Vanhoissa merkeissä...

Maanantai aamuna kirpeän pakkaspäivä aamun innoittamana ajattelin häiritä vanha ranskattaren aamuista lepohetkeä, olihan aurinko jo noussut korkealle.

Koska muuta suurempaa tarvetta tarkoitusta tai ei ollut, tarkoituksena oli suorittaa vain normaali pieni päivälenkki, jota olen pitänyt tapana kylmempien pakkaspäivien aikana, pitääseni vanhan ladyn hieman virkeämpänä eläkepäiviä odotellessaan.

Siispä oven avaus, startti joka sai moottorin hyrähtämään hereille kirpeästä yön ja aamun pakkasesta huolimatta, moottori hyrähti käyntiin notkeasti, lähti kuin hauki rannasta ehdin ajatella.

Aamun sikari nautinto samalla, jonka sytytän samalla kun vietän pienen hetken raaputellen auton ikkunoista jäätä.

               
Irtolumet pois ja vanha lady moottoritien suuntaan, hetkisen kuluttua liittymästä alas
välimakaa takaa tulevaan kasvattaen ja suunta eteenpäin tavoittaen edellä liikkuvan audi ja bemari kaksikon jotka etenivät tasaisella nopeudella edelläni.

Hetken kuluttua vilkaisu peiliin, josta näin auton keulan, joka samalla oli jo siirtynyt ohituskaistalle pyyhältäen kevyesti ohitseni, mittarini näyttäessä 115 km/h lukemaa.
Piti hetki miettiä nopeusmittarini mahdollista liikaa näyttävää nopeutta, mutta nuo edellä ajavat, sekä käytäntö sai ajattelemaan normaalia (n. 10 km/h) näytön virhettä.

Hetki hämmennystä. Mitä peijakasta. Siinähän viiletti valkoinen söpö Fiat 600 tai joku sen kopioista muina miehinä ohituskaistaa, tavoittaen edellä olevat saksalaiset, siirtyen jälleen sujuvaan ja tyylikkääseen oikea oppiseen ohitukseen, palaten jälleen kaistalle, nousten edelläni samasta liittymästä, ajaen kuntakeskukseen edelläni.

Seuratessa edellä kipittävän Fiatin moottoripeltiä ajatukset jahkaantuvat vieden jälleen tuohon nostalgiseen 1950-1960 aikaan, jolloin pienien automerkkien kirjavuus oli suuri myös meillä suomessa. 
Toisaalta siihen aikaan alkoi myös merkkien liittyminen toisiin. jolloin syntyi muutama suuri, vielä nykyaikana oleva ja tunnettu autovalmistaja.

                 
Alla muutama eurooppalainen nuoruusmuisto tuolta ajalta jolloin micro autot olivat hyvin suosittuja, tarjoten matkustajille myös suojaa sään vaihteluilta. 
Muutama vanha merkki, kolme sekä neljäpyöräinen, moottoripyörä-scootteri-mopedi aikakaudelta, ajalta jolloin oma orastava elämän tulevaisuus vielä oli tuntematon.

Merkkejä jotka lähes kaikki aika, kehitys ja fuusiot on vienyt lähes unholaan, vaikka monet olivatkin kopioita toinen toisistaan, lisenssillä tai ilman, joten siinä mielessä ajatellen mikään ei ole nykyaikana muuttunut, paremminkin päin vastoin.

Eräs tunnettu merkki tuolta ajalta kuitenkin puuttuu joukosta ja toinen harvinaisempi automerkki, jota korpivaara toi suomeen 142 kpl. Merkit osin rinnakkaisia malleja.
Muistatko ensimmäisen merkin tai nimen, toinen merkki alkaa A-kirjaimella.

BMV 300  
BMW 600 
BOND
FULDAMOBIL  
GOGGOMOBIL,  
Pikku-Kiinalainen 
FMR TG 500 
FIAT 500 Lusso
FIAT Topolino, 
HEINKEL
ISETTA
MESSERSCHMITT
PEEL
PUCH
REYONNAH
TRIDENT 
TROJAN 
VELOREX
VESPA

                    

Pieni on kaunista - Tunnetko.

Hienon talvipäivän vaihtuessa illan hämäryyteen ja pimeyteen ajattelin julkaista yhden vanhan luonnoksen, joka pitkän hetken ollut oikeastaan vain julkaisua vailla.
On jälleen hyvä hetki palata muistoissa vanhaan hyvään nostalgiseen 1950 lukuun.
Samalla voi kysyä, tiedätkö tätä nykyaikana hyvin tunnettua "tähtimerkkiä".
      
                

Tässä eräs tuon aikakauden pieni söpö, aikakaudelle tyypillinen tuote, aikana jolloin raha oli tiukalla, kulutustavaroiden kysyntä suurta, työtä kaikilla, oma elämä alussa, autojen kysyntä oli suurta kaikkialla.




Auton etuus oli pieni kevyt kaksitahtinen rivimoottori joka oli kevyt, yksinkertainen ja takaa hyvän talvikäynnistys ominaisuuden. Moottori antoi autolle myös tyyppinimen 360, joka tuon ajan tyypilliseen tapaan usein tuli monille merkeille moottorin tilavuudesta. 

Automerkki itse sai nimensä nuorista sinisistä kuumista tähdistä, jotka on tunnettu esihistoriallislta ajoilta asti Homeroksen, Raamatun sekä Koraanin teksteissä, myös Hindujen mytologiassa, myös Kalevala tuntee nämä.
Auton lempinimi valmistusmaassa oli leppäkerttu.

Tämä syvän taivaan kirkas tähdistö näkyy myös selkeästi paljain silmin taivaalla.
Kreikkalaisen mytologian mukaan seitsemän poikaa päätyi taivaalle, jääden sinne lähelle toisiaan, kun taas sioux-intiaanien mukaan nämä seitsemän poikaa eksyivät taivaalla kävellessään, jääden sinne ikuisiksi ajoiksi.

Automerkki aloitti 1958 ns. micro-autojen valmistuksen, joiden etuina italialaisiin, englantilaisiin, saksalaisiin kolmipyöräisiin vastavan kokoisiin ajoneuvoihin nelipyöräisyys, joten auto ei enää kaatunut herkästi kurveissa tai jyrkästi kääntyessä.
Auto oli neljän istuttava, takavetoinen, moottori takana.
Tästä autosta saivat japanilaiset pikkuautot kuten Daihatsu ja Suzuki alkunsa.

Autossa oli keskikonsoli, jossa vaihteen valitsin, rikastin (ryyppy), lämmityslaitteen vipu sekä bensiinin sulkuhana, sillä tämän kaltaisissa autoissa ei tarvittu erillistä bensiinipumppua, koska tankki oli moottoria korkemmalla.




Autosta oli luonnollisesti farmari malli sekä pakettiauto jossa umpinainen kori ja tietysti pick-up malli.

Olipa siitä myös poliisiauto- sekä GT (GrandeTurismo), rata- ralliversiot.


Subaru on merkin nimi.
Mustis tiesi ja löysi myös oikean tähdistön, josta kommenteissa.

Tunnetko tämä automerkin

Auto on varustettu oikeilla suuntavaloilla, siis vilkuilla, ei enää suuntaa näyttävillä viitoilla. 

Tätä valmistettiin 2 tai 4 ovisena sedan, sekä myös coupe malleina 1961-1967 aikana.



Sen esikuvana oli Renault 4;n  erään suositun 1950 luvun pikkuauton versio.

Tekniset tiedot: Moottori 35 hp, 4 sylinteriä, 5 matkustajaa. Moottori takana, takaveto.
Voimansiirto takaveto ja moottori taakse asennettu (RR = Rear engine/wheel drive)


Sen hallitalaitteet ja ohjaus olivat oikealla puolella,
kuten valmistusmaan liikenne myös tuohon aikaan oli.




Giovanni Michelottin muotoili coupé-mallin. TämänSprintin esittely tapahtui 1962. 
Se ei kuitenkaan koskaan tullut tuotantoon.

Michelottin muotoileman uudemman mallin valmistus aloitettiin syyskuussa 1964. Sen teho oli 55 hv ja huippunopeus 135 km/h. 


Myös tämä takamoottorinen ja -vetonen oli Renault. Tyypin 8:n sisarmalli. 

Japanilainen Akebono Brake Industry Company valmisti auton levyjarrut. 

Auton sai joko 2- tai 4-ovisena vuodesta 1965 lähtien, aiemmin oltiin valmistettu vain neliovisia. 

2-ovinen coupé oli sedania nopeampi, huippunopeus 145 km/h, teho 65 hv. 
Tämän Coupén (900)sanotaan olevan yksi kauneimmista valmistetuista autoista.

Tämä auto on ranskalaisen Renaultin kopio, erään suuren valmistajan 
(**** Motors) tuotemerkki, joista eräs versio oli malli contessa, Herttuatar.

Nykyisin tuo nimi tunnetaan kuorma-autoistaan ja vahvoista diesel moottoreistaan. 

Tätä valmistettiin (kuten mm. Kaiser/Frazer autoja tätä ennen) myös lähi-idässä, Israelissa.

Mikä on auton valmistusmaa tai oletko edes koskaan kuullut tästä ? auto-merkistä.

Tulvakauden kulkupelejä...

Näin ennätyksellisten sademäärien aikana ja niiden tulevaisuudessa oletettavasti vain lisääntyessä on ehkä syytä alkaa varautua myös kulkupelien suhteen tuleviin uusiin sadekausiin.

Mutta koska uutta on enää huonoa nykyisin keksiä enää oikein mistään, mitä aiemmin ei vielä olisi jollakin tapaa mekaanis-teknillisesti kokeiltu tai sovellettu, niin vanhan ja hyväksi koetun keksinnön käyttöön ottaminen on se kaikkein helpoin vaihtoehto.

Kuvan kulkupeli kehitettiin aikoinaan Saksassa, ja siitä tuli jonkunlainen hittituote, jonka tuotannosta suurin osa suuntautui yhdysvaltoihin. 
Siellä näitä on käytössä vielä runsaasti, euroopassakin kohtuullinen kanta yhä jäljellä.
(Näistä on ainakin Englannissa tehty uus-versioita, mm. Ford Fiesta aihiosta)

Kyseinen vehje on kummallinen kostruktio. Siinä on piirteitä DKW F11, sekä F12 malleista, ripaus Goggomobil Isar autoa, Triumph Herald piirteitä, sen moottori sekä voimansiirto. Autot on valmistettu vuosien 1962-1968 aikana.
         
                   

Tässä alkuperäisin uivista ajoneuvoista.  Muita sodan aikaisia vanhoja: Ford Gpa 
GM DUKW  tai hieman uudempaa versiota edustava Liaz 4X4
Kaikkien näiden esi-isä taitaa olla kuitenkin Tässä, se alkuperäinen, venäläinen.

Tässä myös eräs yksi ihmeellisyys. Ihmeellinen sikäli että tämä kykenee nousemaan ylös tuolta vedestä, tosin muutaman avustavan seikan johdosta. 
Ensimmäinen niistä on sopivan karkea teräväsärmäinen kiviaines josta renkaat saavat hyvän pidon, johtuen hienon maa-aineksen huuhtoutumisesta ja sen takertumattomuudesta renkaiden pitokuvioihin nitä tukkimatta.

Toinen seikka on ns. linkku-ohjaus (taittuvarunkoinen kone) jolla pystyy käsituntumaa omaava kuljettaja vain ohjausta kääntelemällä saamaan uutta pitävyyttä maa-ainekseen, kyeten näin samalla nousemaan pois renkaiden pidon alla syntyneistä kuopista. 

Kolmas seikka on riittävän tehokkaan väännön omaava moottori, jossa tehoa riittää,  jonka (moottoritehon) kuljettaja ei edes anna hiipua missään vaiheessa.
Korkealla olevalla ilmanotto-putkella on tässä oma merkityksensä moottorin hengittävyydelle. Pahin vaihe tuossa ylös tulohetkessä on silloin kun vetokone alkaa hieman hypähdellä, vetovastuksen tahtoessa voittaa vetotehon massan painon.
Hieman enemmän hypähtelyä, niin vetoakselien rakenne (vääntölujuus) eivät enää kestäisi vetokoneen hypähtelevän painon niille aiheuttamaa vääntöä.

               

On sen verran muhkeat ja terveet soundit tuossa koneessa, etten tähän enää muuta musiikkia malta paljoa lisäillä.  
Uusimmassa on 27 litr. 550 hp Deutz-(Volvo yhteistyö?) sekä amerikkalainen nykyaikainen monikymmen valintainen vahteisto.

Hyvää päivän jatkoa.

Kiitos vierailustasi.

Trasselijussien salsat

               


Koska aikaisempi video, jossa näytettiin vanhan huoltoaseman toimintaa ja tankkaus sekä muuta palvelua on poistettu youtube sivustolta, laitan tämän version (sama) taustalla soineesta kappaleesta.

Uutiset kertoi polttoaineen myynnin nousseen korkeaoktaanisen bensiinin osalta.
Bensiini on jäte, jota syntyy raskaan polttoöljyn valmistusprosessin sivutuotteena.
Neste on aina vienyt sitä mm ruotsiin, ainakin 60 luvulta alkaen.  Vientihinta silloin oli muutamien pennien litrahintaista. Sitä vietiin myös muutamaan muuhun euroopan maahan.

Raskasta polttoöljyä käyttävät laivat, raskas teollisuus, voimalat, isot lämpölaitokset, muissa pienemmissä sen käyttö ei ole yleistä käytön hankaluuden takia.

Nykyinen E10 bensan haitta on mielestäni suht pientä, verrattuna aikaisempaan -90 luvun lyijyttömän bensan myynnin lopettamiseen.  Kun lyijytön (TB ja Neste)  happirikas aine tuli myyntiin, sen aiheuttamat jälkikäyntihäiriöt auton moottoreihin ja etenkin vanhoihin pienkoneisiin oli huomattavia. Jälkikäyntiä, venttiilivikoja, kulumista, mäntien sulamista.

Lisäaineella tuota haittaa koitettiin välttää, samoin lisäämällätipan "korkeakierroksista" 2-t öljyä, siis tuhkaautumatonta, jota muutenkin käytimme työkoneiden diesel moottoreissa laittamalla sitä 0,5 - 1% aina tankkauksen yhteydessä ruiskutuspumpun (+ suuttimet) voitelun takia. Joku kysyy miksi, niin diesel on kuivaa, ei voitele.
Nykyisin ei ns.lämmitysöljyä voi enää edes käyttää diselmoottoreissa. Kone rikkoutuu.

Bensan suhteen tuli omaksuttua jo ammoin käytäntö, tankata korkeaoktaanisempaa
kuin mitä ohjekirja sanoi. Tämä siksi kun en koskaan uskonut noita oktaanilukuja joita mittarissa luki.  Tiedän tapauksia joissa saatettiin joskus tankata vahingossa väärään säiliöön värää oktaanilukua. Käynti oli, ja on vieläkin tasaisempaa korkea-oktaanisella
lisäksi moottori käy kylmempänä, paremman palamisen takia kuin pienemmällä oktaaniluvulla olevalla.  Nykyisin näihin mittarilukuihin voi luottaa lähes täysin.

Meillä tuo haitta esiintyi vielä 2005 vuonnakin. Kun joissakin Robinin(Mikasa) koneissa joita oli esim. maantiivistimissä, sekä tärypalkki-muokkaimissa tapahtui äkillistä kulumaa, siis väljentymää, kun käytimme 92-96 oktaanista tankeissa.
Etenkin Mikasa  ja Mac (De) kärsivät,  eka kulumasta, taaempi venttiilien sulamisesta, tämä kun oli raskaassa päiväkäytössä.

Osa syystä johtuu huoltoasemien siirtymisestä pääsääntöisesti öljy-yhtiöiden hoitoon
mikä on myös samalla selkeä haitta. Mahdollisuudet valittaa, jos jotain tapahtuu on huonot. Mikäli asemat olisi yksityisten hoidossa palvelukin pelaisi. Tämä on taaskin mahdotonta, kun aikaisemmin huoltoseman pitäjä oli öljy-yhtiöllä vain vuokralaisena, niin nyt nämä henkilöt on vaihtuneet yhtiön tyntekijöiksi, palkkasuhteiseen työhön.

Kaikki joilla ei ollut omaa tonttia saati edes omia mittareita joutuivat yhtiöiden peukaloruuvin alle. Pahimpia näistä omistajsta olivat Shell (SOK-liittouma suomessa)
mutta muitakin asemia SOK:lla oli käytössä osuukauppojen tontin omistuksen takia.
Toiseksi pahin olikin jo vaikeampi, neste teboil tasaväkisinä.

Aikaisemmin kun yksityisasemia oli paljon, ja kaikki bensa-tavaran toimitus tapahtui,
suoraan satamista tankkiautoilla tilausten mukaan, oli kääntöpuolena tuo maksujuttu.

Säiliöauto aloitti tankkauksen vasta kun oli nähnyt varmistetun maksushekin, tai pankkivekselin (huom ei norm vekseli) ja sai sen tankattuaan muös heti haltuunsa, ilmoittaen saamastaan maksusuorituksesta heti huoltamon puhelimella eteenpäin.
Mikäli ei varmennusta, ei tankattu aseman säiliöitä. Luottoasemat oli harvassa.

Moni kääräisikin äkkiä liiveihinsä isot rahat, häipyen heti, kun tankkiauto oli tankannut, myyden bensansa pois heti jakajalta kolmanneksen- tai puoleenhintaan normaalista.
Yleensä viikonvaihteessa asema tyhjennettiin jakajilla olleista. Muut jäi. Jätkä häipyi.
Aikoinaan sitten kaveri saattoi jossakin matkan varrella käpsytellä hymyillen vastaan.

Muutamilla oli limiitti käytössään mutta hyvin hyvin harvalla. Limiitti oli usein jakajan tukkurin (aseman öljy-nimi) antamaa hyvin lyhytaikaista korollista luottoa.

Tästä syystä perustettiin aikoinan öljy-yhtiöiden sanelupolitiikkaa vastustamaan tuo kotimainen energia yhtiö SEO Oy. Eräs pääosakas tampereen koivistonkylä, toinen
mommola, entisen Union/Esso aseman yöbaarin ja motellin omistaja. 
Tavaran toimittajana
näille oli alkuaikoina E-öljyt joka silloin vielä toimi omillakin asemillaan, ostaen tuotteensa pääasiassa TB-yhtymältä, kaatuen myöhemmin E-liikkeen kanssa.

Nykyiset palvelevat yksityisasemat on tosi harvassa. Näistä syistä en juuri tankkaa automaateista, vain ja ainoastaan palvelu-  ja itsepalvelu jakajilla jossa tankkaus on vapaata itse suorittaa. Mieluimmin siellä jossa tiedän kaverin palvelevan ja omistavan oman yrityksensä.  Yxmutta!  Nykypäivän tankkaukseni ovat vain tositosi harvassa.

Tummanpunainen, original Finnish version

                        




Vuonna joskus (64-68) nuoruudessa, kun bensa maksoi 42-68 penniä litralta.
Diesel 28 penniä, poltto-öljy 8-11 penniä litralta, esson mittarilta, suoraan ostaen.

Auto, Isuzu Bellet rek nro ESP-67,  ilman liekkikuvioita. Yksi pistevalo ja kaksi lisävaloa nokallaan. Etutilat huisin hyvät, tilavat. Takaosan tila ahdas, kapeneva, kuin saab-96.
Pakoputki hieman "suoristettu" ja jatkettu putkenpäässä näkyvällä äänitehosteella. Sisällä lisämittarit, 3 kpl, omassa paneelissaan, kierrosluku- omana, etu vasemmalla.

Hyvät pitkänojaiset istuimet, matka-ajoonkin sopivat. kokolattian peittävät matot ja
vaihdetangon uusi muotoiltu nuppi. Erillinen kierrejousitus joka pyörälle, taittuva
taka-akseli. Isot, uuden malliset takavalot perutusvaloineen. Puu-alumiininen ralliratti.
Hihnajarrut takana. Tehokkaat, kun toimivat. Vanha huono (Hilmann-)Anglia systeemi.
Erillisestä pyöränripustuksesta (McPherson) johtuen, taka-akselin oli oltava joustava.

Tehokas kone. Ei tietysti pärjännyt kiihtyvyydessa Fiatin /Cortinan yläpuolisille nokka-akseli koneille, Mutta istui hyvin käteen "raskaana" siis vankkana, painavana autona.
Sieti jumalattomasti kallistumista kaatumatta. Ainoana haittana kurvittelussa oli tuo
taittuva taka-akseli.

Kun paino siirtyi asfaltilla, liikaa kallistuessa toiselle takapyörälle saattoi ehkä joskus huomata pulttien katkeamisen perämurikan laipalta ja irtonaisen, vielä pyörässä toisesta päästään kiinni olevan akselin kolkuttelevan hirveellä jyskeellään pohjaa juuri takapenkin alta. Tunkilla ylös, uudet pultit laippakiinnitykseen, ja taas matka jatkui.

Kunnes kerran, soraisella heinäkuisella kotitiellä, sisäkurvissa, sunnuntai puolipäivän jälkeen lähes kasikymppisessä (kulma) kurvissa vastaan saapasteli vajaa propsirekka,
perävaunu tyhjänä. Kiirettä ja lähelläpiti tilannetta. Hetken tauko seuraavalla suoralla.

Matka jatkui.  Kunnes jälleen tuli uusi kurvi, asfaltilla. Vauhdikkaasti, ja pultit pettivät.
Äkillinen väistöyritys turhan esteen kiertämiseksi oli tuon viimeisen kurvin syynä.
Sillä kertaa mutka oli jyrkkä, ja irronnut irtain akselin liike oli liian raju auton hallintaan.
Silmä-käsi-jalka-yhdistelmä ei kyennyt hallittsemaan tuota ylimääräistä pomppimista. 

Niin loppui tummanpunaisen taru, hieman samoin kuin oheisessa videossa viitataan
tytärkään ei ollut nimismiehen, erään kylän "silmäätekevän" kylläkin.