Tanssipaikan eräs neljäs tarina.

                   

Kuuskajaskarin saarilinnakkeessa järjestettiin erään itsenäisyyspävän tienoilla tanssit.

Tämä oli syksyllä palvelukseen astuneille aloikkalle järjestetty tilaisuus, johon kaikki tyttöystävät ja morsiamet olivat erikseen kutsuttuina tervetulleita osallistumaan.

Puolustusvoimien taholta järjestettiiin kyyditys saareen ns. rautaveneillä, joita silloin vielä yleisesti käytettiin huoltokuljetuksiin, niiden kiikkeryydestä huolimatta.

Tuolloin kuuskymmen luvun puolivälissä oli järjestettu taas perinne, tanssitapahtuma,
veneen tullessa noutamaan ja tietysti tuomaan myös takaisin tansseihin saapuneet. 

Veneen palatessa takaisin hieman ennen sen rantaan ehtimistä, siihen törmäsi hinaaja
joka oli palaamassa satamaan keikaltaan. Hinaaja törmäsi tuon rautaveneen kylkeen jolloin rautavene kallistui hörpäten vettä partaan yli sisäänsä.

Tasapainonsa kadottanut vene pyörähti ympäri, vieden mukaansa syvyyksiin nelisenkymmentä matkustajana ollutta tansseista palavaa tyttöystävää tai morsianta, sekä veneen koko miehistön.  Muutama nainen selviytyi pelastustoimien ansiosta.

Onnettomuuden syyksi kirjattiin huonon räntäsateesta ja pimeästä talvi-illasta johtuva
huono näkyvyys. Molemmat alukset olivat varustettu asianmukaisin ajo- ja varoitusvaloin.  Epävirallisempi ja todellisempi syy oli kuitenki ennakoiva turvallisuus
siis silmämääräinen tähystys, jonka laivan miehistö löi laimin, syystä jota voi arvailla.

Onnettomuus tapahtui joidenkin onneksi lähellä rantaa, muutaman lähellä olevan aluksen saapuessa nopeasti hätiin. Yksi henkilö, kykeni uimaan maihin, pelastuen.

Hyisestä, talvihyhmäisestä pimeästä merestä noihin aluksiin pelastettiin tusinan verran noita onnettomuudesta eloon jääneitä. 

Onnettomuutta käsiteltiin laajasti silloisissa tiedoitusvälineissä ja aikakausilehdissä
teksteineen ja valokuvineen.

Tämän jälkeen puolustusvoimat luopuivat näistä kiikkeristä rautaveneistään.

maximex: Tanssipaikan eräs kolmas tarina.

Huomenta. Otin pitkät makoisat nokoset. Jonnekin on näköjään häipynyt tekstini joka ajastimella olin julkaissut viikkoja vanhan konsepti tai siis luonnosten joukosta.

maximex: Tanssipaikan eräs toinen tarina.  <<<< Ohessa linkki lukijoille, 

Toivotaan sen se auttavan löytämään tuon karkuteilleen karanneen tekstin, jota jostakin syystä ei saa jukistettua.

Näin on käynyt joskus ennenkin, ei tosin näin vaikeakulkuisesti.
Mikäli se ei ala pikapuoliin illanmittaan näkymään, poistan sen muokattavien joukosta.

Tanssipaikan eräs toinen tarina.

                 


Tämä toinen, aikoinaan kohtuullisen laaja, ei huvikeskus, vaan tanssilava, oikeammin
niin sanotusti tanssihalli, eleli suosionsa huipulla tuossa kuuskymmenluvun ja aluin seitenkymmppi luvunkin aikoina, menettäen suosiotaan hiljakseen hiipumalla.

Tämä vain kesäkausina toimiva kilpaili tietenkin tuon aiemmin mainitun eenokin kanssa yltämättä kuitenkaan millään tapaa sen ylivoimaiseen juhannus-suosioon. 

Tuo juhannus-aika oli hyvin suosiossa. Yyterin hiekkadyynien juhannusjuhlat ovat monille tuttuja, lentokentän juhannus (Pori?) Kauhajoen Lentäjien juhannusjuhlat tietenkin yhtenä kuuluisimmista ja porukkaa vetävimmistä, joka vetää edelleen väkeä.  

Virrat, hiekkarannat,  soiva rokki alkoi olla yhä suositumpi, jonne matkustettiin kaukaa, jokasuunnalta, kunhan juhannus vain saatiin kulumaan rattoisasti.

Rauma Kuuskajaskarin saari (jaskari) olivat ne suuret ja maineikkaimmat viettopaikat jotka vetivät porukkaan yhä enemmän näihin suuriin yhteisiin juhannusrientoihin.

                   

Mutta tuo valtatie 2.
Siihen se oli tässähtänyt keskelle suurta tasaista hiekkakankaista hoikkaa mäntypuu
metsikköä, melkeinpä kakkostien laitamalle, sopivasti juuri huolto-aseman taakse.

Siihen sen oli perustanut uusi, juuri sadun ruskeista silmistä, levyttänyt Veikko Tuomi.
Tämä, (ooppera) laulaja Kauko Käyhkön koetilaisuudesta noussut tulokas ,levyttänyt
jo pari-kolme kipaletta tätä ennen. Veikko Tuomi myös omisti tämän tanssipaikan.

Kolmen "koon" kiukaisista (vrt. Kajjaani) kotoisin oleva muusikko, sanoittaja laulaja
huomasi otollisen paikan, joka oli hyvien liikenne-yhteyksien, 4-tien, yhtymäkohdassa.
Paikka Harjavalta, Hiittenharjun alapuolella, jossa viikonvaihteen aikana väki viihtyi.

Ensi tutustumiseni paikkaan tapahtui, kuinkas muuten, erään ruosteenruskean kaksi-osaisella takalasilla varustetun kuplavolkkarin takapenkiltä avautuvin näkymin.

Porukalla oli liikkeelle lähdetty, kotini-naapuripitäjän, sivukylämme koululta, yleiseltä  
kokoontumispaikalta, tai naapuripitäjän keskustasta, jonka keskusta oli suuri ja laaja
lähes kaupunkimainen, omaan kunnan keskustaan verrattuna.

Asuste suntikset, eli vanha, hieman ryppyinen puku, kiireessä (aina) plankatut kengät, valkoinen kovakauluksinen, kaulus kuin suoraan puimariihen jäljiltä, pestylle kaulalle. 

Vielä vaalean ruskesta tuubista rasvaa, jonka merkkiä en muista, (ei Suave - Brylgrem)
vastapestylle tukalle, jakauksen rajaus oikealle kohdalleen, päälaen sivuun, tarkastus, hionta, piffatut ison siskon aurinkolasit.

Sitten ei muuta kun muun porukan jatkoksi, könyten tuon ruosteenpunaisen kuplan takapenkille, sivuikkunoista tai kaksiosaisen takaikkunan tuomiin maisemiin katsoen.

Hyvin tuntui kuus-seitsemän nuorta jätkää sinne mahtuvan. Vauhdittaja, taskulämmin kossu, joka antoi oman lisänsä erilaisten sulotuoksujen täyttämään kakofoniaan.

Tällä päästiin perille, siis aina tanssipaikan parkkialueelle asti, jossa järjestysmiehet
olivat heti joka suunnalla paikkaa osoittamassa. Paikka löytyi, ei muuta kun vain jonomarssia, lipuluukun kautta sisään.

Sali näytti isolta. Lavalla sattui sillä kertaa olemaan joku kuuluisampi laulaja, vieraileva taiteilija hetken kuluttua myös kuuluisa Huuhaa-Martti pässeineen, jonka jälkeen tuo
kuuluisa Danny show, jossa oli myös käärme-esitys, oiskohan Kari Tapio silloinen tuo
käärmeenkantaja.

Kuitenkin. Tango soi, Väki liikkui, maailma tuntui ihmelliseltä, purkkaa mäyssättiin aina ja jokapuolella, oli tupereerausta, oli meikkiä, puuteria, mascaraa, tokalonia, tosca 4711, mitä kaikkea niitä vesiä ja tököttejä sitten lieneen ollutkaan.

Säärtä näkyi, nailonia, saumoilla, tottakai, korkokenkää, isommilla, pienemmillä koroilla
kuten myös noita nykyuudelleen muotiin tulleita, heränneitä lättänöitä tennareita, noita varrettomia ns. kiinalaistossuja, valkoisia ja sinisiä, tummapuna nailia, janehelleneitä sun muita ihanuuksia ja ihastuksia.

Poninhäntää löytyi aurinkolaseilla ja ilman, hiihtarihousujen tapaisia, tai hamosen alta 
alkaviin pitkiin, jonkuns asteisiin leggistyylisiin sukkiin ahatutunutta.  Eipä sitä paljon ihmisten ilmoille oikeaan tanssipaikkaan eksynyt junttialku kerinnyt rekisteröitsemään.

Miespuolisella nuoremmalla porukalla ol farkkua jakkuineen, tai vainpelkillä paidoilla, pukujakin esiintyi, monet mieluimmin huoliteltuinen jakauksineen, otsahius kiehkuroineen päivineen, kengät, keskeltä piikkikärjen muodostaviat muodin mukaiset lättänät. 

Farkkuvyön suuret soljet olivat otsakiehkuran kassa suurta muotia, olipa sitten muodista menneisiin kotajärviin tai aina prässättyihin tiukkoihin jeanseihin tungettuna

Näkyipä muutamia hattuja joiden lieri sivulta ja takaosalta kipartui sisäänpäin ja jonka
sivulle lähes kaikissa oli kiinnitetty pieni kirjava sulka tai vähintään höyhen. Materiaaleina pääosin jonkunasteinen nahka, tai sen jäljitelmä, seviottikin.

Tämän reisun jälkeen sain kinuttua isältä itselleni hatun, muotiin viittaavan, ruskean hieman muista poikkeavan, nahkajäljetelmän tapaisen, kerniäkö lienee ollut, ryhdin pitävä, ainakin melkein, kuuma, melkein heti riesa, epäkäytännöllinen ja kallis.

Sen ympäri kuvun alaosalla kieris nauha, hieman tummempi, jonka alla oli pieni sulka.
Tämä aiheutti muiden hattuilijoiden mielipiteiden ilmaisua, joskus karkeampaankin, olihan hattuni väri sopivan ruskeaan viittaava.

Mutta sisällä, väkeä, siis nais-katsojia, oli lavan edessä ihailemassa artistia, ken hän sitten lienikään. Porukka oli ahtautunu lähes rivimuotoihin joita oli peräkkäin 10-15 jonon tapaista. Muutama miespuolinenkin näkyli seurana olevan joukossa mukana.

Porukkamme hajaantui, tanssiin en uskaltanut mennä ketään hakemaan, mulkoilin kyllä uhkaavasti ja arvostellen tuonne odottelijoiden suuntaan. Ujostutti ja uitutti yhtä aikaa. Paria hilajaisemman puoleista olin lähestynyt, saaden julmetut katsannot etiketti
virheen, liekö valkomustan kauluksen, vaiko poskifinnisen naamataulun ansiosta.
Kengät ainakin oli plankattu ja tukkaakin koitettu vessan peilin edessä sukia.

Olihan jumalaton hellekausi meneillään, joten hiki ja muut eritteiden tuoksut lisäsivät
vielä tuon väkijoukon mieleen jäänyttä kokonaisvaikutusta, tietysti muiden tuoksujen ohella, kokonaisuudeksi koostuneena.

Yleisö odotti juuri kuulutettua Innasta pässeineen. Tango kaikasi ja raikasi suviyössä sinisilmät ja muutkin tuikkivat savuisessa hämärässä, änkesin likemmäs, porukkaan
sisään, likemmäs, kuten muutkin. 

Innasen laulu vaihtui Gunnar vierasmaalaiseksi, jonka Pekkapoika pökkäsi reviiriltään pois, pässikin  (lammas) intoutui, sanoi bää, ruikkasi papanasuihkun ja pienehkön lirin keskelle lavaa, katsoen taakseen uunituoreita pananoitaan, sanoi uudelleen bääbää,
ja yleinen nauru ja meteli alkoi.

Kiirettä tuntu hekilökunnalla olevan, esiintymislavan lattiaa alettiin kuurata, seuraavalle esiintyjälle.  Dannyn lavasteita oli valmiiksi kasattua ja kannettu lavalle, sen taustalle, puoliavoimien verhojen suojiin, jossa joku mieshenkilö näkyi käärmettä luikeruttavan
käsissään.

Raivailin tietäni ulos lisääntyvästä väkijoukosta, onnistuin viimein ja äkkiä ulos tuosta
porukasta. Ajattelin ettei tämän tapainen massaesiintyminen ole kyllä meikäläiselle tarkoittettua hupia. Tämän jälkeen olen aina kaikkia tungoksia pyrkinyt välttämään.

Mutta aika aikaa kutakin. Vain muutama vuosi, ja olin jälleen tuollaisissa tungoksissa.

(Oheinen, allaoleva sanoitus on sata-hämeläistä, Ikaalinen - Hämeenkyrö, alkuperää)

Ilta kun tummuu jo hetkiksi yön,
muut levon alkaa ja soittajat työn.
Muun siinä saan unhoittumaan,
ilta on taas tanssitaan.

Askeleet kaikilta suunnilta vie,
täynnä on polku ja täynnä on tie.
Ystävistäin, niistä myös näin:
nyt ei voi olla allapäin.

                 Kakkostien varrella humppa taas soi,
                 niinkuin se soida vain voi.
                 Uudeksi tuntuu kun luotaisi maa,
                 humpaa kun tanssia saa.

                 Tansseissa siellä saan kohdata sen,
                  josta mä luopuisi en.
                  Muistoiksi kerran kun iltamme jää,
                  kauneimmat niistä on nää.

Ilta kun päättyy ja valssi jo soi,
yhteiset hetket sen toiveita toi:
mentyä yön, huomisen työn,
kintaat taas tiskille mä lyön.

Silloin taas askeeleet tänne mun käy,
arkien harmaata silloin ei näy.
Syy on myös muun: nauravan suun,
humpan ja taivaan täysikuun.

                 Kakkostien varrella humppa taas soi,
                 niinkuin se soida vain voi.
                 Uudeksi tuntuu kuin luotaisi maa
                 humppaa kun tanssia saa.

                 Tansseissa siellä saan kohdata sen,
                  josta mä luopuisi en.
                  Muistoiksi kerran kun iltamme jää,
                  kauneimmat niistä on nää.

                                                                                                      Sävel:  Pekka J Mäkelä
                                                                                                                                        Sanat:  Jouko Jokinen

                                                                                                      Esittää: Mirja                                   

Tanssipaikan eräs tarina.

                
                                             

                                                                     
Erääseen jäiden lähtöön liittyvään kommenttin viitaten, muistelen tutun tanssipaikan
jokakeväistä riesaa, joka Pyhäjärven laajalta ulapalta keväisen ensimyrskytuulen tuomana sai kokea jäämassojen vaikutuksen.  Eenokki. Pyhäjärvi. Säkylä (= älykäs).

                 

Alempana myös erään juhannus-mainoksen antamaa tietoa, tanssipaikasta jonka alue
sen lähimetsät saivat kilometrejä pitkät ja molempiin suuntiin sekä myös molemmin
puolin tietä sijaitsevat jokavuotiset laajat telttakylänsä. Muutama näistä teltoista pysyteli rannan puoleisessa, ennen tanssipaikkaa sijainneessa poukamassa koko kesän.

Väkimäärä joka tällöin juhannusaikaan paikalle saapui (tunki) ylti helposti pienehkön tai keskisuuren (nykyistenkin) kunta taajamien väkimäärään.

Rakennukset sijaitsivat hiekkaisen salskeiden mäntyjen kirjoman harjun alapuolisella
upealla hiekka rannalla, jonka takana aukeni suuri ja avara Pyhäjärven ulappa.
Tuolta tuhansien hehtaarien aukealta lähtevät, kevätmyrskyjen liikkeelle työntämät
jäämassat olivat oikukkaita.

Usein ne säästivät rakennukset, työntäen silti jäälauttojen huippujaan tuon harjun yllä
kulkevalle mutkaiselle mutta hyväkuntoiselle ja vilkkaasti iikennöidylle paikallistielle.
Likempänä järveä mutkitellessaan nuo jäämassat katkaisivat joskus tien liikenteen
tyytyen useimmiten levittäytymään vain toiselle kaistalle.

Paviljonkien kohdalla harju oli runsaan kymmenisen metriä rantaa ylempänä jäälauttojen noustessa järvestä tuulen ajamana, mutta rinteen estäessä niiden etenemisen tien korkeudelle tai ylikin vaikka tieltä oli matkaa rantaviivalle asti vajaat parisen sataa metriä.

Jäätelien massan korkeus ja laajuus oli valtava. Koko tuon avaran järven seljällinen kasaantui kerralla valtaviksi röykkiöiksi kauas kuuluvalla ryskeellä ja paukkeella joka kuului kymmenien kilometrien päähän.

Vakituisemman harmin tämä kuitenkin enimmikseen tuotti tanssipaviljongin mutta myös leirintä-alueen sekä viereisen uimarannan rakennuksille. Etenkin tanssilavojen korjaus tuotti pientä riesaa VPK:laisille mutta tuli aina kesä-avajaisiksi kuntoon. 

Tanssipaikka oli suosittu aina suureen lamaan asti, eli 1980 luvun lopulle. Tanssilavan suosio oli kuuuluisa vaikka kovin moni paikalle saapuvasta yleisöstä joutui jättämään autonsa jopa useiden kilometrien päähän tanssipaviljongeista ja lavasta, suosiota tamä ei heikentänyt. Sitä pidettiin normaalina, tiedostettuna, siedettävänä haittana.

Tuolloin -80 luvun lopulla alkaneeseen alamäkeen vaikutti juuri allaolevan kaltainen tapahtuma, jossa valtavan suosion sekä myös maan kuuluisat valtavat mittasuhteet
saaneet juhannustanssit erilaisine markkinatapahtumineen alkoi hiljalleen hiipua.

Vuosikymmenen vaihteessa kesätanssien alettua VPK:n hallinto nosti juhannuksen
yhden pääsylipun hinnaksi 100 mk, per lärvi.
Tämä aiheutti sen että tanssit lopahtivat tyystin kesken kesää, lamavuonna 1991.

Tanssiperinne elvytettiin uusien aatosten myötä kevät-avajaisilla 30.4. 1994 jolloin tanssit olivat menettäneet jo perinteiset vanhat valta-asemansa.
Tanssipaikan rakennukset paloivat maantasalle 30.6.1994.  Tämä oli seuraamus joka alkoi eteläisimmän suomen tassipaikkoja riivata yleisemminkin.

Ensimmäinen, tietämäni tanssihallin yöllinen (tietysti) palaminen oli Vuolteensilta joka sijaitsi Valkeakoskella vanhan 3-tien risteyksessä.  Tämän jäkeen näitä, aina öiseen aikaan, paloi siellä täällä harvakseltaan mutta jakumona.

Maisemalllisesti näistä kaunein, näistä palaneista, oli sotaveteraanien ylläpitämä Ripovuori, jonka kalliolta joen polvekkeiseen maisemaan antama näköala, sen rauhoittavuus oli parasta mitä näistä paikoissa käyneenä näin äkkiseltään muistan.
Sitäpaitsi Ripovuoren paviljonki oli myös sisältä viihtyisä.
-----------
----------- 
Mammuttivalvojaiset!   Eenokin huvipuistossa juhannusaattona.  Eenokki, Säkylä.
Ohjelmien esitysajat.  Juhannusaattona 19.6.1970.   Klo 19.30- 06.00

Ulkoilmalavalla.

19.30   Humppaveikot.  Musiikkia eri vuosikymmen-lukujen malliin.
20.15   Kirka, suomen suosituin nuorisolaulaja. Maria Babitsin, Seppo Hovi, Islanders,
             sekä Eveline Claasson, euroopan kuuluisimpia tansijattaria.
21.00   Oopperalaulaja Pentti Tuominen.
21.30   Huvipuisto seiterän vapaaohjelmaa. Kullervo Linna, akrobaatit The 2 Gagans
             tanskalaiset ilma-akrobaatit.  Huvipuistossa autorata, swing-o plane
             avaruuskapselit, vauhtivirveli, lastenkaruselli, lapsille ilmaiset ilmapallot,
             ilmaisia arvontoja.
22.00   Markku Aro. Supertähti.
22.20   Laskuvarjonäytös, taivaalta tuleen.
22.30   Tapio Rautavaara, reissumies ja kitara.
23.00   Unkarilainen 40 hengen Titza kansantanssi ja soittoryhmä.
23.40   Reijo Salminen, imitaattori.
24.00   Miss Juhannus, sytyttää juhannuskokot

Sisätilat.
Halli 1: Seppo Hovi. Timo Lindström, Ilkka Hemming, Islanders, disko

Halli 2: Lasse Mortensson, Esko Linnavalli, Frederik, Seppo Kulmala tango-orkesteri.
             
Vapautunutta tunnelmaa ja iloista mieltä. Hyvä ravintola, vartioitu suuri camping alue.
Pelihalleja, tivolihuveja, valtava (t) kokko.

Tervetuloa vaan, tavalla tai toisella kenkiä kuluttamaan.
Sateen sattuessa sopii sisällekin tuhansia, eli siis vallan mahdottoman paljon!

Lopuksi.
Perheet lapsineen, serpentiineineen ja palloineen pilleineen huiskineen alkoivat poistua jo ennen puoltayötä tai sen tuntumassa, ilmasta, sen lämpötilastakin johtuen
mutta markkinakojut jäivät vielä toimintaan, jotkut lavojen sulkeutumiseen asti.

Eräänä haittapuolena tuossa juhannusjuhlinnan hulinassa oli jokavuotinen vakio haitta. Vähintään yksi ihminen kuoli milloin mihinkin, useammin puukkoon, mutta myös onnettomuuteen, oksennukseen, ampumiseen.

Yleisin menehtyjien määrä oli kolme, joten pienemmät oli poikkeuksia.  Vakavammin loukkaantuneita oli myös muutamia. Tämä siis näiden eri juhannuksien aikoina.

Ensimmäiset menehtyivät hyvissä ajoin ennen kuin edes telttansa kunnolla pystyyn
saivat, toiset sitten illan mittaan, kuitenkin melkeinpä ennen iltakymmentä, syystä että silloin oli aimmin nautittu taskulämmin kossu vaikutuksensa tehnyt, jopa loppunut.

Erään tanssi-illan muistelua.

                 

Olipa kerran, tai toisin sanoen, jälleen kerran, ajassa taakse(-76) palatakseni tanssi-ilta.
Talvi, sopiva pakkaskeli, parafiinilastuilla koristeltu lattia odottelemassa käyttäjiään, (koko; kuin hankasalmen ravintelin viereinen tila) ja höyrykeskuslämmityksen edun suoma ja tuottama, pakkasen kohmettaman suuren hirsirakennuksen, nopeahko lämpötilan nousu.

Eräs humppayhtyistämme, silloisen nuoruutensa kukoistuksen ja nousujohdanteen aiheuttamassa huumassaan, sekä myös eräs suoituimmista silloisen tanssimusiikin kärkiesiintyjistä saapui suomaan musiikkiaan paikalle saapuvalle tanssiyleisölle.

Sen johdosta ajan kultaamiin muistoihin.   Älkää tehkö vääriä päätelmiä.
                        
 

Kun keittiö, siis ravintolan puoli oli saatu avattua, sekä paikalle hipsinyt yhye saanut kahvinsa ja muut lantrinkinsa lavasteen pukuhuoneen puolilämpimään, sekä kyläkunnittain (ilta)vuorossaan olevat järjestysmiehet suvainneet saapua paikalle, kuka vähemmän kuka hieman enemmän maisteissa, toiset jopa selvinkinpäin.

Suht selvinpäin etenkin he, joiden puolisot toimivat keittiö-kahviossa myyntipuuhissa, sekä lipunmyynnin auettua, oli tungeksivan yleisön sisäänpääsy vuoro.

Iltani narikassa oli iltojen itsestään selvyys työhön kuuluvana samoin kuin muiden tykötarpeiden, keittiö, vessat, tanssilattia, taukotilat, huolehtiminen. Samoin loppusiivoukset tilaisuuksien jälkeen.
(Suuremmilla pakkaskeleillä keittössä poltettiin jatkuvasti puuta.)

Samoin työhön kuului huolehtia illan päätteeksi orkesterin lähdettyä ja ravintolan sulkeuduttua kaikki paikat kuntoon, järjestysmiehistä suurin osa kun alkoi hipsiä kotiin aikaisessa vaiheessa ennen ja jälkeen puolenyön jo paljon ennen orkesterin viimeistä valssia ja soittimien kasaamista ja roudaamisen aloitusta.
Tämä aiheutti muutaman kuhnailija-surffailijan jäämisen aina jälkijunaan poistumisen suhteen ja usein näiden kännisten ulos saaminen saattoi olla hieman työläämpääkin.

Kunhan isoimman tai suuriäänisimmät sai rinnuksista kannettua tai kiskottua ensiksi, isoin tuli yleensä vasemmassa hieman takana, oikeassa kantoi pari pienempätä,
muu lauma seurasi kesysti yleensä perässä, tosin pikku urputuksellaan.
Mutta menivät! Pitkät ja hoikat olivat pahempia :) yleensä nopeita, pudottivat kovaa ja korkealta samoin pienet vikkelät. Keskustely yhteys kuitenkin aina säilyi, jälkeenkin.

Tässä touhussa oli aina ja joutui myös toimimaan jatkuvasti vain yksin, muiden häivyttyä kuin tuhnu saharaan. Keittiöhenkilökunta häipyi kaikkein viimeisenä.

                                   
Narikkaan oli sijoitettu talon asiointipuhelin pienen erillisen seinänurkkauksen taakse, joka tarvittaessa oli myös yleisölle avoin pienimuotoinen, maksullinen yleisöpuhelin.

Kuinkas sattuikaan. Soitto soi, Lattia luisti. Kenen mielestä erinomaisesti, kenen hyvin kenen liikaa. Yhtäkaikki, pakkaskelin johdosta kuiva lumi ei sotkenut parafiinilla liukastetun puulattian luistoa, kuten suojakeleillä joskus kävi.

Kaikille ei koskaan voi olla mieliksi, tanssilattian luistonkaan suhteen.
Kenelle se luisti liikaa, kenelle liian vähän, joillekin jopa sopivasti, juuri heille jotka sanoivat ettei lattia liukas pidä ollakaan. Valittajat olivat etupäässä naisia

Ensimmäisen pidemmän tauon aikana soittotarvetta tuli, ja paikalle ilmaantui yhtyeen rumpali tarvettaan julkituoden. Avasin portin, päästin kaverin puhelimeen.

Kohtapa ilmestyi tuo eräs silloisten(kin) yhtyeiden lähes vakiokalustuksiin kuuluva seura-ihailijamukavuus. Pällistelin hetken pakkelointejaan, ripsien räpsytystä, katselin kerroksen peittovahvuutta tuon näppyläisen ihokerroksen pinnalla, pinkinpuoleista lipstikkiä, sinertävää luomiväriä. En pitänyt näkemästäni maisemasta pätkääkään. 

Peijakas sentään. Mikä pyydys. Peräprutku, jos ei mikään muotoutunut Johnsson saati Evindure niin pikkuinen Yamaha ainakin, seuraten perässään kuin hai laivan vanavedessä.

Päästin kaverin puhelimeen hällä kun se soiton tarve tuntui olevan ja hetken seliseliä kuunneltuani myös hänen kylkiäisensä selitykset tuon soiton tarpeellisuudesta. Hetken kuluttua tuli toinen soittajapoika, kohta kolmas samaan puheluun osallistumaan.

Seurasin myös kustannuspuolen ja kaveri maksoi kolikkorasiaan sopivalla kolikolla.
Soittamisessa tuntui asiaa piisanneen joten mietin tuota soiton aikaa vienyttä osuutta ilmiselvä verkkopuhelu, jotka olivat kiellettyjä.

Väkimäärä lisääntyi pikkuhiljaa joskin täystupaisuus vielä odotutti itseään. Uuden tauon tullessa soittohalukkuus ilmeni uudestaan ja pariskunta ilmaantui soittamaan.
Ajattelin mielessäni hemskutti teidän kanssa menkäähän sinne sitten.

Taas. Lisävoimaa pyrki paikalle. Eväsin sen tältäosin. Tyytymättömyyden mutinaa alkoi ilmaantua. Lopetin sen tylysti.
Aika kului. Puhelin vapautui. Mielenkiintoista ajattelin. Jälleen kovin pitkä soitto-aika. Minkähänlaiseen verkkoryhmään.

Soittaminen tuli tehtyä mutta nyt tuli tuo pikkumaksu ongelmaksi hänen ilmoittaessa
että se saa kuulua esityksen hintaan. Ok. ajattelin, menkäähän siitä kunhan häivytte.
Kuinkas ollakkaan, rumpalille tuli kolmas soitamisen tarve. Päästin pariskunnan peremmälle. Yleisöstä loputkin alkoivat saapua tanssipaikalle, tupa täyttyi ja väkeä riitti narikassa palveltavaksi asti

Kesken kaiken jotain rysähti. Kolikkokippo räsähti lattialle pennosten kieriessä pitkin nurkkia, setelit leijailivat ilmassa ja lattialla, tilausvihko telineineen ja puhelinluttelo näyttivät jääneen nuorenparin jalkoihin, naisen seinälle nostetun voimisteluasennon ansiosta. Yllätin pariskunnan sanoisko ihan että housut kintuissa.

Kerroin asiani. Nostin palikkapäristelijän kauluksesta ja persemyksestä tuolle 130 cm tiskille ja tipautin seisoville jaloilleen sen toiselle puolelle yleisön hämmästellessä äkillistä ilmestymistään.

Perämoottorin pärinä takanani yltyi. Nostin tytsynkin yksin tein tiskin ylitse, ilmoittaen näkökantani jonka mukaan tämä, suljettu alue ei ole tarkoitettu julkiseksi kutupaikaksi, jonka voi näinollen hoitaa muualla, mikäli akuutimpaa kutinatarvetta edelleen ilmenee.
(sivullisen toimesta tapahtuvaa askareen keskeyttävää toimenpidettä ei saa tehdä!)

Hetken kuluttua hiljaisuus ja koko soittopaletti saapasteli n.15 min. aikalisälle tiskin eteen. Muutama järkkäri seurasi uteliiaana piirin ulkokehällä tapahtumia. Yleisö heidän takanaan, sekä salin ovelta ja parven rappusilta.

Ilmoitin käytökseni syyt, perusteet ja vaikuttimet kysyjille sekä lisäksi toivomukseni, että ko. hommat voitaasiin hoitaa, akuutista tarpeesta huolimatta jatkossakin muualla kuin hoidossani olevassa narikassa, joka on jonkunlainen intimiteetti alue, yleisön säilystystarpeet huomioon ottaen.

Eniten äänessä tuntui olevan solisti. Asia näytti olevan hyvinkin arvovaltainen tapahtuma, ja hän myös ilmoitti soiton siltä illalta loppuvan toimintani johdosta.

Kerroin tilanteen johdosta etten sopimuksistanne  tiedä, yleisö on maksanut, sekä on oikeutettu saamaan täyden illan maksamastaan. Kerroin, valittaa saa ja voi vaikkapa kekkoselle, mutta tämän asian kanssa on näin jatkossakin.

Rumapalin kanssa sovimme asiat, pahoitellen tilanteen kehkeytymistä sekä päätymistä tuohon kolinaan nauraen tapahtumalle tilanteen komiikasta nauttien, mutta solistin kanssa jämä, korjaantumaton, sekä jälkijäkitys jäivät nykypäivään asti. 

Lieneekö aika tuonnut liennytystä asiaan.  
Muistot kultaavat kuitenkin nuokin kuluneet vuosikymmenet.

Kun seuraavat kymmen on kulunut näille vaiheilleen. 
Missä kertomuksessa me olemmekaan silloin.