissä jaloissani joten liikkeelle ja puhallukset ikkunaan
sain auton ympäri vebaston alkaessa hiljalleen laajentaa näkyvyyttä, joten suuntasin transitin keulan kohden kolmostietä pyöritellen tapahtumia mielessäni. 
Kolme nautinnollista rauhallista varttia, joiden kuluttua olin jälleen kotipihassa.

Sellainen oli reissu tällä kerralla, eikä aihepiiriin ole palattu kummankaan toimesta.

Sen pituinen se.

Kiitos vierailustasi.

Hyvää päivän jatkoa.

Laskelma, yhtälö vai kohtalo...

Elämän kummallisuuksiin kuulu se, etten omaa enkä edes osaa oikein minkäänlaista kunnollista laskentataitoa.

Laskutehtävien ratkaiseminen muodostui jo kansakoulussa erittäin vaikeaksi etenkin senjälkeen, kun murtolukuja sisältävät tehtävät tulivat koulun kotitehtäviksi.

Nyt jälleen on se vaihe että elämä tuottanut eteeni lähes ylipääsemättömän vaikean yhtälön. Järkeni ei riitä tämän sattuman salliman yhtälöryppään käsittämiseksi tai pystyäkseni sen kunniallisesti edes jollakin tavalla ratkaisemaan.

                 

Ensimmäinen yhteenlaskutehtävän ollessa vielä hieman keskeneräinen, tuli uutena yllätyksenä toinen, ratkaistavakseni putkahtanut hyvin samankaltainen kotitehtävä.
Mikäli tilanne näin jatkuu saatta tulla  Matti kukkaroihin tai ehkä Käydä näin

Tehtävä 1 tiedot: 

 koko 156 cm, vaalea, kenkä 38, käsine 7, korko 7, auto punainen, koira valkea. 

Tehtävä 2 tiedot: 
 koko 157 cm, tumma, kenkä 36, käsine 6, korko 7, auto punainen, koira musta.

Juuri kun ensimmäisen laskutehtävän sain itselleni edes jotenkin selvyytettyä  suoraan nenäni eteen tupsahti toinen samantapainen, hetken askarrusta ja pätkän virtuaalimustetta blancolle jo vaatinut kotitehtävä.

Mitenkä selviän näistä yhtälöistä. Ellen onnistu muutan vaikkapa  Mexicoon
Toisaalta, onhan ;) kokonaisluku ( # ) sentään parillinen, jaollinen. 

Kiitos uskollisille vierailijoille.

Hyvää illan jatkoa.

Tapaamisia..

Kun tapasimme, tapahtuiko se todella aivan oikeasti.
Onko tämä kaikki vain pitkän yksinolon ja yksinäisten päiväunien luomaa harhaa.
Luulottelenko (jälleen) itselleni löytäneeni elämääni siitä kauan puuttuneen palasen.

Tuntuu hieman liian hyvältä ollakseen totta.
             

                                            Mieli ei malta. On lähes pakko soittaa.
                                            Kysymys. Saanko sinut lähelleni.
                                            Vastaus on lyhyt.  Saat.
                                            Hiljaisuus. Muutama sana.
                                            Puhelu päättyy...


Suomen kesä on lyhyt. Valon kesto alkaa pian lyhetä. Nautitaan siis kesästä. Elämästä. Sen suomista sykleistä.

                                                
                                                        Hyvää päivän jatkoa.
                                                          Kiitos vierailustasi.

Nuoruuden & rakkauden elkeitä..

Kesä kauneimmillaan, tyttö kukkeimmillaan. 
Tuo nuoruuden ajatus piipahti taas mieleeni istuessani eräänä iltana yksin kotosalla.
Vastaan soittoon, kuten kysymykseen oletko valmiina. Tulen sopivasti ulos, näen eteeni kaartavan pienen auton, jonka hymyilevä kuljettaja nousee vastaaottamaan.
Tervetulohalauksen jälkeen istahdan sisään, auton lähtiessä liikkeelle.

                  

Myöhemmin palattua istumme autossa hetken keskustellen.  Ilta on lämmin kaunis, tuokion alkaessa venyä. Käsi eksyy toiselta kädeltä niskalle kuin itsestään, sormenpäiden herkkä painalluskosketus saa pään nojautumaan olkaan,  leukaan. 
Avoimesta ikkunasta kuluu lähistöltä metsäkyyhkysen kukerrus, addiction tuoksun huumatessa aistini. On hiljaista, radion soittaessa somerjokea ja herkempää frederikiä.
Huulet raottuvat, lähestyvät, aistin lämmön, muuta, tunnelma on tiivis, käsin kosketeltava.  





Oo la laa
Talon ovesta ilmaantuu ulos roskapussin tyhjentäjä, kuljettajan havahtuessa äkisti.
Ei hemmetti. Mehän ollaan kuin kaksi teini-ikäistä, jota seuraa molempien naurahdus.
Hetken lumous on särkynyt, kadonnut ikuisuuteen koskaan palaamatta, ei kuitenkaan uudelleen saavuttamatta.

Keskustelu alkaa, venyen vajaaksi kahdeksi tunniksi, jonka jälkeen on aika nousta pois. Ilta on edennyt jo pitkälle. Autossa mukana oleva suloinen koira on katsoo jälkeeni, minä kirkkanpunaista autoa kääntävää plondia kuljettajaa, jonka puna-valkosävyisten värien vaikutusta jään kaipaamaan, aina seuraavaan kertaan asti.
 Vie minut aamuun...


                                                   Kiitos vierailustasi
                                                   Hyvää illan jatkoa.

Eihän sitä koskaan tiedä...

                                  

Ennen kuin etenet pidemmälle, pyydän huomioimaan huomio hakuisuuteni, kuten myös tämän seikan, että tarina saattaa ehkä olla hieman "maximoitu",  mutta myös yhtä hyvin täyttä totta.

Totta on kuitenkin se seikka, että myös paluu kuljetus järjestyi lopulta helposti.

Eilen, sattumalta erääseen tuoksuttomaan, ex puunjalostusteollisuuden malli-kaupunkiin eksyneenä, sen keskuparkkiin rantautuneena, mielessä porukan kesken erilaisista ilta-kultturellisista tapahtumista ja tarjoiluista nauttiminen, suuntasimme tutustumaan erään paikallisen ravitsemusliikkeen tarjoiluihin.

Kyllästyin porukan kinasteluun lähtien omille teilleni, harmitellen ryhmään suostumistani.
Mielessä millä paluumatkalle, taxilla, vai onko tarjolla jokin muu, edullisempi vaihtoehto.

Hetki harmittelua, ja istumaan erääseen kuppilaan, kokis janoon, lasi vettä seuraksi.
Istuin selin, joten kääntyilin, katselin ja näin erään puolitutun kaverin istuvan yksinään.

Keskityin juomiini, kunnes kuulin äänen sanovan. Kuuntelehan Maxi tämän laulun sanat ne on tarkoitettu ja sopivat just sinulle.
Katsoin kasvoihin 50+ ikäistä, hoikkaa ja siroa vaaleaa naista,  joka nuo sanat oli sanonut.

Kyseinen laulu hieman alempana, oheisena videona, myös sanoitus.

Perskeles ;) sentään!   http://youtu.be/tn3YAWTOit4  +  http://youtu.be/L7FTd70SDsI

Kyllä muutamat naiset on joskus tosi kummallisia. 
Yhden seikan suostun kuitenkin aina myöntämään.
Eräillä heistä on todella hienostunut ja tyylikäs maku meidän miesten suhteen,
vai kuinka.

                  
                                                  

                                             
                                              Onko toista noin huoletonta,                                     

                                               jolle leikkiä kaikki on.

                                              Jälkees jättänyt oot sä monta,

                                               joiden yö on nyt rauhaton.

                                               Mikä sussa on saisko tietää,

                                               se on kai jotain magiaa.

                                              Temput jokainen niksi sietää,
                                               kyyneleitä kun vain saa
                                                                                                                                                                                                                      
                                              Nuo kauniit  valheet

                                              - taas niitä kuulin.

                                              Nuo kauniit valheet

                                             - silti vain kävi näin,

                                              niiden seittiin mä jäin.

                                              Vaikka päätin jo sen,

                                              oot sä entinen.                                                               

                                              Sinä muistutat tuulispäätä,                                                 

                                               heti saat kaiken sekaisin.

                                              Joskus katsees on niinkuin jäätä,                                     

                                              silloin jäädyn mä itsekin.

                                              Minä tiedän sun oudot retket,                                             

                                              niistä liikaakin kerrotaan.

                                              Mutta, ne onnen hetket,

                                             - niitä milloin mä sulta saan...

                                              Nuo kauniit valheet,

                                              - taas niitä kuulin.

                                              Nuo kauniit valheet

                                             - silti vain kävi näin,

                                              niiden seittiin mä jäin.

                                              Vaikka päätin jo sen,

                                              oot sä entinen.

                                               + Ref x 2 ....

Joku saattaa ihmetellä samaa videona ja sanoitusta textinä. Syy, jonka ennekin olen ilmoittanut. Ulkomaisten vierailujen takia.   Kiitos vierailustasi. Hyvää illanjatkoa.

Löydöksiä...

Keskustelupalstalta silmiin sattunutta.

Tämän lisäksi muuta silmiin sattunutta keskustelua on ollut ulkonäön merkityksestä suhteiden syntymisessä, tai niiden epäonnistumisessa.

Mutta. Mielenkiintoinen aihe jokatapauksessa.
Erillisenä, omana valio-malliyksilönä palaan tuohon aiheeseen myöhemmin.
          

Yleensä naista ajatellaan sellaisena olentona, joka määrittelee miesihanteensa välillä liiankin tarkasti. Ja niin se yleensä onkin, mutta se ei tarkoita, että miehen pitäisi ottaa kuka vain.
Miehen kannattaa tutustua naiseen siinä määrin, että huomaa tämän todellisen luonteen. Ja sitten voi, luonteesta riippuen, joko lähteä tai jäädä. Tässä olisi muutamia sellaisia esimerkkejä, joiden kohdalla kannattaa harkita tarkkaan.

1. Viisastelija / lyttääjä

Toisaalta on mahtavaa, jos nainen osaa ilmaista itseään ja omaa älykkyyttään artikulointinsa avulla.

Fiksun ja egoistin ero on kuitenkin häilyvä. Viisastelijalla on koko ajan parempi mielipide, ja hän perustelee sen mahdollisimman vaikeasti abstrakteihin kiinnekohtiin vedoten.

Et tiedä, keksiikö hän kaiken lennosta vai onko hän oikeasti noin älykäs.

Hän on kuin eräänlainen eräänlainen sotarumpu, joka julistaa omia näkemyksiään ja jonka äänenvoimakkuus vaimentaa muut.

Viisastelija paljastaa älykkyydelliset heikkouksesi ja nauraa niille.

Vältä tällaista naista kaikin keinoin, sillä muuten jäät järkyttävän ison egotossun alle.

2. Kullankaivaja

Kenellekään ei liene yllätys, että naisen kanssa eläminen vaatii kehon voimaa, pinnan voimaa ja lompakon voimaa. Totta kai on mukavaa viedä nainen syömään, ostaa hänelle kukkia ja ottaa hänet mukaan veneretkelle tai mökille, mutta varoituksen sana. Jos olet hyvin toimeentuleva mies, varmista, että nainen nauttii lahjojen lisäksi myös sinun seurastasi. Jos baarissa nainen lyöttäytyy seuraasi tiskillä ja flirttailee, sinä todennäköisesti (sinkkumies jos olet) tarjoat hänelle jotain. Vielä todennäköisempää on, että näet tarjoamasi shotin kumoutuvan ja sen jälkeen nainen on kadonnut. Vältä!

 3. Neiti Olen Oikeassa

Tällainen neiti omaa paljon samankaltaisuuksia ensimmäiseksi mainitun viisastelijan kanssa.
Neiti Olen Oikeassa ei kuitenkaan edes perustele mielipiteitään, vaan jääräpäisesti pitää kiinni omasta kannastaan eikä suostu myöntämään olevansa väärässä. Hänen ylpeytensä on niin pahasti kiinni hänen luonteessaan, joten jääräpäisyys ei lähde edes ajan myötä. Hän on todennäköisesti ainoa lapsi tai ainakin hemmoteltu isin oma tyttö, joka mieluummin tappelee kuin nöyrtyy myöntämään virheensä.

4. Psyko

Psyko edustaa sellaista luonnetta, jonka ominaisuudet kuullessaan haluaa jo juosta karkuun. Psyko ei pysty olemaan ilman kontaktia sinuun.

Saat 5-10 tekstiviestiä tai puhelua työpäivän aikana.

Voit myös sanoa hyvästi kavereille ja harrastuksillesi, sillä psykolle läsnäolosi on elinehto. Jos mainitset hänelle hänen pakkomielteestään, hän kiistää kaiken ja näkee keskustelun merkkinä siitä, että haluat karkuun.

Se taas vain lisää vettä myllyyn ja hän alkaa seurata jokaista liikettäsi.

Psyko hukuttaaa sinut omiin epävarmuuksiinsa, eikä luovuta ennen kuin olet kaukana poissa. Jos joskus löydät itsesi tästä tilanteesta, valitse Matrixia mukaillen sininen pilleri ja herää painajaisesta.

5. Olet liian aikaisessa -tapaus

Treffit olivat seitsemältä, mutta ilmaannuit jo kuudelta. Liian aikaisin. Hän ei ole vielä valmis parisuhteeseen. Tällainen nainen on ehkä listan pahimmanlaatuinen tapaus, sillä hänessä ei ole mitään vikaa: hän on kaunis, älykäs ja hauska. Mutta jätät huomiotta hänen lähihistoriansa. Yhtäkkiä hän sanoo, ettei ole sittenkään valmis parisuhteeseen, koska edellisen surutyö on kesken. Toisin sanoen olet ollut hänelle olkapää ja turva pahassa paikassa, ja kun suru loppuu, sinuakaan ei tarvita.

Laulun sanoin.
Oo mikä nainen, hän on satumainen, ja niin erilainen. 
Ei mies voi löytää koskaan hänen vertaistaan...  

http://youtu.be/wy9jqwvp4QU
http://youtu.be/7nEOitthlQU

Vai voiko sittenkin.

Onko olemassa erilaisia, toisenlaisia ;) naisia, kuin nämä edelläkuvatut.

                          Hyvää täyden kuun odotusta.

                          Kiitos vierailustasi.

Silmiin :) sattunutta...

                 

Oheinen video olis sopinut ehkä paremmin tuohon Finnairin juttuun kuin tähän, kun sitä on jälleen jauhettu eri tiedoitusvälineissä sekä muissa keskusteluissa varmaan pian saman verran mitä sen aiheuttamat palkkiot johtoryhmälle taitavat olla. 
Uutis-sivuja käännellessä sattui silmiin tälläinen mielipiteiden vaihto eräältä toiselta
sivustolta parin päivän takaa, yhdestä jos toisesta asiasta, seuraavassa eräs niistä.

                            
Mies kirjoitti näin:
Ihanne naiseni olisi empaattinen ja keskustelukykyinen nainen. Useimmiten naisten maailmankuva on enemmän tai vähemmän minäkeskeinen ja puhetta he eivät tunnu ymmärtävän.
Eivät ainakaan jos mies puhuu tunteista tai ainakin miehen puhetta ei enää seuraavana päivänä muisteta.
Romanttisuus olisi myös hienoa, että nainen ihan itse tekisi suhteen eteen jotain. Aloitteellisuuden kanssa sama homma.

Kysymys Miehelle:
Miksi te kaikki miehet olette nykyään noin tunteellisia? Missä ovat ne vanhan ajan miehet jotka vielä ajattelivat putkiaivoilla? 
Nykyisin olette vain mustasukkaisia, naputtavia ja vaikeita ämmiä.

1.) Kommentti.
Feminismi ja 1970-luvulta alkanut kasvatusmetodien muutos tuottaa tulosta...

2.) Kommentti.
Voi elämä. Ei se tarkota nössöä miestä vaan älykästä miestä. Putkiaivoilla toimiva on kuin paviaani isolla libidolla. Tunteellinen ja älykäs mies, jossa on samassa miehekäs olemus, on kultakimpale keskellä saastuneita sorapaloja. Ottaisin sinut aloittaja heti ja olisin sulle täynnä lovee, jos tähdet soisivat B-)

3.) Kommentti.
Ihannemieheni olisi juuri tällainen kuin kuvailet ihanne naisesi olevan.
Minä puolestani olen tavannut vain itsekeskeisiä miehiä, valitettavaa mutta TOTTA.

Vastauksena kakkos kommettiin älykkyydestä,  ja sen johdosta tämä seuraava teksti.
Mitä on älykkyys.

Älykkyys on kyky ratkaista ongelmia ja selviytyä arjesta.
Älykkyys koostuu matemaattis-loogisesta päättelystä, havaitsemisesta, tarkkaavuudesta, kielellisyydestä, musikaalisuudesta ja muistista.
Jokaisen ihmisen älykkyys on yksilöllisesti rajallista.

                                                     
                                                    Kiitos vierailustasi.