Tiistain mietteitä

              

Aito mystikko haluaa vain rakastaa muita ja antaa heidän olla vapaita.
Väärä mystikko puhuu paljon Jumalasta, vähemmän rakkaudesta, ja hyvin vähän vapaudesta.

Jos rakkaus sai aikaan joidenkin asioiden tuhoutumisen, niiden oli syytä tuhoutua.

Se mitä Jumala eniten haluaa tässä maailmassa on sydän joka avoimesti ottaa vastaan hänen lahjojaan, sillä hän antaa runsaasti siitä ilosta että näkee ihmisten tulevan iloisiksi.

Tällainen on hänen rakkautensa, ja suurimmat esteet hänen lahjojensa vastaanottamiselle ovat itseriittoisuuden ja omanarvon tunteet, ja halu itse määrätä lopputulos.

Rakkaus on tekemistä ja olemista samanaikaisesti.
Rakkaudessa kaikki kahtiajaot katoavat.

Rakkaus ilman empatiaa on hyväntekemistä, joka on yksi ylpeyden muoto.
Jos et osaa rakastaa ihmisiä, jätä heidät rauhaan!

Jos tavoittelee mitä tahansa muuta kuin rakkautta toisia kohtaan, voi lopulta puolustella mitä tahansa julmuutta toisia kohtaan käyttämällä omia periaatteitaan selityksenä.
   - Inter Net -



Kiitos vierailustasi   Hyvää illan jatkoa

Maanantain mietteitä

                          

Mitä sinun pitäisi tehdä ihmisille?
Rakastaa heitä.
Kuka tulee parhaiten toimeen ihmisten kanssa?
Rakastaja.
Mutta kysyt, "Mitä on olla rakastaja?"
Vietä elämäsi tämän kysymyksen parissa ja olet käyttänyt aikasi hyvin.

Rakkaus on halua ottaa vastaan muiden antamia lahjoja, että kokisit yhteyttä heidän kanssaan ja he saisivat kokea antamisen ilon.

Ei vastaanottajia, ei antajia.
Missä antautuminen rakkaudelle puuttuu, siellä on pelkoa, katkeruutta, syyllisyyttä, kaikenlaista tuskaa.

Missä on tuskaa, siellä on myös huoli omasta itsestä.

Missä on huoli omasta itsestä, siellä on pieni minä, tuskan herättämä puolustus uutta tuskaa vastaan, joka pyrkii ratkaisemaan tilanteen omaksi edukseen.

Missä on pieni minä, siellä on itsekkyys.

Missä itsekkyys ohjaa, eristäytyminen ja pirstoutuminen lisääntyvät.

Missä elämä kiertää edellä olevaa kehää, siellä on riippuvuus, addiktio.

Missä identiteetti asettuu tähän kehään, siellä on helvetti.
                     - Inter Net -

 
                                            Kiitos vierailustasi

                                                        Hyvää illanjatkoa

Määritelmiä. (vanha luonnos - V)

                


Todellinen rakkaus ei ole tuskallinen pakkomielle. Se ei ole panttivangin ottamista eikä panttivangiksi joutumista. Se ei ole kaiken nielevää, eristävää eikä rajoittavaa.

Valitettavasti se rakkaus, jonka useimmat meistä ovat oppineet tuntemaan, on itse asiassa addiktio, myrkyllinen rakkauden muoto."

Jos alamme nähdä ihmissuhteet kasvumahdollisuuksina sen sijaan, että näkisimme ne päämäärinä itsessään, me voimme alkaa saada toimivia ihmissuhteita.

Suhde, joka päättyy, ei ole virhe eikä rangaistus - se on opetus.

Niin kauan kuin kuvittelemme, että meillä on oltava toinen ihminen elämässämme ollaksemme onnellisia, me olemme vain addikteja, jotka yrittävät suojella ainevarastoaan - käyttäen toista ihmistä huumeenamme.

Se ei ole oikeaa rakkautta - eikä rakastamista.

Myrkyllinen rakkaus:

Niin kauan kuin kuvittelemme, että jollakin toisella on valta tehdä meidät onnellisiksi, me valmistaudumme ottamaan uhrin aseman.

Eräs suurimmista tämän yhteiskunnan ihmissuhteisiin liittyvistä ongelmista on, että me näemme ne liian kapeasta näkökulmasta. Meille on opetettu, että suhteen saaminen on päämäärä itsessään.

Se alkaa jo lapsuuden saduissa, joissa prinssi ja prinsessa saavat toisensa ja elävät onnellisina elämänsä loppuun asti. Se jatkuu elokuvissa, joissa "poika tapaa tytön" "poika menettää tytön" "poika saa tytön takaisin" - musiikki voimistuu ja onnellinen pari ajaa auringonlaskuun. Laulut, jotka kertovat "En voi hymyillä ilman sinua" "En voi elää ilman sinua" "Olet kaikkeni", kuvastavat sitä rakkautta, jonka me opimme tuntemaan kasvaessamme - myrkyllistä rakkautta - addiktiota, riippuvuutta, jossa toinen ihminen on huumeemme, meidän Korkeampi Voimamme.

Aina kun asetamme toisen ihmisen Korkeamman Voimamme asemaan, me epäonnistumme väkisin siinä, mitä yritämme saavuttaa. Päädymme vain kokemaan olevamme toisen ihmisen tai itsemme uhri - ja vaikka kokisimme olevamme toisen ihmisen käyttäytymisen uhri, me syytämme itseämme tekemistämme valinnoista.

Meidät on määrätty epäonnistumaan niiden uskomusten takia, joita me olemme omaksuneet lapsuudessamme, ja joita yhteiskuntamme opetti meille kasvamisemme aikana.

Ei ole mitään sellaista päämäärää, jonka saavuttaminen takaisi onnen elämän loppuunasti. Me emme ole epätäydellisiä kunnes löydämme "toisen puoliskomme". Me emme ole puolikkaita, jotka eivät voi olla täydellisiä ilman suhdetta.

Todellinen rakkaus ei ole tuskallista pakkomiellettä.

Se ei ole panttivangin saamista eikä panttivangiksi joutumista. Se ei ole kuluttavaa, eristävää eikä rajoittavaa. Sen uskominen, että emme voi olla kokonaisia tai onnellisia ilman suhdetta, johtaa meidät hyväksymään riistoa ja väärinkohtelua, ja osallistumaan manipulointiin, epärehellisyyteen ja valtataisteluihin.

Se rakkaus, jonka opimme tuntemaan kasvaessamme, on addiktio, myrkyllinen rakkaus.
                                             -Artikkeli: R Plumey-

Muistoista!

               

Hyvin monet meistä ihmisistä muistavat aina tuon nuoruuden ensirakkautensa.
Tuon kultaisen, rakkauden taika-ajan, joka yritämme yritämme vielä aikuisenakin joiltakin osiltaan saavuttaa, saadaksemme takaisin tuon oudon tunteen hetken.

Hetken sen ihanan (juu juu, myöntäkää pois), yhä harvakseltaan mieltämme lämmittävän muiston, jonka muistoisat hetket, nykyisyyteen yhä vielä vaikuttavat.

Muuttavat meidän syvimmät tunteemme tehden meidät muistoissamme yhä onnelliksi.

Näin, huolimatta kaikesta siitä katkeruudesta, joka on vieläkin piloon kätkeytyneenä myös muistoissamme, ja josta sen salaperäisyys meitä yhä kiehtoen kammitsoi.


Nyt vanhempana ajatellen tuo vapaus ja riippumattomuus ovat avainkysymyksiä tällä tunne elämän sektorilla ja siksi meidän pitäisi myös pystyä antamaan kumppanille
paitsi arvostusta, kunnioitusta, pyyteetöntä tukea, sekä liikkumatilaa, mutta myös pyyteetöntä tukea vahvalle, mutta päivittäin uudistuvalle arvomaailmalle.


Kiitokset vierailijoille.

Kyselyä.

                                               

Mikäli haluamme hälventää epätietoisuuttamme joidenkin asioiden suhteen, ja kysellä
jotain saatamme saada vastauksen joka ei meitä tyydytä tai jäädä jopa kokonaan ilman odottamaamme vastausta, niihin asioihin joihin haluaisi paneutua hieman syvemmin.

Toiset kertovat toiset eivät. Toiset hitaammin, sulkeutuneesti, toiset liiankin nopeasti ja avoimesti, toiset hukuttamalla tietotulvaan. Kohtuus kaikessa, voisi kait sanoa.

Mikäli haluamme poistaa epävarmuuden utuisuuden mielestämme, selvittää sen mitä todella haluamme tietää, on oltava sitkeä ja itsepintainen.

Ihmiset joita on lähellämme eivät aina kykene antamaan meille kaipaamiamme vastauksia, jolloin joudumme etsimään niitä hieman kauempaa.

Kun haluat selvyyden vaikkapa lyhimmän matkan määränpääsi tiestä, uuden naapurisi nimen, tai jonkun muun vastaavan seikan, sinun pitää varautua myös näkemään vaivaa kaiken tämän tiedon saamiseksi ja keräämiseksi.

Kun hakee vaikkapa netistä jotakin tietoa, tiedon tulva on käsittämättömän suuri.
Näistä pitäisi sitten seuloa ja rajata se oikea, meille sopiva informaatio käyttöömme.

Tämä kaikki turha infotulva kannattaa seuloa tarkkaan, rajaten tutkimukset olennaiseen. Kun tarjotaan selitystä, tietolähteen luotettavuus kannattaa myös varmistaa.

Vaikka moni meistä on varma omista tiedoistaan, emme silti välttämättä tunne kaikkia factoja, tai muita seikkoja, joita asian tiimoilla esiintynee.

Siis. Koska yksinkertaisesti emme tiedä niitä kaikkia.

Radalla.

                      

                                                                            

Elämäämme voisi verrata kuin; vuoreen, laaksoon, vesistöön, suohon, tai rotkoon, jotka ovat rautatietä rakentavien insinöörien esteinä rataa rakennettaessa.

Tätä, valmistunutta tielinjausta pitkin elämämme sujuu kehdosta aina harmaaseen aikuisuuteen ja hautaan asti.

Meidän tulisi suhtautua siihen samoin kuin näihin; linjauksen, radan rakentamisen, tai sitä suorittavien miesten työhön, jotka tekevät työtään saadakseen radan valmiiksi. 

Tarkkailla sen kallistukset, kurvit, sillat, tunnelit, nousut ja laskut. Suhtautua niihin oikein asennoitumalla, epäröimättä tai pelkäämättä, joskus isojakin riskejä ottaen.

Selviämme siitä parhaiten pitämällä silmät avoimina, välttäen joutenkäyntiä. Esteiden ylittämisellä pyrimme saavuttamaan kaukaisen meren valkohiekkaisen, tyynen rannan.

Näin toivomme löytävämme elämän lopulla tyvenen poukaman, jossa vielä toivomme meidät otettavan avosylin vastaan, voidaksemme viimein lopulta levätä.

Elokuun mietettä

                      

Jokainen meistä muistelee kai joskus ensirakkauttaan, yrittäen tavoittaa uudelleen jollakin tapaa nuo aikaisemmin kokemansa onnellisuuden hetket.

Hetket, joiden onnellisuuden muistot muuttavat ihmisen syvällisemmät tunteet, tehden
hänet, yhäti uudestaan, onnelliseksi.

Tämä kaikki huolimatta siitä katkeruudesta mikä muistoihin on yhäti piiloutuneena.

Hienon, aurinkoisen syyskesäisen iltapäivän helmeilevää jatkoa kaikille vierailijoilleni.

Iltanatinat perään (ja loma eikun jatkuu).

Tilastointia.

                     
   
     Tilastotieto kertoo että;  60% ihmisistä väittää rakastuneensa heti ensisilmäyksellä.

                        Loput  40% ihmisistä tarvisee siis vähintään kaksi silmäystä.

                  Onkohan tässä em. joukossa ainoatakaan kaksosta mukana...  ...epäilen...

                                                    Hyvää loppupäivää räpytellen.

Lauantai illan lämpöä.

                      

                               Sillä elämää antavampi kuin ruoka ja ravinto
                                      ja kaiken katkeruuden poispolttava,
                                              on ollut rakkauden henki,
                            joka ei ole pitänyt silmämääränään omaa kunniaa
                     vaan tavoitellut vain onnesta osattomaksi jääneiden onnea   
                                                                                                                           Ester Stålhberg


                                   Kulkekaa, ihmiset, umpisilmin onnettomuudelle,
                                      elkää muistako suota johon olitte uponneet,
                                            vaan ihanaa tunnetta, kun pelastuitte,
                                  pääsitte sen reunaan ja riensitte ylös vaaran laelle.
                                                                                                                           Juhani Aho

Vetovoimaa

            

Kaikki me ihmiset, kierrätyksessä usein olevat, etsimme itsellemme unelmakumppania.

Minkälainen sitten tuo unelmakumppani meille kaikille itsekullekin on riippuu paljolti
meistä itsestämme, siitä minkälaisesta henkilöstä me uneksimme.

Millaisia luonteenpiirteitä tuossa toisessa henkilössä pitäisi olla voidakseen saada/olla
hyväksyntämme kohde.

Mikä tuossa ihmisessä olisi meille se kaikkein tärkein asia, joka ratkaisee ihastumisen.
Mikä ominaisuus siis olisi meille juuri se ratkaisevin seikka joka aiheuttaa valinnan.

Kaikilla on omat mieltymyksensä makujen, mallien, kokojen ja värien suhteen jota kenties vielä eroavat omien syntyperiemme, kotiseutujen mukaisen arvomailman takia.

Pitäisikö olla rikas, viisas, tunteellinen, nokkela, täydellinen rakastaja/-tar, vaiko vain ystävällinen ja huomaavainen ja ahkera, nuo toisen tarpeet huomioon ottava ihminen.

Olisiko se molemminpuolinen vetovoiman lumous, rakkaus, luotettavuus, vakaa emotianaalisuus, miellyttävä olemus, älykkyys. Nämäkö olisivat tärkeimmät.

Ainakin ne ovat niitä joita omalta osaltani eniten arvostan ja tulen arvostamaan.
Muut lisukkeena tulevat ominaisuudet olisivat näiden lisäksi pelkkää lisä plussaa.

Monet naiset, joiden ikä alkaa olla 50 paremmalla puolella ovat  lähes kaiken elämässään saaneet, kokeneet joten he uskoakseni useimmiten arvostavat eniten;
Sosiaalista statusta, jonka he toivovat suhteen kautta lisääntyvän, sekä tietysti siihen samalla liittyvää vaikusvallan kasvamista, kasvumahdollisuutta, kun miehet useimmiten etupäässä vain kumppanin ulkonäköä, tätä tärkeimpänä seikkana pitäen.

On naisia jotka rakastuvat miehen erilaisuuteen, niihin ominaisuuksiin, joilla hän poikkeaa sovinnaisista tapakäyttäytymisistä, ottamatta kaikkea kovin vakavasti.

Tälläinen mies kiehtoo naista, mutta hetken kuluttua naista alkaa kyllästyttää miehen lapsenomainen käytös. Tälläiseen mieheen nainen ei voine koskaan kyetä luottamaan.
Mieshän ei halua sitoutua mihinkään vastuuseen. Näin nainen tuosta miehestä ajattelee.

Miestä kiehtoo useimmiten, ulkonäön lisäksi, naisen itsevarmuus ja viisaus, huumori.
Hetken kuluttua tuo luonteenpiirre (määrätietoisuus) kuitenkin alkaa tulla liian dominoivan tuntuiseksi ja tuntua liian määrävältä käytökseltä.

Ristiriitoja alkaa tulla pian muistakin asioista ja aikaisemmin kiehtoneet ja yhteenvetäneet seikat johtavat suhteen lopahtamiseen, sen vaikuttavimpina tekijöinä.

Kun toinen ihminen imee mangneetin lailla luokseen, juuri niillä ominaisuuksilla joita ei itsellä ole, kannattaa olla varoa mikäli omat ajatukset haaveista toteutuvatkin.

Ihastus saattaa muuttua ärtymykseksi toista kohtaan, yhtä helposti kun se, kohtalokas vetovoima, aikaisemmin on vetänyt toista henkilöä puoleensa.

Tämä kohtalokas tekijä näissä eroon ajautumisissa on usein pieni ja huomaamaton sana. Erilaisuus. Se on sana jota pidemmän päälle emme toisessa osapuolessa tule sietämään pitkään.

Vastakohdat, kuten mangneettisuuden vetovoiman lait tekevät, vetävät ihmisiä aluksi toistensa puoleen. Mutta useimmiten täysin erilaiset henkilöt eivät kestä kauaa yhdessä.

Suhteessa tulisi kasvaa yhteen erilaisuuksien kautta, niitä sietämällä, ei niin että ne olisivat seikkoja jotka väjäämättä erottavat henkilöt toisistaan.

Olisiko tälläinen erilaisuuksien sietäminen ja siitä johtuva yhdessä olo oikeasti sitä paljon puhuttua rakkautta.

Sellaistako tuo rakkaus olisi.

Rakkaus - Riippuvuus

          

                        

Usein, kun tai jos, ollaan ns. parisuhteessa, saattaa pidemmän päälle käydä niin ettei toiselle osapuolelle, siis häntä kohtaan, ole tarjolla enää kuin vain mielivaltainen kohtelu, joka suhteen jäykistyttyä paikalleen, perustuu vain toisen osapuolen omiin tarpeisiin.

Siis niiden mukaiseen toteuttamiseen, vain hänen omista itsekkäistä syistään. Mikäli kyseisessä, esim. avioliitossa jossa on lapsia, toinen jäisi tälläiseen olotilaan siihen tyytyen, tulee siirtäneeksi jatkumon omille lapsilleen.

Vaikka lapset usein kärsivätkin vanhempiensa erosta, eron syynä on ysein valittu pienenpi paha, kahdesta vaihtoehdosta, josta tulee valittavaksi eron hetkellä se pienempi paha.

Paljon on olemassa myös parisuhteita joissa elämän käytösmallit aikuiselämään ovat kotoa opittuja, opittuja omilta vanhemmiltaan, jotka ovat/on kohdelleet muita perheensä jäseniään väärin, siirtäen näin omat käytösmallinsa omiin lapsiinsa jolloin se vaikuttaa myöhemmin aikuiskäyttäytymiseen, nais- tai mies- näkökulmastaan.

Usein myös vedotaan esim. uskontoon, jonka varjolla jäädään paikoileen liittoon, eikä uskalleta tällä syyllä lähteä, tai tähän vedoten, kun ei kestetä oman itsensä hylätyksi tulemista. Paetaan siis uskonnon syliin, tähän pelkojensa olotilaan käpertyen.

Vaikkakin ero on usein tälläisissa kylmissä suhteissa hyväksi, ajatellen vaikkapa lasten etua, kannattaa kuitenkin yrittää kaikkensa eron välttämiseksi.

Monet liitot ja yhdessäasumiset vaikuttavat meistä sivullisista, ulkopuolisista, useinkin
yksityis-helveteiltä, joita ne kyllä monesti tosiasiassa ovatkin, miettien miksi pariskunta ei eroa toisistaan, vaan kärvistelee epätyydyttävässä suhteessa.

Kuitenkin tuo toinen osapuoli on valinnut tiensä, kasvanut puolison/kumppanin rinnalle ottaen ja omaten oman vahvan itsenäisen elämän, roolinsa, näyttäen myös lapsilleen sen mallin, kasvun mallin, jossa voi nähdä kuinka ihminen voi kaikista vaikeuksista huolimatta itse selviytyä.

Tälläinen selviytyjä, joita me sivustakatsojat useasti säälimme, voivottelemme, onkin tyytynyt elämään roolissaan itsenäisesti, ilman kumppanuutta,saaden voimansa ja lohtunsa työstä, lapsista, uskosta, tai muista tälläisista. Kenties näistä kaikista, näyttäen usein ulospäin tasapainoiselta ja tyytyväiseltä omaan elämäänsä.

Mitä eron jälkeen käytämme ahdistukseen, hyväksymiseen, läheisyyden haluun, tai turvan puutteeseen, toisen ihmisen kosketuksen tarpeeseen, niin usein se on seksin harrastaminen.

Seksi. Vain se. Käytämme sitä silloin vain vallan ja lahjonnan välikappaleena, lentäen
suhteesta toiseen, haalien kokemuksia, seikkailuja, itseämme toteuttaen.

Tällöin meiltä on kadonnut tai katoaa se aito, kahden ihmisen keskinäinen, keskeinen
kahdenkeskinen luottamuksellinen seksi, jonkalaiseksi sen luoja alunalkaen on meille kaikille tarkoittanut.

Toisen kunnioittaminen väistyy takasijalle, jolloin toista käytetään vain omien halujen tyydyttämisen välikappaleena.

Ylläpidetään seksi, sen tarvetta ulkopuolisin yllykkein, muuntaen sen suoraan vain pelkäksi suoritukseksi, pelkäksi panoksi, teknisesti hiotuksi suoritukseksi.

Silloin se ei enää ole tunteellista toisen kohtaamista. Siitä puuttuu tuo aito, toisen lähellä, läsnä oleminen, ollen vain pelkkä suorituspainotteinen tapahtuma.

Avoimuus, kahdenkeskeisesti tässäkin asiassa on ratkaisevaa parisuhteessa elettäessä.  Sen ansiosta seksi ei enää ole väline, suoritus, vaan nautinnon lähde, meille kuuluva osa elämässä, joka tuo ja suo voimaa ja luottamusta elämän kaikille osa-alueille, antaen mahdollisuuden etenkin luovuudelle.

Tälläistä elämän vuorovaikutteista konkrettisuutta tarvitsemme kaikki, niin juuri me aikuiset.  Kannattaa siis yrittää hylätä elämän tyhjä sisällämme oleva tila, ja alkaa täyttää sitä tunteilla, sekä toisten, siis muiden ihmisten, tuen ja avun tarpeilla heiltä.

Kukaties, voisimme oppia vielä tälläkin ikää, rakastamaan ja tuntemaan, saamaan yhä rakkautta, toimiessamme epäitsekkäästi, toisten kanssa vastavuoroisesti.

Nyrkkeily - harrastajille. Ammattilaiselta.

                    

                                                             

Seuraavat laulun sanat on tarkoitettu vähän niinkuin hiljaa mielessä lausuttaviksi, tai
sitten ohiseen videoon, sen rytmiin ehkä sopivina laulettaviksi. Koittakaapas vaikka.

Oheinen, Georg Malmstenin hidas kaunis valssi, sitä seuraileva rytmi, oheinen video huomioiden, kilpailee sieltä hänen parhaimmistonsa päästä ja tätä kipaletta olen aina halunnut laulaa, ja myös laulanut, sitä usein myös mielessäni hyräillen.

Kokeilkaapa kuinka hyvin rimmaavat keskenään, sävel ja sanat, a la Sverige.

On veressä nenäni, huuleni rikki,
kaks hammasta irti on suussa.
Enhän leipää voi purra, vaan mitäpä surra,
ma haastelen mieluummin muusta.

Kun iskuja torjuin ma väistin ja horjuin,
vaan mitäpä taisin ma muuta.
Oi tyttöin sa armas, mun pala on karvas,
kun näin minä yhdeksän kuuta.

Vaan Sinut kun muistin, niin ylös ma suistin,
ja puskin kuin vihainen sonni.
Sain intoa uutta, ma vastasin kuutta,
jonk aikaan tek rakkaus onni.

Oi rakkahin Saara, ny poies on faara
ma oonhan taas voittaja sarjan.
Sut nähdessäin koitin ja parhaan ma voitin
Sun, pikkuisen punaisen marjan.

On huulein mun rikki, mut lääkärin tikki,
se liittäävi repaleet yhteen.
Enhän leipää voi purra, vaan mitäpä surra,
me sidomme kohtalot yhteen.

Rakkaus - kertomus.

                                                                 

Kun ihminen on sulkeutunut eikä uskalla avoimesti lähestyä toista ihmistä, peläten, omaa voimattomuuttaan epäröiden, hän suojautuu itse luomiinsa turvavarustuksiin.

Tämä rakkaudettomuus joka saa suojautumaan muilta, sekä myös kokemuksilta, on
menneisyydessä tapahtuneiden kokemusten seurausta. Ihminen on huomannut matkansa varrella ettei häntä varten ole rakkautta. Tämä on sitä syvempää tunnetta
mitä nuorempana näin on saanut kokea.

Menneisyyden kokemukset johtavat nykyisyyteen. Silloin ihminen kohtelee itseään
samoin, kuin häntä on kohdeltu jo lapsuudessa, jolloin ratkaiseva viesti se on ollut, viesti siitä, minkä arvoinen tuo ihminen on muille. Tämän takia hän kohtelee itseään
aikuisena samoin kuin häntä lapsena on kohdeltu, jatkaen näin itse muiden tekosia. 

Muut lähellään olleet ovat muokanneet hänelle kuvan hänestä itsestään, osoittaen
näin hänen arvottomuutensa, paikkansa laumassa, tällä kohtelulla häntä kohtaan.

Mikäli kokemusta on rakastetuksi tulemisesta runsaasti, hän alkaa uskoa siihen itse.
Kun näin uskoo, kohtelee myös itseään rakkaudellisesti, huolehtien itsestään sekä
pitäen tunteitaan tarpeitaan tärkeinä, sallimatta itseensä kohdistuvaa huonoa kohtelua.

Kun lapsi saa tämän kaltaista huonoa kohtelua, useimmiten on kysymys vanhemmista
jotka eivät itse ole kyenneet kasvamaan aikuisiksi.  He ovat itse täynnä omiaan, lapsuuden tyydyttämättömiä lapsen haaveitaan, ettei heillä ole sijaa uudelle lapselle.

Tästä syystä monet vanhemmat edellyttävät lapsiltaan itse vaille jäämiään tekoja, joita he edellyttävät nämä toteuttamaan, kun eivät niitä ole omilta vanhemmiltaan saaneet.
Lapset joutuvat olemaan olemassa vanhempiaan varten, eikä kuten normaalisti vanhemmat lapsiaan varten.  Kukaan ei näe, välitä, mitä lapset tosiasiassa tarvitsisivat.

Tälläisista ihmisistä kasvaa aikuisia jotka eivät näe eivätkä kuule omaa sisintä itseään.
Heistä tulee persoonattomia ihmisiä, ilman omaa identiteettiä.  Kun kotona ei puututa
lasten tekemisiin, kenenkään rajoja heille laittamatta, lapset saavat valtaa johon eivät
kykene ja joka heille ei edes kuulu. Tälläinen valtansa tunnossa oleva lapsi halveksii
aikuisia, tietäessään aikuisten välttelevän heille kuuluvia vastuitaan.

Näin heistä tulee aikuisia jotka perheen perustaessaan eivät halua kasvaa aikuisiksi, omia lapsiaan kasvattamaan, vaan jäävät toteuttamaan itseään, sysäten vastuut muille.

Kun saa rakkautta sen mukana tulee myös aina pelko, joka syntyy ihmisen ollessa yksin, siis vailla rakkautta, yhteyttä toisiin. Ihminen joka ei ole syvällisesti liittynyt kehenkään elää ainaisessa turvattomuudessa, joka luo tarpeen kyetä halitsemaan omaa elämää, samalla tehden myös kyvyttömyyden elää sitä.

Elämän ja luovuuden pelko syntyy tästä, kun ihminen ei uskalla, peläten virheidensä tekemistä, esiintuloa. Virheensä paljastaisivat heti heikkoutensa, kun hän ei  kykene luottamaan siihen että häntä voisi joku ihmisenä rakastaa. Tälläinen ihminen ei siis uskalla olla heikko. Sisäinen turvattomuus tappaa myöskin kaiken luovuuden.

Rakkausvaikutuksessa tämä sisäinen turva on olemassa. Kun sietää elämänsä turvattomaksi tekeviä asioita, sisäisesti turvaton ihminen välttää näitä, uskaltamatta elää, pitäen sen toisin sanoen loitolla.

Kun taas sisäisesti turvaa kokeva ei pelkää elämää, ollen valmis kokeilemaan saman tien kaikkea uutta, uusia, myös hallitsemattomiaan asioita, tarvitsematta kompensoida mitään seikkaa yliturvallisuudella.

Tämä kaikki, lapsena koettu rakkaudettomuus, aiheuttaa häpeää, vaanien rakkauden vastakohtaisuutta, mitätöiden ihmistä, vähätellen halveksien, pilkaten, arvostellen.
Rakkaus ei koskaan tuomitse persoonaa, vaan vain väärän teon, viha joka rakentaa on aina toisesta välittävää, henkilöä suojaavaa.  

Häpeä musertaa aina, estää sen (em) syntymisen, haluten vahingoittaa. Tämä siksi kun lähellä, liki, oleva rakkaus puuttuu, sitä ei ole.

Tästä syystä ei uskalleta näyttää omaa sisäistä haavoittenuisuutta, ellei ole sisältä haavoittuva, ei voi olla persoonakaan, jollaisen vain rakkaus on saanut syntymään.
Tämä, rakkaudettomuus, näkyy aina kaikessa ehdollistamisessa, alinomaisesti näitä esiintuovana, tuoden.

Kukaan ei voi hallita rakkautta tulemaan sen arvoiseksi, koska rakkaus kohdistuu aina siihen joka sitä ei ansaitse.

Rakkaus on aina armoa!   Tätä juuri tarkoittaa uskonnollinen, siinä esiintyvä rakkaus.

Yö -VI. Musiikki

                 

                   

                  Rakkaus. Asia jonka vain persoona kykenee välittämään.
                  Sillä on tapana kadota sieltä, missä menetetään oikea identiteetti.
                  Ihminen, persoona, voi elää aidosti vain silloin kun sitä kunnioitetaan.

                  Rakkaus, mistä se syntyy. Hetken mielijohteesta, yleisön odotuksista,
                  muutamasta kirjoituksesta, siiskö niihin perustuvista olettamuksista.
                  Näinkö se menee.  Tunne, pitää toisesta, joidenkin ominaisuuksien
                  perusteella, ei vielä tarkoita, kaikkien mielestä, rakkauden huumaa.
                 
                  Mikäli rakkautta esiintyy, lähempien tutustumisien jälkeen, alkaen
                  muuntautua oikeaksi tunteeksi, se on mahdollista, kun ihminen 
                  alkaa elää tuossa täydellisessä vapaudessa, jossa se vain ainostaan
                  kykenee elämään.

                  Elämään vapaudessa, sellaisessa, jossa toisen ihmisen täydellinen
                  eheyden, koskemattomuuden, kunnoitus vallitsee.

                  Kun pystytään elämään toisen ihmisen lähellä, eikä hänen sisällään
                  ei tarvita takertumista, syystä tai toisesta, ei tarvita vaatimuksia, eikä
                  häntä tarvitse myöskään syyllistää. 

                  Rinnallaan seisominen riittää, ja seikkailumatkalle, löytöretkelle toisen 
                  keralla, vapautuen, olemaan ihminen, ihmettelijä, tasavertainen toiselle.

 Hyvää yötä, tältä illalta, kera musiikin.

                 

              

Matkan varrelta...

Tai, sanoisko paremminkin sen taipaleelta, hieman myös sen kuljetuilta sivupoluilta.
 ..elämän aitoutta kuitenkin.  - Edelleen!

Sua ikävä mun on, mitä sille tehdä voi, tämä tuskan suuri tunne sydän parkaa vartioi... 

Olen kulkenut mä tiellä jossa kaikki unohtuu, sieltä puuttuu romantiikka, sieltä puuttuu yö ja kuu..

Haluan tuntea uudestaan, ne ihanat illat, ne ihanat illat, haluan tuntea uudestaan ne sumujen sillat, ne sumujen sillat, ne sumujen sillat... 

                   
  
Elämän aitoutta kuitenkin, yhtä kaikki. Ilma ennakkosuunnittelua, tahi monimutkaisia
sukumoninimiyhdistelmiä, joilla siis valitettavasti en, eräistä poiketen, voine ylpeillä.

Alemmuuden tunnetta tuottaa myös lasteni omaelämä,  jonka takia he eivät mitenkään ole osallistuneet omien toteutumattomien haaveideni toteuttamiseen heidän kauttaan.
Voi hyväsyväharmitus sentään ja kaikki vain tuon vapaakasvatuksen puutteen takia, jotka heiltä puuttui kokonaan. Millainen äiti mun lapsillani olikaan!  
(Kerron kyllä tästä terapeutille, jahka binboilemattoman löydän, on tää niin vakavaa)


                        Alkuhuumaa, ensituntuma, tutustuminen, yhteiset askeleet.                   

                 

                       Elämän nautinnollista puolta nuoruuden parhailta miehuus ajoilta.

                 


           Seesteisempää varttuneisuutta, elämän tilitystä, sen suomine muistoineen.

                 


                      Viimein, odotettu lopullinen, haaveiden ja toiveiden täyttymys.
                

                  Lopulta. Tuskan helpotuttua, samalla kuitenkin, elämän eräs totuus.
                  Ei tuhlaannu edes kahta minuuttia, ja siinäkin on jo puheet mukana.

                

               Varhaisessa nuoruudessa seisotaan aina tulevan elämän edessä.
               Olemme kuin lapsena näyttämöllä esiripun edessä sen noustessa.   
              Odotuksemme ovat suuret, ihmeelliset, ilon, jännityksen siivittämät. 
                  Jännitämme toivomme ja odotamme mitä ihmeellistä on tuleva.
        Se, juuri se, on onnemme, ettemme tiedä mitä todella on vastaamme tuleva.

Perjantai-ilta

                       

                                        

   Kudo kultaista kangasta unelmain, elo antavi kaunihintaan.
   Valekukkihin ällös sä tyydy vain, jotka saavutit halpaan hintaan.
   Ne aukee sun eteesi pyhäiset puistot, Jalon kilpailun konsaan ei murene muistot,
   - ne kätkeös syvälle rintaan.                                                     Immi Hellen

   Ihmisen merkitys ei ole siinä mitä hän saavuttaa, vaan pikemminkin siinä
   mitä hän kaipaa.                                                                           Kahlil Gibran

  
   Keskiviikkona ja tiistai iltana kone näytti; vantaa -2 turku 1, pori 0, tampere -20.
   Iltasella tasaantui, muualla kymmenen alapuolelle, täällä säilyi samana.
   Nyt on sopivan leutoa, illan, sekä aamutuntien pienelle pyörälenkille :)  lähtöön.
  

Onnenetsijä

                
                                                                 Onneni on meri.                               Tango   Tempo 105

Haaveillen, uneksien hiekkaan kirjailen kaiken mitä onni olla voi.

Tuuli hiljaa soi ja kaipuun kantaa, on meren liike tauoton Käy yksin kohti uutta rantaa, se mulle kiehtovin onni on.
En siitä luopuisi mä milloinkaan. Kun meren nään, niin onnen saan.

Pilvi valkoinen oottamaan jää kuin kaivaten myös ystävää.
Pintaan aaltojen kuvan valkoisen se synnyttää.

Tuuleen kuiskaten soi meren laulu. Vaiti kuuntelen. Onnellinen sitä ilman
voisi koskaan olla en.

Kaipuun jaksaa meri kauas kantaa, voimallaan se voittaa vahvan ikävän.
Tietää saan kun vaellan sen hiekkkarantaa: onneni on meri, sekä hän.

Tuuli hiljaa soi ja kaipuun kantaa, on meren liike tauoton. Käy yksin kohti uutta rantaa, se mulle kiehtovin onni on.
En siitä luopuisi mä milloinkaan, kun meren nään, niin onnen saan.

Kaislat keinuen uinumaan jää, rannoilla sen kun hämärtää.
Hiekka valkoinen meren sinisen voi tyynnyttää.

Tuuleen kuiskaten soi meren laulu. Vaiti kuuntelen. Onnellinen sitä ilman
voisi koskaan olla en.
                                                                                              Säv.. Pekka J Mäkelä.       
                                                                                                                           San. Ulla Kytöluhta.


Koitin etsiä alkuperäistä, vanhaa Markku Aron esitystä tuosta videosta, ei löytynyt.
Ei tämä ihan alkuperäisen mukainen ole, mutta ei sieltä pahimmastakaan päästä.
En vaan pidä juuri tästä esittäjästä. Tai äänestään, sen paremmin ilmaistakseni.


Loppianen. Joulunajan loppumisen viimeiset hetket. Alkaa nuutipukkien odottaminen.

Tälle päivälle olisi myös sopinut pieni yhteenveto erään pienen valtion ilmavoimista, sitä (sotajuttua) kun tuntuu muutenkin tuupaavan tuutin täydeltä joka puolta, kantilta.
Sotahullu en ole. Patriotismi on lähellä mieltäni.  Etenkin kun siihen WW-II aikaankin oli vielä jonkinlaista yksilöllistä urheiluhenkeä näissä kone / pilottien välisissä otteluissa.

Mutta kenties. Ehkäpä aiheesta myöhemmin.

Ei onni voi odottaa

                        

                      

Onnellisin olet juuri silloin, kun et laikaan kysy itseltäsi, oletko onnellinen vai onneton,
kun unohdat itsesi ja täytyt siitä tehtävästä ja tekemisen ilosta jossa tunnet tekeväsi
jotain omaa hauskaa ja jopa hyödyllistäkin. 

Se voi olla myös jotain toisen henkilön auttamista, ystävällisyyttä häntä kohtaan, välittämistä, tietenkin myös kiintymystä ja rakkautta.

Se onko oikein...

      
  

Notice!

Att: Selityksiä ja anteekspyyntöjä.

To:  Kirjoitukseni johdosta.

Viitaten muutamiin kirjoituksiin ja eritoten omaani, sekä muutamiin kommentteihin, haluan kohteliaimmin saattaa tiedoksenne seuraavaa.

Kyllä olen anteeksi pyynnön velkaa.  Se on selvä. Selvää on kuitenkin se, ettei se aina koske yksinomaan minua, vaan eräitä muitakin, joten ilmeisesti tämä kirjoittelu on jäämässä turhaksi, mutta tulkoonpa nyt tällä kertaa tämäkin kirjoitus näin tehdyksi.

Tässä on kuitenkin eräs seikka, seikkoja, jotka kaihertaa mieltänne kysymyksillä, sen taustatekijät, joita kaikkia vaikuttimineen kukin arvuutelkoon edelleen tahtonsa mukaan omassa mielessään.

Tässä kuitekin omani, tai versioni siitä, kuinka sen kukin nyt sitten haluaakin tulkita, tahi murre alueiden sana varasto tai sana käytäntö perustein haluamakseen tehdä.

Aikoinaan, mistä kaikki sai alkunsa oli minun jatkuva, yli kaksi viikkoa kestänyt morkkaamiseni tuolla e-kontaktin sivustoilla, joka ei ollut millään laantuakseen.
Siinä reviteltiin julkisuuteen kaikki nimimerkkini ja alkukirjaimieni henkilökohtaisuudet, joista tuolla sivustolla kirjoitelleista ihmisistä tiesi vain kaksi ihmistä.

Kumpikaan näistä ihmisistä ei tiennyt samoja asioita, tosin eron ollessa vain muutama
eri seikka. Tähän osallistuivat täällä nykyisin kirjoittavista henkilöistä muutama.
He itse tietävät ketkä siihen ovat osallistuneet,  poikkeuksena se etteivät kaikki kykene totuutta myöntämään, saati hyväksymään, itse itselleen vieläkään.  Riekkuminen oli päivittäistä, 5-10 plokivihjailu pilkantekoa.

Tämän jälkeen kun näiden kirjoittelu oli lakannut, kaikki seestynyt välirauhan ansiosta, johon tunnusteleva pyyntö tuli vieraan puhelimen taholta, ensitiedusteluna.
Kompromissipäätös tuli ja  asiasta saatiin sopu aikaiseksi. Kommentointini lopetin.

Sen jälkeen alkoi noin viikon kuluttua, erään toisen toimesta jälleen sama räpätys ja pommitus, kestäen hieman yli viikon. Tähän osallistui myös eräs toinen osapuoli vähintäinkin kunnialla, kortensa kekoon kantaen. Riekkujia yhteensä oli kaikkiaan viisi

Eipä siinä mitään, kaiken lisäksi tuo, ennenkin mukana ollut, oli ainoa joka osasi kunnolla vittuilla, kervistellä, sekä ennen kaikkea rohkeni sitä turhia kainostelematta, meikäläiselle tehdä, tosin omassa plogissaan. Tälläistä räväkkyttä kaipaa, tämän tekopyhän lässyttelyn sijaan, josta täällä paljon saa kuulla, tai jopa lukea, mikäli luku halukkuutta esiintyy. Mulla ei isommin ole. Sananvapaudessa kuitenkin elämme.

Tilanne E-Kontaktin plokien loppuaikana; Nyt tuo eräs kyseinen henkilö joutui hieman heikoille, samasta syystä, josta kaverini vaimo lopetti itsensä, eli pillerien ja viinan kanssa, yhtyneenä yksinäisyyteen ja kyllästyneisyyteen oman tilanteensa johdosta.

Rauha hänelle. Toivotaan että plikka pärjäilee, hiljaista on ollut nyt hetken taholtaan.
Tästä syytä kirjoitin sen erään kommentin. Ei voida vahtia, mikäli joku aikoo tehdä itselleen pahaa. Ihmisen täytyy toipua itsetuhoajatuksestaan vain ammattiavulla.

Tapaus toinen; Tämä henkilö joutui hetken kuttua muiden, entisten kumppaniensa taholta jotenkin halveeratuksi, yrmityksi, sekä riitaantui lopullisesti heidän kanssaan lopettaen lähes kaikki kirjoittelunsa.

Tapaus vasta tapaus toinen; Tämä kaveri sai erittäin paljon ansaitsematonta huomiota osakseen monelta, eriksen mainitsemattomalta osapuolelta,  joista nuo herjaavat kommentit on tallennettuina, asian mahdollista jälkikäteen tapahtuvaa toteamista varten. Tästä syystä hän ei halua edes nähdä saati kuulla tästä kasa yhteisöstä.

Tämän jätkän toimintaa ja tekosia morkattiin eri yhteyksissä jo paljon ennen lossivahdin viimeiseksi jääneen kokoontumisen aikaa, alkaen kaikkiaan noin puolen vuoden ajalta. Morkaaminen alkoi, kuten yleensäkin tämän kaltaisissa tapauksissa ns.
hyvissä ajoin ja hieman hiipimällä, kuten joillakin henkilöillä toimiessaan on tapana.
(Tätä, syitä ja tämän tapaisia olen joskus ruotinut molemmissa plokeissani aikoinaan.)

Kaiken lisäksi tämän kiltin ja hyväntahtoisen miehen kaveri jätti hänet kuin nallin kalliolle, järjestelyjen kanssa, ilmaantuen kyllä tupsahtamalla muina miehina paikalle itseään esiintuomaan,  muutamaa päivään ennen lopullista huipentumaa.

Järjestipä tuo samainen kaveri vielä sapuskat muutamalle esiintyjälle, toisten pussista, ilmoituksella, lupaa kysymättä. Osallistuimme meistä muutamat omalla osallamme tuohon kolehtiin, muutamat siihen eivät osallistuneet.  Näytös kyllä kelpasi, jopa osallistumisen asti. Siis mukavuutta ilman vastuuta. Näin!

Mitä tulee nyt kyseessä oleviin kirjoituksiini, ilmoitin joskus eräässä plokissa, osaltani
kirjoitusten saavan jäädä, mikäli siihen aikaisempaan muiden kirjoittelu morkaamiseen ei enää ruvettasi uudestaan. Puheeni olen siltäosin tähän asti pitänyt. Eikö näin ole.

Muutama ihminen saa siis vapaasti ja rajoituksetta pilkata sekä morkkailla, riekkua ja arvostella ja tuomita vapaasti toisten kirjoituksia, tämän koskiessa asiaa mitä tahansa. Muille tätä eliitti etuoikeutta ei suoda.

(Mitä te hermoilette. En ole kasaa kaatamassa, sehän on horjunut jo ihan itsekseen hetken aikaa, liitoksissaan natisten, eräiden henkilöiden siitä postuttua omaehtoisesti.
Monta on henkilöä jotka eivät halua siihen osallistua millään tavalla juuri em. syistä.)

Toisinpäin arvostelu ei ole suotavaa, tai millään muotoa sallittua toimintaa, ei, vaikka kuinka hienovaraisesti koittaa asiaa ensi alkuun esittää, siitä ei piitata. Jos sanoo karkeasti, saadaan koko yhteiskunta kimpppuun.

Mitä tulee paljon mainostettuun rakkauden ruotimiseen, jota monet syy arvoutellen  eri syineen täällä aiheeksi mässäilevät, ja siitä mässyttävät, vaikuttimeksi luullen, huti on.
On ollut aika,  kertoa heinäkuun 1. 2009, ennen kuin plokeista mitään ymmärsinkään.

Olin vaihtanut muutaman viestin, henkilön kanssa joka oli kiinnostava yläpäänsä takia.
Selkeä, suora, ja peijakkaan pohjattoman utelias. Yhteyden otto tapahtui erään kauniin kerran niin, että sain puhelimeeni pirahduksen, keskellä kesäaamupäivää, jossa näkyi numero.

Soitin, esittelin itseni, asiani, jne. kuten olen oppinut tekemään, heti vastausäänen kuultuani.  ääni kuulosti herttaiselta. Vastauksena sain kuulla eka lauseen häneltä.
Jaa, ei sun nimes mikään erikoinen olekkaan, mulla onkin paljon kuuluisampi nimi !!!

Ok. Ajattelin, mielenkiintoista. Mikähän tämä veijari mahtaa olla. Eioo tielleni tälläista pelinavausta ennen sattunutkaan. Mielenkiintoista. Mitähän tästä. Kuulin nimensäkin.
Mainittakoon että puhuin vuosittain kännykkääni laskutettavia 39-42h/ laskutuskausi.
Tähän lankapuhelimet päälle. Koskaan puhelimien käytön aika kautena en ole tämän kaltaiseen esittelyyn törmännyt.

No. Käläpäläteltiin niitänäitä tovituokio, toista tuntia. Soittokin tuli seuraavaksi takaisin.
Soittelin muutaman kerran.  Siirryttiin skypeen, soittaja tuli enemmän. Tykkäsin lyylin tyylistä, etenkin sen muutamilta osilta.

Siis, tykkääminen tarkoittaa edelleen pitämistä, ei lääpällä olevaa rakkautta.
Vastaavasti sanontatapa ahteri, tarkoittaa kotimurteessani vain pakaroita, siis istumalihaksia, ei sen kummenpaa, saati täsmällisempää muuta määrettä.
Samoin sana ämmä tarkoittaa huushollin pidosta vastaavaa pääemännyyttä ei vaimoa.
Se on siis kunnianimi karjalan joissakin seuduissa. Muija tarkoitta yleisesti vain naista.

Kuitenkin jo sen eka puhelun aikana ilmoitin, kuten mulla on tapana, ettei tästä koskaan tule tämän kummempaa välillämme. Kahvit lupasin tarjota, kun hän ilmoitti lomallaan (2009) mahdollisesti ehtivänsä tänne asti. Tästä myös aina kiusoittelin.

Kuinka ollakkaan aikaa kului,  sain kirjoittelunkin käynnistyyn jotenkin. En ole mikään himo tai kunnon kirjoittelija, mutta musiikista tykkään edelleen, siksi niitä plokissani.
Tulipa kerrran aika jolloin suurin osa teistä jopa halusi mun osallistuvan vanhalla.
Ilmoitin tulevani. Kuulin siellä eräältä ihmiseltä lauseen, kyllä se mulle välttää.

Nyt kun te, lukijat, kysytte kuka minä olen. Sehän on jo laajalti tiedossannekin, mutta heille, jotka eivät ole siitä tietoisia, kerron vanhan sivustoni, ajalta viimeisen pitkän suhteeni päättymisen, erittelyn itsestäni ja muutamasta luonteenpiirteestäni, toiveistani, löytyvän sivustolta;  Suomi24 Treffit  meredius.  Tämä kommentteineen
kertoo myös. Täältä suomesta löytyy paljon huumorin tajuisia naispuolisia ihmisiä.

Lisäksi haluan samassa yhteydessä ilmoittaa, etten, kuten olen jo monesti aikaisemminkin ilmoittanut, toimi, saati halua toimia, minkäänlaisena ylituomarina ketään kohtaan. Kommentit on mielipiteitä, ja yleensä en niitä muissa plokeissa seuraile, enkä niiden kehityksiä, senjäkeen kun olen ne kirjoittanut.

Samasta syystä ilmoittelen sen, nyt jälleen taasen. En ole niitä miehiä jotka soittelevat perään, ja ruikuttavat noloina. Jos olen mokannut, multa löytyy kanttia pyytää anteeksi
mutta se edellyttää vastapuolelta myös samankaltaista, ja joustavaa menettelyä.
Ottaakaa laalista esimerkkiä. Fiksu nainen. Todella. Kiitollisena edelleen kommentistasi, siksi en sitä plogiani ole vielä poistanutkaan.

Mikäli joku katsoi eilisen kotimaisen sarjan, niin siinä johtaja nakkasi elämästään osan
sivuun, aloittaen uuden elämän puhtaalta pöydältä.  Lisäksi siinä on erittäin hienot loppupuolen rumpu soolot joista pidän erttäin paljon.

Eräälle ihmiselle se oma irtautumiseni upposi vasta orpopojan valssin myötä. Pikku plagiointi joka on näköjään vieläkin säilynyt tähän päivään asti, taisi jurtua, murteet.

Mutta nyt se lopullinen kysymys, tai useampikin. Olen saanut tänne kasaan pyynnön, joskus aikoja sitten.  Olen saanut toisen omasta pyynnöstäni. Kuitenkin tiesin mihin tämä pienoinen arvovalta asettelu täällä saattaisi johtaa, ja mm. siksi en ole liittynyt.

Mutta vilpitön tarkoitukseni on. Kukin kirjoitelkoon omassa plokissaan mitä lystää, eikö, ja kommentoidaan riitelemättä keskenämme. Tämä ei ole kenekään tarkoitus.
Mutta se edellyttää avarakatseisuutta, toisen hyväksymista, kaikilta osapuolilta.

Tämän lisäksi pidän erityisen suotavana ettei kukaan pidä toista ihan itse itsestään selvyytenä, ja tällä en tarkoita kuin paria asiaa, jota kukin voi päätellä itse.
Kommeihin joita sain otettiin aika voimakkaasti ek aikana kantaa,  esim. voiko kanssas seurustella, kun sun on jo toiselle varattuna ??? tyyliin. 

Monesta saamasta kommenteista oltiin mustasukkaisia minulle.  Oliko joku varannut minut kenties tietämättäni omaksi omaisuudekseen. Tämä ei käy.

Tälläiset ahdasmielisyydet elämääni eivät sovi. Ei turhat hienostelut, eikä liiallinen luonnoton esiintyminen ja käytös. Olen mulkku se myönnettäköön, mutta pieni, ikäni huomioiden. Mutta kuitenkin toivon tästä kaikinpuolista pehmeätä laskua.

Mulla on myös valmiudet, koska mua on pyydetty, luomaan uusi yhteisö, se on jo olemassa, mutta en pidä sen käyttöönottoa tarpeellisena.  Nykyinen on mulle riittävän hyvä, mutta pysyn kuitenkin aina omassa osiossani.  En halua liittyä mihinkään klikkeihin. Se ei ole ollut tapanani. Tämä siis työssä ja vaapaa ajan edustus riennoissa.
En halua alkaa minkäänlaiseen pomo tai esimies työskentelyyn millään alue saralla.

Tähän plokiin voisi ladatta videoita ja mitä tahansa kukin keksii,  rajoituksetta, mieltymyksiensä mukaan. Myöskään sanojen kirjoitusmäärää ei olisi rajoitettuina.

Ja nyt, edelliseen liittyen, toivon että sopu palautetaan kaikkiin netti jutusteluun, joka
plokeissa. Sopu syntyy yhteistyöllä,  käsky tahi määräys, ei tehoa, edelleenkään.
Kysyä voi, jos on kysyttävää. Vastaan kyllä.

Tykkään vaatimattomasta olotilasta. En halua mitään yleisöennätyksiä, miltään taholta.
Vanhat riittää. Tuo aiempi vierailijoiden määrä oli posketon. Lukijakuntani on yleensä
vain 50-70 väliin, viikon päivästä riippuen. Ulkolaiset päälle. Mulle se riittää.

Tämä toimii näin minun puolestani, ja molemmin puolin, mikäli sen halutaan toimivan.