Laulajan lauluja :)

Hello, kaikille sivullani piipahtaneille pitkästä aikaa. 
Eipä ole tullut kirjoiteltua hetkeen, eikä tälläkään hetkellä ole mitään järkevää asiaa, mutta uskollisten sivustojani seuraavien lukijoiden takia yritän jotakin kraapustaa.

Menestys tekee ihmisen nöyräksi, epäonnistuminen katkeroittaa. 
Jostakin syystä jo tänään on sivustollani ollut vierailija määrän ennätys, lähes 300 vierailua kotimaasta (tämä klo 16.50 mennessä, ennen tämän julkaisua).
Muut vierailut sitä lisää täydentämässä.

Paljon on tänä aikan vettä virrannut vantaan koskessa, kymijoen haaroista puhumattakaan. Nuutin päivä on mennyt, kaamos aika pohjoisessa päättynyt pieni kurttunen, 20v vanha joulukuusi on vielä pöydälläni, iltaan valoa antamassa ja tällä viikolla taltioin sen odottamaan seuraavaa joulun ja vuodenvaihteen sesonkia.

Talvinen päivä on Pirkanmaalla ollut kaunis ja aurinkoinen, pakkasta tasainen - 10 viimeviikon kovan -26 asteen pakkasen päätyttyä, jolloin talitintit olivat yhtä herttaisen pörröisiä, kuin oheisen kuvan - 25 asteen pakkasessa kärvistelevä kuhnuri, luonnon helmassa piipahtaessaan.

Elämä ottaa elämä antaa, joten jälleen yksi elämää rikastuttava kokemus on takana, päättyneenä, palaamatta. Tuo kokemus joka sekin eräs ainoa laatuinen elämässäni.
Niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa sanotaan, tosin en tiedä koska toivo alkaa muuttua epätoivoksi, tai toivottomuudeksi. 
Toivottavasti näin ei käy kuitenkaan vielä hetkeen, elämä on mielenkiintoista ja olen elämääni edelleen tyytyväinen, ja omalla tavallani jopa onnellinen.

Jo poikana sen minä huomasin,

pienet kolhut ei kulkijaa kaada,

Ja se tyttö, se kulkee jo jossakin.

jos on kumppani määrä mun saada.

Niin se tyttö se kulkee jo jossakin, 

jos on kumppani määrä mun saada.

Ja jos itse mä turkkini tuhrisin, 

aina itse se puhtaaksi nuollaan, 

ja ne kuuset jo kasvaa jo jossakin, 

joista kerran mun arkkuni vuollaan. 

Ja ne kuusetkin kasvaa jo jossakin,

joista kerran mun arkkuni vuollaan.

Ei pehmeeksi pöyhitä pelimannin pielusta,

eikä patja ole untuvaa,

kaipaa jostain syvältä sielusta

kolkkaa kodilta tuntuvaa.

Sillä kansan kourassa hajallaan,

aina on tämän laulajan lantit, 

jää pelimannin perinnöksi ajallaan,

velat vekselit vipit ja pantit.

On hankala syntejään tunnustaa,

kun ei kaikkia niistä ees muista,

ja paljon soi sielussa sanottavaa,

mutta kuivana kieli ei luista.

Ja niin paljon soi sielussa sanottavaa,

mutta kuivana kieli ei luista.

Kai siksi on tartuttu tuoppeihin,

ohikulkija tarttuu suoraan,

ja se ohra jo lainehtii jossakin,

jota ensi jussina juodaan.

Ja se ohra jo lainehtii jossakin,

jota ensi jussina juodaan.

Ei pehmeeksi pöyhitä pelimannin pielusta,

eikä patja ole untuvaa,

kaipaa jossain syvällä sielussa

kolkkaa kodilta tuntuvaa.

Vaikka soppa on kylmää ja leipä on sitkeä

auta ei päätänsä aukoa.

Itse voi valita, nauraa vai itkeä,

kunhan soitto ei taukoa.

Sillä kansan kourassa hajallaan 

aina on tämän laulajan lantit,

jää pelimannin perinnöksi ajallaan

velat vekselit vipit ja pantit.

On haaveista suurin jos elämään

jäis yksikin lauluistansa,

ja hänen mentyä penkiltään,

sitä vielä laulaisi kansa,

- Sitä vielä laulaisi kansa.

-  Jenkka / Laulajan lantti / Timo Koivusalo -

                                                   

Moitteita ja kehuja.

Auringonnousu 8:56. Auringonlasku 16:20. Päivän pituus on 7 h 24 min. -16°

Alla olevat musiikki ja kirjoitettu texti on tarkoitetut hieman kevennysluonteisiksi, joten älkää suotta ottako turhia paineita, mitä hyvänsä satuttekin allaolevasta lukaisemaan.

Kun toiset tuntuvat väliin saavan moitteita ja toiset kehuja, joskus jopa molempia niin omasta puolestani voinen kertoilla saaneeni näitä moitteita sekä treffisivuston että myös sähköpostini kautta, milloin mistäkin aiheesta kuluneen loppuvuoden aikana.

Suosituin pohdiskelun aiheista hyvin monelle on tietysti meikäläisen luontainen mulkkumaisuus, joka olettaisi kaikille olevan sentään jo ihan itsestään selvyys, tai ainakin oletan näin olevan. Seikka jota en edes ole, enkä yrittäne kieltää millään tavalla.
Sattaapa se luonne pidemän päälle paljastua vain pikku pippeliksi, kun näitä tekstejäni riittävästi, ne oikein ymmärtäen, selailee.

Joskus tätä ongelmaa tuottaa, ja myös sävyttää ohimenneet ihmis-suhteet, sellaiset, jotka ovat ehkä hetken kestettyään osoittautuneet toimimattomiksi välillämme.

Mutta nyt lukiessani erästä saamaani tekstiä on ongelmana  etten tiedä, kehutaanko tässä minua, vai moititaanko. Peijakas sentään. Teksti on tuossa alla kursivoituna:
- maximex..hih tutkin tuota sinun kuvaa ja joo, on sillä pienen pieni kikkeli :D

Mutta tähän olisin sanonu. Eikö oo sopö tuttisuu...  ...eikä ole polvissa nivelvaivoja...
Laulun sanoin: Rannalla hyppeli, pienoinen pippeli...   http://youtu.be/8A3zetSuYRg
(joten esim. Vilburin! perillisten :) on turha mainostaa enää mitään oikeaa hanuristia.)
                                                   
Mitähän tähän yrittäisin vastata.  Mutta koska henkilö on hyvin huumorintajuinen niin oletan, että hän hyväksyy tämän oheisena olevan selostukseni täysmääräisenä.

Että pieni pippeli. No, peijakas! Niinpä tosiaan näyttää olevan. Mutta mitähän sanovat vastaavasti tuttisuun pakaroista. Ovatko ne joidenkin mielestä hyvät, liian isot, vaiko sopivat.

Ajattelkaahan tätä siltä kantilta että saan tälläisestä vinoilusta kenties lähtemättömiäkin traumoja. Kaiken lisäksi lakkaa vielä vaikkapa jöpöttämästä, senkin vähän edestä, mitä tähän astisesta ryhdistä vielä on sattumoisin jäljellä.

Kukaties minut ohjataan vaikka kukkaterapiaan, jossa asiantuntijat pohtivat kieli tai ainakin sormi poskessa asiantuntevasti kaikki minua vaivanneet seikat.




Elämän kehityksen suunta on jo saattanut kyseisen, aiemmin hyvinkin maineikkaana toimineen tunnetun ja suositun kyntövärkin monien vuosien ja kynnettyjen sarkojen saatossa niin heikkoon kuntoon, että hyvä jos tätä nykyä kykenee edes jollakin tavalla kerryttämään löysää suojakuorta muutamaan vantaan tapaiseen.

Aikaisemmin kun riitti sisällöksi kaikkiin oikeaa hardox-500 brinelli terästä, joka säilyttää työstettävän muotonsa, mutta ei taitu, vaan katkeaa, niin nyt tuskin kunnolla edes yhden täyteisen vantaan verran, joka sekin saattaa olla työn tuskan sekä hieman suuren vaivan takana, lietsovasta avustajasta riippuen.

Toisaalta, kun sitten kerran me vanhenemme ja nuoruusvuodet taakse jää, voimme yhä vieläkin joskus itse kukin harvakseltaan yllättyä, huomattaessamme löytäneemme
kasvunvaraa harvakseltaan mitä odottamattomimmista paikoista, esim. sieltä, joista sellaista ei voida enää edes olettaa esiintyvän.

                                          Kiitos vierailuistanne.

                                                       Hyvää yötä.