Kaipaus - Yearning

Kyllä, mutta että vielä tällä ikää. Usein olen kuullut sanottavan; tarvitseeko sinun...

                            

Pitkän illan yksinäisyys hiipii lähelle, kuulen sen lähestyvän sanaakaan sanomatta levittäytyvän tumman harsovaipan lailla kaikkialle ympärilleni, kietoen sisimpäänsä.

Kaipaus jota en huomaa ennen illan hämäryyttä. Kaipaus joka on olemassa johonkin aikaisemmin lähes saavuttamattomaan, johon olen ehtinyt tottua, puhelin on ollut vaiti lähes viikon ajan, mietin toimiikohan se vielä. 

Olet yksin kotona, lähes saavuttamattomissa, soitan, puhelin tuntuu toimivan. Normaalit kuusi piippaus ääntä ja vastaat. Kerrot viikon hiljaisuuden ajasta, kuten soittaja omista tapahtumistaan, sitten hetki ja puhelu tuokiomme päättyy.

                            
Kohta on jälleen edessä viikonloppu, mutta se onkin kenties kokonaan toinen juttu...

Hiljaiseen illan ikävään...

             

Tiedän että välillä surettaa,
Tiedän, että välillä on olo, jolloin tuntee että maailma kaatuu niskaan.
Tiedän että välillä joutuu kuulemaan jotakin jota ei olisi halunnut kuulla.
Tiedän myös, että jokainen, joka todella haluaa ja jaksaa odottaa, saa asiansa kokoon, pala palalta.

Jokaisella on sydän, vaikka se vällillä olisikin hukassa.
Jokaisella on tunteet ja jokaisella on joku, joka välittää ja muistaa että olet olemassa, joka hyväksyy sen että olet sinä ja joka lohduttaa kun lohtua tarvitset.

Et ole koskaan yksin, maailmassa on aina joku joka ajattelee juuri sinua ja muista myös se, että sinä voit olla se, jota joku kipeästi tarvitsee, nyt ja aina.
 - Positiivarit 

Jokaisen sydämessä asuu hyvyys, puhtaus ja pyhyys.
Ne eivät vain ain näy, kuulu tai tunnu kaikilla yhtä selvästi.

Niitä on voitu loukata, nöyryttää, nujertaa, tai jopa tukahduttaa ne miltei hengiltä.
Kun kohtaamme ns. vaikean ihmisen, kohtaamme useimmiten kiusatun ja kärsineen ihmisen.
 - Marleena Ansio -

   

Kiitos uskollisille vierailijoille.

Hyvää illan jatkoa.

Syksyn keltaiset lehdet

                         

                                

 Bumbiere = Päärynä-puu

Keltaisina lehdet hohtaa, 

polku minut puistoon johtaa.

Penkin luo, askel tuo.

Lintu vielä puhkee ääneen, 

kesän vaikka tietää jääneen

Lehdet vaan, peittää maan.

Taas kuin muistoihin, nuo lehdet maahan lentää,

niin myös tahtoisin, sun kanssas onneen entää.

Keltaisena lehdet hohtaa, 

vaikka sua en nyt kohtaa.

Menneeseen, matkaa teen.

Kesän muistan kaiken suoneen,

unelmani parhaat luoneen.

Löysin sun, kaivatun.

Paljon haaveiltiin ja toiveet liittyi harhaan,

lehtiin keltaisiin, näin peitän muiston parhaan.

Taas kuin muistoihin, 

nuo lehdet maahan lentää,

niin myös tahtoisin, 

sun kanssas onneen entää.

Paljon haaveiltiin ja toiveet liittyi harhaan,

lehtiin keltaisiin, vain peitän muiston parhaan,

Muiston parhaan, muiston parhaan,

Muiston parhaan...

Kiitos vierailustasi. Hyvää päivänjatkoa.

Meren rannalla...

Auringonnousu 9:39. Auringonlasku 15:23. Päivän pituus 5 h 44 min. -7 astetta.

Joskus, kun on hieman ns. parempaa aikaa, on aikaa myös miettiä, tehtyjä ja tekemättömiä. Niin myös saatuja moitteita, sekä myös kehuja.

Kummatkaan eivät sinänsä mitenkään vaikuta päätöksiini tai muuhun käytökseeni, joten siinä mielessä ne saattavat olla hukkaan heitettyjä.

Oman arvostukseni mukaan niitä kuitenkin tapauksittain omassa mielessäni arvostan ja mielessäni käsittelen. Kiitos niistä.

Tuonnempana muista aiheista.  


  Erään hitaan, kauniin kauniin valssin sanoin:
Sieluni soitto
Istun rannalla yksinäisyyden aallot ymmärtää mun tarinaa. Lämmin kallio suo ystävyyden, yhtä vahvan kuin kallio maan. Eilen täytyi pois luotasi mennä, tänään katsettas sun ikävöin Taivaan tuulissa luokseni lennä sua tarvitsen päivin ja öin.   Meri, kuule sieluni soitto, kuule lauluni huutoni mun. Ota kyyneleistäni voitto, ne on suolaa kuin sielusi sun.   Katso kallio, aurinko herää, usvaverhon se lämmittää pois. Murheet ihmisten säteisiin kerää, antaa voimaa ja ottaa taas pois. Milloin saan jälleen katsoa silmiis, milloin suudella huulias voin. Milloin kanssasi lentää taas pilviin, niistä hetkistä vain unelmoin.   Meri, kuule sieluni soitto, kuule lauluni, huutoni mun. ota kyynelistäni voitto, ne on suolaa kuin sielusi sun.   Meri,kuule sieluni soitto, kuule lauluni huutoni mun. Ota kyyneleistäni voitto, ne on suolaa kuin sielusi sun.     Hyvää päivän jatkoa kaikille. Kiitos vierailustasi

Onnen ajatus.

      
           
Tuskin kenenkään mieleen juolahtaisi edes ajatella, että pelkkä eroottinen intohimo saisi ketään niin hartaasti haluamaan toisen läheisyyttä.

Jotakin muuta kumpikin sisimmässään selvästi etsii, jotain, mitä hän ei osaa sanoin ilmaista, vaan pystyy vain arvaamaan ja aavistamaan.

Nykyisissä oloissa tietoisuus kyvystä tulla toimeen ilman onnellisuutta,
tarjoaa parhaat mahdollisuudet saavutettavissa olevaan onnellisuuteen.

Vain tälläinen tietoisuus voi nostaa ihmisen elämän sattumusten yläpuolelle
ja saada hänet tuntemaan, että vaikka kohtalo ja onnetar häntä kuinka koettelisivat,
niillä ei ole voimaa nujertaa häntä.

Tämä tunne vapauttaa ihmisen liiasta elämän onnettomuuksien murehtimisesta.
- John Stuart Mill -


  Kiitos vierailuista. Hyvää yötä.

Musiikkia tälle päivälle.

           

Ei ole edes palaneen puupennin vertaa, olen monasti saanut lukea jostakin teksteistä.

Koska ilmaisutaitoni on vaatimaton, samoin kuin myös ulosantini ja musiikin sanotaan ilmaisevan, tai siis kertovan paljon, niin ehkä näin on sitten helpompi.
Joten: Musiikki-tuokio tälle (kin) päivälle. Kukin valitkoon itselleen sopivan,
mieleisensä.

Eli, se tästä omikoon ken eniten halutkoon, tai paremminkin, kuka ensiksi ehtii.

Toisaalta taas, senhän toki tiedän, kuka on jo valinnnut ja minkä.

                 

                  Monta on laulua, monta myös laulujen miestä, kerrotaan runossa.

                 

           Ainoastaan onnettomat saavat jotakin suurta aikaan tässä elämässä
            - Frederik Wislöff -


  Ihmiset ovat luonnostaan kateellisia, eli iloitsevat kaltaistensa heikkoudesta ja vastaavasti ovat murheissaan näiden kelpoisuudesta.   - Benedictus de Spinoza -                    

                            Saanko ruusun sulle jättää, paluutasi oottamaan...




                                  Mun onneni kukkii kuin omenapuu
                                  kevätöisissä valoisissa,
                                  kun kuusen latvat ne kumartuu
                                  ja immet on unelmissa.

                                  Oi, antaos taivas tyyntä nyt,
                                  jos sitten sa annatkin muuta.
                                  Oi, varjele luojani vakauden,
                                  nyt onnen sa omenapuuta
                                                - Eino Leino -

                 

                                                     Muistathan, tuo laituri...




Kiitos vierailuistanne.

Aatosta menneille...

           

Linkki, vinkki tässä alla.
http://maxim-ex.blogspot.com/2011/10/paattymaton-tarinaa.html

Mä aina alla öisen taivaan kuljin luokses,
sä usein kysyit, miks en aamuun asti jää.
Niin monta kylmää yötä valvoin sinun vuokses,
vain viulu hiljaa soitti jotain sävelmää.

Mä unohdin sun laulus, kauas kun mä kuljin,
 ja etsin pitkään jotain toista sävelmää.
Vaan silmät menneisyydeltäni jälleen kun mä suljin,
tuo tuttu laulu jälleen mieleen soimaan jää...



Se kaikki on niitä elämämme nopeita aikoja, hetkiä joita rakkaus tuottaa tuntevien ihmisten mieleen, korvatakseen monen monet aikaisemmat elämän vaivat.

Elämä kuluu.  Rakkaus saa unhoittamaan kaiken koetun, senkin, kun kiitävässä hetkessä kykenee elämään vain muutaman hektisen tuokion.

Tuokion joka on enemmän kuin aiempien kymmenien vuosien tuottama tunne-elämys.

Elämän sinisiin hetkiin....

                  

                      Hyvää yötä. Ja taas tämän myötä.   Kiitos vierailijoille.

Maanantai aamu...

             

Nämä kasvojesi tutut piirteet. Kuinka usein olenkaan niitä sinun nukkuessa katsellut. 
Katsellut kyljelläni maaten kasvojesi sivuprofiilia, ihaillut niitä sivulta, suoraan yläpuoleltasi.

Kuinka usein olen nähnyt ne mielessäni unessa, muistoissani kaipauksen hetkellä.
Uskon että kerran vielä, kuitenkin kohtaamme jälleen. 

Kaikki me,jotka tapasimme toisemme, rakastimmekin, katsellen toistemme piirteitä
hämärässä, tuossa hiljaisessa rauhallisessa hetkessä.

Ääneti olimme silloinkin läsnä tuskin tajuten, toivomatta, kaipaamatta, vain vaiti ollen.
          

     Sinun lähdettyäsi herään. Nousen aamuun, muhkuraiset vuodevaatteet ovat märät.
Ajatukseni risteilevät päässäni, hieman kuin sellaiset juurineen irtirepäistyt viljan korret, jotka ovat yhdessä kasassa, siihen sikin sokin heitettynä. 

Päiväni alkaa hitaasti kangerrellen edetä iltaa kohti.

                                                   Hyvää yötä.  Vierailuistanne kiittäen.

Taivaanrannan takaa..

             

http://maxim-ex.blogspot.com/2011/10/iltapaivan-uni.html



Taivaanrannan takaa 
Taivaan rannan takaa, aurinko taas palaa,
punaa aamun uuden, valo taivahan.
Päivä uusi alkaa, pimeys tieltä väistyy,
taakse jää myös elinen, nyt tilin aika on.

Antaa tunteiden tulla, kun aurinko laskee taas,
hämyisiin öihin me sielumme uhrataan.
Antaa tunteiden tulla, kun aurinko laskee taas,
läpi syntisen yön, me yhdessä tanssitaan.

Taivaan rannan takaa, toiveesi sun palaa,
sä vielä uskot unelmiin, uskot haaveisiin.
Jos kaiken saisit anteeksi ja uudelleen taas alkaa,
on mahdoton tää toiveesi se päättyy unelmiin.

Antaa tunteiden tulla, kun aurinko laskee taas,
hämyisiin öihin me sielumme uhrataan
Antaa tunteiden tulla, kun aurinko laskee taas,
läpi syntisen yön, me yhdessä tanssitaan

Taakse taivaanrannan, nämä hetket vaipuu
ei vangita voi päiviään ne vaatii ikuisuus.
Ei taivaan rannan takaa onneaan voi löytää,
on kaikki tässä hetkessä, kun pääset syleilyyn.

Antaa tunteiden tulla kun aurinko laskee taas, 
hämyisiin öihin me sielumme uhrataan,
Antaa tunteiden tulla kun aurinko laskee taas,
läpi syntisen yön me yhdessä tanssitaan.
                            -W J Korvenkoski-

                  
          
                            Hyvää alkanutta päivää vierailijoille.

Ilta-musikin aikaa..

                 

Tuulen laulu.                                  Valssi. Säv.San. P J Mäkelä. Sov. Seppo Leino

Mä tuulen taas kutsuvan kuulen,
sävelin herkin se soi.
Laulua tuulen mä näin kuuntelen,
kaipaava on ja surullinen.
Se sävelmä paljon kertoa voi,
latvoissa puiden kun huminoi.
Menneistä laula se ei kuitenkaan
vaan uudesta käy kertomaan.

Aina ihminen käsissä tuulien,
on pieni kun käyvät ne pauhaten.
Mutta kaunista kuulla on laulu sen,
kun voi kuunnella ymmärtäen.

Kun tuulet ja myrskyt noin pauhaa,
sävel soi surullinen.
Tieltänsä kaiken se raivata voi,
mitään ei säästä, myrsky kun soi.
Silti niin herkin kielin soi näin,
niinkuin nuo myrskyt elämässäin.
Mulle ne voimia antaneet lie,
kun elämän tuuliin käy tie.

Aina ihminen käsissä tuulien,
on pieni kun käyvät ne pauhaten.
Mutta kaunista kuulla on laulu sen,
kun voi kuunnella ymmärtäen.

                    
                                      
                                    Kiitos vierailuistanne. Hyvää yötä.

Tänä iltana.

Miksi yhä kuljetat mennyttä mukanasi miksi yhä tahdot toistaa vanhaa yhä uudelleen.

Eikö kannattaisi välttää aikaisemmin koettua, yrittämättä torjua toisenlaista, tulevaa,
sillä se on sinulta turhaa puuhaa jonka kanssa yhä enemmän vain väsytät itsesi.

Tämän hektinen aika tekee olemattomasta olevan ja kadottaa olevan olemattomaksi.

Miksi itsepäisesti pidät kiinni siitä mitä sinulla oli /on, koittaen samalla välttää sitä,
mitä voisit saavuttaa tai tavoittaa.

Miksi et voi tulla nykyhetkeen alasti, tyhjänä omana itsenäsi.
Miksi tarraat kiinni, työnnät edelläsi.
Ethän tekisi näin, vaan ottaisit ainoastaan vastaan.

Saatat nähdä jotain mitä sinulla ei ollut, kenties jotakin silmiesi edessä tapahtuvaa.
Mikäli näin tapahtuisi, se jokin mitä sinulla oli sitä ennen, kenties katoaa pois.

Haluatko sinä kuitenkin kiinnittyä johonkin, kenties johonkin olennaiseen.

Tule kanssani kylpyyn

           





Kun onnistun jollakin tavalla saamaan hymyn nousemaan toisen ihmisen kasvoille,
ajattelen, sainkohan tuon ihmisen iloiseksi, kenties onnelliseksi, toisen hymyillessä.
Onkohan se pelkkää illuusiota.



Hyvää yötä Sinulle.

Sinulle.

                 

                  Rytmiä, menoa, meininkiä, sekä ihan oikea kunnollinen laulaja.
                  Sellaistahan musiikin pitää olla, ken siitä pitää.
          
                  Pidemmittä puheitta....   Tämän sanoitus.

                    Hyvää yötä!

Matkailua!

                

                                                Olet hiljaa vierelläni.
                                            Pääsi lepää olkapäälläni
                                              silitän tukkaasi varoen.

                                            Kuulet pehmeän kuiskauksen.
                                                         Kuljen sisälläsi,
                                                  sydämeesi eksyneenä
                                  pieni utelias poika salaisessa puutarhassa.
                                               Näkymä loppumaton puutarha,
                                       kerran vahvojen muurien ympäröimä.
                                                      murentuen, hajoten.
                              Tuolla näkyy muita erillisiä hajanaisia raunioita
                                                     joita sammal nyt peittää.

                                                     

                                             Luulet käveleväsi sydämessäni
                                                  mutta kävelet omassasi.

                                                Näetkö sortuneita muureja
                                                     sammaleen peitossa?

                                                       Olet hiljaa vierelläni.
                                                   Pääsi lepää olkapäälläni.
                                                  Ihailen elämän kauneutta.
                                                                    -Mukaeltu (Romain)-


                                  Hyvää alkanutta päivää vierailijoille.

Illanmax

                
                                     

                                    Tiedät sen että aatoksein lentää,
                                    luokses minne nyt kulkisinkaan,
                                    lintu kun kotilaaksoon taas entää,
                                    kodin löytää se saapuessaan...

                                                                  

Öitä!
                                                      

Aamua.

           

Kun niin moni täällä olijoistakin miettii yksinäisyyttään, mahdollista ystävän, kaverin löytämistä, tuleeko koskaan mietittyä sitä, minkälaista juuri sinun kaltaisesi ihmisen kanssa toisen ihmisen olisi / on olla, elää, tai kenties asua.

Kun ehdit ehkä miettimään tätä, ota johdannainen ja mieti, miltä tämä kumppanistasi saattaisi tuntua.

Elämisen arvoiseksi elämä tulee, kun usko antaa siihen voiman ja luottaa rakkauteen.


                Kietoisin sanoilla aurinkoon,
                kuiskeella kuusien varjostoon.
                Olet ainoa joka jäljelle jää,
                kun tädykkeet nurmelta häviää.

                                                                  Olisin suruusi lohdutus,
                                                                  yöllisten tähtien kimallus.
                                                                  Sanoisin sanan niin hellimmän,
                                                                  kun taistelet sylissä pimeän.

                 Nostaisin tasolle pilvien
                 kun sade käy yli tienoiden.
                 Olen luonas kun usvaan katoaa tie,
                 yön keskeltä aamua kohden vien.

                                                                  Kätken mä syliini lämpimään,
                                                                  ennekuin nääntyt sä ikävään.
                                                                  Lohtua loihtii tää läheisyys
                                                                  kun vienyt on suven hyinen syys.

                                                      - Ulla Kytöluhta -  (Foxi)

                                     Videon nimi;  Yksi halaus.

 
                              Hyvää alkanutta päivää kaikille vierailijoille.

Sinulle!

                         

Pidemmittä puheitta. Ajatuksin; Sä missä nyt oot, mihin sä meet..

Sitten ne. Kaikkein tärkeimmät:  Einmal wirst Du bei mir sein!  Ich warte auf dich.  Willkommen.
                        

      (Alempana esiintyvää liikkuvaa kuviasarjaa, ei suositella kiinteisiin yksilökuviin tottuneille iäkkäämille ;) (mies) henkilöille!)

                                                                 
                                                       

                    Iltapäivän ja illan natinatimatineat kaikille Teille vierailijoille.
                    
                                                 Nukkukaatten makoisasti.
       
                                        

Uuden viikon alkaessa.

Vanha, eletty viikko on takanapäin, samoin sitä edeltäneet. Kokonaan uusi on alkanut.
Taas päivä paistaa, kukka tuoksuu, ja linnut lentää, taivaaseen päin.

Saattaa vielä olla niinkin lämmintä keliä, että vanha, ikiroutainen jääsydän, vielä kerran lämpenisi, ennen tulevan talven leposykkeeseen vajoamistaan. 

Selaillessani tätä tuutuutin sivustoa, silmiini sattui tämä vanha valssi, nyt Freddyn esittämänä. Pidän tämän pehmeästä, soinnikkaasta äänestä.

Tästä oli eräs kotimainen hyvä, nopea rytminen muunnos, esittäjä ei valitettavasti ole muistissa, joku nuorehko mies kuitenkin, samoin se kappaleen nimi on unholassa.

Varastamisesta, tiedättehän, sellaisesta pikkuhiljaa ikään kuin varkain ;) tehtävästä julkis näpistyksestä siinä oli kyse.


Sanat tuohon kertaus säkeeseen soljuilivat jotenkin tähän tapaan:

Kas luonto on naisen, niin petollinen,
Hän sydämen ottaa, kuin varastaen.
Vie varas vain vaatteet, ken ties lompakon.
Mut nainen vie senkin, mi piilossa on.
Ei oikeus naista, saa lukkojen taa,
Ja osakseen uhri, vain naurua saa...

Vaan mitäpä siitä! ja auta se ei,
Kun sieluni rauhan, hän ainaiseks vei.
On tuolla se vuori, ja siel asuu hän.
Ken kerran on ollut, mun pien ystäväin...

Sitä, toimisiko tämä kuinka, toiselta vastakkaiselta näkökannalta katsottuna, en osaa sanoa.

Feministisuuteen taipuvaiset kuitenkin törmäisivät sen näkökannan, täysin mahdottomana ajatuksena. Kukin päätelköön itse omastapuolestaan, tämän asian.

Kuitenkin.  

Hyvää alkanutta päivää kaikille Teille, sivuillani vieraileville.

Aamun-maxi

                        

Istun kahvimukini kera pöytäni ääreen. Katselen ikkunastani ulkoa silmiini paljastunutta näkymää kello käydessä kohden puoli kuuden näyttöään.

Väjäämättä, hiljalleen viisareitaan siirtäen, toinen seinälläni, äitini käytöstään aikanaan mulle antama, seinälle ripustamani kello, mittaa aikaa sykäyksittäin viisareitaan siirrellen. 

Aamun hämärä on alkanut hiljakseen väistyä, paljastaen hitaasti harmaan, koleahkon aamu-usvan tuoman utuisen näkymän. Avoimesta ikkunasta tulvii kylmää viileää ilmaa parranajon ja suihkunjälkeiselle kostealle kuumalle iholleni, evidencen tuoksun selvimmin eroittaen.

Mulla on kylmä. Palelee.

Palelee siitä huolimatta, vaikka nenäni alla on kuuma kahvimukillinen tarjouksesta ostettua kahvia, kaadettuna, tiedättehän, sellaiseen ruskeaan pikkumyymukiin.

Hiljaista, rauhallista mutta hienoista mielen haikuuta taustalla. Noiden vanhojen, ns. rihkamakellojen junghans koneistot ovat kerrassaan kummallisia. Ne eivät tunnu kaipaavan edes pattereita kuin muutaman vuoden välein. Toimivat tasaiseen tahtiinsa. 

Odotan tulevaa, myös sitä, mitä kaikkea se mukanaan tuonee. Vielä mieli toimii, hermot tuntevat, odottavat sydämien lailla, ruumiin kaihotessa koko mitaltaan.

Mielleyhtymä luo esiin tuon ajatuksen, ajatuksen käsistä, jotka herkästi, tuntevasti tunnustelevasti iholla vaeltavat, määrätietoisen varmasti päämääräänsä pyrkien. 

Kädet, jotka pitkiä selkälihaksia tunnustellen, niitä pitkin edeten nousevat aina ylös niskaan, jatkaen tietävää varmaotteista vaellustaan keskisormillaan niskakuoppaa pitkin muiden tukiessa liukumalla edeten, kunnes, otteensa hieman tiukentuen, vetävät lopultakin lähemmäs, lähemmäs, perille asti.

Kuulen hengityksen, tunnen sen, aistin ihon kuumuuden, odottavan herkkyyden, sydämen malttamattomat odottavat jyskytykset, malttamattomat mielet päästä perille, kenties yhtäaikaiseen raukeaan olotilaan. 

Ihana, hieman niskakuopan yläpuolelta alkava, räjähtäin etenevä mielihyvän tunne, tunne joka  hetkessä kaikkialle leviten voimattomaksi rentouttaa, laukaisee myös kireät selkälihakset hetkessä, muuntautuen lopulta pelkäksi suunnattoman raukeaksi hyvänolon tunteeksi.

Havahdun hieman hätkähtäen omista mietteistäni, pientä jännitystä tuntien.
Osittain juomattomaksi jäänyt aamukahvini on jäähtynyt muumimukini pohjalle.

Nakkaan ne helttaani, kaataen loput vielä keittimeen jääneet mukiin, maitoa, toinen voikku.
Istun tuoliini katsahtaen ulos. 

Aamu-usva näyttää lähes haihtuneen, kylmyyskään ei haittaa. Suljen ikkunan, vetäen samalla villapaidan ylleni. Arjen elämää ilman satua tai tarua.

Sointuiva musiikki, pehmeä-äänisellä espanjan kielellä laulettu tanssivasta brunetesta, soljuu tajuntaani hitaasti jostakin taustalta, sitten selkenevämmin, yhä selkenevämmin

Musiikki soi; baila morena, baila morena, baila morena...

Halauksen voima.

                                    

Halauksessa on voimaa, merkitystä, tarkoitusta, paljon enemmän kuin ymmärrämme!

Niinkuin pikkulapsella joka on kaatunut, loukkannut itsensä, tai on muuten peloissaan päästen vanhempansa syliin lohtua hakemaan, sitä saamaan, jonka johdosta olotila alkaa helpottaa saamiensa hyväilyiden ja hellyyden ansiosta.

                                                                                                                                                
Tätähän me muut, juuri me, aikuiset ihmiset olemme vailla, sitä kaivaten ja haluten.

Kun saamme halauksen joltakin ystävältämme, kumppaniltamme, rakkaaltamme, osoitamme näin kiintymystä ja osanottoamme, vallitsevasta tilanteesta riippuen.

Halaamisella on eritäin myönteinen vaikutus, ikäänkuin silmin havaisematon energia, kokonaan uusi virta, alkaisi valua jostakin tuntemattomattomasta meidän sisällemme.

Myös halauksen antava henkilö kokee tämän saman tunteen.

Usein myös pienempi, hieman hellä kosketus pystyy purkamaan kahden osapuolen, kenties toisilleen outojen ihmisten väliset keskustelujännitykset lähes kokonaan.

On myös paljon tilanteita joissa pelkkä lähes huomaamaton hipaisu käsivarteen luo
läheisyydentunteen.  Tieteellistä näyttöä meistä kukaan tuskin tarvitsee uskoakseen tuohon kosketuksen parantavaan voimaan, koska sitäkin on olemassa.

Mangneettikuvauksella aivoista otetut kuvat kertovat kosketuksen tai sivelyn voiman
siirtyvän iholta aivoihin, suoraan niiden mielihyvää tuottavaan keskukseen.

Fyysisen läheisyyden tunne saa uuden merkityksen. Meidän siis ehkä pitäisi ja olisi suotavaakin kosketella enemmän toisiamme aina silloin kun se on soveliasta, sitä sen kummoisemmin ujostelematta, muiden mielipiteistä, läsnäolosta piittaamatta.

Ainakin näin menetellen, meillä olisi hyvä syy tehdä sitä heille jotka ovat yksinäisiä.