Kuluva talvi on ollut monin osin muistuttanut lapsuuden ajan kaltaista talvikautta.
Lunta on ollut paljon, kuitenkin kohtuullisesti, koko ajan on ollut tasainen talvikeli sopivine pakkaseneen, ei liian kylmä, ei liian märkä.
Nyt heti joulun jälkeen, kuten niin usein lapsuudessa, alkoi pitkä, märkä, lämmin kausi joka sulatti piha alueen kulkemisesta tiiviiksi pakkautuneen pihalumen puuromaiseksi vetiseksi painavaksi mössöksi jota oli lähes toivoton, kamala ja tavattoman raskas työ alkaa puhdistaa kodin piha aluetta lumilapiolla ja lumikolalla.
Ellei pakkanen tullut liian aikaisin, ehti saada lainaksi perälevyn traktoriin, jolla työ kävi helposti. Lähes heti, kun oli työn saanyt tehtyä, alkoi pakastaa, ainakin yön ajaksi ja usein kävi niin että pakkaskausi alkoi jatkua tuosta eteenkin päin, kevään hagille asti.
Loppiainen. Päivä joka aikaisemmin aloitti pitkän talvikauden, niin sanotut härkäviikot, jonkä aikana ei ollut ns arkipyhiä, tai perättäin olevia pyhäpäivä, vain normaalit viikot.
Työntäyteiset viikot, jotka pääsiäisen aika lopetti, kevään korvalla tai sen lähestyessä.
Varsinainen joulu loppui kuitenkin vasta nuutin päivänä, viikko loppiaisen jälkeen jolloin nuutipukit alkoivat kulkea talosta taloon, maaseudulla vielä 1960-1970 luvulla.
Loppiainen oli myös säiden ennustamisen aikaa.
Sanottiin puolet talven lumen määrästä sataneen loppiaiseen mennessä.
Sanottiin myös, että jos loppiaisena metsä on huurteisen lumen peittämä, syksyllä saadaan hyvä ohravuosi.
Vuoden vaihteen suojasää saattoi kestää joskus nuutinpäivään saakka, jolloin sanottiin, jos loppiaisena on vilja-aitan polku lumesta ummessa, se joutaa olemaan ummessa koko seuraavan talven ajan.
Usein kävi niin että pakkaskauden alettua, oli tasaista pakkas-säätä ilman suurempia
lumisateita koko kevään talvikauden ajan, kunnes helmi ja maaliskuun lumituiskut alkoivat tuivertaa, säiden vaihdellessa huhtikuuhun, kevään porteille asti.