Näytetään tekstit, joissa on tunniste Musiikki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Musiikki. Näytä kaikki tekstit

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Naisten päivä 2014

 
Olipa kerran kesä, oli eräs tyttö ja tytöllä oli hattu...

             

         
             


Turhat kyyneleet.  (Mukaeltu sanoitus)

Luotas kun mä lähdin silloin,
kaipasin mä aina luokses illoin.
Löytää sua kaikkialta koitin,
viimein ahdistuksen luoksesi mä mä voitin.
Turhaan myös mä tuttaville soitin,
vimein kaipauksen luokses sitten voitin.
Kyyneleet, turhat kyyneleet,
vuokses sun on jo vuotaneet.
Kyyneleet turhat kyyneleet,
viimeinkin on jo kuivuneet.

Nyt oot vain menneisyyden haamu,
sellaisen häivyttää pois aamu.
Tuskaa vaikka aiheutit sä mulle
en koskaan loukkuksias tahdo kostaa sulle.
Maistuithan hetken seikkailulle,
en koskaan loukkauksias tahdo kostaa sulle.
Kyyneleet, turhat kyyneleet,
vuokse sun on jo vuotaneet.
Kyyneleet turhat kyyneleet,
viimeinkin on jo kuivuneet.

Enää en huomispäivää pelkää,
käännä en tunteille mä selkää.
Kylmyys pois sielustain saa jäädä,
kun löytää ystävän pois en häntä häädä.
Tunteitaan ihminen ei säädä
mä ehkä petyn taas, vaan pois en häntä häädä.
Kyyneleet, turhat kyyneleet, 
vuokses sun on jo vuotaneet,
kyyneleet, turhat kyyneleet, 
viimeinkin on jo kuivuneet.
Kyyneleet, turhat kyyneleet, 
vuokses sun on jo vuotaneet,
kyyneleet, turhat kyyneleet, 
vuokses sun on jo kuivuneet.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Iltamusiikki hetki...

Hawaiji tyylinen musiikki ja sen kitaran soinnut on eräs musiikin muoto, joiden soinnuista olen pitänyt lapsuudesta asti, ne ensikertaa kuultuani.

       

Proudly swept the rain cloud by the cliffs,
As on it glided through the trees
Still following ever the "liko"
The "Ahihi lehua" of the vale...

Farewell to thee,
Farewell to thee,
Thou charming one who dwellst among the bow'rs.
One fond embrace,
Before I now depart,
Until we meet again.

Thus sweet memories come back to me,
Bringing fresh remembrance of the past
Dearest one, yes, thou art mine own,
From thee, true love shall ne'er depart.

(Chorus)

I have seen and watched thy loveliness,
Thous sweet Rose of Maunawili,
And 'tis there the birds oft love to dwell
And sip the honey from thy lips.

Kiitos runsaista vierailuista, hyvää illan jatkoa.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Laulajan lantti


        
           

-  Jenkka / Laulajan lantti / Sanoitus Timo Koivusalo -

Jo poikana sen minä huomasin,
pienet kolhut ei kulkijaa kaada,
Ja se tyttö, se kulkee jo jossakin.
jos on kumppani määrä mun saada.
Niin se tyttö se kulkee jo jossakin, 
jos on kumppani määrä mun saada.
Ja jos itse mä turkkini tuhrisin, 
aina itse se puhtaaksi nuollaan, 
ja ne kuuset jo kasvaa jo jossakin, 
joista kerran mun arkkuni vuollaan. 
Ja ne kuusetkin kasvaa jo jossakin,
joista kerran mun arkkuni vuollaan.
Ei pehmeeksi pöyhitä pelimannin pielusta,
eikä patja ole untuvaa,
kaipaa jostain syvältä sielusta
kolkkaa kodilta tuntuvaa.
Sillä kansan kourassa hajallaan,
aina on tämän laulajan lantit, 
jää pelimannin perinnöksi ajallaan,
velat vekselit vipit ja pantit.

On hankala syntejään tunnustaa,
kun ei kaikkia niistä ees muista,
ja paljon soi sielussa sanottavaa,
mutta kuivana kieli ei luista.
Ja niin paljon soi sielussa sanottavaa,
mutta kuivana kieli ei luista.
Kai siksi on tartuttu tuoppeihin,
ohikulkija tarttuu suoraan,
ja se ohra jo lainehtii jossakin,
jota ensi jussina juodaan.
Ja se ohra jo lainehtii jossakin,
jota ensi jussina juodaan.
Ei pehmeeksi pöyhitä pelimannin pielusta,
eikä patja ole untuvaa,
kaipaa jossain syvältä sielusta
kolkkaa kodilta tuntuvaa.
Vaikka soppa on kylmää ja leipä on sitkeä
auta ei päätänsä aukoa.
Itse voi valita, nauraa vai itkeä,
kunhan soitto ei taukoa.
Sillä kansan kourassa hajallaan 
aina on tämän laulajan lantit,
jää pelimannin perinnöksi ajallaan
velat vekselit vipit ja pantit.

On haaveista suurin jos elämään
edes yksi jäis lauluistansa,
ja hänen mentyä penkiltään,
sitä vielä laulaisi kansa,
- Sitä vielä laulaisi kansa.

                                                 

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Heleää helluntaita

Melodious pentecost / мелодичный пятидесятница / melodischen Pfingsten / Pentecôte mélodieuse / melodiösa Pingst / Pentecostés melodiosa.

Tänään on helluntai, ns. kirkkopyhä, kristillisen kirkon kolmanneksi suurin juhla. Helluntai sijoittuu kymmenen päivän päähän helatorstai päivästä.
Joten ehkä tähän päivään sopii hieman uskonnollisuuteen vivahtava kevyt musiikki.

Musiikissa olen pitänyt monista Siionin virsistä niiden sointuvuuden takia, laulut jotka opin jo nuorena, naapurin ja oman mummoni,s ekä äitini niitä laulaessa. Sanat opin naapurin mummon saman nimisesta laulukirjasta, ja yhä vielä aikuisena ihmettelen  mieltymystäni hitaiden valssien esittämiseen, pitäen sitä todennäköisenä perintönä tuolta lapsuuteni ajalta.

             


Tässä yllä eräs oppimistani, hieno venäläinen valssi. Tässä toinen Kristallivirta.
Myös Musta Saara tuli tutuksi, laulu jota Vanhala lauloi vartiomiehenä ollessaan.
Siellä oli tietysti myös monia muita meille kaikille tuttuja, mutta oli paljon niitä jotka eivät millään upponneet nuottikorvaani, tai soveltuneet muulla tavalla laulettavaksi.



Päivä on nyt juuri saman kaltainen, joita muistan lapsuudestani. Taivas on pilvinen, mutta kun aurinko on noussut korkeammalle, lämpötila kohoaa, ja pian koitaa kuuma
aurinkoinen päivä, jossa kirkkalla taivalla leijailee hatara pilvilautta kadoten auringon tieltä, palaten iltapäivällä uudelleen, saaden lämpötilan sopivaksi, ei liian kuumaksi.

Sana helluntai on tullut suomeen ruotsin kielen sanoista helig dag, pyhäpäivä.
Helluntai perustuu juutalaiseen savuot, sekä sadonkorjuu juhlan viettämiseen.

Suomessa helluntai on kirkkolain mukainen kirkollinen juhlapäivä, päivä jota vietetään Pyhän Hengen vuodattamisen muistolle, kuten myös kristillisen kirkon perustamisen
muistoksi. Yleisesti ottaen helluntai päiviä on kaksi, suomessa enää yksi, joka käytäntö oli myös suomessa vuoteen 1972  asti, jolloin ns. arkipyhät siirrettiin.

Varsinainen helluntaipäivä on aina sunnuntai, mutta monissa maissa seuraava maanantai, eli toinen helluntaipäivä. Kaupat eivät saa olla avoinna helluntaina.

Ennen vuotta 1774 sunnuntain ja maanantain jälkeen myös seuraava tiistai ja keskiviikko olivat pyhäpäiviä. Vuosina 1973 - 1991 suomessa vietettiin pyhäpäivänä myös edeltävää lauantaita, jota kutsuttiin helluntain valmistuspäivä nimellä.
Toisen helluntaipäivä palauttamisesta on lähiaikoina käyty vilkasta keskustelua.

Helluntai on samalla myös perinteinen itsenäisyyden ajan kaatuneiden muistopäivä, kaikille niin 1918 sisällis-sodassa ja sen johdosta vankileireillä menehtyneille ja niissä teloitetuille omistettu muistopäivä, kuin myös sodassa kuolleiden muistoksi vietettävä muistopäivä, joka talvisodan jälkeen määrättiin vietettäväksi toukokuun kolmantena sunnuntaina.



Päivään kuuluu käynnit sankarihaudoilla sekä suru liputus kaikkien vakaumuksensa takia henkensä antamaan joutuneiden tai sen uhranneiden yhteisenä muistopäivänä.

Helluntai on myös hetki josta kesän on perinteisesti katsottu suomessa alkaneeksi. Nuorena ollessa silloin sai olla jo kesävaatteissa, siis lyhyissä housuissa ja avojaloin, ilman paitaa, kun maa ei enää ollut routaista, kylmää tai märkää, koivuissa oli lehdet ja 
meille lapsille isä oli tehnyt heinälatoon joka kesäisen naru-keinun, jolla keinua ja joka purettiin hieman myöhemmin kun heinät saatiin latoon.

Teini ikäisenä alettiin kiusoitella ja sanoa jos ei ole heilaa helluntaina, ei koko kesänä joten kumppanin löytymistä pidettiin suotavana, ennen helluntain päiviä.

Lapsuudessani joissakin päin lounais suomea poltettiin vielä helavalkeita, vietetiin helka juhlia, etenkin sunnuntaina joissa tosin useimmiten veisattiin tai pidettiin ns. kotijumalan palvelus ainakin kotipuolessani, nautittiin katetulta, puhtaan pöytäliinan koristamalta pöydältä tuoretta pullaa, leivonnaisia, kahvia.

Kylmä kotikalja ja sima, joita oli valmistettu monien sukulaisten vierailuja ja myös pappia ja muita osallistujia varten, myös viimeiset mehut ennen syksyn uuden sadon poimimista ja pullottamista tekivät kauppansa.

Se oli myös kesäisten vierailujen aikaa jolloin sukulaisia, setiä tätejä serkkuja, saattoi kertyä lapsineen sellaiset 50 -70 tai enemmän heidän poiketessa vierailulle mummoa katsomaan. 

Yhtenä näistä kolmesta päivästa ilmaantui pappi koti jumalan palvelusta pitämään, jota kuuntelemaan ja osallistumaan tulleita paikkakuntalaisia kertyi hyvinkin saman verran, enempää ei  tahtonut mahtua sisälle. 



Ikkuna seinäisen ulko eteiseen oli katettu tilapäinen suuri pöytä ja jos oli kaunis ilma, kuten useimmiten silloin muistan olleen, olevat pihapöydän ja ulkorappujen tasot täynnä kahvia ryystäviä iistujia joiden välistä ei tahtonut päästä kulkemaan alas tai ylös, joten parempi oli hakeutua muualle leikkimään, vaikka herkkuja mieli tekikin.

Keittiössä oli ahdasta ja kuumaa, vaikka ikkunoita pidettiin auki, astioiden pesu vesi  lämmitettiin saunalla ja kannettiin sisälle, jossa yksi tiskasi, toinen huuhteli ja kuivasi.
Tietenkin myös kylmä vesi kannettiin sisälle. 

Myöhemmin tilannetta helpotti meille hankittu uusi Upo 2 kaasulevy, jossa oli kaksi keittoastia paikkaa, kaappi jossa oli myös toinen alakaappi, pieni tila muille esineille
toisessa tietysti kaasupullon ja sulkuventtiilin vaatima säilytystila.

Nämä kokoontumiset alkoivat lähes aina puolen päivän aikaan, päättyivät ilalla, äidin lähtiessä iltalypsylle noin kuuden, puoli seitsemän aikaan. Lypsyn ajoitus oli kiva, 
jos se myöhästyi edellä mainituista ajoista, lehmillä oli tapa ilmoitaa siitä, äänekkäästi vaatimalla, tai parhaassa tapauksessa tulla pihaan asti katsomaan missä viivytään.

Tosin kaikilla naapureilla ja myös tädillä, oli samantapainen velvollisuus, kaikilla kun oli vielä tuohon aikaan oma karja, siis lypsylehmiä, jotka juuri ennen helluntaita olivat päässeet ulos pitkän talvikauden jälkeen nauttimaan vapaudesta, kun enää ei ollut pelkoa yöllä mahdollisesti olevasta pakkasesta.

Vanha kyläyhteisön tapa oli järjestää ennen ritvan päivän aikaa (27.5.) kevään vakkajuhlat, joten ehkäpä nämä olivat sen jonkilainen myöhempi perinne muoto.



Kesän ensimäiset saunavihdat voitiin jo helluntaiksi tehdä tuoreista koivun oksista, taito jonka opin jollakin tavalla, vaikka en himosaunoja ole koskaan ollut. 
Tosin isäni opetti sitomisen ohuella rautalangalla, joten vihdan teko helpottui paljon, muuten se ei olisi onnistunut, mutta kun sitä voi kiristää jälkeen päin se onnistui.

Vanha sanonta kertoo saunomisen olevan naimaonnen nostattamista, siitä syystä usein puhuttiin lemmen saunasta.

Helluntaina, lauantaina, 
uusi vihta vihdotaan.

Nouse lempi liehumahan,
kunnia kapuamahan (kiivetä).

Pohjoisessa sanottiin:
En joutunut Joululle,
En päässyt pääsiäiselle,
vaan kyllä hellun (heila/valentine) helluntaille.

Kun joku onnistui löytämään itselleen kaverin, hän saattoi sanoa:
Heilani on kuin (heleä) helluntai.

Pilvet ovat täyttäneet taivaan, puhelin pöydällä pysyy hiljaisena, helluntai jatkuu... 

Kiitos vierailustasi.


tiistai 16. huhtikuuta 2013

Musiikki tuokio - illan hiljaisuuteen

Iskelmä musiikki on aina elänyt ajassa, se on ollut aina vahvana mukana. 
Se on nähnyt sodat ja kurjuudet, myös ihmisten ilot ja riemut.
Tämän kuukauden aikana ensimmäiset tanssilavat avaavat jälleen ovet, kesän ajaksi.

            

                                Danny & the Islanders East Virginia (1964)

Nykyaikana iskelmä, Shlager, Hit (Iskusävelmä = iskelmä ) joista se meillä on saanut tunnetun nimensä, on murroksessa ja tullut lähes samaan lopputulokseen kuin niin moni muu perinteinen tottumus, myös se, on alkanut tulla lähelle pitkän tien päätä.

Iskelmä oli myös laji jonka esittäjä, esiintyvä solisti, pysyi huipulla lähes koko ikänsä
säilyen suosittuna 20 - 40 vuotta.  Usein alkoholi tai sairaus päätti pitkän uran.



Tony Ramon = Reijo Hirvelä

Iskelmä musiikki, iskelmä tanssilavoinen kulttureineen, markkinointeineen sellaisena
kuin sen täällä monet ovat oppineet tuntemaan, ja siihen liittyvä perinne katoamassa.
Maailman mittapuulla katsoen iskelmä kausi on ohi mennyttä aikaa, aikakausia jotka elävät vielä ihmisten mielissä tai erilaisina tallenteina, niissä vielä hetken säilyen.

Tämän pitkän perinteen tilalle on tullut ns pop-rock iskelmä. Vaikutin joka etäännyttää ihmiset yhä kauemmas tuosta pitkä aikaisesta traditiosta, niin myös tanssi lavoilta. 



Perinne on ollut pitkä, jossain on sanottu, että 1940 - 1960 lukujen iskelmien tuotanto oli maailman mittakaavassa niin suurta, ettei sen jälkeen ole kyetty tekemään yhtään uutta sävelystä, vaan kaikki ovat enemmän tai vähemmän näiden muunnoksia tai paremmin, niiden uusia sovituksia.

Iskelmä musiikin juuret ovat vahvasti yhdysvalloista, jossa se muodostui (Skotlanti sekä Irlanti) perinteisistä kansanmusiikeista, siihen vaikutuksensa antoivat myös eurooppalainen kamarimusiikki ja operetit.



Vaikka coyntry musiikki vaikuttaa ehkä eniten niin myös latinan rytmit jotka ovat suuri vaikuttaja kevyessä- tai tanssimusiikissa, jollaisena ne meillä paremmin tunnetaan. Iskelmä on kertovaa, aiheina usein rakkaus, intohimo, pettymys, katumus, unelmat.

Tunteelliset sanoitukset kertovat pienen kertomuksen jostain edellä olevasta aiheesta. Suomessa iskelmä on saanut paljon vaikutteita slaavilaisesta melankoliasta ja lauluista. Meillä iloinenkin iskelmä soi tästä johtuen useimmiten molli voittoisena.



Iskelmä on tanssittavaa musiikkia, erityisesti kumppanin kanssa, jollaisena se on saanut skandinavian maissa kesän tanssilavoilla suuren suosion. Kesä ajan tanssilava kulttuuri on vielä olemassa ja vielä jonkin verran voimissaan, vähenemässä kuitenkin, osasyynä järjestävien tahojen talkoo työn hiljaa hiipuminen.

Esiintyjiä vielä löytyy, kuitenkin yhä harvempi heistä on sellainen joka saa tanssivan yleisön mukaan tunnelmaan, yhä harvemmassa ne, jotka vetävät yleisöä puoleensa   missä tahansa esiintyvät. 



Elämä muuttuu hektiseksi. Hyviä laulajia ja esiintyjiä on edelleen paljon, ja yhä uusia syntyy ja pyrkii pinnalle, jossa he kuitenkin ovat vain hetken, kuka yhden kuka kaksi tai jopa kolme vuotta, jonka jälkeen esiintyjän suosio on loppuun kulutettu. 

Kuvio toistuu, uusi yrittäjä viipyy ja viihtyy hetken, kunnes jälleen... . ..on uuden yrittäjän vuoro, laajasta tarjonnasta tai oikeammin sen ansiosta...

torstai 30. elokuuta 2012

Elokuun kuutamo-ajan musiikkia...

Pidän musiikista ja koska nyt on täyden kuun aikaa ja huomenna tuon elokuun toisen täydenkuun aika ja samalla pian sen viimeisiä hetkiä, niin pidemmittä puheitta pieni musiikki-pläjäys tähän (kin) iltahetkeen, on siitä huolimatta paikallaan, tämä siitäkin huolimatta ettei täyttyvä kuu tällä hetkellä tummien pilvien takia ole näkyvissä.
        

Joku ulos mua soitti, 
joku sydämeni voitti, 
aina vain myöhemmin huomata sain
mä yhä soisin, et sinun vain oisin... 

                                     

...ja tuleepa taas kerran aika, niin juuri sellainen aika jolloin jälleen; 
on tuo kuu, ja on myös ilta...


Kiitos vierailustasi.

Hyvää illan jatkoa.

perjantai 25. toukokuuta 2012

Oletko koskaan miettinyt....

Miksi sinä kuuntelet ja useimmiten saatat jopa pitää niin sanotusta kevyestä musiikista.

                  

Mikä sitten on kevyttä musiikkia, ja miksi sitä yleisesti sanotaan kevyeksi musiikiksi.
Kuitenkin ne kertovat lähes poikkeuksetta meidän syvistä tunteista, tuntemuksista,
iloista, suruista murheista.
Monesti, tai lähes aina menneestä tai siihen kaipaavasta tai mennyttä katuvasta olotilasta.

 
Kuitenkin näitä silti sanotaan kevyeksi musiikiksi, vaikka menimmepä minne maailman eripuolelle tahansa kaikki nämä kevyen musiikin sanoitukset kertovat meille aina joistakin tapahtumista, tai tosiasioista elämässä.

Yleismaailmallisella tasolla ajatellen vaikka emme edes ymmärtäisi sanoitusta ne kertovat
meille toki myös vaikkapa seuraavista asioista. http://youtu.be/vb5aQbh0AJ4

Tekemämme matkan onnistumisesta http://youtu.be/Dga4Ilnf5Zo
Kenties tehdystä kuutamoisen yön uinti-rekestä   

Kesän ja kevään iloista.  http://youtu.be/Kc6_GdpsZnE

Rakkaudesta, tunnelmineen (eri muodoissaan). http://youtu.be/6mR0ARNtSQ4


Mirja Poikkeus kertoo eräällä levyllään olevan laulun sanoin näin:
Beat T 100  Sävel: Pekka J Mäkelä  Sanaoitus: Jouko Jokinen

Jokin lauluista aina soimaan jää,
ja se kertoo hetkistä sen.
Se on nauru silloin kun lämmittää
ja se itkee kuin ihminen.

Yksi laulu on keväällä varhaiseen,
se on lapsi kun leikkiä saan.
Se on leskenlehti sen pientareen,
jonka löytäisin uudestaan.
Yksi laulu on hymy kun kohdataan,
yksi kääntyy sen itkien pois.
Ja kun katsoo kaikkea uudestaan,
siinä laulu vain hiljaa sois.
Ref: Jokin lauluista aina...

Yksi laulu on siinä kun rakastaa,
ja se toinen on silmissä sen,
jonka käsi vaikkas en ojentaa,
on kädessä vieraiden.
Yksi laulu on muisto, kun lämmittää,
se on lämpöä lähellä sen,
joka säilyy vaikka ei luokse jää,
se on joukossa sävelten.
Ref: Jokin lauluista aina...

Yksi laulu on siinä se läheisin,
se on siinä, sen portilla vaan,
jonka luokse tulla voi avaimin,
ja se avaimin suljetaan.
Yksi laulu on on keväällä varhaiseen,
ja se toinen on syksyisen maan,
se on leskenlehti sen pientareen,
jonk löytäisi uudestaan.
Ref: Jokin lauluista aina...

                                                              Kiitos vierailusta.
                                                              Hyvää illan jatkoa.

torstai 17. toukokuuta 2012

Muisteluita sateisena Helatorstaina.


                           
 

Olipa kerran aika jolloin eksyin silloisen avopuolisoini kanssa vanhan teknologian päiville Suodenniemen Putajan kylään,  jossa oli herätetty toinen, Rämsöön jo loppuun hiivuttua, tämän putajan tapahtuman ollessa hieman vastaava, eräs viikonlopun kestävä tilaisuus.  

Rämsöön kuuluisaksi tulleet perinteenvietto-päivät vanhoine työ ja havaintoesityksineen, illan suuli-tansseineen, ja muine markkinoineen, olivat kiehtoneet mieltäni monesti, ajoittuen tuolloin aina aikaan,  jolloin työni aikataulujen takia niille ei ollut mahdollista osallistua, nyt niiden järjestämisessä oli ongelmia, talkooväen koollesamisen kanssa, sekä näyttelyyn osallistujien pitkien kuljetusmatkojen johdosta, joten ne olivat hiipuneet rämsööstä kokonaan.

Nämä Rämsöö päivät olivat laadukkaita, ja kaikki tuo ns. "höyry" kalusto oli laadukkaasti entisöityä, kuten myös esiintyjien puvut  ja kaikki asusteet, sekä monet muut alaan liittyvät tavarat, näiden päivien ollessa eteläisen suomen suurimmat, aikoinaan monina vuosina.

               


Putajaan kuitenkin tuli mentyä. Pieni vaatimaton paikka, kalusto toimivaa, liikkuvaa, mutta entisöimätöntä kuin vain välttämättömimmältä, eli toimivuuden ja liikkuvuuden osalta.http://youtu.be/P0-Xiym3R98
Hullu-Jussi. Åkermanin lisenssi. http://youtu.be/_wg3s1mwCK0
Fiskars.  Jussi koneiden kopio.http://youtu.be/5M0kVEVTSWc  Pingon, Ranskalainen ihmeellisyys, monitoimikoneiden edelläkävijä.
Nykyinen Mecalac (+ Bel-Job minikaivurit = nykyisin volvo) tehdas monitoimi-kurottaja.

Järjestäjillä kuitenkin lähes yhteine vanhanaikainen pukeutuminen, ja kaluston määrä oli
äkkiseltään kuitenkin riittävä, mutta suurimmaksi osaksi suppeahko, joskin hyvin toimivia erikoisuuksia oli muutamia kappaleita, sekä pellonrakennus  että maarakennusalalta.
http://youtu.be/_TOeYJcfuQY

Väkeä kohtuullinen määrä, ja kierrellessäni kahviota hakiessani kuulin kummakseni ihan oikeaa tanssimusiikki soitettavan, paikassa jossa ei ollut edes tanssilavaa, tai tanssia.

Nyt nämäkin päivät, täällä lähistöllä pidettävistä, on hiipuneet pois. Muualla on liian pitkä matka, päivän takia lähteä, ja ne ovat supeita, näihin verraten.

Haluja olis koska ihailen noita kekseliäitä tyyppejä, ja miehiä jotka näitä aparaatteja jaksaa kunnostaa ja vaalia jatkuvasti. Muualla maailmassa tämä on laajaa ja suosittua, meillä ei.

               


Olipa kuitenkin ihan rytmikästä musiikkia, outoja, tutun tuntuisia kipaleita, sanoituksia jollaisia en ollut kuullut aikaisemmin mistään päin.
Menin lähemmäs, orkesterissa 8-10 musikanttia, kirkasääninen laulusolisti.

Kipale jota ekana jäin kuuntelemaan muutaman muun ohella, on tuossa hieman ylempänä.

Lavan edustalla yleisön joukossa oli eräs vanhempi nainen, jonka kanssa syntyi juttua kysellessäni ja ihmetellessäni, mikä tämä kipale on kun en ole ennen kuullutkaan, joitakin vaikkapa virran laatikon pohjalle jääneitäkö, kummastellen samalla orkesterin suurehkoa ja vanhoista miehistä koostuvaa kokoonpanoa ja outoja esitettäviä kappaleita.
Nainen totesi niiden olevan miehensä säveltämiä, ja muutamien muiden sanoittamia.

Kysyi pidänkö, ja vastasin kyllä, johon hän kysyi ostanko levyn, maksaa kympin, ja saan tilauksesta hakea hämeenkyrön (tippavaaran) essolta. Vastasin että on kauheen mutkallinen toimitus, eli en lähde siltä noutamaan.

Kysyin laulajasta, ja kertoi olevan hänen tyttärensä, joka näillä levyillä muiden ohella laulaa juuri näitä esitettyjä kappaleita.  Lähdin ja hetken kuluttua nainen tuli perässäni kahvioon ilmoittaen että näitä on tilattavissa vielä toistaiseksi. Neljä CD-tä on valmiina ja mukaan saa vihkosen jossa on näiden kaikkien laulujen sanoitukset.

Tulee jälkivaatimuksella kotiin asti, postikuluitta hänen lähettämänään. Tilasin setin hänen kertoessaan samalla tyttärensä lauluharrastuksesta ja lavaesiintymisestä.

Tässä eräs osa alkusysäystä tuolle levytyksen alkamiselle ja muulle lavaesityksille.
Tämä teksti siksi kun sattumalta tuubista putkahti odottamatta esille pari tuttua kipaletta.

Laulajaan ja sävellysten tekijään olin tutustunut aikoinaan ekakertaa esiintyessäni, heidän ollessaan karaoketuomareina ja juontajina. 
Tämä texti osio esittäjän kotisivuilta:

Radio Tuplassa, Harjavallassa, oli kuuntelijakerho Iloisten Satakielten,
sanoituskilpailu. Tähän kilpailuun oli valittu Pekka Mäkelän humppa, joka soi
radiossa ja kuuntelijat saivat lähettää omia sanoituksiaan, joista voitti Aulikki Lehtisen sanoitus Belairin penkillä.   

                                          
                                            Hyvää päivän jatkoa
                                            Kiitos vierailustasi.

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Lauantain kamomillaa

       

Tässä eräs niistä vanhoista instrumenttikipaleista, joihin suomessa on tehty sanoitus.
Esim. Mexico ja Happy Jose ovat niitä muita, saman, 5-60 #, aikakauden tuotteita.

Valitettavasti tätä ei löydy kuin vain rautalankana, karaokessa löytyy alkuperäisenä.
Sanoitusta en muista tarkkaan, mutta saattais mennä jotenkin allaolevaan tapaan.

Tunnetuin esittäjä on varmaan Jörgen Pedersen ja  hänenTrumpettinsa.
Eräs aviopari, levyjaulaja ja hänen lentoemäntä, tv- kuuluttaja vaimonsa levyttivät tämän esimmäisinä.

Kääntöpuolella oli kaksi mansikkaa..
Kelle tyttö leivot, kuka kauniin kakun saa, kelle tyttö aiot kakun valmistaa.
Leivon kysyjälle, sydänystävälle, kakun juuri hälle aion valmistaa..

                        
Manzanilla.

Onko tämä unta vai viinien huumaa,
Tamburiini tanssiin nyt tahtia lyö.
Etkö tunne suonissa läikettä kuumaa,
sen on meille antanut espanjan yö.
Olen aina toivonut että mä saisin,
viedä sinut tähtiin ja tähtien taa.
Tänä yönä siihen ei esteitä laisin,
kevyesti seuraan mä tanssittajaa.
Sävel yhä soi se kauas kantaa, 
manzanilla meille helmeilee,
unelmille voi se siivet antaa,
sydämeni tuntea riemun saaa..
Paljon olen tanssinut vierellä muiden,
vielä tämän vertaista tuntenut en,
kullut olen kuisketta tyttöjen suiden,
mutta vasta nyt olen onnellinen.


Jokaisella tähdellä laulu on yksi,
tänä yönä kaikki ne taivalla soi,
Sydämemme sai sävel yhdistetyksi,
tänä yönä toivemme täyttyä voi.
Sävel yhä soi se kauas kantaa,
Manzanillan hehku on antanut liekin,
ihana on tuntea polttavan sen,
Mihin minut suudelmas hurmio viekin
onni siellä mulle on täydellinen.
Sävel yhä soi se kauas kantaa, 
manzanilla meille helmeilee,
unelmille voi se siivet antaa,
sydämemme tuntea riemun saaa..
Paljon olen tanssinut vierellä muiden,
vielä tämän vertaista tuntenut en,
kullut olen kuisketta tyttöjen suiden,
mutta vasta nyt olen on-neelli-neen.

                                            
                                                http://youtu.be/tGL32bYaYrA

                                                                Hyvää illan jatkoa.

                                                                Kiitos vierailustasi.

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Ilta - hetki

               

             Seuraa ja nautintoja: Kahvit alle, lisukkeena punaviiniä ja suklaata.





Kiitos vierailustasi.
 
Hyvää illan jatkoa
 
                        

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Uuden vuoden päivä

Auringonnousu 9:42. Auringonlasku 15:14. Päivän pituus on 5 h 32 min. -6 aste.   

Taivas on kirkas, ilma seesteisen aurinkoinen, näin on vuoden ensimmäisenä päivänä.

Selkeänä erottuva puolikas kuu näkyy vaaleansinisen taivaan keskellä ja suoraan sen alapuolella, jonka, aivan kuin halki taivaankannen horisontin on alleviivannut yhteen sulautunut, hornetin moottorien tuottama pakokaasujen tiivistymisen tuottama vaalea huntuinen vana.

Vana joka ihan silmissä laskee alaspäin huimaa vauhtia, tuon olomuotonsa säilyttäen.
On jälleen kerran, kuten eilenkin talvikeli kauneimmillaan ohuen eilensataneen lumiharson ohuesti kuorruttaen kevyeen vaippaan, puut, pensaat,  kasvuston, kaiken.

Hetkinen kuluu, kupillinen pari aamukahvia tätä kirjoittaessani, ja taivas on alkanut jo vetäytyä tummaan pilvipeitteeseen, muuttaen kohta sään jälleen uudelleen sateiseksi.

Katan pöydän, itselleni. Pyykkikone jyskyttää, ex-kananpojat odottavat lautasella, lisukkeet  samoin, mausteet tuoksuvat, kynttilät luovat sopivan hämärän valon kajon.
Kaadan lopun pullossa olevan viinin konjakkilasiini. 

Vielä oheinen latino soimaan. Musiikki lohduttaa, tuo muistoja, tyynnyttää, rauhoittaa,
vaikka oheinen ei tähän kaikkein parasta ehkä olekaan. Haaveet on kuitenkin ilmaisia.

                                 Elämä koostuu pienistä nautinnoista...

                

            ...ja joskus unista ja unelmista, tai joskus harvoin, ne elävästi koetuista.
                         Näin myös vuoden ensimmäisenä päivänä.





Kiitos vierailuistanne.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Musiikkia ja intohimoa

                                                                              
                                                        Ihmisenä oleminen
                                                  on kykyä nähdä ja oivaltaa
                                                  arvoja. Kykyä laittaa arvoja
                                         tärkeysjärjestykseen. Kykyä ja tahtoa
                                              ilmentää tuota tärkeysjärjestystä
                                                   sekä elämän valinnoissa,
                                                     myös kaikissa teoissa.
                                                 Intohimon erilaisina asteina,
                                                       sävyinä ja suuntina.
                                                     Inhona, vihana, intona,
                                               ilahtumisena, pakkomielteenä.

                                                          
                                               Intohimo kertoo että joku asia
                                                      on jollekin arvokas.
                                           Passions are expressions of value.
                                        Arvo jonkun asian pitäminen tärkeänä,
                                            on intohimon edellytys ja perusta.

                                                        
                                                                     
                                               Ihminen vailla intohimoja on
                                                     ihminen vailla arvoja.
                                                               "Ei välii"
                                    hän viestittää, kaiken lattean olonsa voimalla.
                                                     Valinnoillaan teoillaan.
                                                               "Ei välii"
                                                        kaikki on kaupan,
                                                 kaikesta voidaan neuvotella.
                                                Notkea tyyppi kerta kaikkiaan...

                                           ...eikä ihme; ihminen vailla arvoja on
                                                   ihminen vailla selkärankaa.
                                                           Arvoton ihminen,
                                                     onko ihminen ollenkaan.

                                                    Jo koulubiologia opettaa:
                                                             selkärangaton
                                                             ei ole ihminen
                                                           vaan esimerkiksi
                                                         mato tai nilviäinen...

                                                ...notkea tyyppi kertakaikkiaan
                                                    työelämän mallikansalainen,
                                              ihannealainen, yhteistyökykyinen,
                                             venyy, joustaa, sopeutuu ja pärjää.

                                                    Totisesti, ei ole hänestä
                                                  kenelläkään sanottavanaan
                                                             pahaa sanaa.
                                                               - Ken Robinson -

tiistai 29. marraskuuta 2011

Ilta kaupungissa.

                 




Älä turhaan kauhistele eron hetkiä.

Hyvästit ovat tarpeen, jotta sinä ja ystäväsi voitte kohdata uudestaan, ja jälleennäkeminen
joko hetkien tai elinaikojen jälkeen toteutuu vuorenvarmasti niille, jotka ovat ystäviä.
- Richard Bach -


Sinä teit minun eloni lauluksi, ja mun arkeni sunnnuntaiksi.
Sinä kylvit mun polkuni kukkihin ja korpeni kotimaiksi.
- Eino Leino -

On ilta kaupungin,
on katu loistavin.
Se mielen vallitsee.
se lumoaa.
Myös huumaan loiston sen,
jää moni ihminen.
Ei taakseen katso
varjon unohtaa.
Soi sävel kaupungin,
on syke kuumeisin,
ja kiire askeleita johdattaa.
                                                          
On ilta kaupungin,
jos valot loistaakin.
Ne varjon tummimman,
myös aikaan saa.
Kun huuma haihtuu pois,
hän paljon nähdä vois.
Ken taakseeen katsoa
myös uskaltaa.
Soi sävel kaupungin,
on katu loistavin.                                             
Vaan varjot seuraa
aina kulkijaa.
- Saukki -


        
                    
                           Kiitos vierailuista. Hyvää yötä.