Pieni Mobile-puhelinjuttu

Nyt kun on paljon keskustelua virinnyt kännykän mahdollisista haittavaikutuksista ihmiseen, niin muutama vuosi takaperin etsittiin kännykän säteilyvaikutus tutkimuksiin henkilöitä ja ilmeisesti niistä jonkinlainen kooste saatiin myös aikaiseksikin. 
Tähän halusin omalta osaltani osallistua, mutta liian myöhään yritin ilmoittautua.

Kun olin työelämässä, osa ajasta kului kannykkä korvalla, niin päivällä kuin myös illalla ja viikonvaiheissa. Puhelut pääasiassa asiakaspalvelua-konsultointia, erilaisia työhönliittyviä neuvotteluja sekä keskustelua tyntekijöiden kanssa sekä usein myös heidän murheidensa ja muiden asioidensa pohtimista tai muuta ruotimista. 
Viikonvaihteessa lasteni murheiden ja muiden kuuntelu, eroni ollessa vieläkin hieman liian tuoreessa lähimenneisyydessä.

Viipylin kännykässä kohtuullisen paljon, joten parhaimpaan aikaan Tele(sonera) laskutti vuosittaisesti kuukaudessa
soitettuja puheluita 38-39 tuntia keskimäärin, parhaimpien tuntimäärien ollessa 41 tunnin paikkeilla.
Tämän lisäksi vastaanotin päivittäin vähintään puolitoista kertaisen määrän puheluita eri tahoilta.
Tekstareihin en juurikaan vastaillut, en tehny, enkä tee sitä mielelläni edelleenkään. 
Soittaminen on kuitenkin mun mielestä aina paljon helpompi ja vaivattomampi tapa kommunikoida.

Tähän tein kuitenkin muutoksen omalta osaltani, josta kaikki eivät tietenkään pitäneet.
Nyt kun tuosta on jo aikaa niin voi vain helpotuksella todeta olevan hienoa kun ei tarvi enää olla yötäpäivää känny-päivystyksessä viittä talvi-kuukausijaksoa, eikä enää pitkin vuorokautta kesälläkään.
Nykyisin kännykkä on oikeasti vain hetkellistä tarvetta varten, ei onneksi enää jokapaiväinen työkalu.


Oli kuitenkin kerran aika jolloin kännykän haittavaikutusksista puhuttiin jo ennen tuon tutkimuksen tekemistä. 
Tuo aika oli jo silloin kun ensimmäiset taskukokoiset kännykät Mobira "parrunpätkä" etunenässä ja  myös ne suurten matkalaukkumallien jälkeentulleet "kannettavat" puhelimet olivat aloittaneet maailman valloituksensa.

Tuohon aikaan puhelien wattitehot olivat suuria, jota tarvittiin riittävän lähetystehon aikaansaamiseksi ja tietenkin myös vastaanottamaan. Ne matkalaukkukokoiset, jotka painoivat 20 kiloa olivat teholtaan tietenkin suurimpia. Näiden valtavan suuri koko nykykännyköihin verrattuna johtui yksinkertaisesti puhelimen vaativan käyttö-akun tehosta. Itse puhelin olis silloin voitu jo pakata lähes ensimmäisten NMT-900 kokoluokkien kuten Ericsson ja Mobira kokoluokkiin.
Silloin ei näihin osattu vielä tehdä pieniä ja siroja pitkäaikaisen toimintavalmiuden takaavia akkuja. 

Myös puhelinten hinnat olivat silloisen mittapuun mukaan hirvittäviä, verrattuina vaikkapa autojen hintoihin joilla olisi tuohon aikaan saanut suhteellisen hyväkuntoisen auton, tai mitä muuta tahansa.

Ensimmäiset uudet Suomalaiset Mobira Cityman tasku-puhelimet maksoivat tuohon aikaan 1986 / 24500 mk paikkeilla markkinoille tullessaan, mikäli oikein muistan. Huhun mukaan näitä uutuuksia alettiin tuomaan suomeen yhdysvalloista, jolloin hinta asettui parisen tonnia alemmalle tasolle, jolloin muutos oli suomessa tehty amerikkalaisten AMPS (advance mobile phone service 800 MHz taajuus) käyttöjärjestelmään, muuntaen ne tälle pohjoismaiselle NMT (Nordic Mobile Telephone MHz-450) taajuuden käyttöjärjestelmälle sopivaksi.

Mobira Talkman maksoi 1986 (UTU Oy Pori, Urho Tuominen Oy) ovh 18600 mk
Pienemmällä paikkakunnalla sama maksoi 16800 mk hetkeä myöhemmin. Kun olin ehtinyt ostaa, kaveri osti hetkeä myöhemmin UTU OY Rauman myymälästä samanlaisen, maksaen siitä 12600 mk.

Ericsson oli ainoa valmistaja jolla oli 1988 jälkeen markkinoilla ensimmäinen jonka valikoimissa oli muita edes hieman sirompi mobiili tasku-puhelin. Hinta oli pitkään yli 20000 mk mutta alkoi hiljalleen laskea, kunnes se 1990 oli jo 19700 mk ja vielä sanottiin tästä laskevan. Hinta laski yhä laman aikana ja päätyi 18600 jolloin himoitsin mallia tosissani, mutta myyjä kertoi hintojen varmaan vieläkin laskevan joten kiirettä ei kannattaisi ihan vielä ostokselle pitää. Viikko ja laitteen laski 14500 mk ja sanottiin yhä laskevan ja muidenkin merkkien kuten Mobira, Dancall / Philips rynnivän markkinoille vastaavilla taskukokoisilla malleillaan ja Benefon (suomalainen) kehitteli myös omaa, vain NMT-900 taskumallin kännykkää.

Pian tuli markkinoille Nokia 1011 / Mobira Cityman 2000 mallit, joiden hinta asettui lähelle yhä laskevan erikssonin kanssa. Nokia alkaisi kohta olla mobiran käyttönimenä, salon tehtaiden nokia-tv valmistuksen loppuessa salossa kokonaan.
Kun markkinoille tuli uusi Nokia 200 malli sen sanottiin viimein olevan jo niin lähellä hinnan alareunaa etteivät hinnat kovinkaan paljon hetkessä muuttuisi. 
Silloinen hinta oli jossakin 8600 mk kieppeissä. Mutta kuinka ollakaan, tuli malleja uusia, kilpailijoita ja hinnat vain laskivat. 
Tuli malli Nokia 150 ja Nokia 100 jonka viimein ostin 6200 mk hintaan.
Tämä palvelikin aina siihen asti kunnes nykyiset ja nykymalliset puhelimet tulivat markkinoille. Puhelimen soittotunneiksi kertyi yli 5500 tuntia (Sähkötason huollot).


               

Tässä muutamia alkuaikojen kannettavista mobiilimalleista ja ekana tuo Mobiran taskupuhelin, malli joka sai myöhemmin nimen Gorba (Gobatsovin soiton) johdosta.
               
Mobira Cityman takintasku-puhelin                                         Benefon (Suomi) kannettava NMT-450 Mhz
NMT-450 Mhz

                                               

Mobira Talkman MD-59 NMT-450 Mhz                                                            Ericsson Hotline NMT-450 Mhz

                                        
Näiden jälkeen puhelimet ovat kehittyneet kiitävässä hetkessä lähes nykytasolleen, sekä muuttuneet huomattavasti näistä alkuajan malleista, mikäli joku edes enää tämän sukupolven puhelimia muistaa.

Kiitos vierailustasi.
Hyvää illan jatkoa.

Hiekkalaatikolla. Osa 1.

Oli kerran aika jolloin työnteko ja kova yrittäminen korvasivat ennestäänkin huonoa ihmis-suhdetta...

               

Nän se on kuten tuossa laulussa asia todetaan.
Liian kauan liian vähän aikaa, liian harvoin tunnetta ja taikaa.
Nyt taivaani täyttää muistot ja kylmä kuu....   http://youtu.be/g8uzeGQvCBo 

Lisäksi voisi todeta todeksi erään fraasin, elämä ottaa, elämä antaa...
Ei päivää ilman sinua, ei edes yötäkään. Kun aamuisin mä unen silmistäni sain,
olit ensimmäinen aatos mielessäin.
Ja illoin kun mä hiivin, vaimon viereen nukkumaan, niin toivoin että oisit vierelläin.
Ei päivää ilman sinua, ei edes yötäkään, ei päivää ilman sinua, sun unessakin nään, ei päivää ilman sinua ei ei.
Teit päivän työni, veit myös yöni, veit ne kokonaan, ei päivää ilman sinua ei ei....

               

Oheinen puskukone on tosi erikoinen konstruktio. Kaksi peilikuvana toinen toisiinsa yhteen liitettyä samankaltaista puolikasta, keskeltä toisiinsa nivellettynä, kummankin osion liikkuessa erikseen, lisää tarttuma pintaa antaen, näkyy myös tuossa videossa. 
Ylhäältä kohtisuoraan alas katsottaessa koneen runko muodostaa pitkän H-kirjaimen.

Mutta tehoa on vuodelta 1954 ja tuo Detroit 2-tahti Dieselien muhkeat, ihanat soundit (GM)
kahden suoran kuutos-moottoreiden kierrosherkkyys juuri tuosta 2-tahtisuudesta johtuen
Ja nuo ihanat imu-äänet...  ....ne ovat meikäläisen korvaan sointuvaa musiikkia...
Hieman kuin Holset turbon ääni.

Euclid TC-12. This is one of the MOST impressive machine I have ever seen work. This thing can REALLY push the dirt. Within 40 minutes, the TC-12 transformed a flat piece of ground into a trench deep enough to burry this monster. GM took over Euclid in 1952. In 1955 they designed this crawler, with the first one hitting the dirt in 1958. It was the most powerful dozer in the world at that time. It had a split, down the middle, oscillating frame with 2 GM 6-71, and 2 Allison 3 speed automatics. The TC-12 was good for 6.9 mph forward, and 8.9 mph in reverse. HP rating was 413 HP in 1956, then upped to 425 in 1958. One for each side the dozer. Each engine and trans drove one track, and it could literally spin on a dime. 500 units where sold from 1958-1966. In 1968, the Euclid TC-12 became the Terex 82-80, it was rated at 440 hp and weighed 52 tons when production stopped in 1974.

Niin. Kuin ylempänä kerrotaan, oli tosiaan aika jolloin koneet vielä olivat hyvin yksilöllisiä, siis merkkikohtaisilta ominaisuuksiltaan, hieman kuten me ihmiset olemme yksilöitä joka sekin alkaa meidän ihmisten kohdalla olla ohitse mennyttä aikakautta, siis käyttäytymistä.

Tässä eräs hymy Trojan kuormaajalta, tuolta kultaiselta 1950-1960 lukujen nyt jo ohimenneeltä aikakaudelta.

Monta yksilöllistä sellaista oli, kuten aikauden muissakin tuotteissa, ei ergonomiaa, tai käyttäjäystävällisyyttä, vain käyttöön tai toimintaan tarkoitettua, tuote joka toimisi vielä huomennakin, siis tällä periaatteella rakenettua.

Poiketen nykyajan tyylistä ja tuotteista joita ei voi juurikaan voi itse korjata, vaan aina pitää ostaa uusi tilalle.
Huoltaa ei itse enää voi, tai ei edes saa, kuin vain harvoissa erillisissä paikoissa. Kaikki on tuotettu tarkoituksella vain hetkelliseen hyötykäyttöön.

Tuona aikakautena maarakennus koneiden valmistus oli vielä keskittymätöntä ja tehtaat
erillisiä, liittoutumattomia tuotantolaitoksia, omine repertuaareineen markkinointi, myynti, huolto ja usein myös omine rahoituskanavineen.
                 
Nykyisin ainoa tunnetuin teollisuuden rahoituslaitos taitaa olla GE-ryhmän konsernin. 

Tässä muita tuon aikakauden tuotteita.  http://youtu.be/rVGXPMdvEm4 
                                                         
                                            Kiitos vierailustasi.
                                            Hyvää illanjatkoa.