Kun olin vielä pieni, kasvoin jälleen erään talven aikana ennen seuraavaa kevättä vielä hieman isommaksi.
Tuli lämmin kevät-aika jolloin minun piti ihan itse omatoimisesti kyetä hoitamaan tuo asia, joka on eräs ihmisen perustarpeista, näistä ehkä tilanteen tullen se pakottavin niistä. http://youtu.be/MhjXLC3l4WQ
Toisen, tämän pienemmän olin jo oikea-oppisesti alkanut isäni esimerkkiä noudattaen
tekemään tuolla aidolla miehisellä tavalla, lähelle joka keväistä polttorankojen säilytys ja klapien teko paikkaa, kuluneen talven valoisena aikana sitä päivittäin harjoitelleena.
Kun vielä hanget peittivät pihatienoota, mutta niin rappujen edessä, kuin sauna- navetta-, pihan perälle, sekä kellarille vievällä poluilla, alkoi näkyä ensimmäisiä orastavia maapälviä, sekä kulottuneita ruohokorsia, sain äidiltä luvan käydä asioillani.
Oli eräs sunnuntain päivä, aamukahvit oli juotu, kuultu radiosta maamiehen tietolaari ja sunnuntain jumalanpalvelus, jota mummoni keinutuolissa odotti, olisi kohta alkamassa. Ilma oli lämmin ja aurinkoinen joten sain luvan mennä vain villapuserossa.
Pienelle pojalle tarjottiin kyseiselle reissulle saattajan mahdollisuutta, tarpeellisuutta korostaen, jonka poika isänsä naurahduksen johdosta kielsi.Olihan siellä toki jonkunlainen vaara pudota, jos ei niin kovin syvälle, mutta kuitenkin pahaan paikkaan, josta ylös nosto olisi hankalaa, mikäli se edes huomattaisi ajoissa.
Mukavuuslaitos oli silloin vielä "se vanha" jonka istuin-osa oli vinoon painautunut, takakulma nojasi takaa ulkolaidalta tyhjän päällä, tuki kiven päältä pudonneena.Se oli vaurioitunut syksyllä tehdyn lantalan tyhjennyksen aikana, toisen seinustan nojautuessa yhä vankasti navetan sokkeliin, sekä sen hirsiseinään. http://youtu.be/H7oYkWHaoHk
Isän tarkoituksena oli tehdä uusi pömpeli nykyisen vanhan tilalle, samaan paikkaan navetan seinustalle, lantalan sivuun, kuten tuolloin oli maaseudulla tapana.
Työhön oli tarkoitus alkaa heti kunhan tulisi hieman kesäisempi, siis lämpimämpi keli uuden juuri aikaisemmin valmistuneen kotitalon viimeistelyn vietyä kaiken muun ajan.
Uudet ,aitan puretusta viljalaarista otetut vankat istuinosaan tarkoitetut puhtaat pestyt lankut jotka oli tuotu ulos kuivumaan, olivat odottamassa uutta sijoitus paikkaansa.
Niinpä nyt katselin miten sijoittuisin, pysyäkseni kaltevalla istuinosalla tarvittavan ajan valiten ensin pienemmän pyöreän vaihtoehdon. Ei hyvä, reuna painoi terävänä pientä jalkaa, joten vaihdoin itseni istumaan isommalle reiälle.
Homma tuntui onnistuvan, henkselini roikkuvat lattialla samoin kun housujeni yläosa,
keskittyessäni rauhassa mukaani ottamaan lukemiseen, lehteen jonka olin saanut käydessämme aikaisemmin talvella Porissa tohtori Arstilan vastaanotolla.
Annapas olla, kun hetken kuluttua oviaukosta tuleva valo väheni isän ilmestyessä katsomaan onko täällä tilaa vielä yhdelle. Huomattuaan kaikkien kotiväen yhteisesti kerryttämän samakasan korkeuden, päätti mataloittaa kyseistä kasaa, vipuamalla tortun kumoon.
Homma alkoi isän kädessä olevalla paimenaita tolpalla joka kuitenkin hentona katkesi
kasan pitäessä sitkeästi puoliaan pohjaan asti yhdeksi möykyksi jäätyneenä kartiona.
Jatkoin askartani rauhassa, isän poistuessa hakemaan toista vipuvartta, palaten hieman tanakamman, vielä käyttämättömän ja tuoreen piikkilanka-aita tolpan kanssa.
Vääntö alkoi, istuimen lakku natisi, leuka lonksahti, hampaat kirskahti, jumalauta on tiukkaa, sain kehoituksen poistua istuma asennosta, jääden katselemaan hartaana isän askarta. Yhteen purtujen hampaiden ja jykevien leukapielien välistä kuului rusahdus, tupakan holkin rusahtaessa rikki, muutama hieman tukahtuneempi manaus, etkos perkele liikahda, ilman tulosta. Pitkien talvipakkasten kovettama kasa oli jäätynyt kiinni sen alla maassa olevaan kivikkoon korkeaksi kartioksi.
Katsoin totisena isä uurastusta.
Ähellys jatkui, istuinlankut liikahtivat, kasa pysyi, usein kuulemani sarvipää ilmestyi jälleen kerran isän huulilta. Istuinosa irtosi, lattia kallistui lisää ja koko pömpeli alkoi vajota oikealle takakulmalleen, yhden ainoan tukea antaneen ristituennan pettäessä.
Ovi paukahti voimalla kiinni, ikkunat helisivät niskaan ja hups, tuo lantalan katon alle pykätty, ylhäältä avoin pysty suorakaide, sivusuunnistaan tukematon rakennelma, alkoi muistuttaa lättänää vinokaidetta läpsähdettyään nurin lantalan virtsalietteeseen meidän olessa sen sisällä lautojen puristuksessa.
Tahrimme osittain etumuksemme, kätemme ja naamamme noihin pinnasta liukkaisiin pehmenneisiin kasan tuotteisiin joka nyt olivat meidän syliotteessa, irronneen kannen istuinosan ansiosta ja sen reijistä osittain tupsahtaneet, viritelmän nojatessa noin kolmenkymmenen asteen kulmassa, päidemme ollessa alaspäin.
Erinäisten manaukselisten tuokioiden ja monien esiin manatuiden mutta onneksi vielä ilmaantumattomien sarvipäiden joukosta ponnistaen isä sai oven auki selällään työntämällä, päästen ensimmäisenä ulos vetäen myös minut hetken kuluttua raittiseen ulkoilmaan.
Ensimmäinen kommentti seistessämme katsemassa raunioihin, joista juuri olimme pelastuneet tuli isältäni syvällisesti. Voi vittu sentään poika, tää olikin tosi paska juttu,
jota seurasi kuitenkin huvittunut hymähdys ja toteamus, olipas se rysäys, hymy jota saatteli milteipä naurukin, ellei kaikki olisi maistunut paskalta, kuten oma suuni.
Mummoni, joka oli kuullut rysähdyksen ilmaantui paikalle malttamatta oikein pidätellä nauruaan, riensi lämmittämään saunaa, isän putsatessa lumella itseään ja minua meidän alkaessa riisua päällimmäisiä vaatteitamme keväiselle hangelle.
Kipaisu karjakeittiöön, vatteet pois, pesu ja hankaus maitokannun pesuaineella sekä padassa olleella haalealla vedellä, saaden enimmät jätökset meistä pois, hajun jäädessä.
Kuivaus alusvatteisiin, sisään lämmitelemään ja saunaan heti sen lämmittyä riitävästi.
Kohta olimme puhtoisia pulmusia, vaikka aivan kaikki tarttuneet aromit eivät nenästäni aivan heti haihtuneetkaan.
Hämmästyttävä, todella hämmästyttävä on noiden erilaisten suomalaisten voima-sanojen määrä, jonka kasvava poikalapsi kykeni tuossa kohtuullisen lyhyessä ajassa yhdellä kerralla omaksumaan itselleen, mahdollista myöhempää tarvettaan varten.
Tuosta päivästä alkaen ja myöhemminkin kyseiseen erilailla tuotettuun tavaraan tutustuneena en pidä ko. tuotteella leikittelystä, enkä sillä maanittelusta tai nassutuksesta, puhumattakaan että sen jatkuva esiin kaivaminen, sillä mässäily, on mielestäni hieman epänormaalia.
Tämän lisäksi olen nähnyt muutamia nuorehkoja ja hieman vanhempiakin henkilöitä, sekä miehiä että naisia, mutta etupäässä miehiä, jotka ovat esim. tanssipaikan sellissä säilössä olessaan tai ravintolan vessaan itsensä lukinneina, tuhrineet etenkin kaikki seinät sekä tietenkin aina myös itse itsensä omalla ulosteellaan.
On myös sattunut uudelle kaivinkoneelle eräänä kauniina tiistaiaamuna tapaus jossa työmaalla ollut kone oli tahrittu hytin sisäpuolelta kaikkialta koiranpaskalla.
Homma suoritettu tarkasti, tasaisesti levittäen joka puolelle ohjaamoa ja kojetaulua.
Maalaaminen oli käytetty tulitikkuaskia ja varpua, jotka oli nokareeseen kiinnitettynä jätetty käyttövipujen päihin.
Mitään muuta ei ollut kuitenkaan tehty tai vahingoitettu millään mekaanisella tavalla.
Toisella kerralla eräseen traktorikaivuriin oli murtauduttu ja rikottu hyttiä sisältä, viety radio ja nmt puhelin ja paskannettu (ihminen) toimesta keskelle lattiaa useampikin torttu.
Kone oli keskellä moottoritien työmaata kaistojen välissä ja liikenne kulki kaikilla kaistoilla.
Kiitos vierailustasi.
Hyvää illan jatkoa.
