Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vappu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vappu. Näytä kaikki tekstit

tiistai 30. huhtikuuta 2013

Vapputervehdys


             

Vappu (Walpurgisnacht) jota suomessa on vietetty myös vanhana kevään juhlana (Hela) vietetään nykyisin kansainväliseen tapaan työväen juhlapäivänä.


Lapsuudessa vappu tarkoitti lähinnä äidin valmistamia tippaleipiä ja viileän raikasta kotisimaa, sinivalkoista tai sinivihreää vappuhuiskaa, joskus jopa sinistä pyöreää palloa, myöhemmin pyös punaista. 


Myöhemmin valikoima laajentui, kun pikkusiskot kasvoivat.Tippaleivät, jotka meikäläisen mielestä eivät maistuneet juuri miltään, muuttuivat pian pelkiksi munkeiksi, joko sokeroituina mutta mieluimmin ilman ja kahvin kanssa nautittavaksi. 


Sima jäi mieleen juomana, jota joi mielellään, kunhan se ehti hieman vanheta tai ellei siinä ollut liikaa makeutta tai sokerin makua.
En ole koskaan pitänyt sokerin mausta lapsuuden jälkeen ja inhoan yhä vielä, etenkin jos munkki on sokeroitu, tahtoo kaikki muukin olla sokeroitu yhden syötyään.

Edellä mainittuja lasten seikkoja lukuun ottamatta lähitienoolla ja kotiseudulla ei juhlittu vappua mitenkään erityisesti. Kunta taajamissa oli tietysti omat tapahtumansa, kuten sisällis-sodan muistelu tilaisuudet hautausmailla ja puolueiden vappupuheet.

Vappua pidettiin turhana arki-pyhänä joka katkaisi normaalin arkityön rutiinin. Meille lapsille isä kertoi vapun olevan opiskelijain, työväestön ja ylioppilaiden juhlan aikaa, eikä meillä ollut kumpiakaan, joten meillä ei ollut siinä mielessä syytä vapun viettoon.






Vappu kului työn merkeissä ja aikuisena se oli jo menettänyt kaiken merkityksensä, lapsilleni hankittuja palloja ja muuta siihen kuuluvaa rekvisiittaa lukuunottamatta.
 (Kuljettaja ja kone, molemmat 178 cm korkeat >>>)

Työelämän aikana vappu, samoin kuin monet muut "arkipyhä-päivät" olivat mielestäni turha keskeytys, rikkoen ehyen työviikon, turhana keskeytyksenä juuri talven jälkeen alkaneelle sesonki kaudelle.
Tämänlaisena se on säilynyt näihin päiviin asti ja myös säilynee elämäni loppuajan. 

Mutta vappu ei ole poikkeus, olen pitänyt turhina myös monia muita keskelle viikkoa sijoittuvia arkipyhiä lähinnä töiden takia, joskin taas toisaalta pidän siitä että ne lähes kaikki on palautettu samoille vanhoille paikoilleen jossa ne ovat nuoruudessani olleet, samoille kuin ne uskoakseni ovat myös muualla.


                


Rullaati Twist
On elo lyhyt, kuin lapsella paita.
Muutahan siitä ei sanoa saa.
Siks murheista itselles karsina taita.
Veljet on tässä meil riemujen maa.

Kevättä kestää vain neljännes vuotta,
Riennä siis joukkoon sä riemuitsevain.
Ystävä, nuori et liene sä suotta. 
Lyö kädet yhteen ja laulele näin.

Hei rullaati rullaati rullalla rullaa,
Rullaati rullaati rallalla lei.
Voimalla tiedolla taidolla tullaan
Yhdy siis joukkoon ja laulele näin.

Toivotan kaikille Hauskaa Vappua 2013.


tiistai 1. toukokuuta 2012

Vappu yön matineaa!


         

Jälleen on elämässämme yksi vapun vietto vähemmän. Väkeä tuntui olevan liikkeellä.
Parkkipaikat hiljenivät jo aikaisessa vaiheessa, minne kaikki ihmiset lievät häipyneenkin.

En ole koskaan ollut mikään vapun juhlija, tai edes innokas odottaja saati viettäjä / vaalija.

Kevättä tuo enimäkseen kai katsottiin silloin pienenä ollessani kai olevan ja kesän alkavan vasta helluntain pyhäpäivistä. Vapuksi saimme nuoruudessa joskus jopa vappu huiskat
ja sitten jopa ilmapallot. Vappu oli myös sellainen aika, jolloin lumet olivat enimmäkseen jo pihapiiristä sulaneet pois, tai ainakin niitä oli enää hyvin vähän jäljellä.

Tämä oli myös aikaa jolloin saatiin hirmuisen ruinaamisen ja kinuamisen seurauksena olla laittamatta enää kumisaappaita jalkaan, vaan voimme laittaa jo kumitossut ulos leikkimään mennessämme, kunhan varoimme jalkojen kastumista ja sen myötä vilustumista.

Muistan elämäni ensimmäisen sinisen vappupalloni, jotka saimme isosiskon kanssa isältä
Pallot olivat hankalia saada ilmaa täyteen, eikä se puhaltamalla tahtonut onnistua edes äidiltä, saati meiltä lapsilta.

Ison siskon pallo, jota ensiksi koitettiin puhaltaa jäi vajaaksi ja mun pallooni ei onnistuttu saamaan ilmaa kunnolla, edes pyörän käsipumpulla yrittäen.
Viimeistään siinä vaiheessa kun se pallonsuu piti yrittää kalastajalangalla saada sidottua
pallosta pääsi enimmät ilmat karkuun.

Vasta isän saavuttua ja sidottua pallonsuun jalkapumpun suuttimeen saatiin siskon pallo
täyteen, äidin avustaessa pallonsuun sitomisessa. Mutta se täyttyi, toimi ja leijaili, kädellä vauhtia annettaessa.

Saatuani omani, painelimme ulos niitä lennättämään, yrittäen muistaa isän ohjeet niiden arkuudesta ja helposta puhkeamisesta. Sisko esitteli oman, hieman täydemmän pallonsa leijumista, ja kuinka vahva se oli, näyttäen kuinka sen päälle voi varovasti vaikka istahtaa.
Tietenkin kokeilin samaa, istahtaen ymmärtämättömyyttäni omani päälle jolloin paukahti.

Pallostani olikin yhtäkkiä vain riekaleet ja pitkä pätkä kuraista kalastajalankaa pallonsuun riekaleisiin suuosiin kiinnitettynä, siitä jäljellä.  Toinen pallo kuitenkin tuntui leijuvan hyvin.
Kunnes tuli vuoroni iloita. Pallo lennähti kuistin katon tiiliräystääseen räjähtäen riekaleiksi.

Isän kuittaus, painaltaessaan sormellaan tupakan holkista jämää pois, oli paljon puhuva.
Siinä se sitten oli ne teidän paljon pyydetyt vappupallonne, ymmärrätteks nyt, miksi...
Tämän jäkeen emme halunneetkaan tai saaneet palloja ennen kuin pikkusiskot hieman olivat kasvaneet isommiksi. Olimme siskoni kanssa tuohon aikaan jotakin 3-6 vuotiaita.

Tippaleivistä opettelin tykkäämään pienenä, vaikka ne mun mielestäni eivät oikein miltään
maistuneetkaan, mutta niissä oli tuo makea tomusokeri pinnassa joka toi niihin hieman jonkinmoista makua.
Sima on kuitenkin aina ollut sellainen josta olen pitänyt, eikä se ole maittanut mikäli se on ollut liian makeaa, tai liian käynyttä.

Kotona niitä ei kuitenkaan suosittu niiden suuritöisyyden takia. Munkki, tai reikämunkki
tuli tuon tippleivän tilalle hyvinkin nopeasti, enkä muista tippaleipiä meillä tehtyneen sen montaa kertaa tuon viiskymmentäluvun puolivälin jälkeen.

Vapun vietosta itsestään muistan ettei meillä sitä vietetty sen kummemmin, kuin ns. pyhää pitämällä. Selityksenä kysymykseeni mikis emme juhli vappua, isältäni oli, kun meillä ei ole ylioppilaita taikka opiskelijoita, emmekä me ole edes työläisväestöä, joiden kaltaisten tuo vappujuhla etupäässä on niin sen takia meille ei suoranaisesti kuulu vapun juhliminen.

Näin tämä perinne on osaltani säilynyt aina näihin päiviin asti, ja tälläisenä se tulee minun
kohdaltani säilymään edelleenkin.



Pitkästä aikaa kuitenkin vappuna piipahdin karaokessa. Vappuun kuuluu alkoholin käyttö perinteenä, kuten juhannukseenkin. Sen myötä tunteet monilla herkistyvät, ja moni alkaa muistella sopivassa noususuhdantessa menneitä tapahtumia hieman normaalia enempää.

http://youtu.be/KOIIHA6j1nw

Niimpä istuin ja kuuntelin erään hyvin tuntemani kaverin minulle ennestään tuntematonta omaelämänkertaa lähes hartaudella toisen tilittäessä tuntojaan, hänen vankilakierrettään aiemmista varhaisaikuisuuden aikaisista tekemisistään, sekä niiden jälkiseuraamuksista.

Pyysi mua laulamaan vangin laulun, sen tein pyynnöstä.
Kaikki tunteet tulivat kaverilta vuolaasti pintaan.
Jokaisella meistä tuntuu olevan omat murheemme sekä elämämme kummalliset koukerot jotka ovat meihin joillakin tavoilla vaikuttaneet.

                     

Nyt, mielestäni tähän itsetilitykseen sopivana mieleeni tulivat nämä vanhat riimitykset, tuota em. tapahtunutta miettiessäni.

Kai mulle hetkisen, suonette kuunnellen,
oon lapsi yksinäinen, suuren kaupungin.
Tiedä et ystäväin, kunnekka syömmessäin,
mä teille riemuja, vai tuskaa kertoisin.

On onni kauneinkin, valhetta vainen,
ja hurma hetkien, pois kiitäväin.
Käy öisten lyhtyjen, loistehen sammuen
mun tieni, virvatulta kohti yksinäin.

Lapsuuden muistojain, en teille kerro lain,
tie yksin, kulkea ei liian vaikeaa.
Kai joskus kyynelen, pois salaa pyyhkien,
yön lapsi, yksinäistä tietään vaeltaa.

En tunne rikkauden riemuja laisin,
en elon onnea, kuin hetkisen.
On onni laina vain, laulussa kerrotaan,
lie lyhyt liiankin, vain hetken viipyen.

                                                               
                                  
                                                           Kiitos jälleen runsaista vierailuistanne.
                                                             Hyvää illanjatkoa kaikille.

maanantai 30. huhtikuuta 2012

Vapputervehdys.

Kiitos kaikille uskollisille ja runsaille sivuillani piipahtaneille vierailijoilleni.
Vaikka en olekaan vähään aikaan kirjoitellut, vierailujenne määrä yllättää aina miellyttävällä tavalla.
Toivotan näin osaltani Teille kaikille hyvää vappua ja tätä kaunista kevät-kesän aikaa.

 
Nyt herää horroksista maa,
nyt pääskyt, peipot palajaa,
kun taittui talven valta.
Nyt välkkyy vienot siniveet,
ja elon uuden säveleet
soi kirkkaat kaikkialta.
- Immi Hellen -


Oi kuulautta näiden kevätöiden,
kun kaikki taivaanvalo ikävöiden
maan päällä viipyy, hennomatta pois,
kun heleimmillään hymyy kevään multa,
ja puistot hohtavat ja arkaa tulta
säteilee ikkunat kuin lumottu ne ois.
Ui punertuen pilvet meren yli,
ne syvään hengittää, niin kuultavana syli,
se, kirkas, taivaan armautta juo.
Hymyssä auerten en nähdä saata,
mi vettä, valoa, mi taivasta tai maata.
- Saima Harmaja -
 
 

          
  
                                                      Kiitos vierailustasi.
                                                                     Hyvää kevättä.