Kesällä kevyemmin..
Tahdon leikkiä tuulen kanssa ja kohota korkealle,
Tahdon palan taivasta ja pilviä tyynyn alle,
Tahdon juosta kuin tuulispää ja löytää sinisen saaren,
tai kiivetä korkean vuoren päälle ja omistaa sateenkaaren.
Tahdon tanssia metsässä ja rakentaa majan puuhun,
Tahtoisin saada myös hopealaivan ja purjehtia kuuhun.
Tanssin päivät tanssin yöt.
Hetket kuin pisara vain
elämässäin, jonka mä sain
vangita en mitään voi ne katoaa
siks tuhlaan tuokion tään
tässä ja nyt
turhaa on muut selittelyt
mennyttä kun takaisin en mä koskaan saa
Ref.
Tanssin päivät tanssin yöt
huolet pois murheet pois
tanssin päivät tanssin yöt
niin kuin juhlat meillä ois.
Taakse kaikki entinen jää
Kun vain kuulen rytmit mä nää
Tanssin päivät tanssin myö yöt
Niin taas arki häviää
Luonteen sain huolettoman
unelmissaan taivaltaja
aurinko on, mikään ei voi mua masentaa
Siks tuhlaan tuokion tään
tässä ja nyt
turhaa kun on, vetistelyt
onnensa jos kadut kun sen saa
Ref.
Taakse kaikki entinen jää
Kun vain kuulen rytmit mä nää
Tanssin päivät tanssin myös yöt
Niin taas arki häviää.
Taakse kaikki entinen jää
Kun vain kuulen rytmit mä nää
Tanssin päivät tanssin myös yöt
Niin taas arki häviää.
Kiitos vierailustasi.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kesä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kesä. Näytä kaikki tekstit
torstai 30. toukokuuta 2013
sunnuntai 19. toukokuuta 2013
Heleää helluntaita
Melodious pentecost / мелодичный пятидесятница / melodischen Pfingsten / Pentecôte mélodieuse / melodiösa Pingst / Pentecostés melodiosa.
Tänään on helluntai, ns. kirkkopyhä, kristillisen kirkon kolmanneksi suurin juhla. Helluntai sijoittuu kymmenen päivän päähän helatorstai päivästä.
Joten ehkä tähän päivään sopii hieman uskonnollisuuteen vivahtava kevyt musiikki.
Musiikissa olen pitänyt monista Siionin virsistä niiden sointuvuuden takia, laulut jotka opin jo nuorena, naapurin ja oman mummoni,s ekä äitini niitä laulaessa. Sanat opin naapurin mummon saman nimisesta laulukirjasta, ja yhä vielä aikuisena ihmettelen mieltymystäni hitaiden valssien esittämiseen, pitäen sitä todennäköisenä perintönä tuolta lapsuuteni ajalta.
Tässä yllä eräs oppimistani, hieno venäläinen valssi. Tässä toinen Kristallivirta.
Myös Musta Saara tuli tutuksi, laulu jota Vanhala lauloi vartiomiehenä ollessaan.
Siellä oli tietysti myös monia muita meille kaikille tuttuja, mutta oli paljon niitä jotka eivät millään upponneet nuottikorvaani, tai soveltuneet muulla tavalla laulettavaksi.
Päivä on nyt juuri saman kaltainen, joita muistan lapsuudestani. Taivas on pilvinen, mutta kun aurinko on noussut korkeammalle, lämpötila kohoaa, ja pian koitaa kuuma
aurinkoinen päivä, jossa kirkkalla taivalla leijailee hatara pilvilautta kadoten auringon tieltä, palaten iltapäivällä uudelleen, saaden lämpötilan sopivaksi, ei liian kuumaksi.
Sana helluntai on tullut suomeen ruotsin kielen sanoista helig dag, pyhäpäivä.
Helluntai perustuu juutalaiseen savuot, sekä sadonkorjuu juhlan viettämiseen.
Suomessa helluntai on kirkkolain mukainen kirkollinen juhlapäivä, päivä jota vietetään Pyhän Hengen vuodattamisen muistolle, kuten myös kristillisen kirkon perustamisen
muistoksi. Yleisesti ottaen helluntai päiviä on kaksi, suomessa enää yksi, joka käytäntö oli myös suomessa vuoteen 1972 asti, jolloin ns. arkipyhät siirrettiin.
Varsinainen helluntaipäivä on aina sunnuntai, mutta monissa maissa seuraava maanantai, eli toinen helluntaipäivä. Kaupat eivät saa olla avoinna helluntaina.
Ennen vuotta 1774 sunnuntain ja maanantain jälkeen myös seuraava tiistai ja keskiviikko olivat pyhäpäiviä. Vuosina 1973 - 1991 suomessa vietettiin pyhäpäivänä myös edeltävää lauantaita, jota kutsuttiin helluntain valmistuspäivä nimellä.
Toisen helluntaipäivä palauttamisesta on lähiaikoina käyty vilkasta keskustelua.
Helluntai on samalla myös perinteinen itsenäisyyden ajan kaatuneiden muistopäivä, kaikille niin 1918 sisällis-sodassa ja sen johdosta vankileireillä menehtyneille ja niissä teloitetuille omistettu muistopäivä, kuin myös sodassa kuolleiden muistoksi vietettävä muistopäivä, joka talvisodan jälkeen määrättiin vietettäväksi toukokuun kolmantena sunnuntaina.
Päivään kuuluu käynnit sankarihaudoilla sekä suru liputus kaikkien vakaumuksensa takia henkensä antamaan joutuneiden tai sen uhranneiden yhteisenä muistopäivänä.
Helluntai on myös hetki josta kesän on perinteisesti katsottu suomessa alkaneeksi. Nuorena ollessa silloin sai olla jo kesävaatteissa, siis lyhyissä housuissa ja avojaloin, ilman paitaa, kun maa ei enää ollut routaista, kylmää tai märkää, koivuissa oli lehdet ja
meille lapsille isä oli tehnyt heinälatoon joka kesäisen naru-keinun, jolla keinua ja joka purettiin hieman myöhemmin kun heinät saatiin latoon.
Teini ikäisenä alettiin kiusoitella ja sanoa jos ei ole heilaa helluntaina, ei koko kesänä joten kumppanin löytymistä pidettiin suotavana, ennen helluntain päiviä.
Lapsuudessani joissakin päin lounais suomea poltettiin vielä helavalkeita, vietetiin helka juhlia, etenkin sunnuntaina joissa tosin useimmiten veisattiin tai pidettiin ns. kotijumalan palvelus ainakin kotipuolessani, nautittiin katetulta, puhtaan pöytäliinan koristamalta pöydältä tuoretta pullaa, leivonnaisia, kahvia.
Kylmä kotikalja ja sima, joita oli valmistettu monien sukulaisten vierailuja ja myös pappia ja muita osallistujia varten, myös viimeiset mehut ennen syksyn uuden sadon poimimista ja pullottamista tekivät kauppansa.
Se oli myös kesäisten vierailujen aikaa jolloin sukulaisia, setiä tätejä serkkuja, saattoi kertyä lapsineen sellaiset 50 -70 tai enemmän heidän poiketessa vierailulle mummoa katsomaan.
Yhtenä näistä kolmesta päivästa ilmaantui pappi koti jumalan palvelusta pitämään, jota kuuntelemaan ja osallistumaan tulleita paikkakuntalaisia kertyi hyvinkin saman verran, enempää ei tahtonut mahtua sisälle.
Ikkuna seinäisen ulko eteiseen oli katettu tilapäinen suuri pöytä ja jos oli kaunis ilma, kuten useimmiten silloin muistan olleen, olevat pihapöydän ja ulkorappujen tasot täynnä kahvia ryystäviä iistujia joiden välistä ei tahtonut päästä kulkemaan alas tai ylös, joten parempi oli hakeutua muualle leikkimään, vaikka herkkuja mieli tekikin.
Keittiössä oli ahdasta ja kuumaa, vaikka ikkunoita pidettiin auki, astioiden pesu vesi lämmitettiin saunalla ja kannettiin sisälle, jossa yksi tiskasi, toinen huuhteli ja kuivasi.
Tietenkin myös kylmä vesi kannettiin sisälle.
Myöhemmin tilannetta helpotti meille hankittu uusi Upo 2 kaasulevy, jossa oli kaksi keittoastia paikkaa, kaappi jossa oli myös toinen alakaappi, pieni tila muille esineille
toisessa tietysti kaasupullon ja sulkuventtiilin vaatima säilytystila.
Nämä kokoontumiset alkoivat lähes aina puolen päivän aikaan, päättyivät ilalla, äidin lähtiessä iltalypsylle noin kuuden, puoli seitsemän aikaan. Lypsyn ajoitus oli kiva,
jos se myöhästyi edellä mainituista ajoista, lehmillä oli tapa ilmoitaa siitä, äänekkäästi vaatimalla, tai parhaassa tapauksessa tulla pihaan asti katsomaan missä viivytään.
Tosin kaikilla naapureilla ja myös tädillä, oli samantapainen velvollisuus, kaikilla kun oli vielä tuohon aikaan oma karja, siis lypsylehmiä, jotka juuri ennen helluntaita olivat päässeet ulos pitkän talvikauden jälkeen nauttimaan vapaudesta, kun enää ei ollut pelkoa yöllä mahdollisesti olevasta pakkasesta.
Vanha kyläyhteisön tapa oli järjestää ennen ritvan päivän aikaa (27.5.) kevään vakkajuhlat, joten ehkäpä nämä olivat sen jonkilainen myöhempi perinne muoto.
Kesän ensimäiset saunavihdat voitiin jo helluntaiksi tehdä tuoreista koivun oksista, taito jonka opin jollakin tavalla, vaikka en himosaunoja ole koskaan ollut.
Tosin isäni opetti sitomisen ohuella rautalangalla, joten vihdan teko helpottui paljon, muuten se ei olisi onnistunut, mutta kun sitä voi kiristää jälkeen päin se onnistui.
Vanha sanonta kertoo saunomisen olevan naimaonnen nostattamista, siitä syystä usein puhuttiin lemmen saunasta.
Helluntaina, lauantaina,
uusi vihta vihdotaan.
Nouse lempi liehumahan,
kunnia kapuamahan (kiivetä).
Pohjoisessa sanottiin:
En joutunut Joululle,
En päässyt pääsiäiselle,
vaan kyllä hellun (heila/valentine) helluntaille.
Kun joku onnistui löytämään itselleen kaverin, hän saattoi sanoa:
Heilani on kuin (heleä) helluntai.
Pilvet ovat täyttäneet taivaan, puhelin pöydällä pysyy hiljaisena, helluntai jatkuu...
Kiitos vierailustasi.
Tänään on helluntai, ns. kirkkopyhä, kristillisen kirkon kolmanneksi suurin juhla. Helluntai sijoittuu kymmenen päivän päähän helatorstai päivästä.
Joten ehkä tähän päivään sopii hieman uskonnollisuuteen vivahtava kevyt musiikki.
Musiikissa olen pitänyt monista Siionin virsistä niiden sointuvuuden takia, laulut jotka opin jo nuorena, naapurin ja oman mummoni,s ekä äitini niitä laulaessa. Sanat opin naapurin mummon saman nimisesta laulukirjasta, ja yhä vielä aikuisena ihmettelen mieltymystäni hitaiden valssien esittämiseen, pitäen sitä todennäköisenä perintönä tuolta lapsuuteni ajalta.
Tässä yllä eräs oppimistani, hieno venäläinen valssi. Tässä toinen Kristallivirta.
Myös Musta Saara tuli tutuksi, laulu jota Vanhala lauloi vartiomiehenä ollessaan.
Siellä oli tietysti myös monia muita meille kaikille tuttuja, mutta oli paljon niitä jotka eivät millään upponneet nuottikorvaani, tai soveltuneet muulla tavalla laulettavaksi.
Päivä on nyt juuri saman kaltainen, joita muistan lapsuudestani. Taivas on pilvinen, mutta kun aurinko on noussut korkeammalle, lämpötila kohoaa, ja pian koitaa kuuma
aurinkoinen päivä, jossa kirkkalla taivalla leijailee hatara pilvilautta kadoten auringon tieltä, palaten iltapäivällä uudelleen, saaden lämpötilan sopivaksi, ei liian kuumaksi.
Sana helluntai on tullut suomeen ruotsin kielen sanoista helig dag, pyhäpäivä.
Helluntai perustuu juutalaiseen savuot, sekä sadonkorjuu juhlan viettämiseen.
Suomessa helluntai on kirkkolain mukainen kirkollinen juhlapäivä, päivä jota vietetään Pyhän Hengen vuodattamisen muistolle, kuten myös kristillisen kirkon perustamisen
muistoksi. Yleisesti ottaen helluntai päiviä on kaksi, suomessa enää yksi, joka käytäntö oli myös suomessa vuoteen 1972 asti, jolloin ns. arkipyhät siirrettiin.
Varsinainen helluntaipäivä on aina sunnuntai, mutta monissa maissa seuraava maanantai, eli toinen helluntaipäivä. Kaupat eivät saa olla avoinna helluntaina.
Ennen vuotta 1774 sunnuntain ja maanantain jälkeen myös seuraava tiistai ja keskiviikko olivat pyhäpäiviä. Vuosina 1973 - 1991 suomessa vietettiin pyhäpäivänä myös edeltävää lauantaita, jota kutsuttiin helluntain valmistuspäivä nimellä.
Toisen helluntaipäivä palauttamisesta on lähiaikoina käyty vilkasta keskustelua.
Helluntai on samalla myös perinteinen itsenäisyyden ajan kaatuneiden muistopäivä, kaikille niin 1918 sisällis-sodassa ja sen johdosta vankileireillä menehtyneille ja niissä teloitetuille omistettu muistopäivä, kuin myös sodassa kuolleiden muistoksi vietettävä muistopäivä, joka talvisodan jälkeen määrättiin vietettäväksi toukokuun kolmantena sunnuntaina.
Helluntai on myös hetki josta kesän on perinteisesti katsottu suomessa alkaneeksi. Nuorena ollessa silloin sai olla jo kesävaatteissa, siis lyhyissä housuissa ja avojaloin, ilman paitaa, kun maa ei enää ollut routaista, kylmää tai märkää, koivuissa oli lehdet ja
meille lapsille isä oli tehnyt heinälatoon joka kesäisen naru-keinun, jolla keinua ja joka purettiin hieman myöhemmin kun heinät saatiin latoon.
Teini ikäisenä alettiin kiusoitella ja sanoa jos ei ole heilaa helluntaina, ei koko kesänä joten kumppanin löytymistä pidettiin suotavana, ennen helluntain päiviä.
Lapsuudessani joissakin päin lounais suomea poltettiin vielä helavalkeita, vietetiin helka juhlia, etenkin sunnuntaina joissa tosin useimmiten veisattiin tai pidettiin ns. kotijumalan palvelus ainakin kotipuolessani, nautittiin katetulta, puhtaan pöytäliinan koristamalta pöydältä tuoretta pullaa, leivonnaisia, kahvia.
Kylmä kotikalja ja sima, joita oli valmistettu monien sukulaisten vierailuja ja myös pappia ja muita osallistujia varten, myös viimeiset mehut ennen syksyn uuden sadon poimimista ja pullottamista tekivät kauppansa.
Se oli myös kesäisten vierailujen aikaa jolloin sukulaisia, setiä tätejä serkkuja, saattoi kertyä lapsineen sellaiset 50 -70 tai enemmän heidän poiketessa vierailulle mummoa katsomaan.
Yhtenä näistä kolmesta päivästa ilmaantui pappi koti jumalan palvelusta pitämään, jota kuuntelemaan ja osallistumaan tulleita paikkakuntalaisia kertyi hyvinkin saman verran, enempää ei tahtonut mahtua sisälle.
Ikkuna seinäisen ulko eteiseen oli katettu tilapäinen suuri pöytä ja jos oli kaunis ilma, kuten useimmiten silloin muistan olleen, olevat pihapöydän ja ulkorappujen tasot täynnä kahvia ryystäviä iistujia joiden välistä ei tahtonut päästä kulkemaan alas tai ylös, joten parempi oli hakeutua muualle leikkimään, vaikka herkkuja mieli tekikin.
Keittiössä oli ahdasta ja kuumaa, vaikka ikkunoita pidettiin auki, astioiden pesu vesi lämmitettiin saunalla ja kannettiin sisälle, jossa yksi tiskasi, toinen huuhteli ja kuivasi.
Tietenkin myös kylmä vesi kannettiin sisälle.
Myöhemmin tilannetta helpotti meille hankittu uusi Upo 2 kaasulevy, jossa oli kaksi keittoastia paikkaa, kaappi jossa oli myös toinen alakaappi, pieni tila muille esineille
toisessa tietysti kaasupullon ja sulkuventtiilin vaatima säilytystila.
Nämä kokoontumiset alkoivat lähes aina puolen päivän aikaan, päättyivät ilalla, äidin lähtiessä iltalypsylle noin kuuden, puoli seitsemän aikaan. Lypsyn ajoitus oli kiva,
jos se myöhästyi edellä mainituista ajoista, lehmillä oli tapa ilmoitaa siitä, äänekkäästi vaatimalla, tai parhaassa tapauksessa tulla pihaan asti katsomaan missä viivytään.
Tosin kaikilla naapureilla ja myös tädillä, oli samantapainen velvollisuus, kaikilla kun oli vielä tuohon aikaan oma karja, siis lypsylehmiä, jotka juuri ennen helluntaita olivat päässeet ulos pitkän talvikauden jälkeen nauttimaan vapaudesta, kun enää ei ollut pelkoa yöllä mahdollisesti olevasta pakkasesta.
Vanha kyläyhteisön tapa oli järjestää ennen ritvan päivän aikaa (27.5.) kevään vakkajuhlat, joten ehkäpä nämä olivat sen jonkilainen myöhempi perinne muoto.
Kesän ensimäiset saunavihdat voitiin jo helluntaiksi tehdä tuoreista koivun oksista, taito jonka opin jollakin tavalla, vaikka en himosaunoja ole koskaan ollut.
Tosin isäni opetti sitomisen ohuella rautalangalla, joten vihdan teko helpottui paljon, muuten se ei olisi onnistunut, mutta kun sitä voi kiristää jälkeen päin se onnistui.
Vanha sanonta kertoo saunomisen olevan naimaonnen nostattamista, siitä syystä usein puhuttiin lemmen saunasta.
Helluntaina, lauantaina,
uusi vihta vihdotaan.
Nouse lempi liehumahan,
kunnia kapuamahan (kiivetä).
Pohjoisessa sanottiin:
En joutunut Joululle,
En päässyt pääsiäiselle,
vaan kyllä hellun (heila/valentine) helluntaille.
Kun joku onnistui löytämään itselleen kaverin, hän saattoi sanoa:
Heilani on kuin (heleä) helluntai.
Pilvet ovat täyttäneet taivaan, puhelin pöydällä pysyy hiljaisena, helluntai jatkuu...
Kiitos vierailustasi.
perjantai 25. tammikuuta 2013
Kesäisiä ajatuksia...
Hieno kaunis talvipäivä, juuri sellainen josta paljon pidän, kolmas jo sellainen on nyt entinyt iltaansa.
Iltapäivä. Kaupungilta palattuani tapani mukaan ajatuksena keittää makoisat kahvit. Niimpä moccamasterin lataukseen, vajaan kolmeen mukilliseen sopiva annos vettä ja kahvisuppilo, johon taittelen suodatinpaperin, sauman sivulle, myös pohjassa olevan, saadakseni istutettua paperin tiiviisti suodattimen reunoja vasten.
Lusikoin kahvijauheen sisään, painelen sen mitalla tiiviisti pohjaa ja reunoja vasten.
Naks ja vilkaistessani plogisivustolle keitin on aloittanut ääntelynsä.
Istahdan nojatuoliin, pala tummaa suklaata, kaadan juuri ostamastani viinipullosta muutaman sormenleveyden lasiin.
Väsyttää. Mieli on seesteinen, rento olotila.
Maistelen kulauksen, toisen, odotellessani kahvin tippumista selailen istuessani päivän postin tuomia mainoksia.
Kahvi ja viini tuoksuu. Suljen silmät hetkeksi ja nukahdan samantien viinilasi kädessäni mainokset sylissä.
Makea, rentouttava uni valtaa mielen, tuntemukset, ajatukset.
Näen unta, unta kesästä.
Hieman havahtuessani jostain alitajunnan takaa kulkee mieleen tietous, viinipikari yhä kädessä, älä pudota sitä, mutta rentous ja unen makeus voittavat kaiken muun.
Tunnit kuluvat, jostakin alkaa aivan väkisin mieleeni tulla häiritseviä ääniä, tuoksuja jotka muistuttavat jostakin. Havahdun hieman syvästä horroksesta, muistan kädessäni olevan viiniä sisältävän ison pikarimaljan.
Kahvi tuoksuu voimakkaana, se hemmetin keitin, se on yhä päällä, tulee ajatuksena.
Samalla ajatus, mitä kädessäni on. Kaikki hyvin, laitan yhä puolillaan olevan lasin kädestäni, nousen ylös tuolista, sammutan keittimen, kaataen kahvin altaseen huutoen samalla keittimen kannun.
Kello on kahdeksan, lähes kokonainen täysikuu loistaa suoraan ikkunasta silmiini.
Olen hereillä.
Ajatuksena on piipahtaa Karaokessa naapuripitäjässä, jossa ehkä jo odotetaan.
Joten matkaan.
Hyvää illan jatkoa.
Iltapäivä. Kaupungilta palattuani tapani mukaan ajatuksena keittää makoisat kahvit. Niimpä moccamasterin lataukseen, vajaan kolmeen mukilliseen sopiva annos vettä ja kahvisuppilo, johon taittelen suodatinpaperin, sauman sivulle, myös pohjassa olevan, saadakseni istutettua paperin tiiviisti suodattimen reunoja vasten.
Lusikoin kahvijauheen sisään, painelen sen mitalla tiiviisti pohjaa ja reunoja vasten.
Naks ja vilkaistessani plogisivustolle keitin on aloittanut ääntelynsä.
Istahdan nojatuoliin, pala tummaa suklaata, kaadan juuri ostamastani viinipullosta muutaman sormenleveyden lasiin.
Väsyttää. Mieli on seesteinen, rento olotila.
Maistelen kulauksen, toisen, odotellessani kahvin tippumista selailen istuessani päivän postin tuomia mainoksia.
Kahvi ja viini tuoksuu. Suljen silmät hetkeksi ja nukahdan samantien viinilasi kädessäni mainokset sylissä.
Makea, rentouttava uni valtaa mielen, tuntemukset, ajatukset.
Näen unta, unta kesästä.
Hieman havahtuessani jostain alitajunnan takaa kulkee mieleen tietous, viinipikari yhä kädessä, älä pudota sitä, mutta rentous ja unen makeus voittavat kaiken muun.
Tunnit kuluvat, jostakin alkaa aivan väkisin mieleeni tulla häiritseviä ääniä, tuoksuja jotka muistuttavat jostakin. Havahdun hieman syvästä horroksesta, muistan kädessäni olevan viiniä sisältävän ison pikarimaljan.
Kahvi tuoksuu voimakkaana, se hemmetin keitin, se on yhä päällä, tulee ajatuksena.
Samalla ajatus, mitä kädessäni on. Kaikki hyvin, laitan yhä puolillaan olevan lasin kädestäni, nousen ylös tuolista, sammutan keittimen, kaataen kahvin altaseen huutoen samalla keittimen kannun.
Kello on kahdeksan, lähes kokonainen täysikuu loistaa suoraan ikkunasta silmiini.
Olen hereillä.
Ajatuksena on piipahtaa Karaokessa naapuripitäjässä, jossa ehkä jo odotetaan.
Joten matkaan.
Hyvää illan jatkoa.
torstai 12. heinäkuuta 2012
Keskikesän miettein...
Ihana kesä tuntuu edelleen jatkuvan sopivan viileän raikkaana, ei liian lämpimänä tai suorastaan helteisenä.
Elämän valtatiellä edessä tällä hetkellä kohtalaisen pitkä, joskin sopivan loiva alamäki, (myötämäki = will hill) joka tuntuu toistaiseksi vielä jatkuvan...
Danny - Vielä sä syleilet mua. ( http://youtu.be/rlNsh3WqyqQ )
Kesä on kaunis. Näyttäytyen kaikessa kirkkaassa väriloistossaan. Pidän sen tumman syvänpunaisesta, vaaleasta kontrastista, suorastaan hehkuvasta väriloistosta.
Onni on saada nauttia siitä täysin siemauksin niin kauan kuin se kestää.
Syksy saapuu jälleen aina ajallaan, kuten niin monen monituiset kerrat aikaisemmin.
maanantai 4. kesäkuuta 2012
Kesäkuu, täysikuun päivä.
Kesäkuun alku, täydenkuun päivä. Enää kaksi viikkoa hetkeen jolloin päivän valoisuuden aika alkaa hiljalleen vähetä, edetäkseen jälleen syksyä kohden yhä kiihtyvällä vauhdilla.
Näinkö se on myös meidän ihmisten elämässä.
Katsellessasi öistä kuuta ja kirkasta tähtitaivasta, tuntuuko sinusta joskus siltä kuin kaikki tähdet laulaisivat ja kuulisit niiden laulavan sinulle.
Elämän tähtitaivaalle.
On yksi salaisuus onnen yhteiseloon rakkaan kanssa;
älä yritä muuttaa häntä.
Ollakseen rehellinen, ei tarvitse sanoa kaikkea mitä ajattelee,
eikä sanoa koskaan myöskään vastaista kuin mitä ajattelee.
- Sananlaskuja -
Vain ihminen itse ratkaisee tavan, miten sydämiin vaikutetaan ja juuri näistä valinnoista elämässä on kysymys. - Dreamer -
Kiitos vierailustasi.
Hyvää illan jatkoa.
perjantai 18. toukokuuta 2012
Sateisen perjantaipäivän mietteitä.
Auringonnousu 4:27. Auringonlasku 22:17. Päivän pituus on 17 h 50 min. + 11°
Kohtuullisen lämmintä, hieman tuulista mutta hieman sopivan raikkastavia sadekuuroja.
Tälläinen päivä Tampereen seudulla.
Hyvät olosuhteet vaikkapa moottoripyöräilystä pitävälle, tai sitä harrastavalle. Ei liian kuumaa, tai kylmä.
Kesä tulee, mieli palaa ajassa taaksepäin aina siihen aikaan kun nuorempana minulla vielä
oli moottoripyörä. Ensimmäiseni, jonka johdosta tuli myös koettua eräs kauan kestävä, ehkä vakavin yhteentörmäyksistäni. http://youtu.be/YoCg4Y71KRQ
Kaikkea se sateinen pyöräilykeli saattaa ihmiselle aiheuttaa, siltä suojaan hakeutuessaan.
Jälkeenpäin tosin pääsi hieman harmittamaan kunnollisen suojavarustuksen puutuminen.
Tässä Kikan harvinainen versio Mika Sundkvistin hitistä ( http://youtu.be/eTkqTlCwAgY )
"Moottoripyörä on moottoripyörä."
Jälleen tekee mieli pyörää, tietäisi vain minkälaisen ostaisi. Olisiko jokakeliin ja maastoon sopivin hankinta, vai minkä osaisi valita noista kaksi-pyöräisistä, huomioiden suomen kaikki neljä vuodenaikaa, niiden vaihteluineen.
Mutta valinnat on vaikeita, kuten oheisesta saattaa huomata.
Tässä eräs kaksipyöräinen vaihoehto, tosin joukossa on toki myös oikeita moottoripyöriä.
1.) http://youtu.be/WpUcRYq73YY
2.) http://youtu.be/w9AOhPgCNJs
3.) http://youtu.be/8rVd1clYCi4
4.) http://youtu.be/n2Ys4nhqDzo
5.) http://youtu.be/sUXDjg6_bhM
Kiitos vierailustasi.
Hyvää 2-pyörä keliä kaikille.
(Miksipä ei, myös neljälle pyörälle)
Kohtuullisen lämmintä, hieman tuulista mutta hieman sopivan raikkastavia sadekuuroja.
Tälläinen päivä Tampereen seudulla.
Hyvät olosuhteet vaikkapa moottoripyöräilystä pitävälle, tai sitä harrastavalle. Ei liian kuumaa, tai kylmä.
Kesä tulee, mieli palaa ajassa taaksepäin aina siihen aikaan kun nuorempana minulla vielä
oli moottoripyörä. Ensimmäiseni, jonka johdosta tuli myös koettua eräs kauan kestävä, ehkä vakavin yhteentörmäyksistäni. http://youtu.be/YoCg4Y71KRQ
Kaikkea se sateinen pyöräilykeli saattaa ihmiselle aiheuttaa, siltä suojaan hakeutuessaan.
Jälkeenpäin tosin pääsi hieman harmittamaan kunnollisen suojavarustuksen puutuminen.
Tässä Kikan harvinainen versio Mika Sundkvistin hitistä ( http://youtu.be/eTkqTlCwAgY )
"Moottoripyörä on moottoripyörä."
Jälleen tekee mieli pyörää, tietäisi vain minkälaisen ostaisi. Olisiko jokakeliin ja maastoon sopivin hankinta, vai minkä osaisi valita noista kaksi-pyöräisistä, huomioiden suomen kaikki neljä vuodenaikaa, niiden vaihteluineen.
Mutta valinnat on vaikeita, kuten oheisesta saattaa huomata.
Tässä eräs kaksipyöräinen vaihoehto, tosin joukossa on toki myös oikeita moottoripyöriä.
1.) http://youtu.be/WpUcRYq73YY
2.) http://youtu.be/w9AOhPgCNJs
3.) http://youtu.be/8rVd1clYCi4
4.) http://youtu.be/n2Ys4nhqDzo
5.) http://youtu.be/sUXDjg6_bhM
Kiitos vierailustasi.
Hyvää 2-pyörä keliä kaikille.
(Miksipä ei, myös neljälle pyörälle)
tiistai 5. huhtikuuta 2011
Laineiden liplatusta.
Tässä eräs vanha valssi elokuvasta Meidän Poikamme Merellä, vanhalta 1930 luvulta.
Tämän valssin opin tuntemaan Luvian mieskuoron esityksenä, luvialla vieraillessani.
Nyt tämä versio on poistettu youtubesta, joten jungmannien esitys saa sen korvata.
Kuoron esitykset on aika suosittuja, ja olen muutamaan kertaa ollut kutsuttuna, heidänesitystään seuraamassa.
Erkki Bergman, tenori. Luvian mieskuoron CD-albumilta, on merellä suurella ihanaa.
Kyllä on upea ääni miehellä ja etenkin tämä miesten yhteisbasso on hyvä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)