Syyskuun täysikuu aika

                 

Syntymähetken kuumerkin katsotaan vaikuttavan ihmisen luonteeseen jonka vaikutus ulottuu sisäiseen minään, tunnepuoleen, ihmissuhteisiin ja sosiaaliseen kommunikointiin. 

Omalla kohdallani tunnen jälleen kuun vaikutuksen unettomuutena, viikon verran ennen sen täyttymistä.  

Tällä hetkellä täysikuu näyttäytyy puiden latvojen tasolta keltaisena loistaen, kohta pilviverhoon vetäytyäkseen.

Kuun olessa täysi ja alkaessa vajeentua, alkaa myös uni saapuilla aiempaa huomattavasti paremmin, tullen pitkäkestoiseksi.

Näin ollen ehkä jo ensiyönä ja sen jälkeen nukun siis jälleen makeasti, mikäli nelisen viikkoa jatkunut jatkuva jomottava lonkkasärky antaa siihen pillereiden auttamana tilaisuuden.

Kuun sanotaan kertovan ihmisen syvimmistä tarpeista ja tunteista. 
Tunteaksesi luonteesi tulisi perehtyä siihen, missä vaiheessa kuu oli syntyessäsi. 

Täysin pimeällä kuulla syntynyt  lapsi menestyy ja kukoistaa elämässään huomattavasti nuoremmalla iällä, kuin vähenevän kuun haaleassa kajastuksessa syntynyneet. Näin väittävät kuuhoroskoopeihin tukeutuvat teokset.

Kuun sanotaan hallitsevan ihmisen kehon nesteitä, kuten siemennestettä ja verta. Siemennesteen yhteys kuuhun näkyy sen vaaleassa värissä ja hedelmällisyydessä. 

Veren sanotaan virtaavan täysikuulla ja kasvavalla kuulla vuolaammin. 

Monilla heimokansoilla on ollut tapana ajoittaa leikkaustoimet ja hampaiden poistot tehtäväksi vasta vähenevän kuun aikana.

Syntymähetkellä kuu on ollut vesimiehessä parin tunnin ajan ja vesimies femiininen kuumerkkini, syntymähetken aurinkomerkkiin verraten.

Joten ehkäpä siis jo ensiyönä nukun jälleen makeasti, pitkien valvomisten jälkeen.

Kiitos vierailustasi.
Hyvää illanjatkoa.

Uuden vuoden päivä

Auringonnousu 9:42. Auringonlasku 15:14. Päivän pituus on 5 h 32 min. -6 aste.   

Taivas on kirkas, ilma seesteisen aurinkoinen, näin on vuoden ensimmäisenä päivänä.

Selkeänä erottuva puolikas kuu näkyy vaaleansinisen taivaan keskellä ja suoraan sen alapuolella, jonka, aivan kuin halki taivaankannen horisontin on alleviivannut yhteen sulautunut, hornetin moottorien tuottama pakokaasujen tiivistymisen tuottama vaalea huntuinen vana.

Vana joka ihan silmissä laskee alaspäin huimaa vauhtia, tuon olomuotonsa säilyttäen.
On jälleen kerran, kuten eilenkin talvikeli kauneimmillaan ohuen eilensataneen lumiharson ohuesti kuorruttaen kevyeen vaippaan, puut, pensaat,  kasvuston, kaiken.

Hetkinen kuluu, kupillinen pari aamukahvia tätä kirjoittaessani, ja taivas on alkanut jo vetäytyä tummaan pilvipeitteeseen, muuttaen kohta sään jälleen uudelleen sateiseksi.

Katan pöydän, itselleni. Pyykkikone jyskyttää, ex-kananpojat odottavat lautasella, lisukkeet  samoin, mausteet tuoksuvat, kynttilät luovat sopivan hämärän valon kajon.
Kaadan lopun pullossa olevan viinin konjakkilasiini. 

Vielä oheinen latino soimaan. Musiikki lohduttaa, tuo muistoja, tyynnyttää, rauhoittaa,
vaikka oheinen ei tähän kaikkein parasta ehkä olekaan. Haaveet on kuitenkin ilmaisia.

                                 Elämä koostuu pienistä nautinnoista...

                

            ...ja joskus unista ja unelmista, tai joskus harvoin, ne elävästi koetuista.
                         Näin myös vuoden ensimmäisenä päivänä.





Kiitos vierailuistanne.

Hämärän hetki.

           

Tämän hämärän hetken olemme kadottaneet.
Kukaan ei voinut nähdä meitä käsikkäin tänä iltana, yön hämäryyden yhä tihehtyessä.

Ikkunastani näkyivät laskevan auringon juhlat kaukana taivaan rannan horisontissa.
Kerran pieni palanen aurinkoa hehkui kuparin kaltaisena kädessäni.

Minä muistelen sinua ja tiedät kyllä murheen joka ahdisti sisintäni.
Missä olit, mitä teit, poissa ollessasi.

Kummallinen tunne valtaa mieleni aina kun olen murheellinen.
Miksi sinä kuitenkin tunnut hieman vieraalta.

Lukemani kirja väsyttää, hervahtaa raukeasta kädestäni ja putoaa jalkoihini, nukahdan.
Ja silloin katoat yhäti tihenevään illan hämärään, näekö sinut aamun koittaessa.



                                            Hyvää yötä. Kiitos verailuista.

Päiväuni.

                 

Elo (elämä) ihana kuin unen-näkö yöni...  Näillä sanoilla eräs laulu alkaa...

Nukahdin iltapalan jälkeen jälleen suosikkipaikkaani vanhaan nojatuoliini, iltauutisten
kuluessa, kuten tapanani telkkaria katsoessani niin usein on.

Uni maukas kesäinen, josta ei millään olisi malttanut herätä, tästäkin vasten tahtoani.

Nuo uneni kesäiset maisemat, ranta josta istahdin veneeseen soudellakseni
Soudellessa katse kiinnittyi muutamaan cirruspilven hattaraan, joiden kulkua jäin seuraamaan.

Ramaisi suunnattomasti ja nojautuen taakse otin rennomman asennon, laskien lierin silmieni suojaksi häikäisyä vastaan, katsellen sen suomasta varjosta noiden pilvien hidasta kiiruhtamista.

Annoin veneen ajelehtia vapaasti nauttien hiljaisen aaltojen väreiden tuottamasta keinunnasta, taivasta katsellen, miettien elämän ohikiitäneitä, kiitämättömiä hetkiä.

Haaveita, toteutuneita, tavoitettuja, "väkisin otettuja"  (= haluttuja) ja myös saatuja.

Vielä toteutumattomista, eräitä vielä tarkempaa ja pysyvämpää kohdetta vailla olevia, mutta kuitenkin juuri niitä, jotka yhä mietityttävät, mutta toki myös miellyttävät, sekä tietenkin kiehtovat meikäläistä niin monesti.

Tämän tapaiset haaveilut ovat juuri sellaisia jotka ovat niitä eräitä elämän parhaita nautintoja.





    Me kaikki etsimme onnea emme vain tiedä missä se on.
Olemme kuin humalainen joka etsii kotitaloaan, muistaen hämärästi että hänellä on talo.
 - Voltaire -

                                                Hyvää yötä. Kiitos vierailuista.

Iltapäivän uni.

                 

Lokakuinen lauantai ilta alkaa hämärtyä illan hämäryydeksi, jonka ylle kuu ja tahdet nousevat loistamaan.

Hitaasti himmenee päivän valo. Odottavan aika on pitkä, odotan koska tulet kuitenkin.
Kannat kassia ja sinulla on edelleen sama vaalean ruskea pikkujakku.

Sisään tullessamme. Kahvi keittimessä on tippunut, valmiina odottamassa.
Halaamme toisiamme. Hetki jälleen näkemisen riemua, keskustelua.

Iltataivas on tummunut jo yön pimeydeksi, sammutan viimeiset kynttilät.

Nukahdamme, vieri vieressä illasta aamun, pitkin päiviä, kaikki seuraavatkin yöt.
Nukumme yhteen kietoutuneina, toisistamme läheisyyttä, turvaa ja lohtua hakien.

Minä tulin, kuiskaat. Tulit koska halusit tulla. Haluat muuttua, jättää entiset murheesi
tahtoen tulla muiden kaltaiseksi, omat puutteesi ja rajotuksesi tietäen.


  Kuinka voitsit muuttua kysyt.  Mutta vastauksen tiedät mielessäsi jo kysyessäsi.
Sinulla on halu tähän muutokseen omasta tahdostasi.

Kysyt koska et tiedä muusta, muusta erilaisesta kuin vain siitä, mihin sinut on lapsena totutettu, siihen mitä olet lapsena kokenut, tai mitä olet saanut tehdä.

Mitä vastaan. Vastaan tule omana itsenäsi. Pelkkänä itsenäni vain olen minäkin.




Sanot rakastavasi minua, mutta onko se rakkautta, vai pelkkää omistamisen halua, tiedätkö sen itse.

Ehkä se ei ole rakkautta, jos ei tiedä sellaisesta. Sinä itsehän tämän parhaiten tiedät.
Kenties se on vain tunne, jonka sinä miellät rakkaudeksi saadaksesi kokea
kiintymystä.

               

Viimekertaiset lähdön hetket laiturilla muistan. Jälleen yhdet jäähyväiset muistoissa.
Halaukset, hieman arastellen kuin pelkäisit jonkun huomaavan aloitteellisuutesi.

Neljä halausta kaikkiaan. Juna saapuu aikataulussaan. Saattelen sinut vaunusi ovelle.
Käännyt ja olet poissa. Samassa juna lähtee liikkeelle poistuen pian näkymättömiin.

Herään säpsähtäen syvästä päiväunestani. Hetkeen en tiedä olenko hereillä vaiko valveilla. 

Keitän kahvit, juon, huomaten olevani jälleen valveilla.

               

                        Tämän myötä. Hyvää yötä.
                         Kiitos vierailuistanne.
                        

Elokuun viiniä.

Elämän eräitä hienoja yksityiskohtia on tuoksuvan, hyvän viinin nauttiminen maljasta, ilmastoituna, karahvista kaadetusta. 

                                                                         


Tuntea sen puhdas tuoksu, väri, lämpö, herkkyys. Kykenen aistimaan tämän kaikilla taidoillani, herkistyen, huumaantuen tuon viinin lämpimästä, kutsuvan kosteasta tuoksusta.

Lähestyn, aistien herkästi, maistan, kieleni kärjellä tunnustellen, josta varovasti kuin arkaillen seurailen maljan reunaa, malttamattoman, polttavan halun yltyessä vaatimaan yhä suurempaa kulausta.

Kallistaen sitä varovasti, siirrän sen asentoa hieman kyetäkseni ottamaan paremman, nautittavamman kulauksen huulillani tuosta iäti kiehtovasta, kuplivasta, houkuttavasta maljasta.

Nautin, kunnes malja on kokonaan tyhjennyt ja huojentuneena voinen huokaista, tyytyväisenä olotilaani, yhäti vielä, näin kauan jälkeenpäin kyeten aistimaan tuon huumaavan viinin tuoksun huuliltani.

Huuliltani, josta se, kieleni kärjen kosketuksesta tuoksuen leijuu kauas, aina aistieni perukoille asti, siellä yhä tuntuen. 

MIelessäni täytän maljaa yhä uudelleen ja uudelleen, saaden sen kerta kerralta
 (hieman) ylitsevuotavaksi, nauttien yhä uusista siemauksista.
Maukasta vuosikertaa. Kertakaikkiaan maukasta.

Tähän eufooriseen kuvitteelliseen mielikuvaani on helppo nukahtaa, elokuisen laskevan täydenkuun alkaessa.

Kuinka hyvältä tuoksuvan mausteikas viini saattaakaan maistua.



Malja tälle kaikelle! Kuten myös teille, uskolliset lukijat, sekä sivustojeni seuraajat.

Uni. Suorasta tiestä.

                         

                 
                                               

                                                Minulla ei ole mitään muuta tietä.
                                                Minun täytyy mennä suoraan
                                                sitä voimaa kohti, joka kutsuu,
                                                sen rakkauden luo, jota en näe;
                                                jos alan katsoa ympärilleni,
                                                vajoan heti .



                                                Kun sinivuokot untuvaisin lehdin
                                                sulavan hangen alta nosti pään
                                                ma keltaperhpn tiellä nähdä ehdin,
                                                ja päivä paistoi siipeen heleään,
                                                - se sydämeni on, ma virkoin sulle,
                                                kun vangitsit sen kätees lämpimään.   
                                                                                           - Saima Harmaja - 



                                Sa toivoit, että illan kuu
                                sa voisit impeni olla
                                Ja katsella, kuink' uneksuu
                                Maailma kuutamolla.
                                                - Oskar Uotila -


                                                                      
                                                                        "Näin unta kesästä kerran":
                                                                          Vei purtemme hiljalleen...
                                                                          Joen pintaa palmujen alla
                                                                          yhä tropiikin syvyyteen...
                                                                                      - Joel Lehtonen -
        
           
                  
 (Ps. Elekeepä nyt, työ häthättäiset suotta hötkyilkö.)