Kevään kaikuja (vanha luonnos)

Tänään on keväisen kaunista, kuten tähän aikaan yleensä.

On valon aika, ja ilma tuulinen, puolipilvinen + 6 celsiusta. Lakaisukoneet pian työssä, jalkakäytävät ja pyörätiet puhtaat ja siistit, joten odotan päästä pyörän selkään.

     

Pohjoisen päivä on pitkä ja valoisa, jonka pian valloittaa ilmiö, Midnight Sun
Vielä hetkisen vielä tummat yön hetket, kunnes toukokuun 17 päivän jälkeen aurinko kohoaa horisontin yläpuolelle ja laskeutuu sieltä alas vasta 29.7. 2014.

Nuorgam: 
Auringon nousu 6:08. Auringon lasku 20:19.   Päivän pituus 14h:11 min.

Tampere: 
Auringon nousu 6:46.  Auringon lasku 20:13.   Päivän pituus 13h:27 min. 
          
Tilanne 17.1. 2014 /  Nuorgam, kaamos aika päättyi.
Up north 17.1.2014. / Nuorgam, the polar night ended.
Nuorgam: Sunrise 00:04, Sunset 00:34  /  Length of day 0h: 30 min.
Utsjoki: Sunrise 00:47, Sunset 01:57  /  Length of day 1h: 10 min.

Hyviä ihmisiä on vähän, pahoja ihmisiä vielä vähemmän, mutta meitä siunatusti hulluja tyyppejä on laskematon määrä - Aapeli -
(+lisäksi muutama jotka pitävät rautalanka musiikista).

Is a few good, evil less, but we, blessedly crazy calculates we are incredible rate.
+ In addition to a few that will keep wireframe music.

Usvaan kadonnut... (tanssi maxi)

Laitan pienen riimityksen, koska tuo kadonnut plogi tuottaa pientä harmia.

            

Laitoin tunnisteita muutamiin plokeihin, alkaen tuolta vanhimmasta päästä, jossakin vaiheessa esille lipsahti vanha konsepti joka oli tarkoitus poistaa pysyvästi.

                                                             Finnish version Nyt se on ollut virtuaaliseen usvaan kadonneena hetken aikaa, joten on parempi kun jokin muu teksti tulee sen tilalle.

Laulun sanoin: 
On jossain suo takana metsien, jost nousee usva ikuinen.
Näin kerrotaan oli kerran ritari, matkalla neitoa noutamaan.
Kävi halki metsäin hän ratsullaan, tuon armaan neidon sieltä omaksi hakemaan.
Niin ratsun vei hän ohi vaarojen ja löysi suon tuon usvaisen.

Hän raudikon nyt ohjas polulle, ja sumuun häipyi ritari.
Ei askel hevosen osunut kohdalle, vaan suohon vaipui hitaasti.
Nyt kyllä usvaan käy ratsullaan, vain haavekuva nuoren uljaan kosijan.
Hän ratsun vie nyt ylös kuutamoon kunnes se häipyy usvaan suon

.  

Kuka sen tietänee!
Ehkäpä usvasta kuitenkin ilmestyy joku, kenties juuri hän, jota olet kaivannut.

Kiitos sivustojani seuraaville.
Hyvää illan jatkoa. 

Hyvää pääsiäistä 2013.

...parempi myöhään... sanotaan..

Pääsiäisen lisäksi on kesäaika ja Valonpisaroita mahtuu maailmaan paljon.
Auringon nousu 6:51. Auringon lasku 20:08. Päivän pituus 13 h 17 minuuttia.




Kun tulee pääsiäinen, 
silloin alkaa kevät, 
pienet kissat keltaisena 
pajuun kiipeilevät.
Muutakin on kummaa, 
kukko helttapäinen 
munii munat koreat, 
kun tulee pääsiäinen.
- Aale Tynni -

Oi kuulautta näiden kevätöiden, 

kun kaikki taivaan valo ikävöiden

maan päällä viipyy, hennomatta pois.

Kun heleimmillään hymy kevät multa

ja puistot hohtavat,

arkaa tulta säteilee ikkunat,kuin lumotut ne ois.

Uivat punertuen pilvet meren yli,

se syvään hengittää, niin kuultavana syli,

se kirkas, taivaan armautta juo.

Hymyssä aarteen en nähdä saata,

mikä vettä, valoa, mikä taivasta tai maata.

- Saima Harmaja -

 

       

Kesä tulee loikkimalla.

Hyvää pääsiäistä ja alkanutta kesäaikaa kaikille vierailijoilleni.

   

Kun tuomi kukkii.. ..mä metsän polkua kuljen..

Auringonnousu 4:15. Auringonlasku 22:30. Päivän pituus 18 h 15 min  + 18°  Aurinkoista.
Ilma kosteus 61 %  Kastepiste 4,9 °C, Pohjoistuulta 4 m/s Paine 1030,3 hPa,
Tuuli: puuska 5 m/s

Meillä suomessa ei kasva akaasioita, eikä meillä valitettavasti ole myös noita monia, niin
näyttäviä havupuita, erilaisissa hopeanharmaissa, punaisissa, ruskeissa, tai keltaisen värisävyinä kasvavia,  joita niin monessa,  neljän vuodeajan maassa, voidaan nähdä tai ihailla.

Vaikka päävärejämme ovat etenkin näin kesällä, sininen ja valkoinen, muitakin on.
Tässä kuitenkin muutama, vain kesä suomessa kukkiva, meillä laajasti levinnyt laji: 
http://youtu.be/Cg5pfRW3EMw
http://youtu.be/4M9d3k7Vc7A
http://youtu.be/mSHBALBK1j4
http://youtu.be/J_83_zNR8vc

Sama on myös monien pensaiden ja monien muiden kasvien kanssa, ainakin toistaiseksi. 
mutta ehkäpä jos ilmasto muuttuu tuokin ihme suomessa voidan nähdä.

Onneksi meillä on kuitenkin muutama, joiden kukkaloistosta saamme iloita, tai ilahtua.

Aikaisin keväällä sinivuokkoja  ja valkovuokkoja lukuunottamatta, täällä ei monikaan kasvi
tule kukkaan.
Tuomipuu, ja norjan angervo ovat ensimmäisiä, valkoisina kukkaloistoina.
Kun runsas ja näyttävä kukinta on ohitse, molemmat näistä alkavat muistuttavat vanhaa kulunutta luutaa, (harja) joka on parhaat työpäivänsä nähnyt.


                 

Tuoksuvat tuomien, valkoiset kukkaset

terttuinsa peitos on puu.

Lehdossa llaulanta

soi satakielien.

Hiljaiseen yöhön

luo loisteensa kuu.

Muistatko kesän kun, tuoksuissa tuomien.

haaveillen istuimme ain.

Kuiskaili silloin tuo,

helkyntä hempeä.

Armaani aina,

sun ain oon mä vain...

                                                    Tuomipuu kukkii...  (Prunus Padus)

                                      Norjanangervo (Spiraea Grefsheim) (hypridi)

                                                       Mä metsän polkua kuljen
                                                       kesä-illalla aatteissain
                                                       ja riemusta rintani paisuu
                                                       ja ma laulelen, laulelen vain.

                                                      Tuolla lehdossa vaaran alla
                                                      oli kummia äskettäin,
                                                      niin vienoa, ihmeellistä
                                                      alla lehvien vehreäin.

                                                      Mä miekkonen vain sen tiedän,
                                                      minä vain sekä muuan muu
                                                      ja lehdon lempivä kerttu
                                                      ja tuoksuva tuomipuu.
                                                                      Runo: Eino Leino, Laulun lahja.

                                                (Runo on alun perin kokoelmasta ”Maaliskuun lauluja” vuodelta 1896.)

                                                                Tuomi

                                                                       Tuomi

                                                                                         Angervo

                                                       Kiitos vierailustasi.
                                                       Hyvää päivänjatkoa.

Sateisen perjantaipäivän mietteitä.

Auringonnousu 4:27. Auringonlasku 22:17. Päivän pituus on 17 h 50 min.  + 11°

Kohtuullisen lämmintä, hieman tuulista mutta hieman sopivan raikkastavia sadekuuroja.
Tälläinen päivä Tampereen seudulla. 
Hyvät olosuhteet vaikkapa moottoripyöräilystä pitävälle, tai sitä harrastavalle. Ei liian kuumaa, tai kylmä.




Kesä tulee, mieli palaa ajassa taaksepäin aina siihen aikaan kun nuorempana minulla vielä
oli moottoripyörä. Ensimmäiseni,  jonka johdosta tuli myös koettua eräs kauan kestävä, ehkä vakavin yhteentörmäyksistäni.  http://youtu.be/YoCg4Y71KRQ
Kaikkea se sateinen pyöräilykeli saattaa ihmiselle aiheuttaa, siltä suojaan hakeutuessaan.
Jälkeenpäin tosin pääsi hieman harmittamaan kunnollisen suojavarustuksen puutuminen.

                  

Tässä Kikan harvinainen versio Mika Sundkvistin hitistä ( http://youtu.be/eTkqTlCwAgY )
"Moottoripyörä on moottoripyörä."  

Jälleen tekee mieli pyörää, tietäisi vain minkälaisen ostaisi. Olisiko jokakeliin ja maastoon sopivin hankinta, vai minkä osaisi valita noista kaksi-pyöräisistä, huomioiden suomen kaikki neljä vuodenaikaa, niiden vaihteluineen.

Mutta valinnat on vaikeita, kuten oheisesta saattaa huomata.

Tässä eräs kaksipyöräinen vaihoehto, tosin joukossa on toki myös oikeita moottoripyöriä.

1.)  http://youtu.be/WpUcRYq73YY

2.) http://youtu.be/w9AOhPgCNJs

3.) http://youtu.be/8rVd1clYCi4

4.) http://youtu.be/n2Ys4nhqDzo

5.) http://youtu.be/sUXDjg6_bhM

                     

                                                  Kiitos vierailustasi.
                                                  Hyvää 2-pyörä keliä kaikille. 
                                                  (Miksipä ei, myös neljälle pyörälle)

Sunnuntai aamu ja mietteet..

Aamuinen ajatus vie aikaan kaukaiseen, mummoon, vaariin, ikkunan belargoniaan...
Voisikohan tätä jollakin tapaa soveltaa nykyajassa elävään ja laulavaan :) isoisään.

                     


Leuto hyvin hento hiljainen, aamuinen kevätuulen vire, jonka tunnen liikkuvan kasvoillani, kantauttaa kuultavaksi jostakin lähimetsän puista kantautuvaksi palokärjen aikaan saaman rytmikkään nopean pärähdyksen, sitten toisen, kolmannen..

Hiljaista. Muita luonnon ääniä ei ole kuultavissa, sensijaan lähistöltä kuuluvat aamujunan äänet kantautuvat korviini sitäkin selvemmin liki tyvenessä kevät-ilmassa.

Hiljainen, kuin hankikannon kulkemisen aiheuttama kirskunta alkaa kuulua selkäni takaa lähestyvänä.
Ensimmäinen, aamulenkiltään palaava vanhempi mieshenkilö ilmaantuu
kohta näköpiiriin.
Pysähtyen hetkeksi kanssani juttelemaan, ensin häntä tervehdittyäni.


Raaputan kävelijän lähdettyä, auton ikkunoita puhtaaksi niihin yön aikana kertyneestä vahvasta huurteesta, jatkaessani näin lähes joka aamuista puuhasteluani, samalla myös uusio-opeteltua tapaani, vanillasikaria, sen polttelemisesta nauttien.

Aamuinen kaurapuuroni, muna-pekonit, sekä niiden lisukkeena olevat muut hotellien aamiaisen tapaiset aamupalat on nautittu kahvin kera jo appoaikaisin, heti herättyäni.

Päivä ja sen tekemiset odottaa. Tietäis vaan mitä tekis. Ihan vielä ei siitä oo tietoo...

Tarjouskahvia ja maitoa sen lisukkeeks on kuiteskin käytävä ostamassa.

Sitten, vois kokeilla vaikkapa rautalangalla,  oiskohan :) sitä virtaa vielä jäljellä.

http://youtu.be/2p5KKcyOQpE

                                                                 Hyvää päivän jatkoa.
                                                                 
                                                                   Kiitos vierailustasi.

Iltamietteitä.

            

Keväinen muisto.
http://maxim-ex.blogspot.com/2011/03/jalkia-kevaisessa-lumessa.html

Yksinäisyyttä on kahta lajia: hyvää ja huonoa.
Hyvä yksinäisyys puhuu sinulle viisaita, neuvoo tien itsesi lähteelle, missä et ole yksin.
Huono yksinäisyys vie sinut kauas muista ja itsestäsi, suon silmään.
Mitä enemmän uskallat olla lähellä, päästää lähelle,
sitä enemmän saat nauttia yksinäisyydestä.

Kasvojamme me etsimme
koko elämämme,
ja kasvot etsivät meitä.
Säälikäämme niitä,
joilla on kasvojen paikalla naamiot.
He eivät etsi,
eikä heitä etsitä.

              

                                     Hyvää illanjatkoa.
                                              Kiitos vierailustasi.

Jälkiä keväisessä lumessa

                 

Hieno, raikas, kevät-talvinen aamuhetki. Tuoksuu kostealta, vaikka pakkasta on vielä tusinan asteen verran.  Laulun sanat mielessäni, yöllä palatessani, niitänäitä kelaillen
mielessäni miettiessäni raikkaan kelin, hyvän mielen aikaansaattamana.

                              
                 

Aatos vie taas aikaan, vanhaan hyvään, aikaan jota ei enää ole, eikä saattane kokea.
Keli on juuri sellainen jollaisena sen muistan muistellen monia nuoruuden aamuhetkiä.
Parasta aamu-aikaa kokea kaikki, heti hämärän väistyttyä, auringon nousua odottaen.

Kevääntulo, mäntymetsän tuoksun, alkavan pihkan, kävyt, vielä avautumattomat.
Niiden neulasten kirjoileman pinnan, oravan kalvamat käpyrangat, jäniksen papanat, metson ja teerien jätökset, pöllön oksennuspallot, muutaman vielä hangella hiljakseen liikkuvan harmahtavan höyhenen, joskus mustemman sulan lumihangen pinnalla.

Kohta ilmeistyy mäntyjen runkojen ympärille nuo "paljaat" renkaat, paljastaen rungon ympärillä olevat kanervat ja varvut joiden oksilta saattoi nähdä sieltä täältä pilkahtavan
punertavan marjan. Keväiset kluksuttavat sekä naksuttavat äänet, närhien rääkäisyt, korppien ääntely, variksen harvat raakkunat kantautuivat korviin  

Muurahaispesien tuoksu, niiden alkava, voimistuva kuhina, pesien osilta, jotka ketun tai jonkun muun jäljiltä oli kaivettu kuopalle, alkaisivat kohta kohentua melkein silmin nähden, entiseen kokoonsa, siitä aikaisempaa suuremmaksi kasvaen. 

Pinnalla, jonka hangen pinta kantoi pitkälle päivään. Kantoi, kunnes auringon lämmön vaikutus alkoi aamunkymmenen jälkeen pehmittää niin että se alkoi pettää jalan alla.
hangen rahina hiljensi metsän lintujen äänet. Seisahdus, ja ne alkoivat uudestaan. 

Joskus lauantaisin ja varsinkin sunnuntai aamupäivä hetkinä, ilmestyi usein muutama kaveri, joiden kanssa tuli kokeiltua noita metsän rajaamia pieniä peltoalueita, niiden hankien kantavuutta. Kokeilla suurempien ojien kohdalla mitä hangen alta löytyisi.

Pääasiallisin kulkuneuvo oli polkupyörä, jolla matka joutuili sukkelammin kuin jalkaisin
yrittäen pitää mielessään sen tosiseikan, ettei kannattanut viivähtää liian kauaa tuolla
reissulla, mikäli ei mielinyt kahlata takaisin napaansa myöden lumessa kahlaillen kun hangen pinta ei enää kantanut.

Siihen aikaan kun polkeminen vielä pääasiallisesti tapahtui seisonta asennossa tämä
oli yleinen harrastus, hangen pinta kun oli sileä, kevyt polkea, kenties jossakin kohden
saattaen tuottaen yllätyksen, etupyörän äkkiä humpsahtaessa hieman syvemmälle.

Kävipä niinkin ettei aina ehtinyt ajoissa, pyörän saattaessa jäädä seuraavaan aamuun, tai yöpakkasen jatkumon pelosta, suksilla ja vesikelkalla hakea pyörät pois, talviaikaan
kun pyörää ei aivan välttämätön jokapäivälle ollut.

Joistakin pilkisti jo esiin pälvipeili, vaalea, harmaan läpikuultava, joissakin, missä virta oli lumen ja sen alla olevan jään alla voimakkaampi, oli tuo pälvi hieman ruskeampi, eikä niin helpolla rikkoutuva, hauras. kuin harmaampi. 

Tämän harmaamman peilin alta, kun sen pinnan rikkoi, löytyi usein tyhjä tila, jonka alta ei kovempaa jäänpintaa löytynyt, sulaa virtaavaa vettä kylläkin, joka kohta peitteensä, lumikorpun kannen alta alkoi nostaa itseään yhä enemmän näkysälle, veden määrän lisääntyessä, lumen ja jään sen etenemistä vastustaessa, ennen kun virtaus puhkaisi selkeän kylkuväylän juoksunsa loppuun asti, sinne lampareeksi laajentuen. 

Kevät alkoi näkyä, alkaen yhäti kiihtyvämmällä vauhdilla jatkamaan etenemistään, kenenkään voimatta sitä estää. Näin sen tulo on jälleen.

Hetken se viivyttelee, odotellen kunnes yölämpötila on lämpimän puolta jatkuvammin,
kunnes auringon haihduttama, kerääntynyt kosteus alkaa valua alas, sulattaen loput
hanget olemattomiin parin lämpimän vuorokauden aikana.

Lumi on kuivaa, ilmavaa, pakkaslunta, joten sen lähdettäminen ei vienne pitkää hetkeä
tässä, ikuisesti jatkuvassa, elämän joka keväisessä kiertokulussa.

Kesän tuottamaa keväistä sadejaksoa odotellen, aamuterveisin.

  

Luonnon monimuotoisuutta. - Jäävalssi

                         

                       

Hieno talvipäivä. Kaunis aurinkoinen ja sopivan viileä.

Tänään, kuten monesti usein ennenkin, alkaen marraskuun puolivälistä, jolloin oli vielä  lumetonta aikaa, aloin aamukahvipöydässäni kiinnostumaan parista ahertajasta jotka joka aamu ilmeistyivat säännöllisesti ikkunani taakse, ensin toinen, sitten toinen, rinnakkain, meikäläistä katsomaan.

Heti aamuhämärän vielä hitaasti viivähtäessä nuo kaverukset saapuivat, saaden aamun kuluessa
muita saman henkisiä hengen heimolaisia seurakseen ja jopa asetelemaan rinnalleen.
Homma oli niin säännöllistä, niin kuin kaupungin porukka joka saapui eri osastoineen työpaikalle. 

Ensin ilmestyi toinen, uteliaana, sijoittuen ikkunastani noin parinkymmen sentin etäisyydelle, sitten toinen tupsahtaen vierelleen. Molemmat tapittivat tummilla terävillä silmillään, paikallaan
lähes liikkumatta pysyen. Kiinnostuin uteliaista vieraistani, seuraillen puuhaparin askarteluja.

Koko homma oli niin hemmettin säännöllistä, melkeimpä kellonsa olisi voinut tarkastaa tulijoista, jotka säännöllisesti saapuivat kahviseurakseni. Aivan kuin olisi jotakin tärkeämpääkin sanottavaa
heillä minulle ollut. Ellei peräti oikein vaatimusta. Kuitenkin kaikki aurinkoisia, kauniita työpäiviä.

Mitä lie oikein mielessään aikoivatkaan. Äänet kiinnittivät huomiotani ja ihmettelin tuota tarmoa joka asuntoni ikkunan pelleissäni niin kovasti tuntui heitä kiinnostavan.  Tuo asiantynkä jota heillä
tuntui olevan vaivasi mieltäni, etenkin kun tuntui sanaton vaatimus jatkuvasti vain lisääntyvneen.

Niinpä vihdoin viimein, pilkoin kauraleipäni murusiksi, avasin ikkunan, laiton murut ikkunani pellille, ja seuraksi kauranryynejä, ja leivän murut leikkuulaudalta, sulkien ikkunan.
Hitsi, mikä sirkus, sirkutus ja tilputus (tinttailu) alkoikaan ikkuna pellillä ja pihan männyn oksilla.

Seuraavina päivinä alkoi utelias ja samalla vaativa nokankoputus ikkunaruutuun, ellen muruja tai kaura ryynejä ollut muistanut valmiiksi tarjolle laittaa. Kaikki ryynimäinen tuntui kelpaavan vallan hyvin, ja ennemän näköjään kuluisi, joten ei kun kauppaan, tali palloja ostoslistallani.
Nyt olen saanut näistä veitikoista iloista seuraa, mutta ilmeisesti hieman ovat alkaneet ujostella
tai olisikohan lumen tulon jälkeen muutkin alkaneet ruokkia ja porukka on vaihtunut toisiin.

Näin voisi ajatella siitä ihmis arkuudesta, joka tällä hetkellä vierailijoiden joukossa vallitsee.
Tosin väki ja lajikkeet tuntuvat lisääntyneen aina valkopäätikkaa myöten. Näin maan jäädyttyä,
on aivan kuin rammer (routavasara) alkaisi koputuksensa, jäiseen maahan tunkeutuessaan, kun
aamu koittaa, kolina ikkunani pellissä alkaa.

Kun kello tulee kymmenen paikkeille, ilmestyy tuo järeä rikotuskone (tikka), jäätä rikkomaan. Tämän kuulee hirmu kolinasta joka työstä aiheutuu. Pienemmät seuraa sitten perässä, rusnaamaan (ammattisanastoa!  viimeistelemään mahd. putoavat irtolohkareet) loput valmiiksi.
Mielenkiintoista, vaikka ihan jokapäivä työtä ei seurattua tule. Hienoa jäsenistön yhteistyötä.