Bensa E10/95

Kirjoittelin aiemmin tuosta bensan aiheuttamasta häiriöstä kun lyijytön tuli markkinoille. Silloin ongelmat olivat saman kaltaisia, kuin nyt esille tulevat viat.
Tämä sama syy, hapen lisääminen tuohon uutuusbensaan taitaa taas olla suurin syy-aihe noihin ongelmiin. Muitakin syitä, mm polttoainee jakamiseen moottorille esiintyy.

Netti varmaan kertoilee tästä kohta lisää. Polkupyörässä näitä em. vikoja ei tuntunu olevan. Kahvinkaan suhteen ei tunnu olevan niin nökönuukaa. Molemmilla käy, yhtäläisesti, Pirkalla ja TummaTarjalla, Katriinaa kun vielä saa harvakseltaan joukkoon.

Tuo moottorien kansirakenne on se nykypäivän autojen ongelma. ollut jo viimeiset parisenkymmentä vuotta. Ploki on perusploki useimmiten eri mallien välillä, mikäli syl. lukumäärä on sama. Teho tuotetaan kannessa, sen muotoiluilla palo ja imutilojen takia.
Nykyaikaiset moottorit on kaikki lyhytiskuisia, joka oli ensimmäinen tehon lisääminen.
(kierrosherkkyys ja vääntömomentin lisääminen, haittana heikko sitkeys)

Kansi myös monesti maksaa lähes yhtäpaljon kuin vaihtomoottori, joissakin tapauksissa jopa enemmän. Myös polttoainee annostelusysteemi vaikuttaa tehoihin.
Tällä on pyritty ja päästy rakenteiden keveyteen, jolla on saatu paljon tehoa aikaiseksi, kevyemmästä moottorista.

Tälläinen vastaava "hama"/fiba syntyi jo kerran aikaisemmin, 80 luku, kun Oldsmobile teki tuon
delta moottorin. Jossa vankasta perusplokista, miljoonia valmistetusta, V-8-bensa tehtiin kansirakelmaa muuntamalla diesel moottori. Näillä koneilla ei tahtonut päästä kuin 30-40 th/km ennen kuin ne jysähtivät. Bensakone muutettiin tehtaalla Dieseliksi.
Rakenne ei kestänyt dieselin käytöstä aiheutuvaa suurempaa puristusta vaan hajosi. 

Autoja oli käytössä mm taksina ja mm Rakennusliikkeillä pick-up malleina. Kaikki nämä kärsivät myös huomattavassa määrin vaihdelaatikko (autom?) vioista.
Vasta myöhemmät mallit joiden pakosarjan takana oli DX merkintä osoittautuivat kestävimmiksi. Mutta auton myynti hiipui nopeasti, peruuttamattomasti.

Tätä voisi verrata WW-II aikaiseen saksalaisten lentokone moottorien rakenteeseen, joka jouduttiin korvaamaan vahvemmilla rakenteellisilla seinämillä, kuin vastaavat liittoutuneiden,  joista lähinnä kyseeseen tuli (GB) RollsRoycen tuottamat Merlin ja Griffon moottorit,  sekä (USA) Pratt & Whitney ( F4U/Corsair 2x9syl / Seversky Thunderbolt 2x9syl) jotka olivat kevyempiä ja tehokkaampia, saavuttaen myös suuremman moottoritehon, ja tehokkaamman toiminnan, samalla kun polttoaineina käytetyt bensat jalostettiin yhä kokeaoktaanisemmiksi, tehokkaamiksi.

Samalla kun annostelu moottoreille tehostui entisestään, vaadittiin myös lisää lujuutta käytetyilta metalliseoksilta. Tähän saksalla ei ollut metalliseosten raaka-ainepulasta johtuen mahdollisuutta ja tehojen tarvitsema lujuuden lisäys oli mahdollista ainoastaan painon lisääntymisen kustannuksella jotka eivät riittäneet kompensoimaan riittävästi (Daimler = 109 ja BMW, = wyrtger) toisiaan. Paremmat saatavilla olevat raaka-aineet uhrattiin suihkukoneiden kehittämiseen, muun kaluston kustannuksella.

Aikahan sen taas näyttää. Seokset paranevat autojen nykymoottoreissakin, syystä kun eurooppa kait siirtynee myös E10 pensan käyttämiseen. Muutaman vuoden viiveellä.

Trasselijussien salsat

               


Koska aikaisempi video, jossa näytettiin vanhan huoltoaseman toimintaa ja tankkaus sekä muuta palvelua on poistettu youtube sivustolta, laitan tämän version (sama) taustalla soineesta kappaleesta.

Uutiset kertoi polttoaineen myynnin nousseen korkeaoktaanisen bensiinin osalta.
Bensiini on jäte, jota syntyy raskaan polttoöljyn valmistusprosessin sivutuotteena.
Neste on aina vienyt sitä mm ruotsiin, ainakin 60 luvulta alkaen.  Vientihinta silloin oli muutamien pennien litrahintaista. Sitä vietiin myös muutamaan muuhun euroopan maahan.

Raskasta polttoöljyä käyttävät laivat, raskas teollisuus, voimalat, isot lämpölaitokset, muissa pienemmissä sen käyttö ei ole yleistä käytön hankaluuden takia.

Nykyinen E10 bensan haitta on mielestäni suht pientä, verrattuna aikaisempaan -90 luvun lyijyttömän bensan myynnin lopettamiseen.  Kun lyijytön (TB ja Neste)  happirikas aine tuli myyntiin, sen aiheuttamat jälkikäyntihäiriöt auton moottoreihin ja etenkin vanhoihin pienkoneisiin oli huomattavia. Jälkikäyntiä, venttiilivikoja, kulumista, mäntien sulamista.

Lisäaineella tuota haittaa koitettiin välttää, samoin lisäämällätipan "korkeakierroksista" 2-t öljyä, siis tuhkaautumatonta, jota muutenkin käytimme työkoneiden diesel moottoreissa laittamalla sitä 0,5 - 1% aina tankkauksen yhteydessä ruiskutuspumpun (+ suuttimet) voitelun takia. Joku kysyy miksi, niin diesel on kuivaa, ei voitele.
Nykyisin ei ns.lämmitysöljyä voi enää edes käyttää diselmoottoreissa. Kone rikkoutuu.

Bensan suhteen tuli omaksuttua jo ammoin käytäntö, tankata korkeaoktaanisempaa
kuin mitä ohjekirja sanoi. Tämä siksi kun en koskaan uskonut noita oktaanilukuja joita mittarissa luki.  Tiedän tapauksia joissa saatettiin joskus tankata vahingossa väärään säiliöön värää oktaanilukua. Käynti oli, ja on vieläkin tasaisempaa korkea-oktaanisella
lisäksi moottori käy kylmempänä, paremman palamisen takia kuin pienemmällä oktaaniluvulla olevalla.  Nykyisin näihin mittarilukuihin voi luottaa lähes täysin.

Meillä tuo haitta esiintyi vielä 2005 vuonnakin. Kun joissakin Robinin(Mikasa) koneissa joita oli esim. maantiivistimissä, sekä tärypalkki-muokkaimissa tapahtui äkillistä kulumaa, siis väljentymää, kun käytimme 92-96 oktaanista tankeissa.
Etenkin Mikasa  ja Mac (De) kärsivät,  eka kulumasta, taaempi venttiilien sulamisesta, tämä kun oli raskaassa päiväkäytössä.

Osa syystä johtuu huoltoasemien siirtymisestä pääsääntöisesti öljy-yhtiöiden hoitoon
mikä on myös samalla selkeä haitta. Mahdollisuudet valittaa, jos jotain tapahtuu on huonot. Mikäli asemat olisi yksityisten hoidossa palvelukin pelaisi. Tämä on taaskin mahdotonta, kun aikaisemmin huoltoseman pitäjä oli öljy-yhtiöllä vain vuokralaisena, niin nyt nämä henkilöt on vaihtuneet yhtiön tyntekijöiksi, palkkasuhteiseen työhön.

Kaikki joilla ei ollut omaa tonttia saati edes omia mittareita joutuivat yhtiöiden peukaloruuvin alle. Pahimpia näistä omistajsta olivat Shell (SOK-liittouma suomessa)
mutta muitakin asemia SOK:lla oli käytössä osuukauppojen tontin omistuksen takia.
Toiseksi pahin olikin jo vaikeampi, neste teboil tasaväkisinä.

Aikaisemmin kun yksityisasemia oli paljon, ja kaikki bensa-tavaran toimitus tapahtui,
suoraan satamista tankkiautoilla tilausten mukaan, oli kääntöpuolena tuo maksujuttu.

Säiliöauto aloitti tankkauksen vasta kun oli nähnyt varmistetun maksushekin, tai pankkivekselin (huom ei norm vekseli) ja sai sen tankattuaan muös heti haltuunsa, ilmoittaen saamastaan maksusuorituksesta heti huoltamon puhelimella eteenpäin.
Mikäli ei varmennusta, ei tankattu aseman säiliöitä. Luottoasemat oli harvassa.

Moni kääräisikin äkkiä liiveihinsä isot rahat, häipyen heti, kun tankkiauto oli tankannut, myyden bensansa pois heti jakajalta kolmanneksen- tai puoleenhintaan normaalista.
Yleensä viikonvaihteessa asema tyhjennettiin jakajilla olleista. Muut jäi. Jätkä häipyi.
Aikoinaan sitten kaveri saattoi jossakin matkan varrella käpsytellä hymyillen vastaan.

Muutamilla oli limiitti käytössään mutta hyvin hyvin harvalla. Limiitti oli usein jakajan tukkurin (aseman öljy-nimi) antamaa hyvin lyhytaikaista korollista luottoa.

Tästä syystä perustettiin aikoinan öljy-yhtiöiden sanelupolitiikkaa vastustamaan tuo kotimainen energia yhtiö SEO Oy. Eräs pääosakas tampereen koivistonkylä, toinen
mommola, entisen Union/Esso aseman yöbaarin ja motellin omistaja. 
Tavaran toimittajana
näille oli alkuaikoina E-öljyt joka silloin vielä toimi omillakin asemillaan, ostaen tuotteensa pääasiassa TB-yhtymältä, kaatuen myöhemmin E-liikkeen kanssa.

Nykyiset palvelevat yksityisasemat on tosi harvassa. Näistä syistä en juuri tankkaa automaateista, vain ja ainoastaan palvelu-  ja itsepalvelu jakajilla jossa tankkaus on vapaata itse suorittaa. Mieluimmin siellä jossa tiedän kaverin palvelevan ja omistavan oman yrityksensä.  Yxmutta!  Nykypäivän tankkaukseni ovat vain tositosi harvassa.