Ensi kosketuksen sain tietysti naapurin ison pojan Sarjakuvalehdestä ja myöhemmin kun olin jo oppinut lukemaan sairaalassa aikaa viettäessäni, jossa näitä lännen lehtiä oli tosi paljon, jotka juuri siihen aikaan 1950 luvulla saivat suomessa suuren suosion,
aina aikuisuus ikääni asti, elokuva harrastus vain lisääntyi filmien tarjonnan ansiosta.
Tuon nuoruuden aikaan televisio ei ollut vielä ehtinut valloittaa joka kodin nurkkausta
ja mainittuja kulttuuri nautintoja saadakseen oli mentävä teatteriin, filmin nähdäkseen.
On oikeastaan kummallista, kun suurin osa lännen elokuvista sijoittuu Yhdysvaltojen sisällis sodan jälkeiseen aikakauteen, harvemmin tätä aikasempaan, muutama elokuva myöhempään aikaan kuten kuten mexicon vallan kumoukseen, joka on seuraava aihe tai aikakausi-teema monissa 1960 luvun filmatisoinneissa.
Elokuva on parhaimmillaan sen viedessä mukanaan kihelmöivään, hengitystä salpaavaan tunnelmaan, joka tulee esiin näytelijän luoman karisman, ohjauksen sekä leikkaajan ja tietysti musiikin ansioista.
Tätä tunnelmaa ei synny enää nykyaikaista elokuvaa katsottaessa, joista löytyy vain toimintaa, räiskettä, räminää ja digitaalisia, toinen toistaa seuraavia kohtauksia, ilman kunnolliseen elokuvaan mielestäni kuuluvia rooliin istuvia osaavia näyttelijöitä, juonta, asusteita sekä lavasteita, kuten asusteet, esineet, kalusteet ja erilaiset rakenteet.
Toisaalta tälläinen elokuva kuvaa hyvin nykyaikaista hektistä elämän suuntausta, vain erilaisia tapahtumia, joiden avulla voi siirtyä jälleen uuteen elämykseen.
Lännen elokuvien suosion voidaan katsoa alkaneen oikeastaan tästä Stagecoah / Postivaunut elokuvasta, josta monet myöhemmät, etenkin italo- western otti mallia.
Suosio johtui paljon luonnossa (Monument Valleyssa ja Victorvilleyssä) kuvattujen kohtausten ansiota ja aitojen tapahtumapaikojen käytöstä, joita filmissä on paljon.
Tämä antoi alku-sysäyksen monille myöhemmille western elokuville joiden kuvaus kohtauksia kuvattiin aidossa luonnossa ja tapahtumapaikoilla hyödyntäen elokuviin luonnon antamia mahdollisuuksia yhä enemmän.
Elokuvan sivuosan esittäjä Thomas Mitchell, joka "antoi" kasvonsa ja hahmonsa italialaiseen sarjakuva lehteen, josta hänet tunnetaan nimellä Tohtori Salasso.
Intiaanipäällikkö sarjakuvalehti, pääosan hahmo seikkaili menestyksekkäästi lehdessä jossa niin hyvän kuin pahan tekijät olivat useimmiten intiaaneja.
Hieman myöhemmin tämä sankari joutui lehden kustantajan vaihtuessa apulaiseksi Tonto (= Hölmö) nimellä entiselle, nyt pääosassa olevalle Lone Rider hahmolle.
Tässä lehdessä pääosassa seikkaili hahmo, jolle Gary Cooper "antoi" kasvonsa sekä vaatteet sekä värit. Sankari, jolle piirtäjä hieman myöhemmin antoi omat kasvonsa.
Hieman myöhemmin intiaani ilmestyi valkokankaalle vaalea asuisena kaksipiippuinen kivääri aseenaan, valkoihoisen kumppanin rinnalla.
Hieman torso ja aneeminen tästä sivusta tuli, aikasempaan yritys kertaan verrattuna, eikä kerronta suju edes itseä tyydyttävällä tavalla, kirjoittamisen fiilingin puuttuessa.
Ehkäpä lisää toisella kerralla, yhä vielä kun harmittaa ne bittiavaruuteen kadonneet molemmat aikaisemmat luonnokset.
