Laulajan lauluja :)

Hello, kaikille sivullani piipahtaneille pitkästä aikaa. 
Eipä ole tullut kirjoiteltua hetkeen, eikä tälläkään hetkellä ole mitään järkevää asiaa, mutta uskollisten sivustojani seuraavien lukijoiden takia yritän jotakin kraapustaa.

Menestys tekee ihmisen nöyräksi, epäonnistuminen katkeroittaa. 
Jostakin syystä jo tänään on sivustollani ollut vierailija määrän ennätys, lähes 300 vierailua kotimaasta (tämä klo 16.50 mennessä, ennen tämän julkaisua).
Muut vierailut sitä lisää täydentämässä.

Paljon on tänä aikan vettä virrannut vantaan koskessa, kymijoen haaroista puhumattakaan. Nuutin päivä on mennyt, kaamos aika pohjoisessa päättynyt pieni kurttunen, 20v vanha joulukuusi on vielä pöydälläni, iltaan valoa antamassa ja tällä viikolla taltioin sen odottamaan seuraavaa joulun ja vuodenvaihteen sesonkia.

Talvinen päivä on Pirkanmaalla ollut kaunis ja aurinkoinen, pakkasta tasainen - 10 viimeviikon kovan -26 asteen pakkasen päätyttyä, jolloin talitintit olivat yhtä herttaisen pörröisiä, kuin oheisen kuvan - 25 asteen pakkasessa kärvistelevä kuhnuri, luonnon helmassa piipahtaessaan.

Elämä ottaa elämä antaa, joten jälleen yksi elämää rikastuttava kokemus on takana, päättyneenä, palaamatta. Tuo kokemus joka sekin eräs ainoa laatuinen elämässäni.
Niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa sanotaan, tosin en tiedä koska toivo alkaa muuttua epätoivoksi, tai toivottomuudeksi. 
Toivottavasti näin ei käy kuitenkaan vielä hetkeen, elämä on mielenkiintoista ja olen elämääni edelleen tyytyväinen, ja omalla tavallani jopa onnellinen.

Jo poikana sen minä huomasin,

pienet kolhut ei kulkijaa kaada,

Ja se tyttö, se kulkee jo jossakin.

jos on kumppani määrä mun saada.

Niin se tyttö se kulkee jo jossakin, 

jos on kumppani määrä mun saada.

Ja jos itse mä turkkini tuhrisin, 

aina itse se puhtaaksi nuollaan, 

ja ne kuuset jo kasvaa jo jossakin, 

joista kerran mun arkkuni vuollaan. 

Ja ne kuusetkin kasvaa jo jossakin,

joista kerran mun arkkuni vuollaan.

Ei pehmeeksi pöyhitä pelimannin pielusta,

eikä patja ole untuvaa,

kaipaa jostain syvältä sielusta

kolkkaa kodilta tuntuvaa.

Sillä kansan kourassa hajallaan,

aina on tämän laulajan lantit, 

jää pelimannin perinnöksi ajallaan,

velat vekselit vipit ja pantit.

On hankala syntejään tunnustaa,

kun ei kaikkia niistä ees muista,

ja paljon soi sielussa sanottavaa,

mutta kuivana kieli ei luista.

Ja niin paljon soi sielussa sanottavaa,

mutta kuivana kieli ei luista.

Kai siksi on tartuttu tuoppeihin,

ohikulkija tarttuu suoraan,

ja se ohra jo lainehtii jossakin,

jota ensi jussina juodaan.

Ja se ohra jo lainehtii jossakin,

jota ensi jussina juodaan.

Ei pehmeeksi pöyhitä pelimannin pielusta,

eikä patja ole untuvaa,

kaipaa jossain syvällä sielussa

kolkkaa kodilta tuntuvaa.

Vaikka soppa on kylmää ja leipä on sitkeä

auta ei päätänsä aukoa.

Itse voi valita, nauraa vai itkeä,

kunhan soitto ei taukoa.

Sillä kansan kourassa hajallaan 

aina on tämän laulajan lantit,

jää pelimannin perinnöksi ajallaan

velat vekselit vipit ja pantit.

On haaveista suurin jos elämään

jäis yksikin lauluistansa,

ja hänen mentyä penkiltään,

sitä vielä laulaisi kansa,

- Sitä vielä laulaisi kansa.

-  Jenkka / Laulajan lantti / Timo Koivusalo -

                                                   

Vuoden viimenen sunnuntai

                  

Musiikkiesitys elokuvasta kaksipäisen kotkan varjossa. Video eräs elokuvan muusta musiikki tarjonnasta. Tango, 1900 alkua kuvaavassa elokuvassa, jolloin se oli juuri ehtinyt eurooppaan.
Alla edellisessä postauksessa mainittu, toinen mieleeni somaan jäänyt sanoitus.

Valheita vain.  - Sanat Timo Koivusalo, Laulu Anneli Saaristo -

Kuin korpin lento, tuo ennusmerkin tuonut,

ois pääni ylle noin kaartaessaan.

En tätä päivää ois itselleni suonut, 

en vielä tänään, en milloinkaan.

Ei tule toista, ei juoksunsa suuntaa,

linnut vaienneet ei lauluissaan.

Minun maailmani pieni se vain murtunut on,

kun sain valheita, valheita vaan.

Nyt en toivo mä muuta kuin huominen,

jospa hetken jo lohtua tois.

Eihän muistoillensa koskaan ihminen,

mitään tunteinsa vallassa vois.

Vaan en koskaan voi ees päiviin menneisiin,

enhän muistoihin kauneimpiinkaan.

Jospa tunteesi kaikki nuo olivatkin niin,

 valheita, valheita vaan.

Vaan en luottaa voi päivihin menneisiin,

enkä muistoihin kauneimpiinkaan.

Jospa tunteesi kaikki nuo olivatkin niin,

valheita valheita vaan.

Arkipäivä, juhlien jälkeen :)

Katselin erästä tallennetta, josta kaksi hienoa upeaa musiikkiesitystä, tosin muutama muukin, joista tämä jäi enimmäisenä niistä kahdesta mieleen, hienon hitaan sovituksen ja erityisesti upean laulajan tulkinnan ansiosta.

On hienoa saada kuulla, kun ääni tulee luonnollisesti, aidosti, helposti ponnistelmatta  niin kuin henkilön luontevan jatkeena, pehmeänä sointuvana esille.
Esittäjä, Anneli Saaristo, ei paljon muuta esittelyä kaipaa.
Valitettavasti näitä ei löytynyt youtube sivustolta, joten siitä syystä yllä oleva video.

Mikä kerran on ollut.

 - Sävel ja sanat Timo Koivusalo /  Laulu Anneli Saaristo -

Kadonneet pois on vuodet, niin kuin varkain

jos saada vois, vaikka lantinkin vain.

Joka laulusta lantin, joka laulettu on.

Määrä niiden, on lukematon.

Kadonneet pois on hetket, kuin varkain, 

jos saada vois vaikka tuokion vain.

Joka yöstä tuokion, joka valvottu on,

määrä niiden, on lukematon.

Mikä kerran on ollut, se on ollut, 

sitä mikään ei milloinkaan pois meiltä saa.

Mikä kerran on mennyt,  - se on mennyt,

on aika saada,  - aika unohtaa.

Kadonnut pois on nauru, kuin varkain,

jos saada vois, vaikka osankin vain.

Pienen osankin vain, entisestä riemustain,

joka ennen, soi mun lauluissain.

Mikä kerran on on ollut, se on ollut,

sitä mikään ei milloinkaan pois meiltä saa.

Mikä kerran on mennyt,  - se on mennyt, 

on aika saada  - aika unohtaa.

Yllä oleva sanoitus ja sävel on eräs, niitä mieleen soimaan jääneitä.

Sujuu kohtalaisesti jo korvakuulon pohjalta.

Mutta nyt.

Aikomuksena on tehdä pieni laulukeikka, pitkästä aikaa, lähes puoleen vuoteen.

Kiitos vierailuistanne.

Hyvää illan jatkoa.

Talvi-illan muisto

Talvi-illan hämyyn, yksin astelen, 
yölinnun laulua mä kuuntelen, 
Se lintu laulaa, kaunis talven maa, 
illan hämy huumaa, tahtoo rakastaa.

Talvi-illan hämyyn oottamaan nyt jään, 
kohta linja-auton tulevan mä nään. 
Käsikkäin pian käymme, kuiskaillen vaan, 
jospa ilta tää ei, loppuis milloinkaan.

Talvi illan hämyyn sylihini mun 
sä  jäädä voitkin, jäädä aamuhun.
Talven utuharso meidät verhoaa, 
ilta hämyn taika mielet lumoaa.

Kohta linnun laulu meille vaikenee, 
talvinen kun tuuli meitä saattelee, 
Huomisaamuun asti aika katoaa, 
pian taas kaikki herää, aika kiiruhtaa.

Uuden aamun tullen hyräillä mä voin, 
kun mä ihmeellistä viimeyönä koin.
Enää en nyt kulje tuska sisälläin, 
muistot on niin rakkaat, niiden pariin jään.
 - Lea Määttälä (mukaeltu) -

            

Talvipäivän hämäryys..

Auringon nousu 9:31. Auringon lasku 15:06 Päivän pituus 5h 35 min. Ilma -6

Rauhoittava talvipäivän hämäryys, tervetuloa taas myös sinä, tuttu talvinen pimeä.

 - Juhani Aho - 

Talvipäivän seisaus 21.12. Klo 13.14 joten pian päivänvalon aika alkaa pidentyä.

                     
Kunhan ilta joutuu ja yö nukutaan olen aikeissa palata nuoruuden ensimmäisen pyörämatkan muistoihin, mikäli nettiposti on löytänyt ja toimittanut muutamia kuvia.

          

Valkeat haihtuvat hiljaa leijaa, 
ylitse maan ylise puun 
kuuran kourissa seisoo metsä, 
kullassa talvisen aamusuun

Hiljaisuus metsän urkuja soittaa
puitten humina hymni soi.
Lumien kristallikynttilät loistaa
akkunat kultaa aamun koi.

Alttarina on luminen vaara
hartaana seisoo maa ja puut
Läpi valkeain haihtuvain hiljaa
metsässä aamu kirkastuu.
 - Lauri Pohjanpää -
                   

Kaunista talvipäivää

Maa on saanut valkoisen vaipan. Valkoista höyhenen kevyttä pakkaslunta, sellaista kuivaa puuteri- tai pumpulilunta josta pienenä luki tai kuuli paljon puhuttavan. 
Lumi valaisee, hohtaa vaikka sen timantit eivät vielä kimalla, hohtavat kyllä ennen kuin vasta keväällä auringon lämmittämien hankien myötä alkavat kimallella.

         

Talvi on kaunis.
Eikö!

Useimmiten se liitetään Lappiin, tuohon karun kauniiseen seutuun jota niin usein romantisoidaan. 
Talveen, siis lumeen, liittyvät usein myös saamelaiset ja poro-kulttuuri, joiden kautta eksotisointi meillä useimmiten tapahtuu, kuten myös maailmalle antamamme kuva niin matkailijoille tarkoitetussa kirjallisuudessa, kuin paimentolaiskansan maailmana, sellaisena maailmana jonka kaltaista ei suomessa enää todellisuudessa ole olemassa.

Talvi ja varsinkin Lappi ovat joulun sesonkiajan myyntivaltteja jota on hyödynnetty jo pitkälti yli vuosisadan. 
Etenkin ne viimeiset kuusikymmentä (>1952# Coca-Cola / joulupukki) vuotta.

Hiljaiseen (s)iltaan.

Auringon nousu 9.14. Auringon lasku 15.14. Päivän pituus 6h.  Pakkasta -18 astetta.

Kaunis talvipäivä on päätynyt illan hämärään.Tuuli ja tuisku tyyntyivät jo perjantaina eikä luvatusta kaaoksesta ollut merkkiäkään.Lauantai hieman luminen, tänään kaunis aurinkoinen talvipäivä ja kevyt pakkaslumi.
Kaunista. Hiljaista ja rauhallista. Pirteän-virkeä huonekärpänen surisee unettavasti. 
Lupaavasti alkanut nuoruuden pyörämatka keskeytynyt paljon uhatun lumimyrskynmkadottaessa kaikki nuoruuden katunäkymään liittyvät kuvat jonnekin tuiskuvaippaan.

 
Kunhan pakkanen tästä hieman hellittää ja pyöräilykelit paranevat, tuolta nuoruuden pyörämatkalta on toki palattava kertomaan mitä kaikkea tuli nähtyä ja koettua tuolla ensimmäisellä omalla matkalla.
Kenties jostain ilmestyy muutama varhainen tai myöhäisempi kointähti tuikkimaan paluumatkan yksinäisyyteen.


Tai ehkäpä jostakin ilmestyy yksinäinen tähdenlento iltataivaalleni, kenties seuraksi
vaikkapa kuvan huokausten sillalle.




Näkymä rannalta jossa toimi paviljonki tyyppinen kaksikerroksinen kahvila vielä 1960# alkuvuosina.  Erikoista siinä oli suuri yläkerran parveke jossa oli osaksi lasitettu erillinen osa. Parveke oli kokonaan pylväiden päälle rakennettu.

Silta tuli aikoinaan tutuksi työväentalon kesälavalle tanssipaikalle kuljettaessa. Tulipa siihen joskus myös pysähdyttyä tupakoimaan, milloin haaveilemaan tai katsomaan virran juoksua, ehkä joskus kesäisenä kauniina iltana jopa tytön seurassa, tuntien itsensä melkein maailman omistajaksi, saadessaan istua jollekin vapaana olevalle kivipenkille, erkkerille jotka oli rakennettu jokaisen silta-arkun kohdalle molemmille puolille siltaa.

Siltakansi on yli 90 m pitkä, veden virtaama 350m3/sekunnissa. Vesi syvä < 20m.

Tee-resepti

                  

Tässä eräs, keväisen kauniiseen ulkoilupäivään tai sen jälkeisiin yhdessäolon hetkiin  sopiva tarjoiluehdotus,  keskusteluun lisämakua antava Jagertee juomaresepti. 
     - Google - 

(alppiseutujen murretta  – Jägertee olisi kirjasaksaa).


1 / 4 liter of black tea in a bowl

1-2 teaspoons sugar add all at 1000 watts 2 - Heat 2 1 / 2 minutes
1 / 4 liter of red wine add
1 / 2 stick of cinnamon add
2 cloves add
anything further at 1000 watts 2 - Heat 2 1 / 2 minutes, remove spices
3-4 cl of rum add
3-4 oz fruit brandy add
Stir and serve immediately
2-3 servings

Google-haku hakusanalla "Jagertee" tuottaa erilaisia reseptejä. Mustaa teetä (s.o. kellanväristä "tavallista" teetä, ei vihreää!) ja punaviiniä on useimmissa, joissakin myös jotakin hedelmäviinaa ("Obstler", joka voi olla valmistettu esim. omenista, päärynöistä, kirsikoista, vadelmista, luumuista, aprikooseista tms.)
Lisäksi mausteeksi sokeria, neilikoita ja kanelia (tankona).


Itävallassa Jagertee teestä, sokerista ja itävaltalaisesta romminkorvikkeesta
(valm. Sebastian Stroh) sekoitettua totia.

On siis olemassa ainakin glögimäinen ja totimainen lähestymistapa.

Jägermeisteria en ole kuullut Jagerteessä (google) käytettävän.
Vaan kukapa kieltää.

                                                         Kiitos vierailustasi.
                                                          Hyvää illan jatkoa.

Täysikuun aika

                  
       
               Täysikuun aika.
                   Samoin ilmeisesti täydet yöunet pitkästä aikaa.

http://youtu.be/EilWiWDXoBU

Kun kuu jo nousee nuori yö kun on
Voi hymy yhteen viedä ei kukaan silloin tiedä
Taas teitä huomisen
Kun kuu jo nousee ylle puistikon
Kuin täynnä odotusta on joka varjo musta
Myös sydän kuunnellen

refrain:
On ehkä tämän yhden kerran
Pienen tuokion tuon verran
Kuu sen kertokoon

refrain2:
Kun kuu nyt nousee muuta toivo en
Kuin että aina meitä voi viedä onnenteitä
Sen säde kultainen                        
                                     http://youtu.be/qcnPV82yfn0

Täyden kuun odotusta -II

                

Luuletko olevasi yksin?
Luuletko pärjääväsi yksin?
Luuletko kärsiväsi yksin?
Luuletko luovasi yksin.

Et ole, et pärjää, et kärsi, et luo - yksin.
Pienin inhimillinen yksikkö
ei ole yksi ihminen,
vaan kaksi ihmistä.

Lapsen kasvattamiseenkin tarvitaan koko kylä.
Yksinäisyydessäkin on aina muita paikalla.
Idea ei synny ihmisen pään sisällä, vaan ihmisten päiden välillä.
Ajattelemiseen eivät omat aivot riitä.

I not only use all the brains that I have, but all that I can borrow
- Woodrow Wilson -


                                                               Kiitos vierailustasi.

Täysikuun odotusta

                


                              Tähtiä voi ihailla, ja tähdistä voi suunnistaa.
                Kumpaa sinä teet kun seisot ja tuijotat öiselle tähtitaivaalle?

                           Jokaisesta heikosta kohdastasi ole kiitollinen:
                       Yhä on muurissa aukko pahan lähteä, hyvän tulla.
           Vasta, kun uskallat iloita tyhjästä kohdasta itsessäsi, olet oivaltanut:
                      Minussa on vielä tilaa jollekin mitä minulla ei vielä ole!

                    Vaikka tuntisit olevasi täydellinen peli ei ole vielä menetetty.
              Aktiivisen itsetutkiskelun avulla löydät varmasti itsestäsi heikkouksia,
                                             jotka tekevät sinut vahvaksi.

                                                                
                                                   Kiitos vierailustasi.
                                                       Hyvää yötä.

Täyden kuun odotusta. -I

                 

Saxofon: http://youtu.be/wJOxB6fG-s8

Kulkee, yli vuorten kulkee,

kuu kirkas meksikon yössä

ja kielissä kitaroiden onni soi.

Saapuu aamun aurinko taas yli vuorten,

saapuu tuoden arkea tullessaan.

Rakkaus lähtee jo järven rantaa pois,

seuraava yö sen kaiken toistaa vois,

se ehkä toistaa.
Loistaa. Yli järven loistaa,
pian kirkas meksikon päivä
se hehkullaan kaupunkia vallitsee,

pois on mennyt kuu sekä rakkaus nuorten

kunnes kuu suo lumonsa ylle maan.

Rakkaus lähti jo järvenrantaa pois,

seuraava yö sen kaiken toistaa vois,
sen ehkä toistaa.
Loistaa. Yli vuorten loistaa,
taas kirkas meksikon päivä,
ja hehkullaan kaupunkia hallitsee.
Pois on rannanpuun suoma suoja nuorten,
kunnes kuu luo lumonsa ylle maan.

Hohtaa, yllä järven hohtaa,
kuu kirkas mexicon yössä ,
taas kielissä kitaroiden onni soi
taas on suotu yön varjot suojaksi nuorten
päättyy taival valosta varjoon puun...

                                                Kiitos vierailustasi.

                                                                          Öitä.

Iltamietteitä.

            

Keväinen muisto.
http://maxim-ex.blogspot.com/2011/03/jalkia-kevaisessa-lumessa.html

Yksinäisyyttä on kahta lajia: hyvää ja huonoa.
Hyvä yksinäisyys puhuu sinulle viisaita, neuvoo tien itsesi lähteelle, missä et ole yksin.
Huono yksinäisyys vie sinut kauas muista ja itsestäsi, suon silmään.
Mitä enemmän uskallat olla lähellä, päästää lähelle,
sitä enemmän saat nauttia yksinäisyydestä.

Kasvojamme me etsimme
koko elämämme,
ja kasvot etsivät meitä.
Säälikäämme niitä,
joilla on kasvojen paikalla naamiot.
He eivät etsi,
eikä heitä etsitä.

              

                                     Hyvää illanjatkoa.
                                              Kiitos vierailustasi.

Piristystä sateeseen..

Auringonnousu 9:42. Auringonlasku 15:16. Päivän pituus on 5 h 34 min. +1 aste.  

                 

Taas vuoden alkaessa, on sama mietemielessä kuin kauniin nuoruuden päivinä. Hetkittäin tulee mietittyä, mitä tämä alkava vuosi jälleen elämääni tuo.

  Tunnen seisovani hieman kuin aikoinaan näyttämöllä kansakoulun joulujuhlassa ja odotti pienoisella jännityksellä esiripun avutumista sivuun, näytelmän aloitusta, sen kaikkia kohtauksia miettien samalla päättyykö näytelmä kohdaltani onnistuneesti vai  epäonnistuuko se.
Onni taitaakin oikeastaan olla siinä, ettei tiedä, mitä tulevaisuus todella eteen suo / tuo.

Hyvää illan jatkoa.
Kiitos vierailuistanne.

Uuden vuoden päivä

Auringonnousu 9:42. Auringonlasku 15:14. Päivän pituus on 5 h 32 min. -6 aste.   

Taivas on kirkas, ilma seesteisen aurinkoinen, näin on vuoden ensimmäisenä päivänä.

Selkeänä erottuva puolikas kuu näkyy vaaleansinisen taivaan keskellä ja suoraan sen alapuolella, jonka, aivan kuin halki taivaankannen horisontin on alleviivannut yhteen sulautunut, hornetin moottorien tuottama pakokaasujen tiivistymisen tuottama vaalea huntuinen vana.

Vana joka ihan silmissä laskee alaspäin huimaa vauhtia, tuon olomuotonsa säilyttäen.
On jälleen kerran, kuten eilenkin talvikeli kauneimmillaan ohuen eilensataneen lumiharson ohuesti kuorruttaen kevyeen vaippaan, puut, pensaat,  kasvuston, kaiken.

Hetkinen kuluu, kupillinen pari aamukahvia tätä kirjoittaessani, ja taivas on alkanut jo vetäytyä tummaan pilvipeitteeseen, muuttaen kohta sään jälleen uudelleen sateiseksi.

Katan pöydän, itselleni. Pyykkikone jyskyttää, ex-kananpojat odottavat lautasella, lisukkeet  samoin, mausteet tuoksuvat, kynttilät luovat sopivan hämärän valon kajon.
Kaadan lopun pullossa olevan viinin konjakkilasiini. 

Vielä oheinen latino soimaan. Musiikki lohduttaa, tuo muistoja, tyynnyttää, rauhoittaa,
vaikka oheinen ei tähän kaikkein parasta ehkä olekaan. Haaveet on kuitenkin ilmaisia.

                                 Elämä koostuu pienistä nautinnoista...

                

            ...ja joskus unista ja unelmista, tai joskus harvoin, ne elävästi koetuista.
                         Näin myös vuoden ensimmäisenä päivänä.





Kiitos vierailuistanne.

Uuttavuotta odotellen..

Auringonnousu 9:44. Auringonlasku 15:09. Päivän pituus 5 h 25 min. + 2 astetta.

        

                                                     Viisas ymmärtää,
                                         ettei voi ohjata kohtaloaan,
                                                      ja ohjaa silti.

  Jos tuli samuu, sitä ei saa yksin syttymään taas. Yksin olet pelkkä tikku vailla raapaisupintaa. Tuli syttyy vain jos kaksi suuta puhaltaa yhdessä kylmään tuhkaan.            
                    

                                                         Tule hiljaa.
                                           tämän lauluni sulle mä tein,
                                                sua ainutta yksin vain,
                                                         odotellen.
                                                        Tule hiljaa...
                                                        ...niin hiljaa!

Adventtipäivän aatoksia.

                

Niinmpä. Monta on laulua.  Monta myös laulujen miestä kertoo jokin vanha sävelmä.

Ensimmäinen adventtisunnuntain aamu avautuu kosten sateisenä mutta lämpöä tuoksuen.
Niin, enhän tunne sitä muuten, vasta avatessa ikkunan, kaurapuuron ja aamukahvin aikaan
voin, ja saan tuntea tuon tutun, raikkaan luonnon tuoksahduksen ikkunani edessä olevasta salskeasta pihamännystä.

Aina uteliaat talitiaiset kiiruhtavat katsomaan mitä tarjoiltavaa olen tänään ikkulaudalleni niille laittanut.
Uskolliset, iloisen vallattomat seuralaiset, pelkkiä kaurahiutaleita tällä kertaa.

                                        
 Mieleni on hyvä. Seesteisen raikas. Alan hyräillä avoimesta keittiön ikkunasta, kohta
laulaen jostakin mieleni perukoilta kumpuaavaa sävelmää, muistellen sen sanoitusta,
Kääriäinen & agents, versiota, joka on mielestäni näistä esityksistä rytmillisesti, äänellisesti paras.

En tosin muista sanoja kovin tarkasti, mutta eräs versio taitaa mennä jotenkin tähän tapaan:
On jo aikaa, kun jo kerran niin,
kysymys, tää sulle lausuttiin, 
miten voinet, ymmärtää sä sen,
tahtoo, kiertää, tähti pienoinen.
----
Miksi surra, olla onneton,
mun kuin tuulen, tieni tää se on,
Tietäin sen, kun vapaa olla saa,
kauneimmin, soi laulu maailmaan...
Tietäin sen, kun vapaa olla saa,
kauneimmin, soi laulu maailmaan...


                   


Istahdan tuoliin odotellen aamukahvin tippumista. Nautittuani kaurapuuron tapani mukaan seisaaltani, kahvimukillisen, leivän lisukkeineen, istahdan tuoliin sylikkäin, sytytän sikarin puhaltaen savun ulos ikkunasta, nauttien raikkasta syksyisesta aamuhetkestä.
Hiljaista, pimeää.

Siirryn nettiin, toisen mukillisen kahvia vielä höyrytessä mukissani. Elämä tuntuu hetkittäin siirtyneen pelkään virtuaalitodellisuuteen tai paremminkin sellaisen tuottamiin kuvitelmiin, mietin itsekseni pienten aamuaskareitten jälkeen, näitä muutamia plokeja lukiessani. 

Niin se on, virtuaalisuus tuntuu olevan live-elämää kummempaa. Muistot vie, kiitää, kujettaa.
Lisäksi, vilkas mielikuvitus on omiaan ruokkimaan lisää, kaikkea mielen luomaa luulotelmaa.

                

Eräs toinenkin laulu muistuu myös mieleen, kenties näinkin sattaa käydä 
http://youtu.be/-DHzPwIFrvc

Yhden, eräästä toisesta plokista lukemani, siinä olevat sanat jäivät myös mieleeni.
ma abbastanza, per esprimerlo solo due parole mi manchi.
(mutta tarpeeksi ilmaisemaan, Vain kaksi sanaa, Kaipaan sinua)


                           

Yhden toisen laulun sanoin:
Kunhan kulkea sais tiellä rakkauden,
mitään muuta ei tarvinne laisin,
oishan onni tuo suuri, niin ihmeellinen,
et'ei hurma sen haitune lie.
Elo onnen se antaa, ehk'ei vie mukanaan,
miksi muuttais se kulkua toisin,
oishan onnen nyt aurinko ihmeellinen, 
eihän hurma tuo haihtuisi pois...


                  

                   Kiitos uskollisille vierailijoille. Hyvää illan jatkoa. 

Täydenkuun aikaa..

                  

Olemassa olon tunne ilman mitään muuta sielunliikettä
on sinänsä erinomainen tyydytyksen
ja rauhan tunne, joka yksinään riittää tekemään
tämän olemassaolon rakkaaksi ja suloiseksi,
kun vain kykenee karkoittamaan kaikki maalliset
aistivaikutelmat, jotka lakkaamatta pyrkivät vetämään huomiomme puoleensa
ja himmentämään elämämme salaisuuden.
- Jean Jaques Rousseau -
                  


http://maxim-ex.blogspot.com/2011/05/mittarin-raksutusta.html

           

                                                      Kiitos vierailuista. Hyvää yötä.

Jälkiä keväisessä lumessa

                 

Hieno, raikas, kevät-talvinen aamuhetki. Tuoksuu kostealta, vaikka pakkasta on vielä tusinan asteen verran.  Laulun sanat mielessäni, yöllä palatessani, niitänäitä kelaillen
mielessäni miettiessäni raikkaan kelin, hyvän mielen aikaansaattamana.

                              
                 

Aatos vie taas aikaan, vanhaan hyvään, aikaan jota ei enää ole, eikä saattane kokea.
Keli on juuri sellainen jollaisena sen muistan muistellen monia nuoruuden aamuhetkiä.
Parasta aamu-aikaa kokea kaikki, heti hämärän väistyttyä, auringon nousua odottaen.

Kevääntulo, mäntymetsän tuoksun, alkavan pihkan, kävyt, vielä avautumattomat.
Niiden neulasten kirjoileman pinnan, oravan kalvamat käpyrangat, jäniksen papanat, metson ja teerien jätökset, pöllön oksennuspallot, muutaman vielä hangella hiljakseen liikkuvan harmahtavan höyhenen, joskus mustemman sulan lumihangen pinnalla.

Kohta ilmeistyy mäntyjen runkojen ympärille nuo "paljaat" renkaat, paljastaen rungon ympärillä olevat kanervat ja varvut joiden oksilta saattoi nähdä sieltä täältä pilkahtavan
punertavan marjan. Keväiset kluksuttavat sekä naksuttavat äänet, närhien rääkäisyt, korppien ääntely, variksen harvat raakkunat kantautuivat korviin  

Muurahaispesien tuoksu, niiden alkava, voimistuva kuhina, pesien osilta, jotka ketun tai jonkun muun jäljiltä oli kaivettu kuopalle, alkaisivat kohta kohentua melkein silmin nähden, entiseen kokoonsa, siitä aikaisempaa suuremmaksi kasvaen. 

Pinnalla, jonka hangen pinta kantoi pitkälle päivään. Kantoi, kunnes auringon lämmön vaikutus alkoi aamunkymmenen jälkeen pehmittää niin että se alkoi pettää jalan alla.
hangen rahina hiljensi metsän lintujen äänet. Seisahdus, ja ne alkoivat uudestaan. 

Joskus lauantaisin ja varsinkin sunnuntai aamupäivä hetkinä, ilmestyi usein muutama kaveri, joiden kanssa tuli kokeiltua noita metsän rajaamia pieniä peltoalueita, niiden hankien kantavuutta. Kokeilla suurempien ojien kohdalla mitä hangen alta löytyisi.

Pääasiallisin kulkuneuvo oli polkupyörä, jolla matka joutuili sukkelammin kuin jalkaisin
yrittäen pitää mielessään sen tosiseikan, ettei kannattanut viivähtää liian kauaa tuolla
reissulla, mikäli ei mielinyt kahlata takaisin napaansa myöden lumessa kahlaillen kun hangen pinta ei enää kantanut.

Siihen aikaan kun polkeminen vielä pääasiallisesti tapahtui seisonta asennossa tämä
oli yleinen harrastus, hangen pinta kun oli sileä, kevyt polkea, kenties jossakin kohden
saattaen tuottaen yllätyksen, etupyörän äkkiä humpsahtaessa hieman syvemmälle.

Kävipä niinkin ettei aina ehtinyt ajoissa, pyörän saattaessa jäädä seuraavaan aamuun, tai yöpakkasen jatkumon pelosta, suksilla ja vesikelkalla hakea pyörät pois, talviaikaan
kun pyörää ei aivan välttämätön jokapäivälle ollut.

Joistakin pilkisti jo esiin pälvipeili, vaalea, harmaan läpikuultava, joissakin, missä virta oli lumen ja sen alla olevan jään alla voimakkaampi, oli tuo pälvi hieman ruskeampi, eikä niin helpolla rikkoutuva, hauras. kuin harmaampi. 

Tämän harmaamman peilin alta, kun sen pinnan rikkoi, löytyi usein tyhjä tila, jonka alta ei kovempaa jäänpintaa löytynyt, sulaa virtaavaa vettä kylläkin, joka kohta peitteensä, lumikorpun kannen alta alkoi nostaa itseään yhä enemmän näkysälle, veden määrän lisääntyessä, lumen ja jään sen etenemistä vastustaessa, ennen kun virtaus puhkaisi selkeän kylkuväylän juoksunsa loppuun asti, sinne lampareeksi laajentuen. 

Kevät alkoi näkyä, alkaen yhäti kiihtyvämmällä vauhdilla jatkamaan etenemistään, kenenkään voimatta sitä estää. Näin sen tulo on jälleen.

Hetken se viivyttelee, odotellen kunnes yölämpötila on lämpimän puolta jatkuvammin,
kunnes auringon haihduttama, kerääntynyt kosteus alkaa valua alas, sulattaen loput
hanget olemattomiin parin lämpimän vuorokauden aikana.

Lumi on kuivaa, ilmavaa, pakkaslunta, joten sen lähdettäminen ei vienne pitkää hetkeä
tässä, ikuisesti jatkuvassa, elämän joka keväisessä kiertokulussa.

Kesän tuottamaa keväistä sadejaksoa odotellen, aamuterveisin.